sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Päivämatka Tangieriin

Heippa. Pidin vähän luovaa taukoa ja laajensin maailmankuvaani matkustelemalla ja ryyppäämällä. Oikeastaan en tiedä laajeniko se yhtään. Sovitaan, että laajeni. Tämähän on nykyään trendikäs lifestyle-blogi, eli päräyttävät travellauskertomuksethan kuuluvat tännekin. Eikö totta?

Olin mummolassa Fuengirolassa ja katselin, että siitähän saa halvan päivämatkan Afrikan puolelle välimerta. Melko edullisella 67€ investoinnilla pääsi päiväreissulle Tangieriin. Tuohon afrikantähden aloituskaupunkiin. Matka sisältäisi bussi- ja lauttakyydit, sapuskat ja opastukset kaupungissa. Ei siis mitenkään paha setti mennä sinne syömän heidän banaanejaan.

Rusadir travelsin bussi nappasi meidät aamuseitsemältä kyytiin ja näin matka alkoi rapealla neljän tunnin bussiajelulla Tarifaan, jossa näin yhden Euroopan eteläisimmistä lidleistä. Melkein tippa tuli linssiin tästä kauniista näystä. Eurooppalaisen sivistyksen viimeinen portinvartija ennen villiä Afrikkaa.

Tarkempi reportaasi espanjalaisesta lidlistä tulossa lähiaikoina.
























Matkahan oli nimenomaan turisteille suunnattu ohjattu reissu, että ei siellä paljon päässyt itse seikkailemaan ja suurimmat kuumotukset tulivat tavaratyrkyttäjistä. Niitä olikin kuin Viipurin torilla ennen Putinin aikaa!

Tästä johtuen matkaseuranamme meillä oli joukko keski-ikäisiä espanjalaisia, saksalaisia, pari brittiä, pari italialaista ja jopa pari bulgarialaista. Matkan aikana selostukset tulivat sujuvasti englanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Valitettavasti ymmärrän kaikkia näitä kieliä niin paljon, että sain siis samat informaatiot kolmeen kertaan. No kertaus on opintojen äiti.

Uppoava länsi jäämässä taakse

















Välimeri ylitettiin melko mukavalla jollalla, josta sai ostaa kaljaa, superkuivakoita patonkeja ja paluumatkalla taxfree tupakkaa. Rajamuodollisuudet olivat hyvin simppelit meille eurooppalaisille jotka menimme ryhmäviisumilla rajan yli.

Perillä seurueemme siirtyi taas uuteen bussiin, jossa saimme pari arabiukkoa oppaaksi. Toinen äijistä oli perinteinen kamelikuski kaftaanissaan. Hänellä oli kuulemma kolme vaimoa. Hullu ukko. Toinen arabioppaistamme olikin sitten ottanut imagonsa bollywood-leffoista ja oli kuin Salman Khanin superpoliisi. Tämä ukko oli myös ihan hyvä esimerkki stereotyyppisestä arabimiehestä. Puheensa oli kiukkuisen kuuloista ja asennoituminen naisiin alentuva. Hän kommentoi naisten ulkonäköä ihan suoraan heidän kuullensakin ja oli sitä mieltä, että miesten pitäisi pitää naisensa kurissa.


Kyllä tuo nahkaliiviukko on saksalainen ja sillä on kalapuikkoviikset.

















Ateria joka matkaan sisältyi oli varsin kelvollinen. Harirakeittoa, lammasvartaita, kuskuskasvismössöä kanalla, jälkkäriksi maukasta minttuteetä. Paikalliset ukkelit rämpyttelivät vähän turisteille arabimusiikkia ja hoilottivat. Ahdastahan siellä oli, mutta mitäpä siitä, ruoka maittoi ja vessa oli siisti. Kerroinkin  yhdelle saksalaiselle saman ohjeen, jonka entinen presidenttimme Urho Kekkonen oli antanut entiselle espanjan kuninkaalle Juan Carlosille: vessassa kannattaa käydä aina, kun voi. Mahani oli nimittäin vähän pieruisa runsaan olutdieetin takia.

Olen siis kakannut Afrikassa ja myös samalla vessanpöntöllä kuin Haddaway. Olin nimittäin kerran keikalla samassa baarissa, jossa Haddaway oli ollut edellisellä viikolla. Taidatte olla aika kateellisia?




 
Näkymä ravintolan ikkunasta kadulle jolla oli oikeastaan enemmän krääsäntyrkyttäjiä kuin muita paikallisia.




















Sapuskan jälkeen kiertelimme jalan kaupungin sokkeloisilla pikkukaduilla, kun arabioppaat kertoivat meille historiasta ja paikoista. Heidän kielitaitonsa oli vähän heikompi ja osa jutuista meni ohi. Kolmevaimoinen kamelikuski puhui hyvin saksaa, mutta englantia ei juurikaan. En nimittäin tajunnut heti, kun hän yritti luontaistuotekaupassa myydä minulle huumeita, koska sanoin, ettei siellä ole oikein minua kiinnostavia tuotteita. Takahuoneessa olisi kuulemma ollut laadukasta kamaa. En kuitenkaan rohjennut lainkuuliaisena kansalaisena alkaa huumekauppoihin toisin kuin matkaoppaamme, joka taisi olla ainakin näytteitä ottanut, sillä hänen juttunsa olivat paluumatkasta aika sekavia ja silmät seisoivat päässä kuin naulattuna eikä mies ollut välillä tietoinen edes viikonpäivästä. Hoho. Kai se sitten olisi ollut ihan hyvää lätkää, eikä pelkkää kamelinpaskaa.

Kävimme muutamassa rauhallisessa kaupassa katselemassa mattoja, krääsää ja lääkkeitä, kun ilmeisesti turistit olivat ihan toivoneet, että olisi mahdollista käydä jossain rauhallisissa ja turvallisissa kaupoissa shoppailemassa ilman, että ympärillä häärää miljoonaa krääsäkauppiasta ja potentiaalista taskuvarasta. Luontaistuotekaupassa kerroin ulkomaalaisille, että nämä tällaiset lääkkeet eivät oikein ole hyviä suomalaisille, että me käymme ostamassa käärmeöljymme venäjältä. Taisivat ottaa tosissaan ja kyllähän joku aine jota siellä sai testata antoikin kaverilleni ihottuman. Eli oikeassahan minä olin ja mummonikin on joskus ostanut venäjältä jotain kyysalvaa, eli käytännössä käärmeöljyä.

Jos katsotte tarkkaan niin tuolla kuvassa näkyvällä naisella on paita, jossa lukee 88. Toivottavasti saksalaiset tykkäsivät.




















Kaupungilla kävely ja kiertely oli ihan mielenkiintoista ja olisin ottanut enemmänkin kuvia ihmisistä, mutta opas kehotti olemaan asian suhteen vähän varovainen. Joku nainen kilahtikin eräälle saksalaiselle, kun tämä vähän liian härskisti napsi kuvia.

Kaupungissa oli myös jonkinmoinen pyhäpäivä. Ilmeisesti perjantai tai lauantai oli heidän kulttuurissaan sunnuntaita vastaava ja kadulle olikin paikoitellen levitelty eläimen raatojen palasia, kuten irtonaisia lampaiden päitä. Ehkä mekin saamme pian Suomessa nauttia tällaisesta kivasta erilaisuudesta.

Paikallinen kristillinen kirkko
























Kuljeskelimme pääasiassa vanhan kaupungin alueella ja en oikein päässyt kunnolla näkemään kaupungin modernia osaa. Näin lyhyellä matkalla sinne ei menty kuin nopeasti bussilla ohi. Näytti oikeastaan vähän samalta kuin Malaga. Olen vakuuttunut kuitenkin Tangierin moderniudesta ja monikulttuurisuudesta, koska näin erään parturin ikkunassa kuvan Salman Khanista. Jos jossain on parturi, jossa esimerkkihiustyylinä tämä kuva niin olen varma, että kaupunki on moderni kulttuurien sulatusuuni.

Matkan loppupäässä pääsimme nauttimaan vielä sen ankeimmasta tarjonnasta, kun menimme parkkipaikalle, jossa turistit saisivat ajella kameleilla pienen lenkin. Parkkipaikkallakin oli krääsäkauppiaita ja täällä koinkin reissun hauskimman tilanteen, kun eräs kauppias työnsi aiemmassa kuvassa näkyneen saksalaisen viiksiukon päähän fetsin. Näky oli niin koomisen näköinen, että oli vaikea olla repeämättä totaalisesti. Hattu kävi nimittäin ukon jytärokkihenkiseen nahkaliivityyliin täydellisesti. Harmi, kun se ei ostanut sitä.


Filippiiniläissyntyinen Angelo ja saksalaisen viiksiukon emäntä ajelemassa kamelilla.













Ensimmäisenä päivänä Fuengirolassa kaverini yritti ostaa kaupasta tupakkaa, mutta yllätykseksemme kaupoista ei saanutkaan röökiä. Eräs suomalaisukko sanoi meille, että sitä saa kuitenkin baarien automaateista. Hän antoi meille pro tipin, että kannattaa ostaa Afrikasta salakuljetettua tupakkaa koska se on puolet halvempaa. Tottahan se puhui. Afrikasta sai ilmeisesti tuoda yhden kartsan naamaa kohti ja reipas ja yrittelijäs oppaamehan alkoi hyvissä ajoin kartoittaamaan, että ketä kaikki tahtoisivat viedä hänen puolestaan röökikartsoja meren yli Eurooppaan. Mukava sivubisnes kyllä, koska aika moni suostuikin. Näin siis turistijoukkomme osallistui pieniin hämäräbisneksiin. Espanjassa oli kyllä sitten erikseen tupakkakauppoja, että ei hätää tupakoitsijat vaikka ruokakaupasta ei tupakkia saisikaan!

Oletan, että näillä laivoilla pelastetaan hädänalaisia sotalapsia välimerestä.














Paluumatka menikin oppaan sekavia horinoita kuunnellessa bussissa ja katsellessa Andalusian rannikon upeita maisemia. Lidlejäkin näin matkalla useita vautsi vau.

Kokonaisuutena antaisin tälle matkalle arvosanaksi 3½/5. Sillä se oli aikamoinen eläkeläisturistien shoppailumatka. Mutta kohde on mielenkiintoinen ja riippuu vähän omasta mielenlaadusta ja analyysikyvystä kuinka paljon siitä saa irti. Itse olin erityisen kiinnostunut ihmisistä joita matkalla tapasin. Heidän ajatuksistaan, tavoistaan ja kulttuureistaan. Siinä mielessä reissu oli antoisa, kun malttoi vähän keskustella ja kysellä ihmisten kanssa niin sai paljon enemmän irti kuin jos vain olisi kuunnellut pelkkää selostusta ja katsellut kivikasoja. Mutta kyllähän te valistuneet ja älykkäät lukijani teettekin juuri näin. Yllättävän paljon kuitenkin sain elämyksiä ja ajatuksia 67 euron hintaan. Olen käyttänyt joskus rahojani typerämminkin.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti