Lisää edullisia kesäoluita: Kotimaista IPA ja vehnäolut, Laitila kukko ipa sekä Saimaa red ale.

Aloitetaan tärkeimmällä, eli vuosittaisella katsauksella Juha Miedon mämmikuntoon. Iltalehden sivuilla Mietaa uhoaa, että tänä vuonna mämmiä menee 30 ropposta.

Viime vuonna olin jo huolissani siitä, että Miedon mämminsyönti on kääntynyt laskuun. 2011 hän söi 50 mämmiropposta, 2013 upposi enää 40 ja nyt 2016 tässä iltalehden urheilu-uutisessa saldo on vaivaiset 30! Onko siis ennustettavissa, että parin vuoden kuluttua mies ei enää saa alas kuin 20 ropposta?

Ikä ei tule yksin ja päivittäinen kalorintarve varmasti vähenee iän tuoman aktiivisuuden vähenemisen ja elimistön normaalin toiminnan hidastumisen myötä. Tämä voisi osaltaan ennakoida vääjäämätöntä alamäkeä kohti hautaa, jota Juha laskettelee jo eläkepäivillään.

Kokeilaanpa ennustaa Mietaan kuolema mämmi-indeksillä. Jos 2011 mämmiä meni 50 rasiaa, 2013 40 ja 2016 30, niin voidaanko olettaa, että mämminsyöntikyky on suoraan verrannollinen Mietaan jäljellä oleviin vuosiin? Jos oletetaan optimistisesti, että mämminsyönti vähenee 10 rasiaa kolmessa vuodessa niin Mietaalla olisi enää yhdeksän elinvuotta jäljellä, kunnes ei enää mene roppostakaan alas.

Juha on syntynyt 1949. Hän on siis suunnilleen saman ikäinen kuin äitini ja intialainen supertähti Rajinikanth. 67-vuotias. Jos Juhalle annetaan vielä yhdeksän hyvää mämmivuotta niin hän kuolisi 2025 76-vuotiaana. 76 vuotta taitaakin olla hänen sukupolvelleen melko uskottava keskimääräinen elinajanodote. Tarkistetaan siis tämän arvion paikkansapitävyys, kun Juhasta aika jättää.

Lisäksi iltalehden toimittaja voisi opetella si-järjestelmän yksiköt. 36000 kaloria on vain murto-osa ihmisen päivittäisestä energiantarpeesta. Minun kokoiseni ukkeli käyttää 1800-2000kcal energiaa päivässä pelkästään elintoimintojen ylläpitoon. Eli 1800000 kaloria.

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00474
Viitattu 24.3.2016

Tuoreehko kuva Intian ikiomasta Juha Miedosta

Kotimaista IPA
Kotimaista ipa on s-ryhmän oma yritys tulla pienpanimobuumin luomille olutmarkkinoille. Tämän ipan on valmistanut laitilan juomatehdas. Kotimaista ipa on selkeästi tehty hieman jenkkityyppiseksi. Lasiin kaadettuna se on vaalea ja samea. Maku sitruksinen, jopa simamainen. Mukana kelluu kevyt hiivan tuottama aromi, joka ei välttämättä ole huono jos siis pitää tuosta simamaisuudesta, mutta se tekee kokonaisuudesta ehkä vähän tunkkaisemman. Tuoksu on aika mieto, eikä makukaan tosiaan mikään mullistava.

Simppeli hieman greippimäinen katkeruuteen päättyvä olut. Katkeroaineita ei muistaakseni kerrottu purkin kyljessä, mutta kyllä niitäkin tästä löytyy havaittava määrä.

Voin väittää, että juon tätä ennemmin kuin otan turpaani, tai jopa juon mielumin kuin keskimääräistä bulkkilageria. On tämä kuitenkin aika luonteeton ja mitäänsanomaton bulkki ipa. Ihan ok jos ei odota mitään suurta aromiräjähdystä. Hinta on kuitenkin naurettavan halpa. Maksoiko tämä vaivaiset 2€+ pantti. Tölkki on 0,5l ja alkoholipitoisuus 4,7%.

Arvosanaa nostaa tässä tapauksessa erittäin edullinen hinta:
2½/5.

Kotimaista vehnäolut
Samaan sarjaan edellisen kanssa on tullut myös laitilan valmistama vehnäolut. Hinta ja pakkauskoko ovat samat. Tämä on todella mieto ja suorastaan mitäänsanomaton vehnäolut. Jos et pidä vehnäoluen aromeista, niin niitä ei oikeastaan tässä ole. Tätä voisi verrata aika hyvin jääkylmään vaaleaan hoegardenin vehnään, jonka tilalla voitkin varmasti juoda tämän huoletta sitruunaviipaleen kera. Hajuton mauton, virhemausta ja mistään erikoisemmasta vapaa vehnäliru. Halpaa ja helppoa kesäjuomaa tästä.
2/5.


Kukko ipa
Mietin aluksi, että onko Kukko ipa sama tuote kuin kotimaista ipa. Kaadettuani oluen lasiin ero oli kuitenkin selvä. Siinä missä kotimaista ipa on vaalea ja samea, on kukko ipa kuparisen ruskehtava ja kirkas. Tuoksu ei vielä lupaa suuria, mutta antaa viitteitä kevyestä brittihenkisyydestä, kuten myös maun ensipuraisu.

Laitilan nettisivujen mukaan käytetyt humalalajikkeet ovat kuitenkin amerikkalaisia. Yllättävän brittiläisen aromin ovat niistä kuitenkin loihtineet. Humalina siis: columbus, centennial ja amarillo.

Etenkin columbus on humala, joka aromina voi tuoda makuun hieman tunkkaisen ja maamaisen aromin. Centennialissa on kevyesti samaa vikaa selkeän sitrusaromin ohella. Amarillo taas on sitruksinen ja pahimmillaan hieman metallimainen. Omaan suuhuni näiden aromit kuitenkin toimivat ja humalointi on mukavan erilainen verrattuna moniin muihin maitokaupassa myytäviin tämän tyylin oluisiin tarjoten juuri sopivan vivahduksen sitruunaisuutta ja kukkaisuutta voimakkaamman maamaisen aromin sekaan. Vielä, kun rungossa maistuvat hieman tummemmat crystal/cara-maltaat niin tämä on mielestäni oikein tervetullut ja maistuva tuttavuus. Laitilan talon makukaan ei minua tässä haittaa vaan kokonaisuus toimii.

Tällä oluella taitaa olla tämänhetkinen kotimaisten markettioluiden katkeroennätys, se on yllättävän kova 65 EBU. Tämä selittyykin varmaan sillä, että columbus ja centennial molemmat ovat melko korkean alfa-hapon humalia. Hintaa noin 2,60€/0,5l.
3½/5.

Saimaa red ale
Saimaakin oli saanut uuden oluen kevääksi kauppohin. Olen jo aiemmin nautiskellut mielelläni erittäin kohtuuhintaisia saimaan pale alea ja vaaleaa lageria. Molemmissa on mukavan aromaattinen jenkkityylinen humalointi. Erityisesti vaalea lager yllätti tässä, että siihenkin on työnnetty mukava jenkkityylinen aromihumalointi. Vaikka oluet ovatkin aika mietoja maultaan, niin aromit ovat olleet kohdallaan ja hinta edullinen. Molemmat tuotteet oikein kelvollisia. Samassa hintaluokassa, eli siinä 2,30-2,40€ pintaan liikkuu nyt myös tämä red ale.

Tähän red aleen on työnnetty sekaan vehnämallasta ja se tuottaakin taas saman ongelman kuin olvi apan kanssa. Maku on happaman vehnäinen. Maitokauppavahvuudessa tämä maku dominoi liian voimakkaasti ja peittää kaikki muut aromit niin pahasti, että tämä menee täysin itseltäni ohi. Humalointi maistuu, mutta en oikein saa siitä mitään otetta.

Saimaan nettisivut ovat niin sekavaa kikkailua, että niiden käyttäminen on täyttä tuskaa ja en löytänyt sieltä vielä tämän tuotteen kuvausta, eli on vaikea kertoa tarkempia tuotetietoja.
1½/5.

Jooh elikkäs.

Koff ja olvi apa

Miettikääpäs tilannetta, että menette baariin hengailemaan ja joku äijä tulee sanomaan teille:
"He doesn't like you....", osoittaen pallinaamaista kaveriaan ja jatkaa "I don't like you either..."

Missä kuvittelisitte tällaisen tilanteen tapahtuvan? Äänekoskella? Suolahdessa? Kuusankoskella? Viitasaarella? Ei. Tämä tapahtui Tatooinella Luke Skywalkerille. Ajatelkaa, että Luke asui planeetan kokoisella Äänekoskella. Siellä ei kai ollut mitään nuorten hipsteribaaria vaan tuollainen perustatooinelaisten junttien juottola vaan. Siellä ei varmasti ollut tarjolla apaa, elikkäs american pale alea, jota nyt arvosten.

American pale ale on tyylillisesti melko helppo juotava ja varmasti suomalaiseenkin makuun sopiva olut. Tyypillisesti se on vaalea eikä erityisen maltainen. Maussa voi olla kevyitä makeita karamellisia tai leipämäisiä erikoismaltaan aromeja, mutta ei mitään erityisen voimakasta, jotta humala-aromit pääsevät hyvin esiin. Valmistetaan vaaleasta amerikkalaisesta maltaasta. Alkoholipitoisuus yleensä 5% paikkeilla. Tyypillisesti kuitenkin ~ 4,5 - 6 %

Katkeroaineiden määrä on kohtuullinen EBU:n liikkuessa välillä 30-45. Tottumattomaan suuhun tuo 45 voi alkaa jo tuntua voimakkaalta. Humalan aromi on monesti sitruksinen jenkkihumalan aromi, kuten cascade. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaatimus.

Eli lyhyesti, voidaan sanoa, että american pale ale on vaalea, kevyesti karamellinen tai leipäinen kohtuullisen voimakkaastikin aromi- ja kuivahumaloitu ja sitruksinen pintahiivaolut.

LÄHDE: http://www.bjcp.org/2008styles/style10.php
Viitattu 14.3.2016

Koff apa
Koff apan tekniset ominaisuudet ovat: EBU 35, alkoholi: 4,5% ja humalalajikkeina mosaic ja citra. Pakkauskokoja löytyy 0,33l ja 0,5l. Hieno homma. Isomman tölkin hinta oli minimanissa 2,69€. Tämä ei mielestäni ole kovin kallis, kun useimmat markettien vahvasti humaloidut pienpanimo-oluet maksavat lähes poikkeuksetta yli 3€ pakkauskoon ollessa 0,33l. Tietenkin iso panimo voi helposti jyrätä pienpanimon hinnassa, mutta voiko se tehdä sen laadussa?

Ensituoksut tölkistä ovat erittäin positiiviset. Tuoksu on sitruksisen kirpakka, vähän havuinen ja raikas. Maussakin tuntuu samaa mukavaa greippistä sitruksisuutta ja havumetsäisyyttä. Maltaiden makua ei ole hirvittävästi, mutta kevyt karamellimaisuuskin sieltä löytyy. Markettiolueksi molemmat aromit ovat yllättävän hyviä. Loppua kohti maku kuitenkin hieman lässähtää ja jää vetiseksi, etenkin oluen lämmetessä.

Olut on oikein mukavaa virkistävää juotavaa ja erittäin hyvin tyylinmukainen. Voisinkin suositella tätä lämpimästi Olvi ipan ja keisari 66:sen kilpailijaksi. Väitänkin, että tämä on jopa keisaria parempi, muttei olvi ipan veroinen. Oikein hyvä yritys koffilta! 3½/5!

Olvi apa
Kun tuo olvin ipa on niin hyvä, odotukset olivat korkealla tämänkin suhteen. Tämä oli minimanissa 10cnt koff apaa kalliimpi ja tölkki on hienompi. Koffin tölkki näyttää ihan koff tölkiltä, tässä on satsattu ulkonäköön. Humalina tässä oli: citra, chinook ja equinox. Eli vähän samoilla linjoilla liikutaan koffin kanssa. Sitrusta ja havua.

Katkeroaineita tässä on markettiolueksi yllättävän paljon, jopa EBU 58, joka on kevyesti enemmän kuin tyylille on ominaista. Alkoholia onkin kaupan kaljaksi maksimit eli 4,7%. Suurimpana teknisenä erona koff apaan tässä on se, että tähän on käytetty mukaan vehnämallasta. Joissain uudemmissa apa-oluissa olen nähnyt vehnääkin, mutta harvemmin.

Vehnäisyys maistuukin oluessa pienenä happamuutena ja tuhkaisuutena, joka ei itseäni miellytä erityisemmin tämän tyylisessä oluessa. Vehnäoluet vehnäoluena (vaikkakin niissäkin on yleensä 45-55% ohramallasta). Humalan aromitkin ovat tässä melko sekavat ja tuntuvat hukkuvan vehnäisen happamuuden alle. Tuoksussa on sitrusta, mutta chinookin tyypillistä havuisuutta en erityisesti haista, enkä maista. Olisiko se sitten tuhlattu katkeroiden nostamiseen keiton alkuvaiheessa, sillä katkerot tässä kyllä maistuvat mukavasti. Aromi on kuitenkin vähän liian painollaan happamuuteen ja kirpeyteen, enkä saa tästä oikein sekeää otetta. Vähän outo tämä on, eikä oikein minulle mieleinen. Maku on myös vähän metallinen ja jopa juureksinen.

Ehkä tämä ei ole ihan tyypillisin apa, mieleeni tulee enemmän vehnä ipa, enkä oikein hirveästi innostu tästä. Tälle annan arvosanaksi vain 2/5. 

Ensin meitä oli vain pari apaa ja mä. (Kuva: Jaakko)

Oletteko miettineet, että tosi monet tietokoneroolipelien nakumodit taitavat olla teinipojille suunnattuja. Kaverit linkittelivät irkissä uuden black desert pelin nakumodia. Mietin, että olisiko aika tehdä feministinen nakumodi, jossa naishahmoilla olisi kunnon alamajavat ja kainalokarvat! Ei kai kenelläkään keskiaikaisessa fantasiamaailmassa elävällä emansipoituneella soturinaisella ole tuollaista posliinipillua? Xenallakin oli varmasti kunnon karvatuhero. Onhan skyrimiinkin realistiset hevosenvagina modit, niin miksei sitten realistinen ihmisvagina? Lopettakaa se patriarkaalisten naisia alistavien seksististen ulkonäkövaatimusten levittely ja asentakaa alamajavamodi!

Työturvallinen feminatsimodi

Lidl kotimainen olut

Uusin ja ilmeisesti halvin markettibulkki on täällä. Kyseessä on lidlin otsikon mukainen koruttomasti pakattu bulkkiolut.

Yksi 0.33l tölkki maksaa 0,82€, eli on 7cnt bulkkioluen kuningasta nobelaneria halvempi. Erona näissä on se, että kotimaisen oluen ainesosaluettelo sisältää ohratärkkelystä. Nobelaner käsittääkseni on täysimallasolut ja siten lähtökohtaisesti laadukkaampi tuote. Ohratärkkelystä lisätään olueen samasta syystä, kuin lisäät kiljuun tai kotiviiniin sokeria. Saat enemmän alkoholia laittamalla vähemmän kalliita valmistusaineita ja makua. Kotimaisten panimoiden selitys tälle on se, että tämä parantaa "juotavuutta" eli toisinsanoen "mauttomuutta". Eihän suomalaiseen makuun sovi mikään liian voimakas.

Aionkin nyt arvostella oluen maistamatta ja toisen kerran maistamisen jälkeen.

Maistamatta:
Olut on tyypillinen suomalaiseen makuun tehty mauton bulkkilager. Humalan aromi on juuri ja juuri aistittavissa tuoksussa ja maussa. Runkoa ei ole nimeksikään, sillä sekin vähä maltainen maku, jota edes bulkkioluelta voi odottaa on laimennettu ohratärkkelyksellä olemattomiin. Jos tästä pitää jotain positiivista keksiä, niin oluessa tuskin on huomattavia virhemakuja. Todella tylsää kännijuomiseen tarkoitettua halpiskaljaa, jota ei voi erityisesti suositella kenellekään, kun vieressä on edes hituisen verran mielenkiitoisemmat nobelaner ja grafenwalder oluet, joissa on hieman makua ja särmää.

Arvosana 2/5. Yleisarvosanaa siis tässä nostaa oluen erittäin edullinen hinta!

Maistamisen jälkeen:
Olut on tyypillinen suomalaiseen makuun tehty mauton bulkkilager. Humalan aromi on juuri ja juuri aistittavissa tuoksussa ja maussa. Katkeroa oli hituisen odotettua enemmän, muttei mitenkään ihmeellisesti. Runkoa ei ole nimeksikään, sillä sekin vähä maltainen maku, jota edes bulkkioluelta voi odottaa on laimennettu ohratärkkelyksellä olemattomiin. Jos tästä pitää jotain positiivista keksiä, niin oluessa ei ole huomattavia virhemakuja. Todella tylsää kännijuomiseen tarkoitettua halpiskaljaa, jota ei voi erityisesti suositella kenellekään, kun vieressä on edes hituisen verran mielenkiitoisemmat nobelaner ja grafenwalder oluet, joissa on hieman makua ja särmää.

Arvosana 2/5. Yleisarvosanaa siis tässä nostaa oluen erittäin edullinen hinta!

Kotimainen olut karuissa arktisissa oloissa (parvekkeella)

Edellisestä intialeffapostauksesta onkin kai kulunut jo aika paljon aikaa ja olen ehtinyt katsomaan muutamia hyviä (ja helvetin monta huonoa) lisää. Voisinkin kertoa teille niistä.

Don (2006 & 1978)
2006 vuoden Don on Shah Rukh Khanin uusintaversio Amitabh Bachchanin samannimisestä toimintaleffasta. Olen katsonut molemmat ja todennut ne aivan kelvollisiksi. Uudempi on moderni ja viihdyttävä toimintapläjäys jossa on hitusen verran vähemmän tanssikohtauksia kuin bollywood-leffoissa yleensä. Molemmissa leffoissa leffan tähti tekee kaksoisroolin esittäen mafiamies Donia, jota poliisit jahtaavat ja sitten Donin kaksoisolentoa. Tämä on todella perinteinen resepti bollywood-leffoissa. Nämä kuitenkin ovat melko hauskoja ja viihdyttäviä. 70-luvun leffassa on hauskaa machoilua ja kevyesti huumorin puolelle venyvä 70-luvun jytäävä puvustus.

Don on kova jätkä.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

2000-luvun versiossa meininki on tosiaan moderni vaikka juoni on lähtökohtaisesti sama. Voisin suositella, että katsotte molemmat versiot näistä leffoista. Ihan hauska nähdä miten leffan teko tuollapäin maailmaa on kehittynyt.

Shah Rukh Khan kuitenkin selkeästi yrittää välillä tehdä hieman kansainvälisempiä elokuvia toisin kuin esimerkiksi Akshay Kumar, jonka leffat ovat 100% intialaisille suunnattua aivotonta soopaa. Oman genrensä bulkkilageria siis, intialaiseen makuun! Shah Rukh osaa, tai ainakin  yrittää myös näytellä, joten hänen leffojaan on muutenkin vähän helpompi katsella. 70-luvun Amitabh on lähes aina jäykkä kivikasvokovis, esikuvana luultavasti Clint Eastwood kaksine ilmeineen (hattu päässä ja ilman hattua).

Näissä 70-luvun leffoissa on kuitenkin oma viehätyksensä. Suosittelen lämpimästi! Donista on myös kakkososa, joka ei ole ihan  ykkösen veroinen, mutta ihan ok sekin.





Action Jackson
Tämä on varmasti tykeimpiä Bollywood-actioneita jonka olen nähnyt. Kehuin aiemmin Ajay Devgnin Singhamia, mutta tämä on vielä kovempi. Naistähtenä leffassa on söpö Sonakshi Sinha, jonka erikoistaito on laittaa "naama norsunvitulle" aivan uskomattoman taitavasti. Ilmeisesti Carl "Apollo Creed" Weathersilla on saman niminen kasarileffa, mutta sitä en ole nähnyt.

En oikeastaan osaa sanoa tästä leffasta hirveästi muuta kuin, että toiminta on aivan jäätävän överiä ja törttöilykohtaukset ovat jokseenkin huvittavaa perus uunoilua, jolla tämän tyylilajin leffat on täytetty. Juoni on tässä muutenkin sivuseikka, mutta yllätys yllätys: Tässäkin on kaksoisolento ja kaksoisrooli. Tämä kaikki on vain tekosyy juoksuttaa kuvaruudulle toinen toistaan hölmömpiä vitsejä ja fysiikanlakeja uhmaavia toimintakohtauksia. Samalla tavalla kuin se makaronilaatikko, jota syötte on vain tekosyy nostaa ketsuppia suuhun, kun ei sitä voi pelkiltään syödä. Eihän kukaan makaronilaatikosta oikeasti tykkää, mutta ketsupista tykkäävät kaikki!

Katsokaa näitä kuvakaappauksia ja traileri. Ne kertovat enemmän kuin tosi monta sanaa. Jos Action Jackson olisi lihamakaronilaatikko, niin siinä olisi koko tuubi ketsuppia.

Laittaisin vielä yhden katanan AJ:n hampaiden väliin jos saisin itse päättää.

Intialeffoissa ei voi näyttää suudelmaa tai tissejä, mutta naiselle voi antaa turpaan.

Jai Ho
Tämäkin on remake. Alkuperäinen leffa on käsittääkseni Megastar Chiranjeevin Stalin, joka sekin kaiketi remake jenkkileffasta Pay it forward, mutta mitäpä väliä. Ja joo, leffan nimi oli tosiaan STALIN. Chiranjeevillä on myös Hitler niminen leffa, mutta se on toistaiseksi katsomatta.  Tuossa Pay it forward leffassa näkyy olevan Haley Joel Osment. Oletteko nähneet mitä se näyttää nykyisin? Se näyttää nimittäin naamaltaan aivan samalta kuin lapsena. Keho vain on kasvanut sen söpön pikkulapsen naaman ympärille isoksi michelin ukoksi. Todella hämmentävää!

Tässä jäbille kuvakaappaus Stalin-leffasta. Ja joo oon kattonut tämänkin.

Elokuva kertoo sellaisesta miehestä, joka keksi tavan parantaa maailmaa, että jos jokainen auttaa aina neljää ihmistä ja näistä autetuista jokainen auttaa taas neljää, niin maailmasta tulee parempi paikka. Äijä sitten joutuu jonkun rötösmiehen kanssa vaikeuksiin ja tulee helvetisti tappelua. Salman Khanin leffaksi tämä on tavallista parempi ja toimintakohtaukset ovat todella hyvin tehtyä ja julmaa mäiskettä. En nyt osaa sanoa, että oliko tämä oikeasti hyvä leffa, mutta lopputaistelu ainakin jäi mieleen poikkeuksellisen hyvänä, enkä muista kovasti haukotelleenikaan leffan aikana niin ajattelin mainita tämän tässäkin. Lisäksi tässä on hyvin paljon ajatuksia herättävä sarja kuvakaappauksia:

Kai James Bondkin on tän tehnyt?

*HOP*

"FUU FUU" T: autonkuljettajaukkeli

*HOP*

"FUU FUU" T: rötösmies

Om shanti om
Laitetaanpa listalle yksi Shah Rukh Khanin leffa lisää. Tämä on romanttinen rikosdraama. Kuulostaako vähän tylsältä? Ehkä ei kuitenkaan. Tässä vaiheessa olette jo sen verran kovia intialeffatietäjiä, että tajuatte varmaan tämän leffan viittaukset. Tämä leffa itseasiassa parodioi aika hauskastikin Bollywoodia itseään ja sen kliseitä. 70-luvulla leffatähteyteen nousemassa oleva nuori mies kuolee ja syntyy uudelleen nykypäivään. Leffassa hassutellaan monilla genrejen kliseillä ja viljellään runsaasti viittauksia muihin leffoihin.

Elokuva oli todella positiivinen yllätys itselleni ja tykkäsin siitä kovasti. Suositan lämpimästi jos pelkkä päätön toiminta ei maistu ja sinulla on jonkinlainen tietämys bollywood-elokuvista.

Juu, mulla kanssa tekee kipeää diskossa.

TAJUSITTEKO LÄPÄN? Varmasti tajusitte?

Policegiri
Laitetaan listalle vielä yksi perinteinen superpoliisileffa. Tässä leffassa yksi bollwoodin vakionaamoista Sanjay Dutt esittää kovispoliisia, joka pistää korruptoituneet poliitikot ja muut poliisit kuriin. Tämä on varsin onnistunut toimintakomedia siinä, että se on aika hauska ja toiminnantäyteinen mäiske. Näissä joissain leffoissa on vielä samaa aivottomuutta ja machoilua kuin 80-luvun jenkkitoimintaleffoissa, joka on tärkeä osa niiden viehätystä. Tästä ei oikein voi muuta sanoa kuin, että jos bollywoodtoiminta maistuu, niin tämä on hyvä lisä katsomislistalle.

Nämä leffatkin ovat muuten parempia, jos tiputtelee märkää samalla.

Siwan vihreä tee

Olen pöyristynyt ja totaalisen yllättynyt. Siwasta sai jotain halvalla! 50 pussia vihreää teetä hintaan 2€! Tämä on niin ennätyksellisen halpaa, että minun oli aivan pakko ostaa rasia tätä testiin.

Pakkaus on selkeä ja simppeli. Oleellinen informaatio välittyy hyvin. Vihreä tee 50 pussia. Valmistusmaa näkyisi olevan Puola. Onko tämä teelehtien alkuperämaa, sitä pakkaus ei kerro.

Maku onkin hyvin itä-eurooppalainen. Join erittäin samanmakuista vihreää teetä edellisellä Venäjän-matkallani. Maku on hieman tunkkainen ja hieman tanniininen, mikä saattaa johtua siitä, että kuumennan teeveden töissä mikroaaltouunissa ja se saattaa lämmetä hieman liian kuumaksi. Lähtökohtaisesti kuitenkin sanoisin, että näin halvaksi teeksi tämä on aivan juotavaa. Ei edes niin ankeaa kuin se vihreä tee, jota ostin Venäjältä kotiin. Samaa henkeä juomassa kuitenkin on. Tätä ei kannata hauduttaa liian vahvaksi, kun tämä on mitä on. Tällaisena työpäivän bulkkiteenä menee kuitenkin ihan hyvin. Olen juonut huonompaakin. Hinta on niin naurettavan halpa, että se nostaa arvosanaa huomattavasti.

En sitten tiedä missä on tingitty, kun hinta on saatu näin alas. Ehkä  tämä tuhoaa sademetsiä, tappaa sammakoita, alistaa viljelijöitä, on epäreilua, epäluomua ja tehty vähän huonommista osista? Mutta maailma on epäreilu paikka ja ne sammakotkin ovat varmasti myrkyllisiä tai niiden nuolemisesta saa psykedeeliset sävärit. Eli ne on huumeita, eli pahinta mahdollista myrkkyä ja syntiä. Parempi, että kuolevatkin mokomat.

Arvosanaksi annan 3/5. Ei tästä suurempaan nautiskeluun ole, mutta aivan kohtuullista bulkkiteetä kovaan kulutukseen.

Läjä teetä ja jotain bisnessalaisuuksia taustalla.

Tahtoisin vielä jakaa teille tärkeän tiedotteen: Rokkibändini Salamapartio on julkaissut ensimmäisen minilevynsä ja teidän kannattaisi mennä kuuntelemaan se ainakin tuhat kertaa, että saadaan spotifystä kaljarahaa. Käytännössähän se on teille halvin mahdollinen eli ilmainen. Bandcampista voitte jopa ladata levyn ilmaiseksi vaikka puhelimeenne niitä hetkiä varten, kun ette ole netin äärellä.

Voitte tarjota meille myös keikkoja. Ollaan halpoja ja hyviä. Lisäksi tosi hyvän näköisiä ja vaatimattomia.

Spotify



Bandcamp

Silvercrest kuulokkeet

Moi. Ajattelin tänään kirjoittaa teille lidlistä ostamistani kuulokkeista. Oikeastaan muusikoiden.netin keskustelu innoitti tämän ostoksen, sillä eräs käyttäjä kertoi näiden olevan hintaluokassaan ylittämättömät.

Näiden hinta oli piirun verran alle kympin. Aika halpaa sanoisin. Vertailen näitä toisiin halpisluureihin, joita olen käyttänyt, eli sennheiserin px100:siin. Niiden hinta on tällä hetkellä verkkokaupassa 49,9€. Eli nyt arvosteltavat luurit ovat noin viisi kertaa edullisemmat. Erona luureissa on tietty se, että px100:set ovat avoimet ja nämä kai yrittävät olla suljetut.

Kuppien materiaali on jotain vähän kovempaa ämpärimuovia, mutta mattapinta on mukavan tuntuinen. Luurien pehmusteet tuntuvat ihan hyviltä korvilla ja luurit myös istuvat kohtuullisesti omaan jättipäähäni. Sankojen sisällä kulkee jämäkän ja hyvän tuntuiset rautalangat, jotka herättävät luottamusta siitä, että nämä voisivat hyvinkin kestää tovin oikeaa käyttöä. Piuhakin on hyvän tuntuista kangaspäällysteistä, mutta plugi perus rimpula. Jos näitä vertaa mekaanisesti sennheiserin px100 luureihin voittavat nämä sen vertailun helposti. Sen verran muovisilta rimpuloilta ne näihin verrattuna tuntuvat. Px100:sten suurin ongelma oman kokemukseni mukaan on että niistä hajoaa plugin pää melko helposti. Silvercrest luurien suhteen asia on vielä selvittämättä. Px100:sten pehmikkeet kulahtavat nopeasti. Ne on kuitenkin helppo korvata. Näiden pehmuste tuntuu melko kulutuskestävältä.

Soundi kuitenkin ratkaisee:
Voin kertoa suoraan, että px100:set kuulostavat paremmilta. Niissä on erottelevampi alapäätoisto ja yleisesti selkeämpi soundi. Silvercrest luurien toisto on hieman tumppu ja jäisin myös kaipaamaan kirkkainta yläpäätä. Lähtökohtaisesti soundissa ei kuitenkaan ole isompaa vikaa. Se on vaan vähän nuhainen. Testasin ensin kuuntelemalla Totoa ja totesin, että eloa ja heleyttä puuttuu. Sen jälkeen kuuntelin Sleepin dopesmokerin, ja totesin, että vaikka bassojytyä on, on se vähän tunkkaista. Voisin melkein väittää tykkääväni samsungin puhelimen mukana tulleiden nappikuulokkeiden soundista enemmän, mutta mielestäni ne ovatkin puhelinnapeiksi yllättävän jees.

Hintaansa nähden nämä ovat kuitenkin oikeasti käyttökelpoiset luurit vaikka radion tai käppähevin kuunteluun työmaalla jossa on pientä taustahälinää. Mistään huikeasta elämyksestä ei ehkä kannata haaveilla etenkään jos on yhtään kultakorva, mutta tuskin kukaan sitä kympin luureista odottaakaan? Voisin vielä lisätä, että värivalikoima oli melko laaja ja hurja. Oli pinkistä violettiin ja punaiseen. Sitten myös perus mustia, harmaita ja valkoisia. Mielestäni nämä ovat ihan kivan näköiset.

Antaisin näille arvosanaksi 3½/5. Perusteluitahan tuossa tuli jo.

Vau luurit.

Huomasitteko muuten, että pornhub oli julkaissut taas tilastot siitä mitä ihmiset olivat hakeneet? Sieltä löytyi pari mielenkiintoista juttua jotka pistivät silmääni ja opin aivan uudesta fetismistä/pornogenrestä.

Hakusana "giantess" on ilmeisesti parina viime vuotena kerännyt runsaasti suosiota. Päätin ottaa selvää mistä on kysymys ja rohkeana tutkijana hain millaista materiaalia pornhub tarjoaa kyseisellä hakusanalla.

Ilmeisesti giantess-porno on sellaista, että godzillan kokoinen nainen alistaa ja jopa syö muurahaisen kokoisia miehiä. Hyvinkin mielenkiintoinen fetismi, joka ei ehkä ole täysin oma kakkupalani tai teekuppini, mutta voin hyvin ymmärtää sen takana piilevän seksuaalisen latauksen. Olen kuitenkin aiemmin törmännyt syödyksi tulemisen fetismiin eli vorarefiliaan.

Enemmän minua yllätti, että tästä nimenomaisesta pornogenrestä on vielä alegenre: JÄTTILÄISNAISPIERUPORNO. Yhdessäkin videossa jättinainen piereskeli minimiesten päälle ja nappasi yhden niistä purkkiin jonne piereskeli. Nainen vielä haisteli purkista omia pierujaan ja jutteli ukkelille, että "Huhuh kun haisee huonolt, eikös?". Se, että tämä ei ollut vain  yksittäinen video vaan näitä jättiläispierunaisvideoita oli vielä useita tekee siitä mielestäni oman alagenrensä. Jättiläisnaispierualistamisporno. Miettikääpä sitä. Saisitteko nallin palamaan tällaisella pornolla?

Toinen mikä pisti tilastoissa silmääni oli se, että itänaapurimme ovat innokkaita hakemaan my little pony-pornoa. Ei ihmekkään, että eivät pärjänneet jääkiekossa, kun ovat tuollaisia ponirunkkareita. Mutta ei siinä ole mitään pahaa. Runkatkaa mille haluatte.

Lähde:
http://www.pornhub.com/insights/pornhub-2015-year-in-review
https://en.wikipedia.org/wiki/Vorarephilia
-Viitattu 7.1.2016

Crusti croc etikkasipsit

Hei. Tämä on tällainen aika pikainen reportaasi. Oikeastaan vain tekosyy tämän päiväiselle hassuttelujutulle. Mutta jostain piti nyt repiä asiaa. Kerrotaan nyt näistä sipseistä heti alkuun.

Muistatteko uutisissa, kun joltakulta kysyttiin henkkarit hänen ostaessa lidlistä etikkasipsejä? En tuolloin jotenkin noteerannut näiden olemassaoloa, että joo etikkasipsejä. Kuulin yhtenä päivänä jonkun muun puhuvan etikkasipseistä ja silloin vasta napsahti. LIDLISTÄ SAA ETIKKASIPSEJÄ!? Nehän ovat herkullisia, vaikkakin mielipiteitä jakavia. Itse pidän moisista suuresti. Estrellalla on myös oma versionsa aiheesta, tai ainakin oli. Joskus provinssirokissa näitä jäi melkoinen kasa syömättä ja lopulta vesisateeseen sulamaan perunamössöksi, kun ei kenellekään kelvannut.  Nyt kuitenkin synttäribileissäni crusti crocin sipsejä meni koko pussi! Voidaan siis ehdottomasti todeta, että nämä pirulaiset ovat estrellan vastaavia merkittävästi parempia. Ainakin etikkaisuus on miedompi ja vähemmän polttava. Nämä ovat todella hyviä ja rapsakoita sipsejä, eikä etikka dominoi esimerkiksi dipin yli.

Suosittelen. Varmasti maksavat alle kaksi euroa. Olen heittänyt juuri kaikki kuitit menemään, enkä voi tarkistaa. Mutta olettehan te lukijani tottuneet tähän? Pussinkin osaatte varmasti bongata itse sieltä hyllystä, kun ei minulla ole valokuvaakaan. On jumalauta halpaa ja on hyvää 5/5.

Nyt sitten tähän tärkeämpään asiaan, joka minulla oli. Oikeastaan tämä on SALALIITTOTEORIA!

Arnold Schwarzenegger nimittäin on alkanut ehdotella, että ihmiset vähentäisivät lihansyöntiä. Epäilykseni heräsi heti, kun massivinen kehonrakennuksen legenda heittää tällaisen kommentin.
http://www.bbc.co.uk/newsbeat/article/35038053/arnold-schwarzenegger-stop-eating-meat-and-save-the-planet

Mikä voikaan olla Arskan taka-ajatus? Tahtooko Arska tosiaan, että maailma pelastuu, vai tahtoisiko hän kenties estää tulevaisuuden kehonrakentajia kasvamasta yhtä supermassiiviseen kuntoon, kuin hän itse loiston päivinään oli ja näin säilyä ikuisesti kehonrakennuksen legendana? Nykybodarithan nimittäin alkavat olla helvetin isoja. Tiede ja ravitsemus on kehittynyt, mutta jostain se rakennusaine on saatava. Arskan juoni on ovela. Ja jos ette usko minua, Arnold ei ole ensimmäistä kertaa asialla. Pumping iron-dokumenttielokuvassa hän tunnustaa antaneensa kilpailevalle nuorelle kehonrakentajalle vääriä ohjeita. Katsokaa itse ennenkö Arnold ehtii sensuroida nämä videot netistä, ettei kukaan muu tajua tätä ovelaa salajuonta!



Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään! Sanoo vanha kansa. En nyt sano, että lihan syömisen vähentäminen olisi mitenkään huono juttu. Päinvastoin, mutta jos olette supermassiivisia kehonrakentajia, miettikää, että antoiko Arska teille väärän ohjeen!

Lidlin keittiövaaka

Minun on pitänyt kirjoittaa espanjalaisesta lidlistä jo pitkään, mutta inspiraatio ei ole tullut. Nyt ajattelin sitten kirjoittaa vähän toisesta aiheesta. Ehkä minä vielä kerron teille millainen paratiisi on espanjalainen lidli. Sillä välin joudutte tyytymään tähän sepostukseen.

Harrastan nykyisin kotioluen kötöstelyä. Se onnistuu ilman vaakaakin, mutta vaaka helpottaa ainemäärien arviointia. Ostin siis halvimman keittiöva'an jonka löysin. Se sattui olemaan lidlin silvercrest-vaaka. Olisikohan tokmannilla ollut euron kalliimpi vaaka. Tämä taisi siis maksaa 11,90€.

Mukana tulee patterit. Helvetin hyvä. Mukaan on lyöty myös selkeät ohjeet, mikä on loistava asia sillä laitteen käyttöliittymä on aivan paska. Kahdella napilla pitäisi pystyä säätämään kellonaika, valitsemaan missä moodissa vaakaa ajetaan ja nollaamaan puntari.

Ensimmäinen nappula vaihtaa moodia. Kellosta puntariin, loogista eikö? Toinen painallus samaa nappia vaihtaa mittayksikköä: grammat, millilitrat... millilitrat? Kuinka puntari, joka ei tiedä punnittavan aineen tiheyttä voi mitata tilavuutta? En tiedä. Kuulostaa idioottimaiselta turhalta ominaisuudelta. Ilmeisesti se mittaa tilavuutta veden tiheydellä. En viitisi testata, koska ominaisuus on käytännössä käyttökelvoton. Loput yksiköistä ovat amerikan pirujen käyttökelvottomia yksiköitä, jotka eurooppalaisesta laitteesta olisi voinut jättää pois.

Toinen uskomattoman typerä ominaisuus laitteessa on se, että se vaihtaa ajastimella puntarista takaisin kelloon itsekseen vaikka punnitus olisi käynnissä. Jos pikkuhiljaa hivuttelet pussista tavaraa puntarille mitataksesi vaikka tarkan 25g niin tee se helvetin nopeasti, sillä puntari saattaa vaihtaa takaisin kelloon, jolloin se nollaa itsensä kuin painaisit tuota tare-nappia. Tämä kätevä ilmeisesti virtaa säästävä ominaisuus herätti mm. tällaisia mielipiteitä testiryhmässämme:
"Voi vittu."
"Vittu mitä paskaa."
"Saatana mikä paskavehe."
"Uskomaton paskapuntari."

Minulla ei ole tarkkoja kalibrointipalikoita, että voisin tarkistaa kuinka oikeassa vaaka on, mutta luotan, että laitteella päästään ympäripyöreästi ainakin ±3-5g tarkkuuteen. Laitteen pienin mitattava yksikköhän on yksi gramma. Ei kymmenyksiä, että ei tämä muutenkaan mitenkään erityisen tieteellinen laite ole.

Periaatteessa vaaka on aivan toimiva, mutta käytännössä todella pirullinen tuon ajastimensa kanssa. Ärsyttää ja vaikeuttaa todella paljon normaalia käyttöä tuollainen. Ihan, kun en osaisi itse kytkimestä laittaa sitä sitten pois päältä. Haistakoon persettä mokoma idiooteille rakennettu laite.

Arvosana 2/5, koska laitteen tarkkuus ei ole mielestäni riittävä luotettaviin mittauksiin ja tuo puntari menee liian nopeasti itsestään pois päältä. Tosi typerä vaaka. En suosittele.

Paska puntari. Paskapuntarina tämä ei menisi, sillä jos paskantaisit tämän päälle se varmaan ehtisi ennen toimituksen loppua kääntää itsensä kellomoodiin ja et saisi tietää miten iso kakka tuli.

Haluaisin kertoa teille vielä jotain hauskaa, mutta en ole oikein hauskalla tuulella. Syysmasennus valtaa mieleni ja olo on passiivinen ja väsynyt koko ajan. Aamulla, kun menet töihin on pimeää ja kun pääset kotiin on pimeää. Eikö voitaisi muuttaa koko Suomen kansa Lähi-Itään ja jättää tämä pimeä ja kylmä paskaläntti sotalapsille, kun ne tänne niin kovasti haluavat? Sellainen vaihtokauppa. Kyllä suomalaisilla yhteistyötaidoilla ja innovaatiokyvyillä saataisiin hiekka-aavikkokin muokattua takaisin Edenin paratiisiksi. Eikö se tuolla Irakissa päin alunperin ollut?

Mietin myös syysmasennukseen sellaista lääkettä, että aloittaisin jonkun pimeydestä hyötyvän liikuntaharrastuksen, mutta en oikein keksi sellaista. Ainoat pimeydestä hyötyvät harrastukset joita keksin ovat salamurhat ja puskaraiskuuttelu, mutta luulen, että nuo eivät ihan ole minun juttuni. Ainakaan vielä, kun yhteiskunta on pystyssä. Katsotaan sitten, kun yhteiskunta romahtaa, että mihin sitä pedoksi muuttunut ihmismieli taipuu.