Lidlin Ernesto kokkiveitsiä

Mistä kummasta Ernesto kokkiveitsiä saa kysytte? No lidlistäpä tietenkin. Taisin spoilata tuon jo otsikossa. Nyt testissä perinteisen muotoinen keraaminen kokkiveitsi, jonka hinta viime tarkistuksella oli noin 4€ ja kalliimpi ruostumattomasta teräksestä ja bambusta valmistettu santoku-veitsi. Santoku-veitsen hinta olikin sitten tuplat eli 8€.

Aloitetaan halvemmasta keraamisesta veitsestä. Muodoltaan terä on perinteinen eurooppalainen kärkeä kohti kaartuva. Kahva on aika halvan tuntuista muovia, mutta on kestänyt ajan saatossa ja siitä saa hyvän otteen, sinisen osan ollessa hieman kumimaisempi. Veitsen balanssi ei ole ihan kohdallaan vaan on hieman teräpainoinen, mutta ei pahasti.

Tämä minulla on ollut jo pidemmän aikaa, pari vuotta itseasiassa. Veitsi tuntuu pitävän teränsä kohtuu hyvin sillä se on edelleenkin kohtuullisen terävä ja leikkuujälki aivan ok, vaikka tällä onkin melko paljon leikelty. Terä oli uutena todella terävä ja tällä pystyi vaikka leikkaamaan avokadon kiven kahtia helposti sitä halkaistaessa. Nyt terä ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.

Keraamisten veitsien materiaali on käsittääkseni lähes aina zirkoniumoksidia tai jotain muuta vastaavaa, joka on ruostumatonta terästäkin kovempaa (Lidlin nettisivut kertovat, että terä on zirkoniumia. Zirkonium paljaaltaan on wikipedian mukaan kohtuullisen pehmeää, mutta zirkoniumoksidi on kovuudeltaan rinnastettavissa timantteihin.) Näin kova ja kiderakenteinen materiaali ei kestä kovia iskuja. Niinpä veitsen terä saattaa hajota sen pudotessa lattialle. En myöskään uskalla runtata valkosipulinkynsiä veitsen lappeella etten katkaise terää. Koska materiaali on niin kovaa keraamisten veitsien teroittaiminen on kotona työläämpää tai jopa lähes mahdotonta verrattuna teräksisiin.

Yhteenvetona keraamisista veitsistä voidaan sanoa, että materiaali on siis kaksiteräinen (höhöhö) juttu sillä se pitää terän hyvin, mutta on herkkä iskuille ja teroittaminen on hankalaa. Terä ei  myöskään taivu, joten sitäkin pitää varoa. Plussana vielä, että keraaminen veitsi ei allergisoi eikä se voi ruostua.

Veitsi on silti erittäin käyttökelpoinen niin kauan kuin siinä terä pysyy ja 4€ hintaan tämä on erittäin hyvä valinta aloittelijan tai peruskötöstelijän keittiöön halvan hintansa, helvetinmoisen terävyytensä ja kohtuullisen käsiteltävyytensä ansiosta. Enemmän kokkaavalle en menisi ehkä suosittelemaan. Ilmeisesti Lontoossa oli suoritettu terrori-isku käyttäen lidlin keraamisia veitsiä, että monikäyttöisiäkin nämä ovat. Kuvassa näyttäisi olevan juuri tämänkaltainen erneston kokkiveitsi. Näitä nimittäin saa monissa pirteissä väreissä.
Lopullinen arvosana: 3½/5.

Santoku-veitsi on ilmeisesti eräänlainen japanialaisten keksimä hybridi länsimaisen ja aasialaisen veitsen väliltä. Terä on vähän kaartuva, muttei samassa määrin kuin eurooppalaisessa kokkiveitsessä. Tämä on hyvä valinta kasvisten ja jopa lihojenkin viipalointiin. Itse leikkaan kuitenkin lihaa mielumin eurooppalaisella kokkiveitsellä. Santoku-veitsiä saa symmetrisellä ja epäsymmetrisellä terällä Tässä terä on symmetrinen. Pienten terään hiottujen syvennysten tarkoitus on ilmeisesti estää aineksia tarttumasta veitseen.

Tämäkin veitsi on erittäin terävä suoraan pakasta vedettynä. Tälläkin saa leikattua asioista tosi ohuita siivuja, tai saisi leikattua vielä ohuempia jos terä olisi kapeampi. Tämä alkaa olla jo hyvä yleistyökalu keittiöön. Veitsi on kohtuullisen tasapainoinen ja bambusta valmistettu tosi simppelin näköinen kahva tuntuu yllättävän mukavalta käteen. Näinkin halpaan veitseen on saatu loihdittua yllätävän hyvä laadun tuntu. Aika saa nyt näyttää kuinka hyvin tämän materiaali pitää terän. Toistaiseksi ei ole ollut valitettavaa. Tuntuisi, että joululahjaksi saamani fiskarsin functional form sarjan veitsi ei ollut edes uutena yhtä terävä kuin tämä ja alkaa olla puolen vuoden käytön jälkeen menettänyt parasta teräänsä. Tosin aika edullinen tuotehan sekin on.

Tälle halvalle santoku-veitselle voin antaa hyvillä mielin arvosanaksi 4/5. 8€ hinnalla voi olla melkoinen homma löytää halvempi ja yhtä hyvä perustyökalu keittiöön. Käytänkin tätä moneen leikkaushommaan melkein mielumin kuin tuota fiskarsin veistä tämän hyvän tasapainon ja terävyyden vuoksi.

Veitset rinnakkain

Oletteko huomanneet muuten sellaista, että lidlillä on nykyisin oma hieno mobiilipeli? Mini lidl on hieman muinaisen sim-sarjan (simhospital, simfarm jne.. Jonnet ei muista) tyyppinen mikromanagerointipeli, jossa rakennetaan omaa lidliä, kehitetään tuotevalikoimaa ja suoritetaan pieniä minitehtäviä joita voi olla vaikka paskovien koirien hätistely ulos myymälästä tai arpajaisten suorittaminen.














Ainakin alkuun peli on oikein rentouttava eikä edes sisällä varsinaisia mikromaksuja. Pelissä on kuitenkin eräänlainen pay to win ominaisuus. Siinä nimittäin kerätään kolikoita joilla sitten arvotaan jonkinlaisia hyvitystuotteita, joita käytetään valikoiman ja myymälän laajentamiseen. Näitä kolikoita saa pelin sisäisistä tehtävistä, mutta myös skannaamalla lidlin tuotteiden viivakoodeja. Nokkelimmat pokkelimmat ovat kuitenkin huomanneet, että saman viivakoodin voi skannata ainakin tämänhetkisessä versiossa niin monta kertaa kuin jaksaa. Eli periaatteessa ostamalla halvimman tuotteen on mahdollista skannata sitä samaa ääretön määrä. Oikeastaan voisin helpottaa elämäänne ja laittaa viivakoodin tähän niin voitte skannailla sitä vaikka tietokoneenne näytöltä. Tuo on siis joku lupilu-hedelmäpatukka. (hehe pilu... :'D)

Noin voitte pilata peli-ilonne.

Peli alkaa kuitenkin alun jälkeen puuduttaa. Ihmiset alkavat paskoa paikkoja entistä nopeampaan tahtiin eivätkä henkilökuntasi olmit osaa tehdä mitään tarpeeksi tehokkaasti. Lopulta vaan kiroilet paistopisteen kanssa, tyhjennät kassakonetta ja siivoat roskia joita typerä työntekijäsi ei osaa siivota. Tavaroiden automaattinen hyllytys sentään onnistuu jotenkuten. Rahaa tuntuu kertyvän pikkuisen liian hitaasti omaan makuuni, että jaksaisin vaan puolipassiivisesti klikkailla kassakonetta tyhjäksi eikä satunnaisesti tulevia minitehtäviäkään tule ihan tarpeeksi tiheään tahtiin. Pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, että sitä jaksaisi neppailla paria iltaa pidempään. Etenkään, kun skannaamalla samaa viivakoodia menee motivaatio tehtävien tekemiseen. Lisäksi siinä vaiheessa, kun sain paistopisteen sen ylläpito alkoi suorastaan vituttaa. Käyttöliittymä pelissä on looginen ja pelaamisen oppii nopeasti. Pieniä pykäyksiä kuitenkin löytyy, kuten uusien hyllyjen ostamisessa on helppo ostaa vahingossa jotain tarpeetonta. Myös jotkut minipelit ovat vähän typeriä, kun saatat joutua myymään ja ostamaan samaa hyllyä monta kertaa saadaksesi palkinnon.

Pelissä on kuitenkin välillä hauskoja ja jopa realistisia kohtauksia. Jos kassat seisovat liikaa, tai joku asiakas tilttaa jumiin saattaa monilta hahmoilta mennä hermot ja ne heittävät vaan ostoskorinsa roskiksi keskelle lattioita. Vittu mitä porukkaa nuo saksalaiset. Saksalaisiahan nuo ovat. Ja katsokaapa tarkasti, kaikki ovat tasaisen valkoisia arjalaisia! Saksalainen yrittää sanoa: heilläkin on unelma. Rasistit perkele. Paskahko peli. 2/5.

Fiilikseni prismassa asioidessa. Oletteko muuten huomanneet, että prismassa on nykyisin parturi! Prismasta on kovaa vauhtia tulossa suomen walmart, eikä se välttämättä ole huono asia. Hauska nähdä erilaisia suomalaisia olmeja välillä tämän oman keskustahipsteri-kuplansa keskeltä.