Emaloitu ernesto valurautapata lidlistä

Tykkään kokkailla ja katselin, että joulupukki voisi tuoda minulle valurautapadan, mielellään vielä emaloidun sellaisen, että voin haudutella tomaattisia ja muita vähän hapokkaampiakin kastikkeita ilman, että ruokiin irtoaa rautainen sivumaku. Tietty paljaalla valuraudallakin voi kokata tomaattisia ruokia jos pata on tarpeeksi hyvin pinnoittunut rasvalla, mutta emalointi suojaa ja helpottaa puhdistusta. Emaloidussa padassa voi myös säilyttää ruokaa pidemmän aikaa ilman, että se tarvitsisi kaataa toiseen säilytysastiaan. En usko, että missään vaiheessa paistaisin padalla yhtä kuumana kuin paistinpannulla, niin emalointi tuskin ottaa itseensä liedellä kuumentamisesta.

Lidl toi siis sopivaan aikaan myyntiin pari Le Creuset-kopiota. Le Creuset on käsittääkseni kohtuulisen arvostettu ranskalainen valmistaja, joka on erityisen tunnettu emaloiduista padoistaan ja pannuista. Näiden hinnat kuitenkin ovat aivan avaruustasoisia eikä tällainen tavallinen tallukka raaski sellaisia hankkia vaikka ne olisivat ikuisia. En nimittäin elä ikuisesti, niin käytännössä maksaisin aika paljon turhasta! Elän luultavasti vielä 40-50-vuotta jos en sairastu yllättäen tai menehdy tapaturmaisesti, niin jospa lidlin pata kestäisi ainakin osan tuota matkaa. Ikuisuus on liian pitkä aika, eikä mitään käyttötavaraa varmaan kannata mitoittaa niin pitkään kestämään. Ehkä joku Elon Musk voi animen katselun ohessa ostaa pari tällaista le creusetia ja ampua avaruuteen?

Erneston patasarja on kopio Le Creusetin signature sarjasta. Lähin vertailukohta tuolle ostamalleni padalle on varmaan tuo melkein 200€ maksava 2,4l pata. Erneston pata on erittäin saman näköinen ja rakenteellisesti lähes vastaava. Hinnaltaan tämä lidlin pata oli 29,9€ ja tilavuudeltaan 2,8 litraa, eli isompi ja merkittävästi edullisempi. Takuutakin tuotteella on kolme vuotta.

En ole emaloinnin ekspertti, mutta pata näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä kokata, eikä ole vielä pettänyt vaikka sillä useamman satsin olen ruokaa tehnyt. Heikompitasoinen emalointi saattaa alkaa murentua kovemmassa käytössä. Olen paistanut padalla hellalla, hauduttanut uunissa ja mitä kaikkea tällä nyt voikaan tehdä ja hyvää on tullut. Näyttäisi kovasti siltä, että pata tekee sen mihin se on suunniteltu, tai siis kopioitu. En mitenkään usko, että padan emalointi olisi samalla tasolla kuin Le Creusetilla tai vaikka fiskarsilla/hackmanilla. En siis lähtisi tällä paistelemaan kovin kuumalla liedellä tai laittaisi tätä kovin paljon yli 225 asteen lämpötilaan uuniin. Mukana tullut ohjekirja lupaa uunilämpötilan kestoa 240 asteeseen, kun le creuset taitaa sallia käytön paljon korkeammalle.

Pata on kohtuu painava ja melko paksuseinämäinen. Emalointi on kiiltävän lasimainen ja seuraa karhean valuraudan pinnanmuotoja ollen itsekin hieman epätasainen. Emaloinnin paksuus on arvioltani 0,1-0,2mm luokkaa ja taitaa vähän vaihdella päätellen sen pinnanmuodoista.

Käyttömukavuutta lisää se, että padan kahvat ovat sen verran isot, että niistä on helppo sitä nostella patakintaat käsissä ja kannen nuppiin on myös helppo tarttua. Kunnes emalointi murtuu käyttökelvottomaksi on tämä varmasti hintansa väärti pata. Annetaan arvosanaksi vaikka sellainen rehellisen optimistinen 3½/5.

Erneston valurautapata parvekkeella, kun en jaksanut alkaa mitään salamahommia virittelemään!

Ajattelin aloittaa myös ruoka-aiheisen v-login. Tai no tällaisen kokkaussarjan. Tässä teille kotikokeille soijabolognesen ohje. Kandee opetella tekemään safkaa itse!

Ainekset:
Iso porkkana
Iso sipuli
Kolme valkosipulin kynttä
1-2 sellerin vartta
Kasa tummaa soijarouhetta
Soijakastiketta
Kasvisliemikuutio puolessa litrassa vettä
Savupaprikaa
Sipulijauhetta
Mustapippuria
Reilu teelusikallinen rosmariinia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Timjamia
Parmesaania
Tomaattimurskaa
Tölkkikirsikkatomaatteja

Tässä vielä se video aiheesta!



Tiedän myös, että te pervot olette odotelleet uutta Huutokauppakeisari fanficiä, no tässä vielä yksi.

Osa 2: Mr Lotharin jättidildo
Heli ja Aki olivat ajaneet Vantaalle pornotähti Mr. Lotharin asunnolle, joka toimi myös hänen kotistudionaan. Mercedes-merkkinen pakettiauto kurvasi vantaalaisessa lähiössä sijaitsevan kerrostalon pihaan.
"Heh, itsekin joskus tuon töitä kotiin!", tuumasi Aki katsellessaan Lotharin kotifilmien kuvausvälineitä.
"Mitäs meille olisi tänään tarjolla?", hän kysyi.
"No tässä olisi kasa erilaisia seksileluja, joita on joissain filmeissä käytettykin, käsirautoja, dildoja, piiskoja ja lateksiasuja.", tavarat oli aseteltu pöydälle riviin. Joukosta pisti silmään erityisesti iso musta kumidildo. Se oli vähintään Akin käsivarren mittainen ja paksuinen. Black horse, siksi Lothar sitä kutsui.
"No paljonkos hintaa ajattelit näille?"
"500 euroa pitäisi saada."

Insertti Akin puhuvasta päästä
"Hintaa oli aivan liikaa, mutta valtava black horse dildo, se on saatava perjantain huutokauppaan."

"Ei ei... kyllä satasen voin näistä maksaa."
"Neljäsataa ja kättä päälle!", tinkasi Lothar.
"Sataviiskymppiä niin tehdään kaupat."
"No kolmesataa ja laitan päälle vielä kasan vhs-filmejä, joita on tullut kuvattua 90-luvulla."

Insertti Akin puhuvasta päästä
"Kotivideoista voi saada hyvän hinnan ja varmaan Helin kanssa voitaisiin kanssa saada niistä vipinää ja ideoita makuuhuoneeseen."

"Kaksisataa niin kaupat tulee.", sanoi Palsanmäki tarjoten kättä.
Tähän tarjoukseen Mr. Lotharkin tarttui ja tavarat saatiin kyytiin.

Hirvaskankaalla Markku katseli tavaroita ja pyöritteli isoa dildoa käsissään.
"Ei kai tämä kehenkään mahdu ei pirulauta?"
"Kyllä se menis ja hyvältä vielä tuntuisi!", vakuutteli keisari.
"No ei kyllä mene."
"No sovitellaan sovitellaan..", sanoi Aki katsoan Markkua hymyillen ja avasi housunnappeja.

Ensin Markku alkoi mittailemaan dildoa pöytää vasten nojautuneen Akin peräaukolle.

Insertti Markun puhuvasta päästä huutokauppakamarin edessä.
"Nopeasti siinä huomattin, että ilman jonkinmoista liukastetta homma menisi väärällä tavalla päin persettä."

Markku haki tuvan keittiöstä paketin voita ja hieroi black horsen kauttaaltaan rasvaiseksi. Nyt muovista jättikyrpää voitiin alkaa sovitella pikkuhiljaa sisään ja sentti sentiltä se työntyikin yhä syvemmälle.

Insertti Akin puhuvasta päästä
"Markku auttelee minkä kerkeää!"

Myöhemmin illalla huutokaupan jälkeen Aki oli nälkäinen. Voileipä pitäisi saada. Mutta Markku oli käyttänyt kaiken voin black horsen voiteluun.

Insertti Akin puhuvasta päästä
"Markku oli käyttänyt kaiken voin tunkeakseen pläkhorsen takapuoleeni."

Mondos sensitive- ja joy-kondomit

Sano sensitive, kun haluat, että tekee höpöä

Järkytyksekseni viime kesänä Mondos sensitive-kondomit olivat loppuneet joka lidlistä. Hätääntyneenä laitoin lidlille kyselyä, että ovatko poistuneet valikoimasta vai pelkästään vähissä. SEKSIELÄMÄ PILALLA! Sain vastauksen, että ne ovat poistuneet, kun asiakkaat ovat toivoneet tilalle jotain muuta. Ja mitä tuo muu sitten oli? En tiedä, mutta raskaustestejä siellä hyllyssä oli siinä kohdalla missä normaalisti olisi mondoseja. Oliko lidl lähtenyt mukaan synnytystalkoisiin? En tiedä. Onneksi Loviisan kunnassa, jossa viettelin aikaa kesälomallani ei nussita tai ei ainakaan ehkäistä niin saatiin tyttöystävän kanssa napattua sieltä muutamia paketteja näitä erinomaisia kondomeja varastoon.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mondosin kumit ovat palanneet valikoimaan. Niitä löytyi taas monien lidlien kassoilta. Olin onnellinen ja ostin pakkauksen, sillä olen vuosien kokemuksella todennut nämä pätevimmiksi kondomeiksi hintalaatusuhteeltaan.

En nyt sitten löytänyt lompakostani sitä kuittia missä näiden hinta olisi, mutta muistan, että nämä maksavat 3,29€ 12 kappaleen pakkaus. Ei varmasti heitä hinta tuosta muistikuvasta monta kymmentä senttiä eri suuntaan. Vieressä hyllyssä oli käppäisiä sultanin kondomeja lähes viiden euron hintaan ja pakkauksessa on VAIN viisi kumia. Ei tarvitse olla mikään matematiikkanero, että tajuaa mondosilla varveista tulevan huomattavasti halvempia. Ymmärrätte siis varmaan senkin miksi palautetta laitoin!

Miksikö ostin sitten noita Joy-kondomeja, joiden pitäisi olla nystyräisiä ja/tai juomutettuja? No siksi, kun sensitivet oli loppu! Jotain piti saada, koska kölkkimään teki mieli. Nyt siis kommentit molemmista.

Sensitive-kondomit ovat nyt nähtävästi muuttuneet. Alunperin sensitivet haisivat vähän pahalle, mutta tuntuma oli erinomainen. Uudet sensitivet ovat paremman tuoksuisia, mutta samalla sitten myös vähän paksumman oloisia. Tuoksu on vaniljainen, suorastaan jacky makupalan kaltainen. Tuntuma ei vaan ole niin hyvä kuin vanhoilla. Testasin nimittäin saman päivän aikana molempia. Niin kova panomies olen, että kahdesti sain värkkini "juhlakuntoon" edistyneestä iästäni huolimatta!

Joy-kondomeista voin sanoa sen verran, että niillä tuntuma on vielä huonompi, etenkin jos ajokelit ovat liukkaat. Kuulemma ne nystytkään eivät tunnu rakastelun vastakappaleelle mitenkään. Nämä olivat aika paksuja ja tunnottomia, en suosittele.

Uusillakin sensitiveillä kuitenkin sain rakastelusta nautintoa ja pitäisin niitä edelleen edullisen hintansa vuoksi erittäin suositeltavina. Luotettavuudesta voisin vielä sen verran sanoa, että en koskaan ole saanut ensimmäistäkään lidlin kondomia rikki tositoimissa. Kerran superpyllikännissä yritin venyttää kondomia oluttuopin päälle kaataakseni kaljaa sen sisään. En muista kyllä miksi. Halusin kai ärsyttää tuntemattomia ihmisiä helsingin inferno-baarissa tuska-päivän jälkeen, että saisimme pöydän kaveriporukalleni. Se on ainoa kerta, kun mondos on revennyt. Myös pöytä saatiin.

Taisin jollekin lukijalle luvata eroottisia kuvia tämän artikkelin höysteeksi jos lähettävät palautetta lidlille niin, että saadaan mondosit takaisin. No tässä olisi eroottinen kuva ja fanfic-novelli Huutokauppakeisarista.

Mikä näky Heliä odottaa huutokauppakamarin yläkerrassa perjantain huutokaupan jälkeen.

Osa 1: Markun seksikiikku

Äänekosken Hirvaskankaalla oli taas tohina käynnissä. Valmistautuminen perjantain huutokauppaan oli alkanut. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki oli hakemassa tavaroita huutokauppaan ja Markku oli jätetty pajalle askartelemaan. Markku oli päättänyt rakentaa seksikiikun vanhasta autonrenkaasta ja kasasta ketjuja.

Markku oli ripustanut renkaan ketjuilla kattoon ja kiikkua tarvitsisi nyt testata. Heli tuli sisään katselemaan Markun askartelua ja suostuikin istumaan kiikkuun koemielessä, koska kyllähän cis-normatiivisessa seksissä nainen on se vastaanottava osapuoli. Heli violetteine hiuksineen istui kiikkuun ja Markku mallasi keinua sopivalle korkeudelle ja asentoon. Samalla pajan ovi aukesi ja itse huutokauppakeisari Aki astui sisään.
"JAHAS! Mitäs täällä tapahtuu!", hän mylväisi.

Markku loikkasi välittömästi sivuun niin, että stetsoni meinasi pudota päästä. Aki katsoi keinussa makoilevaa Heliä ja tunsi etumuksensa paisuvan. Helin pitkät kauniin väriset hiukset ja naisellisen pehmeät muodot olivat kiikussa tarjolla ennennäkemättömällä tavalla. Aki tuli itsekin mallaamaan keinua ja totesi sen olevan juuri sopivalla korkeudella. Markku katseli isännän toimia ja tunsi sykähdyksiä omassakin kalussaan. Oli kiihottavaa katsella alfaurosmaisen Palsanmäen otteita. Aki nosti rakkaansa hameen helmaa ja veti pikkuhousut pois ja totesi Helin olevan jo aivan märkä. Hän avasi farkkujensa sepaluksen ja työntyi kovalla sykkivällä rakkauden sapelillaan Helin aromikkaaseen karvatuheroon. Tosimiehenä Aki nautti pienestä tuuheudesta ja sen tuomasta kutinasta. Markku katseli edelleen taempaa tätä kaikkea ja tunsi paineiden kasvavan. Pian olisi pakko tyydyttää itseään ja hän alkoikin hieroa kivikovaa kaluaan farkkujen taskusta. Helin ähinä ja lätinä lisäsi hänen kiihkoaan ja pian hän tuliki housuihinsa. Aki itse tiesi Markun katselevan ja jatkoi esitystä. Hän olisi voinut laueta itsekin jo ajat sitten, mutta kiusoitteli Markkua. Pitkillä työnnöillä hän jatkoi vaimonsa rakastelua. Kiikku natisi, mutta pysyi kasassa. Tämä olisi saatava perjantain huutokauppaan.

Lidlin uudehkot chilikastikkeet

Elikkäs tällaiset melko silmäänpistävät putelit

Bongasin joku aika sitten lidlin hyllystä muutaman uuden chilikastikkeen. Mausteisen sapuskan ystävänä otin sitten kaksi näistä kolmesta uutuudesta testiin. Edullinen 1,39€ hintakaan ei paljon lompakossa kirpaissut. Mutta katsotaanpa kirpaisevatko tuotteet suussa. Pakkauskoko on 100ml. Testaamatta jäi vihreän värinen jalapeno-kastike, koska se oli miedon näköistä ja en ole mikään nössö!

Pullojen hieman mauton, ulkoasu on selkeästi tarkoitettu kiinnittämään huomio. Huomasin ja ostin pullot joten homma selkeästi toimii.

Jos edessäpäin mainittu scovillen-yksikkö (SHU) ei vielä joillekin lukijoista ole tuttu niin yksikkö kuvaa kapsaisiinin määrää ruoka-aineessa. Kapsaisiini on chilissä se yhdiste, joka aiheuttaa tulisuuden tunteen.

Ensimmäisenä keskustelemme bring the pain-kastikkeesta. Tällaisiin tuotteisiin on tosiaan tapana tehdä överi etiketti ja sellainen tämä on. Etiketti antaa ymmärtää, että nyt ollaan scoville asteikon syvässä tai siis korkeassa päässä, miten haluat sen asteikon asettaa x, y ja z akselien suhteen. Tarkempi etikettiin perehtyminen paljastaa, että tämä on tehty jalapenoista. Ensinnäkin, kuka tekee tappokastikkeen jalapenoista? Jalapenojen tulisuus vaihtelee välillä 3500 - 8000 scoville-yksikköä. Tulisimmat luonnolliset chilit ovat yli kymmenen kertaa tulisempia.

Voisi siis kuvitella, että vaikka vetäisit pelkkiä jalapenoja mössöksi ja purkkiin et saisi tulisuudeltaan kuin 8000SHU kastiketta. Tämän vuoksi hieman kyseenalaistan tuotteen härskin etiketin. Lisäksi etiketti paljastaa, että tuotteessa on vain 25% jalapenoa, muut ainekset ovat vesi, suola, etikka, mausteuute jne.... Pikaisella laskelmalla voidaan siis saada tämän chilikastikkeen korkeimmaksi teoreettiseksi tulisuudeksi 2000SHU. Tämä on saman verran kuin klassisessa tabasco-kastikkeessa. Ei siis kovin tulista. Kun ainetta maistaa niin huomaa tämän olevan oikeastaan pelkkää poltetta ilman mitään aromia ja sanoisin, että tämä on tabascoa tulisempaa. Mutta tabascolla on sentään valmistusprosessissaan jonkinlainen fermentointi ja tynnyrikypsytys parantamassa ja laajentamassa makuprofiilia. Bring the pain-kastike maistuu  hieman liian etikkaiselta ja aiheuttaa itselleni hikan ja pientä epämukavuutta suuhun. Etenkin pahalla maullaan.

En voi suositella tätä kenellekään. Tämä ei ole etiketin lupaamaa älyvapaan tulista eikä edes hyvän makuista. Jos haluaa kuitenkin lisätä ruokaan pelkkää poltetta ilman aromia niin kyllä tätä sellaiseen voi käyttää. Tällainen kastike pitäisi mielestäni valmistaa jostain supertulisista chileistä kuten naga jolokiasta tai vastaavasta ja sen pitäisi olla sellaista, ettei sitä voi paljaaltaan edes maistaa. 1/5. Karmeaa, mutta aika edullista. Siitä ainoa piste.

Seuraavaksi otetaan työn alle habanero-kastike. Tämä lupaa hieman enemmän, sillä habanerolla on oma erinomainen hedelmäinen arominsa polttavan tulisuuden ohella.

Etiketin mukaan tämä liemi sisältää 4% keltaista habaneroa. Habaneron tulisuus taas voi vaihdella 100000 - 350000 SHU välillä. Tuolla tulisimmassa päässä siis tavara alkaa olla jo melko tiukkaa. 4%:seksi laimennettuna kuitenkin voidaan arvioida, että tämän purkin sisältö on maksimissaan 14000 SHU. Eli potentiaalisesti seitsemän kertaa tujumpaa kuin tuo bring the pain kastike. Todellisuus on kuitenkin se, että tämä habanero-kastike on huomattavasti miedomman makuista kuin bring the pain. Tästä voi kuitenkin jo maistaa jotain makuja. Habaneron pieni sitruksinen hedelmäisyys piilee tuolla vallitsevan etikkaisuuden seassa. En sanoisi tätäkään paljaltaan erityisen hyvän makuiseksi, mutta on tämä huomattavasti parempaa kuin tuo bring the pain-sotku. Tälle annan arvosanaksi edullisen hinnan ja käyttökelposuuden vuoksi 2½/5.

Olen kokeillut molempia kastikkeita mm. pitsan päällä ja etenkin habanero-kastike toimii tässä tarkoituksessa erityisen hyvin. Bring the pain sen sijaan pilaa senkin, jättäkää se siis hyllyyn. Yhteenvetona voisin todeta, että kaunis idea lidliltä tuoda tällaisia buffet-ravintolan/pitserian maustepöydän chilikastikkeita halvalla myyntiin, mutta nyt ammuttiin harmillisen paljon ohi maalista.

Tämä on jo pari päivää vanha uutinen, mutta huomasitteko, että Suomen kansallinen suojeluspyhimys Juha Mieto tuhosi saksalaisen ukon mämminsyöntikilpailussa.

Selkeästi etnistaustainen nuorukainen yrittää kyllä kovasti, mutta häviää irvistellen Mietaalle, joka syö kolme ropposta sisältävän kulhon tyhjäksi kahdessakymmenessä minuutissa. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin, että tuo haastaja kuolisi. Samalla tavalla kuin Sauna-Timon venäläinen haastaja. Jos elämässä jotain tahtoisin vielä nähdä niin sen, että joku ulkomaalainen kuolee mämminsyöntiin. Olenko rasisti jos toivon jotain tuollaista?

Videolla Mietaa paljastaa myös, että mämmi on suomalainen köyhänmiehen viagra. Mietitäänpä hetki: Jos äijä vetää pääsiäisen aikaan 40 ropposta niin kuinka kuinka helvetimmoiset nussuorgiat siellä Miedon tuvassa on pääsiäisenä? Kaikkihan tietävät, että Juha säästää myös juhannukselle muutaman roven. Paritellaanko Miedon taloudessa vain pääsiäisenä ja juhannuksena? Voidaan myös pohtia, että miten paha löysämunaisuuden ongelma pitkäjussille on kehittynyt, kun noin paljon pitää "viagraa" tankata. Onhan hän vanha mies ja annostelun täytyy olla varmasti sen mukainen. Uskoisin kyllä, että tuolla annostuksella varmaan halvemmaksi tulisi vetää nappi viagraa? Tutkitaan!

Pikaisella googletuksella löytyy, että yliopiston apteekki myy viagraa 1x12 kappaleen pakkauksia hintaan 110€. Yhdelle pillerille tulee siis hintaa likimain 9,2€. Yksi mämmirove maksaa taas 2-3€/700g. Yhden viagran hinnalla siis saa noin kolme pakkausta mämmiä. Pääsiäisen mämmisesonki kestää noin kaksi viikkoa. Juha Miedon 40 mämmiropposen annostuksesta voidaan päätellä, että mämmiä on vedettävä 2-3 rasiaa päivässä, että saa tuon määrän menemään. Ja jos näinä päivinä sitten mieskunto on kohdallaan ja rakastelee vaikka joka päivä niin näyttäisi siltä, että viagran ja mämmin hinta tulee aika samalle tasolle. Ehkä jos ostaa halvinta mahdollista mämmiä niin saattaa säästää vähän. Mutta kummastako tulee pahemmat vatsavaivat? Mämmiä olen testannut, mutta viagraa en. No en kyllä mämmiäkään seksuaalisten toimintojeni piristäjänä, mutta ehkä tuota voisi kokeilla jos kerran Mietaakin niin sanoo (ja jos sillä osastolla olisi ongelmaa mitä minulla ei TIETENKÄÄN ole!!!!).

Mietaa mämmipäissään.

Lidl outlet

Luin alkukesästä netistä, että lidlillä on tällainen konsepti. Olen ollut hetken aikaa tietoinen myymälän olemassaolosta kotikaupungissanikin, mutta en oikein hahmottanut missäpäin se on. Nyt kuitenkin tajusin, että tämähän on aivan vakilidlini vieressä ja ajattelin mennä katsomaan mistä on kysymys. Myymälässä siis myydään halvalla ylijäänyttä lidlin käyttötavaraa, vaatteita, kalusteita, työkaluja, keittiövälineitä.

KARMEAA

Myymälän edessä oli mukavasti tilava pyöräteline ja itse liiketila oli avara. Romua oli paljon ja kaikki esineet olivat kutakuinkin omissa laareissaan. Asiakkaat vaan olivat myllänneet ne aika pahasti, mikä hieman vaikeutti tavaroiden selailua.

Etenkin joulukoristeita ja -vaatteita löytyi erittäin halvalla. Esimerkiksi näitä karmeita viime joulun neuleita kaupiteltiin vitosella. Kyllähän joku tuollainen miesnutturahipsteri varmaan voisikin tuollaista uskottavasti käyttää, tai Litku Klemetti. Oikeastaan kaiken hipsteriyden voi testata tällä, jos hän tai bändinsä voisi käyttää vaatetta hipsteriuskottavasti, se on melko varmasti erittäin hipsteri ja voit heittää huoletta päälle flow:iin tai Kallion baareihin, joissa voit sitten itkeä gentrifikaatiosta.

Useimpien joulukoristeiden hinta oli euron luokkaa. Joulumaahan löytyy meiltä jokaiselta sydämestä, että näin 31 asteen helteessäkin voi ihan hyvin laittaa koristeet kehiin tai ainakin ostaa varastoon?

Myös kevään puutarhatarvikkeet olivat päätyneet outlettiin ja olivat erittäin halpoja. Idätysastioita, ruukkuja, työkaluja, jopa pieni kasvihuone löytyi valikoimasta. Lasten leluja ja vaatteita oli myös monta laaria.

Naisten vaatteita ja kenkiä löytyi myös aivan helvetisti, miesten vaatteita harmillisesti hieman vähemmän tai sitten koot olivat luokkaa XL - XXL.

Perustarvikkeita rape vaniisi.

Työkalupuolelta löytyi lattiavahaajaa, trimmeriä nippusiteitä, hanskoja, teippiä. Myös keittiövälineitä löytyi, mutta tällä kertaa hyvin vähän mitään käyttökelpoista. Luulen, että tuo vaihtuvuus on aika runsasta. Tätä kirjoittaessa tarjolla oli mm. coctailin valmistussettejä.

Asiakkaita liikkeessä tuntui olevan yllättävänkin hyvin ja kauppa tuntui käyvän jos sopiva tavara löytyi. Eipä noilla hinnoilla paljon kannata jäädä miettimäänkään jos tarve on.

Täytyy ehkä itse jatkaa keittiövälineiden kyttäämistä silloin tällöin, myös ulkoiluvaatteita voisi alkaa tarkkailla. Nyt liikkeessä oli naisten vedenpitäviä tuulitakkeja, josta olisi mielelläni ottanut miesversion.

Se mitä sitten itse ostin oli pari pientä hedelmäveitseä. Mitä näillä oikeasti tekee verrattuna isompaan kunnon kokkiveitseen niin en tiedä. Ehkä jos pitää juuri noita pieniä hedelmiä pilkkoa mihin iso veitsi on liian kömpelö? Kai näillä voisi tuikata myös vihollista keuhkoon tai muuhun tärkeään sisäelimeen. Etenkin tuo pidempi on siihen varmaan hyvä. Älkää kuitenkaan menkö tökkäämään ketään puukolla tai veitsellä. Se on tosi tosi tyhmästi tehty. Kiellän.

Erneston pikkukeklut keittiöön.

Nämä ovat erneston samaa sarjaa kuin tuo aiemmin esitelty santoku-veitsi. Bambukahva ja terä ruostumatonta terästä. Pikaisesti katsottuna nämäkin ovat oikein terävät ja kahvat käteen mukavat.

Tuntuu kuitenkin, että tuo santoku-veitsi olisi jo vähän menettänyt parasta teräänsä. Ehkä näiden terässeos ei ole ihan lujinta mahdollista. Toisaalta sitten teroittaminen on varmaan vähän helpompi temppu. Täytyy tutkia asiaa, kun tulee ajankohtaiseksi. Mitä muuta näistä voisi sanoa? Uutena taisivat maksaa 9€, nyt irtosi vitosella. Selvää säästöä.

Yhteenvetona kaikesta voisin todeta, että lidlin outlet-myymälässä kannattaa käydä vaikkei varsinaisesti tarvitsisi mitään. Etenkin jos tuntuu, että joku hyvä tarjous meni ohi tai kaduttaa, koska joku tuote jäi ostamatta, kun ne viikottain vaihtuvat. Ehkä tuote löytyykin nyt halvemalla outletista. Hieno idea, joka varmasti vähentää tavarahävikkiä. Sellainen pikku yksityiskohta kaupassa oli, että siellä pystyi maksamaan ainoastaan kortilla. Menkää siis ihmettelemään jos vaikka tarvitsisitte 10 metriä puutarhaletkua tai hienoja sisustustyynyjä 3€ hintaan.

Kyllähän todellisella lidl-lifestyle ihmisellä on sohvatyynytkin lidlistä? Eikös? Olisin tottakai ostanut itsekin tällaiset jos en olisi vasta eilen mennyt törsäämän ikeassa uusiin hienoihin kulttuuria omiviin villaseostyynynpäällisiin ;(

HH Cafe pekoniburgeri.

HH ei tarkoita tässä tapauksessa Heil Hitleriä vaikka niin kovasti tahtoisitte sekin pikkukotinatsit. Vaan HalpaHallia. Kyseessä on siis jonkinlainen kotimainen markettiketju, jonka taustalla on ilmeisesti uskonnollinen yhteisö. En ole varma mikä, mutta Saarijärvellä paikalliset kutsuivat ovensuussa paikkaa "uskisten" kaupaksi. Uskonnollinen tausta näkyykin tosiaan siinä, että marketissa ei alkoholia myyty. Myytiinköhän kondomejakaan? En tutkinut.

Kunnollisia kondomeja ei muuten myydä enää lidlissäkään! Mondosin laadukkaat ja edulliset kondomit ovat kuulemma poistuneet valikoimasta! Järkyttävää! Mondos sensitivet ovat olleet hinta/laatusuhteeltaan ylivoimaisimpia kondomeja, joita olen käyttänyt. Seksielmäni on pilalla jos joudun vaihtamaan brändiä esimerkiksi ankeisiin sulttaaneihin, joita lidlissä on nyt kunnollisten kondomien tilalla. Lähettäkää arvoisat lukijani lidlille palautetta, että saadaan mondosit takaisin. Lupaan kirjoittaa kattavan arvostelun tuoteperheestä kuvineen jos onnistumme tässä tavoitteessa.

Nautin siis nyt arvostelussa olevan tuotteen Saarijärvellä juhannuspäivänä. Tilasin listalta erittäin edullisen pekoniburgerin, jonka sai hintaan 4€. Myönnän, että olin rehellisesti hieman skeptinen sen suhteen millaisen ankean pullan sieltä saisin. Herburgerin jättipekoniburgeri taitaa tällähetkellä maksaa reilusti päälle 5€ ja on paikasta riippuen melko ankea esitys. Pekonia on vain nimeksi, majoneesi ei maistu miltään ja pihvi on kuin söisi maustamatonta soijarouhetta. Burger king ei paljon paremmaksi laita, etenkään hinnan puolesta ja mäkkäristä en tiedä, kun en ole siellä aikoihin käynyt.

Grillikulttuurikin on viimevuosina ottanut järkyttävän nokkakolarin, kun tuntuu, että ihmiset syövät mautonta hesemoskaa  tai ylihintaisia hipsteriburgereita, joissa sitten on hinnassa ilmaa kikkailun ja brändäyksen vuoksi. Tuntuu, että kilpailu on koventunut ja tämän vuoksi grillit ovat joko pudottaneet laatua tai nostaneet hintoja. Syötetään halvalla paskaa tai kalliilla kikkailua. Eihän grilliruoka koskaan mitään hyvää ole ollut, mutta ei se ole myöskään ollut ihan täyttä paskaa tai hirveän kallista. Vaikea paikka varmaan löytää se balanssi hinnan ja laadun kesken? Tai sitten nostalgia on kullannut muistot ja nuoruuden nautinnolliset herkkuhetket öisellä grillikioskilla ovat vain nostalgiaa ja muistojen harhaa.

HH Cafe yllättääkin tässä tarjoilemalla erittäin maukkaan, hyvän kokoisen ja edullisen burgerin. Pihvissä on makua, pekonia oli juuri sopiva määrä, majoneesi oli hyvän makuista. Ei tämä mitään gourmeeta tai ravintolatason burgeriherkkua ole, mutta neljän euron hinnalla aivan lyömätön diili! Tämä siis antaa toivoa sen suhteen, että ehkä grilleilläkin tarjoiltiin joskus halpoja ja hyviä burgereita. Älä siis autoile onnesi ohi vaan käy herkuttelemassa pikaruokasi HalpaHallissa äläkä hesessä!

Valitettavasti ei ole kuvaa burgerista, kun hotkaisin sen krapulanälkääni ennenkuin edes ehdin ajatella kuvan ottamista. Arvosanaksi täydet 5/5, kun otetaan huomioon tuotteen huomattavan edullinen hinta ja ateriointiympäristön hurmaavan pelkistetty ankeus.

Majestic hails HH cafelle ja sen burgereille o7

Lidlin Ernesto kokkiveitsiä

Mistä kummasta Ernesto kokkiveitsiä saa kysytte? No lidlistäpä tietenkin. Taisin spoilata tuon jo otsikossa. Nyt testissä perinteisen muotoinen keraaminen kokkiveitsi, jonka hinta viime tarkistuksella oli noin 4€ ja kalliimpi ruostumattomasta teräksestä ja bambusta valmistettu santoku-veitsi. Santoku-veitsen hinta olikin sitten tuplat eli 8€.

Aloitetaan halvemmasta keraamisesta veitsestä. Muodoltaan terä on perinteinen eurooppalainen kärkeä kohti kaartuva. Kahva on aika halvan tuntuista muovia, mutta on kestänyt ajan saatossa ja siitä saa hyvän otteen, sinisen osan ollessa hieman kumimaisempi. Veitsen balanssi ei ole ihan kohdallaan vaan on hieman teräpainoinen, mutta ei pahasti.

Tämä minulla on ollut jo pidemmän aikaa, pari vuotta itseasiassa. Veitsi tuntuu pitävän teränsä kohtuu hyvin sillä se on edelleenkin kohtuullisen terävä ja leikkuujälki aivan ok, vaikka tällä onkin melko paljon leikelty. Terä oli uutena todella terävä ja tällä pystyi vaikka leikkaamaan avokadon kiven kahtia helposti sitä halkaistaessa. Nyt terä ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.

Keraamisten veitsien materiaali on käsittääkseni lähes aina zirkoniumoksidia tai jotain muuta vastaavaa, joka on ruostumatonta terästäkin kovempaa (Lidlin nettisivut kertovat, että terä on zirkoniumia. Zirkonium paljaaltaan on wikipedian mukaan kohtuullisen pehmeää, mutta zirkoniumoksidi on kovuudeltaan rinnastettavissa timantteihin.) Näin kova ja kiderakenteinen materiaali ei kestä kovia iskuja. Niinpä veitsen terä saattaa hajota sen pudotessa lattialle. En myöskään uskalla runtata valkosipulinkynsiä veitsen lappeella etten katkaise terää. Koska materiaali on niin kovaa keraamisten veitsien teroittaiminen on kotona työläämpää tai jopa lähes mahdotonta verrattuna teräksisiin.

Yhteenvetona keraamisista veitsistä voidaan sanoa, että materiaali on siis kaksiteräinen (höhöhö) juttu sillä se pitää terän hyvin, mutta on herkkä iskuille ja teroittaminen on hankalaa. Terä ei  myöskään taivu, joten sitäkin pitää varoa. Plussana vielä, että keraaminen veitsi ei allergisoi eikä se voi ruostua.

Veitsi on silti erittäin käyttökelpoinen niin kauan kuin siinä terä pysyy ja 4€ hintaan tämä on erittäin hyvä valinta aloittelijan tai peruskötöstelijän keittiöön halvan hintansa, helvetinmoisen terävyytensä ja kohtuullisen käsiteltävyytensä ansiosta. Enemmän kokkaavalle en menisi ehkä suosittelemaan. Ilmeisesti Lontoossa oli suoritettu terrori-isku käyttäen lidlin keraamisia veitsiä, että monikäyttöisiäkin nämä ovat. Kuvassa näyttäisi olevan juuri tämänkaltainen erneston kokkiveitsi. Näitä nimittäin saa monissa pirteissä väreissä.
Lopullinen arvosana: 3½/5.

Santoku-veitsi on ilmeisesti eräänlainen japanialaisten keksimä hybridi länsimaisen ja aasialaisen veitsen väliltä. Terä on vähän kaartuva, muttei samassa määrin kuin eurooppalaisessa kokkiveitsessä. Tämä on hyvä valinta kasvisten ja jopa lihojenkin viipalointiin. Itse leikkaan kuitenkin lihaa mielumin eurooppalaisella kokkiveitsellä. Santoku-veitsiä saa symmetrisellä ja epäsymmetrisellä terällä Tässä terä on symmetrinen. Pienten terään hiottujen syvennysten tarkoitus on ilmeisesti estää aineksia tarttumasta veitseen.

Tämäkin veitsi on erittäin terävä suoraan pakasta vedettynä. Tälläkin saa leikattua asioista tosi ohuita siivuja, tai saisi leikattua vielä ohuempia jos terä olisi kapeampi. Tämä alkaa olla jo hyvä yleistyökalu keittiöön. Veitsi on kohtuullisen tasapainoinen ja bambusta valmistettu tosi simppelin näköinen kahva tuntuu yllättävän mukavalta käteen. Näinkin halpaan veitseen on saatu loihdittua yllätävän hyvä laadun tuntu. Aika saa nyt näyttää kuinka hyvin tämän materiaali pitää terän. Toistaiseksi ei ole ollut valitettavaa. Tuntuisi, että joululahjaksi saamani fiskarsin functional form sarjan veitsi ei ollut edes uutena yhtä terävä kuin tämä ja alkaa olla puolen vuoden käytön jälkeen menettänyt parasta teräänsä. Tosin aika edullinen tuotehan sekin on.

Tälle halvalle santoku-veitselle voin antaa hyvillä mielin arvosanaksi 4/5. 8€ hinnalla voi olla melkoinen homma löytää halvempi ja yhtä hyvä perustyökalu keittiöön. Käytänkin tätä moneen leikkaushommaan melkein mielumin kuin tuota fiskarsin veistä tämän hyvän tasapainon ja terävyyden vuoksi.

Veitset rinnakkain

Oletteko huomanneet muuten sellaista, että lidlillä on nykyisin oma hieno mobiilipeli? Mini lidl on hieman muinaisen sim-sarjan (simhospital, simfarm jne.. Jonnet ei muista) tyyppinen mikromanagerointipeli, jossa rakennetaan omaa lidliä, kehitetään tuotevalikoimaa ja suoritetaan pieniä minitehtäviä joita voi olla vaikka paskovien koirien hätistely ulos myymälästä tai arpajaisten suorittaminen.














Ainakin alkuun peli on oikein rentouttava eikä edes sisällä varsinaisia mikromaksuja. Pelissä on kuitenkin eräänlainen pay to win ominaisuus. Siinä nimittäin kerätään kolikoita joilla sitten arvotaan jonkinlaisia hyvitystuotteita, joita käytetään valikoiman ja myymälän laajentamiseen. Näitä kolikoita saa pelin sisäisistä tehtävistä, mutta myös skannaamalla lidlin tuotteiden viivakoodeja. Nokkelimmat pokkelimmat ovat kuitenkin huomanneet, että saman viivakoodin voi skannata ainakin tämänhetkisessä versiossa niin monta kertaa kuin jaksaa. Eli periaatteessa ostamalla halvimman tuotteen on mahdollista skannata sitä samaa ääretön määrä. Oikeastaan voisin helpottaa elämäänne ja laittaa viivakoodin tähän niin voitte skannailla sitä vaikka tietokoneenne näytöltä. Tuo on siis joku lupilu-hedelmäpatukka. (hehe pilu... :'D)

Noin voitte pilata peli-ilonne.

Peli alkaa kuitenkin alun jälkeen puuduttaa. Ihmiset alkavat paskoa paikkoja entistä nopeampaan tahtiin eivätkä henkilökuntasi olmit osaa tehdä mitään tarpeeksi tehokkaasti. Lopulta vaan kiroilet paistopisteen kanssa, tyhjennät kassakonetta ja siivoat roskia joita typerä työntekijäsi ei osaa siivota. Tavaroiden automaattinen hyllytys sentään onnistuu jotenkuten. Rahaa tuntuu kertyvän pikkuisen liian hitaasti omaan makuuni, että jaksaisin vaan puolipassiivisesti klikkailla kassakonetta tyhjäksi eikä satunnaisesti tulevia minitehtäviäkään tule ihan tarpeeksi tiheään tahtiin. Pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, että sitä jaksaisi neppailla paria iltaa pidempään. Etenkään, kun skannaamalla samaa viivakoodia menee motivaatio tehtävien tekemiseen. Lisäksi siinä vaiheessa, kun sain paistopisteen sen ylläpito alkoi suorastaan vituttaa. Käyttöliittymä pelissä on looginen ja pelaamisen oppii nopeasti. Pieniä pykäyksiä kuitenkin löytyy, kuten uusien hyllyjen ostamisessa on helppo ostaa vahingossa jotain tarpeetonta. Myös jotkut minipelit ovat vähän typeriä, kun saatat joutua myymään ja ostamaan samaa hyllyä monta kertaa saadaksesi palkinnon.

Pelissä on kuitenkin välillä hauskoja ja jopa realistisia kohtauksia. Jos kassat seisovat liikaa, tai joku asiakas tilttaa jumiin saattaa monilta hahmoilta mennä hermot ja ne heittävät vaan ostoskorinsa roskiksi keskelle lattioita. Vittu mitä porukkaa nuo saksalaiset. Saksalaisiahan nuo ovat. Ja katsokaapa tarkasti, kaikki ovat tasaisen valkoisia arjalaisia! Saksalainen yrittää sanoa: heilläkin on unelma. Rasistit perkele. Paskahko peli. 2/5.

Fiilikseni prismassa asioidessa. Oletteko muuten huomanneet, että prismassa on nykyisin parturi! Prismasta on kovaa vauhtia tulossa suomen walmart, eikä se välttämättä ole huono asia. Hauska nähdä erilaisia suomalaisia olmeja välillä tämän oman keskustahipsteri-kuplansa keskeltä.

Alle kahden euron neloskaljojen supertesti

Alkoholilaki muuttui ja kolmoskalja vahveni. Eikö asia näin mennyt? No kuitenkin marketeista saa nyt 0,8% vahvempaa olutta ja limuviinaa. Valikoima on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja useimmista kaupoista alkaakin saada erittäin kilpailukykyiseen hintaan erittäin juomakelpoisia tuotteita. Voisin jossain vaiheessa harkita hintalaatusuhteeltaan parhaan makuisten oluiden arvosteluakin (koska nyt alkaa oikeasti saada jo todella hyvää tavaraa) ja vaikka parhaita kiljureseptejä, mutta nyt testataan ihan bulkkikamaa. Sitä samaa lageria, jota suuri kansanryhmä kuluttaa, mutta pikkuisen vahvempana.

Koe toteutettiin sokkotestinä, jossa toinen osallistuja kaataa oman mielivaltaisen järjestyksensä mukaan oluet numeroituihin kuppeihin ja tarjoilee ne toiselle testaajalle. Kun molemmilla on edessään tuntemattomat oluet ja muistiinpanovälineet voi testi alkaa. Testissä on mukana verrokkina nobelanerin kolmonen, jotta nähdään erottuuko kolmosolut selkeästi nelosten joukosta.

Kaleksia

Testissä mukana olivat seuraavat tuotteet, jotka keräsin mukaan Jyväskylän Seppälän prismasta ja lidlistä. Kaikki tölkit kokoa 0,33l.
Karhu: 1,49€
Sandels 1,85€
Lapin kulta 1,33€
Olvi 1,59€
Veikko 1,49€
Kukko pils 1,79€
Nobelaner III 0,99€


Listaan tähän nyt oluet kommentteineen huonoimmasta parhaaseen omani ja testikumppanini sokkona antamat kommentit. Toinen testihenkilö ei tahtonut pisteyttää oluita vaan asetti ne paremmuusjärjestykseen. Itsekin pisteytin oluet asteikolla 5: testin paras 0:  testin huonoin, eli teidän olutautistihipstereiden ei kannata repiä pelihousujaan sen suhteen, että miten joku voi antaa markettilagerille noin kovat pisteet. Ableistisen slurrin käytöstä voitte kyllä repiä pelihousunne. Hähä!

Huomioitavaa on, että testihenkilö 1:llä keskivaiheilla päätöksenteko oli todella vaikeaa sillä oluet maistuivat kuulemma kaikki niin samanlaisilta. Voittajan ja häviäjän valinta oli kuitenkin selkeä. Yksi huomattava erikoisuus testissä oli myös se, että molemmat kokivat löytäneensä selkäesti erityisen huonon makuisen oluen joukosta, mutta se oli molemmilla eri. Itseäni pisteytys helpotti saamaan oluet nopeaan paremmuusjärjestykseen.

Koekaniini #1:
7. Nobelaner
-Maistuu homeiselta, tuotetta epäiltiin olviksi:

6. Lapin kulta

Koekaniini testilaboratoriossa

-Dokattava, aika litku

5. Olvi
-EMT

4. Sandels
-Tosi litku, olisiko nobelaneri, dokattava

3. Karhu
-Tää on semmonen faijaolut, ihan selkeästi karhu

2. Kukko
-Maistuu siltä, että joku yrittää liikaa

1. Veikko
-Kitkerä, hapan, ihan ok

Eli koekaniini numero yksi asetti lidlin veikon ykköseksi. Onnea lidl!



Koekaniini #2:

7. Kukko
-Suorastaan pahaa, tiskiaineinen sivumaku, maistuu pilalliselta, olisiko olvia 1/5

6. Lappari
-Pirteämpi esitys, makeampi maku, onkohan täysmallas? Ehkä veikko tai olvi, aika vähänlaisesti humalaa 2½/5

5. Olvi
-Ei kovin humalainen, makean tuoksuinen, ei tunnu neloselta, kun on niin lattea, veikkaan sandelsia 3/5

4. Karhu
-Karhu, tumma väri paljastaa, karhumainen perusmaku luulis, että olisi nelosena parempi 3/5 (mutta annoin sokkona vielä 1/3 pistettä lisää, että pystyy laittamaan paremmuusjärjestykseen)

3. Nobsu
-Rapsakampi humala, myös makea, mutta sellaisella oikealla maltaisella  tavalla 3½/5, veikkaan sandelsia tai lapparia, tai jopa veikkoa

2. Sandels
-Onkohan tämä nobsukka? Hyvä saksalaishenkinen humalan aromi, vetinen mutta viljainen jälkimaku 4/5 (en saa selvää lopuista merkinnöistäni)

1. Veikko
-Kukko pils? Vahvin maku, humalaa, mallasta 4½/5, vaalea väri ja vähän laitilan talon makua?

Ja koekaniini 2 eli minä itse asetin myös veikon sijalle yksi vaikken sitä osannut joukosta maun puolesta erottaakkaan.

Yhteenveto:
Veikko on siis sokkotestissä selkeä voittaja ja edullisella 1,49€ hinnallaan voidaan kruunata bulkkineloslagereiden kuninkaaksi. Testin kallein olut sandels pärjäsi myös kisassa kohtuullisesti, halvin nelosolut eli lapin kulta ei loistanut, mutta ei saanut suuria moitteitakaan. Nobelaner ei erottunut joukosta kolmosena mitenkään erityisesti, eli kannattaako sitten ostaa näistä bulkkioluista vaan sitä kolmosta ellei halua päästä pikkuisen tehokkaammin huppeliin? Erityisen selkeänä testissä erottui kuitenkin se kuinka homogeenisiä oluet ovat vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin. Nämä erot olivat ehkä nelosversioissa hieman selkeämmin esillä kuin kolmosoluissa, mutta eivät riittävästi nostamaan mitään merkkiä selkeästi esille.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka pistejakauma onkin erilainen niin kaikki näistä maistuvat lähes samalta. Jos tahtoo bulkkiolutta ostaa niin kannattaa edelleen ostaa halvinta, tai sitten veikkoa. Saatte käyttää tätä testiä mainonnassanne lidl, kunhan vaan muistatte lähettää pari laatikkoa laadukasta herkkuveikkoa tai vaikka jotain muuta kivaa. Pusuja ja haleja kaikille!