Googlen nexus 7 on Asuksen valmistama tablet-tietokone, joka on hinnoiteltu ominaisuuksiinsa nähden erittäin edullisesti. Tämä 32 gigatavun tallennustilalla varustettu wifi-versio maksoi verkkokaupassa vain 299€. Aika järkihintaista. Tekniset ominaisuudet varmaan voisitte kaivella jostain teknisemmin orientoituneesta blogista tai wikipediasta.
Näyttö on todella todella kiva katsella kaikessa tarkkuudessaan ja laiteen toiminnot pyörivät todella liukkaasti. Kaikki kokeilemani pelitkin pyörivät oikein nätisti ja tarkka videokuva rullaa ilman mitään ongelmaa. Välillä jotkut painallukset jäävät rekisteröitymättä. En tiedä miksi, mutta tämä ei juurikaan haittaa. Voi olla huonosti kötöstettyjen nettisivujen vika, koska tähän ongelmaan törmää lähinnä nettiä selatessa. Käyttöjärjestelmänähän on aikalailla uusin versio androidista. Käyttöön tottuu nopeasti ja systeemiä voi mukauttaa näppärästi. Etkö pidä näppäimistöstä? Vaihda se. Mainiota. Akun kestokin on hämmentävän hyvä. Laitteella voi paahtaa monta päivää irkkiä, facebookia ja jopa videota useita tunteja ja akku kestää. Vähemmällä käytöllä uskoisin, että laite pysyy käyttökunnossa jopa viikon ilman latausta. Teknisestä puolesta en oikein osaa paljon muuta sanoa. Väittävät, että tämä olisi yksi markkinoiden parhaista seitsemän tuuman tablet-tietokoneista ja se on käyttökokemuksen perusteella helppo uskoa.
Lisäksi henkilökohtainen mielipiteeni on, että 7-8 tuuman tabletti on hyvä kompromissi näytön koon ja roudattavuuden välillä. 10-tuumainen alkaa tuntua jo vähän isolta ja painavalta, että sitä kannattelisi kasvojensa edessä maatessaan selällään. Laite on myös yllättävän ohut ja kevyt. Pystyasennossa laitteella on juuri sopiva kirjoittaa "kaksisormijärjestelmällä", eli siten, että pidät laitetta kämmenilläsi ja näppäilet virtuaalinäppistä peukaloilla.
 |
| Katsokaa nyt. Se on siinä kädessäni niin saatte jonkinlaisen mielikuvan laitteen koosta. |
Nyt siellä alatte jo taatusti miettiä, että kuinka voisitte perustella itsellenne tabletin oston. Itse lueskelen mielelläni sarjakuvia ja kirjoja elektronisessa muodossa ja siihen tämä on erinomainen. Tarkka näyttö piirtää sarjakuvien puhekuplatkin hienosti luettavina. Tabletin kanssa saat helposti mukavan lukuasennon etkä ole riippuvainen siitä mistä suunnasta lukuvalosi loistaa. Lisäksi nyt voit hyödyntää vaikka aamupaskantamisen siihen, että kurkistat sähköpostit ja sosiaalisen median ilmoitukset ja viimeisimmät kuulumiset istuessasi pöntöllä. Näin säästät monta arvokasta minuuttia ja saavut työpaikalle ajoissa. Itsekin saavun töihin nykyisin 5-10 minuuttia aikaisemmin, kun en jumitu tietokoneen ääreen.
 |
| Laite 25€ hintaisessa Asuksen suojataskussaan. |
Pitikö minun antaa tälle laitteelle arvosanakin? Annetaan 4/5, koska mikään vempele ei ole täydellinen. Tässä miinuksia tulee siitä, että laitteessa ei ole värinäpalautetta. Olen tottunut, että kosketusnäytöllä kirjoittaessa laite värähtää vähän joka kirjaimella. Lisäksi laitteen reunat ovat vähän kapeat, joten niistä ei oikein voi ottaa kiinni koskettamatta näyttöä.
Musablogiosiossa ajattelin kertoa teille venäläisestä hevistä. Etenkin genren kahdesta suurimmasta pioneeribändistä. Neuvostoaikaan kovimmat bändit olivat Aria ja Master. Jenkeissä on myös master niminen bändi, mutta se on kaameaa sontaa verrattuna neuvostoliiton vastineeseensa.
Aria julkaisi ensimmäisen levynsä Мания Величия jo vuonna 1985. Ajan hammas on ehkä vähän purrut levyn soundeja, mutta ei sen yllättävän teräviä sävellyksiä. Toisen albuminsa jälkeen bändin alkuperäisjäsenistä Andrei Bolshakov ja Alik Granovski lähtivät, koska halusivat soittaa thrash-metallia. Aria jatkoi Iron Maiden/Judas Priest-rippaus linjallaan, kun Master alkoi apinoida ensimmäisen levynsä jälkeen modernimpia ja nopeampia sahausbändejä. Masterin ensimmäisellä levyllä on joitain samoja biisejä kuin Arian toisella, mutta olen kovasti sitä mieltä, että Masterin eka on kovempi kuin Arian toinen, soundit ovat paremmat ja meininkiä on enemmän.
Mielestäni Arian parhaat levyt ovat Игра С Огнём (1989) ja Кровь За Кровь (1991). Nämä edustavat minulle kovinta Iron Maiden apinointia mitä on tehty ja nämä albumit lähestulkoon päihittävät esikuvansa.
Master jatkoi venäjän komeimman kitaristin Bolshakovin ja Alik Granovskin johdolla thrashin soittoa. Masterin kakkosalbumi С Петлёй На шее (1989) onkin hämmentävähän pätevästi sävellettyä ja soitettua thrash/speed veivausta. Levyä haittaavat aivan helvetin kusiset soundit, mutta meininki on kova. Kolmannella levyllään Talk of the devil (1992), joka onkin Bolshakovin viimeinen Master yrittää valloittaa maailman englanninkielellä melko hupaisin seurauksin. Englanninkieliset lyriikat kuten "I hate your sex" ovat melko lystikkäitä, mutta kappalemateriaali silti rautaista. Neljäs albumi on vielä englanniksi ja tässä vaiheessa pojat ovat löytäneet mukaan pantera vaikutteet. Hämmentävän sähäkkää menoa tämäkin. Master on tänäkin päivänä aktiivinen ja uudempiakin levyjä kannattaa kuunnella. Toisin kuin arian, joka on mennyt muistaakseni viimekuulemalla uudemman queensrÿchen kaltaiseksi ankeaksi pallinläpsyttelyksi.
 |
| Hän on niin komea. |
Bolshakov on ilmeisesti nykyisin jonkun venäläisen musiikkilehden päätoimittaja. Tai ainakin tällaiseen lopputulokseen olen internetsalapoliisityön kautta tullut. Ariasta eronnut Kipelov tekee heviä omalla nimellään.
Tässä vielä pari esimerkkiä siitä miten helvetin kovaa menoa vanha kunnon hevi olikaan venäjän maassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti