keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kurakaljan supertesti

Tänään siis halpojen markettioluiden sokkotestissä oli mukana: Koff III(1,47€), Karjala III (1,27€), Karhu III (1,18€), Sandels III (1,71€), Pirkka III (sininen) (0,95€), Olvi III (0,98€) ja Nobelaner III (0,89€).

Testituotteet

















Ensimmäisenä sanon sen, että  nämä on ostettu yhdestä kaupungin kalleimmasta kartelliketjun kaupasta. Pienestä 23 asti auki olevasta k-marketista. Paitsi tietenkin lidlin jumalainen voittajatuote.

Testaajia oli minun lisäkseni kaksi. Oluet tuotiin pöytään yksi kerrallaan neutraalissa juomalasissa. Sitten maisteltiin. Teimme muistiinpanoja oluista ja koitimme arvata mitkä tuotteet olivat kyseessä. Nyt tietenkään en enää muista mikä oli mikäkin, mutta pirkka oli selkeästi joukosta erottuva. Huonossa mielessä nimittäin. Sen tyypillinen virhemaku erottui selkeästi joukosta. Myös hieman tummemman värinen ja voimakkaamman makuinen karhu oli selkeästi tunnistettavissa. Muuten oluita ei pystynyt nimeämään erillisiksi tuotteiksi. Makueroja oli, mutta ne olivat häviävän pieniä. Edes testin kallein olut sandels ei erottunut joukosta edukseen.

Oluttestaaja örpsäyttämässä huiviinsa kurakaljaa
.
























Arvatkaapa mikä on tämän testin tuomio? Sepä tietenkin, että kannattaa ostaa halvinta, muttei pirkkaa. Muuten nämä ovat melko samalla viivalla. Eli kuten jo taisin vahingossa kertoa: hintalaatusuhteeltaan paras tuote on nobelaner ja paskin Pirkan hirvitys. Testailimme muuten myös sinisen ja punaisen pirkan eroja. Toisessa on vähän erilainen virhemaku kuin toisessa. Välttäkää.

Ajattelin tehdä tästä kirjoituksesta huomattavasti eeppisemmän, mutta minulta kyllä loppui mielenkiinto ja varsinainen sisältö täysin. Tuossa olisi neljä pientä muistiinpanolappuakin joista kertoa yksityiskohtia, mutta enpä viitsi. Kaikissa lukee yhden kohdalla pirkka ja jossain lapussa "vähän outo", se taisi olla koff. Ja mistä lähtien koff on ollut noin saatanan kallista? Ennenhän se on maksanut aina alle euron tölkki. Johtunee tuosta viholliskaupasta ja sen törkeästä riistohinnoittelusta.

Kyllästyin tähän aiheeseen jo aivan totaalisesti, niin kerron teille millaisen koiran haluaisin. Aiemmin tahdoin sellaisen mad max-koiran, mutta totesin niiden olevan aika rumia. Nyt haluankin sellaisen pienen Lassie-koiran. Semmosen vähän beaglea isomman, mutta ajokoiraa pienemmän. Ai että ne on lutuisia ja kuulemma fiksuja ja miellyttämishaluisia. Luin wikipediasta. Pidän älykkäistä asioista, ihmisistä ja koirista.

Voisin vielä kertoa vanhempieni Onni koirasta. Hämmennyin sen kyvystä suunnitella tekemisiään. Se jäysti koppaansa missä nukkui ja aina ihmeteltiin, että mitä helvettiä se pureskelee, tässä on sulle tämmönen nahkaluusolmujoku jauha sitä. Niin ei, se vaan pureskeli sitä koria. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin remonttiprojekti. Se pureskeli palan pois, jotta sai kuononsa paremmin asetettua koppaan. Fiksua, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa tuollaiselta elukalta.




keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Suuvedet testissä: Rainbow fresh ja Lidlin dentalux mint

Hyvää vuotta 2013. Aloitetaan terveellisesti tämä vuosi. Kaikkihan te läskit olette tehneet jotain uudenvuodenlupauksia, että nyt korkki kiinni ja liikuntaa kehiin. Niin meikäläinenkin tottakai. Näin tammikuussa saa vielä helposti motivoitunutta selvistely ja urheiluseuraa. Hyvä suuhygienia kuuluu toki myös terveyselämään. Siksi vertaillaan tänään kahta halpaa suuvettä. Sanon ihan suoraan, että jos teitä vituttaa se tosiasia, että en muista näiden hintoja, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Kuitit eivät nimittäin ole tallessa.

Rainbow Fresh
Erittäin raikkaan, mutta todella voimakkaan makuinen. Pistin tähän hieman vettä sekaan, kun on niin tiukka ensipuraisu ja suutuntuma. Tämä suorastaan polttelee. Veden lisääminen on hyvä ehkä siksikin, ettei tämä tappaisi suussa eläviä hyödyllisiä pöpöjä. Tästä jää suuhun erittäin raikas ja hyvä maku. Hinta on kahden euron luokkaa, Ahokkaan Mikko sanoi, että 1,79€, mutta siihen ei voi luottaa.

Eikö ole ärsyttävää, kun ei voi luottaa mihinkään? Ei Mikkoon, eikä siihen, että tästä blogista saisi jotain järkevää irti. No jälkimaku on tuossa suuvedessä erittäin jees. Siihen voitte luottaa. Luottakaa minuun.

Lidlin vihreä dentalux mint
Tässä on huomattavasti miedompi ensipuraisu kuin rainbowissa. Suutuntumakin on parempi eikä polttele hyrskytellessä kuin rainbow. Erittäin kiva siihen asti, kunnes tulee aika sylkäistä tavara ulos. Jälkimaku on nimittäin todella epämiellyttävä. Suuhun ei jää raikas mintun maku vaan aivan hirvittävä krapula-aamun kissanpaskamaku. Tuntuu kuin olisi dokannut koko edellisen illan kiljua. Todella pitkä miinus. Hinta oli  melko varmasti 1,69€. Tosiasiassa en muista muuta kuin, että selkeästi alle 2 euroa se oli. Jotain tuollaista!

Näin nähtiin, että molemmissa aineissa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Mainittakoon vielä, että rainbowissa on huonompi korkki. Sen korkista ei ole kiva hörpätä ja korkki vuotaa jos  pullon jättää lappeelleen. Antaisin molemmille suuvesille arvosanaksi kokonaisuutena 3½/5. Rainbow vie voiton lopputuloksessa, mutta lidlin tuote yleisessä käyttömukavuudessa. Päättäkää nyt sitten näiden välillä. Saatana.

Ja, kun miettimään pääsitte niin oletteko koskaan muuten miettineet miksi paluu tulevaisuuteen leffoissa sen ruman auton pitää kiihdyttää juuri 88 mph nopeuteen? Miksi maaginen aikamatkustusraja on juuri tuollainen? No minäpä kerron: 88 viittaa aakkosiin ja uusnatseihin. H on aakkosten kahdeksas kirjain. Näin aikamatkustaessa muodostuu kirjainyhdistelmä HH, eli Heil Hitler. Tohtori Emmet Brown on taatusti natsitohtori, joka näin kunnioittaa johtajaansa pistämällä aikamatkustuslaitteen nopeudeksi Heil Hitlerit. Varmaan rakensi kuitenkin tuon aikakoneen päästäkseen tulevaisuudessa syntyviin lidlin paistopisteisiin, kun ne ovat niin huippuleita. Liekö niitä olisi jos Hitler olisi voittanut sodan? Parempi olla muuttamatta historiaa liikaa.

Suuvettä, käytin rainbowin ensin katsokaas melkein loppuun ennenkö ostin uutta.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Lidlin paistopiste. Osa 2

Nyt Jyväskylän lidlitkin ovat saavuttaneet korkeamman tason, eli ovat saaneet sisuksiinsa paistopisteet. Sen kunniaksi arvioidaan muutama lidlin paistopisteen tuote lisää.

Ruisleipä
Paino 600g, hinta 1,99€. Tämä on ehkä yksi paistopisteen parhaista tuotteista. Kuori on rapea ja maukas, mutta leipä on sisältä muhevan pehmeä. Ainoa miinus voi jollekkin olla se, että leipä voisi olla hieman happamampaa. Itseäni tämä ei haittaa yhtään 5/5. Parasta bestiä.

Kinkkujuusto croissant
Hinta 0,79€. Tämä on aivan erinomaisen suolainen, mutta herkullinen. Hyvä välipala vaikka automatkalle tai suolainen naposteltava kahvin tai teen kanssa. Kinkkusiipale on mukavan iso ja juustoa on paljon. Taikinan koostumus on erinomainen. Toistan vielä: helvetin suolainen. Jos et välitä terveydestäsi niin 5/5. Jos välität niin voit vähentää puoli pistettä, koska ei terveys ole niin tärkeää, kuin herkuttelu. Eihän?

Pähkinänougat croissant
Hinta 0,69€. Lidlin mainos eritteli tämän lisäsanalla: HERKUTTELIJOILLE.  Mainos ei valehtele. Käytännössä tehty samanlaiseen taikinaan kuin kinkkucroissant, mutta makeampi ihrapötikkä. Täyte ei ole ihan niin äitelää, kun voisi pelätä. Tällaisen syö erittäin mielellään kahvin tai teen kanssa. Todella voinen ja rasvainen, mutta herkullinen herkuttelijoiden herkkupala 5/5

Näitä croisanteja yhdistää juurikin erittäin pian ähkyisän olon tekevä voitaikina. Ei näitä mielellään söisi kumpaakaan kahta peräkkäin. Urheana kuitenkin vaaransin terveyteni ja herkuttelin molemmat samalla kertaa tätä raporttia varten. Olen epäitsekkyyden ruumiillistuma. Rakastakaa minua.

Tahtoisin kertoa vielä yhden Macgyver jakson äärettömästä epäloogisuudesta. Macgyverin auto hajosi keskellä maaseutua johonkin pikkukylään. Ei hätää, Macgyverhän osaa korjata mitä vaan eikö niin? Mutta ei. Äijä ei edes  yritä korjata autoaan. Luulisi, että sillä olisi peräkontissa työkalupakki ja jotain mahdollisuuksia improvisoida varaosia. Ei, ei yritystäkään.

Mäkkis menee sitten jonkun lapsen mukaan sen perheen kotiin, että voi soittaa huoltoasemalle. Pienen hetken jälkeen Macgyver nostaakin luurin ja näppäilee numeron ulkomuistista. Mitä helvettiä tapahtui? Miten se tiesi paikallisen autohuollon numeron? Oliko se etukäteen opetellut sen ulkoa? Kohtaus ei antanut Macgyverille aikaa tutkia puhelinluetteloa tai kysyä sitä talon isännältä. Miettikää, Macgyver joka pystyy korjaamaan käytännössä tuhoutuneita polttomoottoreita tehdäkseen pumpun Afrikkalaiseen kylään tai korjaamaan moottoriveneen perämoottorin (luoti mahassa) paetakseen konnilta ei viitsi korjata omaa autoaan joka kurahtaa keskelle metsikköä. Hän epäili, että kyseessä on "sähkövika". Kyseinen auto oli 60-luvun jenkkirauta. Miten monimutkaiset sähköt tuollaisissa autoissa oikein voi olla? Kaverini Jarkko korjasi toisen kaverini 60-luvun autossa olleen sähkövian hetkessä, mutta jumalauta Macgyver ei moiseen pystynyt. Olen PÖYRISTYNYT.

Kuva paistopiste herkkuleista:
5/5, viis-vitun-viis/viis. Käsitättekö. Parasta bestiä.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kania paahdettu sipulirouhe.

No arvatkaas mistä tämmöistä saa. Arvatkaa JUMALAUTA arvatkaa! No arvasitte varmaan. Lidlistä tätä löytyy. Hintaan 0.79€ purnukka. Tunnustan taas, että en säilyttänyt kuittia, enkä ole taaskaan ihan täysin varma hinnasta. Olen kyllä lähes 100% varma, että hinta on tuo, kun oikein tarkistin sen erikseen. Verrattuna muihin paahdettuim sipuleihin en osaa sanoa, että onko tämä halvin vaihtoehto. Varmaan se on, koska se on lidlistä ja lidlhän on aina ihan helvetin halpa ja paras. Jes.

Miltäkö tämä maistuu? Aikalailla paahdetulta sipulilta. Tasantarkkaan sitä mitä lupaakin, hyvää ja kivasti rouskuvaa lisuketta. Maistuu kivasti vaikka hodarissa, tortillassa, kasvissosekeitossa, jäätelössä tai kaljassa. Teen toisenkin tunnustuksen tähän samaan blogimerkintään. En ole testannut, että toimiiko paahdettu sipuli jäätelössä tai kaljassa, mutta testatkaa te ja raportoikaa tulokset. Olen tämmöinen innovaattori, enkä ole niin käytännöllinen aina tämmösissä jutuissa. Enkä edes syö jäätelöä, muuten arvostelisin sen lidlin classic-jätskikopion joita saa ison paketin. Kuulemma hyviä. Mutta enpä arvostele. Ähäkutti.

Kertoisin teille siitä kuinka fysiikan lait heittivät äskeisessä star trekissä häränpyllyä, mutta kerroin siitä jo toisaalla internetissä, niin en ala toistamaan itseäni.

Voisin vielä kehua Dingon nerokasta sävellystä "facebookissa". Uskomaton kuvaus siitä kuinka 50- tai 60-luvulla syntynyt (vai milloin noi kulahtaneet ukot nyt on syntyneet) sukupolvi on vieraantunut nykytekniikasta ja trendeistä. Pohtikaapa kappaleessa oikeasti olevaa fraasia:

 "Olen tässä  sun Ritari Ässä, nettitikkuja sydämessä."

Kuvaa hienosti sitä, kuinka 80-luvulle sitä on jämähdetty, eikä pois ole pääsyä. Nokkelaa kuvausta ja nykynuorten on helppo samaistua, kun omat vanhemmat ovat juuri tuollaisia, etteivät tajua enää nuorten juttuja eivätkä tekniikkaa, nyt dingon ukot on samanlaisia.

Ritari Ässä. Tietävätkö nykynuoret edes Ritari Ässää? Setä voi kertoa lapsukaisille: se on ankea kasari tv-sarja missä äijällä on puhuva auto. Sitten sillä autolla voi hypätäkin. Mutta vain yhden kerran jaksossa, mutta se hyppääminen  yleensä on se millä ongelmat ratkaistaan.

Nettitikkuja, mietitäänpä sitä.
"Tota jätkät joo.. mikäs tähän facebookkiin niinku liittyy... netti... nettitikku joo. Mikä se ees lopulta on? Ai niinku mokkula."
"Siis nii se on siis niinku nettitikku..."
"Mutta tikkuhan on sellanen terävä, vähän niinku piikki. Joo piikki sydämes... nettitikku joo tää on hyvä."

NETTITIKKUJA SYDÄMESSÄ VOI JUMALAUTA. MITÄ JOS LAULAISITTE HELVETTI JOSTAIN ITSELLENNE AJANKOHTAISISTA AIHEISTA MISTÄ TAJUATTE KUTEN KALJUUNTUMISESTA, KALJAMAHOISTA TAI EREKTIOHÄIRIÖISTÄ. PARI VUOTTA NIIN VOITTE LAULAA VAIKKA ULOSTEENKARKAILUSTA, KUN ETTE NÄISTÄ NYKYJUTUISTA TAJUA EI SAATANA. VITUTTAA MUUTEN NIIN PALJON, ETTÄ MEINASIN UNOHTAA PISTÄÄ KUVAN TÄSSÄ ON SAATANA KUVA TÄSSÄ ON!




Ihan hyvää sipulirouhetta. Ihan hyvää, nyt rauhotutaan ja rouskutetaan sipulirouhetta.
Mitenkä tähän edes tultiin, että huusin tuollaista. Tämänhän piti olla siis biisin kehumista. Nerokkaan biisin jossa kuvattiin dingo-ukkojen pappautumista. No joskus vähän lähtee mopo käsistä, kyllähän te sen tiedätte. Vihaaminen ja kiukuttelu on kuin huumetta.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ihrain eli rasvakeitin. Lidistäpä tietenkin.

Hese, mäkki, grillit. Ylihintaista paskaa. Epäterveellistä hömpötystä huonoilla ravintoarvoilla. Pakko saada tehdä kotonakin.

Pelastajamme ja vapahtajamme Lidl pisti myyntiin taas hittituotteensa rasvakeittimen hintaan 45€. Tiedän, että tämä ei ole halvin mahdollinen, mutta pikaisen vertailun perusteella ominaisuuksiinsa nähden erittäin kilpailukykyisen hintainen. Laite ottaa sisäänsä kolme litraa rasvaa ja paistokoriin menee helposti puoli kiloa ranskanperunoita ja vielä kasa kanasuikaleita päälle. Ja millaistako tästä tulee. No aivan helvetillisen parasta läskiruokaa ikinä. Olen melko varma, että en tule enää koskaan olemaan laiha, ellen aseta itselleni tiukkaa rajaa. Kerran viikossa ihrausta.

Joudun nyt hetkeksi poikkeamaan aiheesta, sillä telkkarissa oli aivan salkkari Sepon eli Nikke Knattertonin eli Jarmo Kosken näköinen ukko. Poliisin asussa siinä loikoili. Patjansa vaihtoi asfalttiin jne. Taisi  näytellä kuollutta. Samassa elokuvassa on Nicole Kidman. Olen aina pitänyt sitä jotenkin ärsyttävänä, enkä kauhen viehättävänäkään. Kunnes näin dogvillen. Sitten se alkoikin näyttää ihan kivalta ja näytteleekin paremmin kuin ennen. Mitä helvettiä. Tässäkään leffassa se ei ärsytä minua ja on oikeastaan aika söpökin. Daniel Craigilla on tyhmän näköinen hiustyyli. Elokuvassa on kai jotai avaruusolentoja jotka leviävät syljeksimällä ihmisten päälle. Mutta palataanpa asiaan.

Kirjoitettuani palataanpa asiaan minulle tuli vahva tunne, että ei tästä ole enää mitään sanottavaa. Onneksenne olin väärässä tuon ohikiitävän hetken. Kerron teille nyt laitteen teknisistä ominaisuuksista listauksenomaisesti ranskalaisilla viivoilla:
-Tilavuus kolme litraa
-Tehoa: vitusti tonnia, kuumenee nopeasti
-Ajastin joka piippaa
-Ylikuumenemissuoja
-Hieno kiiltävä
-Ruostumatonta terästä
-Seksikäs

Keskitynkö tähän kirjoittamiseen nyt jotenkin erityisen huonosti, kun tuon elokuvakohtauksen taustalla telkkarissa näkyi Kim-Jong Il. Koetteko tämän jotenkin teitä aliarvioivana touhuna, että katson samalla jotain kakkaleffaa toisella silmällä, kun kirjoittelen? Ja kiinnitän näin epäoleellisiin asioihin huomiota ja raportoin ne tähän lidlin rasvakeittimestä kertovaan arvosteluun. Toi pentukin makasi sängyssä kengät jalassa ihan peiton alla. Nyt pistä Nicole ne pentusi kuriin jumalauta. Minun sänkyyn ei tulla kengät jalassa. Skyrim-pelissäkin sotilaat rötväävät kengät jalassa sängyssä eikä niiden alikomentajat kierrä huomauttelemassa ja räjäyttelemässä niiden punkkia. Helvetin gonahtanutta meininkiä. Tekisi mieli varastaa niiltä kengät jalasta, mutta hahmoni taitoihin ei oikein kuulu tuo varastelu. Sen taitoihin kuuluu kallojen murskaus ja tulipallojen räjäyttely. Miehekästä räiskettä eikä mitään hiippailua. On se kyllä myös kohtuu kova tee-se-itse-mies, parantelee aseita ja haarniskoita ja sellaista. Kova jätkä, viikset ja takatukka. Mutta mitähän iloa niistäkin on, kun sillä on päässään sellainen koko pään peittävä örkkinaamari. Ihan suotta saa ukolle pistää viikset ja takatukan, joita ei edes näe koko pelin aikana jos käyttää yhtään parempia varusteita. Saatana.

Lidlin rasvakeittimelle voidaan antaa arvosanaksi 4,5/5. Tekninen laatu ja moderni tyylikkyys kohtaavat toimivassa edullisessa laitteessa. Suositan ostamaan jos tahdotte lihoa muodottomiksi rasvapalloiksi. Plussaa vielä suomenkielisestä ohjekirjasta, jota en todellakaan uskonut laatikosta löytäväni. Ohjekirja antaa vinkkejä öljyn ja ihrauksen suhteen. Siellä on jopa hieno taulukko josta löytyy tärkeimpien ihrauskohteiden paistoajat ja lämpötilat. Se varoittaa jopa siitä, että ihraamalla voi saada syövän, mutta lihomisesta ei varoita mitään. Kirjassa on myös peliliike, jolla jo melko myrkyttynyttä öljyä voi vielä pelastaa. Kannattaa kuulemma iskeä 160 asteiseen öljyyn leipäviipale. Se kuulemma imee sitten ryönää pois öljystä ja voit vetää vielä muutaman todella rivon rasvasetin kaikilla mausteilla.

Seksikäs rautapeto valmiina ottamaan kitaansa kolme litraa rainbow ihrausrasvaa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lidlin vitakrone pekoniperunasalaatti ja joku toinen vähäisempi tuote.

Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet salaattia? Vihreä, raikkaan rapea jääsalaatti, tuoretta kurkkua ja kirkkaanpunaisia tomaatteja? Kevyt suun täyttävä raikkaus. Terveellinen elämäntapa, hoikka vyötärö ja sileä iho?

Tämä saksalainen tulkinta salaatista sisältää perunaa, kermakastiketta, majoneesia ja pekonia. Kyllä PEKONIA! Tässä ei ole hitustakaan salaattia, ilmeisesti sipulia pitäisi olla, mutta sitä on pekoniakin vähemmän. Perunaa tuotteessa on 62% ja pekonia 3% mikä ei ole paljon, mutta riittää maun puolesta. Ilmeisesti loppu 35% on pelkkää majoneesikuvotusta. Maku on kuten arvata saattaa on syntisen erinomainen. Taivaallisen herkullista kuin grillihampurilainen viiden aikaan aamulla.

Pakkaus kehottaa, että tuote tulisi syödä kahdessa päivässä avaamisesta. Melko epäterveellistä, kuka helvetti nyt syö 200g majoneesia yhdessä päivässä? Maun puolesta arvosanaksi täydet pinnat vapaavalintaisella arvosteluasteikolla. Tällä hetkellä hinta on euron paketti jos näitä ostaa kaksi. Pakkaus on kooltaan 400g.

Kun näitä kerran sai kaksi kahdella eurolla, niin en mitenkään viitsinyt ostaa kahta pekoniperunasalaattia vaan ostin myös tällaisen samaan sarjaan kuuluvan hieman erilaisen tuotteen. Tässä on kaalia, porkkanaa, kurkkua, selleriä ja arvasitte oikein majoneesia. Pakkaus myös ilmoittaa tuotteen olevan voimakassuolainen. Tämänkin kohdalla voidaan miettiä onko tämä nyt sitten niin terveellistä. Ihan hyvää tämäkin on. Maku on hieman pistävä ja teollisempi. Täysiä pinnoja en tälle anna. Vajaat pinnat annan.

Lopuksi täytyy vielä kertoa vihollisihmisistä. Sellaisista, jotka myyvät kirpputorilla toimimatonta tavaraa. Ostin ehkä maailman hienoimman lelusähkörumpusoittimen ja se ei toiminut. Kuka saatana on niin paskanaamainen mulkku, että myy toimimatonta tavaraa. Jumalauta. Jos joku teistä on tämän saasteen myynyt minulle niin toivon, että saatte syövän. Pää- tai kivessyövän. 2,5 euroa meni täysin harakoille. Paitsi, jos tietty saatte tästä vahingoniloa, niin olkaa hyvä.




Kaameata itsemurharuokaa, vuosia lähtee elämästä, kun tätä laittaa suuhunsa.















Bonuksena kaikille rikkinäistä tavaraa kirpputorilla myyville ihmisille biisi.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Lidlin meditointihuoneen mattosetti

Kaikkihan me tiedämme jo tässä vaiheessa, että lidl on todellinen aarreaitta, rikkaus ja voimavara yhteiskunnallemme. Aidon ja hyödyllisen monikulttuurin edustaja ja edelläkävijä. Nyt myös luontoäiti on myöntänyt tämän. Tunnetustihan kansantaruissa sateenkaari osoittaa aarteen luo. Tänään sateenkaari osoitti suoraan lidliin. Katso kuva!
Sateenkaaren tuollapuolen on lidl.
























Ennenkuin menen varsinaiseen asiaan täytyy kertoa, että olin viikonloppuna kosmisilla parapäivillä. Siellä eräs esiintyjistä noin sadan piirtoheitinkalvon esityksensä aikana selvitti kuinka googlella ja applella on toimistoissaan meditointihuoneet. Ajattelin, että niinhän meilläkin, minulla on kotonakin. Siellä on sellainen erityinen valkoinen istuin, jossa on reikä. Uusimmassa tiedotteessaan lidl sitten mainosti tällaisia kolmeosaisia meditointihuoneen mattosarjoja. Katsoin, että nyt on maksimaalisen ankea vessanmatto, pakko hakea.

En muuten vieläkään pääse tarkemmin asiaan. Pahoitteluni siitä. Täytyy kertoa miksi halusin ostaa tahallisesti ankean mattosarjan. Pääsyy on se, että ystäväni Antti sai kerran elämää kovasti nähneeltä ravintolankävijältä karaokeiltana ohjeen: "Kannattaa satsata ankeuteen." Tästä lausahduksesta alkoi pitkällinen ankeus voimavaraksi elämäntapakulttuurillinen tutkimus. Ankeushan on läsnä esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvissa. Lakonista, ankeaa, jollain tasolla suuresti huvittavaa. Mietimme kuinka voisimme vastaavan positiivisella tavalla satsata ankeuteen. Päädyimme seuraavaan listaan, joka ei ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta nämä ovat asioita joita tekemällä voi jokapäiväisessä elämässään satsata omalta osaltaan ankeuteen. Ankeuteen josta saa sitten pientä huvitusta itselleen.
Ankeita asioita joita voi tehdä:
-Varastaa hotellista pyyhe tai tuoppi laivalta
-Ostaa huoltoasemalta CD-levy tai aurinkolasit
-Rakastella sukat jalassa
-Laulaa karaokessa mambaa tai jotain vielä ankeampaa iskelmäjollotusta

Listahan ei ole ehdoton ja siihen voi aina lisätä jotain kivaa, kuten lidlin kylpyhuoneen mattosetin. Alla kuva. Hinta 8,99€. Melko halpa hinta näin pehmeästä ja ankeasta mattosetistä.
Asuntokin on halpaa paskaa, 60-luvun vessa alkuperäisessä kuosissaan.


















Tuo vessanpöntön päällismatto on kyllä täysin turha. Liian iso ja huonon mallinen. Se on ilmeisesti tarkoitettu saksalaisiin kehitysmaapönttöihin. Niihin sellaisiin joissa on kakantutkintalautanen. Tuotos siis jää siihen tyrkylle ihailtavaksi. Itse laitan tuon lapun nyt kaappiin ja oletan löytäväni sen seuraavan muuton yhteydessä ihmetellen, että mikä saatana tämäkin nyt sitten on. Arvosanaksi ei voi nyt antaa täysiä pisteitä, kun mukana on täysin tarpeeton ja käyttökelvoton lisäke. Laitetaan ankean keskimääräinen arvosana 7½.

Bonuksena ajattelin arvostella toisenkin tuotteen, mutta kirjoitin niin paljon jo, että en jaksakkaan. Tehdään tällainen lyhyt analyysi: Lidlin perunasalaatti, helvetin hyvää. Hinta: 1,95€. Iso paketti. Niin iso, että menee aina melkein kolmasosa pilalle, kun en saa itsekseni syötyä.