100. Postaus. Grillimaisteri gourmet lager

Voitteko uskoa? Näitä paskaröpellyksiä on jo sata! Juhlistankin tätä merkkipaalua palaamalla juurille ja arvostelemalla halvahkon oluen. Vieläpä lidlistä.

Grillimaisteri tuotesarjaan on tullut taas uutuuksia. En perehtynyt niihin tällä kertaa tarkemmin, mutta voin palata asiaan myöhemmin jos jotain mainitsemisen arvoista  löytyy. Ainakin joku grillimix makkarapaketti oli hyllyssä, mutten tutkinut sitä sen enempää.

Tämän kertainen tuote on grillimaisteri gourmet lager. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä nyt on, mutta luettuani etiketin laitoin pullon koriin. Etiketti kehuu oluen olevan tumma ja täyteläinen täysmallasolut. Yllättäen humalalajikkeet on mainittu: saaz, hersbrücker ja magnum. Teinkin asian tiimoilta hieman tutkimustyötä aikaisempien tietojeni lisäksi.

Saaz on käsittääkseni tsekkiläinen mm. pilsner urquellissa käytetty humalalajike, joka tuo sille tyypillisen yrttisen, ruohoisan ja hieman kannabismaisen aromin. Se ei ole kovin katkeropitoinen, mutta aromikas.  Eikä sen tyypillinen aromi ole tässä oluessa erityisen pinnalla. Se tuntuu kuitenkin positiivisesti jälkimaussa.

Saksalainen magnum-humala taas ei osallistu erityisen voimakkaasti aromiin, mutta tuo ilmeisesti hyvin katkeroa. Hersbrücker onkin taas enemmän aromihumala ja ilmeisen suosittu saksalaisissa oluissa ja ilmeisen dominoiva maku tässä nimenomaisessa olueessa.

Lasissa olut ei lopulta olekaan niin tumma kuin odotin. Maistopuolelta sanoisin, että tämä olut on melko miedon tuoksuinen ja maistuu hyvin saksalaiselta humalointinsa puolesta. Tämä on ruokajuomaksi varmaan oikein sopiva. Luulisin, että potkii paksumpienkin grilliruokien alta, mutta ei ole "suomalaiseen makuun" liian katkera. Maltaisuudessa on pientä mukavaa makeutta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan mene ihan maaliin. Vetisyys vaivaa olutta eikä humalointi kanna loppuun asti. Makua vaivaa myös pieni metallisuus, kuin säilyketölkkiä maistaisi. Tämä viitaisikin siihen, että tämä saattaa olla laitilan tekemä tuote. Tähän viittaa myös laitilamainen repäisykorkki. Internet-ihmiset veikkailivat, että erään lapparin tuotteen resepti olisi lähellä tätä, mutta makumuistikuvieni mukaan nämä eivät maistu samalta.

En uskaltaisi lähteä tätä nykyisellä 2,2€/0,33l hinnalla suosittelemaan täysin varauksetta. Onhan tämä hieman ärhäkämpi kuin perus grillimaisteri lager tai vaikka koffi, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan kovin erikoinen vaikka yli puolet halvemman nobelanerin rinnalla. Humalointikin on lidlin saksalaisissa peruslagereissa melko saman makuinen, eli parempi kuin keskimääräisessä kotimaisessa bulkissa, mutta ei mitään ihmeellistä, että siitä maksaisi lisähintaa.

Arvosanaksi annan tälle kötöstykselle 2½/5. Yllätävän vähän, mutta olen tullut ronkelimmaksi ja tämä oli vähän kallista näin yllätyksettömäksi tuotteeksi. Muutamakymmentä senttiä lisää niin saat ison tölkin keisari 66 apaa, tai pilsner urquellia.

Taustalla erinomain lohisalaatti.

Tahtoisitteko ehkä kuulla jotain hassuja juttuja tähän lopuksi? Onhan tämä sentään juhlallinen sadas postaus.

Mutta en minä nyt oikein keksi mitään. Ehkä minä sanon vain, että jee jee. Mut ei maksimaalinen jeejee, kun se on Eppu Normaalin käppäsuomirokkia eikä sellaista kuuntele, kuin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa syntynet teinivuotensa kasarilla eläneet kulahtaneet vanhukset. Lisäksi maximum satan biisi on huonompi kuin TOTAL SATAN. Siksi sanonkin teille: "Totaalinen Jee Jee". En muuten tajua miksi tuo youtube video on 9 minuuttia pitkä vaikka biisi on vain neljä. Ehkä siellä on lopussa jotain kullinheiluttelua. Kannattaa ehkä katsoa. Itse en jaksa tarkistaa.

Squier Vintage modified Bass VI

Bass vi on 30" kuusikielinen baritonikitara, joka on yleensä oktaavin kitaran standardivirettä matalammassa vireessä. Tällaista bassoa ovat käyttäneet mm. Jack Bruce ja Robert Smith.  Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen hybridi, että sillä luonnistuvat jokseenkin hyvin molemmat tontit. Ristossa ja Pariisin keväässä olen myös nähnyt bass vi:n basistin kourassa, kun Curessa se useimmiten näyttäisi olevan käytössä kitarana.

Tämä squierin versio on lähempänä alkuperäistä versiota kuin fenderin pawn shop sarjan kalliimpi kötöstys. Fenderin versio maksaa reilut 800€, kun tämä indonesiassa valmistettu squier vain 350€. Laatu toki maksaa ja squierissa on toki jonkinlainen halpiksen fiilis. Vaikka soitin on nätti ja viimeistely näyttää oikein hyvältä ei se ole paketista oikein minkäänlaisissa säädöissä. Matala E ei meinannut soida oikein mitenkään. Olen lukenut netistä, että tämä on näissä yleinen ongelma. Väänsinkin heti kaularautaa vähän löysemmälle ja nostin E-kielen tallapalaa. Nyt alkoi soida paremmin, mutta tuntuu, että ensiasennussetissä E-kieli on vain liian löysä ja tahtoo silti vähän rämistä. Kielet joutui siis säätämään vähän korkeammalle kuin olisin itse tahtonut. Voihan kaula olla myös propelilla, mutta ei se omaan silmääni näytä siltä. Ongelmiahan voi olla vaikka mitä esim vituillaan oleva kaulakulma, mutta uskon tämän ratkeavan jo paksummilla kielillä. Verrattuna bassoon tämä vaatii myös hieman kevyempitatsista ja kitaramaisempaa soittoa, muuten nimittäin rämisee ja paljon. Myös nauhanpäät törröttävät törkeästi.

Fyysisiltä mitoiltaan tämä on käytännössä melkein saman kokoinen kuin jazzbasso. Vaikka kaula on lyhyempi on runko saman kokoinen kuin jazzbassossa. Kun soittimet asettaa rinnakkain on jasso pari senttiä korkeampi isomman lapansa takia, satulat ovat aika samalla korkeudella. Kaula on tässä hieman jazzbassoa kapeampi ja ehkä pienikätiselle helpposoittoisempi. Kieliväli on sen verran kapea, että bassomainen sormisoitto on hankalampaa ja vaatii kevyempää ja tarkempaa näppäilyä. Steve Harrismainen mäiskyttely ei oikein luonnistu. Kaula on profiililtaan oikein käteen käypäinen ja mukavasoittoinen.

Hitler tyyny hyväksyy.

Talla on vähän kehnosti suunniteltu. Se rämisee jonkin verran soittaessa ja intonaation säätöruuvi ottaa kieleen kiinni jos tallapalaa nostaa ja ruuvin ruuvaa ääriasentoon. Todella kurja suunnitteluvirhe, mutta halpa hinta johtaa kompromisseihin jossain. Hienovireen saa kuitenkin ihan soittokelpoiselle tasolle näinkin. Lisäksi tuntuisi vähän siltä, että tallapalojen ruuvit pyörivät itsekseen löysempään suuntaan. Tallan voi kuitenkin vaihtaa täysin kivuttomasti ja sen varmaan teenkin. Satula on perus halpis soitinten tapaan muovia. Ehkä senkin vaihtaminen parempaan voisi auttaa. Sen viimeistely on kuitenkin kohtuullinen ja se on viilattu aika sopivaksi.

Positiivisia asioita kuitenkin löytyy enemmän kuin negatiivisia. Soitin soi heti todella selkeästi ja voimakkaasti akustisesti. Soundi on myös vahvistimen kautta oikein hyvä. Itseasiassa ihan helvetin hyvä. Eivätkä akustisesti kuuluvat särinät tule vahvistimen kautta niin häiritsevästi. Etenkään jos soittaa säröllä. Mikrofonitkin ovat aika hyväsoundiset enkä näkisi mitään tarvetta lähteä vaihtelemaan niitä. Kiertoherkät ne ovat jos oikein kovalla säröllä soittaa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, hallittu kierto on kaunista, mutta hallitsemattomuuden raja on tässä aika lähellä.


Tässähän on myös vibratalla. Miettikääpä: vibra bassossa. Aika roisia. Soitin tuntuisi pitävän vireen kammetessakin. Harvemmin bassolla tarvitsee kunnolla "divebombata", eikä se tällä täysin onnistuisikaan, mutta pientä rautalankahenkistä vibraa saa sointuihin oikein kivasti. Kolmiäänisiä sointuja tällä onkin oikein hyvä soittaa ja ne kuulostavat kivalta.

Säätimet joo. Siinä on ja se tallanpirulainen.

Säätimet löytyvät aika mukavasta kohtaa ja niihin on helppo päästä käsiksi soitonkin aikana. Tässä on jokaiselle mikrofonille oma on/off-kytkin. Neljäs kytkin on bassotaajuuksien leikkausta varten. Se leikkaakin taajuuksia todella reippaasti jolloin tällä voi soittaa huoletta kitaravahvistimeen. Soundi on silti oikein kiva. Potikat ovat perinteisesti äänenvoimakkuus ja tone, elikkä äänensävy. Fenderin pawn shop bass vi:ssä on viisiasentoinen kytkin, jolla ei ehkä saa kaikkia samoja kombinaatioita kuin tällä (esimerkiksi kaikki mikit päällä yhtäaikaa), eikä siinä tainnut olla tuota bassokuristajaa. Lisäksi siinä on tallassa humbuckeri.

Parasta tässä on kuitenkin se kuten taisin jo mainita, että soitin kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Kaikki samat bass vi soundit joita kuulet vaikka the curen levyillä on mahdollista saada tästä. Se miten helvetin hyvältä tämä kuulostaa tulee kyllä täysin yllätyksenä.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos pelkäät soittimen säätöä niin kannattaa tämän ostoa harkita pari kertaa. Saattaahan sitä vastaan osua suoraan hyvä yksilö. Kannattanee käydä testaamassa. Soundin puolesta ei ole mitään valittamista, jos tarvitset bass vi-soundit niin tästä ne saat, kunhan vaan jaksat vänklätä soittimen sellaiseen kuntoon, että pystyt sillä vetämään. Arvosanaksi annan puutteista huolimatta 3½/5, ongelmat korjattuna varmaan 4½/5 pitopeli.

Päivitys 14.5.2014. Halonen custom guitarsin jehu Jarkko sääti tämän. Nyt kelpaa. Hän väänsi kaularautaa kireämmälle ja tallaa pystyyn suhteessa. Kielet sai kivan alas ja aika rämisemättömiksi. Tallakaan ei rämise niin pahasti kuin luulisi. Resonointi tulee jostain muualta, ehkä pleksin alta? Nauhanpäiden törrötystä mies kirosi kovasti. Satula oli kuulemma tehty oikein. Näiden pikaisten säätöjen jälkeen voin antaa arvosanaksi hintalaatusuhteen huomioiden 4/5. Jos nauhanpäät olisi viimeistelty kunnolla olisi tämä 4½/5.

Lopuksi vielä video, jossa joku krapulainen turvoukkeli soittaa tärisevillä käsillään näytteeksi vähän curea ja sitten pörinää jubilee marshallin läpi. Ensin kaksi näytettä bassotaajuuksien kuristuksella talla ja keskimikillä ja sitten loput ilman kuristusta talla ja kaulamikillä.






Tuo pullukka ukkeli soittaakin muuten muutamaa tällaisen erinomaisen bändin riffiä, jonka levyn voitte kuunnella ja hankkia täältä. http://electricvoidsummoner.bandcamp.com/