Mies oli kuitenkin niin nirso, ettei tälle kahvi kelvannut vaan jätti paketin juomatta. Hän jopa toi sen Jyväskylään asti takaisin kostoksi. Noh, nyt paketti sitten jäi kuukaudeksi pyörimään toisen kaverini eteisen naulakkoon. Pari viikkoa sitten paketti lopulta ajautui käsiini ja muhittuaan kaapissa tovin se on nyt päätynyt testipenkkiin. Ja täytyy myöntää, että tämä olisi varmasti ihan juomakelpoista, ellen olisi kaatanut näitä puruja coffee-kahvin jämien sekaan tuollaiseen kahvin säilytykseen tarkoitettuun ilmatiiviiseen astiaan. Kirottu coffee-kahvin paska maistuu läpi tässäkin. Toinen vaihtoehto on, että tämä on ihan saman makuista kuraa. Juotan tämän kyllä vihollisille tai pistän jonkun kahvileivoksen sekaan. Älkää kertoko millaisen retken tämä kahvipaketti on tehnyt, niin kai tätä joku suostuu juomaan.
Pakkauksen olen tietysti heittänyt roskiin, että turha odotella tarkempia infoja. Alla kuva hienosta venäläisestä kahvimukista jossa tätä kuraa sitten on. Lomonosovin posliinitehtaan muki. Tsaarille kelpaavaa posliinia ja nyt siinä on kuin tsaarin krapulaisesta kuraperseestä tullutta votkadarraripulia. Ja muki on vielä likainenkin. Joo, en tiskaa enkä siivoa koskaan. Tosi on.
