Behringer HM300 ähinäsärö.

Kaikkihan ovat kuunnelleet entombedia. Ainakin kaikki hyvän ähinämusiikin ystävät. Muutamalla entombedin ensimmäisellä levyllä on hyvin tunnusomainen kitarasoundi, jota monet ovat koittaneet jäljitellä. Nykypäivänä ei ole enää mikään salaisuus, että kyseisen soundin saa Boss HM-2 pedaalilla vääntämällä kaikki nappulat täysille. Kyseistä pedaalia ei kuitenkaan enää valmisteta, joten laitetta on sellaisen halutessaan joutunut metsästämään käytettynä.

Kaikkien vähävaraisten muusikoiden sankari Uli Behringer on kuitenkin onnistunut kopioimaan laitteen ja laittanut myyntiin erittäin edulliseen hintaan. Tällä kertaa anonyymiksi jäävä muusikkotoverini oli pikkupäisään yrittänyt tilata tällaisen itselleen onnistuen tilamaan samalla kaksi. Minulle hän myi toisen pedaaleista 20€ edulliseen hintaan. Tämä lienee varsin käypäinen hinta tällaisesta rutkusta.

Laite itse on karmaisevan näköinen ja tuntuinen muovirutu. Materiaali tuntuu aivan käsittämättömän huonolta ja laite on kuulemma myös pintaliitoskomponenteilla tehty, joten korjaamisesta tai modaamisesta on turha haaveilla. Vaaleanpunainen neonväri on äärimmäisen heavy-uskottava. Patteriosastolle en päässyt millään loogisella tavalla, ilmeisesti koko pedaalin kansi pitää pullauttaa irti jos sinne tahtoo patterin laittaa. Muuntajalle löytyy myös onneksi paikka.

Ankean ensivaikutelman jälkeen itse äänimaailma yllättää positiivisesti ja on yllättäen juuri sitä itseään. Kaikki nappulat täysillä vahvistin kuin vahvistin tuntuu murahtelevan Wolverine bluesin, clandestinen ja left hand pathin hengessä. Jos tällaisen ostaa bändikäyttöön niin kannattanee ostaa kolme tai neljä sillä entombedhan kaiketi ajoi myös bassorummun ja hihat levyillään tällaisen pedaalin läpi. Toimii muuten myös aivan järkyttävän hyvin (tai huonosti jos ei tajua bassosäröjen päälle) bassolla. Soundi on aivan käsittämättömän botnekasta tuuttausta.

Kun laitteesta otetaan "se olellinen soundi" irti niin tosiaan kaikki nappulat ovat täysillä enkä usko, että missään vaiheessa kenellekkään tulee tarvetta kääntääkään niitä eri asentoon. Oikeastaan behringerille olisi tullut halvemmaksi rakentaa pedaali kokonaan ilman potikoita.

Arvosanaksi annan soundin puolesta täydet viisi Nicke Anderson lippistä ja pedaalin rakenteelle kolme nenäkarvaa. Näin keskiarvoksi saadaan ehkä neljä. Neljä jotain. Kuunnelkaa pikaisesti tehdystä huonosta videosta miltä se sitten ehkä kuulostaa. Onneksi menin seisomaan vahvarin eteen, että soundi meni erilaiseksi kuin se korviini tuossa kuvatessa oli. Huoh.

Harley Benton akustinen kitara HBD-120-BK

Harley Benton on tuonut mallistoonsa jälleen mustan edullisen akustisen kitaran ja nostanut samalla klassisen perinteisen mallin hinnan samalle tasolle eli huimaan 48 euroon. Hinta on siis noussut kymmenen euroa ja nyt musta ja perinteinen aiemmin arvosteltu malli ovat saman hintaisia. Tilasin siis testiin mustan mallin edellisen räjähdettyä tuhansiksi säpäleiksi.

Harley Bentonin kitarat eivät ole tunnettuja hyvästä soundistaan tai laadukkaasta viimeistelystään, mutta kestäviä nämä tuntuvat olevan. Edellinen bluesakustinen kesti läpi kaikki festivaalit ja rantajamit. Kitara putosi useita kertoja 5-6 metrin korkeudesta alas säilyen soittokelpoisena ulostaen ainostaan sisältään muutamia rimoja, jotka eivät kovin paljon vaikuttaneet soundiin. Uimareissujakin kitara kesti useita. Kerran nauhat vähän nousivat uristaan, mutta ne sai vasaroitua kivellä sisään. Toivonkin, että tämä hieman erilainen malli kestäisi yhtä hyvin. Etenkin, kun on kymmenen euroa kalliimpi.

Tuntumaltaan kitara on heti jämäkämpi ja painavampi. Kaulaprofiili on selkeästi erilainen ja hieman gibsonmaisempi, kuin perusmallissa. Hämmästyttävän kelposoittoinen myöskin. Kymmenen euron hinnankorotus näkyy selkeästi soittimen yleislaadussa: Nyt nauhanpäät eivät törrötä lainkaan ja kaikki kusenkeltaiset harley benton kielet soivat koko kaulan matkalta jopa soitettavasti. Jopa 12. nauhan yläpuolelta pystyy vielä soittamaan. Mukana tuli jopa kaularaudan säätöavain. Virityskoneisto tuntuu aiempaa muovirutua tarkemmalta ja jämäkämmältä. Ne ovatkin jonkinlaista metallia.

Soundi kitarassa on kummallinen ja epäerotteleva sälinä, joka luultavasti korjaantuu vaihtamalla kielet ja soittamalla ne tumpuiksi. Äänimaailma on myös aika yläpääpainotteinen. Soundi on varmasti erilainen aikaisempaan verrattuna myös siksi, että HBD45 malli oli ilmeisesti mahonkisahanpurusta ja liimasta valmistettu, kun tämä on mäntysahanpurua ja liimaa.

Ulkonäöllisesti soitin on varsin sievä. Erityisesti huomio kiinnittyy rohkeaan ratkaisuun värittää otelauta burst-värityksellä.

Arvosanaksi annan tälle kolme gefilus-tehojuomapurkkia neljästä, sillä soundi on sen verran etova, että pudottaa hieman pisteitä. Gefilus-tehojuomaa nauttimalla tulee hyvä kakka vaikka vetäisi rannalla ämpärin kotiviiniä soitellessa mambaa tällä kitaralla.

Viemärinaukaisumyrkky

Kylpyammeen viemäriputki on vuosien käytön jälkeen tietysti täynnä hiuksia ja muuta karmeaa irstaa. Ei sinne hyvänen aika voi käsiä tai muutakaan mennä työntämään. Täytyy siis myrkyttää. Lidlistä löytyi purnukka hintaan jota en tietenkään muista. Kuinka huono tämä blogi oikein on, kun esitellään halpoja tuotteita eikä edes muisteta niiden hintaa? Ainakin omasta mielestäni tosi huono.

Tuoteseloste ei kerro mikä on tuotteen vaikuttava aine. Tällaiset aineet ovat kuitenkin yleensä emäksisiä ja tämä eritti selkeää kloorin tuoksua (niinkuin uimahalleissa). Tällaisesta aineesta voisi varmasti sopivien kemikaalien kanssa tehdä todella haitallista kaasua jos tahtoisi. Kannattaa siis ostaa jos tahtoo leikkiä kotiterroristia tai vaikka myrkyttää itsensä kaasulla. Voihan tuon kai juodakkin. Maistuu varmasti tosi huonolta joten tällä kertaa jätän makutestin väliin.

Käytännössä aine toimi ihan näppärästi. Kaadoin 1/3 putelia aineesta parissa osassa viemäriin ja annoin vaikuttaa puolisen tuntia. Tämän jälkeen laskin vettä päälle ja sotkut imeytyivät viemäriin ja putki on auki. Kannattaa kuitenkin ostaa ennemmin sellaista raetta. Se on parasta. Paljon vahvempaa ja riittoisampaa. Tällaista laimeaa nestettä pitää kaataa sisään tosi paljon ja vaikutus on hitaampi. Arvosanaksi annetaan: kammasta irti revittyjä hiuksia. Ainakin 38 kappaletta.

K-marketin oluiden eeppinen taistelu: Uusi pirkka lager ja Euroshopper

Olen jo aiemmin arvostellut pirkan lager oluen. Tumman ja vaalean. Molemmat olivat tosi huonoja. TOSI HUONOJA. Niin huonoja, että jouduin todellakin huutamaan kerran, että tosi huonoja. Nyt pirkka lageria kuitenkin saa nätissä pienessä sinisessä 0,33l tölkissä hintaan 0,83€. Tämän tuotteen valmistaja on Olvi. Euroshopperin olut valmistetaan Eestissä ja puolen litran tölkki on hinnaltaan 1,59€.
































Euroshopper:
Ensimmäinen asia minkä ES oluesta havaitsee on sen laimea "tsupahdus" avatessa. Ja olut muutenkin tuntuu kovin hapottomalta ja väljähtyneeltä nopeasti. Maku on kuitenkin maltainen ja tasapainoinen. Tölkki on myös erittäin kutsuvan näköinen. Rohkenen epäillä, että tämä tulee jostain samalta tehtaalta kuin A. Le Coqin oluet. Maku on sen verran sama.

Jarkon vaimo väittää, että kaadoin tälläisen tölkin itse naamoilla maahan. Syytän kuitenkin sitä sen kaatumisesta, kun sain siltä mamba karkkia ja riemuissani annoin halin. Tuolloin tölkki kaatui. Jarkon vaimon vika! Ehkä. Arvosanaksi tämä saa: Pyyhi kyyneleet (mamban paras biisi mielestäni)

Pirkka lager:
Pirkan olutvalikoiman uusi kotimainen lippulaivatuote tsupahtaa voimallisesti köllöteltyään jääkaapissakin tovin. Maultaan olut on mauton, pehmeä ja helposti juotava kuralager. Tämä on juuri kaikista huonoimmalla tavalla suomalaiseen makuun tehty olut. Tosi mitäänsanomaton peruskaljoittelu juoma. Ja sellaisena varsin erinomainen. Makunautintona selkeästi euroshopperia huonompi, mutta hintaluokassaan erinomainen haastaja. Tälle annan arvosanaksi: Meille vai teille (Kännissä menettelee, mutta oikeestaan tosi huono)

Täytyy vielä kertoa, että sellainen pysäköintikiekko on tosi huono jääraappa. Menee kahtia tosi helposti. Jää on paljon kovempaa kuin se. Ostakaa oikeat raapat. Ja pistäkää naulakot kiinni seinään kunnolla. On tosi huono juttu, että naulakko tulee alas seinästä, kun siihen pistää takin. TOSI HUONO! Niin huono juttu, että sorruin taas huutamaan internetissä. Oikeesti ei raivostuta, naurattaa vaan. Rakastetaan vaan, niinkuin jotkut sanoo. Eikös joo? Oonko minä vielä humalassakin? Ehkä vähä. Salaa.

Suuri leivontamargariinivertailu: Euroshopper Baking margarine vs. Lidl Stege & Bagemargarine

Tänään jääkaapissani on kahta eri valmistajan halpaa margariinia. Leivon muffinsseja. Katselin ja totesin, että hyvin palvellut Lidlin margariini on sen verran vähissä, ettei se riitä. Ostin siis samassa hintaluokassa painivaa ES-margariinia, jonka hinta oli muistaakseni noin 0,8 euroa. Kuitti hukkui jo tuossa kotimatkalla, eli valitettavasti en voi ilmoittaa tarkkaa hintaa. Lidlin margariini oli myös alle euron. Luultavasti halvempaa kuin "ES" (muistaakseni 0,7€).

Molemmat pakkaukset ovat ulkoapäin värikkäitä tiilen muotoisia harkkoja. ES:n punainen ja tyylikäs paketti muistuttaa enemmän tiiltä väriltään, joten se vie tässä mielessä voiton kotiin miehekkäämpänä ja äijämäisempänä pakkauksena. Lidlin keltainen pakkaus tuo mieleen voin ja siksi on ehkä kuitenkin elintarvikepakkauksena onnistuneempi. Itse en mielelläni syö tiiliskiviä. Tällä osa-alueella julistan tasapelin. Titaanien taiston ratkaiskoon siis makutesti tai joku muu ominaisuus.

Euroshopperin margariini sisältää tuoteselosteen mukaan enemmän energiaa, mutta lidlin margarinissa on hieman enemmän A-vitamiinia, D-vitamiinia on saman verran. Euroshopperin margariini myös myöntää sisältävänsä laktoosia, lidlin pakkausselosteessa ei siitä ole mainintaa. En tiedä johtuuko tämä siitä, että lidlin margariinissa laktoosia ei ole?

Lidlin margariini on väriltään selkeästi keltaisempaa ja voimakkaammin teollisen makuista, mutta myös hieman maittavampaa kuin neutraali euroshopper. Uskoisin, että lidlin margariini maistuu paremmin läpi leivoksissa niin hyvässä kuin pahassa. Jos näitä pitäisi paketti syödä raakana niin varmaan söisin neutraalia euroshopperia ennemmin. Lidlin margariini käy erinomaisesti paistamiseen tuoden mukaan omaa aromiaan toisin kuin euroshopper.

Voin todeta, että jos leivot ja paistat niin osta lidlin tuote. Jos ainoastaan leivot tai syöt raakana suoraan paketista, niin euroshopper saattaa viedä voiton. Yrityksistäni huolimatta margariinit eivät suostuneet taistelemaan areenalla keskenään kuolemaan asti, joten taistelu on valitettavasti niin tasainen, että julistan lidlin margariinin ylivoimaiseksi voittajaksi, koska sen pakkaus on väriltään samanlainen kuin pakkaus johon kapteeni James T. Kirk on pakattu.

Katsokaa huikea star trek jakso, jossa kaksi star trek-universumin kovinta margariinipakkausta laitetaan taistelemaan keskenään kuolemaan asti!

Nobelaner talviolut

Aiemmin testissä on ollut Nobelaner lager tai pilsneri, en muista kumpi. Enkä todellakaan jaksa nyt tarkistaa. Selatkaa itse vähän alemmas laiskurit, tästä kirjoitusikkunasta on paljon työläämpi lähteä etsimään sitä. Tämä kyseinen tuote osui käteeni lidlin hyllyköstä. Hintaa puolen litran tölkillä on 1,79€. Tällä kertaa kyseessä on suodattamaton tumma lagerolut. Mainittakoon lisätietona, että tämä on valmistettu Suomessa.

Maku on kirpakka ja yllättävän voimakas. Ensipuraisu yllättää positiivisesti humaloinnillaan, mutta lässähtää pian ja vääntyy turhan metalliseksi. Vanha talviolut oli parempaa. Ennen oli paremmin. Kaikki oli paremmin. Olut oli parempaa ja oli savon prikaati. Enää ei ole. On vain lihavia pullamössöpoikia. Ja tyttöjä. Vihollisiakin on joka puolella, esimerkiksi lunta.

Annan tälle nyt tosi huonon arvosanan enkä pistä kuvaakaan. Noin. Tai oikeastaan tekisi mieli pistää kuva. Jostain elukasta. Pistänkin kuvan pupusta. Kun olin pieni, meillä oli lemmikkinä pupuja. Ne kuolivat. Opin mitä on kuolema. Kaikilla lapsilla pitäisi olla lemmikkejä jotka kuolevat. Oppivat sitten, että elävät otukset kuolevat. Isi ja äitikin kuolevat joskus ;___;

Lidlin sushi

Pitkän tauon jälkeen olen taas löytänyt tuotteen joka on arvion arvoinen. Sushi on herkkulia. Kyllähän te sen tiedätte? Jos ette niin olette ihan huonoja. Japanilaisten elämähän on tosi tylsää. Joka päivä 12-24 tuntia töitä ja sitten hieman eläin-, lapsi-, erite- ja sm-pornolle masturbointia kotona, koska kumppani ei jaksa enää työpäivän ja kolme tuntia kestäneen sushikokkaussession jälkeen rakastella lempeästi. En ymmärrä kuinka näin työläs ruokalaji on kehitetty tällaisessa yhteiskunnassa. Ehkä ne eivät kokkaa sitä sitten kotona itse vaan hakevat ravintoloista ja pikkuhousut haisteltavaksi automaatista?

Sain luotettavasta lähteestä tiedon, että pakastesushi olisi kelvotonta. Marketeiden pakastealtaasta on löytynyt jo pitkään sushia, mutta hinta ei ole ollut kohdallaan. Nyt lidl myy 4,90€ hintaan pakkauksen pakastesushia, jossa on huikeat 11 palaa ja 220,5 gramma herkkua. Pakkauksessa on: kaksi lohikönttöä, kaksi rapupalaa, kaksi californiarullaa, tilapia (joku kala) maki, porkkanamaki, lohimaki ja kurkkumaki. Mukana tulee myös gari (inkiväärisiivut), soijakastike ja puikot.

Kuten sushin valmistamisessa aina, tämänkin aterian valmistaminen kestää monta tuntia. Pakkaus suosittelee, että pakaste otetaan sulamaan 2-3 tuntia ennen syömistä. Myös mikroaaltosulatusta tarjotaan vaihtoehdoksi, mutta en usko sen vaikuttavan mitenkään positiivisesti aterian laatuun.



Periaatteessa tämä on ihan kelpoisaa sushia. Riisi hieman kuivaa könttöä ja gari vaatisi vähän enemmän potkua. Wasabi kylläkin oli kelpoisaa. Tätä olisi voinut vetäistä huiviin myös toisen paketin kerralla vaikkei tästäkään setistä nälkä jäänyt. Mukana tulleet puikot olivat ihan surkeat ja piti käyttää omia. Muuten en osaa pahemmin haukkua annosta. Jos et ole syönyt koskaan sushia ja tahdot kokeilla halvalla, niin kipaise lidliin. Kaukana täydellisestä tämä kuitenkin on eli asteikolla 1-5 tämä saa arvosanaksi kaikki kolme Ghidorahin päätä. Puolikas Mechaghidorahin pää voidaan antaa ylisöpöstä kalanmuotoisesta soijakastikepurkista.