Nonna Mia-tuorepesto

Moi. Tämmönen vieno ja arka moi, kun olen vähän nuhainen. Tänään arvostelussa Lidlistä ostettu tuorepesto. Oikeasti minun piti laittaa tämä pestopurnukka uuniloheen, jota kokkasin viikonloppuna kavereille, mutta pääsi unohtumaan. Sori jätkät.

Tämä ei ole oikeastaan ihan hirveän halpaa verrattuna vaikka rainbowin kahden euron pintaan olevaan 190g pestopurnukkaan. Pirkka on jotain 2,5€ ja sekin on isompi purnukka. Lidlin tuorepesto maksaa 1,29€ ja purnukka on vain 90g. Kilohinta siis on rainbowissa halvempi ja pirkassa about samoissa.

Tahdoinkin nostaa tämän tuotteen esiin siksi, että tämä on näin helvetin hyvää! Juuston ja basilikan aromit suorastaan räjähtävät suussa raikkaina, vailla rainbowin teollista aromia. Pirkka on vähän parempi kuin rainbow, muttei lähellekkään näin hyvä kun Nonna Mia-pesto. 1,29€ ei ole kovin suuri lovi lompakossa, etenkin jos olet yksinasuja. Itselläni nimittäin noista isommista purkeista menee väistämättäkin aina osa roskiin, kun sitä ei 200 grammaa tarvitse mihinkään ruokaan itsekseen lapioida.

Sopiva pakkauskoko ja huikea laatu siis nostavat tuotteen erittäin kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Maun puolesta voin suositella lämpimästi. Itse turautin tätä herkkusienipastakastikkeen sekaan ja "ei voi  muuta sanoo kuin hattuu nostaa". Joihinkin ujompiin ruokiin tämä saattaa olla jopa liian tykkiä. Voisin kuvitella, että liiallisella käytöllä on mahdollista peittää esimerkiksi kalaruokien hienostuneemmat aromit.

Maulle 5/5, pakkauskoolle 5/5, hinnalle 3½/5, keskimäärin siis arvosanaksi 5-. Vau! Ei muuta kuin ostoksille.

Vau pestoo.

Mitä te sontiaiset vielä kyyläätte? Arvostelu loppui. Menkää kotiinne tai muille internetsivuille.






















Oikeesti. Menkää.

















Ei täällä ole enää mitään.
























Ei salettiin ole.



















No on kuitenkin. Elikkäs tiedättehän tämän fuckbuddy termin? Että on joku panokaveri. Joo tiedätte te. Joku toope lanseerasi myös hugbuddy termin, ihan hauska idea sekin, mutta minulla olisi uusi vielä parempi. Nagbuddy! Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin vähän kiukkuista nalkutusta, kun mopo lähtee vähän liiaksi käsistä ja örpsäyttely on liian aktiivista. Parilla käyminen venähtää liian monesti jatkoilla örveltämiseen. Siksi jokaisella pitäisi olla nalkutuskamu! Vastakkaisen sukupuolen edustaja joka nalkuttaisi kuin tyttö/poikaystävä, joka on niin kovin kiukkuinen, kun olet törttöillyt liikaa.

Eikö oliskin kiva näin tipattoman tammikuun kynnyksellä, että joku nalkuttaisi teille alkoholisteille siitä, kun taas lähti mopo käsistä ja baarissa teellä käynti vaihtui hirveisiin apinatumuihin? Nalkutuskaveri kaikille! PS: Saa nalkuttaa jos näkee minut hirveässä humalassa rahjustamassa "kerhohuoneelle".

Livergy casual vaimonhakkaajapaidat ja bokserit

Heippa vaan kaikki vaimonhakkaajat ja vaimonhakkaajamieliset. Heippa myös kaikille miehenhakkaajille, koska tämänkertaisesta tuotteesta on myös naisten versio. Tai no voihan nainenkin olla vaimonhakkaaja siinä missä mieskin vaikka Timo miten sanoisi, että ei vaan voi.

Tällä kertaa arvostelussa on lidlin hihaton paita, jota myös tuttavallisesti vaimonhakkaajapaidaksi kutsutaan. Hinta näytti olevan 9,99€/3 kappaletta. Aika halpaa. Esimerkiksi muuten melko edulliselta H&M:ltä et saa näin hyviä ja halpoja vaimonhakkaajapaitoja. Aiemmin olen niitä suosinut, mutta nehän maksoivat edellisellä vilkaisulla yli 5€ kappaleelta ja niiden laatukin on huonontunut. Venähtävät mokomat! Lidlin laadukkaat livergy-paidat eivät venähdä. Voin siis varauksetta suosittaa näitä mukavan pehmeitä, lämpimiä ja hyvin istuvia paitoja. Moitin vain sitä, että naisten versiot maksavat 8.99€/3 kappaletta. Kammottavaa sukupuolisyrjintää miehiä kohtaan. Kuvitellaanko lidlissä, että miehen euro on oikeasti eri kuin naisen? Halpaa on silti. Kiiruhtakaapa siis ostamaan laadukkaita paitoja! 4/5 arvosana tulee sukupuolisyrjivän hinnoittelun vuoksi, muuten se olisi ollut täydet 5/5.

Mitenkäs sitten nuo bokserit? Aivan hyvät ja mukavat ovat nekin. Eivät ehkä ihan parasta mahdolista a-luokkaa, mutta todella kelvolliset ja istuvat. Hintakin on kolmelta parilta vain 7,99€. Halpaan hintaansa nähden nämä ovat oikein mainiot vaikka värivalikoima onkin vähän aneeminen. Arvosana 3½/5.

Tahtoisin vielä varoittaa tämän arvostelun lukijoita siitä, että en testannut noita naisten paitoja ja lisäksi nämä arviot perustuvat edelliseen erään jota lidlissä on ollut myynnissä, eli tuotteet eivät välttämättä ole 100% samat kuin ne, jotka minulla ovat olleet testissä jo kuukausien ajan. Mutta voidaanhan me aina lidliin luottaa? Eikös?

Mietin, että pitäisikö näistä kamoista nyt laittaa kuvakin? Mutta muistattehan, kun kerroin internet-hulluuden eri asteista ja niiden huipentuma oli munakuvan postaaminen internettiin? Jos ottaisin itsestäni jotain seksikkäitä bokseriselfieitä nettiin niin pelkään, että lähestyisin liiaksi tätä kriittistä rajaa normaalin ihmisen ja internethörhön välillä. Katsokaa nyt vaikka tätä, haluaisitteko, että muuttaisin nämä sivut tuollaiseksi avaruusaivokohellukseksi? Ette varmaan. Katselkaa kuvia tuolta Ilpon sivuilta, hieno mies.

Lisäksi jos alkaisin tänne liian erootillisia kuvia postailemaan aiheuttaisin teille liian suurta seksuaalista kiihottumista ja saattaisitte alkaa masturboida villisti vaikka työpaikallanne. Bussikuskitkin varmasti liikennevaloissa tätä blogia lukevat älypuhelimillaan. Kuvitelkaapa sitä, kun bussi myöhästyy itseään koskettelevan kuljettajan takia! Täysi kaaos pahimpaan ruuhka-aikaan!

Kun, ette saaneet nyt mitään muuta kuvaa niin tässä lohdutukseksi kuva ruotsalaisesta huoltoasemasta. Saatanan makeita keksejä myivät.

Oletteko muuten miettineet mikä on aidon huoltoasemakahvin maun salaisuus? Paras huoltoasemakahvihan on alunperin keitetty 80- ja 90-luvun taitteessa. Sen juuri on kuin ruisleivän juuri, jota tulee säilyttää ja vaalia sukupolvelta toiselle. Eli jätetään aina pannusta pohjat ja keitetään sen avulla seuraava yhtä autenttisen makuinen erä kahvia.

Orituvallahan on tunnetusti yksi Suomen vanhimmista huoltoasemakahvin juurista. Se on keitetty vuonna 1974, kun Kekkonen kävi siellä. Huoltoaseman seinälläkin on kuva Kekkosesta kahvikupin äärellä. Miettikääpä, että juotte melkein samaa kahvia kuin itse Kekkonen, kun siellä käytte!

Kaikkien nykyisten ABC-huoltoasemien kahvin kerrotaan periytyvän Äänekosken Hirvaskankaan esson kahviosta, eli jostain vuodelta 1988. Tässäpä teille siis kaupanpälle tällainen historiakatsaus Suomalaiseen huoltoasemakahviin.

Hoover-imuri

JOOH ELIKKÄS.

Olen lykännyt tämän arvostelun kirjoittamista pitkään, koska olen hukannut imurin kuitin ja se sähköpostiosoitekin minne kuitti on lähetetty on lakkautettu niin en tosiaan muista mitä tämä imuri maksoi. Maksoi pitkästi alle satasen. Luultavasti jopa alle 70 euroa? Ehkä hinta oli 59 tai 69? Jotain tuollaista naurettavan halpaa kuitenkin. Tällä kertaa ei lidlistä vaan gigantista. Joku erikoistarjous oli.

Hooverhan on tunnettu merkki? Niin tunnettu, että "hoovering" on imurointia tarkoittava sana englanninkielessä. Luulisi, että on hyvä? Tehoa löytyy kokonaiset 2000W. Kuulostaisi olevan ihan helvetisti eikös? Sulakkeet vaan poksuu, kun alkaa imuroida. Tehoa voi säätää laitteen päällä olevasta potikasta ja imurin putki on mallia teleskooppi. Ulkonäkökin on kuin tähtien sodan R5-robotilla. Eli voiko parempaa ollakaan?

R5-yksikkö kuvassa oikeassa reunassa (kuva ei oma ottama, vaan joku avaruushintti on sen napannut)

Voin kertoa, ettei tämä imuri nyt niin hääppönen ole. Ajaa toki asiansa. Imuteho on täysilläkin vain kohtalainen, mutta laite imaisee useimmat kikaleet ja karvapallot kitusiinsa ongelmitta. Suurimmat ongelmat ovat laitteen käyttämien pölypussien pieni koko ja teleskooppiputken paskuus. Putki on aivan liian lyhyt mukavaan imurointiin ja tukkiutuu helposti. Karvapallot ja muu sotku saavat sen todella herkästi aivan käyttökelvottomaan kuntoon. Toinen paha paikka on letku. Ihmettelin pitkään miksi imuri ei ime kunnolla. Syy oli se, että kännisen kaverini lattialle kaatamat popcornit olivat sen tukkineet. Höttöiset popparit olivat pakkautuneet huonosti suunnitellun letkuliittimen päähän. Ne kuitenkin päästivät sen verran ilmaa läpi, että aluksi pystyi imuroimaan. Sen verran, että letkuun sai imettyä sisään aivan helvetinmoisen pöly- ja hiuspallon. Saatana.

En muutenkaan ole erityisen kova siivousintoilija ja etenkin imurointi on ankeimmasta päästä niin tällainen epäinspiroiva laite syö vielä enemmän motivaatiota. Virtajohtokin on liian lyhyt. Arvosanaksi annan 2½/5, koska oli kuitenkin tosi halpa ja ajaa asiansa. Suosittelemaan en kuitenkaan lähtisi.

Tämän negatiivisuuden vastapainoksi voisin musablogailla hyvästä musasta. Monet ovat sitä mieltä, että vuosi 1971 oli erityisen hyvä vuosi progressiiviselle ja jytäävälle musiikille. Olen osittain samaa mieltä ja olenkin koostanut teille spotify-soittolistan aiheesta. Voitte sivistää itseänne hyvällä viiksiukkomusalla.




Lista alkaa ehkä progevasta-alkajalle raskaalla teoksella. Emerson, Lake & Palmerin Tarkus on kuitenkin erittäin määrittelevä biisi, kun puhutaan 70-luvun progressivisesta rockista. Levystä kannattaa kuunnella lähinnä A-puoli, eli eka biisi. B-puoli omalla vastuulla. Levyn nimibiisi on kuitenkin huikea musiikillinen se(ikkailu/koilu) halki tarinan, joka kertoo tulivuoresta syntyvästä panssarivaunuvyötiäisestä, joka taistelee pahuutta vastaan. Keith Emersonin suuruudenhullut urkutykittelyt analogivempeleillä hakevat vertaisiaan ja King Crimsonin parilla ensimmäisellä levyllä vaikuttanut Greg Lake laulaa hurmaavasti. Carl Palmerhan siirtyi tästä sitten rummuttelemaan mm. siirappia valuvaan pompsu-aor-bändi Asiaan, jolta jokainen on varmaan jonkun imelän hittibiisin kuullut. Niitä ei ehkä kannata kuunnella, mutta Tarkus kannattaa.

Toisena tarjolla on Black sabbathin klassikko master of reality. Mielestäni sabbathin paras levy, jonka soundi on ajaton. Levy joka määrittää edelleen sitä miltä hevi, stoneri ja doom kuulostavat. Kaikkien pitäisi rakastaa tätä levyä.

Listan kolmas levy on Cantebury-soundin progen parhaimmistoa. Caravanin in the land of grey and pink leikittelee pop-soundin kuin sinfonisen progeölinän ja pitkien jamien kanssa sulavasti. Melodiat ovat harmonisia ja kauniita. Ehdotonta progen kärkikastia omissa kirjoissani.

Huomaan, että olen nielaissut liian ison palan alkaessani kirjoittaa näin laajaa artikkelia vuoden '71 progelevyistä. Focus on Hollannista ja niillä on se jytäbiisi missä on jodlausta. Moving waves on se levy, jonka avausraita tuo biisi on. Levy on muutenkin aivan hyvä, kuunnelkaa kokonaan. Enempää jodlausta siellä ei ole.

Genesikseltähän kaikki tuntevat varmasti ne Phil Collinsin siirappihitit? Tunnettekos tätä sinfoprogekauden helmeä? Nursery cryme on varmasti genesiksen paras levy ja yksi koko genren helmistä. Collins soittaa rumpuja ja takoo niitä välillä ns. "kyrpänä" polkien ehkä jopa tuplia. Peter Gabriel on tällä levyllä vielä mukana, Genesiksen alamäki alkaa siitä, kun Gabriel ja Hacket lähtevät. Ilman heitä tehtyjä levyjä en voi oikein suositella.

Acquiring the taste on Gentle giantin toinen albumi. Tällä levyllä siirrytäänkin taas hämyisempiin progemaisemiin. Musiikki on seikkailullista ja outoa. Rytmitykset ja melodiat ovat välillä hullunkurisia, mutta silti niin vetoavia. Avausraidankin laulumelodia on aivan älyvapaa. Kappaleet eivät ole liian pitkiä ja pitävät mielenkiinnon yllä. Erinomainen seikkailumusiikkilevy johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Levyn alun synaintro kuulostaa hassulta siksi, kun master-nauha ilmeisesti vouvasi. Äijät päättivät jättää sen levylle tuollaiseksi, kun kuulosti niiden mielestä hauskalta. Ja nuollaanko tuossa kuvassa persettä vai mitä? Kertokaa toki jos tiedätte. Wikipedia väittää, että persikkaa.. heh persikkaa.

Jos joku ei ole kuullut Jethro tullin aqualungista tai Led zeppelinin IV:stä niin saa hypätä kaivoon. En osaa sanoa niistä enempää kuin, että bändien tuotannon parhaimmistoa.

MC5:den high time on mielestäni bändin paras levy. Bändi on käsittääkeni yksi garage rock/protopunk soundin pioneereista. Simppeliä räminää, mutta tällä levyllä soundi on vähän jalostetumpi ja monipuolisempi. Debyyttinsä kick out the jams bändi äänitti livenä, keikalla. Saatana mitä touhua.

Ja tiedättehän te Santanankin? Semmosen pienen viiksiäijän. Se teki 70-luvulla kovia levyjä. Meininki oli välillä suorastaan progerokillinen latinojatsi- ja progerokkivaikutteiden fuusiolla. Parhaita levyjä eka, toka ja tämä kolmas. Suositan tutustumaan. Hyvät soundit, hyvä kaikki.

Uriah Heepin urkujytämenon ja falsettiulinathan tietää kanssa kaikki? Look at yourself on mielestäni bändin paras levy. Tällä ei ole easy livin'tä, mutta tällä on ultimaattinen viiksiukkojytähitti july morning ja monta muuta oikein hyvää biisiä.

Vuonna 1971 tuli myös suomiprogen klassikko Fairyport. Wigwamin jatsahtava progeilu toi bändille kansainvälistäkin mainetta, mikä taisi olla noihin aikohin suomalaiselle bändille harvinaista. Tykkään ehkä itse vähän enemän being-albumista, mutta tämä vähän vaihtelee.

Saatana, kun näitä levyjä on nyt oikeesti paljon. En oikeasti meinaa jaksaa kirjoitella, kun bb:kin on menossa telkkarissa. Haluaisin katsoa sitä, mutta kirjoitetaan nyt nopeasti tää homma kasaan.

Hunky Dory, helvetin hyvä David Bowie levy. Hittiä toisen perään, jos kuuntelette toisen Bowie levyn tykättyänne Ziggy Stardustista niin se voisi olla tämä. Oikeastaan kaikki Bowien 70-luvun levyt on aika hyviä tai tosi hyviä. Monipuolisia ja hyviä biisejä. Oikeasti mielenkiintoista musiikkia. Helvetti miten monta kertaa sanoin hyvä. Mut hyvää on. Uskokaa jumalauta.

Wikipedia-artikkelin mukaan Meddlen äänitys on ollut ihan älytöntä pelleilyä keittiövälineillä soittelun yrittelyä ja ties mitä. Siihen nähden levy on yllättävän koherenttia psykedeliakamaa. Ei ehkä ykkössuosikkejani Pink Floydin tuotannosta, mutta oikein kuuntelukelpoinen ja mainio levy.

The Doors. Tiiättehän doorsin ja tää L.A. Woman on sit niiden paras levy, ehkä. Minulla oli tästä joskus vahvempi mielipide ja näkemys, mutta jos pitää kuunnella Doorsia, niin kuuntelen tätä.

Mahavishnu Orchestran debyytti. Nyt siirrytäänkin parin easy listening levyn jälkeen taas sekoilun ytimeen, ehkä kannattaa käydä kääräisemässä uusi jointti. Tämä on ihan täyttä fuusiojatsia ja melkoista älämölöä, joka kuitenkin pysyy hienosti kasassa ja kantaa koko levymitan. Aivan huippuli, jos sielu kestää jatsiölinää.

Deep purplen fireball. Mitä tästäkin voi sanoa, etkö tykkää? Ite tykkään. En jaksa näistä tunnetuista bändeistä kertoa niin tarkasti, kun näistä tiedätte jo tarpeeksi.

Onko Funkadelic tuttu? Jos ei, niin pitäisi olla. Kuvittelisi, että Funkadelic niminen bändi olisi enimmäkseen funkkijyystöä vaan ei. Tämähän on ihan rokkia, välillä psykedeelistä sellaista funk ja gospel vaikutteilla. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoista jos groovaava ja psykedeelinen jytämeno nappaa.

Yesin Fragile. Yeshän on yksi progen määrittelevimpiä bändejä ja fragile yksi bändin parhaista levyistä. Tästä on ihan hyvä aloittaa bändiin tutustuminen. Seuraavaksi kannattaa sitten kuunnella vaikka Close to the edge ja jos aivot ei nyrjähdä siitä tarpeeksi niin sitten relayer.

Oliko tästä teille mitään iloa? Olenko väärässä? Tuliko joku asiavirhe? Unohdinko jonkun levyn? Ihan sama en jaksa ehkä edes oikolukea tätä kirjoitettuani näin hirveän pitkän postauksen. Kuunnelkaa tuo lista läpi ja sivistykää. Meinasin itsekin, kun monesta levystä on vähän pitkä aika, kun on edellisen kerran tullut kuunneltua. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.

Progenörteille tiedoksi, että King Crimsonia en laittanut, kun sitä ei spotifyssa ole! Lisäksi '71 on tullut Islands, joka taitaa olla aika harvojen suosikki. Itse kyllä olen aina pitänyt siitä vaikkei siinä hirveän paljon mitään tapahdukkaan. Jos jollekin jää nyt hampaankoloon, että mitä King Crimsonia se halpaa paskaa-blogin äijä nyt sit suosittelisi, niin mä suosittelen In court of the crimson kingiä, starless and bible blackia, rediä ja disciplinea. En ole niin hirmuinen KC-fanittaja, että osaisin tykätä niistä kaikista levyistä mitä bändi on suoltanut. Eka levy oli kuitenkin paras.

Melkein unohdin laittaa kuvan.

Heaven Hill-bourbon ja Crew republic-oluet

Kaverini tilasi Saksanmaalta litran lekan Heaven Hillin bourbonia. Tuote on aitoa Amerikan tulilientä, valmistetu Kentuckyssa. Perhe, joka tätä valmistaa on wikipedian mukaan sukua Beamin Jimille. Eli tässä päästäänkin  hyvin vertailemaan tätä litkua hieman tunnetumpaan tuotteeseen.

Hintaa pullolla oli kokonaiset 15,90€. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, kun kyseessä on melkein halvinta viskintapaista mitä saa. Korkattiin sitten pullo ja mitä ihmettä, tämähän tuoksuu hyvältä. Kuin Jim Beamia, maistaminen varmisti asian. Yllättävän pehmeää suorastaan parempaa kuin perus Jim Beam, joka on ollut kaverini perinteinen suosikkiväkevä juopotteluhommissa. Toimi colan kanssa erinomaisesti, mutta tosiaan ei potkinut takaisin raakanakaan. Varmaan menisi jäiden kanssa hyvinkin. En ole suuri bourbonien ystävä, mutta tämä on kyllä hintalaatusuhteeltaan todella kannattava ostos. Maku ehkä 2½/5, mutta hintaansa nähden 4/5 tuote joka on varmasti todella hyvä juomasekoituksiin. Tilaan varmasti itsekin vastaavan pullon.

Olipa lyhyt arvostelu ja raportti aiheesta. Kerrotaanpa sitten, että Saksasta tilatessa väkevät ovat lähes kautta linjan kotoista monopoliamme halvempia. Jopa 50% halvempia. Esimerkiksi 0,7l Southern comfort ja Jägermeister ovat saman hintaisia kuin 0,35l pullo pitkäripaisessa. Selvää säästöä. Oluissa ei päästä ihan samaan, mutta esimerkiksi saksalaisen Crew republic panimon oluet ovat hintalaatusuhteeltaan erinomaisia. Voisin melkein arvostella tähän nekin mitä olen maistanut:

Roundhouse kick imperial stout
Mitä odottaa alle 2€ hintaiselta imperial stoutilta? Ei paljon mitään, mutta kyseessä onkin erinomainen tuote. Suutuntuma on täyteläinen, humaloitu, suklaata ja lopussa kivaa humalan karvautta. Alkoholia on jopa 9,2% ja katkeroaineita 71 IBU-yksikköä. Tähän hintaan ehdottoman suositeltava tuote. Ei voita genrensä parhaita oluita mitenkään, mutta on todella mainio tekele. 4/5.

7:45 Escalation Double IPA
Tämäkin maksaa vain hitusen alle 2€. Alkoholipitoisuus on jyrkkä 8,3%. Tämäkään ei maistu läpi sillä olut on tosi hyvin tehty 83:n IBU:t takaavat humaloinnin purevuuden. Tämä on kuin hieman iisimpää hardcore ipaa. Runkoa löytyy ja makumaailmassa on runsaiden katkeroiden seassa greippisyyttä ja ruohoisuutta. Erittäin hyvä tuote tämäkin ja pistää tosi hyvin hankoihin vertailussa mille tahansa jyrkästi humaloidulle ipalle. 4/5.
Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo ja Chinook.

Drunken sailor IPATämän juomisesta on mennyt jo tovi, mutta tämäkin oli oikein hyvä perus ipa. Ei mitään ihmeellistä vaan tasaisen varma suoritus uuden maailman humalilla. Muistaakseni tätä vaivasi pieni luonteettomuus. Hyvä esitys kuitenkin, kun ottaa huomioon hinnan saksalaisessa verkkokaupassa 1,69€. Arvosana 3½/5.
Alkoholi: 6,4% IBU: 58
Humalat:Hercules, Citra, Cascade ja Simcoe

Foundation 11 german pale ale
Tämä miedoin pääsikin yllättämään aromiensa herkullisuudella. Tämähän on melkein parempaa kuin punk ipa! Tasapainoinen ja voimakkaan sitruksinen. Todella hyvät tuoksut ja virkistävät maut. Itselleni en tätä ole vielä ostanut, mutta taatusti ostan. Maistoin kaverilta pari pitkää suullista tätä arvostelua varten ja pidin suuresti. Hintaakin oli vain 1,69€ 4½/5.
Alkoholi: 5,6% IBU: 40
Humalat: Hercules, Nelson Sauvin, Chinook, Citra, Cascade

Viski on hyvää, kalja on hyvää ja siitä tulee kiva olo. Valviralle terveisiä.

Lopuksi tahtoisin puhua jotain pitkään mieltäni vaivanneesta ilmiöstä. Nimittäin ns. kielinaisesta. Ensinnäkin mikä helvetin KIELINAINEN! Eihän se saatana mitään kieliä osannut vaan sönkötti pelkkää typerää siansaksaa. Ei tuollaisella voi saada nimitystä kielinainen vaan nimityksen pitäisi olla siansaksanainen. Sovitaan nyt kaikki yhdessä, että se on siansaksanainen. Paskalehdet otsikoivat USKOMATON LAHJAKKUUS. Mitä helvetin saatanaa, vauvatkin jokeltavat vastaavaa mitään tarkoittamatonta volinaa. Itse osaan kuutta kieltä enkä koe olevani uskomaton lahjakkuus. Pikemminkin täysin keskinkertaisella älyllä ja lahjakkuudella varustettu yksilö, jonka täytyy tehdä helvetisti töitä saavuttaakseen mitään. Mutta siansaksa... uskomaton lahjakkuus. Aivoni eivät kestä.

Sitten se soitto ja lauluvideo. Jumalauta joka toinen karaokebaarin tyttö laulaa lähes vastaavasti. Ei se huono ollut, mutta ei mikään supererikoinenkaan. Varmaan idolsissa menisi jatkoon, mutta menisikö finaaliin? Edelleenkään en löydä superlahjakkuutta. Kaltaiseni apinakin osaa soittaa useita eri soittimia, en näe tässäkään mitään erityislahjakkuutta.

Olisiko kyseessä nyt mm. se, että Sara sattuu olemaan myös aika nätti tyttö. Nättien tyttöjenhän ei perinteisesti tarvitse osata mitään vaan huomiota saadaan ulkonäöllä ja seksuaalisella vallalla, joka näteillä tytöillä on. Jos joku kaamean näköinen suohirviö olisi tehnyt videon jossa puhuisi sujuvasti OIKEASTI kymmentä kieltä, niin olisiko hän iltalehden mukaan upea superlahjakkuus jonka video kannattaisi nostaa esiin? Nätit tytöt, kun saavat huomiota vaikka puhumalla meikeistä ja nyt Sara osasi (muka) jotain muutakin kuin höpistä meikkaamisesta niin on uskomaton lahjakkuus. Maailmassa on helvetisti AIDOSTI lahjakkaita ihmisiä joista Sara ei kyllä mielestäni ole yksi.

Jossain vaiheessa lehdistö uutisoi, että siansaksanainen leuhotti instagramissa uudella kalliilla autolla. Eikö nekin rahat kannattaisi käyttää johonkin järkevään, kuten vaikka asunnon ostoon? Eikö siansaksanainen tajua, että vain aidolla lahjakkuudella voi pysyä pinnalla, kun kupla puhkeaa niin ei ole enää mitään. Ehkä hän itsekin uskoo siihen, että lahjoja on, kun kaikki sitä kovasti tuntuvat rummuttavan. Pääseekö hän kuplan puhkeamisen jälkeen mihinkään opiskelemaankaan, kun lukiojutut pääsee unohtumaan? Iltalehti otsikoi myös, että "Sara on melko uhkea nainen." No ehkä hän voi pyristellä vielä pinnalle vuotammalla parit tissikuvat icloudista ja alkaa vaikka seurustella Matti Nykäsen kanssa. Matti sentään oli aidosti lahjakas ja osaava ihminen joskus.

Miksi tämä avautuminen vasta nyt? Ainakin siksi, että olen ollut vähän liian laiska kirjoittamaan. Mutta näin tässä hiljattain pari otsikkoa taas ja aihe palautui mieleeni. Mutta hiljattain suurimman vaikutukseen minuun on tehnyt 20-vuotias tamperelaistyttö joka söi 2,3 kilon hampurilaisen. Tässä on aitoa lahjakkuutta ja osaamista. Katsokaa nyt tuota hampurilaista ja tuota tyttöä. Ei jumalauta mikä uroteko. Arvostan "hampurilaisnaista" merkittävästi korkeammalle kuin siansaksanaista, joka osasi vain olla nätti kameran edessä ja aukoa naamaansa päästäen sieltä pelkkää hölynpölyä. Nostan sinulle hattua Pauliina Loponen, olet upea ihminen ja toivotan sinulle paljon hyvää ja onnea elämääsi. Olen ehkä myös vähän salaa ihastunut.

TLDR: Bourbon on hyvää, olut on hyvää. Kandee tilata ulkomailta tulee halvemmaksi ja valikoima on parempi. Kielinainen ärsyttää, hampurilaisnainen ihastuttaa (<3)

Lidlin pyöräilyshortsit, -housut ja -paita.

Ensin tärkeimmät asiat. ÄÄNESTÄKÄÄ MINUA HYPNOOTTIS-MAGNEETTISEN KATSEEN SM-KISOISSA SAATANA! Jos varusteleka jakaa yhden kilpailijan kuvan ja sillä saa yli 200 ääntä lisää, niin eikö sillä, että maailman awesomein blogi jakaa kuvan ja kehottaa äänestämään pitäisi saada ainakin 1000 ääntä täyteen?

Eli klikkaa TÄSTÄ ja paina tykkäys/like nappia. Aikaa 3.10 keskiyöhön asti. Eli tätä kirjoittaessa yli vuorokausi aikaa. Yhdessä voimme voittaa!

Nyt voidaan siirtyä toissijaisiin asioihin, eli pyöräilyhömpötyksiin. Jos olette nopeita saatatte vielä saada näitä tavaroita, sillä niitä on lidleissä vielä olemassa. Paidat olivat jo tänään alennuksessa. Olkaa siis nopeita.

Meitsi elämässä mun i-ha-naa fitness terveyselämää, tekee niin höpöö urheilla, hyvältä maistuu smoothiet yms. ::AAHH!!!

 Aloitetaan pyöräilyhousuista. Ne istuvat sopivan napakasti ja ovat joustavat, mukavat, lämpöiset. Näin syksyn viileydessäkin on nautinto huidella menemään näissä. Tuuli eikä pieni vesikään tule läpi. Ainoa valittamisen aihe on se, että pehmike on vähän turhankin tuhti ja hieman etupainoinen. Meinaa painaa pallejani. Housuissa on lahkeissa heijastimet, vetoketjut ja pieni sisätasku avaimille. Hintaa 12,99€. Olen parhaimmillaan ajanut nämä housut jalassani 70 kilometria päivässä, että kyllä nämä oikein käyttökelpoiset ovat. Pikaisella googletuksella vastaavan tyyppiset housut näyttäisivät maksavan 40-50 eurosta ylöspäin. Lidlin valikoimassa oli myös henkselimallisia housuja, mutta ostin tällaiset perusmalliset. Näissä persekin näyttää niin hyvältä, että eräs neitonen sanoi panetuksen iskeneen kuvaa katsoessaan. Voin siis lämpimästi suositella näitä. Hintaluokkansa kärkeä 4/5. Pieni miinus tulee kevyestä pallien painamisesta, josta pääsee hyvällä palliorganisoinnilla eroon.

Toisena pyöräilyshortsit. Näissä materiaali on huomattavasti kevyempää ja hengittävämpää. Pehmikekin on paremmin kohdallaan eikä edellisten housujen palliongelmaa tule vastaan lainkaan. Nämä jalassa, kun ajelee tuntuu kuin ei housuja jalassa olisikaan! Aivan mahtavaa. Näiden hintaa en muista ja kuitti on päässyt hukkumaan. Veikkaan, että hinta oli 8-9 euroa. Näille voin antaa täysin varauksetta 5/5. Näissäkin on samanlainen pikkutasku avaimille.

Kolmantena tuotteena on pyöräilypaita. Hinta 9,99€. Aika halpa siis tämäkin. Urheilukaupassa saat maksaa tällaisesta ainakin 50 euroa. Paita on pitkähihainen ja mukavan kevyt. Hihat pysyvät ajaessa hyvin alhaalla, edessä on vetoketju, joka aukeaa alas asti. Paidassa on heijastimet ja neljä taskua selkäpuolella. Yhdessä taskuista on vetoketju. Paita jatkuu myös hieman pidemmälle selästä, jolloin se ei päästä alaselkää paljastumaan kumarassa ajoasennossa. Ihan helvetin hyvältä tämäkin vaikuttaa, vaikkei minulla ole kokemusta noista kalliimista tuotteista. En tiedä tarvitsenkokaan, kun nämä tuntuvat niin mainiolta. Tällekin vaan reilusti arvosanaksi 5/5. Parempaa et tähän hintaan voi mitenkään saada. Jos saatkin niin valehtelet muille tai itsellesi. Pahat kielet sanoivat, että paita venähtäisi huonoksi pesussa. Voin kertoa, että ei venähdä. Kannattaa opetella pesemään pyykkiä.

Kaikista näistä tuotteista on erikseen naisten versiot. Että tytötkin sinne vaan katselemaan.

25€ pyöräilykengät arvostelen sitten, kun uskallan alkaa opetella niillä ajoa. Pelottaa, että ryllin lukoilla naamalleni ja uuden pyörän opettelussa on ollut tarpeeksi projektia tälle syksylle, kun on ikänsä ajanut susipaskoilla romupyörillä.

Kun minulla ei ole treeniblogia mihin postata peppuselfieitä niin postaan sitten tänne vielä toisenkin. Siinä näkyvät shortsit. Eikö se kuitenkin ole treeniblogien idea? Pistää kuvia omasta pyllystä. Mitä olette mieltä? Onko perseeni parempi kuin hypnoottis-magneettinen katseeni?

VAU!

Tiedän, että syyskuulta taisi jäädä postaus tekemättä, mutta en hyvitä sitä teille mitenkään. Äänestäkää kisoissa niin armahdan teitä, kun saan oman hypnotoad henkisen tv-kanavan ja hallitsen maailmaa.

ÄÄNESTÄKÄÄ

Harley Benton Kahuna CLU-30S sopraanoukulele

Taisin lupailla tätä arvostelua jo ajat sitten. En vaan ole saanut aikaiseksi kuvata videoita ääninäytteitä varten. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi tehdä tämän huikean raskaan asian. No täytyihän minun opetella soittamaankin ennenkö mitään järkevää saisin nauhalle.

Harley bentonhan on tietenkin saksalaisen verkkokauppa thomannin oma halpisbrändi. Viimeaikoina mokomat ovat tuoneet tarjolle uuden custom line-sarjan, jossa on kokopuisia soittimia, mm. akustisia kitaroita ja nyt myös ukuleleja. Oletan ainakin, että tämä on kokopuinen tai ainakin puukantinen, kun ei tuolla verkkosivuilla sanottu, että tämä mitään laminoitua sahanpurua olisi. Eli runko on vaahteraa, kaula mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Hintaa soittimella on tällä hetkellä 59€.

Elikkäs kuvassa on ukulele.

Soitin on yllättävän hyvin viimeistelty ja nätti. Noinkin pieneksi siitä lähtee voimakas ja yllättävän musikaalinen ääni. Soittotatsi on suoraan paketista aivan kiva, enkä lähtisi tätä modailemaan sen kummemmin. Satula taitaa olla vähän korkea ja tallaa voisi vähän madaltaa jos ihan välttämättä jotain tahtoisi tehdä, mutta soittotatsi on näinkin kevyt ja ukulele soi joka nauhalta. Nauhojen päät on viimeistelty hyvin, eikä mikään niistä ota sormeen. Vireenkin tämä pitää ihan hyvin. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kaivettuani tämän thomannin pahvilaatikosta. Soittimen ulkonäkökin on oikein viehättävä ja viimeistely hyvää luokkaa. Oikein kaivamalla voi nähdä pari työstöjälkeä, mutta ne on haudattu lakan alle oikein nätisti. Kaikenkaikkiaan hintaisekseen tämä on oikein hyvä. Koittelin vertailun vuoksi kaverin yli tuplahintaista ukulelea ja onhan se parempi, mutta ei niin merkittävästi, että harmittaisi. Tämä toimiva halpis on mielestäni oikein hyvä aloitusukulele uudelle harrastajalle.


Arvosanaksi annankin hinnan huomioiden 4/5. Huomionarvoista on myös se, että Ikaalisten soitinrakennuskoulussa opiskeleva kaverini oli mukana ukulelejen sokkotestissä jossa oli mukana monen hintaluokan soittimia. Testin voitti harley benton.

Paksusormisen kannattaa harkita ukulelea ostaessa ottaisiko perussopraanon vai konserttiuken. Konserttiukulelessa on isompi ja pidempi kaula, jolloin soitto on isoilla nakeilla helpompaa. Sopranoukulelen vireisissä on mielestäni parhaimmillaan se ukulelen heleä ja kirkas sointi.

Mennäkseni vielä vähän toisiin aiheisiin: Kun siionistit nyt tuolla suorittavat kansanmurhaa ruokkiakseen ahneen jehova-jumalansa verenhimon ja vahvistaaksen omaa valtaansa veriuhreilla taitaa olla aika jättää avoin työhakemus. Tahtoisin jättää avoimen työhakemuksen kansanmurhaajaksi. Illuminati ja muut siionistit kuitenkin lukevat kaikki internettiin laitetut kirjoitukset, että en usko sillä olevan väliä mihin laitan tämän. Olen kiinnostunut erilaisista kansanmurhista ja etnisistä puhdistuksista. Voisin myös järjestellä internettoisinajattelijoita mielisairaalaan. Kannatan nimittäin agendaanne, jonka tavoitteena on tuhota 2/3 ihmisistä maapallolta. Koen, että tämä on paras tapa taata ihmisrodun jatkuvuus, sillä planeettamme ei pysty kannattelemaan näin suurta väestöä saatikka sen kasvua. Olettekin hienosti saaneet jo länsimaiden väestönkasvun kuriin aidsilla, sodilla ja homosaatiolla. Homosaatiota pidän erittäin humaanina tapana rajoittaa väestönkasvua, kun homoseksuaalit eivät pahemmin lisäänny keskenään ja kokevat kuitenkin olevansa onnellisia. Lisää homoja maailmaan ja suvaitseminen täysille!

Ottaisinkin yhdeksi tavoitteistani homosaation levittämisen kaikkiin islamilaisiin maihin. Ehdottaisin myös feminismin agressiivista levittämistä kaikkiin kehitysmaihin joissa väestö sikiää liikaa.

Kokemusta kansanmurhista minulla ei ole, mutta olen valmis oppimaan uutta avoimin mielin. Olen sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Työskentelen mielelläni ryhmässä kohti yhteistä tavoitetta ja parempaa huomista koko ihmiskunnalle. Palkkatoiveena 3800€/kk. Annatte varmaan tähän päälle vielä tulospalkkion?

Tässä vielä pari ukulele ääninäytettä. Ekassa soitan plektralla, mutta koska isot pojat sanoivat, että ei saisi plekulla vetää vedän toisessa sormin.

Pihistelijän festarieväät

Joensuulainen kaupunginvaltuutettu pohdiskeli hiljattain kuinka turmiollista syntiä ilosaarirock on ja kuinka kalliiksi ilosaarirockissa käyminen ulkopaikkakuntalaiselle tulee.

Hän epäili, että suosikkibändin näkeminen tulee maksamaan ulkopaikkakuntalaiselle nuorelle 500-1000€. Voin nyt Marjatta kertoa sinulle, että vähän halvemmallakin pääsee jos ei ole täysi taliaivo. Kerron nyt kuinka selvisin ilosaaresta noin 250 eurolla. Halvemmallakin olisi päässyt, jos olisin ollut valmis tinkimään mukavuudesta.

Kahden päivän lippu on toki kallis. 95€ alkaa olla kohtuu suolainen hinta kotimaisesta festivaalista, jolla ei kuitenkaan ole edes kymmenkuntaa katsomiskelpoista bändiä. Festarit ovat kuitenkin kesän parasta aikaa ja ainahan sinne tekee mieli mennä. Lipun hankinta onkin suurin yksittäinen kuluerä festarireissussa. Jos on mahdollista saada kulttuuriseteleitä niin tätä kipua voi vähän lievittää niillä, sillä ilosaaren lipun voi maksaa tiketin toimipisteessä kokonaan tai osittain niillä. Näin säästää pari ropoa.

Viihtyvyyden kannalta leirinnän valinta on ilosaaressa kriittistä. Ravi- elikkäs keskitysleirintä, joka muistuttaa lähes kaikilta osin Auschwitzin Birkenau kakkosta on halvemmasta hinnastaan huolimatta väärä valinta. Linnunlahden leirintä maksaa 50 euroa. Tuntuu melko suolaiselta, mutta siellä pääset kunnolla varjoon, oikeaan vessaan, oikeaan suihkuun aina kun tahdot eikä yleensä tarvitse edes jonottaa. Jos olet jonkin sortin kuumudesta nauttiva kakkafetisti niin bajamajaankin siellä pääsee. Keskitysleirinnässä myös vartijat ovat kiukkuisempia ja nihkeämpiä, aurinko paahtaa armottomasti ilman hetkenkään varjoa. Keskitysleirintä on maanpäällinen helvetti, jonne ei kannata lähteä. Tässä kohtaa ei kahdenkymmenen euron säästö ole kannattava.

Tässä vaiheessa festarilasku on jo 145€. Ei vielä paha, nämä olivat välttämättömyydet joista ei voi tinkiä, jos tahtoo kaksi päivää nähdä elävää musiikkia. Seuraava ja yksi tärkeimmistä säästökohteista onkin kyyditys. Suositan ehdottomasti kimppakyytiä. Jo neljä ihmistä matkustaa henkilöautolla kohtuulliseen hintaan Jyväskylästä Joensuuhun. Oman kimppakyytini kuljettaja pyysi yhdensuuntaisesta kyydistä alle 10€ korvauksen. Oikein kohtuullista jos vertaa valtion rautateiden monopoliasemalla hankittuihin kiskurihintoihin. Rautatieasemalta joutuu vielä kantamaan tavaransa kammottavan matkan leirintäalueelle. Tässä kohtaa on myös toinen vaaranpaikka. Saattaa tulla kiusaus, ettei ostakaan ruokia ja juomia sieltä mistä ne saisi halvimmalla vaan ne tulee hankittua lähimmästä kaupasta, joka ei varmastikaan ole halvin.

Tässä vaiheessa laskumme on venynyt 165 euroon, jos lasketaan, että maksetaan edestakaisista bensoista 20€. Seuraava laskua kerryttävä osio on tietysti viinat. Eihän kukaan kestä "dragons ilman beer", eli itseään on pystyttävä myrkyttämään. Järkevintä lienee ostaa kasa edullisinta bulkkilageria (ei kuitenkaan pirkkaa, koska se on huonointa) jota särpiä humalan ylläpitämiseksi. Suosin itse lidlin nobelaneria hintaan 90cnt/tölkki. Joukkoon kannattaa ostaa myös finkbräun ykkösoluita, jolloin ei pääse lipsahtamaan liian ankariin tumuihin. Finkbräu maistuu oikein kivalta ykkösolueksi ja maksaa 55cnt/tölkki. Jos teet kuten minä ja ostat 10 finkbräuta ja 14 nobelaneria saat nesteytettyä oikein kivasti.

Kunnon kuosin päälle saamiseenhan ei kannata kaljaa kiskoa vaan väkeviä. Niissä on huomattavasti parempi hyötysuhde. Blandikseksi kannattaa ostaa lidlistä edullista freeway colaa, joka käsittääkseni on myös testivoittaja jonkun iltapäivälehden sokkotestissä. Eli parasta ja edullista. Kahden litran pullo maksaa alle kaksi euroa, muistaakseni jotain 1,90€. Viinat kannattaa tuoda virosta tai tilata euroopasta. Tallinnasta saa täysin juomakelpoista kuraviskiä 9€/0,5 puteli ja saksalaiset verkkokaupat myyvät puoleen hintaan samoja viinoja kuin paikallinen monopolimme. Jos tahtoo oikein pihistellä viinoissa niin kannattaa opetella soittamaan sen verran kitaraa, että voi istua leireihin rämpyttämään pari biisiä, monet kohteliaat tarjoavat vierailleen alkoholia tai huumeita jos oikein viehättävästi osaa käyttäytyä. Näin säästät omia viinojasi ja saat hyvät pärinät jatkumaan pidempään. Huumeleirit haistaa helposti ja lisätuntomerkkinä voidaan mainita huono junnaava musiikki jonka tahdissa hipit nyökkyvät laiskasti.

Eräs hengentieteellinen keino auttaa jos tahtoo säästellä viinojaan:
Mikäli juotte paljon viinaa, eivätkä rahanne tahdo riittää sen ostoon niin sanokaa aina seuraava lause juodessanne, “Minä juon ja osan jätän, minä juon ja osan jätän”. Tämä lause täytyy aina sanoa kun avaa uuden pullon, niin sen seurauksena Paholainen aina vähän lisää viinin tai viinan määrää, ja voitte ryypätä pitempään.

Lähde: Musta magia osa 1 (Siitoin 1974)
Muistakaa, että hengentieteiden opiskelu kannattaa aina.

Voidaan laskea, että kaljoihin meni nyt noin 22€, viinapulloon noin 10€ ja neljään litraan colajuomaa 3,80€. Kokonaislaskumme on nyt noin 200€. Vielä jäi 50 euroa jonka voi käyttää ruokaan, festarialueella juopotteluun tai teltan ostoon.

Festarialueella juominen on törkykallista ja siihen ei kannata sortua kuin äärimäisessä hädässä tai jos elää "rahaa on ja se näkyy"-elämää. Mutta lidl-lifestyle ihmisellehän sellainen ei käy päinsä. Ruokapuolelta suositankin mukavuuden ja edullisuuden välistä kompromissia. Aamulla kannattaa syödä leirissä omia eväitä ja illalla festarialueella, kun on liian kännissä kötöstelemään ravintoa itse. Välipaloina kannattaa vetää hedelmiä ja jotain suolaista, kuten pähkinöitä. Etenkin pähkinät sisältävät runsaasti energiaa ja pitävät öilöttäjän vauhdissa. Lidlistä niitäkin saa oikein kohtuulliseen hintaan. Esimerkkinä mainittakoon aleston cashew/maapähkinäsekoitus, jonka hinta on 2,50€. Iltapäivän lounaaksi suosittelen coquette rosvopataa. Hinta on 3€ ja 800 gramman purnukasta syö vatsansa oikein kivasti täyteen. Se on hetivalmis ja maukas ateria, jonka voit lämmittää vaikka auton takaikkunalla tai Linnunlahden leirinnän tapauksessa oikeassa keittiössä. Jos tahdot lämmintä ruokaa niin näin säästät jo sen rahan minkä olisit säästänyt menemällä ravileirintään jossa et saa tehdä yhtään mitään, kun nyt ei tarvitse ostaa yhtä kallista festariateriaa. Ne ovat nimittäin törkykalliita. 7-8 eurolla saat vähän jäisiä ranskanperunoita ja aneemista kebablihaa. Tuurilla ehkä muutaman pakastemaissin ja vähän kaaliraastetta. Periaatteessa ruokiin et saa menemään kovin paljon 25€ enempää jos et törsää alueen kojuissa. Itsellänikin jäi osa sapuskoista syömättä. Vähän erikoisempi ateria minkä söin oli lidin kreikkaviikon lihapullat ja täytetyt kesäkurpitsat tölkeistä. Maksoikohan tämäkään ateria neljää euroa enempää ja maukasta oli!

Jos omistaa teltan niin sellainen toki kannattaa ottaa mukaan. Itselläni ei ole ollut telttaa vuosikausiin. Välillä olen lainannut telttaa kaverilta, mutta suositan itse tässäkin yhteisöllisyyttä. Jos jollain on iso teltta niin kannattaa ängetä sinne ei se kännissä haittaa, että vieressä makaa joku juopunut ukkeli.

Vaihtoehtoisesti kannattaa etsiä kaikista ihanimmin hymyilevä neitonen ja sammua sen telttaan. Tämä onkin ehkä kaikista paras tapa majoittua festareilla. Pus vaan teille pöhköt tytöt, jotka otatte juoppoja telttoihinne. Arvosanaksi annan teille 5/5.

Tässä voidaan nyt nähdä, että ei maksa 500-1000€ nähdä suosikkiyhtyettään. 250 euron satsauksella saa jo viiden pisteen festarielämyksen. Laitetaan vielä pari kuvaa eväistä.

Lava bulkkilageria, colaa, ykkösolutta ja saksasta tilattuja laatuoluita.

Viron kuraviskiä, hedelmiä, tölkkimättöä, pähkinöitä ja karpalomehua.