Nyt, kun kaikki kannamme yhdessä kortemme kekoon korona-virusta vastaan nököttämällä kotona ja käymällä kaupassa mahdollisimman harvoin on hyvä punnita mitä ruokia kannattaa kaappiin ostaa. Mikä säilyy, mikä on hyvää ja halpaa?
Puolivalmisteet ja pakasteet ovat toki houkuttelevia, mutta nythän meillä on aikaa panostaa kunnolliseen kokkailuun. Ei saa käydä salilla, konserteissa taikka örveltämässä baarissa. Työtkin voi hoitaa etänä jos on tällainen korkeakoulutettu, fiksu ja vastuullinen, kuten minä olen. Näinpä aikaa jää käsille aivan tuhottomasti. Siksi tässä kirjoittelen tätäkin, ettei paholainen ota näitä käsiä vaikka runkkailukäyttöön.
Vajaa pussillinen kuivattuja kikherneitä.
Katselin ruokakaupassa, että kuivatut kikherneet (valitettavasti tehottomasti tuotetut luomusellaiset) maksavat reilut 5€/kg. Eli tuo 400g pussi on k-kaupassa 2,09€. Halvempaa kuin jauheliha ja taatusti säilyvät vaikka miten pitkän eritysjakson halki. Etenkin jos on kunnon cis-paska setäukko joka ei vegepaskaa syö niin luulisi noiden säilyvän vuosikymmeniä. Mehän ei kuitenkaan sellaisia olla ja tehdään noista vaikka falafelia. Hyviä vaihtoehtoja kikherneherkkuihin ovat myös erilaiset curryt ja hummus.
Falafel on mielestäni yksi pätevimmistä kasvisruuista. Helppo tehdä ja helvetin hyvää. Tein teille oikein videon opastamaan kuinka niitä tehdään. Kannattanee avata ihan uuteen ikkunaan.
Nyt, kun tässä on tämä some-influensserin ura taas pyöräytetty pitkästä aikaa käyntiin niin voisitte alkaa lähetellä minulle kaupallisia yhteistöitä. Erityisesti Volkswagen Suomi voisi laittaa minulle vaikka uuden farkku-golfin tai vaikka passatin. Mielellään juuri farkku, että saan bändikamat kulkemaan tarpeen vaatiessa kivasti. Uudesta golfistahan ei ole vielä esitelty farmarimallia, mutta seiskakorin malli kelpaa myös. Voin kehua sitä kovasti. Olen nimittäin ajatellut vaihtaa autoa vähän uudempaan vaikka nykyinenkin volkkari on oikein hyvä. Siis oikein hyvä, mutta ei kai tällainen trendikäs some-influensseri voi suomalaisen auton keski-ikäisellä autolla ajella? Eihän? Laittakaa autoa tulemaan, väri voi olla mikä vaan, mutta ei mielellään valkoinen. Se on kaikista tylsin auton väri. Moottori voisi olla vaikka 2.0 TDI. Lupaan myös etten ajele Uudenmaan lääniin tämän eristyskauden aikana.
Tiedättekö miksi Amerikassa kutsutaan lidlin Royal cheeseä? En minäkään, mutta Vantaalaisesta lidlistä tällaisia tuotteita löytyi. Miksikö vastentahtoinen, mutta urhea sankarinne on tänne joutunut? Vastaus on työhommat. Olisin voinut mennä myös ravintolaan syömään burgerin, mutta säästäväisyyden ja yleissivistyksen alttarille uhrasin nyt herkkuateriani.
Royal cheese Hinta: 1,99€ Royal cheese hampurilainen vastaa käytännössä hesen tai mäkin euron juustoa. Koko on samaa luokkaa kuten makukin. Hesen burgerissa on ehkä etuna se, että välissä on majoneesia antamassa lisää rasvaista makunautintoa. Lidlin burgerissa pihvi maistuu ehkä vähän enemmän ja sipulikin tuo lisäaromia muuten koostumukseltaan ja ulkonäöltään varsin epämiellyttävään kötöstykseen. Pitäisin tätä kuitenkin ihan kohtuullisen ok:na vaihtoehtona hesepullalle. Ajaa asiansa ja ei maistu edes niin hirveältä kuin ennakkoon odotin. Tämä saa arvosanaksi 2/5. Asteikolla missä 8€ satsaus hesen megaburgeriin olisi 3½/5 makuelämyksenä.
Pounder quarter with lidl
Chicken wrap Hinta 2,69€ Näyttää ihan tortillalta, maistuu aika mitäänsanomattomalta. Kanassa ei ole nimeksikään makua. Se näyttäisi olevan kanan rintaa ja sitä on enemmän kuin saattaisi odottaa. Tosin rinta ei kanassa maistuvin kohta olekaan. Makuelämyksen ankeutta korostaa melko ällöttävä lievästi makea maissia ja paprikaa sisältävä limainen salsatöhnä. Tälle annan ihan suoraan arvosanaksi 1/5.
Melkein pahaa. En voi suositella kenellekään. Kuten en myöskään Vantaata. Ainakaan tätä Vantaan aluetta, jossa istuskelen tätäkin tekstiä kirjoittamassa. Dystooppinen kaupungin irvikuva, missä mikään ei ole lähellä. Kaikki on rakennettu autoja ajatellen ja ainoat kadulla kävelevät ihmiset ovat avoimesti huumeita käyttäviä maahanmuuttajia tai ostoskassejaan bussipysäkeille raahaavia mummeleita, joilla ei ajokorttia ole. Ihmiset kiitävät ohi tunteettomissa metalli- ja muovikapseleissaan. Kadut on tehty mahdollisimman vittumaisiksi kevyelle liikenteelle, älä kävele on viesti. Luontoäiti on kääritty betoniseen vaippaan ja ilma on saastunut autojen ja teollisuuden päästöistä. Dynaamiset it- ja teknologia-alan hipsterit ovat tunkeneet monikerroksiset parkkihallinsa täyteen bensanielujaan niin, että joutuvat ajamaan työpaikalle kilpaa saadakseen parkkipaikan edes näistä monikerroksisista betonibunkkereistaan.
Aivan järkyttävää elämää. Onneksi asun landella. Vantaalla on varmaan kivojakin paikkoja, mutta tämä on todellinen urbaani helvetti. Miten kukaan voi olla onnellinen saatikka iloinen tällaisessa ympäristössä? 0/5.
Tykkään kokkailla ja katselin, että joulupukki voisi tuoda minulle valurautapadan, mielellään vielä emaloidun sellaisen, että voin haudutella tomaattisia ja muita vähän hapokkaampiakin kastikkeita ilman, että ruokiin irtoaa rautainen sivumaku. Tietty paljaalla valuraudallakin voi kokata tomaattisia ruokia jos pata on tarpeeksi hyvin pinnoittunut rasvalla, mutta emalointi suojaa ja helpottaa puhdistusta. Emaloidussa padassa voi myös säilyttää ruokaa pidemmän aikaa ilman, että se tarvitsisi kaataa toiseen säilytysastiaan. En usko, että missään vaiheessa paistaisin padalla yhtä kuumana kuin paistinpannulla, niin emalointi tuskin ottaa itseensä liedellä kuumentamisesta.
Lidl toi siis sopivaan aikaan myyntiin pari Le Creuset-kopiota. Le Creuset on käsittääkseni kohtuulisen arvostettu ranskalainen valmistaja, joka on erityisen tunnettu emaloiduista padoistaan ja pannuista. Näiden hinnat kuitenkin ovat aivan avaruustasoisia eikä tällainen tavallinen tallukka raaski sellaisia hankkia vaikka ne olisivat ikuisia. En nimittäin elä ikuisesti, niin käytännössä maksaisin aika paljon turhasta! Elän luultavasti vielä 40-50-vuotta jos en sairastu yllättäen tai menehdy tapaturmaisesti, niin jospa lidlin pata kestäisi ainakin osan tuota matkaa. Ikuisuus on liian pitkä aika, eikä mitään käyttötavaraa varmaan kannata mitoittaa niin pitkään kestämään. Ehkä joku Elon Musk voi animen katselun ohessa ostaa pari tällaista le creusetia ja ampua avaruuteen?
Erneston patasarja on kopio Le Creusetin signature sarjasta. Lähin vertailukohta tuolle ostamalleni padalle on varmaan tuo melkein 200€ maksava 2,4l pata. Erneston pata on erittäin saman näköinen ja rakenteellisesti lähes vastaava. Hinnaltaan tämä lidlin pata oli 29,9€ ja tilavuudeltaan 2,8 litraa, eli isompi ja merkittävästi edullisempi. Takuutakin tuotteella on kolme vuotta.
En ole emaloinnin ekspertti, mutta pata näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä kokata, eikä ole vielä pettänyt vaikka sillä useamman satsin olen ruokaa tehnyt. Heikompitasoinen emalointi saattaa alkaa murentua kovemmassa käytössä. Olen paistanut padalla hellalla, hauduttanut uunissa ja mitä kaikkea tällä nyt voikaan tehdä ja hyvää on tullut. Näyttäisi kovasti siltä, että pata tekee sen mihin se on suunniteltu, tai siis kopioitu. En mitenkään usko, että padan emalointi olisi samalla tasolla kuin Le Creusetilla tai vaikka fiskarsilla/hackmanilla. En siis lähtisi tällä paistelemaan kovin kuumalla liedellä tai laittaisi tätä kovin paljon yli 225 asteen lämpötilaan uuniin. Mukana tullut ohjekirja lupaa uunilämpötilan kestoa 240 asteeseen, kun le creuset taitaa sallia käytön paljon korkeammalle.
Pata on kohtuu painava ja melko paksuseinämäinen. Emalointi on kiiltävän lasimainen ja seuraa karhean valuraudan pinnanmuotoja ollen itsekin hieman epätasainen. Emaloinnin paksuus on arvioltani 0,1-0,2mm luokkaa ja taitaa vähän vaihdella päätellen sen pinnanmuodoista.
Käyttömukavuutta lisää se, että padan kahvat ovat sen verran isot, että niistä on helppo sitä nostella patakintaat käsissä ja kannen nuppiin on myös helppo tarttua. Kunnes emalointi murtuu käyttökelvottomaksi on tämä varmasti hintansa väärti pata. Annetaan arvosanaksi vaikka sellainen rehellisen optimistinen 3½/5.
Erneston valurautapata parvekkeella, kun en jaksanut alkaa mitään salamahommia virittelemään!
Ajattelin aloittaa myös ruoka-aiheisen v-login. Tai no tällaisen kokkaussarjan. Tässä teille kotikokeille soijabolognesen ohje. Kandee opetella tekemään safkaa itse!
Ainekset:
Iso porkkana
Iso sipuli
Kolme valkosipulin kynttä
1-2 sellerin vartta
Kasa tummaa soijarouhetta
Soijakastiketta
Kasvisliemikuutio puolessa litrassa vettä
Savupaprikaa
Sipulijauhetta
Mustapippuria
Reilu teelusikallinen rosmariinia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Timjamia
Parmesaania
Tomaattimurskaa
Tölkkikirsikkatomaatteja
Tässä vielä se video aiheesta!
Tiedän myös, että te pervot olette odotelleet uutta Huutokauppakeisari fanficiä, no tässä vielä yksi.
Osa 2: Mr Lotharin jättidildo
Heli ja Aki olivat ajaneet Vantaalle pornotähti Mr. Lotharin asunnolle, joka toimi myös hänen kotistudionaan. Mercedes-merkkinen pakettiauto kurvasi vantaalaisessa lähiössä sijaitsevan kerrostalon pihaan.
"Heh, itsekin joskus tuon töitä kotiin!", tuumasi Aki katsellessaan Lotharin kotifilmien kuvausvälineitä.
"Mitäs meille olisi tänään tarjolla?", hän kysyi.
"No tässä olisi kasa erilaisia seksileluja, joita on joissain filmeissä käytettykin, käsirautoja, dildoja, piiskoja ja lateksiasuja.", tavarat oli aseteltu pöydälle riviin. Joukosta pisti silmään erityisesti iso musta kumidildo. Se oli vähintään Akin käsivarren mittainen ja paksuinen. Black horse, siksi Lothar sitä kutsui.
"No paljonkos hintaa ajattelit näille?"
"500 euroa pitäisi saada." Insertti Akin puhuvasta päästä "Hintaa oli aivan liikaa, mutta valtava black horse dildo, se on saatava perjantain huutokauppaan."
"Ei ei... kyllä satasen voin näistä maksaa."
"Neljäsataa ja kättä päälle!", tinkasi Lothar.
"Sataviiskymppiä niin tehdään kaupat."
"No kolmesataa ja laitan päälle vielä kasan vhs-filmejä, joita on tullut kuvattua 90-luvulla."
Insertti Akin puhuvasta päästä "Kotivideoista voi saada hyvän hinnan ja varmaan Helin kanssa voitaisiin kanssa saada niistä vipinää ja ideoita makuuhuoneeseen."
"Kaksisataa niin kaupat tulee.", sanoi Palsanmäki tarjoten kättä.
Tähän tarjoukseen Mr. Lotharkin tarttui ja tavarat saatiin kyytiin.
Hirvaskankaalla Markku katseli tavaroita ja pyöritteli isoa dildoa käsissään.
"Ei kai tämä kehenkään mahdu ei pirulauta?"
"Kyllä se menis ja hyvältä vielä tuntuisi!", vakuutteli keisari.
"No ei kyllä mene."
"No sovitellaan sovitellaan..", sanoi Aki katsoan Markkua hymyillen ja avasi housunnappeja.
Ensin Markku alkoi mittailemaan dildoa pöytää vasten nojautuneen Akin peräaukolle.
Insertti Markun puhuvasta päästä huutokauppakamarin edessä. "Nopeasti siinä huomattin, että ilman jonkinmoista liukastetta homma menisi väärällä tavalla päin persettä."
Markku haki tuvan keittiöstä paketin voita ja hieroi black horsen kauttaaltaan rasvaiseksi. Nyt muovista jättikyrpää voitiin alkaa sovitella pikkuhiljaa sisään ja sentti sentiltä se työntyikin yhä syvemmälle.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku auttelee minkä kerkeää!"
Myöhemmin illalla huutokaupan jälkeen Aki oli nälkäinen. Voileipä pitäisi saada. Mutta Markku oli käyttänyt kaiken voin black horsen voiteluun.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku oli käyttänyt kaiken voin tunkeakseen pläkhorsen takapuoleeni."
Järkytyksekseni viime kesänä Mondos sensitive-kondomit olivat loppuneet joka lidlistä. Hätääntyneenä laitoin lidlille kyselyä, että ovatko poistuneet valikoimasta vai pelkästään vähissä. SEKSIELÄMÄ PILALLA! Sain vastauksen, että ne ovat poistuneet, kun asiakkaat ovat toivoneet tilalle jotain muuta. Ja mitä tuo muu sitten oli? En tiedä, mutta raskaustestejä siellä hyllyssä oli siinä kohdalla missä normaalisti olisi mondoseja. Oliko lidl lähtenyt mukaan synnytystalkoisiin? En tiedä. Onneksi Loviisan kunnassa, jossa viettelin aikaa kesälomallani ei nussita tai ei ainakaan ehkäistä niin saatiin tyttöystävän kanssa napattua sieltä muutamia paketteja näitä erinomaisia kondomeja varastoon.
Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mondosin kumit ovat palanneet valikoimaan. Niitä löytyi taas monien lidlien kassoilta. Olin onnellinen ja ostin pakkauksen, sillä olen vuosien kokemuksella todennut nämä pätevimmiksi kondomeiksi hintalaatusuhteeltaan.
En nyt sitten löytänyt lompakostani sitä kuittia missä näiden hinta olisi, mutta muistan, että nämä maksavat 3,29€ 12 kappaleen pakkaus. Ei varmasti heitä hinta tuosta muistikuvasta monta kymmentä senttiä eri suuntaan. Vieressä hyllyssä oli käppäisiä sultanin kondomeja lähes viiden euron hintaan ja pakkauksessa on VAIN viisi kumia. Ei tarvitse olla mikään matematiikkanero, että tajuaa mondosilla varveista tulevan huomattavasti halvempia. Ymmärrätte siis varmaan senkin miksi palautetta laitoin!
Miksikö ostin sitten noita Joy-kondomeja, joiden pitäisi olla nystyräisiä ja/tai juomutettuja? No siksi, kun sensitivet oli loppu! Jotain piti saada, koska kölkkimään teki mieli. Nyt siis kommentit molemmista.
Sensitive-kondomit ovat nyt nähtävästi muuttuneet. Alunperin sensitivet haisivat vähän pahalle, mutta tuntuma oli erinomainen. Uudet sensitivet ovat paremman tuoksuisia, mutta samalla sitten myös vähän paksumman oloisia. Tuoksu on vaniljainen, suorastaan jacky makupalan kaltainen. Tuntuma ei vaan ole niin hyvä kuin vanhoilla. Testasin nimittäin saman päivän aikana molempia. Niin kova panomies olen, että kahdesti sain värkkini "juhlakuntoon" edistyneestä iästäni huolimatta!
Joy-kondomeista voin sanoa sen verran, että niillä tuntuma on vielä huonompi, etenkin jos ajokelit ovat liukkaat. Kuulemma ne nystytkään eivät tunnu rakastelun vastakappaleelle mitenkään. Nämä olivat aika paksuja ja tunnottomia, en suosittele.
Uusillakin sensitiveillä kuitenkin sain rakastelusta nautintoa ja pitäisin niitä edelleen edullisen hintansa vuoksi erittäin suositeltavina. Luotettavuudesta voisin vielä sen verran sanoa, että en koskaan ole saanut ensimmäistäkään lidlin kondomia rikki tositoimissa. Kerran superpyllikännissä yritin venyttää kondomia oluttuopin päälle kaataakseni kaljaa sen sisään. En muista kyllä miksi. Halusin kai ärsyttää tuntemattomia ihmisiä helsingin inferno-baarissa tuska-päivän jälkeen, että saisimme pöydän kaveriporukalleni. Se on ainoa kerta, kun mondos on revennyt. Myös pöytä saatiin.
Taisin jollekin lukijalle luvata eroottisia kuvia tämän artikkelin höysteeksi jos lähettävät palautetta lidlille niin, että saadaan mondosit takaisin. No tässä olisi eroottinen kuva ja fanfic-novelli Huutokauppakeisarista.
Mikä näky Heliä odottaa huutokauppakamarin yläkerrassa perjantain huutokaupan jälkeen.
Osa 1: Markun seksikiikku
Äänekosken Hirvaskankaalla oli taas tohina käynnissä. Valmistautuminen perjantain huutokauppaan oli alkanut. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki oli hakemassa tavaroita huutokauppaan ja Markku oli jätetty pajalle askartelemaan. Markku oli päättänyt rakentaa seksikiikun vanhasta autonrenkaasta ja kasasta ketjuja.
Markku oli ripustanut renkaan ketjuilla kattoon ja kiikkua tarvitsisi nyt testata. Heli tuli sisään katselemaan Markun askartelua ja suostuikin istumaan kiikkuun koemielessä, koska kyllähän cis-normatiivisessa seksissä nainen on se vastaanottava osapuoli. Heli violetteine hiuksineen istui kiikkuun ja Markku mallasi keinua sopivalle korkeudelle ja asentoon. Samalla pajan ovi aukesi ja itse huutokauppakeisari Aki astui sisään.
"JAHAS! Mitäs täällä tapahtuu!", hän mylväisi.
Markku loikkasi välittömästi sivuun niin, että stetsoni meinasi pudota päästä. Aki katsoi keinussa makoilevaa Heliä ja tunsi etumuksensa paisuvan. Helin pitkät kauniin väriset hiukset ja naisellisen pehmeät muodot olivat kiikussa tarjolla ennennäkemättömällä tavalla. Aki tuli itsekin mallaamaan keinua ja totesi sen olevan juuri sopivalla korkeudella. Markku katseli isännän toimia ja tunsi sykähdyksiä omassakin kalussaan. Oli kiihottavaa katsella alfaurosmaisen Palsanmäen otteita. Aki nosti rakkaansa hameen helmaa ja veti pikkuhousut pois ja totesi Helin olevan jo aivan märkä. Hän avasi farkkujensa sepaluksen ja työntyi kovalla sykkivällä rakkauden sapelillaan Helin aromikkaaseen karvatuheroon. Tosimiehenä Aki nautti pienestä tuuheudesta ja sen tuomasta kutinasta. Markku katseli edelleen taempaa tätä kaikkea ja tunsi paineiden kasvavan. Pian olisi pakko tyydyttää itseään ja hän alkoikin hieroa kivikovaa kaluaan farkkujen taskusta. Helin ähinä ja lätinä lisäsi hänen kiihkoaan ja pian hän tuliki housuihinsa. Aki itse tiesi Markun katselevan ja jatkoi esitystä. Hän olisi voinut laueta itsekin jo ajat sitten, mutta kiusoitteli Markkua. Pitkillä työnnöillä hän jatkoi vaimonsa rakastelua. Kiikku natisi, mutta pysyi kasassa. Tämä olisi saatava perjantain huutokauppaan.
Bongasin joku aika sitten lidlin hyllystä muutaman uuden chilikastikkeen. Mausteisen sapuskan ystävänä otin sitten kaksi näistä kolmesta uutuudesta testiin. Edullinen 1,39€ hintakaan ei paljon lompakossa kirpaissut. Mutta katsotaanpa kirpaisevatko tuotteet suussa. Pakkauskoko on 100ml. Testaamatta jäi vihreän värinen jalapeno-kastike, koska se oli miedon näköistä ja en ole mikään nössö!
Pullojen hieman mauton, ulkoasu on selkeästi tarkoitettu kiinnittämään huomio. Huomasin ja ostin pullot joten homma selkeästi toimii.
Jos edessäpäin mainittu scovillen-yksikkö (SHU) ei vielä joillekin lukijoista ole tuttu niin yksikkö kuvaa kapsaisiinin määrää ruoka-aineessa. Kapsaisiini on chilissä se yhdiste, joka aiheuttaa tulisuuden tunteen.
Ensimmäisenä keskustelemme bring the pain-kastikkeesta. Tällaisiin tuotteisiin on tosiaan tapana tehdä överi etiketti ja sellainen tämä on. Etiketti antaa ymmärtää, että nyt ollaan scoville asteikon syvässä tai siis korkeassa päässä, miten haluat sen asteikon asettaa x, y ja z akselien suhteen. Tarkempi etikettiin perehtyminen paljastaa, että tämä on tehty jalapenoista. Ensinnäkin, kuka tekee tappokastikkeen jalapenoista? Jalapenojen tulisuus vaihtelee välillä 3500 - 8000 scoville-yksikköä. Tulisimmat luonnolliset chilit ovat yli kymmenen kertaa tulisempia.
Voisi siis kuvitella, että vaikka vetäisit pelkkiä jalapenoja mössöksi ja purkkiin et saisi tulisuudeltaan kuin 8000SHU kastiketta. Tämän vuoksi hieman kyseenalaistan tuotteen härskin etiketin. Lisäksi etiketti paljastaa, että tuotteessa on vain 25% jalapenoa, muut ainekset ovat vesi, suola, etikka, mausteuute jne.... Pikaisella laskelmalla voidaan siis saada tämän chilikastikkeen korkeimmaksi teoreettiseksi tulisuudeksi 2000SHU. Tämä on saman verran kuin klassisessa tabasco-kastikkeessa. Ei siis kovin tulista. Kun ainetta maistaa niin huomaa tämän olevan oikeastaan pelkkää poltetta ilman mitään aromia ja sanoisin, että tämä on tabascoa tulisempaa. Mutta tabascolla on sentään valmistusprosessissaan jonkinlainen fermentointi ja tynnyrikypsytys parantamassa ja laajentamassa makuprofiilia. Bring the pain-kastike maistuu hieman liian etikkaiselta ja aiheuttaa itselleni hikan ja pientä epämukavuutta suuhun. Etenkin pahalla maullaan.
En voi suositella tätä kenellekään. Tämä ei ole etiketin lupaamaa älyvapaan tulista eikä edes hyvän makuista. Jos haluaa kuitenkin lisätä ruokaan pelkkää poltetta ilman aromia niin kyllä tätä sellaiseen voi käyttää. Tällainen kastike pitäisi mielestäni valmistaa jostain supertulisista chileistä kuten naga jolokiasta tai vastaavasta ja sen pitäisi olla sellaista, ettei sitä voi paljaaltaan edes maistaa. 1/5. Karmeaa, mutta aika edullista. Siitä ainoa piste.
Seuraavaksi otetaan työn alle habanero-kastike. Tämä lupaa hieman enemmän, sillä habanerolla on oma erinomainen hedelmäinen arominsa polttavan tulisuuden ohella.
Etiketin mukaan tämä liemi sisältää 4% keltaista habaneroa. Habaneron tulisuus taas voi vaihdella 100000 - 350000 SHU välillä. Tuolla tulisimmassa päässä siis tavara alkaa olla jo melko tiukkaa. 4%:seksi laimennettuna kuitenkin voidaan arvioida, että tämän purkin sisältö on maksimissaan 14000 SHU. Eli potentiaalisesti seitsemän kertaa tujumpaa kuin tuo bring the pain kastike. Todellisuus on kuitenkin se, että tämä habanero-kastike on huomattavasti miedomman makuista kuin bring the pain. Tästä voi kuitenkin jo maistaa jotain makuja. Habaneron pieni sitruksinen hedelmäisyys piilee tuolla vallitsevan etikkaisuuden seassa. En sanoisi tätäkään paljaltaan erityisen hyvän makuiseksi, mutta on tämä huomattavasti parempaa kuin tuo bring the pain-sotku. Tälle annan arvosanaksi edullisen hinnan ja käyttökelposuuden vuoksi 2½/5.
Olen kokeillut molempia kastikkeita mm. pitsan päällä ja etenkin habanero-kastike toimii tässä tarkoituksessa erityisen hyvin. Bring the pain sen sijaan pilaa senkin, jättäkää se siis hyllyyn. Yhteenvetona voisin todeta, että kaunis idea lidliltä tuoda tällaisia buffet-ravintolan/pitserian maustepöydän chilikastikkeita halvalla myyntiin, mutta nyt ammuttiin harmillisen paljon ohi maalista.
Selkeästi etnistaustainen nuorukainen yrittää kyllä kovasti, mutta häviää irvistellen Mietaalle, joka syö kolme ropposta sisältävän kulhon tyhjäksi kahdessakymmenessä minuutissa. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin, että tuo haastaja kuolisi. Samalla tavalla kuin Sauna-Timon venäläinen haastaja. Jos elämässä jotain tahtoisin vielä nähdä niin sen, että joku ulkomaalainen kuolee mämminsyöntiin. Olenko rasisti jos toivon jotain tuollaista?
Videolla Mietaa paljastaa myös, että mämmi on suomalainen köyhänmiehen viagra. Mietitäänpä hetki: Jos äijä vetää pääsiäisen aikaan 40 ropposta niin kuinka kuinka helvetimmoiset nussuorgiat siellä Miedon tuvassa on pääsiäisenä? Kaikkihan tietävät, että Juha säästää myös juhannukselle muutaman roven. Paritellaanko Miedon taloudessa vain pääsiäisenä ja juhannuksena? Voidaan myös pohtia, että miten paha löysämunaisuuden ongelma pitkäjussille on kehittynyt, kun noin paljon pitää "viagraa" tankata. Onhan hän vanha mies ja annostelun täytyy olla varmasti sen mukainen. Uskoisin kyllä, että tuolla annostuksella varmaan halvemmaksi tulisi vetää nappi viagraa? Tutkitaan!
Pikaisella googletuksella löytyy, että yliopiston apteekki myy viagraa 1x12 kappaleen pakkauksia hintaan 110€. Yhdelle pillerille tulee siis hintaa likimain 9,2€. Yksi mämmirove maksaa taas 2-3€/700g. Yhden viagran hinnalla siis saa noin kolme pakkausta mämmiä. Pääsiäisen mämmisesonki kestää noin kaksi viikkoa. Juha Miedon 40 mämmiropposen annostuksesta voidaan päätellä, että mämmiä on vedettävä 2-3 rasiaa päivässä, että saa tuon määrän menemään. Ja jos näinä päivinä sitten mieskunto on kohdallaan ja rakastelee vaikka joka päivä niin näyttäisi siltä, että viagran ja mämmin hinta tulee aika samalle tasolle. Ehkä jos ostaa halvinta mahdollista mämmiä niin saattaa säästää vähän. Mutta kummastako tulee pahemmat vatsavaivat? Mämmiä olen testannut, mutta viagraa en. No en kyllä mämmiäkään seksuaalisten toimintojeni piristäjänä, mutta ehkä tuota voisi kokeilla jos kerran Mietaakin niin sanoo (ja jos sillä osastolla olisi ongelmaa mitä minulla ei TIETENKÄÄN ole!!!!).
Luin alkukesästä netistä, että lidlillä on tällainen konsepti. Olen ollut hetken aikaa tietoinen myymälän olemassaolosta kotikaupungissanikin, mutta en oikein hahmottanut missäpäin se on. Nyt kuitenkin tajusin, että tämähän on aivan vakilidlini vieressä ja ajattelin mennä katsomaan mistä on kysymys. Myymälässä siis myydään halvalla ylijäänyttä lidlin käyttötavaraa, vaatteita, kalusteita, työkaluja, keittiövälineitä.
KARMEAA
Myymälän edessä oli mukavasti tilava pyöräteline ja itse liiketila oli avara. Romua oli paljon ja kaikki esineet olivat kutakuinkin omissa laareissaan. Asiakkaat vaan olivat myllänneet ne aika pahasti, mikä hieman vaikeutti tavaroiden selailua.
Etenkin joulukoristeita ja -vaatteita löytyi erittäin halvalla. Esimerkiksi näitä karmeita viime joulun neuleita kaupiteltiin vitosella. Kyllähän joku tuollainen miesnutturahipsteri varmaan voisikin tuollaista uskottavasti käyttää, tai Litku Klemetti. Oikeastaan kaiken hipsteriyden voi testata tällä, jos hän tai bändinsä voisi käyttää vaatetta hipsteriuskottavasti, se on melko varmasti erittäin hipsteri ja voit heittää huoletta päälle flow:iin tai Kallion baareihin, joissa voit sitten itkeä gentrifikaatiosta.
Useimpien joulukoristeiden hinta oli euron luokkaa. Joulumaahan löytyy meiltä jokaiselta sydämestä, että näin 31 asteen helteessäkin voi ihan hyvin laittaa koristeet kehiin tai ainakin ostaa varastoon?
Myös kevään puutarhatarvikkeet olivat päätyneet outlettiin ja olivat erittäin halpoja. Idätysastioita, ruukkuja, työkaluja, jopa pieni kasvihuone löytyi valikoimasta. Lasten leluja ja vaatteita oli myös monta laaria.
Naisten vaatteita ja kenkiä löytyi myös aivan helvetisti, miesten vaatteita harmillisesti hieman vähemmän tai sitten koot olivat luokkaa XL - XXL.
Perustarvikkeita rape vaniisi.
Työkalupuolelta löytyi lattiavahaajaa, trimmeriä nippusiteitä, hanskoja, teippiä. Myös keittiövälineitä löytyi, mutta tällä kertaa hyvin vähän mitään käyttökelpoista. Luulen, että tuo vaihtuvuus on aika runsasta. Tätä kirjoittaessa tarjolla oli mm. coctailin valmistussettejä.
Asiakkaita liikkeessä tuntui olevan yllättävänkin hyvin ja kauppa tuntui käyvän jos sopiva tavara löytyi. Eipä noilla hinnoilla paljon kannata jäädä miettimäänkään jos tarve on.
Täytyy ehkä itse jatkaa keittiövälineiden kyttäämistä silloin tällöin, myös ulkoiluvaatteita voisi alkaa tarkkailla. Nyt liikkeessä oli naisten vedenpitäviä tuulitakkeja, josta olisi mielelläni ottanut miesversion.
Se mitä sitten itse ostin oli pari pientä hedelmäveitseä. Mitä näillä oikeasti tekee verrattuna isompaan kunnon kokkiveitseen niin en tiedä. Ehkä jos pitää juuri noita pieniä hedelmiä pilkkoa mihin iso veitsi on liian kömpelö? Kai näillä voisi tuikata myös vihollista keuhkoon tai muuhun tärkeään sisäelimeen. Etenkin tuo pidempi on siihen varmaan hyvä. Älkää kuitenkaan menkö tökkäämään ketään puukolla tai veitsellä. Se on tosi tosi tyhmästi tehty. Kiellän.
Erneston pikkukeklut keittiöön.
Nämä ovat erneston samaa sarjaa kuin tuo aiemmin esitelty santoku-veitsi. Bambukahva ja terä ruostumatonta terästä. Pikaisesti katsottuna nämäkin ovat oikein terävät ja kahvat käteen mukavat.
Tuntuu kuitenkin, että tuo santoku-veitsi olisi jo vähän menettänyt parasta teräänsä. Ehkä näiden terässeos ei ole ihan lujinta mahdollista. Toisaalta sitten teroittaminen on varmaan vähän helpompi temppu. Täytyy tutkia asiaa, kun tulee ajankohtaiseksi. Mitä muuta näistä voisi sanoa? Uutena taisivat maksaa 9€, nyt irtosi vitosella. Selvää säästöä.
Yhteenvetona kaikesta voisin todeta, että lidlin outlet-myymälässä kannattaa käydä vaikkei varsinaisesti tarvitsisi mitään. Etenkin jos tuntuu, että joku hyvä tarjous meni ohi tai kaduttaa, koska joku tuote jäi ostamatta, kun ne viikottain vaihtuvat. Ehkä tuote löytyykin nyt halvemalla outletista. Hieno idea, joka varmasti vähentää tavarahävikkiä. Sellainen pikku yksityiskohta kaupassa oli, että siellä pystyi maksamaan ainoastaan kortilla. Menkää siis ihmettelemään jos vaikka tarvitsisitte 10 metriä puutarhaletkua tai hienoja sisustustyynyjä 3€ hintaan.
Kyllähän todellisella lidl-lifestyle ihmisellä on sohvatyynytkin lidlistä? Eikös? Olisin tottakai ostanut itsekin tällaiset jos en olisi vasta eilen mennyt törsäämän ikeassa uusiin hienoihin kulttuuria omiviin villaseostyynynpäällisiin ;(
HH ei tarkoita tässä tapauksessa Heil Hitleriä vaikka niin kovasti tahtoisitte sekin pikkukotinatsit. Vaan HalpaHallia. Kyseessä on siis jonkinlainen kotimainen markettiketju, jonka taustalla on ilmeisesti uskonnollinen yhteisö. En ole varma mikä, mutta Saarijärvellä paikalliset kutsuivat ovensuussa paikkaa "uskisten" kaupaksi. Uskonnollinen tausta näkyykin tosiaan siinä, että marketissa ei alkoholia myyty. Myytiinköhän kondomejakaan? En tutkinut.
Kunnollisia kondomeja ei muuten myydä enää lidlissäkään! Mondosin laadukkaat ja edulliset kondomit ovat kuulemma poistuneet valikoimasta! Järkyttävää! Mondos sensitivet ovat olleet hinta/laatusuhteeltaan ylivoimaisimpia kondomeja, joita olen käyttänyt. Seksielmäni on pilalla jos joudun vaihtamaan brändiä esimerkiksi ankeisiin sulttaaneihin, joita lidlissä on nyt kunnollisten kondomien tilalla. Lähettäkää arvoisat lukijani lidlille palautetta, että saadaan mondosit takaisin. Lupaan kirjoittaa kattavan arvostelun tuoteperheestä kuvineen jos onnistumme tässä tavoitteessa.
Nautin siis nyt arvostelussa olevan tuotteen Saarijärvellä juhannuspäivänä. Tilasin listalta erittäin edullisen pekoniburgerin, jonka sai hintaan 4€. Myönnän, että olin rehellisesti hieman skeptinen sen suhteen millaisen ankean pullan sieltä saisin. Herburgerin jättipekoniburgeri taitaa tällähetkellä maksaa reilusti päälle 5€ ja on paikasta riippuen melko ankea esitys. Pekonia on vain nimeksi, majoneesi ei maistu miltään ja pihvi on kuin söisi maustamatonta soijarouhetta. Burger king ei paljon paremmaksi laita, etenkään hinnan puolesta ja mäkkäristä en tiedä, kun en ole siellä aikoihin käynyt.
Grillikulttuurikin on viimevuosina ottanut järkyttävän nokkakolarin, kun tuntuu, että ihmiset syövät mautonta hesemoskaa tai ylihintaisia hipsteriburgereita, joissa sitten on hinnassa ilmaa kikkailun ja brändäyksen vuoksi. Tuntuu, että kilpailu on koventunut ja tämän vuoksi grillit ovat joko pudottaneet laatua tai nostaneet hintoja. Syötetään halvalla paskaa tai kalliilla kikkailua. Eihän grilliruoka koskaan mitään hyvää ole ollut, mutta ei se ole myöskään ollut ihan täyttä paskaa tai hirveän kallista. Vaikea paikka varmaan löytää se balanssi hinnan ja laadun kesken? Tai sitten nostalgia on kullannut muistot ja nuoruuden nautinnolliset herkkuhetket öisellä grillikioskilla ovat vain nostalgiaa ja muistojen harhaa.
HH Cafe yllättääkin tässä tarjoilemalla erittäin maukkaan, hyvän kokoisen ja edullisen burgerin. Pihvissä on makua, pekonia oli juuri sopiva määrä, majoneesi oli hyvän makuista. Ei tämä mitään gourmeeta tai ravintolatason burgeriherkkua ole, mutta neljän euron hinnalla aivan lyömätön diili! Tämä siis antaa toivoa sen suhteen, että ehkä grilleilläkin tarjoiltiin joskus halpoja ja hyviä burgereita. Älä siis autoile onnesi ohi vaan käy herkuttelemassa pikaruokasi HalpaHallissa äläkä hesessä!
Valitettavasti ei ole kuvaa burgerista, kun hotkaisin sen krapulanälkääni ennenkuin edes ehdin ajatella kuvan ottamista. Arvosanaksi täydet 5/5, kun otetaan huomioon tuotteen huomattavan edullinen hinta ja ateriointiympäristön hurmaavan pelkistetty ankeus.
Mistä kummasta Ernesto kokkiveitsiä saa kysytte? No lidlistäpä tietenkin. Taisin spoilata tuon jo otsikossa. Nyt testissä perinteisen muotoinen keraaminen kokkiveitsi, jonka hinta viime tarkistuksella oli noin 4€ ja kalliimpi ruostumattomasta teräksestä ja bambusta valmistettu santoku-veitsi. Santoku-veitsen hinta olikin sitten tuplat eli 8€.
Aloitetaan halvemmasta keraamisesta veitsestä. Muodoltaan terä on perinteinen eurooppalainen kärkeä kohti kaartuva. Kahva on aika halvan tuntuista muovia, mutta on kestänyt ajan saatossa ja siitä saa hyvän otteen, sinisen osan ollessa hieman kumimaisempi. Veitsen balanssi ei ole ihan kohdallaan vaan on hieman teräpainoinen, mutta ei pahasti.
Tämä minulla on ollut jo pidemmän aikaa, pari vuotta itseasiassa. Veitsi tuntuu pitävän teränsä kohtuu hyvin sillä se on edelleenkin kohtuullisen terävä ja leikkuujälki aivan ok, vaikka tällä onkin melko paljon leikelty. Terä oli uutena todella terävä ja tällä pystyi vaikka leikkaamaan avokadon kiven kahtia helposti sitä halkaistaessa. Nyt terä ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.
Keraamisten veitsien materiaali on käsittääkseni lähes aina zirkoniumoksidia tai jotain muuta vastaavaa, joka on ruostumatonta terästäkin kovempaa (Lidlin nettisivut kertovat, että terä on zirkoniumia. Zirkonium paljaaltaan on wikipedian mukaan kohtuullisen pehmeää, mutta zirkoniumoksidi on kovuudeltaan rinnastettavissa timantteihin.) Näin kova ja kiderakenteinen materiaali ei kestä kovia iskuja. Niinpä veitsen terä saattaa hajota sen pudotessa lattialle. En myöskään uskalla runtata valkosipulinkynsiä veitsen lappeella etten katkaise terää. Koska materiaali on niin kovaa keraamisten veitsien teroittaiminen on kotona työläämpää tai jopa lähes mahdotonta verrattuna teräksisiin.
Yhteenvetona keraamisista veitsistä voidaan sanoa, että materiaali on siis kaksiteräinen (höhöhö) juttu sillä se pitää terän hyvin, mutta on herkkä iskuille ja teroittaminen on hankalaa. Terä ei myöskään taivu, joten sitäkin pitää varoa. Plussana vielä, että keraaminen veitsi ei allergisoi eikä se voi ruostua.
Veitsi on silti erittäin käyttökelpoinen niin kauan kuin siinä terä pysyy ja 4€ hintaan tämä on erittäin hyvä valinta aloittelijan tai peruskötöstelijän keittiöön halvan hintansa, helvetinmoisen terävyytensä ja kohtuullisen käsiteltävyytensä ansiosta. Enemmän kokkaavalle en menisi ehkä suosittelemaan. Ilmeisesti Lontoossa oli suoritettu terrori-isku käyttäen lidlin keraamisia veitsiä, että monikäyttöisiäkin nämä ovat. Kuvassa näyttäisi olevan juuri tämänkaltainen erneston kokkiveitsi. Näitä nimittäin saa monissa pirteissä väreissä.
Lopullinen arvosana: 3½/5.
Santoku-veitsi on ilmeisesti eräänlainen japanialaisten keksimä hybridi länsimaisen ja aasialaisen veitsen väliltä. Terä on vähän kaartuva, muttei samassa määrin kuin eurooppalaisessa kokkiveitsessä. Tämä on hyvä valinta kasvisten ja jopa lihojenkin viipalointiin. Itse leikkaan kuitenkin lihaa mielumin eurooppalaisella kokkiveitsellä. Santoku-veitsiä saa symmetrisellä ja epäsymmetrisellä terällä Tässä terä on symmetrinen. Pienten terään hiottujen syvennysten tarkoitus on ilmeisesti estää aineksia tarttumasta veitseen.
Tämäkin veitsi on erittäin terävä suoraan pakasta vedettynä. Tälläkin saa leikattua asioista tosi ohuita siivuja, tai saisi leikattua vielä ohuempia jos terä olisi kapeampi. Tämä alkaa olla jo hyvä yleistyökalu keittiöön. Veitsi on kohtuullisen tasapainoinen ja bambusta valmistettu tosi simppelin näköinen kahva tuntuu yllättävän mukavalta käteen. Näinkin halpaan veitseen on saatu loihdittua yllätävän hyvä laadun tuntu. Aika saa nyt näyttää kuinka hyvin tämän materiaali pitää terän. Toistaiseksi ei ole ollut valitettavaa. Tuntuisi, että joululahjaksi saamani fiskarsin functional form sarjan veitsi ei ollut edes uutena yhtä terävä kuin tämä ja alkaa olla puolen vuoden käytön jälkeen menettänyt parasta teräänsä. Tosin aika edullinen tuotehan sekin on.
Tälle halvalle santoku-veitselle voin antaa hyvillä mielin arvosanaksi 4/5. 8€ hinnalla voi olla melkoinen homma löytää halvempi ja yhtä hyvä perustyökalu keittiöön. Käytänkin tätä moneen leikkaushommaan melkein mielumin kuin tuota fiskarsin veistä tämän hyvän tasapainon ja terävyyden vuoksi.
Veitset rinnakkain
Oletteko huomanneet muuten sellaista, että lidlillä on nykyisin oma hieno mobiilipeli? Mini lidl on hieman muinaisen sim-sarjan (simhospital, simfarm jne.. Jonnet ei muista) tyyppinen mikromanagerointipeli, jossa rakennetaan omaa lidliä, kehitetään tuotevalikoimaa ja suoritetaan pieniä minitehtäviä joita voi olla vaikka paskovien koirien hätistely ulos myymälästä tai arpajaisten suorittaminen.
Ainakin alkuun peli on oikein rentouttava eikä edes sisällä varsinaisia mikromaksuja. Pelissä on kuitenkin eräänlainen pay to win ominaisuus. Siinä nimittäin kerätään kolikoita joilla sitten arvotaan jonkinlaisia hyvitystuotteita, joita käytetään valikoiman ja myymälän laajentamiseen. Näitä kolikoita saa pelin sisäisistä tehtävistä, mutta myös skannaamalla lidlin tuotteiden viivakoodeja. Nokkelimmat pokkelimmat ovat kuitenkin huomanneet, että saman viivakoodin voi skannata ainakin tämänhetkisessä versiossa niin monta kertaa kuin jaksaa. Eli periaatteessa ostamalla halvimman tuotteen on mahdollista skannata sitä samaa ääretön määrä. Oikeastaan voisin helpottaa elämäänne ja laittaa viivakoodin tähän niin voitte skannailla sitä vaikka tietokoneenne näytöltä. Tuo on siis joku lupilu-hedelmäpatukka. (hehe pilu... :'D)
Noin voitte pilata peli-ilonne.
Peli alkaa kuitenkin alun jälkeen puuduttaa. Ihmiset alkavat paskoa paikkoja entistä nopeampaan tahtiin eivätkä henkilökuntasi olmit osaa tehdä mitään tarpeeksi tehokkaasti. Lopulta vaan kiroilet paistopisteen kanssa, tyhjennät kassakonetta ja siivoat roskia joita typerä työntekijäsi ei osaa siivota. Tavaroiden automaattinen hyllytys sentään onnistuu jotenkuten. Rahaa tuntuu kertyvän pikkuisen liian hitaasti omaan makuuni, että jaksaisin vaan puolipassiivisesti klikkailla kassakonetta tyhjäksi eikä satunnaisesti tulevia minitehtäviäkään tule ihan tarpeeksi tiheään tahtiin. Pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, että sitä jaksaisi neppailla paria iltaa pidempään. Etenkään, kun skannaamalla samaa viivakoodia menee motivaatio tehtävien tekemiseen. Lisäksi siinä vaiheessa, kun sain paistopisteen sen ylläpito alkoi suorastaan vituttaa. Käyttöliittymä pelissä on looginen ja pelaamisen oppii nopeasti. Pieniä pykäyksiä kuitenkin löytyy, kuten uusien hyllyjen ostamisessa on helppo ostaa vahingossa jotain tarpeetonta. Myös jotkut minipelit ovat vähän typeriä, kun saatat joutua myymään ja ostamaan samaa hyllyä monta kertaa saadaksesi palkinnon.
Pelissä on kuitenkin välillä hauskoja ja jopa realistisia kohtauksia. Jos kassat seisovat liikaa, tai joku asiakas tilttaa jumiin saattaa monilta hahmoilta mennä hermot ja ne heittävät vaan ostoskorinsa roskiksi keskelle lattioita. Vittu mitä porukkaa nuo saksalaiset. Saksalaisiahan nuo ovat. Ja katsokaapa tarkasti, kaikki ovat tasaisen valkoisia arjalaisia! Saksalainen yrittää sanoa: heilläkin on unelma. Rasistit perkele. Paskahko peli. 2/5.
Fiilikseni prismassa asioidessa. Oletteko muuten huomanneet, että prismassa on nykyisin parturi! Prismasta on kovaa vauhtia tulossa suomen walmart, eikä se välttämättä ole huono asia. Hauska nähdä erilaisia suomalaisia olmeja välillä tämän oman keskustahipsteri-kuplansa keskeltä.
Alkoholilaki muuttui ja kolmoskalja vahveni. Eikö asia näin mennyt? No kuitenkin marketeista saa nyt 0,8% vahvempaa olutta ja limuviinaa. Valikoima on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja useimmista kaupoista alkaakin saada erittäin kilpailukykyiseen hintaan erittäin juomakelpoisia tuotteita. Voisin jossain vaiheessa harkita hintalaatusuhteeltaan parhaan makuisten oluiden arvosteluakin (koska nyt alkaa oikeasti saada jo todella hyvää tavaraa) ja vaikka parhaita kiljureseptejä, mutta nyt testataan ihan bulkkikamaa. Sitä samaa lageria, jota suuri kansanryhmä kuluttaa, mutta pikkuisen vahvempana.
Koe toteutettiin sokkotestinä, jossa toinen osallistuja kaataa oman mielivaltaisen järjestyksensä mukaan oluet numeroituihin kuppeihin ja tarjoilee ne toiselle testaajalle. Kun molemmilla on edessään tuntemattomat oluet ja muistiinpanovälineet voi testi alkaa. Testissä on mukana verrokkina nobelanerin kolmonen, jotta nähdään erottuuko kolmosolut selkeästi nelosten joukosta.
Kaleksia
Testissä mukana olivat seuraavat tuotteet, jotka keräsin mukaan Jyväskylän Seppälän prismasta ja lidlistä. Kaikki tölkit kokoa 0,33l.
Karhu: 1,49€
Sandels 1,85€
Lapin kulta 1,33€
Olvi 1,59€
Veikko 1,49€
Kukko pils 1,79€
Nobelaner III 0,99€
Listaan tähän nyt oluet kommentteineen huonoimmasta parhaaseen omani ja testikumppanini sokkona antamat kommentit. Toinen testihenkilö ei tahtonut pisteyttää oluita vaan asetti ne paremmuusjärjestykseen. Itsekin pisteytin oluet asteikolla 5: testin paras 0: testin huonoin, eli teidän olutautistihipstereiden ei kannata repiä pelihousujaan sen suhteen, että miten joku voi antaa markettilagerille noin kovat pisteet. Ableistisen slurrin käytöstä voitte kyllä repiä pelihousunne. Hähä!
Huomioitavaa on, että testihenkilö 1:llä keskivaiheilla päätöksenteko oli todella vaikeaa sillä oluet maistuivat kuulemma kaikki niin samanlaisilta. Voittajan ja häviäjän valinta oli kuitenkin selkeä. Yksi huomattava erikoisuus testissä oli myös se, että molemmat kokivat löytäneensä selkäesti erityisen huonon makuisen oluen joukosta, mutta se oli molemmilla eri. Itseäni pisteytys helpotti saamaan oluet nopeaan paremmuusjärjestykseen.
6. Lappari -Pirteämpi esitys, makeampi maku, onkohan täysmallas? Ehkä veikko tai olvi, aika vähänlaisesti humalaa 2½/5
5. Olvi -Ei kovin humalainen, makean tuoksuinen, ei tunnu neloselta, kun on niin lattea, veikkaan sandelsia 3/5
4. Karhu -Karhu, tumma väri paljastaa, karhumainen perusmaku luulis, että olisi nelosena parempi 3/5 (mutta annoin sokkona vielä 1/3 pistettä lisää, että pystyy laittamaan paremmuusjärjestykseen)
3. Nobsu -Rapsakampi humala, myös makea, mutta sellaisella oikealla maltaisella tavalla 3½/5, veikkaan sandelsia tai lapparia, tai jopa veikkoa
2. Sandels -Onkohan tämä nobsukka? Hyvä saksalaishenkinen humalan aromi, vetinen mutta viljainen jälkimaku 4/5 (en saa selvää lopuista merkinnöistäni)
1. Veikko -Kukko pils? Vahvin maku, humalaa, mallasta 4½/5, vaalea väri ja vähän laitilan talon makua?
Ja koekaniini 2 eli minä itse asetin myös veikon sijalle yksi vaikken sitä osannut joukosta maun puolesta erottaakkaan.
Yhteenveto: Veikko on siis sokkotestissä selkeä voittaja ja edullisella 1,49€ hinnallaan voidaan kruunata bulkkineloslagereiden kuninkaaksi. Testin kallein olut sandels pärjäsi myös kisassa kohtuullisesti, halvin nelosolut eli lapin kulta ei loistanut, mutta ei saanut suuria moitteitakaan. Nobelaner ei erottunut joukosta kolmosena mitenkään erityisesti, eli kannattaako sitten ostaa näistä bulkkioluista vaan sitä kolmosta ellei halua päästä pikkuisen tehokkaammin huppeliin? Erityisen selkeänä testissä erottui kuitenkin se kuinka homogeenisiä oluet ovat vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin. Nämä erot olivat ehkä nelosversioissa hieman selkeämmin esillä kuin kolmosoluissa, mutta eivät riittävästi nostamaan mitään merkkiä selkeästi esille.
Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka pistejakauma onkin erilainen niin kaikki näistä maistuvat lähes samalta. Jos tahtoo bulkkiolutta ostaa niin kannattaa edelleen ostaa halvinta, tai sitten veikkoa. Saatte käyttää tätä testiä mainonnassanne lidl, kunhan vaan muistatte lähettää pari laatikkoa laadukasta herkkuveikkoa tai vaikka jotain muuta kivaa. Pusuja ja haleja kaikille!
Tänään nautiskelemme teetä. 50 pussin pakkaus pirkka Earl Grey-teetä maksaa 1,95€. Tämä onkin varsin kohtuullinen investointi verrattuna vaikka lähes tuplahintaisiin 20 pussin teesekoituksiin, joissa voi olla mukana kaikkea paskaa. Paskaa kuten mintulla maustettua vihreää teetä. Minttuteessä ei itsessään ole mitään vikaa. Olen nauttinut erittäin maittavaa minttuteetä Marokon Kasbahilla, mutta miten ihmeessä se saadaan maistumaan niin perseeltä jos se laitetaan annospussissa neljän erilaisen vihreän teen sekoitukseen? Nordqvist on vielä vittumaisuuksissaan nimennyt yhden vihreän teen sekoituksensa erilaisten jalokivien mukaan tehden näin pakkausten sisällöstä entistä epämääräisemmän. Menin nimittäin tyhmyyksissäni ostamaan tällaisen ja eikö JUMALAUTA joku smaragdi tai vastaava ollut ihan sitä itseään: minttuteetä. Maistuu ihan kusiselta hammastahnalta. Älkää missään nimessä ostako tuota sekoitusta.
Pirkka Earl Grey-pakkaus tuoksuu todella hyvältä. Heti ensinuuhkaisu pakettia avatessa tuo, tai suorastaan lyö naamalle mausteisen ja aromikkaan tuoksun. Minun piti ottaa oikein selvää, että mikä tämä aromi on, koska aloin epäillä käytössä olevan jotain arominvahventeita. Eihän juuri mikään muu pussitee tuoksu näin voimakkaasti.
Yleissivistyksessäni oli jonkinlainen aukko tällä kohtaa, koska en tiennyt, että Earl Grey-teehen sekoitetaan mausteeksi bergamottiöljyä. Bergamotti on päärynän muotoinen sitrushedelmä, jota kasvaa esimerkiksi Italiassa. Kyseisen hedelmän kuoresta puristettavaa aromaattista öljyä käytetään ainesosana mm. alkuperäisen Eau de Colognen tuoksussa.
Luettuani wikipedia-artikkelia pidemmälle epäilykseni arominvahventeesta osui periaatteessa oikeaan, sillä alunperin huonolaatuista mustaa teetä maustettiin bergamottiöljyllä juuri siksi, että se saataisiin muistuttamaan laadukkaampia ja kalliimpia aasialaisia teelaatuja. Eli kusista bulkkiteetä yritetty myrkyttää maistumaan laadukkaammalta kuin mitä se on. Sitä se teidän Earl Greynne on.
Pirkka Earl Grey-tee maistuu ja tuoksuu kupissa huomattavasti miedommalta kuin pakkauksessa. Käytännössä tämä on ihan menevää perus bulkkiteetä, jollaista voisi kuvitella saavansa esimerkiksi ruokareplikaattorista.
Kokonaisuutena voidaan sanoa, että pirkan bulkkitee on aivan juotavaa työpaikka- tai aamuteetä. Sama kuin joisi kupin jotain juhla mokkaa. Ei teeskentelijöille vaan kunnon työukkeli tai -akkeleille, joille ei kahvi syystä tai toisesta maistu. Hinta- laatusuhteen ansiosta arvosana on 3/5.
Huono kännykkäkuva aiheesta
Oletteko muuten miettineet, että parhaissa kaupungeissa on keskellä fallos. Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen Pariisista? No se torni! Fallos! New York? Empire state building! Shanghai? Oriental pearl tower, jossa on kivespussikin! Penis sojottamassa kohti taivasta. Ihmisellä on ollut kautta aikojen luontainen tarve piirrellä kulleja ja rakentaa niitä kohti taivasta.
Mistä tämä tarve sitten tulee? Kumpuaako se alistamisen tai vallan näyttämisen halusta? Pystytetään valtava miehisen voiman symboli näkyvälle paikalle laittamaan naiset, betamiehet ja luonto kuriin. Keskellä metsää voi kohota tehtaan piippu. Näin ihminen näyttää kuinka luonto on hänen alaisuudessaan. Kova ja jylhä piippu osoittaa kohti taivasta ja persepanee luontoa. Ihminen on suuri.
Kaupungeissa on erilaisia falloksia joka paikassa. Otetaan esimerkisi vaikka intialainen lingaa, joka esittää Shivan penistä. Sen päätä on tapana hieroa ja sen eteen kumarrutaan. Penis on jumalainen palvonnan kohde. Perinteiset kirkotkin ovat rakennettu sukupuolielinten mallin mukaan. Tässä Pekka Siitoimen ansiokas analyysi aiheesta:
“Kirkontorni suunniteltiin miehen siittimen mukaan ja varsinainen
kirkkosali lokeroineen tehtiin naisen sukupuolielimien sisä-osien mallin
mukaan. Kirkon pääovi kuvasi naisen häpyhuulia ja alttari kohdun
hedelmöittymispaikkaa, jonne vain pappi sai mennä. Sensijaan ennen,
sinne mentiin hedelmöittämään naiset samassa pyhässä tarkoituksessa. Kun
siitin eli kirkontorni asetettiin salin eli naisen sukupuolielinten
eteen pystyyn, syntyi kuva pyhästä Jumalallisesta
hedelmöittymisvaiheesta ja näin syntyivät kauneimmat kirkkomme.”
Kaupungeissahan on myös vaginoita. Miettikää vaikka Jyväskylän ydinkeskustaa, mitä näette: kompassin. Kaiken keskellä onkin aukko ilman penistä. Harjun torni katselee kauempaa maltillisesti, mutta ei oiken dominoi keskustan kuvaa. Eskilstunan aukiolla on tyypillinen fallinen patsas "ystävyyden viila", sekään ei oikein näy kaupungin katukuvassa. Mitä pidemmälle mennään Jyväskylässä yläkaupungille sitä kullivapaammaksi maisema muuttuu. Torikaan ei omine falloksineen ole tarpeeksi keskeisellä paikalla. Uskonkin yläkaupungin olevan erityisesti tästä syystä hippien ja humanistien suosiossa. Tämän järkevän keskusfalloksen puutteen uskon olevan myös syypää Jyväskylän viherjytkyyn. Keskusta on kullien saartama, mutta tossun alla.
Lähteet: Musta magia osa 1 (Siitoin, 1974)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bergamotti
https://en.wikipedia.org/wiki/Earl_Grey_tea https://en.wikipedia.org/wiki/Phallic_architecture Viitattu 1.6.2017
Joskus tässä tuli arvioitua Lidlin animation-suklaa. Kysessä on kopio kinderin tuotteesta. En usko, että olen koskaan edes maistanut alkuperäistä, joten minulle ei ole erityinen sydämen asia maistuuko tuote esikuvaltaan jos se on hyvä ja halvempi. Rainbowin milkkis on siis animationin tavoin kopio samasta suklaasta. Kyseessä on laatikollinen pieniä erillispakattuja maitokreemillä tai jollain vastaavalla makealla mössöllä täytettyjä suklaapatukoita.
Kuudentoista patukan pakkaus maksaa 1,65€. Tämähän on erittäin kohtuuhintaista, koska lidlin animation-suklaa maksoi aikoinaan 1,69€. Patukat taitavat vaan rainbowin tapauksessa olla vähän pienempiä. Tämä ei haittaa, koska voihan niitä syödä useamman jos on kunnon herkkusuu. En valitettavasti osaa sanoa kummassa pakkauksessa on enemmän suklaata, kun minulla ei ole tässä saatavilla animation- tai kinder-pakkausta käsillä.
Maun puolesta sanoisin, että tuotteet ovat melko lähellä toisiaan. Rainbowin suklaassa on ehkä hieman voimakkaampi nougatin aromi. Lidlin animationin täyte on muistikuvieni mukaan hieman maitoisen täyteläisempää ja makeampaa. Se kumpi on parempi riippuu varmasti ihan päivästä ja mielialasta. Sokkotestissä en erottaisi näitä tuotteita toisistaan. Valikoimaan kuuluu myös mansikkainen versio aiheesta, joka on marginaalisesti kalliimpi. Maksaisisikohan se sitten 1,70€.
Ehdottomasti suositeltava ostos herkuttelijalle, jolla on kykyä jakaa nautiskeluaan useaan erään. Yksi patukka kahvikupposen kanssa on juuri sopiva määrä, jolla saa suun makeaksi. Muistakaa kohtuullisuus! Arvosanaksi voisin antaa vahvan 4/5, koska muistelen nauttineeni animation-suklaasta tätä enemmän. Joten se oli varmasti hitusen parempaa.
Animationille annan myös plussaa siitä, että eräs vaasalainen kaverini oli käynyt ostamassa sitä arvosteluni innoittamana ja jättänyt pakkauksen jonnekin pöydälle. Hän oli kuulemma sitten aloittanut lypsää siemeniä rakkautensa suonikkaasta puusta ja animation-suklaapaketin poika oli tuijottanut häntä näkökentän sisäpuolella niin pahasti, että homma oli jäänyt kesken. Tosi paha cockblokkaaja se animation-poika.
Milkkispatukan söpö eläinhahmo on paljon vähemmän ahdistava kuin animation suklaan karsea kakara.
Oletteko koskaan miettineet vanhojen suomalaisten sananlaskujen ja kansanviisauksien historiaa? Muistelen joskus aikoinaan lukeneeni jonkun iltapäivälehden viikonloppunumerosta jonkinmoisen artikkelin aiheesta. En valitettavasti muista oliko kyseessä iltalehti vai iltasanomat. Isälläni oli tapana valita viikonlopun lehti kesämökkireissulle sen mukaan kummassa oli paremmat tissit kannessa. Luulen, että noina aikoina, kun kävimme mökkeilemässä koko perheen voimin kannessa oli säännöllisesti joku 90-luvun seksisymboleista: Janina Frostell, Tanja Vienonen tai Lola Odusoga. Janina ja Tanja olivat noissa melko varmasti vahvoilla. Ehkä jopa Linda Lampenius. Hienoja aikoja nuo nuoruusvuosien pitkät ja aurinkoiset kesät maaseudulla pelatessa nintendoa naapurin pojan kanssa sisätiloissa.
Tästä kyseisestä artikkelista erityisen hyvin mieleeni on painunut kuvitus, jossa sanonnoista oli tehty oikein piirrokset. "Täynnä kuin Turusen pyssy" sai taustatarinan, jossa joku 1700-luvun Turunen oli sotaretkellään tunkenut aseensa piipun niin täyteen varastettua rahaa, ettei enää voinut ampua.
Leppäkeihäänkin lento-ominaisuudet ilmeisesti olivat aikansa teknologian huipentuma, minkä vuoksi sanonta on jäänyt elämään. Muistakaapa tuo sitten, kun yhteiskunta romahtaa ja pitää alkaa kepeillä sotimaan ja metsästämään naapuriheimolaisia. Leppäkeihäs lentää parhaiten. Muinainen viisaus elää sanonnoissa.
Eniten mieltäni on viimeaikoina askarruttanut kuitenkin sanonta "[Vettä] tulee kuin Esterin perseestä." Yleensä ainakin omalla murrealueellani kyseisellä sanonnalla viitataan nesteen tai muun virtaavan aineen tulvimiseen. Tämä sai minut miettimään, että oliko kyseinen Esteri ensimmäisiä henkilöitä, jonka ärtyvän suolen oireyhtymä, eli IBS on noussut yleiseksi puheenaiheeksi ja päätynyt sanonnan asemaan. Saattoihan hänellä olla myös laktoosi-intoleranssi.
Kuvitelkaa nyt elämää 1800-luvun Suomessa fodmap-ruokavaliolla. Kananmunia, lihaa ja riistaa saattoi saada parhaimmillaan hyvinkin, mutta laktoosittomasta maidosta tuskin oli kukaan kuullut! Olen käsittänyt, että pääosa tuon ajan ruokavaliosta koostui kuitenkin maatalouden ns. kellarituotteista. Etenkään talviaikaan tuoreita kasviksia ei tietenkään ollut saatavilla. Useimmat viljatuotteet aiheuttavat oireita pahasta IBS:stä kärsivälle. Omenat, jotkut marjat, palkokasvit, punajuuret, kaali, sipuli... kuinka näitä olisikaan voinut välttää! Esteri parka joutui siis koko ajan kakkapieremään ja kärsimään turvotuksesta, kun ei paljon vaihtoehtoja ollut. Pettuleipää ja hernekeittoa. Perse vaan lauloi kesken peltotöiden ja kirkkoistuntojen. Tuli siis kuin esterin perseestä. Ennen ei jumalauta ollut paremmin!
Savon sanomillakin on vähemmän mielikuvituksekas selitys tälle sanonnalle. Palokunnat kuulemma käyttivät ennen ester-merkkistä pumppua. Kuinka tylsää! Savon sanomat aina pilaamassa ihmisten ilon!
On ystävänpäivä ja mikä olisikaan parempi tapa saada ystäviä ja rakkaita kuin kaljan juonti! Oletteko koskaan muka saavuttaneet ihmissuhteissanne mitään merkittävää ilman reipasta kaljottelua? Minä en ainakaan. Perehdytään siis pariin uudehkoon olueen. Nämä ovat olleet hyllyssä jo tovin, mutta ansaitsevat nyt pikaisen katsauksen ystävänpäivän kunniaksi.
Excelsiorista tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen star trek. Tähtilaiva Excelsior ja tähtilaivojen excelsior-luokka. Käsittääkseni tähtilaiva Excelsior esiteltiin ensimmäisen kerran kolmannessa star trek-leffassa, jossa tohtori McCoyn sisään hypännyt Spockin sielu tahtoisi kovasti päästä takaisin genesis-projektin virvoittamaan kehoonsa.
En ole katsonut kolmatta trekkileffaa vuosiin vaikka se on ollut suunnitelmissani pitkään ja kätevästi netflixissä tarjolla. Ehkä odotan sopivaa päivää. Mutta wikipedian mukaan Excelsioriin piti asentaa ensimmäinen transpoimuajo. Tällä moottorilla pitäisi päästä nopeammin kuin 14,1 poimun vauhtia. Eli ihan saatanan helvetinmoista kyytiä. Muistelisin, että alkuperäinen enterprise ei päässyt kovin paljon poimu kahdeksaista lujempaa ja TNG:n enterprise D:llä, joka sentään oli galaksi-luokan alus oli ongelmia päästä lähelle poimu kymmentä.
Tähtilaiva Excelsior
Voyagerissa sarjan nimialuksen miehistö keksii transpoimuajon jonkinlaisen uuden dilitiumin avulla ja muuttuu liskoiksi. Eli ei kannattanut. Transpoimuajo on kuitenkin jonkun Voyager-hahmon mukaan teoriassa niin vauhdikasta, että sillä ajaessa on kaikissa universumin pisteissä
yhtäaikaa! Myöhemmin heidän onnistuu varastaa borgeilta kunnollinen transpoimuajo ja tämä taitaa olla jo spoileri. SPOILERI VAROITUS.
Excelsior-olut
Ainekset: ohramallas, vehnämallas, ammoniummenetelmän sokerikulööri, humalauute. Valmistettu ilmeisesti Ranskassa. Maassa, joka ei ainakaan omissa kirjoissani ole mikään suuri olutkulttuurimaa.
Olut on ilmeisesti värjätty tuolla sokerikulöörillä, mutta se on silti todella vaaleaa kusenkeltaista. Wikipedia kertoo, että:
"Sokerikulöörin E-koodi on E 150. Sokerikulööriä valmistetaan lämmittämällä hiilihydraatteja ammoniakin, ammoniumsulfaatin ja rikkidioksidin kanssa.
Sokerikulööriä käytetään mm. soijaan, olueen, viskiin, kekseihin. Sokerikulööri saattaa aiheuttaa B-vitamiinien tuhoutumista".
LÄHDE: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokerikul%C3%B6%C3%B6ri (viitattu 14.2.2017)
Kuulostaa juuri siltä mitä olueltani kaipaan. Täytyy varmaan alkaa lisäämään omatekemiinkin.
Tuote itsessään maistuu lievästi öljyisen makealta ja vähän saippuaiselta. Tosi vetinen ja mitäänsanomaton. Ei maistu miltään, mutta haisee alkoholille. Alkoholipitoisuus on tuoteselosteen mukaan 4%.
Suussa ei tunnu hiilihappoja vaikka ohut kerros hyvin pientä ja kestävää kuplaa tuleekin oluen pintaan kaataessa lasiin. Ehkä tähän on lisätty saippuaa tai vastaavaa pintajännitystä alentavaa ainetta kuplan pysyvyyden parantamiseksi. Se selittäisi saippuaisen aromin.
Olen maistanut joskus hurjassa nuoruudessani kusta ja se maistui tältä. Vähän kuin olisi juotu kunnon kaljaa ja kustu se ulos. Ei pahaa, mutta täysin tarpeetonta. Arvosanaksi 1/5. Todella ankeaa.
Arvaatte varmaan, että en ole säilyttänyt taaskaan kuittia. Tämä maksoi alle kaksi euroa. Ehkä 1,40€. 0,44 tölkki.
Galereux
Tämä olut onkin samanlaista mitäänsanomatonta virtsapissausta. Tässä erona on vaan sellainen budweiser tyylisen jenkkioluen maissiaromi. Muuten tämä on valmistusaineiltaan ihan samaa kuin edellinen, mutta vehnän tilalla maissi. Tässäkään ei oikeastaan ole hiilihappoja.
Tällä oluella ei ole edes hienoa star trekin mieleen tuovaa nimeä eli tämä on periaatteessa vielä edellistäkin huonompaa vaikka onkin 4,7% alkoholiltaan. Arvosanaksi kuitenkin 1/5. Hinta jotain samaa luokkaa ja tölkkikin melko varmasti sen 0,5l.
Kaukana on tähtilaiva Excelsiorin uljaus tästä ripulista. Täytyy kyllä sanoa, että excelsiorin tölkki huokuu hienosti ankeaa halpuutta.
Kuulin tänään, että kävyt ovat parhaita. Jos ystävänpäivänä ei ole rakkauslällytystä tai edes suklaata niin voit ottaa tilalle käpyjä. Käpyihin voit laittaa tikkuja pystyyn niin saat kätevästi uusia ystäviä joille jutella.
Itseasiassa ennenkö suklaa tuotiin Eurooppaan niin ihmiset imeskelivät käpyjä. Ne ovat ruskeita ja lievästi makeita jos ovat oikein pihkaisia. Kysykää vaikka isovanhemmiltanne. Pula-aikana ei ollut varaa tuoda kallista sokolaatia ulkomailta asti. Karkkipäivänä syötiin vaan käpyjä. Kaikkihan tietävät, että ennen oli paremmin. Niin miksi kaipaisit nykyäänkään mitään suklaata tai ystäviä. Hae ulkoa iso kassillinen käpyjä ja nautiskele!
Jos joku ei tässä vaiheessa vielä ole huomannut, niin tuolla ulkona on jonkinmoinen talvi meneillään. Ei varsinaisesti mikään ihan karmea pakkashelvetti, mutta luulisin, että terminen talvi joka tapauksessa. Sitä varten olen aina ennen kaivanut käyttöön villasukat, mutta nyt markettivapahtaja Adolf Lidl on siunannut meitä suomalaisiakin viisaudellaan ja tuonut markkinoille talviurheilusukat.
Jotkut saattavat muistaa, että minulla olikin jo entuudestaan lidlin urheilusukat ja olenkin niitä käyttänyt lenkkeillessäni. Sukissa on pehmusteita ja paksumpia kohtia kutakuinkin sopivissa paikoissa. Talviversio on periaatteessa hyvin samanlainen, mutta niin pitkävartinen, että ylettyy polven alapuolelle. Nämä ovat oikeastaan vähän monimutkaisemmat saapassukat. Tekstiili on melko paksua, mutta hengittävää. Sukat ovat varsin mukavat jalassa ja sujahtavat näppärästi lidlin juoksukenkien kuin hiihtomonojenkin sisään. Sukissa on jalkapöydän alle tuleva pehmike ja sukat on siksi merkitty vasemmalle ja oikealle käypäisiksi.
Materiaaliksi ilmoitetaan 56% polyakryylia, 20% polyesteriä, 11% polyamidia, 11% villaa ja 2% elastaania. Etenkin tuo villa tuli vähän yllätyksenä, sillä oletin aluksi näiden olevan täysin keinokuituiset.
Olen kuitenkin nyt joulun jälkeen vetänyt tällaisilla sukilla melkein kaikki juoksulenkkini ja yhden hiihtolenkinkin ja jalat ovat tuntuneet mukavan lämpimiltä ja kuivilta. Kaiketi nämä sitten ovat oikein kelvolliset. Etenkin hiihtäessä tuo pieni jalkapöydän alla oleva muotoilu teki hiihtämisestä miellyttävämpää. Yleensä jalkapohjani ovat olleet tällaisen lenkin jälkeen vähän hellänä.
Jos näistä jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin vasemman jalan sukka on jo rikki. Tai kudos on purkautunut vähän ja sukkaan on syntynyt yhteen sormen mentävä reikä. Paikka on kuitenkin sellainen, jossa siitä ei ole haittaa, eikä reikä ole kasvanut. Liekkö sitten maanantaikappale.
En muista näiden tarkkaa hintaa, koska sain näitä kaksi paria joululahjaksi. Luulen, että nämä eivät hirveästi kuutta euroa kalliimmat olleet. Olen lopultakin tullut siihen ikään, että sukat ovat tosi kiva joululahja. Huolestuttavaa.
Runkkumatskua kaikille jalkafetisteille.
Taisin luvata viimeksi, että keskustelisimme siitä miksi Jens Johanssonilla on aina liian suuri t-paita. Jos joku ei teidä tai muista kuka Jens Johansson on niin käydään pieni pikakertaus hänen urastaan: Hän on ruotsalainen homoloordi, joka on soittanut mm. stratovarius-nimisessä kotimaisessa kikkelihevibändissä. Lisäksi hän on soittanut sellaisten vanhojen pierujen kuten homoloordikuningas Yngwie Malmstenin ja Ronnie James Dion bändeissä.
Käydäänpä siis pohtimaan syitä miksi Jens pitää liian suurta paitaa, joka saa hänet näyttämään jopa entistä enemmän 90-lukulaiselta atk-tukihenkilöltä.
Teoria 1:
Mies jojottelee painoaan tosi paljon ja on välillä tosi
turvossa kunnossa, eli pitää olla kasvunvaraa paidassa. Sitten, kun hän välillä
laihtuu niin paita näyttää isolta.
Teoria 2:
Jensin äiti ostaa
tämän paidat ja reiluna jätkänä Jens ei kehtaa olla käyttämättä niitä.
Tai sitten käyttää niitä etenkin keikoilla, että äiti näkee lehdistä ja
muualta, että siellä se äitin ostama paita on. Muuten hän käyttää sopivia
paitoja.
Teoria 3:
Jens oli ennen ihan vitun läski, mutta laihtui, eikä vaan ole tarkan euron miehenä viitsinyt ostaa uusia paitoja ennenkö vanhat ovat kuluneet loppuun.
Teoria 4:
Ynkkä
oli kateellinen Jensin hoikkuudesta, että käski sen pukeutua säkkiin.
Tämä oli osa sen työsopimusta läpi koko 80-luvun. Siksi Jensillä on iso
varasto liian isoja paitoja. Toisaalta tuo sopimus on voinut sisältää
kohdan jossa Jensiltä vaaditaan, että käyttää liian isoja paitoja 2020
vuoteen asti.
Ottaisin Jensin koska vaan korjaamaan kopiokonettani tai laittamaan lasertulostimen laniin.
Ennen vanhaan tuli sellainen nuorille suunnattu tv-sarja kuin Jyrki. Ohjelmassa näytettiin myös musavideoita ja stratovariuksen videoita tuli melkein joka viikko. Jo silloin kiinnitin huomion Jensin isoihin paitoihin. Timo Kotipeltokin käytti aikanaan aika löysiä paitoja, mutta tuon viimeisimmän startovariuksen promokuvan perusteella hän on alkanut oppia ostamaan sopivampia. Tässä vielä video Jensistä ja pojista vähän huonon kokoisissa paidoissa.
Oletko kyllästynyt amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin ja valmiiksi pureskeltuihin hollywood-aivo-oksennuksiin joita televisio ja netflix enimmäkseen suoltavat? Nyt käsittelemme vaihtoehtoa tälle aivoja mädättävälle saasteelle.
Tässäkin blogissa intialeffoista on puhuttu moneen otteeseen, mutta mikä on lopulta paras tapa katsella niitä Suomessa laillisesti? Youtubessa on intialaista elokuvataidetta runsaasti. Sieltä löytyy kokonaisia leffoja, mutta kuvanlaatu vaihtelee ja teksityksiä ei yleensä ole. Tähän kuitenkin löytyy poikkeuksia ja youtubesta voi saada kohtuullisen hyviä intiaelokuvaelämyksiä. Mutta mitäpä jos tahdot tosiaan antaa rahaa itse tuotanto- ja jakeluyhtiölle?
Nyt sinäkin voit katsoa kaksi leffaa päivässä!
Eros international on suurehko elokuvia ja musiikkia kansalle jakeleva ja tuottava yhtiö, joka on jokunen vuosi sitten lanseerannut oman eros now-streamauspalvelun. Palvelu on yhtäaikaa netflix ja spotify. Erittäin edullisella 5,99€/kk hinnalla saat siis molemmat! Netflixin ja spotifyn enemmän tai vähemmän laadukkaalla intialaisella valikoimalla.
Eroksella on yli 2000 leffan levitysoikeudet ja sanoisin, että niitä leffoja palvelussa on todellakin vähintään se tuhat. Vanhemmista elokuvista ei ole aina HD-versiota. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut vanhemmat elokuvat ovat suunnilleen dvd-laatuisia tai jopa pahempia. Uusissa elokuvissa kuva on kuitenkin riittävä jopa videotykkikatseluun.
Muuta huomattavaa palvelun runsaasta valikoimasta ovat musiikkivideot, tv-sarjat ja uutispätkät. Tv-sarjojen tarjonnasta löytyy mm. erilaisia kokkausohjelmia, joista ehkä quickies on paras. Noin 10 minuutin pätkissä neuvotaan herkullisia intialaisia ja aasialaisia reseptejä. Lisäksi valikoimassa on napatanssi-, jooga- ja meditaatio-opetussarjoja. Yhden meditaatiosarjan luvataan jopa parantavan syöpä! Tai ainakin ennaltaehkäisevän sitä merkittävästi. Ja muistakaa kaikki tämä vain vajaan kuuden euron hinnalla! Miinuksena on todettava, että sarjoissa ei ilmeisesti ole tekstejä. Eli joudutte katsomaan dance india dancen pelkällä hindimolotuksella. Muuten tekstitykset löytyvät yleensä englanniksi, hindiksi, arabiaksi ja joillain muilla kielillä. Elokuvista on myös joskus erikseen tamiliksi puhutut versiot.
Kuvakaappaus eros now-mobiiliapplikaatiosta. Kuvassa Deepika Panokone ja joku koukkunokka. Tuota golmaal 3:sta ei sitten kannata katsoa. Ihan paska.
Teknisestä puolesta voidaan kertoa, että palvelu toimii useimmilla älylaitteilla ja tukee myös chromecastia. Luultavasti myös apple tv:tä, mutta eihän sellaista ylihintaista sontaa kukaan käytä? Kaikki te siellä käytätte halpaa ja hyvää chromecastia. Palvelu toimii myös ihan nettiselaimessa, kuin netflixikin. Chromecast versio ei kuitenkaan osaa kuulemma hitailla yhteyksillä rajoittaa kuvan laatua kunnolla. ATK-alan ammattilainen uskoo, että 24mbps adsl-yhteys olisi täysin riittävä eros now-palvelun ongelmattomaan käyttöön. 10mbps yhdeydellä saattaa esiintyä pieniä tökkäyksiä. Selaimesta saa kuitenkin rajattua bitratea. Käytännössä olemme kuitenkin huomanneet, että suurempi ongelma taitaa olla joskus siinä, että Intian päästä ei saada bittiä tulemaan tänne napapiirille tarpeeksi nopeasti.
Nyt siis kaikki tilaamaan kotiin intialaista värikästä ja iloista kulttuuria, joka sopii koko perheelle! Sillä näissä elokuvissa luotetaan enimmäkseen perinteisiin arvoihin, kuten avioliittoon, perinteiseen naisen paikkaan ja vanhempien kunniottamiseen. Myös siveä käytös on läsnä, sillä kukaan ei edes suutele elokuvayleisön nähden!
Arvosanaksi eros nowille 4½/5. Koska joskus tosiaan leffat pätkivät ja yhdessä leffassa, joka haluttiin katsoa tosi paljon ei ollut tekstityksiä.
Intiassa nainenkin voi osallistua action-kohtaukseen kuin mies.
Kaikki tämä Intialefoista puhuminen on tärkeää, mutta on tullut ilmi vielä yksi tärkeämpi asia. Nimittäin Juha Miedon joulutorttuherkuttelu.
Hiihtosankari nimittäin syö kuulemma sata joulutorttua. Montako itse söitte? Eihän sellaista rasvaista taikinaa kukaan normaaliälyinen syö paria enempää? Mutta Juha syö sata. Ja vielä luumuhillolla! Mahtaa taas suoli toimia kuin rakettimoottori pohjanmaan tasaisilla laduilla, kun tuon määrän heittää huiviin. Artikkelissa mainitaan, että THL:n tietokannan mukaan perusjoulutorttu sisältää 402kcal energiaa. Pikaisen googlettelun. epämääräisten nettilähteiden ja rajun yleistämisen avulla sain selville, että yhden kilon lihominen vaatii 7000-8000kcal herkuttelua normaalin kulutuksen päälle. Jos tämä pitäisi paikkansa niin Mietaalle tulisi vajaa kuusi kiloa vararengasta pelkistä joulutortuista. Melko reipas massakausi!
Samaisen epäluotettavilla nettilähteillä arvioin, että Juhan kokoinen ukkeli kuluttaa yhden joulutortun verran energiaa hiihtämällä noin 40 minuutissa. Jos Juha syö sata torttua, niin hänen on hiihdettävä siis lähes 67 tuntia keskiraskaasti kuluttaakseen tuon energiamäärän. Eli pitääkseen tasapainon yllä olisi Miedon lykittävä päivittäin menemään pari tuntia joko joulu- tai tammikuun. Mikäpä siinä eläkkeellä harrastella.
Voisin itsekin aloittaa sitten vanhoilla päivillä tuollaisen ylensyönti ja murtomaahiihto puuhastelun. Pitäähän sitä vanhana tavoitteita ja aktiviteettia olla ja nautiskelua. Nyt ei täällä hektisessä työelämässä kerkeä edes sitä yhtä torttua sulatella ja läskiksi tulee.
Ensi kerralla sitten pohditaan miksi Jens Johanssonilla on aina liian iso paita.
Kerrankin löytyi lidlistä aivan paska tuote. Siis aivan helvetin surkea punapersepaviaanin perseen rutupaska. Nimittäin nuo cien partahöylät. Pussillinen näitä maksaa kai parisen euroa. En muista oikeaa hintaa, eikä sillä ole väliäkään, koska ette koskaan osta näitä. Täysin käyttökelvotonta roskaa. Metallin ja muovin tuhlausta. Tuostakin muovista olisi voinut tehdä vaikka suoraan roskia, joilla saastuttaa luontoa. Nyt ne vituttavat ihmistä ja sitten vasta saastuttavat luontoa. Paljon pahempi.
Joskus on hyvä mennä suoraan asiaan ja purkaa vähän sisällä kyteneitä tunteita. Vähän tarkempi selostus siitä miksi nämä cien partahöylät ovat helvetin surkeaa punapersepaviaanin perseen rutupaskaa tulee nyt, kun olen saanut pahimman tunnepuuskan purettua sydämeltä.
Lidlin parranajotuotteet tunnettiin jossain vaiheessa (ja ehkä osa niistä tunnetaan edelleenkin?) G. Bellini tuotemerkillä, joka kääntyi suussa hauskasti gibelliniksi. Nämä höylät olivat jo tuolla nimellä pahamaineisia. Niinpä oli pakko ostaa koko paketti testiin.
Oma parrankasvuni on sellaista luokkaa, että saan ajella naamakarvat ehkä kahdesti viikossa, etten näyttäisi autonasentajalinjan ammattikoululaiselta suoraan 90-luvulta. Melkein kovasti pieraisemalla irtoavat kaikki karvat. Luulisi siis, että höylienkään ei tarvitse olla maailman parhaita, että tällaisen parran saa ajettua. Väärässäpä olin. Nämä täysin käyttökelvottomat persenöyhdästä valmistetut muovirutkut eivät meinaa leikata partakarvoja, mutta repivät naaman verille. En ole KOSKAAN nähnyt mitään näin huonoa. Voisitte ihan hyvää hyvyyttänne ostaa näitä ja heittää suoraan roskikseen, ettei kukaan muu osta. Edes partavaahdolla suihkun jälkeen pehmitetyt karvat eivät meinaa mennä näillä kuriin. En voi suositella kenellekään. 0/5.
Varokaa!
Katselin tätä blogia varten tekemiäni muistiinpanoja ja huomasin, että olin unohtanut katsoa niitä edellisen kerran, kun kirjoittelin blogiin. Tuota Max Perttula grillimaisteri mieshajuvesiarvostelua varten olin tehnyt muistiinpanon, että kerro tällaisesta. Kerron sen nyt vähän jälkijunassa.
Vitu awesome kuunnella humppaa ja kuunnella humppaa... hump hump
Katsokaa miten mahtava kesätapahtuma HUMPPARALLI! Kyllä tätä varten kannattaisi ajaa parta kunnolla, tai siis helvetin huonosti cien partahöylällä. Humppaa ympäri vuorokauden! Ja mahdollisuus testata joka ilta puolen tunnin spurtilla oma humppakunto! Mitä tämä edes on? Mikä on hyvä tulos humppakuntotestissä? Onko se verrannollinen cooperin testiin?
Humpparallien tähtiartisteja.
Eikö todellakin tekisi mieli nähdä esimerkiksi Kimmo Lindegren ja Mika Raittilan orkesteri? Pistää vain miettimään, että miksi Mika Raittilan orkesteri soittaa Kimmo Lindegrenin kanssa? Onko yhtye lainassa, mutta ei missään nimessä tahtonut vaihtaa nimeään? Vai onko Mika niin kusipää, että "Joo saat lainata bändiä, mutta pitää sitten mainita, että se on mun bändi." Kaikki on mahdollista.
Miltäs kuulostaisi Ulla-Jaana & Lumumba? Mikä edes on Lumumba? Googletin asiaa ja ensimmäinen hakutulos on joku Kongolainen poliitikko. Ok? Eli onko hänkin esiintymässä? Onko tämä duetto? Onko Lumumba tullut Suomeen pakolaisena ja aloittanut humppauran?
Viimeisenä huomioni kiinnittyi Pekka Hartoseen. Katsokaa nyt tuota promokuvaa. Onko tuo otettu keittiössä kännykällä tai muulla vastaavalla perunalla. Äijähän näyttää aivan sarjamurhaajalta! Katsokaa nyt vaikka vertailun vuoksi kuvaa Zodiac Killer on PEKKA HARTONEN!
Lisempää humppaa.
Eikä siinä vielä kaikki! Ihastellaan kolmatta kuvaa. Sama takuuvarma humpparallien linja jatkuu. Ajattelin käydä ihan huvikseni kuuntelemassa noita vähän nuoremmalle väelle suunnattuja bändejä, jotka tuolla alakulmassa ovat. Ajattelin nimittäin, että näillä artisteilla voisi ihan olla materiaalia netissä.
Toyotan takavalot soittavat ilmeisesti omia biisejä. Bandcampissa heillä on ihan kuusi yhden biisin singleä. Mitä tästä voisi sanoa todella ankeaa suomirokkia ilman mitään persoonaa tai ideaa. Laulaja ähisee masentavasti. Soundit ovat kuin casiosta. Kuuntelin kaksi biisiä ja molemmat kuulostivat ihan samalta. Miten vaikeaa voi olla ensinnäkään edes säveltää kuusi tuollaista käppäbiisiä ja miten ne eivät ole yksi ep? Tämä bändi ei voisi olla surkeampi enää kuin olemalla gospelia.
Mikä siinäkin on, että jos on uskovainen tai natsi ei osaa tehdä kunnollista musiikkia. Tai no black metal on ehkä tässä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jumalan vihaaminen, Saatanan palvonta ja/tai äärioikeistolaiset mielipiteet tuntuvat saavan liekin palamaan kirkkaana ja black metallista tulee vielä aitoa, todellista ja vaarallista!
Väärät mausteet soittaa sitten covereita. Kuinka mielikuvituksetonta ja masentavaa. Tyypit näyttävät vielä tokmannin tai Jyskän varastomyymälän vaatemainoksissa pönöttäviltä kauppiaan valokuvaaja kaverin kavereilta. TODELLA MASENTAVAA!
Sokerina pohjalla purrrleskissat, joka näyttäisi olevan melko kotikutoisen oloinen burleski-ryhmä. Eli paikallisten naisten kehopositiivista feminististä emansipaatiota. Hyvä tytöt.
Täytyy vielä sanoa, että minulla ei ole enää mitään muistikuvaa mistä nuo kuvat ovat tulleet koneelleni. Olenko ottanut ne itse? Jos olen niin missä? Vai onko joku lähettänyt ne minulle? Heinäkuu oli sekavaa aikaa elämässäni. Kommentoikaa ja auttakaa minua selvittämään tämä mysteeri.
Tämä humpparalli, juttu herätti kyllä huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin toivoin. Ehkä ensi vuonna on mentävä selvittämään asia paikanpäälle. Ellei kukaan osaa kertoa asiasta enempää niin miten olisi? Kesäretki HUMPPARALLEIHIN 2017!
