Tiedättekö miksi Amerikassa kutsutaan lidlin Royal cheeseä? En minäkään, mutta Vantaalaisesta lidlistä tällaisia tuotteita löytyi. Miksikö vastentahtoinen, mutta urhea sankarinne on tänne joutunut? Vastaus on työhommat. Olisin voinut mennä myös ravintolaan syömään burgerin, mutta säästäväisyyden ja yleissivistyksen alttarille uhrasin nyt herkkuateriani.
Royal cheese Hinta: 1,99€ Royal cheese hampurilainen vastaa käytännössä hesen tai mäkin euron juustoa. Koko on samaa luokkaa kuten makukin. Hesen burgerissa on ehkä etuna se, että välissä on majoneesia antamassa lisää rasvaista makunautintoa. Lidlin burgerissa pihvi maistuu ehkä vähän enemmän ja sipulikin tuo lisäaromia muuten koostumukseltaan ja ulkonäöltään varsin epämiellyttävään kötöstykseen. Pitäisin tätä kuitenkin ihan kohtuullisen ok:na vaihtoehtona hesepullalle. Ajaa asiansa ja ei maistu edes niin hirveältä kuin ennakkoon odotin. Tämä saa arvosanaksi 2/5. Asteikolla missä 8€ satsaus hesen megaburgeriin olisi 3½/5 makuelämyksenä.
Pounder quarter with lidl
Chicken wrap Hinta 2,69€ Näyttää ihan tortillalta, maistuu aika mitäänsanomattomalta. Kanassa ei ole nimeksikään makua. Se näyttäisi olevan kanan rintaa ja sitä on enemmän kuin saattaisi odottaa. Tosin rinta ei kanassa maistuvin kohta olekaan. Makuelämyksen ankeutta korostaa melko ällöttävä lievästi makea maissia ja paprikaa sisältävä limainen salsatöhnä. Tälle annan ihan suoraan arvosanaksi 1/5.
Melkein pahaa. En voi suositella kenellekään. Kuten en myöskään Vantaata. Ainakaan tätä Vantaan aluetta, jossa istuskelen tätäkin tekstiä kirjoittamassa. Dystooppinen kaupungin irvikuva, missä mikään ei ole lähellä. Kaikki on rakennettu autoja ajatellen ja ainoat kadulla kävelevät ihmiset ovat avoimesti huumeita käyttäviä maahanmuuttajia tai ostoskassejaan bussipysäkeille raahaavia mummeleita, joilla ei ajokorttia ole. Ihmiset kiitävät ohi tunteettomissa metalli- ja muovikapseleissaan. Kadut on tehty mahdollisimman vittumaisiksi kevyelle liikenteelle, älä kävele on viesti. Luontoäiti on kääritty betoniseen vaippaan ja ilma on saastunut autojen ja teollisuuden päästöistä. Dynaamiset it- ja teknologia-alan hipsterit ovat tunkeneet monikerroksiset parkkihallinsa täyteen bensanielujaan niin, että joutuvat ajamaan työpaikalle kilpaa saadakseen parkkipaikan edes näistä monikerroksisista betonibunkkereistaan.
Aivan järkyttävää elämää. Onneksi asun landella. Vantaalla on varmaan kivojakin paikkoja, mutta tämä on todellinen urbaani helvetti. Miten kukaan voi olla onnellinen saatikka iloinen tällaisessa ympäristössä? 0/5.
Tykkään kokkailla ja katselin, että joulupukki voisi tuoda minulle valurautapadan, mielellään vielä emaloidun sellaisen, että voin haudutella tomaattisia ja muita vähän hapokkaampiakin kastikkeita ilman, että ruokiin irtoaa rautainen sivumaku. Tietty paljaalla valuraudallakin voi kokata tomaattisia ruokia jos pata on tarpeeksi hyvin pinnoittunut rasvalla, mutta emalointi suojaa ja helpottaa puhdistusta. Emaloidussa padassa voi myös säilyttää ruokaa pidemmän aikaa ilman, että se tarvitsisi kaataa toiseen säilytysastiaan. En usko, että missään vaiheessa paistaisin padalla yhtä kuumana kuin paistinpannulla, niin emalointi tuskin ottaa itseensä liedellä kuumentamisesta.
Lidl toi siis sopivaan aikaan myyntiin pari Le Creuset-kopiota. Le Creuset on käsittääkseni kohtuulisen arvostettu ranskalainen valmistaja, joka on erityisen tunnettu emaloiduista padoistaan ja pannuista. Näiden hinnat kuitenkin ovat aivan avaruustasoisia eikä tällainen tavallinen tallukka raaski sellaisia hankkia vaikka ne olisivat ikuisia. En nimittäin elä ikuisesti, niin käytännössä maksaisin aika paljon turhasta! Elän luultavasti vielä 40-50-vuotta jos en sairastu yllättäen tai menehdy tapaturmaisesti, niin jospa lidlin pata kestäisi ainakin osan tuota matkaa. Ikuisuus on liian pitkä aika, eikä mitään käyttötavaraa varmaan kannata mitoittaa niin pitkään kestämään. Ehkä joku Elon Musk voi animen katselun ohessa ostaa pari tällaista le creusetia ja ampua avaruuteen?
Erneston patasarja on kopio Le Creusetin signature sarjasta. Lähin vertailukohta tuolle ostamalleni padalle on varmaan tuo melkein 200€ maksava 2,4l pata. Erneston pata on erittäin saman näköinen ja rakenteellisesti lähes vastaava. Hinnaltaan tämä lidlin pata oli 29,9€ ja tilavuudeltaan 2,8 litraa, eli isompi ja merkittävästi edullisempi. Takuutakin tuotteella on kolme vuotta.
En ole emaloinnin ekspertti, mutta pata näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä kokata, eikä ole vielä pettänyt vaikka sillä useamman satsin olen ruokaa tehnyt. Heikompitasoinen emalointi saattaa alkaa murentua kovemmassa käytössä. Olen paistanut padalla hellalla, hauduttanut uunissa ja mitä kaikkea tällä nyt voikaan tehdä ja hyvää on tullut. Näyttäisi kovasti siltä, että pata tekee sen mihin se on suunniteltu, tai siis kopioitu. En mitenkään usko, että padan emalointi olisi samalla tasolla kuin Le Creusetilla tai vaikka fiskarsilla/hackmanilla. En siis lähtisi tällä paistelemaan kovin kuumalla liedellä tai laittaisi tätä kovin paljon yli 225 asteen lämpötilaan uuniin. Mukana tullut ohjekirja lupaa uunilämpötilan kestoa 240 asteeseen, kun le creuset taitaa sallia käytön paljon korkeammalle.
Pata on kohtuu painava ja melko paksuseinämäinen. Emalointi on kiiltävän lasimainen ja seuraa karhean valuraudan pinnanmuotoja ollen itsekin hieman epätasainen. Emaloinnin paksuus on arvioltani 0,1-0,2mm luokkaa ja taitaa vähän vaihdella päätellen sen pinnanmuodoista.
Käyttömukavuutta lisää se, että padan kahvat ovat sen verran isot, että niistä on helppo sitä nostella patakintaat käsissä ja kannen nuppiin on myös helppo tarttua. Kunnes emalointi murtuu käyttökelvottomaksi on tämä varmasti hintansa väärti pata. Annetaan arvosanaksi vaikka sellainen rehellisen optimistinen 3½/5.
Erneston valurautapata parvekkeella, kun en jaksanut alkaa mitään salamahommia virittelemään!
Ajattelin aloittaa myös ruoka-aiheisen v-login. Tai no tällaisen kokkaussarjan. Tässä teille kotikokeille soijabolognesen ohje. Kandee opetella tekemään safkaa itse!
Ainekset:
Iso porkkana
Iso sipuli
Kolme valkosipulin kynttä
1-2 sellerin vartta
Kasa tummaa soijarouhetta
Soijakastiketta
Kasvisliemikuutio puolessa litrassa vettä
Savupaprikaa
Sipulijauhetta
Mustapippuria
Reilu teelusikallinen rosmariinia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Timjamia
Parmesaania
Tomaattimurskaa
Tölkkikirsikkatomaatteja
Tässä vielä se video aiheesta!
Tiedän myös, että te pervot olette odotelleet uutta Huutokauppakeisari fanficiä, no tässä vielä yksi.
Osa 2: Mr Lotharin jättidildo
Heli ja Aki olivat ajaneet Vantaalle pornotähti Mr. Lotharin asunnolle, joka toimi myös hänen kotistudionaan. Mercedes-merkkinen pakettiauto kurvasi vantaalaisessa lähiössä sijaitsevan kerrostalon pihaan.
"Heh, itsekin joskus tuon töitä kotiin!", tuumasi Aki katsellessaan Lotharin kotifilmien kuvausvälineitä.
"Mitäs meille olisi tänään tarjolla?", hän kysyi.
"No tässä olisi kasa erilaisia seksileluja, joita on joissain filmeissä käytettykin, käsirautoja, dildoja, piiskoja ja lateksiasuja.", tavarat oli aseteltu pöydälle riviin. Joukosta pisti silmään erityisesti iso musta kumidildo. Se oli vähintään Akin käsivarren mittainen ja paksuinen. Black horse, siksi Lothar sitä kutsui.
"No paljonkos hintaa ajattelit näille?"
"500 euroa pitäisi saada." Insertti Akin puhuvasta päästä "Hintaa oli aivan liikaa, mutta valtava black horse dildo, se on saatava perjantain huutokauppaan."
"Ei ei... kyllä satasen voin näistä maksaa."
"Neljäsataa ja kättä päälle!", tinkasi Lothar.
"Sataviiskymppiä niin tehdään kaupat."
"No kolmesataa ja laitan päälle vielä kasan vhs-filmejä, joita on tullut kuvattua 90-luvulla."
Insertti Akin puhuvasta päästä "Kotivideoista voi saada hyvän hinnan ja varmaan Helin kanssa voitaisiin kanssa saada niistä vipinää ja ideoita makuuhuoneeseen."
"Kaksisataa niin kaupat tulee.", sanoi Palsanmäki tarjoten kättä.
Tähän tarjoukseen Mr. Lotharkin tarttui ja tavarat saatiin kyytiin.
Hirvaskankaalla Markku katseli tavaroita ja pyöritteli isoa dildoa käsissään.
"Ei kai tämä kehenkään mahdu ei pirulauta?"
"Kyllä se menis ja hyvältä vielä tuntuisi!", vakuutteli keisari.
"No ei kyllä mene."
"No sovitellaan sovitellaan..", sanoi Aki katsoan Markkua hymyillen ja avasi housunnappeja.
Ensin Markku alkoi mittailemaan dildoa pöytää vasten nojautuneen Akin peräaukolle.
Insertti Markun puhuvasta päästä huutokauppakamarin edessä. "Nopeasti siinä huomattin, että ilman jonkinmoista liukastetta homma menisi väärällä tavalla päin persettä."
Markku haki tuvan keittiöstä paketin voita ja hieroi black horsen kauttaaltaan rasvaiseksi. Nyt muovista jättikyrpää voitiin alkaa sovitella pikkuhiljaa sisään ja sentti sentiltä se työntyikin yhä syvemmälle.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku auttelee minkä kerkeää!"
Myöhemmin illalla huutokaupan jälkeen Aki oli nälkäinen. Voileipä pitäisi saada. Mutta Markku oli käyttänyt kaiken voin black horsen voiteluun.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku oli käyttänyt kaiken voin tunkeakseen pläkhorsen takapuoleeni."
Järkytyksekseni viime kesänä Mondos sensitive-kondomit olivat loppuneet joka lidlistä. Hätääntyneenä laitoin lidlille kyselyä, että ovatko poistuneet valikoimasta vai pelkästään vähissä. SEKSIELÄMÄ PILALLA! Sain vastauksen, että ne ovat poistuneet, kun asiakkaat ovat toivoneet tilalle jotain muuta. Ja mitä tuo muu sitten oli? En tiedä, mutta raskaustestejä siellä hyllyssä oli siinä kohdalla missä normaalisti olisi mondoseja. Oliko lidl lähtenyt mukaan synnytystalkoisiin? En tiedä. Onneksi Loviisan kunnassa, jossa viettelin aikaa kesälomallani ei nussita tai ei ainakaan ehkäistä niin saatiin tyttöystävän kanssa napattua sieltä muutamia paketteja näitä erinomaisia kondomeja varastoon.
Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mondosin kumit ovat palanneet valikoimaan. Niitä löytyi taas monien lidlien kassoilta. Olin onnellinen ja ostin pakkauksen, sillä olen vuosien kokemuksella todennut nämä pätevimmiksi kondomeiksi hintalaatusuhteeltaan.
En nyt sitten löytänyt lompakostani sitä kuittia missä näiden hinta olisi, mutta muistan, että nämä maksavat 3,29€ 12 kappaleen pakkaus. Ei varmasti heitä hinta tuosta muistikuvasta monta kymmentä senttiä eri suuntaan. Vieressä hyllyssä oli käppäisiä sultanin kondomeja lähes viiden euron hintaan ja pakkauksessa on VAIN viisi kumia. Ei tarvitse olla mikään matematiikkanero, että tajuaa mondosilla varveista tulevan huomattavasti halvempia. Ymmärrätte siis varmaan senkin miksi palautetta laitoin!
Miksikö ostin sitten noita Joy-kondomeja, joiden pitäisi olla nystyräisiä ja/tai juomutettuja? No siksi, kun sensitivet oli loppu! Jotain piti saada, koska kölkkimään teki mieli. Nyt siis kommentit molemmista.
Sensitive-kondomit ovat nyt nähtävästi muuttuneet. Alunperin sensitivet haisivat vähän pahalle, mutta tuntuma oli erinomainen. Uudet sensitivet ovat paremman tuoksuisia, mutta samalla sitten myös vähän paksumman oloisia. Tuoksu on vaniljainen, suorastaan jacky makupalan kaltainen. Tuntuma ei vaan ole niin hyvä kuin vanhoilla. Testasin nimittäin saman päivän aikana molempia. Niin kova panomies olen, että kahdesti sain värkkini "juhlakuntoon" edistyneestä iästäni huolimatta!
Joy-kondomeista voin sanoa sen verran, että niillä tuntuma on vielä huonompi, etenkin jos ajokelit ovat liukkaat. Kuulemma ne nystytkään eivät tunnu rakastelun vastakappaleelle mitenkään. Nämä olivat aika paksuja ja tunnottomia, en suosittele.
Uusillakin sensitiveillä kuitenkin sain rakastelusta nautintoa ja pitäisin niitä edelleen edullisen hintansa vuoksi erittäin suositeltavina. Luotettavuudesta voisin vielä sen verran sanoa, että en koskaan ole saanut ensimmäistäkään lidlin kondomia rikki tositoimissa. Kerran superpyllikännissä yritin venyttää kondomia oluttuopin päälle kaataakseni kaljaa sen sisään. En muista kyllä miksi. Halusin kai ärsyttää tuntemattomia ihmisiä helsingin inferno-baarissa tuska-päivän jälkeen, että saisimme pöydän kaveriporukalleni. Se on ainoa kerta, kun mondos on revennyt. Myös pöytä saatiin.
Taisin jollekin lukijalle luvata eroottisia kuvia tämän artikkelin höysteeksi jos lähettävät palautetta lidlille niin, että saadaan mondosit takaisin. No tässä olisi eroottinen kuva ja fanfic-novelli Huutokauppakeisarista.
Mikä näky Heliä odottaa huutokauppakamarin yläkerrassa perjantain huutokaupan jälkeen.
Osa 1: Markun seksikiikku
Äänekosken Hirvaskankaalla oli taas tohina käynnissä. Valmistautuminen perjantain huutokauppaan oli alkanut. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki oli hakemassa tavaroita huutokauppaan ja Markku oli jätetty pajalle askartelemaan. Markku oli päättänyt rakentaa seksikiikun vanhasta autonrenkaasta ja kasasta ketjuja.
Markku oli ripustanut renkaan ketjuilla kattoon ja kiikkua tarvitsisi nyt testata. Heli tuli sisään katselemaan Markun askartelua ja suostuikin istumaan kiikkuun koemielessä, koska kyllähän cis-normatiivisessa seksissä nainen on se vastaanottava osapuoli. Heli violetteine hiuksineen istui kiikkuun ja Markku mallasi keinua sopivalle korkeudelle ja asentoon. Samalla pajan ovi aukesi ja itse huutokauppakeisari Aki astui sisään.
"JAHAS! Mitäs täällä tapahtuu!", hän mylväisi.
Markku loikkasi välittömästi sivuun niin, että stetsoni meinasi pudota päästä. Aki katsoi keinussa makoilevaa Heliä ja tunsi etumuksensa paisuvan. Helin pitkät kauniin väriset hiukset ja naisellisen pehmeät muodot olivat kiikussa tarjolla ennennäkemättömällä tavalla. Aki tuli itsekin mallaamaan keinua ja totesi sen olevan juuri sopivalla korkeudella. Markku katseli isännän toimia ja tunsi sykähdyksiä omassakin kalussaan. Oli kiihottavaa katsella alfaurosmaisen Palsanmäen otteita. Aki nosti rakkaansa hameen helmaa ja veti pikkuhousut pois ja totesi Helin olevan jo aivan märkä. Hän avasi farkkujensa sepaluksen ja työntyi kovalla sykkivällä rakkauden sapelillaan Helin aromikkaaseen karvatuheroon. Tosimiehenä Aki nautti pienestä tuuheudesta ja sen tuomasta kutinasta. Markku katseli edelleen taempaa tätä kaikkea ja tunsi paineiden kasvavan. Pian olisi pakko tyydyttää itseään ja hän alkoikin hieroa kivikovaa kaluaan farkkujen taskusta. Helin ähinä ja lätinä lisäsi hänen kiihkoaan ja pian hän tuliki housuihinsa. Aki itse tiesi Markun katselevan ja jatkoi esitystä. Hän olisi voinut laueta itsekin jo ajat sitten, mutta kiusoitteli Markkua. Pitkillä työnnöillä hän jatkoi vaimonsa rakastelua. Kiikku natisi, mutta pysyi kasassa. Tämä olisi saatava perjantain huutokauppaan.
Bongasin joku aika sitten lidlin hyllystä muutaman uuden chilikastikkeen. Mausteisen sapuskan ystävänä otin sitten kaksi näistä kolmesta uutuudesta testiin. Edullinen 1,39€ hintakaan ei paljon lompakossa kirpaissut. Mutta katsotaanpa kirpaisevatko tuotteet suussa. Pakkauskoko on 100ml. Testaamatta jäi vihreän värinen jalapeno-kastike, koska se oli miedon näköistä ja en ole mikään nössö!
Pullojen hieman mauton, ulkoasu on selkeästi tarkoitettu kiinnittämään huomio. Huomasin ja ostin pullot joten homma selkeästi toimii.
Jos edessäpäin mainittu scovillen-yksikkö (SHU) ei vielä joillekin lukijoista ole tuttu niin yksikkö kuvaa kapsaisiinin määrää ruoka-aineessa. Kapsaisiini on chilissä se yhdiste, joka aiheuttaa tulisuuden tunteen.
Ensimmäisenä keskustelemme bring the pain-kastikkeesta. Tällaisiin tuotteisiin on tosiaan tapana tehdä överi etiketti ja sellainen tämä on. Etiketti antaa ymmärtää, että nyt ollaan scoville asteikon syvässä tai siis korkeassa päässä, miten haluat sen asteikon asettaa x, y ja z akselien suhteen. Tarkempi etikettiin perehtyminen paljastaa, että tämä on tehty jalapenoista. Ensinnäkin, kuka tekee tappokastikkeen jalapenoista? Jalapenojen tulisuus vaihtelee välillä 3500 - 8000 scoville-yksikköä. Tulisimmat luonnolliset chilit ovat yli kymmenen kertaa tulisempia.
Voisi siis kuvitella, että vaikka vetäisit pelkkiä jalapenoja mössöksi ja purkkiin et saisi tulisuudeltaan kuin 8000SHU kastiketta. Tämän vuoksi hieman kyseenalaistan tuotteen härskin etiketin. Lisäksi etiketti paljastaa, että tuotteessa on vain 25% jalapenoa, muut ainekset ovat vesi, suola, etikka, mausteuute jne.... Pikaisella laskelmalla voidaan siis saada tämän chilikastikkeen korkeimmaksi teoreettiseksi tulisuudeksi 2000SHU. Tämä on saman verran kuin klassisessa tabasco-kastikkeessa. Ei siis kovin tulista. Kun ainetta maistaa niin huomaa tämän olevan oikeastaan pelkkää poltetta ilman mitään aromia ja sanoisin, että tämä on tabascoa tulisempaa. Mutta tabascolla on sentään valmistusprosessissaan jonkinlainen fermentointi ja tynnyrikypsytys parantamassa ja laajentamassa makuprofiilia. Bring the pain-kastike maistuu hieman liian etikkaiselta ja aiheuttaa itselleni hikan ja pientä epämukavuutta suuhun. Etenkin pahalla maullaan.
En voi suositella tätä kenellekään. Tämä ei ole etiketin lupaamaa älyvapaan tulista eikä edes hyvän makuista. Jos haluaa kuitenkin lisätä ruokaan pelkkää poltetta ilman aromia niin kyllä tätä sellaiseen voi käyttää. Tällainen kastike pitäisi mielestäni valmistaa jostain supertulisista chileistä kuten naga jolokiasta tai vastaavasta ja sen pitäisi olla sellaista, ettei sitä voi paljaaltaan edes maistaa. 1/5. Karmeaa, mutta aika edullista. Siitä ainoa piste.
Seuraavaksi otetaan työn alle habanero-kastike. Tämä lupaa hieman enemmän, sillä habanerolla on oma erinomainen hedelmäinen arominsa polttavan tulisuuden ohella.
Etiketin mukaan tämä liemi sisältää 4% keltaista habaneroa. Habaneron tulisuus taas voi vaihdella 100000 - 350000 SHU välillä. Tuolla tulisimmassa päässä siis tavara alkaa olla jo melko tiukkaa. 4%:seksi laimennettuna kuitenkin voidaan arvioida, että tämän purkin sisältö on maksimissaan 14000 SHU. Eli potentiaalisesti seitsemän kertaa tujumpaa kuin tuo bring the pain kastike. Todellisuus on kuitenkin se, että tämä habanero-kastike on huomattavasti miedomman makuista kuin bring the pain. Tästä voi kuitenkin jo maistaa jotain makuja. Habaneron pieni sitruksinen hedelmäisyys piilee tuolla vallitsevan etikkaisuuden seassa. En sanoisi tätäkään paljaltaan erityisen hyvän makuiseksi, mutta on tämä huomattavasti parempaa kuin tuo bring the pain-sotku. Tälle annan arvosanaksi edullisen hinnan ja käyttökelposuuden vuoksi 2½/5.
Olen kokeillut molempia kastikkeita mm. pitsan päällä ja etenkin habanero-kastike toimii tässä tarkoituksessa erityisen hyvin. Bring the pain sen sijaan pilaa senkin, jättäkää se siis hyllyyn. Yhteenvetona voisin todeta, että kaunis idea lidliltä tuoda tällaisia buffet-ravintolan/pitserian maustepöydän chilikastikkeita halvalla myyntiin, mutta nyt ammuttiin harmillisen paljon ohi maalista.
Selkeästi etnistaustainen nuorukainen yrittää kyllä kovasti, mutta häviää irvistellen Mietaalle, joka syö kolme ropposta sisältävän kulhon tyhjäksi kahdessakymmenessä minuutissa. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin, että tuo haastaja kuolisi. Samalla tavalla kuin Sauna-Timon venäläinen haastaja. Jos elämässä jotain tahtoisin vielä nähdä niin sen, että joku ulkomaalainen kuolee mämminsyöntiin. Olenko rasisti jos toivon jotain tuollaista?
Videolla Mietaa paljastaa myös, että mämmi on suomalainen köyhänmiehen viagra. Mietitäänpä hetki: Jos äijä vetää pääsiäisen aikaan 40 ropposta niin kuinka kuinka helvetimmoiset nussuorgiat siellä Miedon tuvassa on pääsiäisenä? Kaikkihan tietävät, että Juha säästää myös juhannukselle muutaman roven. Paritellaanko Miedon taloudessa vain pääsiäisenä ja juhannuksena? Voidaan myös pohtia, että miten paha löysämunaisuuden ongelma pitkäjussille on kehittynyt, kun noin paljon pitää "viagraa" tankata. Onhan hän vanha mies ja annostelun täytyy olla varmasti sen mukainen. Uskoisin kyllä, että tuolla annostuksella varmaan halvemmaksi tulisi vetää nappi viagraa? Tutkitaan!
Pikaisella googletuksella löytyy, että yliopiston apteekki myy viagraa 1x12 kappaleen pakkauksia hintaan 110€. Yhdelle pillerille tulee siis hintaa likimain 9,2€. Yksi mämmirove maksaa taas 2-3€/700g. Yhden viagran hinnalla siis saa noin kolme pakkausta mämmiä. Pääsiäisen mämmisesonki kestää noin kaksi viikkoa. Juha Miedon 40 mämmiropposen annostuksesta voidaan päätellä, että mämmiä on vedettävä 2-3 rasiaa päivässä, että saa tuon määrän menemään. Ja jos näinä päivinä sitten mieskunto on kohdallaan ja rakastelee vaikka joka päivä niin näyttäisi siltä, että viagran ja mämmin hinta tulee aika samalle tasolle. Ehkä jos ostaa halvinta mahdollista mämmiä niin saattaa säästää vähän. Mutta kummastako tulee pahemmat vatsavaivat? Mämmiä olen testannut, mutta viagraa en. No en kyllä mämmiäkään seksuaalisten toimintojeni piristäjänä, mutta ehkä tuota voisi kokeilla jos kerran Mietaakin niin sanoo (ja jos sillä osastolla olisi ongelmaa mitä minulla ei TIETENKÄÄN ole!!!!).
Luin alkukesästä netistä, että lidlillä on tällainen konsepti. Olen ollut hetken aikaa tietoinen myymälän olemassaolosta kotikaupungissanikin, mutta en oikein hahmottanut missäpäin se on. Nyt kuitenkin tajusin, että tämähän on aivan vakilidlini vieressä ja ajattelin mennä katsomaan mistä on kysymys. Myymälässä siis myydään halvalla ylijäänyttä lidlin käyttötavaraa, vaatteita, kalusteita, työkaluja, keittiövälineitä.
KARMEAA
Myymälän edessä oli mukavasti tilava pyöräteline ja itse liiketila oli avara. Romua oli paljon ja kaikki esineet olivat kutakuinkin omissa laareissaan. Asiakkaat vaan olivat myllänneet ne aika pahasti, mikä hieman vaikeutti tavaroiden selailua.
Etenkin joulukoristeita ja -vaatteita löytyi erittäin halvalla. Esimerkiksi näitä karmeita viime joulun neuleita kaupiteltiin vitosella. Kyllähän joku tuollainen miesnutturahipsteri varmaan voisikin tuollaista uskottavasti käyttää, tai Litku Klemetti. Oikeastaan kaiken hipsteriyden voi testata tällä, jos hän tai bändinsä voisi käyttää vaatetta hipsteriuskottavasti, se on melko varmasti erittäin hipsteri ja voit heittää huoletta päälle flow:iin tai Kallion baareihin, joissa voit sitten itkeä gentrifikaatiosta.
Useimpien joulukoristeiden hinta oli euron luokkaa. Joulumaahan löytyy meiltä jokaiselta sydämestä, että näin 31 asteen helteessäkin voi ihan hyvin laittaa koristeet kehiin tai ainakin ostaa varastoon?
Myös kevään puutarhatarvikkeet olivat päätyneet outlettiin ja olivat erittäin halpoja. Idätysastioita, ruukkuja, työkaluja, jopa pieni kasvihuone löytyi valikoimasta. Lasten leluja ja vaatteita oli myös monta laaria.
Naisten vaatteita ja kenkiä löytyi myös aivan helvetisti, miesten vaatteita harmillisesti hieman vähemmän tai sitten koot olivat luokkaa XL - XXL.
Perustarvikkeita rape vaniisi.
Työkalupuolelta löytyi lattiavahaajaa, trimmeriä nippusiteitä, hanskoja, teippiä. Myös keittiövälineitä löytyi, mutta tällä kertaa hyvin vähän mitään käyttökelpoista. Luulen, että tuo vaihtuvuus on aika runsasta. Tätä kirjoittaessa tarjolla oli mm. coctailin valmistussettejä.
Asiakkaita liikkeessä tuntui olevan yllättävänkin hyvin ja kauppa tuntui käyvän jos sopiva tavara löytyi. Eipä noilla hinnoilla paljon kannata jäädä miettimäänkään jos tarve on.
Täytyy ehkä itse jatkaa keittiövälineiden kyttäämistä silloin tällöin, myös ulkoiluvaatteita voisi alkaa tarkkailla. Nyt liikkeessä oli naisten vedenpitäviä tuulitakkeja, josta olisi mielelläni ottanut miesversion.
Se mitä sitten itse ostin oli pari pientä hedelmäveitseä. Mitä näillä oikeasti tekee verrattuna isompaan kunnon kokkiveitseen niin en tiedä. Ehkä jos pitää juuri noita pieniä hedelmiä pilkkoa mihin iso veitsi on liian kömpelö? Kai näillä voisi tuikata myös vihollista keuhkoon tai muuhun tärkeään sisäelimeen. Etenkin tuo pidempi on siihen varmaan hyvä. Älkää kuitenkaan menkö tökkäämään ketään puukolla tai veitsellä. Se on tosi tosi tyhmästi tehty. Kiellän.
Erneston pikkukeklut keittiöön.
Nämä ovat erneston samaa sarjaa kuin tuo aiemmin esitelty santoku-veitsi. Bambukahva ja terä ruostumatonta terästä. Pikaisesti katsottuna nämäkin ovat oikein terävät ja kahvat käteen mukavat.
Tuntuu kuitenkin, että tuo santoku-veitsi olisi jo vähän menettänyt parasta teräänsä. Ehkä näiden terässeos ei ole ihan lujinta mahdollista. Toisaalta sitten teroittaminen on varmaan vähän helpompi temppu. Täytyy tutkia asiaa, kun tulee ajankohtaiseksi. Mitä muuta näistä voisi sanoa? Uutena taisivat maksaa 9€, nyt irtosi vitosella. Selvää säästöä.
Yhteenvetona kaikesta voisin todeta, että lidlin outlet-myymälässä kannattaa käydä vaikkei varsinaisesti tarvitsisi mitään. Etenkin jos tuntuu, että joku hyvä tarjous meni ohi tai kaduttaa, koska joku tuote jäi ostamatta, kun ne viikottain vaihtuvat. Ehkä tuote löytyykin nyt halvemalla outletista. Hieno idea, joka varmasti vähentää tavarahävikkiä. Sellainen pikku yksityiskohta kaupassa oli, että siellä pystyi maksamaan ainoastaan kortilla. Menkää siis ihmettelemään jos vaikka tarvitsisitte 10 metriä puutarhaletkua tai hienoja sisustustyynyjä 3€ hintaan.
Kyllähän todellisella lidl-lifestyle ihmisellä on sohvatyynytkin lidlistä? Eikös? Olisin tottakai ostanut itsekin tällaiset jos en olisi vasta eilen mennyt törsäämän ikeassa uusiin hienoihin kulttuuria omiviin villaseostyynynpäällisiin ;(
Mistä kummasta Ernesto kokkiveitsiä saa kysytte? No lidlistäpä tietenkin. Taisin spoilata tuon jo otsikossa. Nyt testissä perinteisen muotoinen keraaminen kokkiveitsi, jonka hinta viime tarkistuksella oli noin 4€ ja kalliimpi ruostumattomasta teräksestä ja bambusta valmistettu santoku-veitsi. Santoku-veitsen hinta olikin sitten tuplat eli 8€.
Aloitetaan halvemmasta keraamisesta veitsestä. Muodoltaan terä on perinteinen eurooppalainen kärkeä kohti kaartuva. Kahva on aika halvan tuntuista muovia, mutta on kestänyt ajan saatossa ja siitä saa hyvän otteen, sinisen osan ollessa hieman kumimaisempi. Veitsen balanssi ei ole ihan kohdallaan vaan on hieman teräpainoinen, mutta ei pahasti.
Tämä minulla on ollut jo pidemmän aikaa, pari vuotta itseasiassa. Veitsi tuntuu pitävän teränsä kohtuu hyvin sillä se on edelleenkin kohtuullisen terävä ja leikkuujälki aivan ok, vaikka tällä onkin melko paljon leikelty. Terä oli uutena todella terävä ja tällä pystyi vaikka leikkaamaan avokadon kiven kahtia helposti sitä halkaistaessa. Nyt terä ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.
Keraamisten veitsien materiaali on käsittääkseni lähes aina zirkoniumoksidia tai jotain muuta vastaavaa, joka on ruostumatonta terästäkin kovempaa (Lidlin nettisivut kertovat, että terä on zirkoniumia. Zirkonium paljaaltaan on wikipedian mukaan kohtuullisen pehmeää, mutta zirkoniumoksidi on kovuudeltaan rinnastettavissa timantteihin.) Näin kova ja kiderakenteinen materiaali ei kestä kovia iskuja. Niinpä veitsen terä saattaa hajota sen pudotessa lattialle. En myöskään uskalla runtata valkosipulinkynsiä veitsen lappeella etten katkaise terää. Koska materiaali on niin kovaa keraamisten veitsien teroittaiminen on kotona työläämpää tai jopa lähes mahdotonta verrattuna teräksisiin.
Yhteenvetona keraamisista veitsistä voidaan sanoa, että materiaali on siis kaksiteräinen (höhöhö) juttu sillä se pitää terän hyvin, mutta on herkkä iskuille ja teroittaminen on hankalaa. Terä ei myöskään taivu, joten sitäkin pitää varoa. Plussana vielä, että keraaminen veitsi ei allergisoi eikä se voi ruostua.
Veitsi on silti erittäin käyttökelpoinen niin kauan kuin siinä terä pysyy ja 4€ hintaan tämä on erittäin hyvä valinta aloittelijan tai peruskötöstelijän keittiöön halvan hintansa, helvetinmoisen terävyytensä ja kohtuullisen käsiteltävyytensä ansiosta. Enemmän kokkaavalle en menisi ehkä suosittelemaan. Ilmeisesti Lontoossa oli suoritettu terrori-isku käyttäen lidlin keraamisia veitsiä, että monikäyttöisiäkin nämä ovat. Kuvassa näyttäisi olevan juuri tämänkaltainen erneston kokkiveitsi. Näitä nimittäin saa monissa pirteissä väreissä.
Lopullinen arvosana: 3½/5.
Santoku-veitsi on ilmeisesti eräänlainen japanialaisten keksimä hybridi länsimaisen ja aasialaisen veitsen väliltä. Terä on vähän kaartuva, muttei samassa määrin kuin eurooppalaisessa kokkiveitsessä. Tämä on hyvä valinta kasvisten ja jopa lihojenkin viipalointiin. Itse leikkaan kuitenkin lihaa mielumin eurooppalaisella kokkiveitsellä. Santoku-veitsiä saa symmetrisellä ja epäsymmetrisellä terällä Tässä terä on symmetrinen. Pienten terään hiottujen syvennysten tarkoitus on ilmeisesti estää aineksia tarttumasta veitseen.
Tämäkin veitsi on erittäin terävä suoraan pakasta vedettynä. Tälläkin saa leikattua asioista tosi ohuita siivuja, tai saisi leikattua vielä ohuempia jos terä olisi kapeampi. Tämä alkaa olla jo hyvä yleistyökalu keittiöön. Veitsi on kohtuullisen tasapainoinen ja bambusta valmistettu tosi simppelin näköinen kahva tuntuu yllättävän mukavalta käteen. Näinkin halpaan veitseen on saatu loihdittua yllätävän hyvä laadun tuntu. Aika saa nyt näyttää kuinka hyvin tämän materiaali pitää terän. Toistaiseksi ei ole ollut valitettavaa. Tuntuisi, että joululahjaksi saamani fiskarsin functional form sarjan veitsi ei ollut edes uutena yhtä terävä kuin tämä ja alkaa olla puolen vuoden käytön jälkeen menettänyt parasta teräänsä. Tosin aika edullinen tuotehan sekin on.
Tälle halvalle santoku-veitselle voin antaa hyvillä mielin arvosanaksi 4/5. 8€ hinnalla voi olla melkoinen homma löytää halvempi ja yhtä hyvä perustyökalu keittiöön. Käytänkin tätä moneen leikkaushommaan melkein mielumin kuin tuota fiskarsin veistä tämän hyvän tasapainon ja terävyyden vuoksi.
Veitset rinnakkain
Oletteko huomanneet muuten sellaista, että lidlillä on nykyisin oma hieno mobiilipeli? Mini lidl on hieman muinaisen sim-sarjan (simhospital, simfarm jne.. Jonnet ei muista) tyyppinen mikromanagerointipeli, jossa rakennetaan omaa lidliä, kehitetään tuotevalikoimaa ja suoritetaan pieniä minitehtäviä joita voi olla vaikka paskovien koirien hätistely ulos myymälästä tai arpajaisten suorittaminen.
Ainakin alkuun peli on oikein rentouttava eikä edes sisällä varsinaisia mikromaksuja. Pelissä on kuitenkin eräänlainen pay to win ominaisuus. Siinä nimittäin kerätään kolikoita joilla sitten arvotaan jonkinlaisia hyvitystuotteita, joita käytetään valikoiman ja myymälän laajentamiseen. Näitä kolikoita saa pelin sisäisistä tehtävistä, mutta myös skannaamalla lidlin tuotteiden viivakoodeja. Nokkelimmat pokkelimmat ovat kuitenkin huomanneet, että saman viivakoodin voi skannata ainakin tämänhetkisessä versiossa niin monta kertaa kuin jaksaa. Eli periaatteessa ostamalla halvimman tuotteen on mahdollista skannata sitä samaa ääretön määrä. Oikeastaan voisin helpottaa elämäänne ja laittaa viivakoodin tähän niin voitte skannailla sitä vaikka tietokoneenne näytöltä. Tuo on siis joku lupilu-hedelmäpatukka. (hehe pilu... :'D)
Noin voitte pilata peli-ilonne.
Peli alkaa kuitenkin alun jälkeen puuduttaa. Ihmiset alkavat paskoa paikkoja entistä nopeampaan tahtiin eivätkä henkilökuntasi olmit osaa tehdä mitään tarpeeksi tehokkaasti. Lopulta vaan kiroilet paistopisteen kanssa, tyhjennät kassakonetta ja siivoat roskia joita typerä työntekijäsi ei osaa siivota. Tavaroiden automaattinen hyllytys sentään onnistuu jotenkuten. Rahaa tuntuu kertyvän pikkuisen liian hitaasti omaan makuuni, että jaksaisin vaan puolipassiivisesti klikkailla kassakonetta tyhjäksi eikä satunnaisesti tulevia minitehtäviäkään tule ihan tarpeeksi tiheään tahtiin. Pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, että sitä jaksaisi neppailla paria iltaa pidempään. Etenkään, kun skannaamalla samaa viivakoodia menee motivaatio tehtävien tekemiseen. Lisäksi siinä vaiheessa, kun sain paistopisteen sen ylläpito alkoi suorastaan vituttaa. Käyttöliittymä pelissä on looginen ja pelaamisen oppii nopeasti. Pieniä pykäyksiä kuitenkin löytyy, kuten uusien hyllyjen ostamisessa on helppo ostaa vahingossa jotain tarpeetonta. Myös jotkut minipelit ovat vähän typeriä, kun saatat joutua myymään ja ostamaan samaa hyllyä monta kertaa saadaksesi palkinnon.
Pelissä on kuitenkin välillä hauskoja ja jopa realistisia kohtauksia. Jos kassat seisovat liikaa, tai joku asiakas tilttaa jumiin saattaa monilta hahmoilta mennä hermot ja ne heittävät vaan ostoskorinsa roskiksi keskelle lattioita. Vittu mitä porukkaa nuo saksalaiset. Saksalaisiahan nuo ovat. Ja katsokaapa tarkasti, kaikki ovat tasaisen valkoisia arjalaisia! Saksalainen yrittää sanoa: heilläkin on unelma. Rasistit perkele. Paskahko peli. 2/5.
Fiilikseni prismassa asioidessa. Oletteko muuten huomanneet, että prismassa on nykyisin parturi! Prismasta on kovaa vauhtia tulossa suomen walmart, eikä se välttämättä ole huono asia. Hauska nähdä erilaisia suomalaisia olmeja välillä tämän oman keskustahipsteri-kuplansa keskeltä.
Alkoholilaki muuttui ja kolmoskalja vahveni. Eikö asia näin mennyt? No kuitenkin marketeista saa nyt 0,8% vahvempaa olutta ja limuviinaa. Valikoima on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja useimmista kaupoista alkaakin saada erittäin kilpailukykyiseen hintaan erittäin juomakelpoisia tuotteita. Voisin jossain vaiheessa harkita hintalaatusuhteeltaan parhaan makuisten oluiden arvosteluakin (koska nyt alkaa oikeasti saada jo todella hyvää tavaraa) ja vaikka parhaita kiljureseptejä, mutta nyt testataan ihan bulkkikamaa. Sitä samaa lageria, jota suuri kansanryhmä kuluttaa, mutta pikkuisen vahvempana.
Koe toteutettiin sokkotestinä, jossa toinen osallistuja kaataa oman mielivaltaisen järjestyksensä mukaan oluet numeroituihin kuppeihin ja tarjoilee ne toiselle testaajalle. Kun molemmilla on edessään tuntemattomat oluet ja muistiinpanovälineet voi testi alkaa. Testissä on mukana verrokkina nobelanerin kolmonen, jotta nähdään erottuuko kolmosolut selkeästi nelosten joukosta.
Kaleksia
Testissä mukana olivat seuraavat tuotteet, jotka keräsin mukaan Jyväskylän Seppälän prismasta ja lidlistä. Kaikki tölkit kokoa 0,33l.
Karhu: 1,49€
Sandels 1,85€
Lapin kulta 1,33€
Olvi 1,59€
Veikko 1,49€
Kukko pils 1,79€
Nobelaner III 0,99€
Listaan tähän nyt oluet kommentteineen huonoimmasta parhaaseen omani ja testikumppanini sokkona antamat kommentit. Toinen testihenkilö ei tahtonut pisteyttää oluita vaan asetti ne paremmuusjärjestykseen. Itsekin pisteytin oluet asteikolla 5: testin paras 0: testin huonoin, eli teidän olutautistihipstereiden ei kannata repiä pelihousujaan sen suhteen, että miten joku voi antaa markettilagerille noin kovat pisteet. Ableistisen slurrin käytöstä voitte kyllä repiä pelihousunne. Hähä!
Huomioitavaa on, että testihenkilö 1:llä keskivaiheilla päätöksenteko oli todella vaikeaa sillä oluet maistuivat kuulemma kaikki niin samanlaisilta. Voittajan ja häviäjän valinta oli kuitenkin selkeä. Yksi huomattava erikoisuus testissä oli myös se, että molemmat kokivat löytäneensä selkäesti erityisen huonon makuisen oluen joukosta, mutta se oli molemmilla eri. Itseäni pisteytys helpotti saamaan oluet nopeaan paremmuusjärjestykseen.
6. Lappari -Pirteämpi esitys, makeampi maku, onkohan täysmallas? Ehkä veikko tai olvi, aika vähänlaisesti humalaa 2½/5
5. Olvi -Ei kovin humalainen, makean tuoksuinen, ei tunnu neloselta, kun on niin lattea, veikkaan sandelsia 3/5
4. Karhu -Karhu, tumma väri paljastaa, karhumainen perusmaku luulis, että olisi nelosena parempi 3/5 (mutta annoin sokkona vielä 1/3 pistettä lisää, että pystyy laittamaan paremmuusjärjestykseen)
3. Nobsu -Rapsakampi humala, myös makea, mutta sellaisella oikealla maltaisella tavalla 3½/5, veikkaan sandelsia tai lapparia, tai jopa veikkoa
2. Sandels -Onkohan tämä nobsukka? Hyvä saksalaishenkinen humalan aromi, vetinen mutta viljainen jälkimaku 4/5 (en saa selvää lopuista merkinnöistäni)
1. Veikko -Kukko pils? Vahvin maku, humalaa, mallasta 4½/5, vaalea väri ja vähän laitilan talon makua?
Ja koekaniini 2 eli minä itse asetin myös veikon sijalle yksi vaikken sitä osannut joukosta maun puolesta erottaakkaan.
Yhteenveto: Veikko on siis sokkotestissä selkeä voittaja ja edullisella 1,49€ hinnallaan voidaan kruunata bulkkineloslagereiden kuninkaaksi. Testin kallein olut sandels pärjäsi myös kisassa kohtuullisesti, halvin nelosolut eli lapin kulta ei loistanut, mutta ei saanut suuria moitteitakaan. Nobelaner ei erottunut joukosta kolmosena mitenkään erityisesti, eli kannattaako sitten ostaa näistä bulkkioluista vaan sitä kolmosta ellei halua päästä pikkuisen tehokkaammin huppeliin? Erityisen selkeänä testissä erottui kuitenkin se kuinka homogeenisiä oluet ovat vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin. Nämä erot olivat ehkä nelosversioissa hieman selkeämmin esillä kuin kolmosoluissa, mutta eivät riittävästi nostamaan mitään merkkiä selkeästi esille.
Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka pistejakauma onkin erilainen niin kaikki näistä maistuvat lähes samalta. Jos tahtoo bulkkiolutta ostaa niin kannattaa edelleen ostaa halvinta, tai sitten veikkoa. Saatte käyttää tätä testiä mainonnassanne lidl, kunhan vaan muistatte lähettää pari laatikkoa laadukasta herkkuveikkoa tai vaikka jotain muuta kivaa. Pusuja ja haleja kaikille!
On ystävänpäivä ja mikä olisikaan parempi tapa saada ystäviä ja rakkaita kuin kaljan juonti! Oletteko koskaan muka saavuttaneet ihmissuhteissanne mitään merkittävää ilman reipasta kaljottelua? Minä en ainakaan. Perehdytään siis pariin uudehkoon olueen. Nämä ovat olleet hyllyssä jo tovin, mutta ansaitsevat nyt pikaisen katsauksen ystävänpäivän kunniaksi.
Excelsiorista tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen star trek. Tähtilaiva Excelsior ja tähtilaivojen excelsior-luokka. Käsittääkseni tähtilaiva Excelsior esiteltiin ensimmäisen kerran kolmannessa star trek-leffassa, jossa tohtori McCoyn sisään hypännyt Spockin sielu tahtoisi kovasti päästä takaisin genesis-projektin virvoittamaan kehoonsa.
En ole katsonut kolmatta trekkileffaa vuosiin vaikka se on ollut suunnitelmissani pitkään ja kätevästi netflixissä tarjolla. Ehkä odotan sopivaa päivää. Mutta wikipedian mukaan Excelsioriin piti asentaa ensimmäinen transpoimuajo. Tällä moottorilla pitäisi päästä nopeammin kuin 14,1 poimun vauhtia. Eli ihan saatanan helvetinmoista kyytiä. Muistelisin, että alkuperäinen enterprise ei päässyt kovin paljon poimu kahdeksaista lujempaa ja TNG:n enterprise D:llä, joka sentään oli galaksi-luokan alus oli ongelmia päästä lähelle poimu kymmentä.
Tähtilaiva Excelsior
Voyagerissa sarjan nimialuksen miehistö keksii transpoimuajon jonkinlaisen uuden dilitiumin avulla ja muuttuu liskoiksi. Eli ei kannattanut. Transpoimuajo on kuitenkin jonkun Voyager-hahmon mukaan teoriassa niin vauhdikasta, että sillä ajaessa on kaikissa universumin pisteissä
yhtäaikaa! Myöhemmin heidän onnistuu varastaa borgeilta kunnollinen transpoimuajo ja tämä taitaa olla jo spoileri. SPOILERI VAROITUS.
Excelsior-olut
Ainekset: ohramallas, vehnämallas, ammoniummenetelmän sokerikulööri, humalauute. Valmistettu ilmeisesti Ranskassa. Maassa, joka ei ainakaan omissa kirjoissani ole mikään suuri olutkulttuurimaa.
Olut on ilmeisesti värjätty tuolla sokerikulöörillä, mutta se on silti todella vaaleaa kusenkeltaista. Wikipedia kertoo, että:
"Sokerikulöörin E-koodi on E 150. Sokerikulööriä valmistetaan lämmittämällä hiilihydraatteja ammoniakin, ammoniumsulfaatin ja rikkidioksidin kanssa.
Sokerikulööriä käytetään mm. soijaan, olueen, viskiin, kekseihin. Sokerikulööri saattaa aiheuttaa B-vitamiinien tuhoutumista".
LÄHDE: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokerikul%C3%B6%C3%B6ri (viitattu 14.2.2017)
Kuulostaa juuri siltä mitä olueltani kaipaan. Täytyy varmaan alkaa lisäämään omatekemiinkin.
Tuote itsessään maistuu lievästi öljyisen makealta ja vähän saippuaiselta. Tosi vetinen ja mitäänsanomaton. Ei maistu miltään, mutta haisee alkoholille. Alkoholipitoisuus on tuoteselosteen mukaan 4%.
Suussa ei tunnu hiilihappoja vaikka ohut kerros hyvin pientä ja kestävää kuplaa tuleekin oluen pintaan kaataessa lasiin. Ehkä tähän on lisätty saippuaa tai vastaavaa pintajännitystä alentavaa ainetta kuplan pysyvyyden parantamiseksi. Se selittäisi saippuaisen aromin.
Olen maistanut joskus hurjassa nuoruudessani kusta ja se maistui tältä. Vähän kuin olisi juotu kunnon kaljaa ja kustu se ulos. Ei pahaa, mutta täysin tarpeetonta. Arvosanaksi 1/5. Todella ankeaa.
Arvaatte varmaan, että en ole säilyttänyt taaskaan kuittia. Tämä maksoi alle kaksi euroa. Ehkä 1,40€. 0,44 tölkki.
Galereux
Tämä olut onkin samanlaista mitäänsanomatonta virtsapissausta. Tässä erona on vaan sellainen budweiser tyylisen jenkkioluen maissiaromi. Muuten tämä on valmistusaineiltaan ihan samaa kuin edellinen, mutta vehnän tilalla maissi. Tässäkään ei oikeastaan ole hiilihappoja.
Tällä oluella ei ole edes hienoa star trekin mieleen tuovaa nimeä eli tämä on periaatteessa vielä edellistäkin huonompaa vaikka onkin 4,7% alkoholiltaan. Arvosanaksi kuitenkin 1/5. Hinta jotain samaa luokkaa ja tölkkikin melko varmasti sen 0,5l.
Kaukana on tähtilaiva Excelsiorin uljaus tästä ripulista. Täytyy kyllä sanoa, että excelsiorin tölkki huokuu hienosti ankeaa halpuutta.
Kuulin tänään, että kävyt ovat parhaita. Jos ystävänpäivänä ei ole rakkauslällytystä tai edes suklaata niin voit ottaa tilalle käpyjä. Käpyihin voit laittaa tikkuja pystyyn niin saat kätevästi uusia ystäviä joille jutella.
Itseasiassa ennenkö suklaa tuotiin Eurooppaan niin ihmiset imeskelivät käpyjä. Ne ovat ruskeita ja lievästi makeita jos ovat oikein pihkaisia. Kysykää vaikka isovanhemmiltanne. Pula-aikana ei ollut varaa tuoda kallista sokolaatia ulkomailta asti. Karkkipäivänä syötiin vaan käpyjä. Kaikkihan tietävät, että ennen oli paremmin. Niin miksi kaipaisit nykyäänkään mitään suklaata tai ystäviä. Hae ulkoa iso kassillinen käpyjä ja nautiskele!
Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit tuoksua hyvältä jos haet grillimaisterituoksun. Nimittäin viime vuoden hittituotetta näkyisi olevan edelleen joidenkin myymälöiden hyllyissä.
Tunnetteko Max Perttulan? Hänhän on Suomen kovin parfymööri ja kova viiksimies. Alun alkaen Viitasaarelta ponnistanut Max on todellinen moniosaaja. Parfymöörin uransa lisäksi hän on melkoisen lahjakas muusikko.
Tarkempia tietoja miehestä saanee katsomalla dokumentin 44500 Max, jossa seurataan miehen pyrkimyksiä. Itselläni on ollut ilo tavata kyseinen miellyttävä herrasmies Arktisen upeeta festarilla, jossa olin joskus kaljapalkalla räpsimässä valokuvia. Tietty sain myös katsella niin paljon leffoja kuin sielu sieti, mikä oli myöskin aivan mainiota.
Maxilla on uransa alkuaikoina kuulemma ollut Viitasaaren nuorisotalolla jonkinlainen esittely tuotteistaan. Tämän esittelyn jälkeen kaupungin nuorisotoimenjohtaja oli silminnäkijähavaintojen mukaan avannut nuorisotalolta kaikki ikkunat ja karjunut kuinka "Tämä saatanan pillunkäry ei lähde täältä ikipäivänä!"
Miltä sitten grillimaisteri mieshajuvesi tuoksuu? Pakkauksen mukana tuleva kortti kertoo, että tuote ei ole tuoksuhyllyjen valtavirtaa. Tuoksussa pitäisi tuntua vihreä galbanumruoho, kirpeät hedelmät ja savuinen nuotion tuoksu. Valkoista puuta, kermaista myskiä, ambraa, vetiveeriä, vaniljaa ja nahkan ja sammaleen miehekästä vivahdetta! Eikös kuulostakin hyvältä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä puolet näistä tuoksuista käytännössä ovat.
Omaan nokkaanihan tämä on varsin miellyttävä ja todellakin persoonallinen. Makea vaniljaisuus ja savusaunamainen sateen jälkeinen tuoksu tulevat ensimmäisenä mieleen yhdistyen kesäyön kukkien hajuun. Minusta tuntuu, että olen haistanut grillimaisterin tuoksun pyöräillessäni tyhjiä teitä kesäyönä. Tuoksu on kuitenkin melko persoonallinen ja jakanee mielipiteet vahvasti. Itse sanoisin, että tuote on helposti 4/5, mutta en olekaan erityisen hyvin perehtynyt mieshajuvesien ihmeelliseen maailmaan. Tiedän kuitenkin mistä pidän, kun sitä haistan. Tämä on aivan mainiota ja Max on mielestäni onnistunut vangitsemaan suomalaisen kesäyön huuman puteliin hämmentävällä tavalla.
Mutta mitä sanoo suuri yleisö? Suoritin kaveriporukassani kyselytutkimuksen tässä tulokset sensuroimattomina:
Nainen 32
"uuuu! Panisin"
Tykkään tollasista makeista kuin vaniljaa 8 puol arvosanaksi. Positiivinen yllätys mun mielestä 4/5
Mies 33
3/5 aika makea en ostais itselle, mutta yllättävän hyvä ihan ok
Mies 30
En itse laittaisi mutta ei haittaisi vaikka olis vieruskaverilla 7.
Nainen 28
Nautiskelijan valinta, vähän makea, ehdottomasti miellyttävä. Nuorekkaan klopin, kesähulivilin tuoksu.
Nainen 27
4/5 hyvä ihan jees, vittu mua panettaa
Nainen 32
Vähän tervainen ilmelä, ehkä vähän hyttysmyrkkymäinen viehko. Miehisten miesten tuoksu. Jos tykkää miehisistä miehistä mutta ei tämä silti ole maskuliininen tuoksu 2/5
Mies 35
Liian mieto puuttuu "kickpunch". Pitäis olla pirtsakampi ja hapokkaampi. Itse käytän menneniä. Olen kyllä itse riittävän tumma mies käyttämään myös tummien miesten hajua.
Mies 42
7/10 aika miehinen. Pefletti joka on ollut saunassa kolme viikoa.
Nainen 26
Yllättävän vähän karmea odotin pahempaa 3/5
Nainen 29
Hyi helvetti pahasti axe vivahteinen, juuri sellainen kuin miltä voisi kuvitella vatsakkaan puolikaljun paidattoman keski-ikäisen grillibilemiehen haisevan 1/5 ykkönen rasvanhajun puutteesta.
Nainen 35
Haistamatta 5/5
Nainen 31
Haisee citymarketille älä jatka ton käyttämistä. Tosi halvan hajuinen. Citymarket/5
Mies 3? (en älynnyt kysyä kännipäissäni ikää, mutta jotain 30-34 sanoisin)
Ei se haissu läheskään niin pahalle kuin maistui. Maistui tosi kitkerälle.
Etenkin naisten keskuudessa tuoksu näytti jakavan mielipiteet, kun miesten arviot olivat huomattavasti neutraalimpia. 20 euron hintaan siis saat kohtuullisen laadukaan, rohkean, persoonallisen ja ennenkaikkea kotimaisen miesparfyymin. Max Perttulan nettisivuilta näemme, että miehen muiden tuotteiden hinta lähtee 50 eurosta ylöspäin kalleimman maksaessa jopa 120 euroa, eli tämä tuote on aidoksi Max Perttulaksi erittäin edullinen!
Pillunkäryä Viitasaarelta
Kun tässä nyt on keskusteltu pillunkärystä niin palataanpa aiheeseen, josta keskustelimme jo aiemmassa blogipostauksessani. Muistattehan, että Skyrimiin on sellainen realistiset hevosen vaginat modi?
Nyt olen innovoinut uuden hienon keksinnön, jolla saadaan Suomi nousuun! Nimittäin realistiset hevosen vagina modit keppi- ja keinuhevosiin! Kuka voisikaan vastustaa täysin realistista ja aidon tuoksuista hevonvittua keppihevosessaan. Kyllä päiväkodin pihan ratsastuskilpailuissa ja huispausleikeissä muut vekarat olisivat kateellisia. Ettekö ostaisikin tällaisen huippuinnovaation? Ostaisittehan te Max Perttula mieshajuvedenkin?
Uusin ja ilmeisesti halvin markettibulkki on täällä. Kyseessä on lidlin otsikon mukainen koruttomasti pakattu bulkkiolut.
Yksi 0.33l tölkki maksaa 0,82€, eli on 7cnt bulkkioluen kuningasta nobelaneria halvempi. Erona näissä on se, että kotimaisen oluen ainesosaluettelo sisältää ohratärkkelystä. Nobelaner käsittääkseni on täysimallasolut ja siten lähtökohtaisesti laadukkaampi tuote. Ohratärkkelystä lisätään olueen samasta syystä, kuin lisäät kiljuun tai kotiviiniin sokeria. Saat enemmän alkoholia laittamalla vähemmän kalliita valmistusaineita ja makua. Kotimaisten panimoiden selitys tälle on se, että tämä parantaa "juotavuutta" eli toisinsanoen "mauttomuutta". Eihän suomalaiseen makuun sovi mikään liian voimakas.
Aionkin nyt arvostella oluen maistamatta ja toisen kerran maistamisen jälkeen.
Maistamatta:
Olut on tyypillinen suomalaiseen makuun tehty mauton bulkkilager. Humalan aromi on juuri ja juuri aistittavissa tuoksussa ja maussa. Runkoa ei ole nimeksikään, sillä sekin vähä maltainen maku, jota edes bulkkioluelta voi odottaa on laimennettu ohratärkkelyksellä olemattomiin. Jos tästä pitää jotain positiivista keksiä, niin oluessa tuskin on huomattavia virhemakuja. Todella tylsää kännijuomiseen tarkoitettua halpiskaljaa, jota ei voi erityisesti suositella kenellekään, kun vieressä on edes hituisen verran mielenkiitoisemmat nobelaner ja grafenwalder oluet, joissa on hieman makua ja särmää.
Arvosana 2/5. Yleisarvosanaa siis tässä nostaa oluen erittäin edullinen hinta!
Maistamisen jälkeen:
Olut on tyypillinen suomalaiseen makuun tehty mauton bulkkilager.
Humalan aromi on juuri ja juuri aistittavissa tuoksussa ja maussa. Katkeroa oli hituisen odotettua enemmän, muttei mitenkään ihmeellisesti.
Runkoa ei ole nimeksikään, sillä sekin vähä maltainen maku, jota edes
bulkkioluelta voi odottaa on laimennettu ohratärkkelyksellä
olemattomiin. Jos tästä pitää jotain positiivista keksiä, niin oluessa ei ole huomattavia virhemakuja. Todella tylsää kännijuomiseen
tarkoitettua halpiskaljaa, jota ei voi erityisesti suositella
kenellekään, kun vieressä on edes hituisen verran mielenkiitoisemmat
nobelaner ja grafenwalder oluet, joissa on hieman makua ja särmää.
Arvosana 2/5. Yleisarvosanaa siis tässä nostaa oluen erittäin edullinen hinta!
Edellisestä intialeffapostauksesta onkin kai kulunut jo aika paljon aikaa ja olen ehtinyt katsomaan muutamia hyviä (ja helvetin monta huonoa) lisää. Voisinkin kertoa teille niistä.
Don (2006 & 1978)
2006 vuoden Don on Shah Rukh Khanin uusintaversio Amitabh Bachchanin samannimisestä toimintaleffasta. Olen katsonut molemmat ja todennut ne aivan kelvollisiksi. Uudempi on moderni ja viihdyttävä toimintapläjäys jossa on hitusen verran vähemmän tanssikohtauksia kuin bollywood-leffoissa yleensä. Molemmissa leffoissa leffan tähti tekee kaksoisroolin esittäen mafiamies Donia, jota poliisit jahtaavat ja sitten Donin kaksoisolentoa. Tämä on todella perinteinen resepti bollywood-leffoissa. Nämä kuitenkin ovat melko hauskoja ja viihdyttäviä. 70-luvun leffassa on hauskaa machoilua ja kevyesti huumorin puolelle venyvä 70-luvun jytäävä puvustus.
Don on kova jätkä.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
2000-luvun versiossa meininki on tosiaan moderni vaikka juoni on lähtökohtaisesti sama. Voisin suositella, että katsotte molemmat versiot näistä leffoista. Ihan hauska nähdä miten leffan teko tuollapäin maailmaa on kehittynyt.
Shah Rukh Khan kuitenkin selkeästi yrittää välillä tehdä hieman kansainvälisempiä elokuvia toisin kuin esimerkiksi Akshay Kumar, jonka leffat ovat 100% intialaisille suunnattua aivotonta soopaa. Oman genrensä bulkkilageria siis, intialaiseen makuun! Shah Rukh osaa, tai ainakin yrittää myös näytellä, joten hänen leffojaan on muutenkin vähän helpompi katsella. 70-luvun Amitabh on lähes aina jäykkä kivikasvokovis, esikuvana luultavasti Clint Eastwood kaksine ilmeineen (hattu päässä ja ilman hattua).
Näissä 70-luvun leffoissa on kuitenkin oma viehätyksensä. Suosittelen lämpimästi! Donista on myös kakkososa, joka ei ole ihan ykkösen veroinen, mutta ihan ok sekin.
Action Jackson
Tämä on varmasti tykeimpiä Bollywood-actioneita jonka olen nähnyt. Kehuin aiemmin Ajay Devgnin Singhamia, mutta tämä on vielä kovempi. Naistähtenä leffassa on söpö Sonakshi Sinha, jonka erikoistaito on laittaa "naama norsunvitulle" aivan uskomattoman taitavasti. Ilmeisesti Carl "Apollo Creed" Weathersilla on saman niminen kasarileffa, mutta sitä en ole nähnyt.
En oikeastaan osaa sanoa tästä leffasta hirveästi muuta kuin, että toiminta on aivan jäätävän överiä ja törttöilykohtaukset ovat jokseenkin huvittavaa perus uunoilua, jolla tämän tyylilajin leffat on täytetty. Juoni on tässä muutenkin sivuseikka, mutta yllätys yllätys: Tässäkin on kaksoisolento ja kaksoisrooli. Tämä kaikki on vain tekosyy juoksuttaa kuvaruudulle toinen toistaan hölmömpiä vitsejä ja fysiikanlakeja uhmaavia toimintakohtauksia. Samalla tavalla kuin se makaronilaatikko, jota syötte on vain tekosyy nostaa ketsuppia suuhun, kun ei sitä voi pelkiltään syödä. Eihän kukaan makaronilaatikosta oikeasti tykkää, mutta ketsupista tykkäävät kaikki!
Katsokaa näitä kuvakaappauksia ja traileri. Ne kertovat enemmän kuin tosi monta sanaa. Jos Action Jackson olisi lihamakaronilaatikko, niin siinä olisi koko tuubi ketsuppia.
Laittaisin vielä yhden katanan AJ:n hampaiden väliin jos saisin itse päättää.
Intialeffoissa ei voi näyttää suudelmaa tai tissejä, mutta naiselle voi antaa turpaan.
Jai Ho
Tämäkin on remake. Alkuperäinen leffa on käsittääkseni Megastar Chiranjeevin Stalin, joka sekin kaiketi remake jenkkileffasta Pay it forward, mutta mitäpä väliä. Ja joo, leffan nimi oli tosiaan STALIN. Chiranjeevillä on myös Hitler niminen leffa, mutta se on toistaiseksi katsomatta. Tuossa Pay it forward leffassa näkyy olevan Haley Joel Osment. Oletteko nähneet mitä se näyttää nykyisin? Se näyttää nimittäin naamaltaan aivan samalta kuin lapsena. Keho vain on kasvanut sen söpön pikkulapsen naaman ympärille isoksi michelin ukoksi. Todella hämmentävää!
Tässä jäbille kuvakaappaus Stalin-leffasta. Ja joo oon kattonut tämänkin.
Elokuva kertoo sellaisesta miehestä, joka keksi tavan parantaa maailmaa, että jos jokainen auttaa aina neljää ihmistä ja näistä autetuista jokainen auttaa taas neljää, niin maailmasta tulee parempi paikka. Äijä sitten joutuu jonkun rötösmiehen kanssa vaikeuksiin ja tulee helvetisti tappelua. Salman Khanin leffaksi tämä on tavallista parempi ja toimintakohtaukset ovat todella hyvin tehtyä ja julmaa mäiskettä. En nyt osaa sanoa, että oliko tämä oikeasti hyvä leffa, mutta lopputaistelu ainakin jäi mieleen poikkeuksellisen hyvänä, enkä muista kovasti haukotelleenikaan leffan aikana niin ajattelin mainita tämän tässäkin. Lisäksi tässä on hyvin paljon ajatuksia herättävä sarja kuvakaappauksia:
Kai James Bondkin on tän tehnyt?
*HOP*
"FUU FUU" T: autonkuljettajaukkeli
*HOP*
"FUU FUU" T: rötösmies
Om shanti om Laitetaanpa listalle yksi Shah Rukh Khanin leffa lisää. Tämä on romanttinen rikosdraama. Kuulostaako vähän tylsältä? Ehkä ei kuitenkaan. Tässä vaiheessa olette jo sen verran kovia intialeffatietäjiä, että tajuatte varmaan tämän leffan viittaukset. Tämä leffa itseasiassa parodioi aika hauskastikin Bollywoodia itseään ja sen kliseitä. 70-luvulla leffatähteyteen nousemassa oleva nuori mies kuolee ja syntyy uudelleen nykypäivään. Leffassa hassutellaan monilla genrejen kliseillä ja viljellään runsaasti viittauksia muihin leffoihin.
Elokuva oli todella positiivinen yllätys itselleni ja tykkäsin siitä kovasti. Suositan lämpimästi jos pelkkä päätön toiminta ei maistu ja sinulla on jonkinlainen tietämys bollywood-elokuvista.
Juu, mulla kanssa tekee kipeää diskossa.
TAJUSITTEKO LÄPÄN? Varmasti tajusitte?
Policegiri Laitetaan listalle vielä yksi perinteinen superpoliisileffa. Tässä leffassa yksi bollwoodin vakionaamoista Sanjay Dutt esittää kovispoliisia, joka pistää korruptoituneet poliitikot ja muut poliisit kuriin. Tämä on varsin onnistunut toimintakomedia siinä, että se on aika hauska ja toiminnantäyteinen mäiske. Näissä joissain leffoissa on vielä samaa aivottomuutta ja machoilua kuin 80-luvun jenkkitoimintaleffoissa, joka on tärkeä osa niiden viehätystä. Tästä ei oikein voi muuta sanoa kuin, että jos bollywoodtoiminta maistuu, niin tämä on hyvä lisä katsomislistalle.
Nämä leffatkin ovat muuten parempia, jos tiputtelee märkää samalla.
Moi. Ajattelin tänään kirjoittaa teille lidlistä ostamistani kuulokkeista. Oikeastaan muusikoiden.netin keskustelu innoitti tämän ostoksen, sillä eräs käyttäjä kertoi näiden olevan hintaluokassaan ylittämättömät.
Näiden hinta oli piirun verran alle kympin. Aika halpaa sanoisin. Vertailen näitä toisiin halpisluureihin, joita olen käyttänyt, eli sennheiserin px100:siin. Niiden hinta on tällä hetkellä verkkokaupassa 49,9€. Eli nyt arvosteltavat luurit ovat noin viisi kertaa edullisemmat. Erona luureissa on tietty se, että px100:set ovat avoimet ja nämä kai yrittävät olla suljetut.
Kuppien materiaali on jotain vähän kovempaa ämpärimuovia, mutta mattapinta on mukavan tuntuinen. Luurien pehmusteet tuntuvat ihan hyviltä korvilla ja luurit myös istuvat kohtuullisesti omaan jättipäähäni. Sankojen sisällä kulkee jämäkän ja hyvän tuntuiset rautalangat, jotka herättävät luottamusta siitä, että nämä voisivat hyvinkin kestää tovin oikeaa käyttöä. Piuhakin on hyvän tuntuista kangaspäällysteistä, mutta plugi perus rimpula. Jos näitä vertaa mekaanisesti sennheiserin px100 luureihin voittavat nämä sen vertailun helposti. Sen verran muovisilta rimpuloilta ne näihin verrattuna tuntuvat. Px100:sten suurin ongelma oman kokemukseni mukaan on että niistä hajoaa plugin pää melko helposti. Silvercrest luurien suhteen asia on vielä selvittämättä. Px100:sten pehmikkeet kulahtavat nopeasti. Ne on kuitenkin helppo korvata. Näiden pehmuste tuntuu melko kulutuskestävältä.
Soundi kuitenkin ratkaisee:
Voin kertoa suoraan, että px100:set kuulostavat paremmilta. Niissä on erottelevampi alapäätoisto ja yleisesti selkeämpi soundi. Silvercrest luurien toisto on hieman tumppu ja jäisin myös kaipaamaan kirkkainta yläpäätä. Lähtökohtaisesti soundissa ei kuitenkaan ole isompaa vikaa. Se on vaan vähän nuhainen. Testasin ensin kuuntelemalla Totoa ja totesin, että eloa ja heleyttä puuttuu. Sen jälkeen kuuntelin Sleepin dopesmokerin, ja totesin, että vaikka bassojytyä on, on se vähän tunkkaista. Voisin melkein väittää tykkääväni samsungin puhelimen mukana tulleiden nappikuulokkeiden soundista enemmän, mutta mielestäni ne ovatkin puhelinnapeiksi yllättävän jees.
Hintaansa nähden nämä ovat kuitenkin oikeasti käyttökelpoiset luurit vaikka radion tai käppähevin kuunteluun työmaalla jossa on pientä taustahälinää. Mistään huikeasta elämyksestä ei ehkä kannata haaveilla etenkään jos on yhtään kultakorva, mutta tuskin kukaan sitä kympin luureista odottaakaan? Voisin vielä lisätä, että värivalikoima oli melko laaja ja hurja. Oli pinkistä violettiin ja punaiseen. Sitten myös perus mustia, harmaita ja valkoisia. Mielestäni nämä ovat ihan kivan näköiset.
Antaisin näille arvosanaksi 3½/5. Perusteluitahan tuossa tuli jo.
Vau luurit.
Huomasitteko muuten, että pornhub oli julkaissut taas tilastot siitä mitä ihmiset olivat hakeneet? Sieltä löytyi pari mielenkiintoista juttua jotka pistivät silmääni ja opin aivan uudesta fetismistä/pornogenrestä.
Hakusana "giantess" on ilmeisesti parina viime vuotena kerännyt runsaasti suosiota. Päätin ottaa selvää mistä on kysymys ja rohkeana tutkijana hain millaista materiaalia pornhub tarjoaa kyseisellä hakusanalla.
Ilmeisesti giantess-porno on sellaista, että godzillan kokoinen nainen alistaa ja jopa syö muurahaisen kokoisia miehiä. Hyvinkin mielenkiintoinen fetismi, joka ei ehkä ole täysin oma kakkupalani tai teekuppini, mutta voin hyvin ymmärtää sen takana piilevän seksuaalisen latauksen. Olen kuitenkin aiemmin törmännyt syödyksi tulemisen fetismiin eli vorarefiliaan.
Enemmän minua yllätti, että tästä nimenomaisesta pornogenrestä on vielä alegenre: JÄTTILÄISNAISPIERUPORNO. Yhdessäkin videossa jättinainen piereskeli minimiesten päälle ja nappasi yhden niistä purkkiin jonne piereskeli. Nainen vielä haisteli purkista omia pierujaan ja jutteli ukkelille, että "Huhuh kun haisee huonolt, eikös?". Se, että tämä ei ollut vain yksittäinen video vaan näitä jättiläispierunaisvideoita oli vielä useita tekee siitä mielestäni oman alagenrensä. Jättiläisnaispierualistamisporno. Miettikääpä sitä. Saisitteko nallin palamaan tällaisella pornolla?
Toinen mikä pisti tilastoissa silmääni oli se, että itänaapurimme ovat innokkaita hakemaan my little pony-pornoa. Ei ihmekkään, että eivät pärjänneet jääkiekossa, kun ovat tuollaisia ponirunkkareita. Mutta ei siinä ole mitään pahaa. Runkatkaa mille haluatte.
Hei. Tämä on tällainen aika pikainen reportaasi. Oikeastaan vain tekosyy tämän päiväiselle hassuttelujutulle. Mutta jostain piti nyt repiä asiaa. Kerrotaan nyt näistä sipseistä heti alkuun.
Muistatteko uutisissa, kun joltakulta kysyttiin henkkarit hänen ostaessa lidlistä etikkasipsejä? En tuolloin jotenkin noteerannut näiden olemassaoloa, että joo etikkasipsejä. Kuulin yhtenä päivänä jonkun muun puhuvan etikkasipseistä ja silloin vasta napsahti. LIDLISTÄ SAA ETIKKASIPSEJÄ!? Nehän ovat herkullisia, vaikkakin mielipiteitä jakavia. Itse pidän moisista suuresti. Estrellalla on myös oma versionsa aiheesta, tai ainakin oli. Joskus provinssirokissa näitä jäi melkoinen kasa syömättä ja lopulta vesisateeseen sulamaan perunamössöksi, kun ei kenellekään kelvannut. Nyt kuitenkin synttäribileissäni crusti crocin sipsejä meni koko pussi! Voidaan siis ehdottomasti todeta, että nämä pirulaiset ovat estrellan vastaavia merkittävästi parempia. Ainakin etikkaisuus on miedompi ja vähemmän polttava. Nämä ovat todella hyviä ja rapsakoita sipsejä, eikä etikka dominoi esimerkiksi dipin yli.
Suosittelen. Varmasti maksavat alle kaksi euroa. Olen heittänyt juuri kaikki kuitit menemään, enkä voi tarkistaa. Mutta olettehan te lukijani tottuneet tähän? Pussinkin osaatte varmasti bongata itse sieltä hyllystä, kun ei minulla ole valokuvaakaan. On jumalauta halpaa ja on hyvää 5/5.
Nyt sitten tähän tärkeämpään asiaan, joka minulla oli. Oikeastaan tämä on SALALIITTOTEORIA!
Arnold Schwarzenegger nimittäin on alkanut ehdotella, että ihmiset vähentäisivät lihansyöntiä. Epäilykseni heräsi heti, kun massivinen kehonrakennuksen legenda heittää tällaisen kommentin.
http://www.bbc.co.uk/newsbeat/article/35038053/arnold-schwarzenegger-stop-eating-meat-and-save-the-planet
Mikä voikaan olla Arskan taka-ajatus? Tahtooko Arska tosiaan, että maailma pelastuu, vai tahtoisiko hän kenties estää tulevaisuuden kehonrakentajia kasvamasta yhtä supermassiiviseen kuntoon, kuin hän itse loiston päivinään oli ja näin säilyä ikuisesti kehonrakennuksen legendana? Nykybodarithan nimittäin alkavat olla helvetin isoja. Tiede ja ravitsemus on kehittynyt, mutta jostain se rakennusaine on saatava. Arskan juoni on ovela. Ja jos ette usko minua, Arnold ei ole ensimmäistä kertaa asialla. Pumping iron-dokumenttielokuvassa hän tunnustaa antaneensa kilpailevalle nuorelle kehonrakentajalle vääriä ohjeita. Katsokaa itse ennenkö Arnold ehtii sensuroida nämä videot netistä, ettei kukaan muu tajua tätä ovelaa salajuonta!
Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään! Sanoo vanha kansa. En nyt sano, että lihan syömisen vähentäminen olisi mitenkään huono juttu. Päinvastoin, mutta jos olette supermassiivisia kehonrakentajia, miettikää, että antoiko Arska teille väärän ohjeen!
Lidliin on tullut uutusoluita. Veikko-kesäolut sarja on saanut lagerin lisäksi alen ja tumman lagerin. Nyt testissä ale. 0,44l tölkki maksaa 2€. Ei hirveän kallista jos tuotos on hyvää.
Väri on mukavan oranssiin taipuva, ei kuitenkaan hirveän tumma. Olut on myös kohtuu samea. Tuoksu on melko mieto, mutta vehnäolutmainen ja neutraali. Siinä on pieni häivähdys jostain jenkkihenkisestä humaloinnista, mutta se häviää nopeasti ja jäljelle jää vain metallinen aromi, joka tuntuu maussakin. Maussa on lievää banaanisuutta, mutta dominoivana makuna on vetinen peltisyys. Katkeroita tuntuu lopussa olevan pikkuisen, mutta ei mitenkään tarpeeksi peittämään vissyvesimäistä jälkimakua. Joku voisi sanoa "vissyvesihumalointi". Joisin melkein mielumin saskiaa kossulla kuin tätä. Mieleen tulee tosiaan enemmän wit tyylinen olut kuin ale. Tuoteseloste kuitenkin väittää, että valmistusaineina on vain ohramaltaita. Hiilihapotkin katovat tästä oluesta turhan nopeasti, tuntuu kuin joisi edellisenä iltana avattua tölkkiä.
Ei hirveän huono, muttei mikään vahvakaan esitys. Etiketti uhoaa "meidän veikon vastaavan kymmentä jenkkiä". Ei kyllä pidä paikkaansa, arvosana 1½/5, plussaa siitä, että virhemakuja ei erityisemmin ole ja hinta on halpa. Voisin väittää, että jos tykkäät hoegardenista sitruunaviipaleella, niin tätä kannattaa koittaa kuumana kesäpäivänä. Jenkkihumalointi nimittäin tuo pientä sitrusfibaa tähän muuten mitäänsanomattomaan olueen.
Suomalaiseen makuun... valitettavasti.
Seuraavaksi päästään itse asiaan. Eli tämänkertaisiin Intialeffa-arvosteluihin. Mainitsin edellisessä intialeffa-arvostelukirjoituksessa khiladi-elokuvasarjan. Nyt olen katsonut ne kaikki. Kyseessä on siis Akshay Kumarin 90-luvun alussa aloittama elokuvien sarja, joissa mies esittää aina itse pääroolin. Elokuvat eivät liity toisiinsa eikä niissä ole mitään muuta kantavaa yhteistä teemaa kuin "khiladi", joka kääntyy englanniksi player. Tämä tuntuu olevan melko joustava määritelmä, kun pelimies voi olla vedonlyöjä, Uuno Turhapuromainen naistennaurattaja, rikollispeluri, superkyttä tai pikkurikollinen huijari. Päähenkilö on kuitenkin aina eri ja joku hahmo sitten on "peluri".
Khiladi (1992)
Kuten muistaakseni mainitsin, 80-luku päättyi Intiassa vasta 2000-luvun puolella. Tämä ensimmäinen khiladi on aivan täyttä kasari high school komediaa, jossa on pieni trillerikäänne. Tässä leffassa pelaaja on opiskelijajätkä, joka lyö erilaisia vetoja ja tekee kepposia. Lopulta joku murhataan ja keppostelija saa syyn niskoilleen. Leffa on melko tylsä ja huono. Ei tätä kannata katsoa. En edes viitsi kirjoittaa syvällisempää analyysiä, kun ei tämä ansaitse sitä. Jättäkää väliin. 1½/5, kuin tuo äskeinen kalja. Ei ärsytä aivan hirveästi, mutta on aika turha tekele.
KHILADI KHILADI.
Main Khiladi tu anari (1994)
Tässä leffassa sitten päästäänkin asiaan. Tämä on kunnon kasaritoimintakomedia. Tässäkin leffassa on oma osansa typeryyksistä ja hölmöyksistä, joita kaikissa Akshayn leffoissa on, mutta tämä alkaa jo viihdyttää. Toiminta on sopivan överiä ja törttöily jopa hauskaa. Akshay Kumar on kuulemma opiskellut Hong Kongissa taistelulajeja ja tässä hän niitä pääseekin jo vähän esittelemään.
Juonen puolesta voin kertoa sen verran, että Akshay on superpoliisi joka tutkii veljensä kuolemaa. Hänelle sitten työnnetään kaveriksi näyttelijä, joka tahtoo opetella poliisitöitä tulevaa leffarooliansa varten. Tästä syntyy buddy movie-henkinen jännite ja paljon hölmöilyä. Anari tarkoittaa kai amatööriä. Minä olen pelimies ja sinä amatööri. Elikkäs tuo näyttelijä on se amatööri. Tässäkin leffassa, kuten melko monessa muussakin bollywood kötöstyksessä on joku kaksoisolentorooli. Tämä on ihan hyvä leffa jo ja kannattaa katsoa jos haluaa rautaisannoksen intialaista kasaria. Tämä on yksi sarjan parhaista leffoista 4/5.
Sabse bada khiladi (1995)
Suurin pelimies. Tuo otsikko siis suomennettuna. Leffan tunnarissa lauletaan, että suurin pelimies on Jumala. Ok. Luitteko muuten tuon edellisen kappaleen, kun kerroin, että bollywood leffoissa on paljon kaksoisolentorooleja? No tässä on oikein emätyypillinen esimerkki siitä. Akshay esittää vähän toopea äijää, josta on tullut nuorena orpo ja jonka täytyy mennä naimisiin naisen kanssa. Tässä on helvetin monimutkainen juonittelutarina, jossa ensimmäinen Akshay murhataan ja kaksoisolento astuu esiin ja on poliisi. Juoni on liian monimutkainen selostettavaksi ja leffa on muutenkin vähän tylsä. Tässä muistaakseni on todella monta suudelmaa, mikä on melko pöyristyttävää intialeffalle. Suukkoja ei nimittäin pahemmin näytetä näissä. Raiskausyrityksiäkin taitaa olla useampi.
Tämä on kuitenkin melko tylsä leffa. Lopussa taitaa olla melko koominen ja räjähdysten täytteinen lopputaistelu. Sen voitte katsoa vaikka youtubesta, siinä nimittäin räjähtää IHAN KAIKKI! 2½/5 Ja kyllä, tämäkin on aikamoista kasaria.
Khiladiyon Ka Khiladi (1996)
Pelureiden peluri. Tämä on muuten koko sarjan kasarein leffa. Tämän teema pyörii pellepainin ympärillä, joka ilmeisesti oli Intiassa kuuminta hottia vuonna '96 ja parissa rooleista on ihan oikeita amerikan pellepainiäijiä, kuten Undertaker omana itsenään. Leffa on kohtuullisen viihdyttävä ja sisältää riittävästi kasariactionia ja pellepainia naurattaakseen miltei koko kestonsa. Olin aika juovuksissa, kun katsoin tämän niin monta yksityiskohtaa on paennut mielestä. Ainakin yhdessä kohtauksessa päähenkilö tappaa naisen pellepainiliikkeellä (piledriver). "Humoristista" Uuno Turhapuro-törttöilyä löytyy runsaasti.
Reaktioni, kun katson Khiladia
Sanoisin, että tämä on ihan katsomisen arvoinen, jos on hyvä toleranssi typeryyttä kohtaan. 3/5.
Windows 95... luulin, että elimme 80-lukua?
Mr. and Mrs. Khiladi (1997)
Tämä on varmasti leffasarjan paskin osa. Tämä on kuin Intian Uuno Turhapuro. Tämä ei ole edes toimintaleffa vaan ihan typerää törttöilyä. Ennustajamies ennustaa Khiladiäijälle jotain ja hän elää elämänsä sen mukaan. Khiladimies on Uuno Turhapuro-henkinen tyhjäntoimittaja, joka yrittää lopulta päästä rikkaisiin naimisiin erilaisin kepulikonstein, kun appiukko ei meinaa miestä kelpuuttaa.
Jos tykkäät Uuno Turhapuroista tosi paljon, niin tämä voi olla sinulle ihan ok leffa, mutta enpä usko. Huono huono ja kasarihenkinenkin vielä vaikka vuosi on jo 1997. ½/5. Onnistuin katsomaan tämän vain siten, että olin 39 asteen kuumeessa sohvalla, enkä jaksanut nousta laittamaan poiskaan.
International Khiladi (1999)
Osaisitteko kuvitella, että vuosituhannen vaihteessa Khiladi-sarja ja bollywood siirtyisi 90-luvulle? No ei todellakaan, vahvaa kasaria. Onneksi tämä on sarjan paras leffa. Tässä on rikollisliiga ja khiladi on nyt roisto "peluri", joka pyrkii koko alamaailman johtajaksi "international khiladiksi". Hänellä on kilpailija, mutta khiladi on aina yhden askeleen edellä. Juonesta sen verran, että toimittaja yrittää haastatella khiladia, mutta ei oikein onnistu ja romanssia on tiedossa.
Leffa on täynnä juonittelua, törttöilyä ja överiä kasaritoimintaa. Tämän leffan lopputaistelu on ehkä koko sarjan eeppisin ja palkitsee kyllä huikeasti jos kestää koko leffan läpi. Konnakin on todella hauska kasarihirvitys viiksineen ja uhoamisineen. Jos katsot kaksi khiladia, niin tämä kannattaa olla toinen niistä. 4½/5. Lisäpisteet todella tulisesta tunnarista ja julisteesta.
Khiladi 420 (2000) Ensimmäinen 2000-luvun khiladileffa. Tässä itseasiassa ihmiset alkavat jo näyttää siltä, kuin 90-luku olisi ollut olemassa. Valitettavasti tämä ei kerro huumeista vaan siitä, kun Akshay Kumarin hahmo murhataan. Tämän elokuvan juoni on niin samanlainen kuin Sabse bada khiladissa kaksoisolentoineen, että olen saattanut mielessäni sekoittaa nämä. Ehkä tämä olikin se missä oli paljon raiskuuttelua? No tämä oli kuitenkin taas huono ja tylsä leffa sekavalla juonella. Ei kannata katsoa edes 420 tiloissa. 1/5.
Khiladi 786 (2012) Tämä oli itseasiassa yksi ensimmäisiä Khiladeja, joka tuli katsottua ellei ensimmäinen. Muistan juonesta vain sen verran, että se oli melko humoristinen petosjuonittelu, jossa joka toinen hahmo väitti olevansa korkeampaa kastia tai hyvässä työssä tehdäkseen vaikutuksen toisiinsa. Hupaisaa on. Romanttinen höpötyshän tämä oli ja oliko tässä vielä joku rikosjuonikin taustalla. Muistan kuitenkin, että tästä tykkäsin oikeasti. Tämä on jo ihan 2000-lukulainen leffa ja teknisesti hirveän hyvin tehty ulkomailla kuvattuine tanssikohtauksineen. Eli on myös ihan katsomisen arvoinen vaikken nyt tästä osaa tämän enempää sanoakaan. 3½/5.
Mies ilman viiksiä on kuin kissa ilman häntää.
Loppuun voisin vielä näin yhteenvetona sanoa, että Akshay Kumarin leffoja ei pahemmin kannata katsoa. Nuo suositellut khiladit ja Rowdy Rathore on ne mitä uskaltaa ehdottaa. Muuten äijän leffat ovat aika karseaa paskaa. Tässä vielä loppuun kuva Akshysta vonkaamassa piparia:
