keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Harley Benton akustinen kitara HBD-120-BK

Harley Benton on tuonut mallistoonsa jälleen mustan edullisen akustisen kitaran ja nostanut samalla klassisen perinteisen mallin hinnan samalle tasolle eli huimaan 48 euroon. Hinta on siis noussut kymmenen euroa ja nyt musta ja perinteinen aiemmin arvosteltu malli ovat saman hintaisia. Tilasin siis testiin mustan mallin edellisen räjähdettyä tuhansiksi säpäleiksi.

Harley Bentonin kitarat eivät ole tunnettuja hyvästä soundistaan tai laadukkaasta viimeistelystään, mutta kestäviä nämä tuntuvat olevan. Edellinen bluesakustinen kesti läpi kaikki festivaalit ja rantajamit. Kitara putosi useita kertoja 5-6 metrin korkeudesta alas säilyen soittokelpoisena ulostaen ainostaan sisältään muutamia rimoja, jotka eivät kovin paljon vaikuttaneet soundiin. Uimareissujakin kitara kesti useita. Kerran nauhat vähän nousivat uristaan, mutta ne sai vasaroitua kivellä sisään. Toivonkin, että tämä hieman erilainen malli kestäisi yhtä hyvin. Etenkin, kun on kymmenen euroa kalliimpi.

Tuntumaltaan kitara on heti jämäkämpi ja painavampi. Kaulaprofiili on selkeästi erilainen ja hieman gibsonmaisempi, kuin perusmallissa. Hämmästyttävän kelposoittoinen myöskin. Kymmenen euron hinnankorotus näkyy selkeästi soittimen yleislaadussa: Nyt nauhanpäät eivät törrötä lainkaan ja kaikki kusenkeltaiset harley benton kielet soivat koko kaulan matkalta jopa soitettavasti. Jopa 12. nauhan yläpuolelta pystyy vielä soittamaan. Mukana tuli jopa kaularaudan säätöavain. Virityskoneisto tuntuu aiempaa muovirutua tarkemmalta ja jämäkämmältä. Ne ovatkin jonkinlaista metallia.

Soundi kitarassa on kummallinen ja epäerotteleva sälinä, joka luultavasti korjaantuu vaihtamalla kielet ja soittamalla ne tumpuiksi. Äänimaailma on myös aika yläpääpainotteinen. Soundi on varmasti erilainen aikaisempaan verrattuna myös siksi, että HBD45 malli oli ilmeisesti mahonkisahanpurusta ja liimasta valmistettu, kun tämä on mäntysahanpurua ja liimaa.

Ulkonäöllisesti soitin on varsin sievä. Erityisesti huomio kiinnittyy rohkeaan ratkaisuun värittää otelauta burst-värityksellä.

Arvosanaksi annan tälle kolme gefilus-tehojuomapurkkia neljästä, sillä soundi on sen verran etova, että pudottaa hieman pisteitä. Gefilus-tehojuomaa nauttimalla tulee hyvä kakka vaikka vetäisi rannalla ämpärin kotiviiniä soitellessa mambaa tällä kitaralla.

1 kommentti:

  1. Hienoa että joku tehnyt rehellisen arvostelun kyseisestä kitarasta, itselle nimittäin tälläinen kapistus tulossa postitse. Eiköhän tuolla tälläinen sunnuntai harrastelija soittele.

    VastaaPoista