Nonna Mia-tuorepesto

Moi. Tämmönen vieno ja arka moi, kun olen vähän nuhainen. Tänään arvostelussa Lidlistä ostettu tuorepesto. Oikeasti minun piti laittaa tämä pestopurnukka uuniloheen, jota kokkasin viikonloppuna kavereille, mutta pääsi unohtumaan. Sori jätkät.

Tämä ei ole oikeastaan ihan hirveän halpaa verrattuna vaikka rainbowin kahden euron pintaan olevaan 190g pestopurnukkaan. Pirkka on jotain 2,5€ ja sekin on isompi purnukka. Lidlin tuorepesto maksaa 1,29€ ja purnukka on vain 90g. Kilohinta siis on rainbowissa halvempi ja pirkassa about samoissa.

Tahdoinkin nostaa tämän tuotteen esiin siksi, että tämä on näin helvetin hyvää! Juuston ja basilikan aromit suorastaan räjähtävät suussa raikkaina, vailla rainbowin teollista aromia. Pirkka on vähän parempi kuin rainbow, muttei lähellekkään näin hyvä kun Nonna Mia-pesto. 1,29€ ei ole kovin suuri lovi lompakossa, etenkin jos olet yksinasuja. Itselläni nimittäin noista isommista purkeista menee väistämättäkin aina osa roskiin, kun sitä ei 200 grammaa tarvitse mihinkään ruokaan itsekseen lapioida.

Sopiva pakkauskoko ja huikea laatu siis nostavat tuotteen erittäin kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Maun puolesta voin suositella lämpimästi. Itse turautin tätä herkkusienipastakastikkeen sekaan ja "ei voi  muuta sanoo kuin hattuu nostaa". Joihinkin ujompiin ruokiin tämä saattaa olla jopa liian tykkiä. Voisin kuvitella, että liiallisella käytöllä on mahdollista peittää esimerkiksi kalaruokien hienostuneemmat aromit.

Maulle 5/5, pakkauskoolle 5/5, hinnalle 3½/5, keskimäärin siis arvosanaksi 5-. Vau! Ei muuta kuin ostoksille.

Vau pestoo.

Mitä te sontiaiset vielä kyyläätte? Arvostelu loppui. Menkää kotiinne tai muille internetsivuille.






















Oikeesti. Menkää.

















Ei täällä ole enää mitään.
























Ei salettiin ole.



















No on kuitenkin. Elikkäs tiedättehän tämän fuckbuddy termin? Että on joku panokaveri. Joo tiedätte te. Joku toope lanseerasi myös hugbuddy termin, ihan hauska idea sekin, mutta minulla olisi uusi vielä parempi. Nagbuddy! Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin vähän kiukkuista nalkutusta, kun mopo lähtee vähän liiaksi käsistä ja örpsäyttely on liian aktiivista. Parilla käyminen venähtää liian monesti jatkoilla örveltämiseen. Siksi jokaisella pitäisi olla nalkutuskamu! Vastakkaisen sukupuolen edustaja joka nalkuttaisi kuin tyttö/poikaystävä, joka on niin kovin kiukkuinen, kun olet törttöillyt liikaa.

Eikö oliskin kiva näin tipattoman tammikuun kynnyksellä, että joku nalkuttaisi teille alkoholisteille siitä, kun taas lähti mopo käsistä ja baarissa teellä käynti vaihtui hirveisiin apinatumuihin? Nalkutuskaveri kaikille! PS: Saa nalkuttaa jos näkee minut hirveässä humalassa rahjustamassa "kerhohuoneelle".

Livergy casual vaimonhakkaajapaidat ja bokserit

Heippa vaan kaikki vaimonhakkaajat ja vaimonhakkaajamieliset. Heippa myös kaikille miehenhakkaajille, koska tämänkertaisesta tuotteesta on myös naisten versio. Tai no voihan nainenkin olla vaimonhakkaaja siinä missä mieskin vaikka Timo miten sanoisi, että ei vaan voi.

Tällä kertaa arvostelussa on lidlin hihaton paita, jota myös tuttavallisesti vaimonhakkaajapaidaksi kutsutaan. Hinta näytti olevan 9,99€/3 kappaletta. Aika halpaa. Esimerkiksi muuten melko edulliselta H&M:ltä et saa näin hyviä ja halpoja vaimonhakkaajapaitoja. Aiemmin olen niitä suosinut, mutta nehän maksoivat edellisellä vilkaisulla yli 5€ kappaleelta ja niiden laatukin on huonontunut. Venähtävät mokomat! Lidlin laadukkaat livergy-paidat eivät venähdä. Voin siis varauksetta suosittaa näitä mukavan pehmeitä, lämpimiä ja hyvin istuvia paitoja. Moitin vain sitä, että naisten versiot maksavat 8.99€/3 kappaletta. Kammottavaa sukupuolisyrjintää miehiä kohtaan. Kuvitellaanko lidlissä, että miehen euro on oikeasti eri kuin naisen? Halpaa on silti. Kiiruhtakaapa siis ostamaan laadukkaita paitoja! 4/5 arvosana tulee sukupuolisyrjivän hinnoittelun vuoksi, muuten se olisi ollut täydet 5/5.

Mitenkäs sitten nuo bokserit? Aivan hyvät ja mukavat ovat nekin. Eivät ehkä ihan parasta mahdolista a-luokkaa, mutta todella kelvolliset ja istuvat. Hintakin on kolmelta parilta vain 7,99€. Halpaan hintaansa nähden nämä ovat oikein mainiot vaikka värivalikoima onkin vähän aneeminen. Arvosana 3½/5.

Tahtoisin vielä varoittaa tämän arvostelun lukijoita siitä, että en testannut noita naisten paitoja ja lisäksi nämä arviot perustuvat edelliseen erään jota lidlissä on ollut myynnissä, eli tuotteet eivät välttämättä ole 100% samat kuin ne, jotka minulla ovat olleet testissä jo kuukausien ajan. Mutta voidaanhan me aina lidliin luottaa? Eikös?

Mietin, että pitäisikö näistä kamoista nyt laittaa kuvakin? Mutta muistattehan, kun kerroin internet-hulluuden eri asteista ja niiden huipentuma oli munakuvan postaaminen internettiin? Jos ottaisin itsestäni jotain seksikkäitä bokseriselfieitä nettiin niin pelkään, että lähestyisin liiaksi tätä kriittistä rajaa normaalin ihmisen ja internethörhön välillä. Katsokaa nyt vaikka tätä, haluaisitteko, että muuttaisin nämä sivut tuollaiseksi avaruusaivokohellukseksi? Ette varmaan. Katselkaa kuvia tuolta Ilpon sivuilta, hieno mies.

Lisäksi jos alkaisin tänne liian erootillisia kuvia postailemaan aiheuttaisin teille liian suurta seksuaalista kiihottumista ja saattaisitte alkaa masturboida villisti vaikka työpaikallanne. Bussikuskitkin varmasti liikennevaloissa tätä blogia lukevat älypuhelimillaan. Kuvitelkaapa sitä, kun bussi myöhästyy itseään koskettelevan kuljettajan takia! Täysi kaaos pahimpaan ruuhka-aikaan!

Kun, ette saaneet nyt mitään muuta kuvaa niin tässä lohdutukseksi kuva ruotsalaisesta huoltoasemasta. Saatanan makeita keksejä myivät.

Oletteko muuten miettineet mikä on aidon huoltoasemakahvin maun salaisuus? Paras huoltoasemakahvihan on alunperin keitetty 80- ja 90-luvun taitteessa. Sen juuri on kuin ruisleivän juuri, jota tulee säilyttää ja vaalia sukupolvelta toiselle. Eli jätetään aina pannusta pohjat ja keitetään sen avulla seuraava yhtä autenttisen makuinen erä kahvia.

Orituvallahan on tunnetusti yksi Suomen vanhimmista huoltoasemakahvin juurista. Se on keitetty vuonna 1974, kun Kekkonen kävi siellä. Huoltoaseman seinälläkin on kuva Kekkosesta kahvikupin äärellä. Miettikääpä, että juotte melkein samaa kahvia kuin itse Kekkonen, kun siellä käytte!

Kaikkien nykyisten ABC-huoltoasemien kahvin kerrotaan periytyvän Äänekosken Hirvaskankaan esson kahviosta, eli jostain vuodelta 1988. Tässäpä teille siis kaupanpälle tällainen historiakatsaus Suomalaiseen huoltoasemakahviin.

Hoover-imuri

JOOH ELIKKÄS.

Olen lykännyt tämän arvostelun kirjoittamista pitkään, koska olen hukannut imurin kuitin ja se sähköpostiosoitekin minne kuitti on lähetetty on lakkautettu niin en tosiaan muista mitä tämä imuri maksoi. Maksoi pitkästi alle satasen. Luultavasti jopa alle 70 euroa? Ehkä hinta oli 59 tai 69? Jotain tuollaista naurettavan halpaa kuitenkin. Tällä kertaa ei lidlistä vaan gigantista. Joku erikoistarjous oli.

Hooverhan on tunnettu merkki? Niin tunnettu, että "hoovering" on imurointia tarkoittava sana englanninkielessä. Luulisi, että on hyvä? Tehoa löytyy kokonaiset 2000W. Kuulostaisi olevan ihan helvetisti eikös? Sulakkeet vaan poksuu, kun alkaa imuroida. Tehoa voi säätää laitteen päällä olevasta potikasta ja imurin putki on mallia teleskooppi. Ulkonäkökin on kuin tähtien sodan R5-robotilla. Eli voiko parempaa ollakaan?

R5-yksikkö kuvassa oikeassa reunassa (kuva ei oma ottama, vaan joku avaruushintti on sen napannut)

Voin kertoa, ettei tämä imuri nyt niin hääppönen ole. Ajaa toki asiansa. Imuteho on täysilläkin vain kohtalainen, mutta laite imaisee useimmat kikaleet ja karvapallot kitusiinsa ongelmitta. Suurimmat ongelmat ovat laitteen käyttämien pölypussien pieni koko ja teleskooppiputken paskuus. Putki on aivan liian lyhyt mukavaan imurointiin ja tukkiutuu helposti. Karvapallot ja muu sotku saavat sen todella herkästi aivan käyttökelvottomaan kuntoon. Toinen paha paikka on letku. Ihmettelin pitkään miksi imuri ei ime kunnolla. Syy oli se, että kännisen kaverini lattialle kaatamat popcornit olivat sen tukkineet. Höttöiset popparit olivat pakkautuneet huonosti suunnitellun letkuliittimen päähän. Ne kuitenkin päästivät sen verran ilmaa läpi, että aluksi pystyi imuroimaan. Sen verran, että letkuun sai imettyä sisään aivan helvetinmoisen pöly- ja hiuspallon. Saatana.

En muutenkaan ole erityisen kova siivousintoilija ja etenkin imurointi on ankeimmasta päästä niin tällainen epäinspiroiva laite syö vielä enemmän motivaatiota. Virtajohtokin on liian lyhyt. Arvosanaksi annan 2½/5, koska oli kuitenkin tosi halpa ja ajaa asiansa. Suosittelemaan en kuitenkaan lähtisi.

Tämän negatiivisuuden vastapainoksi voisin musablogailla hyvästä musasta. Monet ovat sitä mieltä, että vuosi 1971 oli erityisen hyvä vuosi progressiiviselle ja jytäävälle musiikille. Olen osittain samaa mieltä ja olenkin koostanut teille spotify-soittolistan aiheesta. Voitte sivistää itseänne hyvällä viiksiukkomusalla.




Lista alkaa ehkä progevasta-alkajalle raskaalla teoksella. Emerson, Lake & Palmerin Tarkus on kuitenkin erittäin määrittelevä biisi, kun puhutaan 70-luvun progressivisesta rockista. Levystä kannattaa kuunnella lähinnä A-puoli, eli eka biisi. B-puoli omalla vastuulla. Levyn nimibiisi on kuitenkin huikea musiikillinen se(ikkailu/koilu) halki tarinan, joka kertoo tulivuoresta syntyvästä panssarivaunuvyötiäisestä, joka taistelee pahuutta vastaan. Keith Emersonin suuruudenhullut urkutykittelyt analogivempeleillä hakevat vertaisiaan ja King Crimsonin parilla ensimmäisellä levyllä vaikuttanut Greg Lake laulaa hurmaavasti. Carl Palmerhan siirtyi tästä sitten rummuttelemaan mm. siirappia valuvaan pompsu-aor-bändi Asiaan, jolta jokainen on varmaan jonkun imelän hittibiisin kuullut. Niitä ei ehkä kannata kuunnella, mutta Tarkus kannattaa.

Toisena tarjolla on Black sabbathin klassikko master of reality. Mielestäni sabbathin paras levy, jonka soundi on ajaton. Levy joka määrittää edelleen sitä miltä hevi, stoneri ja doom kuulostavat. Kaikkien pitäisi rakastaa tätä levyä.

Listan kolmas levy on Cantebury-soundin progen parhaimmistoa. Caravanin in the land of grey and pink leikittelee pop-soundin kuin sinfonisen progeölinän ja pitkien jamien kanssa sulavasti. Melodiat ovat harmonisia ja kauniita. Ehdotonta progen kärkikastia omissa kirjoissani.

Huomaan, että olen nielaissut liian ison palan alkaessani kirjoittaa näin laajaa artikkelia vuoden '71 progelevyistä. Focus on Hollannista ja niillä on se jytäbiisi missä on jodlausta. Moving waves on se levy, jonka avausraita tuo biisi on. Levy on muutenkin aivan hyvä, kuunnelkaa kokonaan. Enempää jodlausta siellä ei ole.

Genesikseltähän kaikki tuntevat varmasti ne Phil Collinsin siirappihitit? Tunnettekos tätä sinfoprogekauden helmeä? Nursery cryme on varmasti genesiksen paras levy ja yksi koko genren helmistä. Collins soittaa rumpuja ja takoo niitä välillä ns. "kyrpänä" polkien ehkä jopa tuplia. Peter Gabriel on tällä levyllä vielä mukana, Genesiksen alamäki alkaa siitä, kun Gabriel ja Hacket lähtevät. Ilman heitä tehtyjä levyjä en voi oikein suositella.

Acquiring the taste on Gentle giantin toinen albumi. Tällä levyllä siirrytäänkin taas hämyisempiin progemaisemiin. Musiikki on seikkailullista ja outoa. Rytmitykset ja melodiat ovat välillä hullunkurisia, mutta silti niin vetoavia. Avausraidankin laulumelodia on aivan älyvapaa. Kappaleet eivät ole liian pitkiä ja pitävät mielenkiinnon yllä. Erinomainen seikkailumusiikkilevy johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Levyn alun synaintro kuulostaa hassulta siksi, kun master-nauha ilmeisesti vouvasi. Äijät päättivät jättää sen levylle tuollaiseksi, kun kuulosti niiden mielestä hauskalta. Ja nuollaanko tuossa kuvassa persettä vai mitä? Kertokaa toki jos tiedätte. Wikipedia väittää, että persikkaa.. heh persikkaa.

Jos joku ei ole kuullut Jethro tullin aqualungista tai Led zeppelinin IV:stä niin saa hypätä kaivoon. En osaa sanoa niistä enempää kuin, että bändien tuotannon parhaimmistoa.

MC5:den high time on mielestäni bändin paras levy. Bändi on käsittääkeni yksi garage rock/protopunk soundin pioneereista. Simppeliä räminää, mutta tällä levyllä soundi on vähän jalostetumpi ja monipuolisempi. Debyyttinsä kick out the jams bändi äänitti livenä, keikalla. Saatana mitä touhua.

Ja tiedättehän te Santanankin? Semmosen pienen viiksiäijän. Se teki 70-luvulla kovia levyjä. Meininki oli välillä suorastaan progerokillinen latinojatsi- ja progerokkivaikutteiden fuusiolla. Parhaita levyjä eka, toka ja tämä kolmas. Suositan tutustumaan. Hyvät soundit, hyvä kaikki.

Uriah Heepin urkujytämenon ja falsettiulinathan tietää kanssa kaikki? Look at yourself on mielestäni bändin paras levy. Tällä ei ole easy livin'tä, mutta tällä on ultimaattinen viiksiukkojytähitti july morning ja monta muuta oikein hyvää biisiä.

Vuonna 1971 tuli myös suomiprogen klassikko Fairyport. Wigwamin jatsahtava progeilu toi bändille kansainvälistäkin mainetta, mikä taisi olla noihin aikohin suomalaiselle bändille harvinaista. Tykkään ehkä itse vähän enemän being-albumista, mutta tämä vähän vaihtelee.

Saatana, kun näitä levyjä on nyt oikeesti paljon. En oikeasti meinaa jaksaa kirjoitella, kun bb:kin on menossa telkkarissa. Haluaisin katsoa sitä, mutta kirjoitetaan nyt nopeasti tää homma kasaan.

Hunky Dory, helvetin hyvä David Bowie levy. Hittiä toisen perään, jos kuuntelette toisen Bowie levyn tykättyänne Ziggy Stardustista niin se voisi olla tämä. Oikeastaan kaikki Bowien 70-luvun levyt on aika hyviä tai tosi hyviä. Monipuolisia ja hyviä biisejä. Oikeasti mielenkiintoista musiikkia. Helvetti miten monta kertaa sanoin hyvä. Mut hyvää on. Uskokaa jumalauta.

Wikipedia-artikkelin mukaan Meddlen äänitys on ollut ihan älytöntä pelleilyä keittiövälineillä soittelun yrittelyä ja ties mitä. Siihen nähden levy on yllättävän koherenttia psykedeliakamaa. Ei ehkä ykkössuosikkejani Pink Floydin tuotannosta, mutta oikein kuuntelukelpoinen ja mainio levy.

The Doors. Tiiättehän doorsin ja tää L.A. Woman on sit niiden paras levy, ehkä. Minulla oli tästä joskus vahvempi mielipide ja näkemys, mutta jos pitää kuunnella Doorsia, niin kuuntelen tätä.

Mahavishnu Orchestran debyytti. Nyt siirrytäänkin parin easy listening levyn jälkeen taas sekoilun ytimeen, ehkä kannattaa käydä kääräisemässä uusi jointti. Tämä on ihan täyttä fuusiojatsia ja melkoista älämölöä, joka kuitenkin pysyy hienosti kasassa ja kantaa koko levymitan. Aivan huippuli, jos sielu kestää jatsiölinää.

Deep purplen fireball. Mitä tästäkin voi sanoa, etkö tykkää? Ite tykkään. En jaksa näistä tunnetuista bändeistä kertoa niin tarkasti, kun näistä tiedätte jo tarpeeksi.

Onko Funkadelic tuttu? Jos ei, niin pitäisi olla. Kuvittelisi, että Funkadelic niminen bändi olisi enimmäkseen funkkijyystöä vaan ei. Tämähän on ihan rokkia, välillä psykedeelistä sellaista funk ja gospel vaikutteilla. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoista jos groovaava ja psykedeelinen jytämeno nappaa.

Yesin Fragile. Yeshän on yksi progen määrittelevimpiä bändejä ja fragile yksi bändin parhaista levyistä. Tästä on ihan hyvä aloittaa bändiin tutustuminen. Seuraavaksi kannattaa sitten kuunnella vaikka Close to the edge ja jos aivot ei nyrjähdä siitä tarpeeksi niin sitten relayer.

Oliko tästä teille mitään iloa? Olenko väärässä? Tuliko joku asiavirhe? Unohdinko jonkun levyn? Ihan sama en jaksa ehkä edes oikolukea tätä kirjoitettuani näin hirveän pitkän postauksen. Kuunnelkaa tuo lista läpi ja sivistykää. Meinasin itsekin, kun monesta levystä on vähän pitkä aika, kun on edellisen kerran tullut kuunneltua. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.

Progenörteille tiedoksi, että King Crimsonia en laittanut, kun sitä ei spotifyssa ole! Lisäksi '71 on tullut Islands, joka taitaa olla aika harvojen suosikki. Itse kyllä olen aina pitänyt siitä vaikkei siinä hirveän paljon mitään tapahdukkaan. Jos jollekin jää nyt hampaankoloon, että mitä King Crimsonia se halpaa paskaa-blogin äijä nyt sit suosittelisi, niin mä suosittelen In court of the crimson kingiä, starless and bible blackia, rediä ja disciplinea. En ole niin hirmuinen KC-fanittaja, että osaisin tykätä niistä kaikista levyistä mitä bändi on suoltanut. Eka levy oli kuitenkin paras.

Melkein unohdin laittaa kuvan.

Heaven Hill-bourbon ja Crew republic-oluet

Kaverini tilasi Saksanmaalta litran lekan Heaven Hillin bourbonia. Tuote on aitoa Amerikan tulilientä, valmistetu Kentuckyssa. Perhe, joka tätä valmistaa on wikipedian mukaan sukua Beamin Jimille. Eli tässä päästäänkin  hyvin vertailemaan tätä litkua hieman tunnetumpaan tuotteeseen.

Hintaa pullolla oli kokonaiset 15,90€. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, kun kyseessä on melkein halvinta viskintapaista mitä saa. Korkattiin sitten pullo ja mitä ihmettä, tämähän tuoksuu hyvältä. Kuin Jim Beamia, maistaminen varmisti asian. Yllättävän pehmeää suorastaan parempaa kuin perus Jim Beam, joka on ollut kaverini perinteinen suosikkiväkevä juopotteluhommissa. Toimi colan kanssa erinomaisesti, mutta tosiaan ei potkinut takaisin raakanakaan. Varmaan menisi jäiden kanssa hyvinkin. En ole suuri bourbonien ystävä, mutta tämä on kyllä hintalaatusuhteeltaan todella kannattava ostos. Maku ehkä 2½/5, mutta hintaansa nähden 4/5 tuote joka on varmasti todella hyvä juomasekoituksiin. Tilaan varmasti itsekin vastaavan pullon.

Olipa lyhyt arvostelu ja raportti aiheesta. Kerrotaanpa sitten, että Saksasta tilatessa väkevät ovat lähes kautta linjan kotoista monopoliamme halvempia. Jopa 50% halvempia. Esimerkiksi 0,7l Southern comfort ja Jägermeister ovat saman hintaisia kuin 0,35l pullo pitkäripaisessa. Selvää säästöä. Oluissa ei päästä ihan samaan, mutta esimerkiksi saksalaisen Crew republic panimon oluet ovat hintalaatusuhteeltaan erinomaisia. Voisin melkein arvostella tähän nekin mitä olen maistanut:

Roundhouse kick imperial stout
Mitä odottaa alle 2€ hintaiselta imperial stoutilta? Ei paljon mitään, mutta kyseessä onkin erinomainen tuote. Suutuntuma on täyteläinen, humaloitu, suklaata ja lopussa kivaa humalan karvautta. Alkoholia on jopa 9,2% ja katkeroaineita 71 IBU-yksikköä. Tähän hintaan ehdottoman suositeltava tuote. Ei voita genrensä parhaita oluita mitenkään, mutta on todella mainio tekele. 4/5.

7:45 Escalation Double IPA
Tämäkin maksaa vain hitusen alle 2€. Alkoholipitoisuus on jyrkkä 8,3%. Tämäkään ei maistu läpi sillä olut on tosi hyvin tehty 83:n IBU:t takaavat humaloinnin purevuuden. Tämä on kuin hieman iisimpää hardcore ipaa. Runkoa löytyy ja makumaailmassa on runsaiden katkeroiden seassa greippisyyttä ja ruohoisuutta. Erittäin hyvä tuote tämäkin ja pistää tosi hyvin hankoihin vertailussa mille tahansa jyrkästi humaloidulle ipalle. 4/5.
Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo ja Chinook.

Drunken sailor IPATämän juomisesta on mennyt jo tovi, mutta tämäkin oli oikein hyvä perus ipa. Ei mitään ihmeellistä vaan tasaisen varma suoritus uuden maailman humalilla. Muistaakseni tätä vaivasi pieni luonteettomuus. Hyvä esitys kuitenkin, kun ottaa huomioon hinnan saksalaisessa verkkokaupassa 1,69€. Arvosana 3½/5.
Alkoholi: 6,4% IBU: 58
Humalat:Hercules, Citra, Cascade ja Simcoe

Foundation 11 german pale ale
Tämä miedoin pääsikin yllättämään aromiensa herkullisuudella. Tämähän on melkein parempaa kuin punk ipa! Tasapainoinen ja voimakkaan sitruksinen. Todella hyvät tuoksut ja virkistävät maut. Itselleni en tätä ole vielä ostanut, mutta taatusti ostan. Maistoin kaverilta pari pitkää suullista tätä arvostelua varten ja pidin suuresti. Hintaakin oli vain 1,69€ 4½/5.
Alkoholi: 5,6% IBU: 40
Humalat: Hercules, Nelson Sauvin, Chinook, Citra, Cascade

Viski on hyvää, kalja on hyvää ja siitä tulee kiva olo. Valviralle terveisiä.

Lopuksi tahtoisin puhua jotain pitkään mieltäni vaivanneesta ilmiöstä. Nimittäin ns. kielinaisesta. Ensinnäkin mikä helvetin KIELINAINEN! Eihän se saatana mitään kieliä osannut vaan sönkötti pelkkää typerää siansaksaa. Ei tuollaisella voi saada nimitystä kielinainen vaan nimityksen pitäisi olla siansaksanainen. Sovitaan nyt kaikki yhdessä, että se on siansaksanainen. Paskalehdet otsikoivat USKOMATON LAHJAKKUUS. Mitä helvetin saatanaa, vauvatkin jokeltavat vastaavaa mitään tarkoittamatonta volinaa. Itse osaan kuutta kieltä enkä koe olevani uskomaton lahjakkuus. Pikemminkin täysin keskinkertaisella älyllä ja lahjakkuudella varustettu yksilö, jonka täytyy tehdä helvetisti töitä saavuttaakseen mitään. Mutta siansaksa... uskomaton lahjakkuus. Aivoni eivät kestä.

Sitten se soitto ja lauluvideo. Jumalauta joka toinen karaokebaarin tyttö laulaa lähes vastaavasti. Ei se huono ollut, mutta ei mikään supererikoinenkaan. Varmaan idolsissa menisi jatkoon, mutta menisikö finaaliin? Edelleenkään en löydä superlahjakkuutta. Kaltaiseni apinakin osaa soittaa useita eri soittimia, en näe tässäkään mitään erityislahjakkuutta.

Olisiko kyseessä nyt mm. se, että Sara sattuu olemaan myös aika nätti tyttö. Nättien tyttöjenhän ei perinteisesti tarvitse osata mitään vaan huomiota saadaan ulkonäöllä ja seksuaalisella vallalla, joka näteillä tytöillä on. Jos joku kaamean näköinen suohirviö olisi tehnyt videon jossa puhuisi sujuvasti OIKEASTI kymmentä kieltä, niin olisiko hän iltalehden mukaan upea superlahjakkuus jonka video kannattaisi nostaa esiin? Nätit tytöt, kun saavat huomiota vaikka puhumalla meikeistä ja nyt Sara osasi (muka) jotain muutakin kuin höpistä meikkaamisesta niin on uskomaton lahjakkuus. Maailmassa on helvetisti AIDOSTI lahjakkaita ihmisiä joista Sara ei kyllä mielestäni ole yksi.

Jossain vaiheessa lehdistö uutisoi, että siansaksanainen leuhotti instagramissa uudella kalliilla autolla. Eikö nekin rahat kannattaisi käyttää johonkin järkevään, kuten vaikka asunnon ostoon? Eikö siansaksanainen tajua, että vain aidolla lahjakkuudella voi pysyä pinnalla, kun kupla puhkeaa niin ei ole enää mitään. Ehkä hän itsekin uskoo siihen, että lahjoja on, kun kaikki sitä kovasti tuntuvat rummuttavan. Pääseekö hän kuplan puhkeamisen jälkeen mihinkään opiskelemaankaan, kun lukiojutut pääsee unohtumaan? Iltalehti otsikoi myös, että "Sara on melko uhkea nainen." No ehkä hän voi pyristellä vielä pinnalle vuotammalla parit tissikuvat icloudista ja alkaa vaikka seurustella Matti Nykäsen kanssa. Matti sentään oli aidosti lahjakas ja osaava ihminen joskus.

Miksi tämä avautuminen vasta nyt? Ainakin siksi, että olen ollut vähän liian laiska kirjoittamaan. Mutta näin tässä hiljattain pari otsikkoa taas ja aihe palautui mieleeni. Mutta hiljattain suurimman vaikutukseen minuun on tehnyt 20-vuotias tamperelaistyttö joka söi 2,3 kilon hampurilaisen. Tässä on aitoa lahjakkuutta ja osaamista. Katsokaa nyt tuota hampurilaista ja tuota tyttöä. Ei jumalauta mikä uroteko. Arvostan "hampurilaisnaista" merkittävästi korkeammalle kuin siansaksanaista, joka osasi vain olla nätti kameran edessä ja aukoa naamaansa päästäen sieltä pelkkää hölynpölyä. Nostan sinulle hattua Pauliina Loponen, olet upea ihminen ja toivotan sinulle paljon hyvää ja onnea elämääsi. Olen ehkä myös vähän salaa ihastunut.

TLDR: Bourbon on hyvää, olut on hyvää. Kandee tilata ulkomailta tulee halvemmaksi ja valikoima on parempi. Kielinainen ärsyttää, hampurilaisnainen ihastuttaa (<3)

Lidlin pyöräilyshortsit, -housut ja -paita.

Ensin tärkeimmät asiat. ÄÄNESTÄKÄÄ MINUA HYPNOOTTIS-MAGNEETTISEN KATSEEN SM-KISOISSA SAATANA! Jos varusteleka jakaa yhden kilpailijan kuvan ja sillä saa yli 200 ääntä lisää, niin eikö sillä, että maailman awesomein blogi jakaa kuvan ja kehottaa äänestämään pitäisi saada ainakin 1000 ääntä täyteen?

Eli klikkaa TÄSTÄ ja paina tykkäys/like nappia. Aikaa 3.10 keskiyöhön asti. Eli tätä kirjoittaessa yli vuorokausi aikaa. Yhdessä voimme voittaa!

Nyt voidaan siirtyä toissijaisiin asioihin, eli pyöräilyhömpötyksiin. Jos olette nopeita saatatte vielä saada näitä tavaroita, sillä niitä on lidleissä vielä olemassa. Paidat olivat jo tänään alennuksessa. Olkaa siis nopeita.

Meitsi elämässä mun i-ha-naa fitness terveyselämää, tekee niin höpöö urheilla, hyvältä maistuu smoothiet yms. ::AAHH!!!

 Aloitetaan pyöräilyhousuista. Ne istuvat sopivan napakasti ja ovat joustavat, mukavat, lämpöiset. Näin syksyn viileydessäkin on nautinto huidella menemään näissä. Tuuli eikä pieni vesikään tule läpi. Ainoa valittamisen aihe on se, että pehmike on vähän turhankin tuhti ja hieman etupainoinen. Meinaa painaa pallejani. Housuissa on lahkeissa heijastimet, vetoketjut ja pieni sisätasku avaimille. Hintaa 12,99€. Olen parhaimmillaan ajanut nämä housut jalassani 70 kilometria päivässä, että kyllä nämä oikein käyttökelpoiset ovat. Pikaisella googletuksella vastaavan tyyppiset housut näyttäisivät maksavan 40-50 eurosta ylöspäin. Lidlin valikoimassa oli myös henkselimallisia housuja, mutta ostin tällaiset perusmalliset. Näissä persekin näyttää niin hyvältä, että eräs neitonen sanoi panetuksen iskeneen kuvaa katsoessaan. Voin siis lämpimästi suositella näitä. Hintaluokkansa kärkeä 4/5. Pieni miinus tulee kevyestä pallien painamisesta, josta pääsee hyvällä palliorganisoinnilla eroon.

Toisena pyöräilyshortsit. Näissä materiaali on huomattavasti kevyempää ja hengittävämpää. Pehmikekin on paremmin kohdallaan eikä edellisten housujen palliongelmaa tule vastaan lainkaan. Nämä jalassa, kun ajelee tuntuu kuin ei housuja jalassa olisikaan! Aivan mahtavaa. Näiden hintaa en muista ja kuitti on päässyt hukkumaan. Veikkaan, että hinta oli 8-9 euroa. Näille voin antaa täysin varauksetta 5/5. Näissäkin on samanlainen pikkutasku avaimille.

Kolmantena tuotteena on pyöräilypaita. Hinta 9,99€. Aika halpa siis tämäkin. Urheilukaupassa saat maksaa tällaisesta ainakin 50 euroa. Paita on pitkähihainen ja mukavan kevyt. Hihat pysyvät ajaessa hyvin alhaalla, edessä on vetoketju, joka aukeaa alas asti. Paidassa on heijastimet ja neljä taskua selkäpuolella. Yhdessä taskuista on vetoketju. Paita jatkuu myös hieman pidemmälle selästä, jolloin se ei päästä alaselkää paljastumaan kumarassa ajoasennossa. Ihan helvetin hyvältä tämäkin vaikuttaa, vaikkei minulla ole kokemusta noista kalliimista tuotteista. En tiedä tarvitsenkokaan, kun nämä tuntuvat niin mainiolta. Tällekin vaan reilusti arvosanaksi 5/5. Parempaa et tähän hintaan voi mitenkään saada. Jos saatkin niin valehtelet muille tai itsellesi. Pahat kielet sanoivat, että paita venähtäisi huonoksi pesussa. Voin kertoa, että ei venähdä. Kannattaa opetella pesemään pyykkiä.

Kaikista näistä tuotteista on erikseen naisten versiot. Että tytötkin sinne vaan katselemaan.

25€ pyöräilykengät arvostelen sitten, kun uskallan alkaa opetella niillä ajoa. Pelottaa, että ryllin lukoilla naamalleni ja uuden pyörän opettelussa on ollut tarpeeksi projektia tälle syksylle, kun on ikänsä ajanut susipaskoilla romupyörillä.

Kun minulla ei ole treeniblogia mihin postata peppuselfieitä niin postaan sitten tänne vielä toisenkin. Siinä näkyvät shortsit. Eikö se kuitenkin ole treeniblogien idea? Pistää kuvia omasta pyllystä. Mitä olette mieltä? Onko perseeni parempi kuin hypnoottis-magneettinen katseeni?

VAU!

Tiedän, että syyskuulta taisi jäädä postaus tekemättä, mutta en hyvitä sitä teille mitenkään. Äänestäkää kisoissa niin armahdan teitä, kun saan oman hypnotoad henkisen tv-kanavan ja hallitsen maailmaa.

ÄÄNESTÄKÄÄ

Harley Benton Kahuna CLU-30S sopraanoukulele

Taisin lupailla tätä arvostelua jo ajat sitten. En vaan ole saanut aikaiseksi kuvata videoita ääninäytteitä varten. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi tehdä tämän huikean raskaan asian. No täytyihän minun opetella soittamaankin ennenkö mitään järkevää saisin nauhalle.

Harley bentonhan on tietenkin saksalaisen verkkokauppa thomannin oma halpisbrändi. Viimeaikoina mokomat ovat tuoneet tarjolle uuden custom line-sarjan, jossa on kokopuisia soittimia, mm. akustisia kitaroita ja nyt myös ukuleleja. Oletan ainakin, että tämä on kokopuinen tai ainakin puukantinen, kun ei tuolla verkkosivuilla sanottu, että tämä mitään laminoitua sahanpurua olisi. Eli runko on vaahteraa, kaula mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Hintaa soittimella on tällä hetkellä 59€.

Elikkäs kuvassa on ukulele.

Soitin on yllättävän hyvin viimeistelty ja nätti. Noinkin pieneksi siitä lähtee voimakas ja yllättävän musikaalinen ääni. Soittotatsi on suoraan paketista aivan kiva, enkä lähtisi tätä modailemaan sen kummemmin. Satula taitaa olla vähän korkea ja tallaa voisi vähän madaltaa jos ihan välttämättä jotain tahtoisi tehdä, mutta soittotatsi on näinkin kevyt ja ukulele soi joka nauhalta. Nauhojen päät on viimeistelty hyvin, eikä mikään niistä ota sormeen. Vireenkin tämä pitää ihan hyvin. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kaivettuani tämän thomannin pahvilaatikosta. Soittimen ulkonäkökin on oikein viehättävä ja viimeistely hyvää luokkaa. Oikein kaivamalla voi nähdä pari työstöjälkeä, mutta ne on haudattu lakan alle oikein nätisti. Kaikenkaikkiaan hintaisekseen tämä on oikein hyvä. Koittelin vertailun vuoksi kaverin yli tuplahintaista ukulelea ja onhan se parempi, mutta ei niin merkittävästi, että harmittaisi. Tämä toimiva halpis on mielestäni oikein hyvä aloitusukulele uudelle harrastajalle.


Arvosanaksi annankin hinnan huomioiden 4/5. Huomionarvoista on myös se, että Ikaalisten soitinrakennuskoulussa opiskeleva kaverini oli mukana ukulelejen sokkotestissä jossa oli mukana monen hintaluokan soittimia. Testin voitti harley benton.

Paksusormisen kannattaa harkita ukulelea ostaessa ottaisiko perussopraanon vai konserttiuken. Konserttiukulelessa on isompi ja pidempi kaula, jolloin soitto on isoilla nakeilla helpompaa. Sopranoukulelen vireisissä on mielestäni parhaimmillaan se ukulelen heleä ja kirkas sointi.

Mennäkseni vielä vähän toisiin aiheisiin: Kun siionistit nyt tuolla suorittavat kansanmurhaa ruokkiakseen ahneen jehova-jumalansa verenhimon ja vahvistaaksen omaa valtaansa veriuhreilla taitaa olla aika jättää avoin työhakemus. Tahtoisin jättää avoimen työhakemuksen kansanmurhaajaksi. Illuminati ja muut siionistit kuitenkin lukevat kaikki internettiin laitetut kirjoitukset, että en usko sillä olevan väliä mihin laitan tämän. Olen kiinnostunut erilaisista kansanmurhista ja etnisistä puhdistuksista. Voisin myös järjestellä internettoisinajattelijoita mielisairaalaan. Kannatan nimittäin agendaanne, jonka tavoitteena on tuhota 2/3 ihmisistä maapallolta. Koen, että tämä on paras tapa taata ihmisrodun jatkuvuus, sillä planeettamme ei pysty kannattelemaan näin suurta väestöä saatikka sen kasvua. Olettekin hienosti saaneet jo länsimaiden väestönkasvun kuriin aidsilla, sodilla ja homosaatiolla. Homosaatiota pidän erittäin humaanina tapana rajoittaa väestönkasvua, kun homoseksuaalit eivät pahemmin lisäänny keskenään ja kokevat kuitenkin olevansa onnellisia. Lisää homoja maailmaan ja suvaitseminen täysille!

Ottaisinkin yhdeksi tavoitteistani homosaation levittämisen kaikkiin islamilaisiin maihin. Ehdottaisin myös feminismin agressiivista levittämistä kaikkiin kehitysmaihin joissa väestö sikiää liikaa.

Kokemusta kansanmurhista minulla ei ole, mutta olen valmis oppimaan uutta avoimin mielin. Olen sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Työskentelen mielelläni ryhmässä kohti yhteistä tavoitetta ja parempaa huomista koko ihmiskunnalle. Palkkatoiveena 3800€/kk. Annatte varmaan tähän päälle vielä tulospalkkion?

Tässä vielä pari ukulele ääninäytettä. Ekassa soitan plektralla, mutta koska isot pojat sanoivat, että ei saisi plekulla vetää vedän toisessa sormin.

Pihistelijän festarieväät

Joensuulainen kaupunginvaltuutettu pohdiskeli hiljattain kuinka turmiollista syntiä ilosaarirock on ja kuinka kalliiksi ilosaarirockissa käyminen ulkopaikkakuntalaiselle tulee.

Hän epäili, että suosikkibändin näkeminen tulee maksamaan ulkopaikkakuntalaiselle nuorelle 500-1000€. Voin nyt Marjatta kertoa sinulle, että vähän halvemmallakin pääsee jos ei ole täysi taliaivo. Kerron nyt kuinka selvisin ilosaaresta noin 250 eurolla. Halvemmallakin olisi päässyt, jos olisin ollut valmis tinkimään mukavuudesta.

Kahden päivän lippu on toki kallis. 95€ alkaa olla kohtuu suolainen hinta kotimaisesta festivaalista, jolla ei kuitenkaan ole edes kymmenkuntaa katsomiskelpoista bändiä. Festarit ovat kuitenkin kesän parasta aikaa ja ainahan sinne tekee mieli mennä. Lipun hankinta onkin suurin yksittäinen kuluerä festarireissussa. Jos on mahdollista saada kulttuuriseteleitä niin tätä kipua voi vähän lievittää niillä, sillä ilosaaren lipun voi maksaa tiketin toimipisteessä kokonaan tai osittain niillä. Näin säästää pari ropoa.

Viihtyvyyden kannalta leirinnän valinta on ilosaaressa kriittistä. Ravi- elikkäs keskitysleirintä, joka muistuttaa lähes kaikilta osin Auschwitzin Birkenau kakkosta on halvemmasta hinnastaan huolimatta väärä valinta. Linnunlahden leirintä maksaa 50 euroa. Tuntuu melko suolaiselta, mutta siellä pääset kunnolla varjoon, oikeaan vessaan, oikeaan suihkuun aina kun tahdot eikä yleensä tarvitse edes jonottaa. Jos olet jonkin sortin kuumudesta nauttiva kakkafetisti niin bajamajaankin siellä pääsee. Keskitysleirinnässä myös vartijat ovat kiukkuisempia ja nihkeämpiä, aurinko paahtaa armottomasti ilman hetkenkään varjoa. Keskitysleirintä on maanpäällinen helvetti, jonne ei kannata lähteä. Tässä kohtaa ei kahdenkymmenen euron säästö ole kannattava.

Tässä vaiheessa festarilasku on jo 145€. Ei vielä paha, nämä olivat välttämättömyydet joista ei voi tinkiä, jos tahtoo kaksi päivää nähdä elävää musiikkia. Seuraava ja yksi tärkeimmistä säästökohteista onkin kyyditys. Suositan ehdottomasti kimppakyytiä. Jo neljä ihmistä matkustaa henkilöautolla kohtuulliseen hintaan Jyväskylästä Joensuuhun. Oman kimppakyytini kuljettaja pyysi yhdensuuntaisesta kyydistä alle 10€ korvauksen. Oikein kohtuullista jos vertaa valtion rautateiden monopoliasemalla hankittuihin kiskurihintoihin. Rautatieasemalta joutuu vielä kantamaan tavaransa kammottavan matkan leirintäalueelle. Tässä kohtaa on myös toinen vaaranpaikka. Saattaa tulla kiusaus, ettei ostakaan ruokia ja juomia sieltä mistä ne saisi halvimmalla vaan ne tulee hankittua lähimmästä kaupasta, joka ei varmastikaan ole halvin.

Tässä vaiheessa laskumme on venynyt 165 euroon, jos lasketaan, että maksetaan edestakaisista bensoista 20€. Seuraava laskua kerryttävä osio on tietysti viinat. Eihän kukaan kestä "dragons ilman beer", eli itseään on pystyttävä myrkyttämään. Järkevintä lienee ostaa kasa edullisinta bulkkilageria (ei kuitenkaan pirkkaa, koska se on huonointa) jota särpiä humalan ylläpitämiseksi. Suosin itse lidlin nobelaneria hintaan 90cnt/tölkki. Joukkoon kannattaa ostaa myös finkbräun ykkösoluita, jolloin ei pääse lipsahtamaan liian ankariin tumuihin. Finkbräu maistuu oikein kivalta ykkösolueksi ja maksaa 55cnt/tölkki. Jos teet kuten minä ja ostat 10 finkbräuta ja 14 nobelaneria saat nesteytettyä oikein kivasti.

Kunnon kuosin päälle saamiseenhan ei kannata kaljaa kiskoa vaan väkeviä. Niissä on huomattavasti parempi hyötysuhde. Blandikseksi kannattaa ostaa lidlistä edullista freeway colaa, joka käsittääkseni on myös testivoittaja jonkun iltapäivälehden sokkotestissä. Eli parasta ja edullista. Kahden litran pullo maksaa alle kaksi euroa, muistaakseni jotain 1,90€. Viinat kannattaa tuoda virosta tai tilata euroopasta. Tallinnasta saa täysin juomakelpoista kuraviskiä 9€/0,5 puteli ja saksalaiset verkkokaupat myyvät puoleen hintaan samoja viinoja kuin paikallinen monopolimme. Jos tahtoo oikein pihistellä viinoissa niin kannattaa opetella soittamaan sen verran kitaraa, että voi istua leireihin rämpyttämään pari biisiä, monet kohteliaat tarjoavat vierailleen alkoholia tai huumeita jos oikein viehättävästi osaa käyttäytyä. Näin säästät omia viinojasi ja saat hyvät pärinät jatkumaan pidempään. Huumeleirit haistaa helposti ja lisätuntomerkkinä voidaan mainita huono junnaava musiikki jonka tahdissa hipit nyökkyvät laiskasti.

Eräs hengentieteellinen keino auttaa jos tahtoo säästellä viinojaan:
Mikäli juotte paljon viinaa, eivätkä rahanne tahdo riittää sen ostoon niin sanokaa aina seuraava lause juodessanne, “Minä juon ja osan jätän, minä juon ja osan jätän”. Tämä lause täytyy aina sanoa kun avaa uuden pullon, niin sen seurauksena Paholainen aina vähän lisää viinin tai viinan määrää, ja voitte ryypätä pitempään.

Lähde: Musta magia osa 1 (Siitoin 1974)
Muistakaa, että hengentieteiden opiskelu kannattaa aina.

Voidaan laskea, että kaljoihin meni nyt noin 22€, viinapulloon noin 10€ ja neljään litraan colajuomaa 3,80€. Kokonaislaskumme on nyt noin 200€. Vielä jäi 50 euroa jonka voi käyttää ruokaan, festarialueella juopotteluun tai teltan ostoon.

Festarialueella juominen on törkykallista ja siihen ei kannata sortua kuin äärimäisessä hädässä tai jos elää "rahaa on ja se näkyy"-elämää. Mutta lidl-lifestyle ihmisellehän sellainen ei käy päinsä. Ruokapuolelta suositankin mukavuuden ja edullisuuden välistä kompromissia. Aamulla kannattaa syödä leirissä omia eväitä ja illalla festarialueella, kun on liian kännissä kötöstelemään ravintoa itse. Välipaloina kannattaa vetää hedelmiä ja jotain suolaista, kuten pähkinöitä. Etenkin pähkinät sisältävät runsaasti energiaa ja pitävät öilöttäjän vauhdissa. Lidlistä niitäkin saa oikein kohtuulliseen hintaan. Esimerkkinä mainittakoon aleston cashew/maapähkinäsekoitus, jonka hinta on 2,50€. Iltapäivän lounaaksi suosittelen coquette rosvopataa. Hinta on 3€ ja 800 gramman purnukasta syö vatsansa oikein kivasti täyteen. Se on hetivalmis ja maukas ateria, jonka voit lämmittää vaikka auton takaikkunalla tai Linnunlahden leirinnän tapauksessa oikeassa keittiössä. Jos tahdot lämmintä ruokaa niin näin säästät jo sen rahan minkä olisit säästänyt menemällä ravileirintään jossa et saa tehdä yhtään mitään, kun nyt ei tarvitse ostaa yhtä kallista festariateriaa. Ne ovat nimittäin törkykalliita. 7-8 eurolla saat vähän jäisiä ranskanperunoita ja aneemista kebablihaa. Tuurilla ehkä muutaman pakastemaissin ja vähän kaaliraastetta. Periaatteessa ruokiin et saa menemään kovin paljon 25€ enempää jos et törsää alueen kojuissa. Itsellänikin jäi osa sapuskoista syömättä. Vähän erikoisempi ateria minkä söin oli lidin kreikkaviikon lihapullat ja täytetyt kesäkurpitsat tölkeistä. Maksoikohan tämäkään ateria neljää euroa enempää ja maukasta oli!

Jos omistaa teltan niin sellainen toki kannattaa ottaa mukaan. Itselläni ei ole ollut telttaa vuosikausiin. Välillä olen lainannut telttaa kaverilta, mutta suositan itse tässäkin yhteisöllisyyttä. Jos jollain on iso teltta niin kannattaa ängetä sinne ei se kännissä haittaa, että vieressä makaa joku juopunut ukkeli.

Vaihtoehtoisesti kannattaa etsiä kaikista ihanimmin hymyilevä neitonen ja sammua sen telttaan. Tämä onkin ehkä kaikista paras tapa majoittua festareilla. Pus vaan teille pöhköt tytöt, jotka otatte juoppoja telttoihinne. Arvosanaksi annan teille 5/5.

Tässä voidaan nyt nähdä, että ei maksa 500-1000€ nähdä suosikkiyhtyettään. 250 euron satsauksella saa jo viiden pisteen festarielämyksen. Laitetaan vielä pari kuvaa eväistä.

Lava bulkkilageria, colaa, ykkösolutta ja saksasta tilattuja laatuoluita.

Viron kuraviskiä, hedelmiä, tölkkimättöä, pähkinöitä ja karpalomehua.

Ordex-penkki

Huomasin sellaisen ikävän jutun makoillessani mekanismituolissa läppäri sylissä, että ei ole mitään paikkaa minne laskea se sylistä jos tarve tulee. Lidl tuli juuri sopivalla hetkellä pelastamaan miehen hädästä. Uudessa mainoslehdykässä oli myynnissä juuri sopiva pikkuinen jakkara. Hinta taisi olla noin seitsemän euroa.

Vitummoinen penkki

Penkki on jämäkän tuntuista, mutta kevyttä mäntyä. Mukava näin lastulevypaskan aikakaudella huomata, että joku vielä valmistaa edullisia huonekaluja ihan puusta eikä sahanpurusta ja liimasta. Penkki oli myös oikein helppo koota. Tarvittavat työkalut, ristipääruuvimeisseli. Kokoamisesta saa kuitenkin pienen askartelun fiiliksen. Se herättää pieniä valheellisia tunteita siitä, että muka olisi kädentaitoja, kun osasi koota penkin, pseudokötöstelyä. Pinnassa oli tarra, joka kieltää penkin päällä seisomisen, mutta vaaransin teidän lukioiden puolesta henkeni ja testasin penkin päällä seisomista. Kyllä se onnistuu. Kestävä ja hyvä penkki.

Ohjeet varoittavat, ettei tämä penkki ole tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön. Aloin miettiä, että mikä sitten on tällaisen penkin ammattimaista käyttöä? En ole vielä kovin monta, oikeastaan ensimmäistäkään ammattipenkilläistujaa tavannut. Ehkä penkkiä voidaan käyttää jossain muissa istumista vaativissa ammateissa, joissa on tarpeen myös siirtää istumapaikkaa? Kenties kadulla istuva ammattikerjäläinen saattaisi tällaista kevyttä ja luotettavaa istuinta tarvita kerjätessään rahaa rikollisliigalle, joka on hänet kotimaastaan tänne uppoavaan länteen kuskannut. Tai ehkä tämä voisi olla kiva jos on ammattijuoppo jossain puistossa jossa muut penkit ovat varattuina. Mutta kuten sanottu, tämä penkki ei ole ammattimaiseen käyttöön vaan täysin harrastelijamaiseen istuskeluun. Ammattilaisille lienee erikseen ammattilaistason penkit.

Penkki ajossa.

Itse pidän tuossa nyt kaljapulloja ja tietokonetta istuessani tuolissa, jonka vierellä ei ole muita paikkoja laskea tavaroita käsistään. Rahistakin tuo näyttäisi menevän.Tämä käyttö on täysin harrastelijamaista viihdekäyttöä, jota penkinkäytön ammattilaiset varmasti paheksuisivat. Arvosanaksi penkille annetaan 5/5.

Tahtoisin vielä kertoa teille uudesta elämäntapasuuntauksesta. Se on Lidl-lifestyle. Elämäntapa, jossa ostetaan kaikki tarpeelliset asiat lidlistä. Tällainen elämäntapa kasvattaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä suunnittelua, sillä siinä tarkkaillaan lidlin mainoksia ja opetellaan ennakoimaan vakiovalikoiman ulkopuolella olevien tuotteiden syklistä myyntiintuloa. Itse odottelen syksyn urheiluvälinesesonkia ostaakseni pyöräilyhousut ja -hanskat. Näin vuosien saatossa on sitten ehkä saanut kerrytettyä itselleen jotain käyttökelpoista hyvin halvalla. Lidl se kunnon on.

Nutrafruit viinirypäleet

Viinirypäleethän ovat hyviä ja herkullisia. Vai ovatko? No ovat jos ostaa lidlistä, silloin ne ovat myös halpoja. Tuntuu vähän naurettavalta viikko toisensa jälkeen todeta, että taas löytyi lidlistä parempi tuote halvemmalla kuin muualta, mutta ei voi mitään!

Olen nyt ilta- ja välipalaksi napostellut viinirypäleitä joita olen yleensä ostanut lidlistä ja miettinyt, että ovatpa helvetti vieköön hyviä. Puolen kilon paketti maksaa 1,69€.

Eräänä päivänä sitten olinkin s-ryhmän kartellikaupassa ja ajattelin, että voisi ostaa taas rypäleitä. Nehän maksoivat melken kolme euroa rasia! Järkytyin tästä lähes kaksinkertaisesta hinnasta suunnattomasti ja meinasin jättää ne hyllyyn, mutta sorruin kuitenkin ostamaan boksin. Kotona totesin niiden maistuvan ihan paskalta. Happamia, kitkeriä ja osa jopa pilaantuneita. Ajattelin, että tämä on vain kertaluonteinen ongelma ja testasin s-kaupan rypäleitä kerran jos toisenkin. Tummat ja vihreät, molemmat samaa kitkerää ylihintaista paskaa. Ei enää koskaan.

Lidlin 1,69€ maksavat rypäleet ovat makeita, mehukkaita, isoja ja virheettömiä. Miksi kukaan ostaisi mitään muita viinirypäleitä? Tummat ja vihreät ovat molemmat erinomaisia. Alkuperämaa Chile. Arvosana 5/5.

Ihan turha s-ryhmän ukkelin selittää mitään bonuspistejärjestelmästä ja muusta, kun omat tuotteensa ovat ylihintaisia paskoja. Kannattaisi opetella ostamaan kunnollisia ja myymään järkevään hintaan niin voisi edes jotenkin yrittää pistää lidlille kampoihin.

Terveyselämä.

Oletteko muuten miettineet mitä teette, kun maailmanloppu tulee? Kuinka varustaudutte? Kuinka selviätte? Mikä on sellainen tuote, jota on helppo hankkia tulevaisuuden varalle varastoon, ei pilaannu ja on aina haluttua? No tietysti PORNO! Nyt jos keräilisi valtavan määrän pornolehtiä ja jemmaisi ne jonnekin vedenpitävään varastoon. Sähköjen kadotessa ja maailmanjärjestyksen ollessa pelkkä muistikuva vanhojen mielessä porno olisi kuranttia valuuttaa. Vaihtaisi vähän viljaa, lihaa, kasviksia, luoteja, huumeita ja vaatteita vanhoihin jalluihin.

Luolamiesajan käytäntöjen palatessa vain vahvimmilla alfamiehillä on paritteluoikeus naislauman kanssa. Tilanne on vähän sama kuin nykyisin, mutta näkyvämpi. Alfamiesten joukko parittelee korkean markkina-arvon naisten kanssa, jotka kaikki piirittävät tätä korkean markkina-arvon miestä. Betamiehet jäävät ruikuttamaan ja katsomaan internet-pornoa, koska myös matalamman tason naiset kuolaavat alfamiestä. Mutta, kun internettiä ei ole, niin analoginen porno tulee nousemaan. Nyt kaikki siis varastoimaan analogista pornoa!

Tästä voitte kuunnella Rivologit yhtyeen kaunista ja aiheeseen sopivaa musiikkia. Ja joo, arvasitte oikein olen ollut itse tekeen tuotakin paskaa muotiblogaajan Jarkon kanssa.

100. Postaus. Grillimaisteri gourmet lager

Voitteko uskoa? Näitä paskaröpellyksiä on jo sata! Juhlistankin tätä merkkipaalua palaamalla juurille ja arvostelemalla halvahkon oluen. Vieläpä lidlistä.

Grillimaisteri tuotesarjaan on tullut taas uutuuksia. En perehtynyt niihin tällä kertaa tarkemmin, mutta voin palata asiaan myöhemmin jos jotain mainitsemisen arvoista  löytyy. Ainakin joku grillimix makkarapaketti oli hyllyssä, mutten tutkinut sitä sen enempää.

Tämän kertainen tuote on grillimaisteri gourmet lager. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä nyt on, mutta luettuani etiketin laitoin pullon koriin. Etiketti kehuu oluen olevan tumma ja täyteläinen täysmallasolut. Yllättäen humalalajikkeet on mainittu: saaz, hersbrücker ja magnum. Teinkin asian tiimoilta hieman tutkimustyötä aikaisempien tietojeni lisäksi.

Saaz on käsittääkseni tsekkiläinen mm. pilsner urquellissa käytetty humalalajike, joka tuo sille tyypillisen yrttisen, ruohoisan ja hieman kannabismaisen aromin. Se ei ole kovin katkeropitoinen, mutta aromikas.  Eikä sen tyypillinen aromi ole tässä oluessa erityisen pinnalla. Se tuntuu kuitenkin positiivisesti jälkimaussa.

Saksalainen magnum-humala taas ei osallistu erityisen voimakkaasti aromiin, mutta tuo ilmeisesti hyvin katkeroa. Hersbrücker onkin taas enemmän aromihumala ja ilmeisen suosittu saksalaisissa oluissa ja ilmeisen dominoiva maku tässä nimenomaisessa olueessa.

Lasissa olut ei lopulta olekaan niin tumma kuin odotin. Maistopuolelta sanoisin, että tämä olut on melko miedon tuoksuinen ja maistuu hyvin saksalaiselta humalointinsa puolesta. Tämä on ruokajuomaksi varmaan oikein sopiva. Luulisin, että potkii paksumpienkin grilliruokien alta, mutta ei ole "suomalaiseen makuun" liian katkera. Maltaisuudessa on pientä mukavaa makeutta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan mene ihan maaliin. Vetisyys vaivaa olutta eikä humalointi kanna loppuun asti. Makua vaivaa myös pieni metallisuus, kuin säilyketölkkiä maistaisi. Tämä viitaisikin siihen, että tämä saattaa olla laitilan tekemä tuote. Tähän viittaa myös laitilamainen repäisykorkki. Internet-ihmiset veikkailivat, että erään lapparin tuotteen resepti olisi lähellä tätä, mutta makumuistikuvieni mukaan nämä eivät maistu samalta.

En uskaltaisi lähteä tätä nykyisellä 2,2€/0,33l hinnalla suosittelemaan täysin varauksetta. Onhan tämä hieman ärhäkämpi kuin perus grillimaisteri lager tai vaikka koffi, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan kovin erikoinen vaikka yli puolet halvemman nobelanerin rinnalla. Humalointikin on lidlin saksalaisissa peruslagereissa melko saman makuinen, eli parempi kuin keskimääräisessä kotimaisessa bulkissa, mutta ei mitään ihmeellistä, että siitä maksaisi lisähintaa.

Arvosanaksi annan tälle kötöstykselle 2½/5. Yllätävän vähän, mutta olen tullut ronkelimmaksi ja tämä oli vähän kallista näin yllätyksettömäksi tuotteeksi. Muutamakymmentä senttiä lisää niin saat ison tölkin keisari 66 apaa, tai pilsner urquellia.

Taustalla erinomain lohisalaatti.

Tahtoisitteko ehkä kuulla jotain hassuja juttuja tähän lopuksi? Onhan tämä sentään juhlallinen sadas postaus.

Mutta en minä nyt oikein keksi mitään. Ehkä minä sanon vain, että jee jee. Mut ei maksimaalinen jeejee, kun se on Eppu Normaalin käppäsuomirokkia eikä sellaista kuuntele, kuin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa syntynet teinivuotensa kasarilla eläneet kulahtaneet vanhukset. Lisäksi maximum satan biisi on huonompi kuin TOTAL SATAN. Siksi sanonkin teille: "Totaalinen Jee Jee". En muuten tajua miksi tuo youtube video on 9 minuuttia pitkä vaikka biisi on vain neljä. Ehkä siellä on lopussa jotain kullinheiluttelua. Kannattaa ehkä katsoa. Itse en jaksa tarkistaa.

Squier Vintage modified Bass VI

Bass vi on 30" kuusikielinen baritonikitara, joka on yleensä oktaavin kitaran standardivirettä matalammassa vireessä. Tällaista bassoa ovat käyttäneet mm. Jack Bruce ja Robert Smith.  Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen hybridi, että sillä luonnistuvat jokseenkin hyvin molemmat tontit. Ristossa ja Pariisin keväässä olen myös nähnyt bass vi:n basistin kourassa, kun Curessa se useimmiten näyttäisi olevan käytössä kitarana.

Tämä squierin versio on lähempänä alkuperäistä versiota kuin fenderin pawn shop sarjan kalliimpi kötöstys. Fenderin versio maksaa reilut 800€, kun tämä indonesiassa valmistettu squier vain 350€. Laatu toki maksaa ja squierissa on toki jonkinlainen halpiksen fiilis. Vaikka soitin on nätti ja viimeistely näyttää oikein hyvältä ei se ole paketista oikein minkäänlaisissa säädöissä. Matala E ei meinannut soida oikein mitenkään. Olen lukenut netistä, että tämä on näissä yleinen ongelma. Väänsinkin heti kaularautaa vähän löysemmälle ja nostin E-kielen tallapalaa. Nyt alkoi soida paremmin, mutta tuntuu, että ensiasennussetissä E-kieli on vain liian löysä ja tahtoo silti vähän rämistä. Kielet joutui siis säätämään vähän korkeammalle kuin olisin itse tahtonut. Voihan kaula olla myös propelilla, mutta ei se omaan silmääni näytä siltä. Ongelmiahan voi olla vaikka mitä esim vituillaan oleva kaulakulma, mutta uskon tämän ratkeavan jo paksummilla kielillä. Verrattuna bassoon tämä vaatii myös hieman kevyempitatsista ja kitaramaisempaa soittoa, muuten nimittäin rämisee ja paljon. Myös nauhanpäät törröttävät törkeästi.

Fyysisiltä mitoiltaan tämä on käytännössä melkein saman kokoinen kuin jazzbasso. Vaikka kaula on lyhyempi on runko saman kokoinen kuin jazzbassossa. Kun soittimet asettaa rinnakkain on jasso pari senttiä korkeampi isomman lapansa takia, satulat ovat aika samalla korkeudella. Kaula on tässä hieman jazzbassoa kapeampi ja ehkä pienikätiselle helpposoittoisempi. Kieliväli on sen verran kapea, että bassomainen sormisoitto on hankalampaa ja vaatii kevyempää ja tarkempaa näppäilyä. Steve Harrismainen mäiskyttely ei oikein luonnistu. Kaula on profiililtaan oikein käteen käypäinen ja mukavasoittoinen.

Hitler tyyny hyväksyy.

Talla on vähän kehnosti suunniteltu. Se rämisee jonkin verran soittaessa ja intonaation säätöruuvi ottaa kieleen kiinni jos tallapalaa nostaa ja ruuvin ruuvaa ääriasentoon. Todella kurja suunnitteluvirhe, mutta halpa hinta johtaa kompromisseihin jossain. Hienovireen saa kuitenkin ihan soittokelpoiselle tasolle näinkin. Lisäksi tuntuisi vähän siltä, että tallapalojen ruuvit pyörivät itsekseen löysempään suuntaan. Tallan voi kuitenkin vaihtaa täysin kivuttomasti ja sen varmaan teenkin. Satula on perus halpis soitinten tapaan muovia. Ehkä senkin vaihtaminen parempaan voisi auttaa. Sen viimeistely on kuitenkin kohtuullinen ja se on viilattu aika sopivaksi.

Positiivisia asioita kuitenkin löytyy enemmän kuin negatiivisia. Soitin soi heti todella selkeästi ja voimakkaasti akustisesti. Soundi on myös vahvistimen kautta oikein hyvä. Itseasiassa ihan helvetin hyvä. Eivätkä akustisesti kuuluvat särinät tule vahvistimen kautta niin häiritsevästi. Etenkään jos soittaa säröllä. Mikrofonitkin ovat aika hyväsoundiset enkä näkisi mitään tarvetta lähteä vaihtelemaan niitä. Kiertoherkät ne ovat jos oikein kovalla säröllä soittaa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, hallittu kierto on kaunista, mutta hallitsemattomuuden raja on tässä aika lähellä.


Tässähän on myös vibratalla. Miettikääpä: vibra bassossa. Aika roisia. Soitin tuntuisi pitävän vireen kammetessakin. Harvemmin bassolla tarvitsee kunnolla "divebombata", eikä se tällä täysin onnistuisikaan, mutta pientä rautalankahenkistä vibraa saa sointuihin oikein kivasti. Kolmiäänisiä sointuja tällä onkin oikein hyvä soittaa ja ne kuulostavat kivalta.

Säätimet joo. Siinä on ja se tallanpirulainen.

Säätimet löytyvät aika mukavasta kohtaa ja niihin on helppo päästä käsiksi soitonkin aikana. Tässä on jokaiselle mikrofonille oma on/off-kytkin. Neljäs kytkin on bassotaajuuksien leikkausta varten. Se leikkaakin taajuuksia todella reippaasti jolloin tällä voi soittaa huoletta kitaravahvistimeen. Soundi on silti oikein kiva. Potikat ovat perinteisesti äänenvoimakkuus ja tone, elikkä äänensävy. Fenderin pawn shop bass vi:ssä on viisiasentoinen kytkin, jolla ei ehkä saa kaikkia samoja kombinaatioita kuin tällä (esimerkiksi kaikki mikit päällä yhtäaikaa), eikä siinä tainnut olla tuota bassokuristajaa. Lisäksi siinä on tallassa humbuckeri.

Parasta tässä on kuitenkin se kuten taisin jo mainita, että soitin kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Kaikki samat bass vi soundit joita kuulet vaikka the curen levyillä on mahdollista saada tästä. Se miten helvetin hyvältä tämä kuulostaa tulee kyllä täysin yllätyksenä.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos pelkäät soittimen säätöä niin kannattaa tämän ostoa harkita pari kertaa. Saattaahan sitä vastaan osua suoraan hyvä yksilö. Kannattanee käydä testaamassa. Soundin puolesta ei ole mitään valittamista, jos tarvitset bass vi-soundit niin tästä ne saat, kunhan vaan jaksat vänklätä soittimen sellaiseen kuntoon, että pystyt sillä vetämään. Arvosanaksi annan puutteista huolimatta 3½/5, ongelmat korjattuna varmaan 4½/5 pitopeli.

Päivitys 14.5.2014. Halonen custom guitarsin jehu Jarkko sääti tämän. Nyt kelpaa. Hän väänsi kaularautaa kireämmälle ja tallaa pystyyn suhteessa. Kielet sai kivan alas ja aika rämisemättömiksi. Tallakaan ei rämise niin pahasti kuin luulisi. Resonointi tulee jostain muualta, ehkä pleksin alta? Nauhanpäiden törrötystä mies kirosi kovasti. Satula oli kuulemma tehty oikein. Näiden pikaisten säätöjen jälkeen voin antaa arvosanaksi hintalaatusuhteen huomioiden 4/5. Jos nauhanpäät olisi viimeistelty kunnolla olisi tämä 4½/5.

Lopuksi vielä video, jossa joku krapulainen turvoukkeli soittaa tärisevillä käsillään näytteeksi vähän curea ja sitten pörinää jubilee marshallin läpi. Ensin kaksi näytettä bassotaajuuksien kuristuksella talla ja keskimikillä ja sitten loput ilman kuristusta talla ja kaulamikillä.






Tuo pullukka ukkeli soittaakin muuten muutamaa tällaisen erinomaisen bändin riffiä, jonka levyn voitte kuunnella ja hankkia täältä. http://electricvoidsummoner.bandcamp.com/

Behringer VM1 - Vintage time machine

Elikkäs! ELIKKÄS! Sanon vielä kerran: elikkäs. Jos aikoo sanoa jotain tärkeää niin kannattaa aloittaa sanomalla elikkäs. Näin saat kaikkien huomion, että nyt on tulossa tärkeää asiaa. Ostin kaverilta tällaisen halvan rutuefektin. Tämä maksaa uutena saksalaisten verkkokaupassa 53€ ja käytettynä maksoin 30€.

Behringer-yritys on käsitykseni mukaan alkujaan saksalainen. Saksalainen kuten lidl, eli ollaan heti oikeilla jäljillä hyvyyden ja halpuuden suhteen. Saksalainen soitinlaitekötöstelijä Uli Behringer, joka tämän yrityksen on ehkä (tai sitten ei) perustanut on kirjoittanut äärettömän pitkän tarinan aiheesta yrityksen nettisivuille. En jaksanut nyt lukea sitä kertoakseni teille asiasta yhtään enempää. Oletan, että Uli itse on perustanut firman, koska on antanut sille oman nimensäkin. Voitte ehkä lukea tuon tarinan itsekin jos kiinnostaa. Behringer on kunnostautunut erityisesti valmistamalla halpoja kopioita muiden soitinvempeleistä. Efektejä, vahvistimia, ties mitä. Tämän efektipedaalin esikuvana on toiminut electro harmonicin memory man. Tämä on kuulemma esikuvaansa parempi siksi, että tämä toimii normaalilla 9 voltin muuntajalla.

Kotisoiton röppövehkeet.

Laite on hintaansa nähden yllättävän jämpti metallirasia, jossa on mukavan kokoiset ja sulavat potikat. Edellinen testaamani behringer oli karsea muovirutku. Tämän laitteen pohjassa kerrotaan, että valmistettu kiinassa.

Laitteesta löytyvät säätimet ovat: level, joka käsittääkseni ainakin normaaleissa delay-pedaaleissa säätää toistettavan äänen voimakkuuden. Mix, joka on siis blendipotikka, jolla voidaan säätää märän ja kuivan signaalin suhdetta. Vääntämällä tämän täysille ei alkuperäistä ääntä kuulekkaan. Ainostaan kaiutetun. Feedback, takaisinkytkentä, jonka tarkoitus käsittääkseni on määrittää toistojen määrä tai ainakin kuinka pitkään ja voimakkaasti signaalia toistetaan ennen sen vaimenemista. Kun tämän säätimen kääntää yli puolen välin on laite mahdollista saada oskilloimaan, eli vahvistamaan signaalia hallitsemattomasti, jolloin saamme aikaan vitummoista mölinää. Delay potikka säätää luonnollisesti viiveen pituutta. Tässä vempeleessä maksimi on 550ms.

Lisäksi tässä on tarjolla chorus/vibrato, sekin yhden potikan takana. Kumpaako halutaan valitaan laitteen perseessä olevasta kytkimestä. Tästä saa todella epämiellyttävää vouvausta ja hieman rauhallisempaa vatkausta, jopa sellaista melko käyttökelpoista, jolla voisi kuvitella soittavansa pink floydia tai jopa smithsiä. Toinen asetus vatkaa hitaammin ja toinen nopeammin.

Epämääräisen älämölön lisäksi tästä on tosiaan mahdollista saada useampikin melko käyttökelpoinen soundi. Lyhyt kaikumainen tuplaussoundi, kantrihenkinen slapbacksoundi ja sitten härskimpiä pidempiä kaiutuksia. Lisäksi pidemmällä kaiutuksella ja feedbackilla on mahdollista sitten soittaa harmonioita itsensä kanssa ja volista postrock henkisesti. Katsokaa huono patterimarshallin läpi vedetty demovideo jonka kuvasin samalla, kun katsoin big bang theorya. niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä muutamasta järkevästä ja järjettömästä soundista, jotka osasin ruuvata laitteesta pihalle.

Oletteko muuten miettineet tällaista, että Leonard on välillä todella mulkku Pennylle. Yleensä vielä tosi vähästä. Äijä ulisee ja vittuilee, kun naisella on ollut esimerkiksi eksä. Sitten se vielä mököttää ja tosi pitkään. Big bang theory, eli suomeksi "rillit huurussa" on muutenkin sellainen sarja, että välillä vähän hävettää katsoa, kun on niin huono, mutta kuitenkin joka jaksossa tuntuu olevan joku sellainen pelastava vitsi, joka sen verran naurattaa, että sarjan katsomista jaksaa.Vai voinko samaistua sarjan nörttiukkeleihin ja katson sen vuoksi? Jääköön tämä mysteeriksi.
 
Tuosta laitteesta vielä sellainen, että sehän on ihan yllättävän hyvä. Etenkin tuollaiseksi halvaksi kikkareeksi. Ainoa asia mitä jäisin erityisesti kaipaamaan on tap-tempo delayn säätöön. Kävisi hirveän hyvin tuohon livesoittoon tuollainen ominaisuus. No kaikkea ei voi saada. Yhyy.


Huomaatteko, että kun soittelee vaan kotona itsekseen niin ei tule soitettua mitään järkevää oikeaa. Vaan pelkkää paskaa tilutusta. Soittakaa bändissä niin opitte soittamaan jotain järkevää ja kunnollista. No okei, noita epämusikaalisia star trek ääniä aion vetää doomibändissäkin.

Livergy M. P. P. Project tennarit.

Muistatteko sellaista juttua, että suurin osa saksalaisista oli joskus 70 vuotta sitten natseja? Varmaan koulussa opetettu. Sellaisia tyylikkäitä Hugo Bossin asussa kulkevia kivenkovia sadisteja, rasisteja ja fasisteja (jos siionistimediaan on uskominen, en tiedä). Sitten ne hävisivät sen Puolan aloittaman sodan, jota myös toiseksi maailmansodaksi kutsutaan. Sitten natseja ei enää ollutkaan oikein missään.

Mitenkähän vaikeaa oli vuosien tottumuksen jälkeen alkaa tervehtimään kavereita ilman, että karjaisee "HEIL HITLER!". Kuvitellaanpa Hans kävelemässä sodan jälkeen kadulla, matkalla vaikka lidliin. Vastaan tulee Hermann ja Hans alkaa nostaa oikeaa kättään tervehdykseen ja huulilta on pääsemässä "Heil...", mutta hän tajuaakin mitä on tekemässä ja taittaa oikeaa kättään kyynärpäästä tervehtiessään ja mumisee tervehdyksen lopun. "Heilllll..guten tag!"

Tai miettikääpä vaikka lapsia. Hitler Jugendin nuoria jotka ovat oppineet jo pienestä pitäen hyville tavoille. Nyt opitut tavat jotka niin syvään ovat juurtuneet pitääkin opetella pois. Heil Hitlerin huutelu taisi muuttua aika pian sodan jälkeen laittomaksi. Kuinkahan moni joutui putkaan tai sai sakot unohdettuaan vaikka hieman kännissä, että enää ei jumalauta heilailla. Ei edes helluntaina.

Natseista ja saksalaisista päästäänkin itse asiaan. Eli lidliin. Lidlistä ostin otsikonmukaiset keinonahkaiset vuorelliset converse tyyliset tennarit. Hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Odotukset tuotteen keston suhteen eivät ole järin korkealla, mutta tähän hintaan nämä tuntuvat jalassa ja näyttävät yllättävän kelvollisilta. Ostin joskus ihan kenkäkaupasta täysin vastaavat popot maksaen niistä ainakin 30 euroa. Nämä ovat vähintääkin yhtä hyvät kuin ne. Hintalaatusuhde on siis erittäin korkealla.

Tarjous on voimassa keskiviikkoon asti, että hopihopi kenkäostoksille jos tällaiset talvimallin halpistennarit kiinnostavat. Väreinä musta tai ruskea. Arvosanaksi annan 4/5 korkean hintalaatusuhteen vuoksi. Laitan vielä bonukseksi kuvan itsestäni ilman housuja:

On minul oikeasti housut jalassa. Kuvassa on muuten nyt ne MPP tennarit.

Tiedättehän ne internetin tyypit jotka kirjoittelevat sekavia. Tässä on minusta muutama internethulluuden aste. Ensimmäinen on vain sekavat ja häiriintyneet kirjoitukset blogeihin ja ehkä foorumeille. Toinen aste on bannien saaminen eri  foorumeilta, minkä jälkeen kohkataan vain blogeissa ja kolmas aste on postata nettiin munakuva. Siis kuva omasta kikkelistä. Alanko jo pikkuhiljaa lähestyä kolmatta astetta? En tiedä.

Matsui SMW17 mikroaaltouuni

Muistatte varmaan edellisestä kirjoituksestani, kun kehuin, että  yritän skarppailla kirjoittamisen suhteen. No en näköjään sitten, kun aloinkin taas harrastaa. Kävin esimerkiksi kävelylenkillä sunnuntaina. Olen kuitenkin käyttänyt merkittävästi aikaa ja vaivaa ajatustyöhön, joka on tämän kirjoituksen takana. Olen myös testannut arvosteltavaa tuotetta useita viikkoja. Tämän täytyy siis olla yksi parhaista kirjoituksistani pitkään aikaan? Enpä usko. Tänään siis arvostelussa 1947 Roswellista saatua ufo-teknologiaa, joka on tuotu suuren yleisön käyttöön.

Matsui mikroaaltouuni on halvin gigantista saatava mikroaaltouuni. Edellinen ilmaiseksi Jarkolta saatu samsung mikro räjähti. Salamat vaan löivät ja laite kuoli. Sittemmin opettelin elämään ilman mikroaaltouunia ja tulin toimeen ihan hyvin. Meni kuukausia, kunnes sitten eräänä päivänä gigantissa katsoin, että kaipa tuon mikrouunin voisi ostaa, kun on sen verran halpa: 49 euroa. Laitoin mikroaaltouunin paikalleen ja huomasin, että en muista käyttää sitä, kun olin tottunut elämään ilman. Huoh!

Laite itsessään on valkoinen ja melko normaalin eli sopivan kokoinen. Sisään mahtuu isokin lautanen. Tuotetiedot kertovat, että tilavuus on 17 litraa. Laitteen maksimiteho on 700W. Tämä on hieman vähän verrattuna kalliimpiin laitteisiin, mutta minulla ei ole kiire.  Hyvä puoli tässä  vähemmässä tehossa on se, että tämä ei käräytä mikropopcorneja kuten työpaikkani mikro. Jumalauta mikä jäätävä persekäry tulee palavista mikropopcorneista. 2 minuuttia ja tulipalo. Saatana.

Mitään grillivastusta tai muuta turhuutta laitteessa ei ole. Laitteen säätimet ovat parhaat mahdolliset. Ei mitään digipaskaa, vaan kaksi rullaa. Teho ja aika. Näitä kääntämällä mikrouuni lähtee tulille. Voiko simppelimpää ja parempaa systeemiä olla? Ei. Kaikki ne diginäytöt miljoonalla nappulalla ovat täyttä hevonpaskaa. Kaikissa mikroaaltouuneissa pitäisi olla vain ja ainoastaan kaksi rullaa. Toinen teholle ja toinen ajalle. 5/5 käyttöliittymä. Mikron lautanen pyörii jos jäitte vielä tätä miettimään.

Laite tekee siis sen mitä lupaa riittävällä onnistumisprosentilla, joka on tässä tapauksessa 100. Ruoka kuumenee helposti ja nopeasti. Halpa hinta ja toimivuus lunastavat tälle vempeleelle arvosanaksi 4½/5. Täysiä en anna siksi, koska tehoa saisi olla ihan hitusen enemmän. Miksikö? Koska enemmän on enemmän.

Kadehtikaa mikrossa olevaa upeaa adventure time mukiani.

Oletteko huomanneet, että Jyväskylän alakaupungilla on poikkeuksellisen paljon kirkkoja ja muita uskonnollisia pytinkejä? Olen varma, että ne on rakennettu kaupungin läpi kulkevien ley-linjojen mukaan. Kyseessä on kilometrien mittaisia suoria linjoja maastossa muinaismuistojen (useimmiten uskonnollisia paikkoja) välillä. Näiden Jyväskylän uskonnollisten rakennusten välille on helppo vetää suoria viivoja. Usein viivan voi vetää kahden, jopa neljän rakennuksen yli. Täytyy myöntää, että en ole vielä tarkemmin kulkenut heilurin tai taikavarvun kanssa tutkimassa linjoja. Käsittäisin kuitenkin, että magneettikentät ovat linjojen suunnassa erityiset.

Tässä vielä asiaa selventävä kuva. Olen ympyröinyt uskonnollisten yhteisöjen rakennukset kuvaan.

Kuva Jyväskylän alakaupungin Ley-linjoista.

Ufot kuulemma kulkevat myös näitä linjoja pitkin. Eli tarkkailkaa taivasta, kun kuljette kartan alueella. Linjojen risteyskohdassa on havaittavissa erityisen suuria hengentieteellisiä virtauksia, joita Jyväskylän hengentieteenseura hyödyntää työssään. Olenko muuten kertonut siitä, kun hengentieteelliset keinot johdattivat viinan jäljille? Kutsuin kerran juhannuksena käteeni taikavarvun. Varpu joka tahtoi tulla näyttämään suuntaa tuli käteeni ja ohjasi minua. Löysin viinapullon ja pystyimme juomaan viinaa pidempään. Eli hengentieteiden opiskelu kannattaa aina!


Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ley-linja
(Viitattu 4.3.2014)

Lord Nelson sitruunanmakuinen vihreä tee.

Heippa vaan. Huomaatteko, että olen taas yrittänyt skarppailla tämän kirjoittamisen kanssa. Ja pyrin taas kahden postauksen kuukausitahtiin. Olen lopettanut kaikki terveelliset harrastukset kuten lenkkeilyn ja kahvakuulan. Siivoamisenkin päätin lopettaa, kun se vei aikaa blogaamiselta. Nyt sitten näiden uhrausten myötä saatte ehkä kaksi postausta kuukaudessa.

Tämä tee on lidlistä. Yllätys! Pakattu ilmeisesti Saksassa, mutta teen alkuperämaa on tuntematon. Pakkauksen seloste ei paljon informaatiota anna. Veikkaan, että tämä tee on ulkomaista alkuperää. Teuvo Hakkarainen nosti juuri kulmakarvojaan kuin olisi kuullut itsestään puhuttavan. Coctail-kutsuefekti. Pian hän tunsi kylmiä väreitä. Joku suomalainen vaaleahiuksinen, sinisilmäinen arjalaissonni siellä juo ULKOMAALAISTA teetä. Teetä, tuota hinttien litkua. Tosi mies juo kahvia, mustana tietenkin. Ei niitä sahoja teetä litkimällä poltettu vaan vahingossa.

Tässä teessä on mausteena luontaista tai sen kaltaista sitruuna-aromia. Eli ei ehkä pahemmin varsinaista sitruunaa vaan jotain majavan anaalirauhasta tai kirppupuristetta. Sitruunan kuorta kuitenkin löytyy 2%. Tee itsessään on kuitenkin oikein mukavan makuista ja sitruuna-aromi on taustalla tukemassa melko neutraalia ja helposti juotavaa teetä. Ei tämä mitään erityisen hämmästyttäviä elämyksiä tarjoa, mutta kelpo bulkkiteetä päivittäiseen litkintään.

Tämä ei ehkä tule teille yllätyksenä, mutta en nyt  muista näiden hintaa. Kahden euron pintaan ja tarjouksessa jotain 1,60€. 25 pussia teetä. Hyvä diili. Tästä on myös vanilja-arominen versio, joka ainakin on majavan pyllyllä maustettu. Se on muistaakseni parempaa kuin tämä.

Teepakkaus josta olen jo nautiskellut muutaman pussukan. Enhän arvostelisi mitään maistamatta.

Tiesittekö, että venäläiset jäähdyttävät ikiroutaa Siperiassa? Näin juuri televisiossa, että ikirouta sulaa ja öljyn tai kaasun poraaminen ei enää onnistuisi jos maa sulaisi. Ne sitten jäähdyttävät sitä. Varmaan samalla teknologialla Suomen puolustusvoimat jäähdyttävät kasarmialueitaan. Koska siellä on aina 5-10 astetta enemmän pakkasta kuin muualla lähialueella. Tämä on ihan totta. Mikkelissä 2003 aivan taatusti kasarmialueella oli metri enemmän lunta ja enemmän pakkasta.

Meinasin alkaa avautumaan pullamössö sukupolvesta enemmänkin, mutta eiköhän siitä ole jauhettu jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan kerron teille nenäkarvoistani. Ne ovat mustia, joskus täytyy saksia, kun työntyvät nenästä ulos asti. Jotkut kuulemma nyppivät niitä irti. Itseäni moinen ajatuskin inhottaa. Sakset vaan nenään: niks ja naks. Kasvaisivatpa viiksenikin yhtä tehokkaasti kuin nenäkarvani. Kasvattaisin viikset hetkessä. Olen muutenkin päättänyt, että tämä on se vuosi, kun kasvatan viikset. Ei mitään hipsteripaskaa, se on niin 2010. Nyt kasvatan vakavat aikuisviikset, koska olen aikuinen.

Nokian panimo: Keisari 66 American pale ale

Minulle tulee voimakas deja vu-ilmiö tämän arvion kirjoittamisesta. Olenkohan kirjoittanut tästä oluesta arvion jo aikaisemmin? En millään viitisi tarkistaa. Ainakin tarkoitukseni on ollut arvostella tämä kyseinen tuote. Tämä ei ole halvimmasta päästä, mutta sitäkin parempaa. Voisin ihan rehellisesti sanoa, että tämä on hintaluokkansa paras markettiolut. Tätä löytyy useimmista kaupoista varsin kohtuulliseen 2,4-2,7€ hintaan puolen litran pakkauskoossa.

Miksikö ostaisit tätä kalliimpaa olutta vaikka tavanomaisen koffin sijaan? Ensinnäkin siksi, että tämä on hyvää. Toisekseen kyseessä on kuitenkin pienehkön panimon tuote, eikä bulkkina halvinta mahdollista litkua suoltavan jättifirman. Kolmanneksi arvostan sitä, että tämä on erittäin rohkeasti humaloitu. Arvostan tätä ennakkoluulottomuutta sen suhteen, että asiakkaille ei työnnetä helposti juotavaa (eli mautonta) tärkkelyslitkua.

Jotkut muutkin kuin minä arvostavat ilmeisesti sitä, että olut maistuu. Nimittäin kesällä tämä oli paikoitellen loppunut, kun oli niin suosittua. Tahdonkin tukea olutkulttuurin kehittymistä sellaiseen suuntaan, että olueen laitetaan oikeasti järkevää makua. Keskioluen laimentaminen olisi lopullinen kuolinisku kehittyvälle kotimaiselle olutkulttuurille.

Alkon valikoimiin on tullut kolmos koff. Toivoisinkin, että kostoksi kukaan teistä ei menisi ostamaan sitä alkosta. Se vie siellä hyllytilaa kaikelta muulta mahdollisesti kiinnostavalta oluelta. Voisitte jättää muutkin suurten panimoiden perusoluet ostamatta ja kantaa ne sitten vaikka laivasta. Tukekaa pienpanimoita niin saamme jatkossakin maittavaa olutta.

Kerron vielä miltä keisarin 66 american pale ale maistuu. Jenkkityyliseen pale aleen kuuluu yleensä sitrukseen viittaava aromi, joka tulee humaloinnista. Tässä on oikein mainion aromikas ja yllättävän katkera humalointi josta voi aistia selkeästi sitruksisia aromeja ja pientä vastaleikattua nurmikkoa. Tämä kuvailu saattaa mennä vähän ohi, kun minulla ei ole tuoretta tölkkiä käsillä. Rungoltaan tämä on kevyehkö, mutta niinhän kolmosolut tuppaa olemaan. Katkeroaineita on kuitenkin onnistuttu liottamaan sekaan kiitettävä määrä. Panimo kehuukin sivuillaan EBU arvon olevan 55. Ihminen maistaa noin sataan asti. Humalalajikkeena on käytetty cascadea.

Voin suositella tätä kaikille jotka tahtovat marketista mukaansa kohtuulliseen hintaan hieman ärhäkämmin humaloidun oluen. Parempiakin saa, mutta ei oikein tähän hintaan. Hinnan ja laadun huomioon ottaen annan arvosanaksi 5/5.

Taisinkin kertoa tästä jo jossain facebook-statuksessani, mutta tahdon kertoa asiasta vielä hieman syvällisemmin. Olen nimittäin ratkaissut erään Suomalaisen urheilun ydinongelmista. Miksei arvokisoista saada tuotua kultaisia mitaleja kotiin?  Pääasiallinen syy on mielestäni siinä, että Suomi on pieni maa jonka väkiluku on pieni. Pienestä kansasta ei vaan löydy huippu-urheilijoita joka lajiin mistä mitaleja tahdottaisiin. Tämän takia kannattaisikin keskittyä ydinosaamiseen. Ja tämähän on tietenkin miesten mm-jääkiekko. Mielestäni kaikilta muilta lajeilta voitaisiin ottaa rahoitus pois ja keskittyä täysin kehittämään Suomelle voittamattoman kova jääkiekkojoukkue. Junnuille vaan rahoitusta ja tsemppiä pienestä pitäen. Kaikki yliopistojen liikuntatiedekin voitaisiin keskittää jääkiekontutkimukseen. Muut lajit voitaisiin pitää sellaisina mukavina harrastuksina, mitä voidaan leikkiä koulun liikuntatunneilla. Paitsi ehkä miesten keihäs, mutta tähän palaan myöhemmin.

Mikä etu olisi sitten siinä, että on jossain lajissa ylivoimaisesti maailman paras? Tietenkin se, ettei kukaan muista jotain ihan kohtuullisesta vähän kaikessa pärjännyttä vaan kaikki muistavat parhaan. Miettikää vaikka Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta. Se taitaa edelleenkin olla kaikista menestynein jääkiekkomaajoukkue vaikkei Neuvostoliittoa ole ollut pariinkymmeneen vuoteen! Neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat saattoivat viettää 11 kuukautta vuodesta treenileirillä. Näkisin, että sama käytäntö voitaisiin ottaa Suomeenkin. Lahjakkaimmat junnut lähetettäisiin lappiin 11 kuukaudeksi asumaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa. Jos lahjakkuudet ovat jääkiekossa niin ei niitä kannata tuhlata mihinkään koulunkäyntiin. Mestareille voidaan sitten myöntää joku urheilijaneläke aktiiviuran jälkeen ja entinen Miss Suomi tai joku perintöprinsessa morsiameksi.

Kaikista ei kuitenkaan ole jääkiekkoon ja sehän on talvilajikin. Ehkä tarvitaan yksi kesälaji mitä dominoida ylivoimaisesti. Ja tämähän on tottakai miesten keihäänheitto. Geenitekniikka on jo niin pitkällä, että Seppo Räty voidaan kloonata. On aivan turhaa lähteä etsimään uutta yhtä lahjakasta miestä. Kloonataan vaan Seppo joka laitetaan treenaamaan ja kentälle. Keihäänheitto on kuitenkin loukkaantumisherkkä laji. Siksi Seppoja voitaisiin kloonata kaksi tai ehkä kolmekin. Kun yksi Seppo rikkoo olkapäänsä tai maksansa astuu toinen esiin. Kuin mustanaamio Seppo Räty dominoi keihäskenttiä ainakin vuosikymmenen toisensa jälkeen aina uudestaan. Heittävä Seppo, mies joka ei kuole koskaan.

Seppohan on itseasiassa kuin Suomen kapteeni amerikka. Kloonaamalla Sepoista vaikka 5000 päinen ammattiarmeija voitaisiin yleinen asevelvollisuuskin lakkauttaa ja käyttää ne rahat johonkin vähän järkevämpään, kuten vaikka mm-jääkiekkoon.

Tällä samalla kloonauslogiikalla voitaisiin jatkaa ja kloonata muutama Jutila. En ole täysin perillä sallivatko kansainvälisen jääkiekkoliiton säännöt sen, että joukkue koostuu täysin maailman parhaan jääkiekkoilijan klooneista. Ehkä tämä menisi läpi vuoden tai kaksi, kunnes keksittäisiin kieltää tämäkin. Kaikki hauska pilataan.

Tässä kuva keisari 66 oluesta, Seppo Rädystä ja Timo Jutilasta.

Piirsin ton kolmannen kuutosen tohon itse. 666, tajusitteko pedon luku hehe. Heil satan.

Google Nexus 7 (2013-malli)

Göö, bäy bäy. Ettepä arvanneet, että aloittaisin artikkelin tuollaisella? Vai arvasitteko? Tällä kertaa arvostellaankin erityisen monimutkainen tekninen vempain. Ajattelin myös musabloggailla vähän. Minun piti kirjoittaa tämä arvostelu jo joulukuun puolella, mutta minulla on ollut liian kiire lomailla ja pelata fallout 2:sta. Olen myös juopotellut ankarasti.

Googlen nexus 7 on Asuksen valmistama tablet-tietokone, joka on hinnoiteltu ominaisuuksiinsa nähden erittäin edullisesti. Tämä 32 gigatavun tallennustilalla varustettu wifi-versio maksoi verkkokaupassa vain 299€. Aika järkihintaista. Tekniset ominaisuudet varmaan voisitte kaivella jostain teknisemmin orientoituneesta blogista tai wikipediasta.


Näyttö on todella todella kiva katsella kaikessa tarkkuudessaan ja laiteen toiminnot pyörivät todella liukkaasti. Kaikki kokeilemani pelitkin pyörivät oikein nätisti ja tarkka videokuva rullaa ilman mitään ongelmaa. Välillä jotkut painallukset jäävät rekisteröitymättä. En tiedä miksi, mutta tämä ei juurikaan haittaa. Voi olla huonosti kötöstettyjen nettisivujen vika, koska tähän ongelmaan törmää lähinnä nettiä selatessa. Käyttöjärjestelmänähän on aikalailla uusin versio androidista. Käyttöön tottuu nopeasti ja systeemiä voi mukauttaa näppärästi. Etkö pidä näppäimistöstä? Vaihda se. Mainiota.  Akun kestokin on hämmentävän hyvä. Laitteella voi paahtaa monta päivää irkkiä, facebookia ja jopa videota useita tunteja ja akku kestää. Vähemmällä käytöllä uskoisin, että laite pysyy käyttökunnossa jopa viikon ilman latausta. Teknisestä puolesta en oikein osaa paljon muuta sanoa. Väittävät, että tämä olisi yksi markkinoiden parhaista seitsemän tuuman tablet-tietokoneista ja se on käyttökokemuksen perusteella helppo uskoa.

Lisäksi henkilökohtainen mielipiteeni on, että 7-8 tuuman tabletti on hyvä kompromissi näytön koon ja roudattavuuden välillä. 10-tuumainen alkaa tuntua jo vähän isolta ja painavalta, että sitä kannattelisi kasvojensa edessä maatessaan selällään. Laite on myös yllättävän ohut ja kevyt. Pystyasennossa laitteella on juuri sopiva kirjoittaa "kaksisormijärjestelmällä", eli siten, että pidät laitetta kämmenilläsi ja näppäilet virtuaalinäppistä peukaloilla.

Katsokaa nyt. Se on siinä kädessäni niin saatte jonkinlaisen mielikuvan laitteen koosta.

Nyt siellä alatte jo taatusti miettiä, että kuinka voisitte perustella itsellenne tabletin oston. Itse lueskelen mielelläni sarjakuvia ja kirjoja elektronisessa muodossa ja siihen tämä on erinomainen. Tarkka näyttö piirtää sarjakuvien puhekuplatkin hienosti luettavina. Tabletin kanssa saat helposti mukavan lukuasennon etkä ole riippuvainen siitä mistä suunnasta lukuvalosi loistaa. Lisäksi nyt voit hyödyntää vaikka aamupaskantamisen siihen, että kurkistat sähköpostit ja sosiaalisen median ilmoitukset ja viimeisimmät kuulumiset istuessasi pöntöllä. Näin säästät monta arvokasta minuuttia ja saavut työpaikalle ajoissa. Itsekin saavun töihin nykyisin 5-10 minuuttia aikaisemmin, kun en jumitu tietokoneen ääreen.

Laite 25€ hintaisessa Asuksen suojataskussaan.

Pitikö minun antaa tälle laitteelle arvosanakin? Annetaan 4/5, koska mikään vempele ei ole täydellinen. Tässä miinuksia tulee siitä, että laitteessa ei ole värinäpalautetta. Olen tottunut, että kosketusnäytöllä kirjoittaessa laite värähtää vähän joka kirjaimella. Lisäksi laitteen reunat ovat vähän kapeat, joten niistä ei oikein voi ottaa kiinni koskettamatta näyttöä.

Musablogiosiossa ajattelin kertoa teille venäläisestä hevistä. Etenkin genren kahdesta suurimmasta pioneeribändistä. Neuvostoaikaan kovimmat bändit olivat Aria ja Master. Jenkeissä on myös master niminen bändi, mutta se on kaameaa sontaa verrattuna neuvostoliiton vastineeseensa.

Aria julkaisi ensimmäisen levynsä Мания Величия jo vuonna 1985. Ajan hammas on ehkä vähän purrut levyn soundeja, mutta ei sen yllättävän teräviä sävellyksiä. Toisen albuminsa jälkeen bändin alkuperäisjäsenistä Andrei Bolshakov ja Alik Granovski lähtivät, koska halusivat soittaa thrash-metallia. Aria jatkoi Iron Maiden/Judas Priest-rippaus linjallaan, kun Master alkoi apinoida ensimmäisen levynsä jälkeen modernimpia ja nopeampia sahausbändejä. Masterin ensimmäisellä levyllä on joitain samoja biisejä kuin Arian toisella, mutta olen kovasti sitä mieltä, että Masterin eka on kovempi kuin Arian toinen, soundit ovat paremmat ja meininkiä on enemmän.

Mielestäni Arian parhaat levyt ovat Игра С Огнём (1989) ja Кровь За Кровь (1991). Nämä edustavat minulle kovinta Iron Maiden apinointia mitä on tehty ja nämä albumit lähestulkoon päihittävät esikuvansa.

Master jatkoi venäjän komeimman kitaristin Bolshakovin ja Alik Granovskin johdolla thrashin soittoa. Masterin kakkosalbumi С Петлёй На шее (1989) onkin hämmentävähän pätevästi sävellettyä ja soitettua thrash/speed veivausta. Levyä haittaavat aivan helvetin kusiset soundit, mutta meininki on kova. Kolmannella levyllään Talk of the devil (1992), joka onkin Bolshakovin viimeinen Master yrittää valloittaa maailman englanninkielellä melko hupaisin seurauksin. Englanninkieliset lyriikat kuten "I hate your sex" ovat melko lystikkäitä, mutta kappalemateriaali silti rautaista. Neljäs albumi on vielä englanniksi ja tässä vaiheessa pojat ovat löytäneet mukaan pantera vaikutteet. Hämmentävän sähäkkää menoa tämäkin. Master on tänäkin päivänä aktiivinen ja uudempiakin levyjä kannattaa kuunnella. Toisin kuin arian, joka on mennyt muistaakseni viimekuulemalla uudemman queensrÿchen kaltaiseksi ankeaksi pallinläpsyttelyksi.

Hän on niin komea.

Bolshakov on ilmeisesti nykyisin jonkun venäläisen musiikkilehden päätoimittaja. Tai ainakin tällaiseen lopputulokseen olen internetsalapoliisityön kautta tullut. Ariasta eronnut Kipelov tekee heviä omalla nimellään.

Tässä vielä pari esimerkkiä siitä miten helvetin kovaa menoa vanha kunnon hevi olikaan venäjän maassa: