Nokian panimo: Keisari 66 American pale ale

Minulle tulee voimakas deja vu-ilmiö tämän arvion kirjoittamisesta. Olenkohan kirjoittanut tästä oluesta arvion jo aikaisemmin? En millään viitisi tarkistaa. Ainakin tarkoitukseni on ollut arvostella tämä kyseinen tuote. Tämä ei ole halvimmasta päästä, mutta sitäkin parempaa. Voisin ihan rehellisesti sanoa, että tämä on hintaluokkansa paras markettiolut. Tätä löytyy useimmista kaupoista varsin kohtuulliseen 2,4-2,7€ hintaan puolen litran pakkauskoossa.

Miksikö ostaisit tätä kalliimpaa olutta vaikka tavanomaisen koffin sijaan? Ensinnäkin siksi, että tämä on hyvää. Toisekseen kyseessä on kuitenkin pienehkön panimon tuote, eikä bulkkina halvinta mahdollista litkua suoltavan jättifirman. Kolmanneksi arvostan sitä, että tämä on erittäin rohkeasti humaloitu. Arvostan tätä ennakkoluulottomuutta sen suhteen, että asiakkaille ei työnnetä helposti juotavaa (eli mautonta) tärkkelyslitkua.

Jotkut muutkin kuin minä arvostavat ilmeisesti sitä, että olut maistuu. Nimittäin kesällä tämä oli paikoitellen loppunut, kun oli niin suosittua. Tahdonkin tukea olutkulttuurin kehittymistä sellaiseen suuntaan, että olueen laitetaan oikeasti järkevää makua. Keskioluen laimentaminen olisi lopullinen kuolinisku kehittyvälle kotimaiselle olutkulttuurille.

Alkon valikoimiin on tullut kolmos koff. Toivoisinkin, että kostoksi kukaan teistä ei menisi ostamaan sitä alkosta. Se vie siellä hyllytilaa kaikelta muulta mahdollisesti kiinnostavalta oluelta. Voisitte jättää muutkin suurten panimoiden perusoluet ostamatta ja kantaa ne sitten vaikka laivasta. Tukekaa pienpanimoita niin saamme jatkossakin maittavaa olutta.

Kerron vielä miltä keisarin 66 american pale ale maistuu. Jenkkityyliseen pale aleen kuuluu yleensä sitrukseen viittaava aromi, joka tulee humaloinnista. Tässä on oikein mainion aromikas ja yllättävän katkera humalointi josta voi aistia selkeästi sitruksisia aromeja ja pientä vastaleikattua nurmikkoa. Tämä kuvailu saattaa mennä vähän ohi, kun minulla ei ole tuoretta tölkkiä käsillä. Rungoltaan tämä on kevyehkö, mutta niinhän kolmosolut tuppaa olemaan. Katkeroaineita on kuitenkin onnistuttu liottamaan sekaan kiitettävä määrä. Panimo kehuukin sivuillaan EBU arvon olevan 55. Ihminen maistaa noin sataan asti. Humalalajikkeena on käytetty cascadea.

Voin suositella tätä kaikille jotka tahtovat marketista mukaansa kohtuulliseen hintaan hieman ärhäkämmin humaloidun oluen. Parempiakin saa, mutta ei oikein tähän hintaan. Hinnan ja laadun huomioon ottaen annan arvosanaksi 5/5.

Taisinkin kertoa tästä jo jossain facebook-statuksessani, mutta tahdon kertoa asiasta vielä hieman syvällisemmin. Olen nimittäin ratkaissut erään Suomalaisen urheilun ydinongelmista. Miksei arvokisoista saada tuotua kultaisia mitaleja kotiin?  Pääasiallinen syy on mielestäni siinä, että Suomi on pieni maa jonka väkiluku on pieni. Pienestä kansasta ei vaan löydy huippu-urheilijoita joka lajiin mistä mitaleja tahdottaisiin. Tämän takia kannattaisikin keskittyä ydinosaamiseen. Ja tämähän on tietenkin miesten mm-jääkiekko. Mielestäni kaikilta muilta lajeilta voitaisiin ottaa rahoitus pois ja keskittyä täysin kehittämään Suomelle voittamattoman kova jääkiekkojoukkue. Junnuille vaan rahoitusta ja tsemppiä pienestä pitäen. Kaikki yliopistojen liikuntatiedekin voitaisiin keskittää jääkiekontutkimukseen. Muut lajit voitaisiin pitää sellaisina mukavina harrastuksina, mitä voidaan leikkiä koulun liikuntatunneilla. Paitsi ehkä miesten keihäs, mutta tähän palaan myöhemmin.

Mikä etu olisi sitten siinä, että on jossain lajissa ylivoimaisesti maailman paras? Tietenkin se, ettei kukaan muista jotain ihan kohtuullisesta vähän kaikessa pärjännyttä vaan kaikki muistavat parhaan. Miettikää vaikka Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta. Se taitaa edelleenkin olla kaikista menestynein jääkiekkomaajoukkue vaikkei Neuvostoliittoa ole ollut pariinkymmeneen vuoteen! Neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat saattoivat viettää 11 kuukautta vuodesta treenileirillä. Näkisin, että sama käytäntö voitaisiin ottaa Suomeenkin. Lahjakkaimmat junnut lähetettäisiin lappiin 11 kuukaudeksi asumaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa. Jos lahjakkuudet ovat jääkiekossa niin ei niitä kannata tuhlata mihinkään koulunkäyntiin. Mestareille voidaan sitten myöntää joku urheilijaneläke aktiiviuran jälkeen ja entinen Miss Suomi tai joku perintöprinsessa morsiameksi.

Kaikista ei kuitenkaan ole jääkiekkoon ja sehän on talvilajikin. Ehkä tarvitaan yksi kesälaji mitä dominoida ylivoimaisesti. Ja tämähän on tottakai miesten keihäänheitto. Geenitekniikka on jo niin pitkällä, että Seppo Räty voidaan kloonata. On aivan turhaa lähteä etsimään uutta yhtä lahjakasta miestä. Kloonataan vaan Seppo joka laitetaan treenaamaan ja kentälle. Keihäänheitto on kuitenkin loukkaantumisherkkä laji. Siksi Seppoja voitaisiin kloonata kaksi tai ehkä kolmekin. Kun yksi Seppo rikkoo olkapäänsä tai maksansa astuu toinen esiin. Kuin mustanaamio Seppo Räty dominoi keihäskenttiä ainakin vuosikymmenen toisensa jälkeen aina uudestaan. Heittävä Seppo, mies joka ei kuole koskaan.

Seppohan on itseasiassa kuin Suomen kapteeni amerikka. Kloonaamalla Sepoista vaikka 5000 päinen ammattiarmeija voitaisiin yleinen asevelvollisuuskin lakkauttaa ja käyttää ne rahat johonkin vähän järkevämpään, kuten vaikka mm-jääkiekkoon.

Tällä samalla kloonauslogiikalla voitaisiin jatkaa ja kloonata muutama Jutila. En ole täysin perillä sallivatko kansainvälisen jääkiekkoliiton säännöt sen, että joukkue koostuu täysin maailman parhaan jääkiekkoilijan klooneista. Ehkä tämä menisi läpi vuoden tai kaksi, kunnes keksittäisiin kieltää tämäkin. Kaikki hauska pilataan.

Tässä kuva keisari 66 oluesta, Seppo Rädystä ja Timo Jutilasta.

Piirsin ton kolmannen kuutosen tohon itse. 666, tajusitteko pedon luku hehe. Heil satan.