Itse soittimesta voidaan sanoa, että se tosiaan näyttää kitaralta. Tuntuu kitaralta ja onkin kitara, vaikka internetin musiikkiaiheiset keskustelufoorumit antavat ymmärtää toisin. Tämän hintaluokan soittimissa on todellakin yksilöeroja ja tämä vaikuttaisi olevan on sieltä paremmasta päästä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tämä on vaaleampi kuin muut näkemäni vastaavat. Halpistuotteesta kertoo eniten soittimen muovinen tuntuma ja se, että kopan sisässä on jotain roskaa mikä kolisee siellä. Lisäksi osa kopan sisällä olevista rimoista on aika rumannäköisesti työstettyjä. Kitaran koppa on mitä ilmeisimmin vaneria ja kaula puuta. Soundi on kolkohko ja kylmä, mutta kitaran kuuloinen. Soittotuntuma onkin yllättävän hyvä, kielet ovat sopivalla korkeudella ja kielet tuntuvat soivan kaikilta nauhoilta ja kohtuu vireisesti. Ainoastaan H-kielen intonaatio tuntuisi olevan pielessä.
Ja mitenkä tästä saadaan soitin? Ensituntumalta nauhanpäät hieman törröttivät, mutta pieni kynsiviilan näyttö sai asian kuntoon. Positiivisena yllätyksenä kitara tuntuisi pysyvän vireessä omalla virityskoneistollaan ilman suurempaa ongelmaa, uusi maksaisi kuusi euroa, mutta en taida mennä vaihtamaan ainakaan vielä. Kielet aion vaihtaa ja samalla hangata hieman grafiittia (lyijykynää) satulaan, mikä parantaa kielten luistoa satulassa auttaen täten virityksessä.
Tämän hintaluokan soittimen kohtelu on hieman erilaista kuin 2000€ gibsonin. Tämän uskaltaa ottaa mukaan festareille, kotibileisiin, uimarannalle, uimaretkelle, saunaan ja ties minne. Eräs kaverini on tosiaan käynyt uimassa tällaisen kanssa ja soitin ei ollut siitä moksiskaan. Soundi kuulemma vain parani. Tällaiseen soittimeen on myös hyvä purkaa kaikki mahdolliset modaustarpeet, kuten ylimääräisten tarrojen liimailu ja tussilla sotkeminen.
Jos tahdotte todella halvan röytökitaran kesäksi ja osaatte kitaran perussäätöjen tekemisen niin suosittelen tällaista varauksetta. Arvosanaksi viisi Uli Behringeriä.
