Rainbow milkkis-suklaa.

Joskus tässä tuli arvioitua Lidlin animation-suklaa. Kysessä on kopio kinderin tuotteesta. En usko, että olen koskaan edes maistanut alkuperäistä, joten minulle ei ole erityinen sydämen asia maistuuko tuote esikuvaltaan jos se on hyvä ja halvempi. Rainbowin milkkis on siis animationin tavoin kopio samasta suklaasta. Kyseessä on laatikollinen pieniä erillispakattuja maitokreemillä tai jollain vastaavalla makealla mössöllä täytettyjä suklaapatukoita.

Kuudentoista patukan pakkaus maksaa 1,65€. Tämähän on erittäin kohtuuhintaista, koska lidlin animation-suklaa maksoi aikoinaan 1,69€. Patukat taitavat vaan rainbowin tapauksessa olla vähän pienempiä. Tämä ei haittaa, koska voihan niitä syödä useamman jos on kunnon herkkusuu. En valitettavasti osaa sanoa kummassa pakkauksessa on enemmän suklaata, kun minulla ei ole tässä saatavilla animation- tai kinder-pakkausta käsillä.

Maun puolesta sanoisin, että tuotteet ovat melko lähellä toisiaan. Rainbowin suklaassa on ehkä hieman voimakkaampi nougatin aromi. Lidlin animationin täyte on muistikuvieni mukaan hieman maitoisen täyteläisempää ja makeampaa. Se kumpi on parempi riippuu varmasti ihan päivästä ja mielialasta. Sokkotestissä en erottaisi näitä tuotteita toisistaan. Valikoimaan kuuluu myös mansikkainen versio aiheesta, joka on marginaalisesti kalliimpi. Maksaisisikohan se sitten 1,70€.

Ehdottomasti suositeltava ostos herkuttelijalle, jolla on kykyä jakaa nautiskeluaan useaan erään. Yksi patukka kahvikupposen kanssa on juuri sopiva määrä, jolla saa suun makeaksi. Muistakaa kohtuullisuus! Arvosanaksi voisin antaa vahvan 4/5, koska muistelen nauttineeni animation-suklaasta tätä enemmän. Joten se oli varmasti hitusen parempaa.

Animationille annan myös plussaa siitä, että eräs vaasalainen kaverini oli käynyt ostamassa sitä arvosteluni innoittamana ja jättänyt pakkauksen jonnekin pöydälle. Hän oli kuulemma sitten aloittanut lypsää siemeniä rakkautensa suonikkaasta puusta ja animation-suklaapaketin poika oli tuijottanut häntä näkökentän sisäpuolella niin pahasti, että homma oli jäänyt kesken. Tosi paha cockblokkaaja se animation-poika.

Milkkispatukan söpö eläinhahmo on paljon vähemmän ahdistava kuin animation suklaan karsea kakara.

Oletteko koskaan miettineet vanhojen suomalaisten sananlaskujen ja kansanviisauksien historiaa? Muistelen joskus aikoinaan lukeneeni jonkun iltapäivälehden viikonloppunumerosta jonkinmoisen artikkelin aiheesta. En valitettavasti muista oliko kyseessä iltalehti vai iltasanomat. Isälläni oli tapana valita viikonlopun lehti kesämökkireissulle sen mukaan kummassa oli paremmat tissit kannessa. Luulen, että noina aikoina, kun kävimme mökkeilemässä koko perheen voimin kannessa oli säännöllisesti joku 90-luvun seksisymboleista: Janina Frostell, Tanja Vienonen tai Lola Odusoga. Janina ja Tanja olivat noissa melko varmasti vahvoilla. Ehkä jopa Linda Lampenius. Hienoja aikoja nuo nuoruusvuosien pitkät ja aurinkoiset kesät maaseudulla pelatessa nintendoa naapurin pojan kanssa sisätiloissa.

Tästä kyseisestä artikkelista erityisen hyvin mieleeni on painunut kuvitus, jossa sanonnoista oli tehty oikein piirrokset. "Täynnä kuin Turusen pyssy" sai taustatarinan, jossa joku 1700-luvun Turunen oli sotaretkellään tunkenut aseensa piipun niin täyteen varastettua rahaa, ettei enää voinut ampua.

Leppäkeihäänkin lento-ominaisuudet ilmeisesti olivat aikansa teknologian huipentuma, minkä vuoksi sanonta on jäänyt elämään. Muistakaapa tuo sitten, kun yhteiskunta romahtaa ja pitää alkaa kepeillä sotimaan ja metsästämään naapuriheimolaisia. Leppäkeihäs lentää parhaiten. Muinainen viisaus elää sanonnoissa.

Eniten mieltäni on viimeaikoina askarruttanut kuitenkin sanonta "[Vettä] tulee kuin Esterin perseestä." Yleensä ainakin omalla murrealueellani kyseisellä sanonnalla viitataan nesteen tai muun virtaavan aineen tulvimiseen. Tämä sai minut miettimään, että oliko kyseinen Esteri ensimmäisiä henkilöitä, jonka ärtyvän suolen oireyhtymä, eli IBS on noussut yleiseksi puheenaiheeksi ja päätynyt sanonnan asemaan. Saattoihan hänellä olla myös laktoosi-intoleranssi.

Kuvitelkaa nyt elämää 1800-luvun Suomessa fodmap-ruokavaliolla. Kananmunia, lihaa ja riistaa saattoi saada parhaimmillaan hyvinkin, mutta laktoosittomasta maidosta tuskin oli kukaan kuullut! Olen käsittänyt, että pääosa tuon ajan ruokavaliosta koostui kuitenkin maatalouden ns. kellarituotteista. Etenkään talviaikaan tuoreita kasviksia ei tietenkään ollut saatavilla. Useimmat viljatuotteet aiheuttavat oireita pahasta IBS:stä kärsivälle. Omenat, jotkut marjat, palkokasvit, punajuuret, kaali, sipuli... kuinka näitä olisikaan voinut välttää! Esteri parka joutui siis koko ajan kakkapieremään ja kärsimään turvotuksesta, kun ei paljon vaihtoehtoja ollut. Pettuleipää ja hernekeittoa. Perse vaan lauloi kesken peltotöiden ja kirkkoistuntojen. Tuli siis kuin esterin perseestä. Ennen ei jumalauta ollut paremmin!



Savon sanomillakin on vähemmän mielikuvituksekas selitys tälle sanonnalle. Palokunnat kuulemma käyttivät ennen ester-merkkistä pumppua. Kuinka tylsää! Savon sanomat aina pilaamassa ihmisten ilon!