Rainbow milkkis-suklaa.

Joskus tässä tuli arvioitua Lidlin animation-suklaa. Kysessä on kopio kinderin tuotteesta. En usko, että olen koskaan edes maistanut alkuperäistä, joten minulle ei ole erityinen sydämen asia maistuuko tuote esikuvaltaan jos se on hyvä ja halvempi. Rainbowin milkkis on siis animationin tavoin kopio samasta suklaasta. Kyseessä on laatikollinen pieniä erillispakattuja maitokreemillä tai jollain vastaavalla makealla mössöllä täytettyjä suklaapatukoita.

Kuudentoista patukan pakkaus maksaa 1,65€. Tämähän on erittäin kohtuuhintaista, koska lidlin animation-suklaa maksoi aikoinaan 1,69€. Patukat taitavat vaan rainbowin tapauksessa olla vähän pienempiä. Tämä ei haittaa, koska voihan niitä syödä useamman jos on kunnon herkkusuu. En valitettavasti osaa sanoa kummassa pakkauksessa on enemmän suklaata, kun minulla ei ole tässä saatavilla animation- tai kinder-pakkausta käsillä.

Maun puolesta sanoisin, että tuotteet ovat melko lähellä toisiaan. Rainbowin suklaassa on ehkä hieman voimakkaampi nougatin aromi. Lidlin animationin täyte on muistikuvieni mukaan hieman maitoisen täyteläisempää ja makeampaa. Se kumpi on parempi riippuu varmasti ihan päivästä ja mielialasta. Sokkotestissä en erottaisi näitä tuotteita toisistaan. Valikoimaan kuuluu myös mansikkainen versio aiheesta, joka on marginaalisesti kalliimpi. Maksaisisikohan se sitten 1,70€.

Ehdottomasti suositeltava ostos herkuttelijalle, jolla on kykyä jakaa nautiskeluaan useaan erään. Yksi patukka kahvikupposen kanssa on juuri sopiva määrä, jolla saa suun makeaksi. Muistakaa kohtuullisuus! Arvosanaksi voisin antaa vahvan 4/5, koska muistelen nauttineeni animation-suklaasta tätä enemmän. Joten se oli varmasti hitusen parempaa.

Animationille annan myös plussaa siitä, että eräs vaasalainen kaverini oli käynyt ostamassa sitä arvosteluni innoittamana ja jättänyt pakkauksen jonnekin pöydälle. Hän oli kuulemma sitten aloittanut lypsää siemeniä rakkautensa suonikkaasta puusta ja animation-suklaapaketin poika oli tuijottanut häntä näkökentän sisäpuolella niin pahasti, että homma oli jäänyt kesken. Tosi paha cockblokkaaja se animation-poika.

Milkkispatukan söpö eläinhahmo on paljon vähemmän ahdistava kuin animation suklaan karsea kakara.

Oletteko koskaan miettineet vanhojen suomalaisten sananlaskujen ja kansanviisauksien historiaa? Muistelen joskus aikoinaan lukeneeni jonkun iltapäivälehden viikonloppunumerosta jonkinmoisen artikkelin aiheesta. En valitettavasti muista oliko kyseessä iltalehti vai iltasanomat. Isälläni oli tapana valita viikonlopun lehti kesämökkireissulle sen mukaan kummassa oli paremmat tissit kannessa. Luulen, että noina aikoina, kun kävimme mökkeilemässä koko perheen voimin kannessa oli säännöllisesti joku 90-luvun seksisymboleista: Janina Frostell, Tanja Vienonen tai Lola Odusoga. Janina ja Tanja olivat noissa melko varmasti vahvoilla. Ehkä jopa Linda Lampenius. Hienoja aikoja nuo nuoruusvuosien pitkät ja aurinkoiset kesät maaseudulla pelatessa nintendoa naapurin pojan kanssa sisätiloissa.

Tästä kyseisestä artikkelista erityisen hyvin mieleeni on painunut kuvitus, jossa sanonnoista oli tehty oikein piirrokset. "Täynnä kuin Turusen pyssy" sai taustatarinan, jossa joku 1700-luvun Turunen oli sotaretkellään tunkenut aseensa piipun niin täyteen varastettua rahaa, ettei enää voinut ampua.

Leppäkeihäänkin lento-ominaisuudet ilmeisesti olivat aikansa teknologian huipentuma, minkä vuoksi sanonta on jäänyt elämään. Muistakaapa tuo sitten, kun yhteiskunta romahtaa ja pitää alkaa kepeillä sotimaan ja metsästämään naapuriheimolaisia. Leppäkeihäs lentää parhaiten. Muinainen viisaus elää sanonnoissa.

Eniten mieltäni on viimeaikoina askarruttanut kuitenkin sanonta "[Vettä] tulee kuin Esterin perseestä." Yleensä ainakin omalla murrealueellani kyseisellä sanonnalla viitataan nesteen tai muun virtaavan aineen tulvimiseen. Tämä sai minut miettimään, että oliko kyseinen Esteri ensimmäisiä henkilöitä, jonka ärtyvän suolen oireyhtymä, eli IBS on noussut yleiseksi puheenaiheeksi ja päätynyt sanonnan asemaan. Saattoihan hänellä olla myös laktoosi-intoleranssi.

Kuvitelkaa nyt elämää 1800-luvun Suomessa fodmap-ruokavaliolla. Kananmunia, lihaa ja riistaa saattoi saada parhaimmillaan hyvinkin, mutta laktoosittomasta maidosta tuskin oli kukaan kuullut! Olen käsittänyt, että pääosa tuon ajan ruokavaliosta koostui kuitenkin maatalouden ns. kellarituotteista. Etenkään talviaikaan tuoreita kasviksia ei tietenkään ollut saatavilla. Useimmat viljatuotteet aiheuttavat oireita pahasta IBS:stä kärsivälle. Omenat, jotkut marjat, palkokasvit, punajuuret, kaali, sipuli... kuinka näitä olisikaan voinut välttää! Esteri parka joutui siis koko ajan kakkapieremään ja kärsimään turvotuksesta, kun ei paljon vaihtoehtoja ollut. Pettuleipää ja hernekeittoa. Perse vaan lauloi kesken peltotöiden ja kirkkoistuntojen. Tuli siis kuin esterin perseestä. Ennen ei jumalauta ollut paremmin!



Savon sanomillakin on vähemmän mielikuvituksekas selitys tälle sanonnalle. Palokunnat kuulemma käyttivät ennen ester-merkkistä pumppua. Kuinka tylsää! Savon sanomat aina pilaamassa ihmisten ilon!

Uudistetut Rainbow-kolmioleivät

Kuten tarkkaavaisimmat facebook-sivun seuraajat ovatkin havainneet, niin järkytyin eräänä aamuna, kun klassinen ja herkullinen rainbow kanaleipä oli pilattu. Valmistajaksi on vaihtunut Atria. Voi Atria saatana minkä teit! Hintahan on tällä hetkellä yksi markkinoiden halvimmista 1,75€! Mutta kanaleipä maistui KARMEALTA! Maanantaisten semikrapulaisten aamujeni onni, rainbow kanakolmioleipä, lepää rauhassa makea prinssi!

Päätin kuitenkin rohkeasti ottaa selvää ovatko muut sarjan leivät muuttuneet ja jos ovat niin millaiseen suuntaan. 1,75€ on kuitenkin niin kilpailukykyinen hinta, että jos sarjasta löytyisi uusi suosikki, niin ehkä tilanne ei olisi vielä niin paha. Muuten joutuisin ostamaan kolmen euron kötöstyksiä, joista mikään ei ole erityisen hyvä. Kolme euroa alkaa olla jo kipurajalla jolla tuote alkaa olla ylihintaista kaupan paskaa. Ihan kuin kolmioleivät eivät jo nyt sitä olisi!

Ensin yleiskatsaus. Paketti on vaikeampi avata, siitä miinusta, leipä on lötkömpää, mutta nyt molemmissa viipaleissa näyttäisi olevan siementä. Vähän plussaa ja miinusta näistä. Toinen leipä ei ole edelleenkään täysin vaaleaa hötelöä, siitäkin plussa.

Katkarapu
Katkarapu oli rainbow-kolmioleivän edellisessä inkarnaatiossa kakkossuosikkini. Ei tämä nytkään huono ole. Makua dominoi joku mauste, ehkä se on tilli. Ei vedä vertoja edelliselle mallille, mutta muutos huonompaan on pienempi kuin kanaleivässä. Tämä antaa toivoa. Arvosana: Ihan ok.

Kinkku
Tämä onkin sitten sarjan ehdottomasti paras. Ennen tämä oli huonoin. Näin se käy. Kinkku on tyypillistä suolenpätkämömmöä, kamaraa ja herraties mitä massaa, mutta tässä maku, suutuntuma ja majoneesi ovat hyvässä balanssissa. Seassa taisi olla jopa jotain kasvikseen viittaavaa. Hyvä jätkät. Yhden olette onnistuneet parantamaan. Mutta rehellisyyden nimissä ei tämäkään ole entisen kanaleivän veroinen. Arvosana: Kelpo.


Metvursti/salami
 Salami: suolaista, rasvaista, hyvää. Miten tällaisen kanssa voi mennä pieleen? Mielestäni pahimman makuiset kolmioleivät ovat aina salamipohjaisia. Maustamaton majoneesi, teollisen makuinen salami ja maustekurkku. Nämä eivät vaan toimi koskaan. Lisäksi tämä tuntui olevan jostain syystä erityislötkö. Johtui kaiketi siitä, että majoneesi oli tavallista juoksevampaa. Arvosana: Huono.

Tonnikala
En ole tätä edes maistanut vielä, mutta arvostelen aiemman kokemukseni perusteella.  Maistuu liikaa tilliltä tämäkin, kostea tonnikalamössö on tehnyt leivistä inhottavan lötköä massaa.  Arvosana: Huono.

Kana
Olette kuulleet avautumista kanasta jo tarpeeksi. En jaksa ulista enempää, mutta tämä on kaikista huonoin. Ennen oli paras. Näin se käy. Arvosana: Tosi huono.


Nyt joku siellä ajattelee: "Hei jätkä, tekisit ite aamupalaleipäs!"
No niin yleensä teenkin, mutta aina ei ole sopivia tarvikkeita kotona ja joskus tällaisen voi ostaa vaikka huoltoasemalta känni- tai matkavälipalaksi. Mutta tämä saa nyt riittää leivistä. Minulla ei ole tällä kertaa mistään näistä kuvaa. Siksi korvaan leipäkuvat itse ottamillani koirakuvilla, ette huomaa mitään.

Katkarapu

Tonnikala

Salami

Kinkku

Rainbow laktoositon kevyt maitojuoma

Nyt täytyy ihan suorilta myöntää tämmönen juttu. Olen vammainen. Laktoosivammainen siis. Elimistö ei pilko maidon laktoosia kunnolla ja sitten tulee pörinää muualtakin kuin basso- tai kitarakaapista. Oikeastaan voidaan ihan heti alkuun kuunnella millaista ääntä vatsastani ja pyllystäni alkaa kuulua, kun otan lasillisen "tavallista" myrkkymaitoa, jossa tuota luciferista pierun raaka-ainetta on.

Ääninäyte:
Abysseus - Reptilian brainlobe

Näillä pohjatiedoilla siis voidaan lähteä keskustelemaan arvioitavasta tuotteesta tarkemmin. Laktoosittomat tuotteethan ovat aina ylihintaista paskaa.  Tämänvuoksi on erittäin tervetullutta, että myös halpatuotteiden joukkoon osuu jatkuvasti enemmän erityisruokavalioryhmille soveltuvia tuotteita. Rasistista laittaa geneettisten erityispiirteiden vuoksi ihmiset eriarvoiseen asemaan ruokakaupassa. Vähän kuin annettaisiin ihmisille asuntoja ja sosiaaliturvaa pelkän ihonvärin perusteella. Toleranssimutanttihirviöihmiset hallitsevat maailmaa.Valion laktoositon maitojuoma maksoi kartelliliikkeessä melkein kaksi euroa litra. Kaameaa ryöstöä. Rainbowin tuote oli vain 1,45€ litra. Eli sekä valiota ja arlaa halvempaa. Tuoteseloste antaa ymmärtää, että kyseessä on täysin suomessa valmistettua maitoa. Tölkkikin on isänmaallisen sinivalkoinen, eli ei tarvitse ulista siitäkään. Suomalaisen lehmänviljelijän riistoon menee tämänkin osto, eli kyllä kannattaa.

Maku tässä on suoraansanottuna melkoisen maitomainen. Ehkä vähän turhan kermainen. Johtuisiko tuo kuitenkin siitä, että olen joutunut olosuhteiden pakosta juomaan opiskelijaravintolassa (edullisin lounas 10 metrin säteellä työpaikasta) rasvatonta laktoositonta maitojuomaa ja olen alkanut tottua sitten tuohon sikojen lihottamiseen tarkoitettuun liruun.

Laitetaan tähän lainaus, jonka löysin erään kiukuttelevan lääkärin blogista, jos tuo sikojen lihottamisjuttu tuntui hieman kaukaa haetulta.

Farmer’s Cyclopedia of Livestock, published in 1912:

"Skim milk is one of the most valuable adjuncts of the farm for fattening swine. Used with corn, kafir corn or any of the common grain by-products, an almost ideal ration is formed. Hogs like it, and relish rations mixed with it. As a result of five year’s work in feeding skim milk at the New York station at Cornell, it is concluded that the most economical returns are secured when the milk is fed with corn meal."

Nyt tiedätte sitten tuonkin. Ostakaa kunnon maitoa. Läskit.

Maidon juonnista tulikin mieleeni se, kun kaveri joi tuossa perjantaina rokkifestareilla piimäviiniä.  Kannattaa varmaan kokeilla jos haluaa tietää miltä se maistuu. Itse en sitä maistanut, niin en voi kertoa enempää. Mutta ei tuo oikeastaan liittynyt nyt tähän enää mitenkään. Lisätään tähän nyt vielä varuilta tosi tärkeä varoitus ja tämä kannattaa kyllä painaa mieleen tarkasti, vaikkei tämäkään liity enää mihinkään. Oikeastaan voitte jo lopettaa lukemisen. Mutta tässä siis tiedote: Älkää jumalauta menkö ansaan, että ostatte kääpiöltä kebabbia. Ei siinä mitään vikaa itsessään ole, mutta hintalaatusuhde oli aivan kaamean huono. Uskomaton markkinointistrategia kyllä pistää kääpiö pyörimään kebab-kioskille koko viikonlopuksi. Kuka voisi vastustaa tuollaista. Etenkin jos sillä on hassu liian iso esililina yllään. Ihan mahdotonta vastustaa houkutusta.

Arvosana maidolle 4/5. Ei täysiä pisteitä, koska maistui vähän typerältä oikeaan maitoon verrattuna ja tuli taas vihainen olo siitä kebab-annoksesta.

Lehmä syö ruohoa ja puklaako se sitä sitten takaisin suuhunsa vai miten tämä märehtiminen toimii? Hieno homma kuitenkin.