Rainbow rypsiöljy, Xtra mozzarella ja Koff III-olut.

Katselin tuossa, että olen vuonna 2010 kirjoittanut vain viisi merkintää tähän blogiin. Tosi ankeata ja laiskaa. Ninpä ajattelin hyvittää tämän kirjoittamalla kerralla kolme arvostelua. Sovitaan, että nämä on viime vuoden juttuja. Eiks joo? Lupaan myös tällä kertaa skarpata niin paljon, että tarkistan hinnat ihan kuitista. Voitte olla varmoja, että tuotteet sitten oikeasti ovat halpoja.

Rainbow rypsiöljy
Tämä Belgiassa valmistettu öljy on maultaan aika neutraalia ja ajaa asiansa ihan siedettävästi. Liukastaa paistinpannua sen verran, etteivät pihevit tai muut pannussa kärytettävät asiat tartu siihen kiinni. Ei myöskään vaikuta ruuan makuun posiitiivisella tai negatiivisella tavalla. Pullossa kehutaan, että tämä sisältää runsaasti omega 3-rasvahappoja. Nehän olivat terveellisiä? Tätä kun vetää pullon huiviin niin kyllä välttyy syövältä ja sydänsairauksilta. Litran puteli maksoi 2,52€. Taisi olla halvinta mitä S-marketin hyllystä löytyi. Xtra voi olla halvempaa, mutta en ainakaan huomannut. Sovitaan, että tämä on näillä puheilla halvin. Sovittiinhan me jo, että nämä on viime vuotisia kirjoituksia, että voidaan varmaan tässäkin joustaa?

Arvosanaksi annan. Jollekulle kivalle :3

Xtra mozzarella
Tämä 125g pakkaus maksaa vain 0,79€. Ehdottomasti juustohyllyn edullisimmasta päästä, mutta onko sillä väliä? Aika vähän. Nimittäin triplasti kalliimpi luomu mozzarella on kyllä parempaa, mutta ei niin paljon, että se maistuisi pitsassa. Raakana eron huomaa. Mutta tämä on ihan kelpoisaa bulkkijuustoa pitsan täytteeksi ja ihan hyvää raakanakin.

Siinä teille jo kaksi arvostelua. Siitäs saitte! Hähä! Koska tuo äskeinen arvostelu oli tosi lyhyt ja asiallinen ajattelin kertoa teille vähän napanöyhdästäni: Minulla oli tänään punainen t-paita ja napanöyhtä oli vähän punertavaa. Oon vähän lihonut niin paita hinkkaa mahaa.

Koff III-olut
Olen arvostellut huomattavan määrän halpoja oluita, mutten ole nähnyt metsää puilta. Koffin kolmonen on yksi edullisimmista kaupassa myytävistä alkoholituotteista. 0,33l tölkin hinta näytti tällä kertaa olevan 0,68€. Maultaanhan olut on neutraali peruslager, joka ei yllätä eikä petä. Helppoa juotavaa etenkin jos on aloitellut juomisen jollain maukkaammalla. Ei tällaista oikein voi analysoida tarkemmin, kun ei ole mitään mistä puhua.

Koffista tulee aina mieleen Kerava. Keravasta taas Rane ja keravan kollit. Herranjestas millaista paskaa vintiöt oli. Ei voi ymmärtää miten noin tasotonta roskaa on joskus näytetty televisiosta. Toisaalta oliko joku pulttibois parempi? Ankeasti tehtyä peruukit päässä ölinää ja edes näyttelijöiden repeilyitä ei oltu viitsitty leikata pois. Todellista halpaa paskaa. Ja todella todella jäätävää sellaista. Tuollaiseen törkeään ihmisiä aliarvioivaan televisiopaskaan verrattuna tämä olut on kuin graalin maljasta juotu Kristuksen veri. Arvosanaksi annan täydet pisteet kaikilla mahdollisilla arvosteluasteikoilla, muuten näitä asioita ei voi verrata.

Esimerkkejä erilaisista arvosteluasteikoista:
-Kouluarvosana 10 (Asteikko 10-4, jossa 10 on paras ja 4 huonoin)
-Viisi tähteä ***** (Asteikko 1-5 tähteä, jossa viisi on paras mahdollinen arvosana ja yksi huonoin)
-Musiikkiin vertausasteikko: Mamba (asteikko, jossa Mamba on absoluuttisesti parasta ja kaikki muut vähän tai paljon huonompaa)
-Vihollisille juottamisindeksi: juon itse (Asteikko, jolla arvioidaan suostuisiko juottamaan juomaa edes vihollisilleen. Jos ei suostuisi juottamaan edes vihollisillekkaan, niin on tosi tosi huonoa kuraa. Itse juotava on jo ihan kelpoa. )


Tässä kuva aiheesta. Kattokaa sitä! KATTOKAA!

Perfetto-kahvi.

Lidlin hyllyillä lymyää perfetto merkkistä kahvia. Ostin kohteliaana herrasmiehenä paketillisen kaverilleni tuparilahjaksi. Aiemmasta kokemuksesta tiesin, että kahvi on ihan juomakelpoista, sillä sitä oli tarjolla edellisessä työpaikassani. Hintaa paketilla oli muistaakseni alle kaksi euroa. Tämähän tapahtui viime kevättalvella vielä lumien aikaan, niin tarkkaa hintaa minulla ei ole muistissa. Mutta varmasti on alle kaksi euroa. Jos ei ole, niin en syö hattuani, enkä mitään muutakaan syötäväksi kelpaamatonta.

Mies oli kuitenkin niin nirso, ettei tälle kahvi kelvannut vaan jätti paketin juomatta. Hän jopa toi sen Jyväskylään asti takaisin kostoksi. Noh, nyt paketti sitten jäi kuukaudeksi pyörimään toisen kaverini eteisen naulakkoon. Pari viikkoa sitten paketti lopulta ajautui käsiini ja muhittuaan kaapissa tovin se on nyt päätynyt testipenkkiin. Ja täytyy myöntää, että tämä olisi varmasti ihan juomakelpoista, ellen olisi kaatanut näitä puruja coffee-kahvin jämien sekaan tuollaiseen kahvin säilytykseen tarkoitettuun ilmatiiviiseen astiaan. Kirottu coffee-kahvin paska maistuu läpi tässäkin. Toinen vaihtoehto on, että tämä on ihan saman makuista kuraa. Juotan tämän kyllä vihollisille tai pistän jonkun kahvileivoksen sekaan. Älkää kertoko millaisen retken tämä kahvipaketti on tehnyt, niin kai tätä joku suostuu juomaan.

Pakkauksen olen tietysti heittänyt roskiin, että turha odotella tarkempia infoja. Alla kuva hienosta venäläisestä kahvimukista jossa tätä kuraa sitten on. Lomonosovin posliinitehtaan muki. Tsaarille kelpaavaa posliinia ja nyt siinä on kuin tsaarin krapulaisesta kuraperseestä tullutta votkadarraripulia. Ja muki on vielä likainenkin. Joo, en tiskaa enkä siivoa koskaan. Tosi on.

Rainbow tehojuoma: Maustamaton

Itsellenkin joskus maistuu olut ja muunlainen alkoholi. Joko lääkkeksi tai muuten vain rentotumis- ja/tai viihdekäytössä. Kohtuudella tietenkin. Kohtuullisen alkoholinkäytön seurauksena maha menee monesti hieman sekaisin ja vessassa saattaa joutua käymään monestikkin ennenkuin tilanne tasoittuu. Kuulin eräältä ystävältäni, joka samasta ongelmasta kärsi, että ratkaisu tähän on gefilus-tehojuoma. Tarjolla on kuitenkin myös gefilusta edullisempia vaihtoehtoja, että ei tarvitse sitä ylihintaista paskaa kiskoa.

Rainbowin tehojuomissa on selkeästi oma hieman vastenmielinen keinotekoinen makunsa, jota ei valion tuotteessa ole. Keinotekoisen makeutusaineen makua on maustamattomassa vielä vähemmän. Ei tämä hyvää siltikkään ole, mutta kuulin luotettavasta lähteestä, että nuo makeutusaineet eivät olisi ihan superterveellisiä. Munuaisia ja maksaa kuulemma voivat haitata. Maulla ja terveellisyydellä tuskin on niin väliä, kun kyseessä on kuitenkin puolet gefilusta halvempi tuote eli paketin rainbowia saa 1,12€ hintaan. Kakka tulee yhtä kiinteänä gefiluksella ja rainbowilla. Uskaltaisin väittää, että tehojuoman nauttiminen puolittaa kakkimiskertojen määrän krapula-aamuna ja pitää märät pierut paremmin kurissa.

 Festareillehan tehojuoma on aivan ehdoton lääke. Melkein tärkeämpi varuste kuin teltta tai makuupussi. Olenhan kertonut siitä, kun vietin kaksi festarikesää ilman telttaa ihan hyvin? En kerro kyllä nytkään, koska niinä kesinä tehojuoman ihmevoima ei ollut vielä tuttu minulle. Kerron sen sijaan kesistä ilman makuupussia. Makuupussia parempi väline on ehdottomasti (tehojuoman ohella)  MM95-lakanat. Lämmittää ja suojaa. Lisäksi sen alle väkisin tunkevat naislaumat lämmittävät vielä paremmin. Ja tässä vaiheessa onkin kriittistä, että maha on kunnossa! Ei ole aikaa mennä ripuloimaan bajamajaan. Hankkikaa siis MM95-lakanat ja elämänne on täynnä rakkautta. Tämän Timo Jutilan henki takaa teille.


Alla kuva sinivalkoisesta rainbow-tehojuoma putelista. Sinivalkoinen kuin kiekkoleijonien peliasu.

Sillä aikaa, kun pojat saunovat, niin me TOSI MIEHET voidaan kuunnella tätä: http://open.spotify.com/track/7c8EYlZpPgCcx5N3oomYUb

G. Bellini deodorantti

Ostin tuossa kesällä lidlistä summassa deodoranttiputelin. Olinko festareille vai minne matkalla ja taisin unohtaa deodorantin kotiin. Mukaan tarttui muistaakseni hinnaltaan hyvinkin edullinen G. Bellini "fresh" dödö. En taaskaan muista tämän hintaa, mutta varmasti oli tosi halpaa. Ainakin on tosi paskaa.

Taisin nyt spoilata koko jutun paljastamalla loppuratkaisun jo tässä vaiheessa. Ehkä tähän tarinaan tulee vielä M. Night Shyamalan (en tarkistanut nimen oikeinkirjoitusta vaan vedin sen hihasta, tykkään elää vaarallista elämää) henkinen yllätyskäänne tai twisti, kuten joku voisi sanoa.

Deodorantin haju on erittäin voimakas ja peittää varmasti törkeimmäkin hien hajun, mutta haistelisin ehkä mielumin hikeä, kuin tätä hyttysmyrkkyä. Tuolla reissulla minua eivät kyllä hyttyset syöneet tai sitten olin niin kännissä etten huomannut. Eli on tästä jotain hyötyä. Toinen positiivinen asia minkä voin tästä mainita on se, että jopa kaltaiseni alfamiehen fermoneiden tuoksu peittyi tämän myrkyn alle ja tavallisen valtavan lähentelyn sijaan sain vain kohtuullisesti romanttista lähentelyä nais-, että miessukupuolilta. Eli hyvinkin tervetullutta ainetta jos ei jaksa huiskia lähenteleviä naisia luotaan pois jatkuvasti.

Plussat ja miinukset:
+Erinomainen kemiallinen ase vihollissukupuolta vastaan
+Tehokas hyönteiskarkoite
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta
-Haisee huonolta

En keksinyt kuin yhden miinuspuolen, mutta se on niin suuri miinus, että täytyi laittaa useamman kerran, että miinukset voittaisivat plussat, koska näin asia on tämän aineen kanssa. Ei kannata ostaa. Paitsi ehkä jollekkin viholliselle. 

Lidlin Floralys WC-paperi.

Kuulin huonon näköisiltä pulsumuusikoilta liikennevaloissa, että lidlin edullinen wc-paperi olisi varsin käyttökelpoista. Siispä otin tuotetta testiin. Hintaan 2,99€ saat kahdeksan rullaa kolmikerroksista vaaleaksi valkaistua vessapaperia, joka on pakkauksen mukaan valmistettu kierrätyskuidusta.



Epäilen kuitenkin, ettei tämä paperi ole 100% kierrätyskuitua. Metsä tissuen valmistaman kilpailevan tuotteen osuus kierrätyskuidusta valmistettavassa paperissa on noin 40%. Kyseinen paperi onkin parasta laatua ja vertaan tätä lidlin paperia siihen. Paperit liikkuvat myös samassa hintaluokassa. Suurin nähtävä ero papereiden välillä onkin se, että lidin paperi on täysin valkaistu. Useimpiin kierrätyspaperihin ajetaan kuitenkin sekaan pidempää "neitseellistä" kuitua, koska siistauksen ja jauhatuksen myötä kuidut katkeilevat ja hienoaineen määrä lisääntyy. Tämä heikentää lujuusominaisuuksia.

Pikainen silmäys valoa vasten paljastaa, että lidlin paperin formaatio on tasaisempi ja metsä tissuen paperissa on huomattavasti enemmän paikallisia flokkeja. Konesuuntaisessa repäisylujuudessa kotimainen tuote vie kuitenkin voiton täpärästi. Leveyssuunnassa tuntuisi olevan vähemmän eroa. Lidin paperi vaikuttaa siis varsin laadukkaalta tässäkin vaiheessa.

Metsä tissuen valmistama tuote on käteen hieman pehmeämpää. Kilpailijan kovempi tuntuma selittynee sillä, että lidlin paperin sylinteripuoli on selkeästi karheampi ja hieman jäykempi johtuen ilmeisesti siitä, että siinä on käytetty enemmän liimaa kreppauksessa. Tämä näkyykin siinä, että papereiden neliöpaino on melko sama, mutta lidlin paperi on hieman paksumman tuntuista, mikä on tietenkin paperissa hyvä, sillä saadaan myytyä enemmän ilmaa asiakkaalle paperin seassa ja paperi on periaatteessa pehmeämpää. Lidlin paperin pehmeysominaisuuksia tuntuukin heikentävän runsaan liiman ohella sen todella tiheä isokuvioinen embossaus, joka ei tunnu niin hyvältä kädessä ja pyllyssä, kuin kotimainen tuote.

Tuhkapitoisuus näyttäisi olevan huomattavasti korkeampi lidlin paperissa. Poltetusta paperista jäi silmämääräisesti arvioiden noin 25-30% enemmän tuhkaa. Tämä viittaa siihen, että paperissa olisi enemmän täyteainetta, kuin Metsä Tissuen tuotteessa. Korkeammasta täyteainepitoisuudesta saatiin vihjeitä jo siinä, että paperissa oli selkeästi enemmän liimaa ja joitain muita mahdollisesti lujuutta lisääviä täyteaineita sen koppuraisuudesta johtuen.


Tuhkapitoisuuden mittaaminen polttamalla paperi.

Viimeisenä testasin paperin märkähajoavuusominaisuudet. Ennakko-oletuksena on se, että enemmän liimaa ja täyteaineita sisältävä lidlin paperi olisi helpommin hajoavaa. Oletan, että kuidut pitäisivät paperin märkänäkin paremmin kasassa. On periaatteessa tärkeää, että vessapaperi hajoaa tukkimatta viemäriä, mutta oleellista, että kosteakaan paperi ei päästä sormea läpi peppureikään. Testi osoittikin oletuksen oikeaksi ja lidlin paperi oli höttöisempää uituaan tovin vedessä.

Muistakaapa semmoinen juttu, että talouspaperihan ei samalla tavalla hajoa ja saattaa tukkia viemärin. Että älkääpä tuhmeliinit mättäkö sitä pönttöihinne.

Paperit ovat lopulta käytännön tasolla hyvinkin tasaväkisiä ja sanoisin, että kyseessä on makuasia kumpaako ostaa. Ja saatoin myös puhua täyttä lööperiä näissä testeissä. En minä näistä jutuista enää mitään muista kunnolla.

Lidlin paperissa on kuitenkin paketissa kuva habaansa esittelevästä karhusta. Miksei kaikissa maailman tuotteissa voisi olla kuvaa karhusta. Karhut ovat huippuleita. Pistävät pöydät päreiksi huvikseen. Orava ei siinä onnistu eikä pöllö. Lampaasta nyt puhumattakaan! Älyttömiä kynäniskoja mokomat.

Ruotsalainen folköl: Mariestads.

Marketin hyllystöllä silmääni osui poikkeuksellisen edullinen 0,5l tölkki. Hinta oli 1,99€ ja tarkempi tutkimus paljasti, että kyseessä on ruotsin veroluokkien mukaan valmistettu kurakalja. Alkoholipitoisuus on vain 3,5%. Tätä vahvempi olut luokiteltaisiin ruotsissa starköliksi eli vahvaksi olueksi. Mokomat ankeat homopetterit. Ja moista hullutusta on ehdotettu jopa suomessakin. Tämä temppu siirtäisi olutostokseni täysin erääseen monopoliliikkeeseen josta kunnon olutta saa.

Arvostelen oluen ensin maistamatta:
Ankeaa kitkerää kuraa. Miksi kukaan joisi tällaista, kun tällä päihtyminenkin on tehty vaikeaksi. Edullinen hintakin on perusteltavissa alhaisemmalla alkoholipitoisuudella tai suomeksi sanottuna korkeammalla vesipitoisuudella. Kurjaa ja kauheaa. Säälin ruotsin kansaa, jota tällaisella myrkyllä vitsataan. Arvosanaksi annan ett kronor.

Arvostelu maistamisen jälkeen:
Maku on kitkerähkö ja vetinen. Kuin joisi likaista tiskivettä. Eniten haittaa spendrups-panimolle tyypillinen "suu täyteen saippuavaahtoa"-suutuntuma ja todella voimakas metallinen maku. Tämä on ehdottomasti yksi karseimmista lagereista joita olen juonut. Nyt otan arvosanasta tuon viimeisenkin kronorin pois. Joten lopulliseksi tulokseksi saadaan 0,5 arvosanaa. Tämä vähäinen arvosana siitä ansioista, että on tässä ankeudessa jollain tavalla jotain niin härskiä, että ei tätä nollille voi jättää.



Lähteet:
Oluen verotus Ruotsissa. Viitattu 1.7.2011.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oluen_verotus#Verotus_Ruotsissa

Grillimaisteri Marinoitu porsaan ulkofileepihvi

Lidl on halpa. Kyllähän tämä on tiedetty. Myöntävät moisen faktan mainoksissaankin. Mutta kilon paketti porsaan ulkofileepihvejä hintaan 3,99€ on jo melkoisen halpaa. Tietysti paketissa on myrkkymarinadia melkoinen määrä, mutta kuka jaksaa kännissä sellaista ajatella. Kuitenkin tulee myrkytettyä aivoja etanolilla vielä pahemmin samalla, kun grillaa.

Pari sanaa arominvahventeista: En oikeastaan tiedä niistä mitään muuta kuin, että kyseinen maaginen herkkumyrkky on keksitty aasiassa. Ainakin sata vuotta sitten. Lisäksi se saa ihmisen ilmeisesti ahmimaan liikaa ja muuta kamalaa. No tässä tuotteessa ei perinteistä natriumglutamaatti e621 arominvahvennetta ole. Mutta hiivauutetta on. Se on kai melkein samaa paskaa. Eli jos tahdot kuolla nuorena aivovammaan niin tätä kannattanee syödä.

Makuhan tällaisissa pihveissä on parhaimmillaan karsinogeenien kanssa, eli kunnolla grillattuna. Hyviä nämä on ja näitä on paljon. Suosittelen. Ostakaa jumalauta on halpaa. 4/5 pistettä. Yksi piste pois siitä, että aiheuttaa aivovamman.



Kertoisin vielä uudesta psykologisen hyvinvoinnin edistämismenetelmästä, jonka kehitin kännissä sunnuntaiaamuna kuuden aikaan. VOIMAUTTAVA RILLAUS. Grillataan nimenomaan grillaamisen itsensä vuoksi. Ei siksi, että olisi nälkä vaan siksi, että rillatessa "korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa." Juurikin tehdessään jämäköitä miesasioita. Tämä nostaa tervettä äijähenkeä miesporukassa ja vahvistaa huonojen ihmissuhteiden ja kurjien ihmisten runtelemaa omanarvontuntoa. "Vittu mä oon äijä ja ainakin yhtä kova ku Timo Jutila."

Samalla kannattaa kuunnella myös kovaäänistä hevirokkia. Musiikkisuosituksia voimauttavan rillaamisen taustamusaksi:
-Manowar
-Judas priest
-Entombed
-Clutch
-Rocky IV soundtrack



Lähteet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voimaantuminen
-Viitattu 23.6.2011

Grafenwalder Shandy - radler: Olut-sitruunalimonadijuoma

Lidl tuo jälleen kansakuntamme tietoisuuteen perinteistä saksalaista kulttuuria. Radler, on oluen ja limonadin epäpyhä ristisiitos, jota saksalaiset ovat ilmeisesti juoneet lähes sadan vuoden ajan. Minulle tämä tuote oli täysin uusi tuttavuus.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin lidlin oluthyllyssä hieman erikoisen näköisen grafenwalder tölkin. Luettuani otsikonmukaisen tuoteselosteen naurahdin hieman epäuskoisesti, mutta edullinen hinta houkutteli ostamaan yhden tölkin tätäkin juomaa testiin. Puolen litran tölkki maksoi 0,69€. Alkoholipitoisuus juomassa on 2,5%. Tuoteseloste kertoo, että pitoisuudet oluen ja sitruunalimonadin kesken jakautuvat tasan 50/50.

Kuten arvata saattaa maku on varsin ankea. Tämä maistuu lähinnä tosi huonolta limsalta, eikä tällä voi varmastikkaan edes juoda itseään humalaan, vaikka jollain ihmeen konstilla juomassa oleva alkoholi on saatu siinä maistumaan. Lantrinkinakaan en tätä tämän ja yleisen huonouden vuoksi käyttäisi. Todella kuumana hikisenä kesäpäivänä en varmasti kieltäytyisi juomasta tätä, mutta en kyllä osta toiste. Mielestäni Saksa on paska maa lähinnä tämän juoman ja keihäänheitto-olosuhteiden suhteen.

Täytyy vielä kertoa tarina siitä kuinka Samu osti minulle drinkin. Drinkissä oli alkoholiton olut ja minttufernettiä. Tämä maistuu aikalailla samalta. Jos aikoo osallistua pissimiskisoihin niin tämä on varmasti sitä varten erittäin hyvä juoma. Tulee varmasti hyvin läpi ja on kuitenkin aika helppo juotava. Saksalaiset yhdistävät kuulemma olutta myös cola-juomiin, jolloin drinkin nimi on neger. Rasistit.

Arvosanaksi annan hapanta naamaa. Koska sitruunat on happamia. Tajusitteko haha :D :D :D :D :D :D :D hahahah.

Coffee-kahvi.

Citymarketissa myytiin edullisesti kahvia. Mainos sanoi: "TUMMAPAAHTOINEN KAHVI". Hintaa tuotteella oli 1,99€ paketti. En tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja ostin paketin. Kahvipaketti itsessään ei ole kovin informatiivinen. Merkiltään kahvi on ilmeisesti Coffee... coffee kahvi. Täytyy nostaa hattua ja ihailla selkeää tuotteen nimeämistä. Coffee, kahvi, kaffe. Ei jää epäselväksi mitä on ostamassa. Jo tämä oli sellainen asia, joka vaikutti positiivisella tavalla ostopäätökseeni.

Maku on hieman kitkerä ja kevyesti epämiellyttävä. Suorastaan automaattikahvimaisen ankea, mutta kyllä tämä vierasvarana menee varmasti. Tummapaahtoisuudesta en kyllä osaa sanoa mitään tässä tapauksessa. Aromissa on kuitenkin sellainen sävy, että tämä varmasti kävisi tosi hyvin viinan kanssa kahvipohjaisiin drinkkeihin. En tiedä mistä tällainen mielleyhtymä tulee. Ehkä anniskeluravintolat tarjoilevat juurikin samaista coffee-kahvia, jota citymarketkin oli tukusta ostanut ison läjän.

Jos pitäisi verrata tätä huonoimpaan kahvielämykseeni, niin kyllä tämä sen silti voittaa. Mikään kahvi ei ole maistunut niin ankealta kuin intin peltiämpäristä vetäisty murukahvi. Intissä tuli muutenkin juotua kahvia vähemmän. Ei tehnyt hyvää lähteä hiihtomarssille kaameassa kakkahädässä. Olenkos kertonut siitä, kun olin hiihtomarssilla ja olin ottanut vähän turhan paljon yskänlääkettä? Jos en niin tulkaa kysymään. Kyllä tämän kahvin juominen tuon kokemuksen voittaa. Eli oikeastaan tämä ei ole mitenkään erityisen huonoa, jos asettaa asiat sopivaan perspektiiviin. Eli kunnon kahviin verrattuna tämä on aika huonoa, mutta tuskalliseen hiihtomarssiin verrattuna tosi jees. Arvosanaksi siis asteikolla 1-10 annetaan 8. Missä 1 on intin hiihtomarssi yön yli rikkinäisellä polvella ja kaamealla kakkahädällä ja 10 on tummapaahtoinen presidentti.
Yritän muutenkin vähentää kahvin juontia, niin hyvä ostaa tällaista etovaa kuravettä. Maha meinaa mennä sekaisin jos juo liikaa kahvia. Tosi epämiellyttävää.

Alla kuva coffee-kahvipaketista
:

Behringer HM300 ähinäsärö.

Kaikkihan ovat kuunnelleet entombedia. Ainakin kaikki hyvän ähinämusiikin ystävät. Muutamalla entombedin ensimmäisellä levyllä on hyvin tunnusomainen kitarasoundi, jota monet ovat koittaneet jäljitellä. Nykypäivänä ei ole enää mikään salaisuus, että kyseisen soundin saa Boss HM-2 pedaalilla vääntämällä kaikki nappulat täysille. Kyseistä pedaalia ei kuitenkaan enää valmisteta, joten laitetta on sellaisen halutessaan joutunut metsästämään käytettynä.

Kaikkien vähävaraisten muusikoiden sankari Uli Behringer on kuitenkin onnistunut kopioimaan laitteen ja laittanut myyntiin erittäin edulliseen hintaan. Tällä kertaa anonyymiksi jäävä muusikkotoverini oli pikkupäisään yrittänyt tilata tällaisen itselleen onnistuen tilamaan samalla kaksi. Minulle hän myi toisen pedaaleista 20€ edulliseen hintaan. Tämä lienee varsin käypäinen hinta tällaisesta rutkusta.

Laite itse on karmaisevan näköinen ja tuntuinen muovirutu. Materiaali tuntuu aivan käsittämättömän huonolta ja laite on kuulemma myös pintaliitoskomponenteilla tehty, joten korjaamisesta tai modaamisesta on turha haaveilla. Vaaleanpunainen neonväri on äärimmäisen heavy-uskottava. Patteriosastolle en päässyt millään loogisella tavalla, ilmeisesti koko pedaalin kansi pitää pullauttaa irti jos sinne tahtoo patterin laittaa. Muuntajalle löytyy myös onneksi paikka.

Ankean ensivaikutelman jälkeen itse äänimaailma yllättää positiivisesti ja on yllättäen juuri sitä itseään. Kaikki nappulat täysillä vahvistin kuin vahvistin tuntuu murahtelevan Wolverine bluesin, clandestinen ja left hand pathin hengessä. Jos tällaisen ostaa bändikäyttöön niin kannattanee ostaa kolme tai neljä sillä entombedhan kaiketi ajoi myös bassorummun ja hihat levyillään tällaisen pedaalin läpi. Toimii muuten myös aivan järkyttävän hyvin (tai huonosti jos ei tajua bassosäröjen päälle) bassolla. Soundi on aivan käsittämättömän botnekasta tuuttausta.

Kun laitteesta otetaan "se olellinen soundi" irti niin tosiaan kaikki nappulat ovat täysillä enkä usko, että missään vaiheessa kenellekkään tulee tarvetta kääntääkään niitä eri asentoon. Oikeastaan behringerille olisi tullut halvemmaksi rakentaa pedaali kokonaan ilman potikoita.

Arvosanaksi annan soundin puolesta täydet viisi Nicke Anderson lippistä ja pedaalin rakenteelle kolme nenäkarvaa. Näin keskiarvoksi saadaan ehkä neljä. Neljä jotain. Kuunnelkaa pikaisesti tehdystä huonosta videosta miltä se sitten ehkä kuulostaa. Onneksi menin seisomaan vahvarin eteen, että soundi meni erilaiseksi kuin se korviini tuossa kuvatessa oli. Huoh.

Harley Benton akustinen kitara HBD-120-BK

Harley Benton on tuonut mallistoonsa jälleen mustan edullisen akustisen kitaran ja nostanut samalla klassisen perinteisen mallin hinnan samalle tasolle eli huimaan 48 euroon. Hinta on siis noussut kymmenen euroa ja nyt musta ja perinteinen aiemmin arvosteltu malli ovat saman hintaisia. Tilasin siis testiin mustan mallin edellisen räjähdettyä tuhansiksi säpäleiksi.

Harley Bentonin kitarat eivät ole tunnettuja hyvästä soundistaan tai laadukkaasta viimeistelystään, mutta kestäviä nämä tuntuvat olevan. Edellinen bluesakustinen kesti läpi kaikki festivaalit ja rantajamit. Kitara putosi useita kertoja 5-6 metrin korkeudesta alas säilyen soittokelpoisena ulostaen ainostaan sisältään muutamia rimoja, jotka eivät kovin paljon vaikuttaneet soundiin. Uimareissujakin kitara kesti useita. Kerran nauhat vähän nousivat uristaan, mutta ne sai vasaroitua kivellä sisään. Toivonkin, että tämä hieman erilainen malli kestäisi yhtä hyvin. Etenkin, kun on kymmenen euroa kalliimpi.

Tuntumaltaan kitara on heti jämäkämpi ja painavampi. Kaulaprofiili on selkeästi erilainen ja hieman gibsonmaisempi, kuin perusmallissa. Hämmästyttävän kelposoittoinen myöskin. Kymmenen euron hinnankorotus näkyy selkeästi soittimen yleislaadussa: Nyt nauhanpäät eivät törrötä lainkaan ja kaikki kusenkeltaiset harley benton kielet soivat koko kaulan matkalta jopa soitettavasti. Jopa 12. nauhan yläpuolelta pystyy vielä soittamaan. Mukana tuli jopa kaularaudan säätöavain. Virityskoneisto tuntuu aiempaa muovirutua tarkemmalta ja jämäkämmältä. Ne ovatkin jonkinlaista metallia.

Soundi kitarassa on kummallinen ja epäerotteleva sälinä, joka luultavasti korjaantuu vaihtamalla kielet ja soittamalla ne tumpuiksi. Äänimaailma on myös aika yläpääpainotteinen. Soundi on varmasti erilainen aikaisempaan verrattuna myös siksi, että HBD45 malli oli ilmeisesti mahonkisahanpurusta ja liimasta valmistettu, kun tämä on mäntysahanpurua ja liimaa.

Ulkonäöllisesti soitin on varsin sievä. Erityisesti huomio kiinnittyy rohkeaan ratkaisuun värittää otelauta burst-värityksellä.

Arvosanaksi annan tälle kolme gefilus-tehojuomapurkkia neljästä, sillä soundi on sen verran etova, että pudottaa hieman pisteitä. Gefilus-tehojuomaa nauttimalla tulee hyvä kakka vaikka vetäisi rannalla ämpärin kotiviiniä soitellessa mambaa tällä kitaralla.