Rainbow milkkis-suklaa.

Joskus tässä tuli arvioitua Lidlin animation-suklaa. Kysessä on kopio kinderin tuotteesta. En usko, että olen koskaan edes maistanut alkuperäistä, joten minulle ei ole erityinen sydämen asia maistuuko tuote esikuvaltaan jos se on hyvä ja halvempi. Rainbowin milkkis on siis animationin tavoin kopio samasta suklaasta. Kyseessä on laatikollinen pieniä erillispakattuja maitokreemillä tai jollain vastaavalla makealla mössöllä täytettyjä suklaapatukoita.

Kuudentoista patukan pakkaus maksaa 1,65€. Tämähän on erittäin kohtuuhintaista, koska lidlin animation-suklaa maksoi aikoinaan 1,69€. Patukat taitavat vaan rainbowin tapauksessa olla vähän pienempiä. Tämä ei haittaa, koska voihan niitä syödä useamman jos on kunnon herkkusuu. En valitettavasti osaa sanoa kummassa pakkauksessa on enemmän suklaata, kun minulla ei ole tässä saatavilla animation- tai kinder-pakkausta käsillä.

Maun puolesta sanoisin, että tuotteet ovat melko lähellä toisiaan. Rainbowin suklaassa on ehkä hieman voimakkaampi nougatin aromi. Lidlin animationin täyte on muistikuvieni mukaan hieman maitoisen täyteläisempää ja makeampaa. Se kumpi on parempi riippuu varmasti ihan päivästä ja mielialasta. Sokkotestissä en erottaisi näitä tuotteita toisistaan. Valikoimaan kuuluu myös mansikkainen versio aiheesta, joka on marginaalisesti kalliimpi. Maksaisisikohan se sitten 1,70€.

Ehdottomasti suositeltava ostos herkuttelijalle, jolla on kykyä jakaa nautiskeluaan useaan erään. Yksi patukka kahvikupposen kanssa on juuri sopiva määrä, jolla saa suun makeaksi. Muistakaa kohtuullisuus! Arvosanaksi voisin antaa vahvan 4/5, koska muistelen nauttineeni animation-suklaasta tätä enemmän. Joten se oli varmasti hitusen parempaa.

Animationille annan myös plussaa siitä, että eräs vaasalainen kaverini oli käynyt ostamassa sitä arvosteluni innoittamana ja jättänyt pakkauksen jonnekin pöydälle. Hän oli kuulemma sitten aloittanut lypsää siemeniä rakkautensa suonikkaasta puusta ja animation-suklaapaketin poika oli tuijottanut häntä näkökentän sisäpuolella niin pahasti, että homma oli jäänyt kesken. Tosi paha cockblokkaaja se animation-poika.

Milkkispatukan söpö eläinhahmo on paljon vähemmän ahdistava kuin animation suklaan karsea kakara.

Oletteko koskaan miettineet vanhojen suomalaisten sananlaskujen ja kansanviisauksien historiaa? Muistelen joskus aikoinaan lukeneeni jonkun iltapäivälehden viikonloppunumerosta jonkinmoisen artikkelin aiheesta. En valitettavasti muista oliko kyseessä iltalehti vai iltasanomat. Isälläni oli tapana valita viikonlopun lehti kesämökkireissulle sen mukaan kummassa oli paremmat tissit kannessa. Luulen, että noina aikoina, kun kävimme mökkeilemässä koko perheen voimin kannessa oli säännöllisesti joku 90-luvun seksisymboleista: Janina Frostell, Tanja Vienonen tai Lola Odusoga. Janina ja Tanja olivat noissa melko varmasti vahvoilla. Ehkä jopa Linda Lampenius. Hienoja aikoja nuo nuoruusvuosien pitkät ja aurinkoiset kesät maaseudulla pelatessa nintendoa naapurin pojan kanssa sisätiloissa.

Tästä kyseisestä artikkelista erityisen hyvin mieleeni on painunut kuvitus, jossa sanonnoista oli tehty oikein piirrokset. "Täynnä kuin Turusen pyssy" sai taustatarinan, jossa joku 1700-luvun Turunen oli sotaretkellään tunkenut aseensa piipun niin täyteen varastettua rahaa, ettei enää voinut ampua.

Leppäkeihäänkin lento-ominaisuudet ilmeisesti olivat aikansa teknologian huipentuma, minkä vuoksi sanonta on jäänyt elämään. Muistakaapa tuo sitten, kun yhteiskunta romahtaa ja pitää alkaa kepeillä sotimaan ja metsästämään naapuriheimolaisia. Leppäkeihäs lentää parhaiten. Muinainen viisaus elää sanonnoissa.

Eniten mieltäni on viimeaikoina askarruttanut kuitenkin sanonta "[Vettä] tulee kuin Esterin perseestä." Yleensä ainakin omalla murrealueellani kyseisellä sanonnalla viitataan nesteen tai muun virtaavan aineen tulvimiseen. Tämä sai minut miettimään, että oliko kyseinen Esteri ensimmäisiä henkilöitä, jonka ärtyvän suolen oireyhtymä, eli IBS on noussut yleiseksi puheenaiheeksi ja päätynyt sanonnan asemaan. Saattoihan hänellä olla myös laktoosi-intoleranssi.

Kuvitelkaa nyt elämää 1800-luvun Suomessa fodmap-ruokavaliolla. Kananmunia, lihaa ja riistaa saattoi saada parhaimmillaan hyvinkin, mutta laktoosittomasta maidosta tuskin oli kukaan kuullut! Olen käsittänyt, että pääosa tuon ajan ruokavaliosta koostui kuitenkin maatalouden ns. kellarituotteista. Etenkään talviaikaan tuoreita kasviksia ei tietenkään ollut saatavilla. Useimmat viljatuotteet aiheuttavat oireita pahasta IBS:stä kärsivälle. Omenat, jotkut marjat, palkokasvit, punajuuret, kaali, sipuli... kuinka näitä olisikaan voinut välttää! Esteri parka joutui siis koko ajan kakkapieremään ja kärsimään turvotuksesta, kun ei paljon vaihtoehtoja ollut. Pettuleipää ja hernekeittoa. Perse vaan lauloi kesken peltotöiden ja kirkkoistuntojen. Tuli siis kuin esterin perseestä. Ennen ei jumalauta ollut paremmin!



Savon sanomillakin on vähemmän mielikuvituksekas selitys tälle sanonnalle. Palokunnat kuulemma käyttivät ennen ester-merkkistä pumppua. Kuinka tylsää! Savon sanomat aina pilaamassa ihmisten ilon!

Mr Choc joulutäytesuklaanipaleet

Heipä hei. Jouluhan meni jo, huomasitteko? Mutta joissain lidleissä on edelleen tarjouksessa hyviä joulutuotteita. Tänään arvostellaan kolmet erilaiset suklaaherkut.

Nämä ovat käytännössä kuin Animation-suklaat. Eli yksittäispakattuja maustetulla töhnällä täytettyjä suklaapatukoita. Ilmeisesti nykyään animation nimi ja lapsen lärvi on pakkauksista poistettu. Kai se oli muidenkin mielestä kuumottava. Kaverini "Make" oli myös ostanut tuollaisia lapsen naamalla varustettuja suklaita ja jättänyt pakkauksen atk-pöydälleen. Sitten, kun hän myöhemmin aloitti kovan "dataussession" häntä ahdisti syyllistävästi tuijottava lapsen naama.

Koska kyseessä on joulutuote ja vappukin on jo mennyt niin nämä ovat alennuksessa. Paketillisen saa eurolla. Tosi halpaa. Makuja on tarjolla: piparkakku, kaneliomena ja vaniljakeksi. Kaikki ovat oikein hyviä, mutta väittäisin, että vaniljakeksi on ylitse muiden ja omena kakkonen. Tosi jouluisia ja hyvän makuisia vaikka mustan teen tai kahvin kanssa nautiskeltaviksi. Mitä siis enää odottelette, menkää hakemaan loput pois vielä, kun niitä on 5/5.

Vietin tässä myös vappua. 38 - 39 asteen kuumeessa nimittäin. Tämän ansioista sain toteutettua yhden pitkäaikaisista haaveistani ja pystyin katselemaan kokonaisuudessaan sekä perjantai-, että lauantai-iltojen kokoperheen viihdetarjonnan televisiosta. Lopultakin sain katsauksen eläkeikäisten vanhempieni iltoihin ja tiedän nyt mikä on aikuisista hauskaa. Johtopäätös: aikuisten elämä ei ole lainkaan hauskaa.

Ei ihmekkään, että suomalaiset ovat näin masentunut, surumielinen ja alkoholisoitunut kansa, kun ei tuollaista ryönää voi sietää selvinpäin. Yksikään ohjelmista ei ollut hauska, hyvä, oivaltava tai viihdyttävä. Kaikki olivat vaivaannuttavaa ahdistavaa paskaa. Itsestäänselvä asiahan tämä oikeastaan oli ja kuollutta hevosta on ehkä tylsä lyödä, mutta enhän ole mikään Ismo Leikola, niin hutkin mielumin kuolleita kaakkeja.

Perjantai:
Aluksi katsoin jotain konseptiltaan epäselvää viihdeohjelmaa, jossa joku kyynaamainen äijä haastatteli vieraita ja pisti sitten Jorma Uotisen tanssimaan Jukka pojan kanssa. Jorma Uotinen on awesome äijä ja tahdon tulla vanhana samanlaiseksi. Muuten ohjelma oli aika mitäänsanomatonta roskaa. Ilmeisesti se kyynaamainen ukko oli joku imitaattori tai jotain? Suoritus oli kuitenkin Tenho Tuisku tasoa, mutta lopputulos 2000% vähemmän hauska.

Seuraavaksi tuli joku ohjelma, jossa katseltiin vanhoja nettivideoita ja vieraiden piti näytellä ne. En löytänyt hauskuutta tästäkään ja bonuksena ohjelmassa oli vielä Sami Hedberg, joka on maailman epäonnistunein standup koomikko. Kun miehen hauskin saavutus on näyttää irvistävältä kehitysvammaiselta läskimajavalta (ei hauskaa) on kyseenalaista miksi hänet pitää laittaa televisioon, ei se siellä hauskemmaksi muutu, eivätkä vanhat nettivideot hauskene sillä, että Sami Hedberg selostaa niitä. Paskaa.

Jorma Uotisen mysteerin tanssi.

Hurjat nettivideot ohjelmassa koira nylpyttää tyynyä. Tosi hurja nettivideo. Myöhemmin sen tyynyn ja koiran omistajaa haastatellaan, että onpa hurja koiro ja hurja video vau. Etsisivät sen ukon joka työnsi sen lasipurkin takeressuunsa ja onnistui rikkomaan sen sinne. Sen haastattelu kiinnostaisi.

Kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi Steven Seagal tuli ruutuun ja alkoi hakata etnisiä. Ihan hyvä päätös muuten huonolle illalle.

Lauantai:
Pop'n'roll ohjelmassa esiintyivät samat yli-ikäiset ja epähauskat naamanvääntelijät kuin muuallakin. Oliko se helvetin eilinen kyynaama-viidenpennin-tenho-tuisku tässäkin ohjelmassa? Miten Mikko Kuustonenki on koko ajan jossain? Eikö sillä ole jo yksi tai kaksi muutakin tv-sarjaa?

Sarja itsessään oli aivan uskomattoman aivojasyövyttävän epähauskaa ja vaivaannuttavaa sutkautteluyrittelyä. Tosi huonoja töksäytettyjä näsäviisaita vitsejä. Ohjelma yritti olla jotenkin kai musiikkiaiheinen, mutta ei oikein keskittynyt muuhun kuin ala-astetason lällättelyvitseihin. Eikö suomessa muka ole hauskoja ihmisiä, jotka saataisiin televisioon? Lisäksi uniikki on ihan vitun tosikon ja tyhmän oloinen jätkä. Tosi väkinäistä skeidaa.

Vinoshow tai joku vastaava pyöri musiikkivisailun kanssa päällekäin ja vilkuilin sitäkin. Kyseessä oli imeisesti jonkin sortin improvisaatio-ohjelma. Käsitin, että tämä oli nelosen haastaja putoukselle. Hyvä haastaja kyllä sillä oli yhtä epähauskaa paskaa. Väkinäistä änkytystä vailla päätä ja häntää. Hyvä improvisaatio voi tuottaa todellista komiikan kultaa, mutta tässä tongittiin lähinnä tunkiota.

Lopuksi tuli sketsi, josta ohjelma on ilmeisesti saanut nimensäkin. Siinä "huumori" revittiin siitä, että lavasteet olivat vinossa ja näyttelijöiden oli vaikea pysyä pystyssä. Ukko kaatuu... hauskaa. Mitään muuta huumorin tapaistakaan bändiaiheisesta tarinasta ei saatu irti. Sketsi oli muutenkin epärealistinen, kun rumpali oli muka kuunnellut etukäteen biisit ennen treenejä.

Näin kokonaisuutena voidana todeta, että lauantai-illan ohjelmat olivat jopa perjantain ohjelmia huonompia. Eli ihan turha pysyä yksin kotona väijymässä mitään ryönää televisiosta. Menkää baariin tai kaverien luo öilöttämään tai kotimainen viihdeteollisuus ajaa teidät masennukseen ja alkoholismiin!

Tahtoisin vielä kertoa tähän että paras kotimainen viihdesarja on V###n puhelinmyyjät.Office henkinen käsikirjoitus ja hahmot hipovat todellista neroutta. 5/5.

Hat(h)erwood suklaanamit.

Tajusitteko otsikon "läpän" hater... haterwood. Hehe! Haha!

Nyt kun päästiin niinsanotusti vitsillä sisään niin käydään suoraan asiaan. Eli nussitaan. Hehe! Haha! Läppä vaan läppä! Eli arvostellaan lidlin after eight-kopiosuklaa. Nämä ovat lidlissä vierekkäin aitojen after eightien kanssa. Aito asia maksaa 20 cnt enemmän ja pakkauksessa on 100 grammaa vähemmän tavaraa. Hyvä diili siis? 300g hatherwood-paketti maksaa 2,49€. Voitte vertailla jonkun muun kaupan hintoihin, että mikä on hintaero. Lidlissä ainakin selkeä voitto hatherwood-suklaalle.

Yllättäen nämä maistuvat erittäin, elleivät jopa aivan samalta kuin esikuvansa. Yksittäinen levy tosin on pienempi kuin alkuperäisessä, mutta nehän ovatkin epämukavan isoja suuhun pantavia. Maku on niinkin hyvä, että en näe mitään syytä olla valitsematta tätä pakkausta aidon after eightin sijaan. Ainoa syy voi olla pienempi pakkauskoko. Sillä kyllä 100 grammaa enemmän menee suoraan perseläskeiksi teille tätäkin nyt makeanhimoissanne lukeville tytöille. Minulle läski kertyy nykyisin lähinnä naamaan.

Oletteko muuten huomanneet, että televisiossa on nykyisin todella paljon ohjelmia joissa joku mies syö uskomattomia överiruokamättöjä? Ja sitten seuraavaksi tulee ohjelma jossa joku ruotsalainen perheenäiti yrittää laihduttaa itsensä häämekkoonsa voittaakseen kylpyläloman ja mopoauton käyttöönsä vuodeksi. Onkohan terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrännyt tv-kanavat esittämään näitä? Jokaista läskiruokaohjelmaa kohti pitää olla yksi laihdutusohjelma. Man vs. food on varmaan sen verran paha, että pelkästään kotimaiset laihdutusohjelmat eivät riitä vaan pitää ostaa tosiaan noita ruotsalaisiakin.

No joka tapauksessa saksassa valmistetut hatherwood-suklaat saavat arvosanaksi 5/5. Hinta on ylivoimainen ja maku virheetön. Suositan! Ensi viikolla SUOMILEIJONA antaa saksalaisille kostoksi TURPAAN jääkiekossa. Kostoksi, koska tekivät 5/5 suklaan. Ansaitsevat koston.

Hathers gonna hather.

Kaksi yhden hinnalla: Lidlin tehojuoma ja animation-suklaa

Heippa vaan kaikille! Täällä ollaan taas. Tänään jouduin käymään töissä kolme kertaa kakalla. Voitteko uskoa? Palkka juoksee ja mies vaan piereskelee. No en ainoastaan piereskellyt, vaan pelasin samalla angry birdsiä. Ilmaista mainosversiota tietenkin.

En tiedä miksi maha oli sekaisin, mutta nyt se on kunnossa. Kiitos Lidlin herkullisen ja toimivan tehojuoman. Olen aiemminkin arvostellut tehojuoman tässä blogissa ja taisin mainita, että lidlin tuote on kova haastaja ja tottahan tuo on. ProViact-tehojuomaputeli on kilpailijoiden tuotetta isompi ja pakkauksessa pulloja on neljä. Hintaa on 1,29€ eli tuote on hieman rainbowia kalliimpi. Maku on olevinaan appelsiini, mutta mielestäni tämä maistuu toffeelta. Makeutusaineena näyttäisi olevan ihan oikea sokeri, eikä mitään sisäelimiä tuhoavaa myrkkyä. Tällä tulee hyvä kakka. Arvosana sata200.

Koska otsikossa taisin luvata kaksi tuotetta kerralla niin joudun ehkä lunastamaan lupaukseni. Toinen arvioitava tuote on lidlin animation-merkkinen suklaa. En todellakaan tiedä mistä tällainen nimi tulee, mutta nimi ei ollut se syy miksi ostin tämän tuotteen vaikka nyt huvittaa ja hämmentääkin. Todellinen syy sille on pakkauksen uskomaton ankeus. Tässä on kuva hymyilevästä kakarasta. Tuollainen ärsyttävän näsäviisaan näköinen talttahammas. Tulee ihan mieleen tv-sarjojen rikkiviisaat superlapset jotka ratkaisevat aikuisten ongelmat lahjakkuudellaan vaikka aikuinen sille koko ajan karjuu, että olet tiellä. Vähän kuin Star Trek next generationin Wesley. Ihan samanlainen rasittava paska. Picard vaan karjuu: "WESLEY! WESLEY!". Tämän jälkeen Wesley angstaa hieman, pelastaa päivän ja jakso on pilalla. En tiedä kumpi oli pahempi, Wesley vai Worfin poika Alexander. Wesley sentään älysi lähteä koulunpenkille, mutta Alexanderin koulu oli Enterprisellä. Ja aina, kun jakso keskittyi Alexanderiin se oli aivan perseestä. Alexanderilla oli vaikeaa koulussa, kun se ei halunnut olla ihminen vaan klingoni, seuraavalla viikolla se halusikin olla kuin ihminen ja Worfia vitutti ja se karjui puolestaan: "ALEXANDER ALEXANDER" ja sitten angstattiin. Miksi muuten hyviin sarjoihin pitää tunkea ärsyttäviä kakaroita? Lapsikatsojia varten? Pitäähän toki joka sarjasta löytyä joku samaistumisen kohde kaikille. Itselleni se oli Kirk. Samanlainen alfauros kuin minä. Tiedättekö muuten mikä oli motivaatio Caprica sarjan luomiselle? Battlestar Galactican katsojissa ei kuulemma ollut tarpeeksi naisia, niin sarjaa suunnattiin naisille. Mutta Caprica oli ihan surkea. Eli onko naisille sarjojen suuntaaminen sitä, että tehdään tahallaan paskaa? Vähän kuin star trekin lapsijaksot?

Jäätävän ahdistavasta pakkauksesta huolimatta itse suklaa on herkullista. Kuin kindermunien suklaa, mutta sitäkin parempaa ja sitä on kerralla enemmän. Koko paketti maksaa 1,69€. Tämä ei mielestäni ole näin hyvästä suklaasta yhtään liian jyrkkä hinta. Arvosanaksi tälle annetaan alkuperäisen Star Trekin jakso: Doomsday machine. Tosi hyvä jakso.

"Oon rasittava paskakakara ja pilaan sun lempparisarjas."