Näytetään tekstit, joissa on tunniste hitler. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hitler. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Behringer VM1 - Vintage time machine

Elikkäs! ELIKKÄS! Sanon vielä kerran: elikkäs. Jos aikoo sanoa jotain tärkeää niin kannattaa aloittaa sanomalla elikkäs. Näin saat kaikkien huomion, että nyt on tulossa tärkeää asiaa. Ostin kaverilta tällaisen halvan rutuefektin. Tämä maksaa uutena saksalaisten verkkokaupassa 53€ ja käytettynä maksoin 30€.

Behringer-yritys on käsitykseni mukaan alkujaan saksalainen. Saksalainen kuten lidl, eli ollaan heti oikeilla jäljillä hyvyyden ja halpuuden suhteen. Saksalainen soitinlaitekötöstelijä Uli Behringer, joka tämän yrityksen on ehkä (tai sitten ei) perustanut on kirjoittanut äärettömän pitkän tarinan aiheesta yrityksen nettisivuille. En jaksanut nyt lukea sitä kertoakseni teille asiasta yhtään enempää. Oletan, että Uli itse on perustanut firman, koska on antanut sille oman nimensäkin. Voitte ehkä lukea tuon tarinan itsekin jos kiinnostaa. Behringer on kunnostautunut erityisesti valmistamalla halpoja kopioita muiden soitinvempeleistä. Efektejä, vahvistimia, ties mitä. Tämän efektipedaalin esikuvana on toiminut electro harmonicin memory man. Tämä on kuulemma esikuvaansa parempi siksi, että tämä toimii normaalilla 9 voltin muuntajalla.


Kotisoiton röppövehkeet.
























Laite on hintaansa nähden yllättävän jämpti metallirasia, jossa on mukavan kokoiset ja sulavat potikat. Edellinen testaamani behringer oli karsea muovirutku. Tämän laitteen pohjassa kerrotaan, että valmistettu kiinassa.

Laitteesta löytyvät säätimet ovat: level, joka käsittääkseni ainakin normaaleissa delay-pedaaleissa säätää toistettavan äänen voimakkuuden. Mix, joka on siis blendipotikka, jolla voidaan säätää märän ja kuivan signaalin suhdetta. Vääntämällä tämän täysille ei alkuperäistä ääntä kuulekkaan. Ainostaan kaiutetun. Feedback, takaisinkytkentä, jonka tarkoitus käsittääkseni on määrittää toistojen määrä tai ainakin kuinka pitkään ja voimakkaasti signaalia toistetaan ennen sen vaimenemista. Kun tämän säätimen kääntää yli puolen välin on laite mahdollista saada oskilloimaan, eli vahvistamaan signaalia hallitsemattomasti, jolloin saamme aikaan vitummoista mölinää. Delay potikka säätää luonnollisesti viiveen pituutta. Tässä vempeleessä maksimi on 550ms.

Lisäksi tässä on tarjolla chorus/vibrato, sekin yhden potikan takana. Kumpaako halutaan valitaan laitteen perseessä olevasta kytkimestä. Tästä saa todella epämiellyttävää vouvausta ja hieman rauhallisempaa vatkausta, jopa sellaista melko käyttökelpoista, jolla voisi kuvitella soittavansa pink floydia tai jopa smithsiä. Toinen asetus vatkaa hitaammin ja toinen nopeammin.

Epämääräisen älämölön lisäksi tästä on tosiaan mahdollista saada useampikin melko käyttökelpoinen soundi. Lyhyt kaikumainen tuplaussoundi, kantrihenkinen slapbacksoundi ja sitten härskimpiä pidempiä kaiutuksia. Lisäksi pidemmällä kaiutuksella ja feedbackilla on mahdollista sitten soittaa harmonioita itsensä kanssa ja volista postrock henkisesti. Katsokaa huono patterimarshallin läpi vedetty demovideo jonka kuvasin samalla, kun katsoin big bang theorya. niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä muutamasta järkevästä ja järjettömästä soundista, jotka osasin ruuvata laitteesta pihalle.

Oletteko muuten miettineet tällaista, että Leonard on välillä todella mulkku Pennylle. Yleensä vielä tosi vähästä. Äijä ulisee ja vittuilee, kun naisella on ollut esimerkiksi eksä. Sitten se vielä mököttää ja tosi pitkään. Big bang theory, eli suomeksi "rillit huurussa" on muutenkin sellainen sarja, että välillä vähän hävettää katsoa, kun on niin huono, mutta kuitenkin joka jaksossa tuntuu olevan joku sellainen pelastava vitsi, joka sen verran naurattaa, että sarjan katsomista jaksaa.Vai voinko samaistua sarjan nörttiukkeleihin ja katson sen vuoksi? Jääköön tämä mysteeriksi.
 
Tuosta laitteesta vielä sellainen, että sehän on ihan yllättävän hyvä. Etenkin tuollaiseksi halvaksi kikkareeksi. Ainoa asia mitä jäisin erityisesti kaipaamaan on tap-tempo delayn säätöön. Kävisi hirveän hyvin tuohon livesoittoon tuollainen ominaisuus. No kaikkea ei voi saada. Yhyy.


Huomaatteko, että kun soittelee vaan kotona itsekseen niin ei tule soitettua mitään järkevää oikeaa. Vaan pelkkää paskaa tilutusta. Soittakaa bändissä niin opitte soittamaan jotain järkevää ja kunnollista. No okei, noita epämusikaalisia star trek ääniä aion vetää doomibändissäkin.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Lidlin ranskalainen omppusiiberi.

Mietin, että olen kyllä arvostellut aivan liikaa lidlin tuotteita, mutta sitten kuulin Jaakolta, että sitä on alkanut ärsyttää tämä. Niinpä kirjoitan kostoksi arvostelun taas yhdestä lidlin tuotteesta. HÄHÄ! Vituttaako nami nami!

Tällä kertaa arvostelen tällaisen ranskalaisen omenasiiderin "Duc De Coeur Cidre de Normandie", en tiedä mitä tuo alku tarkoittaa, joku nimi se on. Oletan "de" sanan olevan genetiiviin liittyvä prepositio. Tämä on käytössä muissakin latinalaisissa kielissä kuten espanjassa, niinpä uskaltaisin väittää, että tämä on "Normandian siideri". Kuulostaisiko järkevältä?

Pullokoko on 0,75l ja hintaa putelilla on karvan alle 4€. Alkoholipitoisuus kotoisten veroluokkiemme mukainen 4,5%. En yleensä juo siideriä, mutta tämä kuulostaisi aika reilulta hinnalta? Eikös? Tämä on nimittäin huomattavasti mukavamman makuista kuin monet kotoisat hiivakiljumme, jotka sekoitetaan kiljusta, esanssista ja kuplavedestä.

Voin siidereitä sen paremmin tuntemattomana suositella tätä varauksetta. Tämä ei myöskään ole ylimakeaa sokerilitkua vaan mukavan hapokasta ja kuivahkoa. Erinomainen ruokajuoma kevyempien grillimättöjen kuten kanan tai lohen kanssa. Olen toki maistanut parempaakin siideriä, mutta se taisi maksaa baarissa lähes kolminkertaisen hinnan! Suositan siis tätä varauksetta kaikille mietoa kivaa kesäjuomaa himoitsevalle.
Arvosana sähäkkä 4/5!



Minulla ei ole teille tällä kertaa mitään jännää housunkakkimisjuttua tai mitään muutakaan kerrottavana niin ajattelin jatkaa musablogausta. Jäimme edellisellä kerralla unkarilaisen kasarimusiikin esittelyyn.

Tällä kertaa olisi tarkoitus esitellä unkarilaista kasarimusaa joka menisi täydestä nykypäivän ironisena hipsteri-indienä. Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn Prognózis.

Alunperin hieman progressiivissävytteistä rockia soittanut bändi löysi erään teorian mukaan puolueen komennosta uuden popimman ja kansainvälisemmän linjan. Orkesterin soundi muuttuikin Tele van a város szerelemmel (suom. tämä kaupunki on täynnä rakkautta) hitin myötä kuuntelijaystävällisempään ja ajattomampaan suuntaan. Voisin edelleen kuvitella tämän hitin kaikuvan missä tahansa nykypäivän nuorekkaassa diskobaarissa "klassikkona". Miettikääpä vaikka kuinka tanssilattia syttyy tuleen Jyväskylän freetimessä, kun tämä hitti lähtee soimaan.

Myöhemmin Neuvostoliiton hajottua Vörös István sai heittää puolueen virallisen rokkiasun spandeksit ja leopardikalsarit pois ja alkoi pukeutua kuin amerikkalainen junttirokkari. Tästä alkoi myös musiikillinen alamäki. Nykyään mies lienee Matti Nykäsen asemassa kotimaassaan. Tässä kuitenkin mies elämänsä vedossa joraamassa Budapestin kaduilla hienossa musiikkivideossa.



Seuraavassa videossa esiintyy Unkarin taatusti ironisin hipsteribändi Elsö emelet kappaleellaan Töröm a fejem (ajattelen pääni puhki). Katsokaa nyt tätä. Vetää sanattomaksi vain positiivisella tavalla. 30 vuotta vanha uskomattoman menevä hittibiisi sopivan korneilla soundeilla ja sympaattisella tavalla koominen video. Jos joku vetäisi tätä flow-festivaalin päälavalla niin levymyynti olisi kymmenissätuhansissa.

Parasta bestiä Unkarista kasarilta. Ei Suomessa osattu tehdä mitään näin hienoa ennen 2000-lukua, eikä oikeastaan vielä nytkään. Unkari 80-luvulla oli musiikillisten nerojen hautomo. Sittemmin luulen, että vaikutteet muualta maailmasta pikkuhiljaa murskasivat nuoren musiikkiskenen luovuuden ja alettiin kopioimaan länsimaalaista kaavamaista populaarimusaa ja tavara muuttui tylsäksi. Harmi.



Ottakaapa nämä orkesterit hanskaan niin voitte päteä musiikkikeskustelussa hipstereiden kanssa siisteillä bändeillä "joista varmaan ette ole kuulleet". Varoituksen sana, näillä bändeillä sitten ei oikein saa unkarilaista tyttöystävää, kun nämä ovat sellaisia noloja bändejä joita niiden vanhemmat ovat mahdollisesti kuunnelleet.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Suuvedet testissä: Rainbow fresh ja Lidlin dentalux mint

Hyvää vuotta 2013. Aloitetaan terveellisesti tämä vuosi. Kaikkihan te läskit olette tehneet jotain uudenvuodenlupauksia, että nyt korkki kiinni ja liikuntaa kehiin. Niin meikäläinenkin tottakai. Näin tammikuussa saa vielä helposti motivoitunutta selvistely ja urheiluseuraa. Hyvä suuhygienia kuuluu toki myös terveyselämään. Siksi vertaillaan tänään kahta halpaa suuvettä. Sanon ihan suoraan, että jos teitä vituttaa se tosiasia, että en muista näiden hintoja, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Kuitit eivät nimittäin ole tallessa.

Rainbow Fresh
Erittäin raikkaan, mutta todella voimakkaan makuinen. Pistin tähän hieman vettä sekaan, kun on niin tiukka ensipuraisu ja suutuntuma. Tämä suorastaan polttelee. Veden lisääminen on hyvä ehkä siksikin, ettei tämä tappaisi suussa eläviä hyödyllisiä pöpöjä. Tästä jää suuhun erittäin raikas ja hyvä maku. Hinta on kahden euron luokkaa, Ahokkaan Mikko sanoi, että 1,79€, mutta siihen ei voi luottaa.

Eikö ole ärsyttävää, kun ei voi luottaa mihinkään? Ei Mikkoon, eikä siihen, että tästä blogista saisi jotain järkevää irti. No jälkimaku on tuossa suuvedessä erittäin jees. Siihen voitte luottaa. Luottakaa minuun.

Lidlin vihreä dentalux mint
Tässä on huomattavasti miedompi ensipuraisu kuin rainbowissa. Suutuntumakin on parempi eikä polttele hyrskytellessä kuin rainbow. Erittäin kiva siihen asti, kunnes tulee aika sylkäistä tavara ulos. Jälkimaku on nimittäin todella epämiellyttävä. Suuhun ei jää raikas mintun maku vaan aivan hirvittävä krapula-aamun kissanpaskamaku. Tuntuu kuin olisi dokannut koko edellisen illan kiljua. Todella pitkä miinus. Hinta oli  melko varmasti 1,69€. Tosiasiassa en muista muuta kuin, että selkeästi alle 2 euroa se oli. Jotain tuollaista!

Näin nähtiin, että molemmissa aineissa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Mainittakoon vielä, että rainbowissa on huonompi korkki. Sen korkista ei ole kiva hörpätä ja korkki vuotaa jos  pullon jättää lappeelleen. Antaisin molemmille suuvesille arvosanaksi kokonaisuutena 3½/5. Rainbow vie voiton lopputuloksessa, mutta lidlin tuote yleisessä käyttömukavuudessa. Päättäkää nyt sitten näiden välillä. Saatana.

Ja, kun miettimään pääsitte niin oletteko koskaan muuten miettineet miksi paluu tulevaisuuteen leffoissa sen ruman auton pitää kiihdyttää juuri 88 mph nopeuteen? Miksi maaginen aikamatkustusraja on juuri tuollainen? No minäpä kerron: 88 viittaa aakkosiin ja uusnatseihin. H on aakkosten kahdeksas kirjain. Näin aikamatkustaessa muodostuu kirjainyhdistelmä HH, eli Heil Hitler. Tohtori Emmet Brown on taatusti natsitohtori, joka näin kunnioittaa johtajaansa pistämällä aikamatkustuslaitteen nopeudeksi Heil Hitlerit. Varmaan rakensi kuitenkin tuon aikakoneen päästäkseen tulevaisuudessa syntyviin lidlin paistopisteisiin, kun ne ovat niin huippuleita. Liekö niitä olisi jos Hitler olisi voittanut sodan? Parempi olla muuttamatta historiaa liikaa.

Suuvettä, käytin rainbowin ensin katsokaas melkein loppuun ennenkö ostin uutta.