Hei. Tiesittekös, että nyt voitte ostaa tamperelaisen pyynikin käsityöläispanimon nelosvahvuisia oluita ilman, että menette alkoon? Varmaan tiesitte, koska vanha juttuhan tämä jo on.
Tietysti ne oluet täytyy ensin toimittaa Tampereelta Viroon ja lähettää sieltä takaisin Suomeen, että niitä saa kulutajalle suoraan myydä. Kätevää eikö? Onneksi internet on keksitty ja sinun ei tarvitse kuin istua tietokoneella, että saat tilauksen hoidettua.
http://www.papabeers.com/fi/
Tilasimme kolmen toverini kanssa otsikossa mainitun sekaboxi kakkosen. Näin kivasti kimppatilaamalla hinnaksi yhdelle pullolle olutta tuli 3€. Setissä mukana oleva vahvaportteri kuuluu satunnaisesti myös alkon valikoimiin ja siellä se maksaa yli 5€. Eli pitkäripaiseen verrattuna tämä on halpa vaihtoehto.
Meille tietenkin sattui sellainen kommellus, että paketti toimitettiin ensin väärään osoitteeseen mistä aiheutui meille lisäkuluja. Kiitos paljon siitä, rahaa on ja se näkyy.
Millaisia tuotteita laatikossa sitten on? 24 pullon laatikossa on kuutta erilaista olutta, joista osa on hyviä ja osa suorastaan huonoja. Hypätkäämme siis rohkeasti olutarvioiden pariin. Lupaan, että jatkossa arvioin taas jotain muuta kuin olutta, ettei tämä ihan reittaukseksi mene.
Scott the juggler, oatmeal ipa
EBU: 55
Alkoholi: 5,7%
Olen kirjoittanut muistiinpanoihini seuraavaa: Ensimmäisenä lasiin kaadon jälkeen ponnahtaa esiin hedelmäinen mallas, greippinen ja pihkainen tuoksu joka on vähän kuin haketettu mänty. Runkoa on hyvin, olut on sopivasti makea ja kirpeä. Ei kovin hapokas ja helppo juoda. Kaikki todella hyvin tasapainossa. Olut on hieman simamainen ja sitruksinen eikä tästä keksi mitään negatiivista sanottavaa. Maussa on lievää metallisuutta joka ei ole haitaksi 4/5
White ipa
EBU: 50
Alkoholi: 5,2%
Kyseessä on vehnä ipa. Kuiva, tosi katkeran tuntuinen, tuoksultaan aika mieto. Maussa ja tuoksussa on hapanta sitruunaa. Aika yksiulotteinen, vähän vissyvesimäinen jälkimaku. Ei mitenkään osu omaan makuhermooni, johon liian kuiva, hapan ja hiivaisa. 1½/5
Ruby jazz ale special edition
EBU: 50
Alkoholi: 5,3%
Tuoksu on kevyt. Maku maltainen, hiivainen ja aromiltaan vähän pistävä. Katkeroita kivasti, mutta mitään erityistä aromia ei sieltä ponnahda esiin, vetinen. Mausta löytyy kuitenkin kevyttä karamellimaisuutta ja paahteisuutta, kun lämpeää. Ihan ok, muttei mikään tajunnan räjäyttäjä. Vähän kuin hyvin onnistunut "tuplafinlandia" kotikalja. 2½/5
Vahva portteri special edition,
EBU: ei tiedossa
Alkoholi: 7,5%
Odotukset tätä kohtaan olivat kovimmat. Olen vahvaportteria juonut ennenkin ja todennut hyväksi. Enkä ole ainoa, sillä kyseinen tuote voitti Global craft beer award 2014 -kilpailun portteri sarjan.
Maku on hyvä, kevyen paahteinen ja tuhti kuten voittajaoluelta sopiikin odottaa. Aromissa on lakritsaista makeutta. Tässä on hyvä tasapaino kaikkien makujen suhteen. Alkossa tämä tosiaan maksaa yli 5€. Kolmen euron hintaan tämä on todella hyvä diili. 5/5
Winter ale
Alkoholi: 7%
EBU: ei tiedossa
Tämä onkin heti ensipuraisusta alkaen oikein hyvä ja makea. Makuprofiili on jotenkin sukua vahvaportterille. Sen tuoksu on toffeinen ja aprikoosinen, maku hedelmäinen ja täyteläinen. 4-/5
Ismo the king, double ipa
EBU: 85
Alkoholi: 8,5%
Voimakkaan katkera, yrttimäinen, greippimäisen simamainen. Sanoisin, että aivan hyvä, muttei riittävän hyvä. Kuitenkin melko tuhdissa maussa on aistittavissa jopa pientä paahteisuutta. Runkoa on riittävästi, mutta joku tässä maussa kuitenkin häiritsee, eikä ole ihan täydellinen suoritus. Alkoholikin maistuu läpi. Jotenkin tässä leijuu vähän sellainen liian pitkälle käyneen kotiviinin kaltainen paha-aromi. 3/5
Olen kirjoittanut näitä arvioita tässä parin viikon aikana ja näin jälkikäteen sanoisin, että white ipa kannattaa jättää suoraan väliin. Ismo the king voi istua jonkun muun suuhun paremmin, eikä ruby jazzkaan erityisen hyvä ollut. Jos jotain papa beersin nykyisestä valikoimasta uskaltaa suositella niin vahvaportteria ja oatmeal ipaa, joka on hitusen parempi kuin winter ale. Vahvaportteri onkin sen verran hyvää, että sitä kannattaa pistää koko kori.
Suosittelen tilaamaan ihan jo kostoksi tälle typerälle rajoittamiselle ja kaiken kieltämiselle. Tahdon vahvat oluet ruokakauppoihin. Ihan jo vain siksi, että saisimme enemmän valinnanvaraa. Alkon hyllytila on rajallinen ja valikoima suppea. Lisäksi tahdon tukea kotimaisia kötöstelijöitä antamalla rahani heille, jos he hyviä tuotteita tekevät. Alkoon on nimittäin vaikea saada tuotteitaan jakeluun. Vaikka tätäkin on nyt jo vähän helpotettu, on se kaukana siitä mitä se voisi olla. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että kakkosolut on ihan hyvää ja sitä pitää vaan juoda enemmän niin se on täyttä paskapuhetta. Hyvä ja monimuotoinen olut vaatii joskus runsaammin alkoholia.
AAAAAA KALJAA
Pääsiäinen tuli ja meni. Minä ja pari muuta terävää tyyppiä huomasivat, että Juha Mieto oli taas otsikoissa mämmiperversionsa kanssa. Mutta mitä onkaan käynyt? Mietaan mämmikunto on heikentynyt dramaattisesti parin viime vuoden aikana.
2011 Mietaalle upposi vielä 50 tuokkosta mämmiä. 2013 miehellä ei enää mennytkään kuin 40 ropposta! Mitä on siis tapahtunut? Onko Mietaan mämmiliekki sammumassa? Olen huolissani.
Tässä vielä bonuksena lopussa Miedon mämmiaiheinen radiohaastattelu. Jännittävänä yksityiskohtana täytyy mainita se, että Mieto syö kuin huomaamatta yhden ropposen mämmiä haastattelun aikana. Alussa hän on syönyt vasta 15 tuokkosta ja hetkeä myöhemmin lukema on noussut jo kuuteentoista. On se vaan silti aika epeli tuon mämminsyönnin kanssa.
Moikka vaan. Eipä ole tullut nyt kirjoiteltua, kun ei mikään ole ollut halpaa saatikka hyvää vähään aikaan. Nyt kuitenkin panimot ovat saaneet kauppoihin uudet kesäkeppadat, jotka ansaitsevat arvion tässäkin hintatietoisten kuluttajien suosimassa blogissa.
Vertailukohtana tässä postauksessa tulen käyttämään keisarin 66 APA olutta, joka on hyvin humaloitujen, mutta edullisten markettioluiden merkkipaalu. Sehän on ollut paikoitellen niinkin suosittua, että se on loppunut kaupoista. Tämä varmaan on osasyynä siihen, että suuri bulkkivalmistaja Olvikin on näille markkinoille tunkemassa.
Arvioidaankin siis ensin olvin tuotos. Tässä tuotteen tekniset tiedot:
-Alkoholipitoisuus: 4,7%
-Katkerot: 55 EBU
-Humalat: mosaic, galaxy, comet, saphir
-Hinta: Puolen litran tölkki on 2,85€ S-kartellissa, 2,65€ minimanissa.
Kun tölkin avaa ja kaataa lasiin tulee esiin erinomainen greippinen ja vähän kukkamainen tuoksu. Oikein hyvä ensivaikutelma. Katkeroita tuntuu suussa oikein kivasti, vähän kuin dead pony clubia ja katkerot kantavatkin ihan loppuun asti. Suuhun jää mukavan karvaan humalainen aromi, joka on ehkä lähempänä britti-ipaa kuin amerikkalaista. Vetinen markettioluthan tämä sinänsä on ja runkoa puuttuu, mutta humaloinnin puolesta aika jees. Sanoisin, että vahva 3½/5 hyvänä päivänä ehkä jopa 4-/5 ja hei alle 3€ purnukka täysmallasolutta tällaisella humaloinnilla kyllä kelpaa!
Keisari 66 silti parempi omaan suuhuni olemalla hieman hedelmäisempi ja rungoltaan täyteläisempi. Tässä kuitenkin aivan hyvä haastaja jopa mainitsemalleni brew dogin dead ponylle, kun ovat melko samanhenkisiä aromiltaan. Olvi kuitenkin euron halvempi! Hyvä hyvä, olvi tällä linjalla lisää tuotetta hihnalle.
Toisena otetaan arvioon keisarin 2nd avenue. Sen tekniset tiedot kuuluvat näin:
-Alkoholipitoisuus: 4,3%
-Katkerot: 25 EBU
-Humalat: magnum, perle, "sesongin humalat"
-Maltaat: pilsner ja crystal
-Hinta 2,49€
Tuoksu on aika mitäänsanomaton. Maun puolesta olut on aivan kelvollinen. Amerikkaa en tästä kyllä löydä vaan tuntuu ennemminkin vain saksalaistyyppiseltä lagerilta, jossa on hieman erikoisempi humalointi perusbulkkiin verrattuna. Peruslaadukasta kevyttä täysmallasmarkettiolutta pienellä katkerotwistillä. Lievä pettymys, kun toivoin, että olutta olisi saatu työnnettyä vaikka brooklyn lagerin suuntaan. Tämä on helppoa juotavaa ja varmasti enemmän perinteiseen "suomalaiseen makuun", kuin olvin ipa. Ihan ok, mutta ei mitään erikoista. 2½/5.
Nämähän siis olivat aivan hyviä ja melko edullisiakin tuotteita, joita tulee varmasti kipattua koko kesä. Mutta jos nämä ovat liian kalliita ja alkoholi tuntuu epäterveelliseltä valinnalta kesäjuomaksi niin tässä tulee teille parempi resepti. Tämä on halvempaa ja varmasti terveellistä.
Eräs jännittävä neitonen linkitti minulle hiljattain lyhyen dokumenttielokuvan perinteisestä korealaisesta lääkeviinistä. Lääke valmistetaan käyttämällä riisiä ja lapsen ulostetta. Ensin ukkeli otti pussista 4-7-vuotiaan lapsen ulostetta ja lillutti sitä vedessä pari päivää nuuhkien sitä innostuneena. Ei kuulemma lapsen kakkendaali haise pahalta ja on jotenkin terveellisempääkin kuin aikuisen tuotos. Ukkeli siis muussasi sen veden sekaan ja saattoi se lillitellä sitä siellä viikonkin, en muista nyt tarkasti.
Seuraava askel oli sekoittaa kuravesi riisin ja hiivan kanssa saviruukkuun, jossa oli 30-37 asteista vettä. Tämä ruukku käärittiin sitten pyyhkeisiin, että se pysyisi myös lämpimänä. Reilun viikon jälkeen lääke oli valmis. Pienen suodatuksen jälkeen herkkujuomaa pystyi juomaan.
Luulisi, että tämä olisi tosi hyvä festarijuoma. Ei varmasti tule kukaan pummimaan juomia, kun kertoo mitä juo. Lisäksi tästä tulee dokumentin mukaan 6-8% vahvuista, eli jurrinkin saa päälle paremmin kuin keppanalla! Hätätilassa varmaan tämän voisi valmistaa myös turbohiivalla ja omasta kakasta. Provinssirokkikin kestää nykyisin keskiviikosta sunnuntaille, niin eihän siinä mikään määrä viinaa riitä. Täytyy tehdä omia vauhdissa. Keskiviikon ryyppäämisen jäljiltä, kun turauttaa reippaat torstaiaamun krapulaturlut ämpäriin, iskee perään kilon riisiä ja turbohiivat, niin perjantaina tai viimeistään lauantaina on jo hyvät lääkeviinit valmiina. Auton peräkontissa tai takapenkillä hauduttelee niin on siellä mukavan lämpimässäkin.
Mietinkin lisäksi, että nyt, kun ulosteensiirto on todettu todella tehokkaaksi tavaksi hoitaa vesiripulia, niin eikö tämä lääkejuoma toimisi kanssa? Apteekista vaan hakisi. Ja jos ei toimisi niin voisin myös alkaa ulosteenluovuttajaksi. Saisikohan punaiselta ristiltä kakanluovuttajakortin ja kolmioleipiä, kun menee luovuttamaan purkillisen ulostettaan? Onkohan kakka kuin veri, että on erilaisia kakkaryhmiä, jotka käyvät eri ihmisille? O-kakka kävisi kaikille ja AB-paskantaja voisi vastaanottaa mitä vaan. (Joko olen kertonut tämän jutun tässä blogissa? En kai, täytyy ehkä keksiä uusia juttuja jos näin on.)
Sori vaan jengi, vähän meni nyt lukijan aliarvioimiseksi, kun otin kuvan näistä tablet-tietokonella, kun en jaksanut kaivaa järkkäriä esiin :(
Noniin saatana. Yleisön pyynnöstä arvostelussa lidlin runebergit, kun edellisestä arvostelusta on kulunut ilmeisesti jo kuusi vuotta.
Heti alkuun voin sanoa, että nämä eivät ole halvimmat. Nämä maksoivat 2,99€ ja eloset olivat 10cnt halvempia kartellin kaupassa.
Nämä lidlin tortut ovat kotimaista tuotantoa ja näissä menee hillosydän läpi koko tortun. Vau! Hillo on ihan hyvää. Ei liian makeaa. Tortun leivospuoli jättääkin sitten toivomisen varaa. Alapäästään torttu on mukavan kostea ja maistuu kivasti oikealta rommilta. Ylöspäin kiivetessä torttu alkaakin kuivua ja maistua oudolta ankean korppujauhomaiselta. Plussana voidaan sanoa, että leivososa ei ole liian makea, mutta epätasainen kosteus on kummallista. Rommia ei tosiaan yläosassa maista enää lainkaan. Lisäksi mantelin maku on lähes olematon, kun elosessa se ponnistaa kivasti esiin ja torttu on kivan kostea koko matkalta.
En siis uskalla suositella näitä jos vaihtoehtona on ostaa halvempia elosia, joita nyt vertailukohteena käytin. Selkeästä ja aidosta rommin mausta plussaa, mutta muuten tämä ei ollut kovin hääppöinen esitys. Suorastaan antikliimaksi. Arvosanaksi 2/5.
Pettymys, pettymys kuin dabangg 2 :(
Oikeastaan tämä arvostelu on ihan hyvä tekosyy kirjoittaa aiheesta, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään! Nimittäin Intialeffoista! Jos juutalaisten hallitseman Hollywoodin kaavoihin kangistuneet leffat alkavat kyllästyttää, niin kannattaa välillä katsoa ihan erilaisiin kaavoihin kangistuneita leffoja Bolly- tai vaikka Kollywoodista.
Useimmissa intialeffoissa nimittäin on aina samat elementit. Päähenkilö on superkova tai cooli jätkä ja voittaa kaikki tappelussa jos tapella tarvitsee. Elokuva voi olla vaikka miten vakava tai väkivaltainen ja silti siinä on tanssia ja laulua sekä luultavasti 30-90 minuuttia pitkä romanttinen slapstick-komediaosio. Eli, kun katsotte imdb:stä intialeffojen genrejä, niin kaikki niistä on romcom/musikaali jostain kohtaa. Lisäksi kaksoisroolit ovat hämmentävän suosittuja verrattuna länsimaisiin leffoihin.
Romanttiset kohtaukset ovat vanhemmissa leffoissa yleensä sellaisia, että vanhemmat järjestävät avioliiton. 2000-luvulla sellaisia joissa mies alkaa stalkata naista ja käytännössä pakottaa puolisokseen. Kyllä se nainen sitten pienen kiukuttelun jälkeen lämpeää oli parisuhde järjestetty millä tavalla vaan. Seksiähän näissä ei ole eikä oikeastaan edes suudelmia. Implikoituja seksikohtauksia tottakai tanssin muodossa ja raiskauksia tietysti. Intiahan tämä on. Kunniaitsemurhat ovat kanssa suosittuja.
Mitä sieltä sitten kannattaa katsoa? Meikäläisen suosituslista tulee tässä:
1. Enthiran
Maailman paras leffa. Tässä kollywoodin (Tamili) superhitissä on vittu kaikkea. Joo anteeksi kiroilin, mutta tässä yhteydessä voimasanan käyttö on pakollista. Todella överiä toimintaa, typerää huumoria ja aivan älyvapaita tanssikohtauksia. Miettikää vaikka biisiä, jossa lauletaan Kilimanjarosta, mutta videossa ollaan Machu picchulla. Ja tämä siis suora leikkaus kohtauksesta jossa ollaan Intiassa. Ehdottomasti Intian ja ehkä koko maailman paras elokuva. Superstar Rajinikanth on tosiaan superstar-lisänimensä ansainnut. Mies vetää kaksoisroolin tiedemiehenä ja näköisenään supersankarirobottina. Vai onkohan se sen etunimi? Kuitenkin kuuskymppinen actionsankari, joka lirkuttelee nuorille neidoille. Leffan naispäähenkilö Aishwarya Rai on kanssa supersöötti.
Jos olette nähneet youtubessa sen koosteen "indian matrix" tms. niin tämä on juuri se leffa. En linkitä sitä tähän koska leffassa on niin helvetisti kaikkea tykittelyä koko kestollaan, että tuollaisen pienen pätkän katsominen ei anna sille oikeutta. Vaikutteita on siis otettu Asimovin robottijutuista, Matrixista, Terminatorista ja herraties mistä. Vitummoinen leffa, katsokaa heti 6/5.
2. Alluda Majaka
Kakkospaikkaa piti vähän miettiä, mutta kyllä sen vie tämä tollywood (Telugu) tykittely. Ensinnäkin täytyy varoittaa, että 2000-luku tuli Intiaan vasta 2010 paikkeilla. Tämä leffa on vuodelta 1995 ja on kuin suoraan kasarilta. Tämä on siis aivan helvetin käsittämätön tykittely toimintaleffa. Tässä on maailman paras hevostakaa-ajo ja maailman paras traktoritappelu. Lisäksi päähenkilö lyö nyrkkinsä pöydästä läpi, että saa aseen tylsästi laatikkoa avaavaa vihollista nopeammin. Ja niitä hevosia kuoli tämän leffan teossa ainakin sata.
Leffan pääsankaria esittävä Megastar Chiranjeevi joutuu riitoihin vittumaisen naapuriperheen kanssa ja pian alkaa paska lentää päin tuuletinta todella massiivisella tavalla. Leffassa on aivan hullun surrealistisia tanssikohtauksia joissa juoksee Aku Ankka-naamarisia lapsia viidenpennin käppädisneylandissa ja Chirun tanssiliikkeet ovat häikäisevän upeita. Lisäksi leffa ottaa erittäin pahan ja järjettömän Uuno Turhapurokomedia käänteen jossain vaiheessa mikä vaan lisää leffan älyttömyyttä ja mahtavuutta. Voin suositella tätäkin todella lämpimästi vaikka se pieni komediaosa siellä välissä voi tosikoita puuduttaa. Lopputaistelu on taas niin upea, että se pelastaa paljon. 5/5.
Akshay Kumar teki enemmänkin action leffoja (mm. khiladi-sarja) Intian kasarilla, eli 90-luvulla ja palasi wikipedian mukaan seitsemän vuoden tauon jälkeen (se teki välissä kai ihan helvetin kamalia romanttisia komedioita) toimintaleffojen pariin tämän leffan myötä. Ja tämä onkin ehkä yksi miehen parhaista leffoista. Lisäksi tämä on samaisen wikiartikkelin mukaan yksi eniten rahaa tehneistä bollywood leffoista.
Tässä Kumar tekeekin kaksoisroolin pikkurikollisena ja superkyttänä. Superpoliisigenre on ihan oma alalajinsa Intialeffoissa ja niitä tulee tässä listauksessa vielä muutama lisää. Leffa on täynnä sarjakuvamaista toimintaa, lapsellista törmäilyhuumoria ja väkivaltaa. Törttöily meinaa leffan alussa saada vähän liiankin suuren roolin mikä pudottaa arvosanaa vähän. Mutta, kun kunnon toiminta alkaa niin se on niin viihdyttävää törmäilyä ja uhoamista, että ei siitä voi olla pitämättä. 4/5
4. Singham
Tämä onkin sitten listauksen ensimmäinen varsinainen superpoliisileffa. Singham on leffassa kaikista kovin jätkä ja sille ei vittuilla. Superpoliisi ottaa välillä oikeuden omiin käsiinsä pistääkseen konnat kuriin. Toiminta on taas överiä ja huumori hauskaa (ja monesti tahatonta). Nämä kovishahmot ovat näissä leffoissa niin överikovia, että naurattaa. Erittäin katsomisen arvoinen superpoliisileffa. Singham kakkonen on jo sitten aika paska, mutta tämä on 4/5
5. Krissh 3
Hei miksi kolmonen? Siksi, että tykkäsin tästä enemmän kuin Krissh ykkösestä, joka onkin tämän leffasarjan kakkososa. Hämmentääkö? Minua ainakin hämmensi, mutta leffasarjan ensimmäinen osa on Koi.. mil gaya, joka on scifileffa avaruusolennoista ja vammaisesta pojasta. Tämä vammaispoika sitten saa lapsen josta tulee Krissh leffojen sankari. Ja arvatkaapa mitä: Hritkik Roshan tekee yllätys yllätys kaksoisroolin, näytellen Krisshiä ja tämän isää.
Krissh on periaatteessa kuin teräsmies joka pukeutuu kuin matrixin neo. Krisshillä on teräsmiehen voimat ja vähän muuta. Hän taistelee ekassa leffassa Uuno Turhapurokomediallisuutta vastaan urhoollisesti, mutta häviää sen verran, että kolmonen on parempi. Kakkosessa on myös hurja kokoelma konnia, jotka on ryöstetty batmanista, hämähäkkimiehestä ja x-menistä. Esim. kissanainen ja Magneto!
Suosittelen lämpimästi supersankarileffojen ystäville, joilla on korkea kulttuurierotoleranssi. Samaa hölmöä huumoritörttöilyä löytyy nimittäin näistäkin ihan riittävästi. 4/5
Siinä siis intialeffojen top 5. Hrithik Roshanista sanottakoon vielä sellainen lisätieto, että äijällä on kaksi vahanukkea Madame Tussaudsin museossa. Paita päällä ja ilman paitaa. Miettikääpä sitä.
Viivan alle jää vielä kuplimaan seuraavat leffat jotka kannattaa tai ei kannata katsoa. Riippuen vähän siitä miten paljon tykkäsitte näistä katsottuanne ne.
Magadheera olisi voinut olla myös vitosena, mutta sovitaan, että on jaetulla sijalla Krisshin kanssa. Tämä leffa ryöstää sitten jonkun verran 300:lta ja parilta muulta leffalta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lisäksi voisin suositella vielä Ghajinia, joka on käytännössä Intian versio Mementosta. Tämäkin melko synkkänä ja väkivaltaisena alkava leffa muuttuu puolessa välissä kuin Hugh Grantin tähdittämäksi romantiikkahömpäksi. Kannattaa silti katsoa.
Aiemmin mainitsin Akshay Kumarin tehneen niitä toimintaleffoja. Niistä kannattaa nyt jo melko suurella varauksella katsoa ainakin: International Khiladi (vitummoinen lopputaistelu), Khiladi 786 ja Main khiladi tu anari. Khiladi 786 on vähän modernimpi, muut käytännössä kasarilta. Ja ei helvetti kuinka kasarilta ovatkaan. Khiladi tarkoittaa "playeria". Onko player sitten ikään kuin sellainen roistopeluri tai muuta en osaa sanoa. Khiladi khilaadi. Kovia tunnareita näissä kuitenkin.
Listauksessa ei tainnut olla vielä yhtään Salman Khanin leffaa. Mies on kuitenkin Intiassa käsittääkseni kohtuu tunnettu toimintasankari. Hänen leffansa vaan ovat kautta linjan vähän sellaisia 3/5 leffoja, että kannattaa vähän harkita katsooko. Parhaat ovat varmaan Dabangg ja Ek tha Tiger. Dabangg on perinteinen superpoliisileffa, jossa päähenkilö on maailman kovin jätkä. Tämän kakkososa on aika paljonkin huonompi kuin ensimmäinen, että ei ehkä kannata katsoa. Kick on ihan kohtuullinen, mutta älyvapaa ja hölmö toimintatörttöily. Sille antaisin vain 2/5.
Vielä yksi melko suosittu leffasarja on nimeltään Dhoom. Tässäkin leffasarjassa pääosassa on tietenkin superpoliisi. Ensimmäinen on juuri ja juuri katsottava fast & the furious-jäljitelmä, toisessa on pari kovaa Hrithik Roshanin toimintakohtausta, kun extreme urheilurosvo tekee rötöksiä ja kolmonen on melkein paras näistä, mutta sekin sortuu lopulta hölmöilyyn ja hömppäkomediaan. En voi olla mainitsematta, että kolmosessa on taas kaksoisrooli. Aamir Khan esittää leffan rötösmiestä ja toista hahmoa (melkein tuli spoileri!), mutta ette te ole niin tyhmiä kuin minä, että katsoisitte näitä oikeasti. Ettehän?
Olen katsonut valitettavasti aika monta muutakin leffaa, mutta en ala niitä enää suosittelemaan. Koska ne ovat joko helvetin tylsiä tai huonoja. Nämä nyt mainitut ovat suurimmalta osin ainakin viihdyttäviä ja jopa hauskoja. Ja riittoisia. Näistä mikään ei taida olla alle kahta tuntia.
Laitetaan tähän loppuun vielä varoittavaksi esimerkiksi Dabangg tanssi:
Joku vielä saattaa miettiä, että mihin jätkä unohdit esimerkiksi Sholayn. En ole katsonut sitä, mutta kaverit on ja on kuulemma todella tylsää paskaa. On siinä kuitenkin tavallaan hassu Hitler ja "Jee nussittiin"-biisi. Jes.
Annan tähän vielä helpon tavan arvostella Intialeffa: (Tappelut + tanssit) / 2 = leffan arvosana 0-5 asteikolla.
Plussia saa antaa, jos roistoa kutsutaan rascaliksi (vaikka se olisi multimurhaaja raiskaaja) ja kunniaitsemurhista.
Heippa hei kaikki säästeliäät lukijat. Tänään arvostelussa otsikonmukaiset "stiflat", eli suomeksi kengät. Huomasitte varmaan tämän läpinäkyvän yritykseni vedota nuorisoon käyttämällä slangia. Nykynuortenkin on hyvä oppia säästämään ja kuluttamaan kohtuudella.
Hinta taisi olla piirun alle 40 euroa. Se on mielestäni ihan kohtuullinen hinta Italiassa valmistetuista nahkakengistä. Värivaihtoehtoina musta tai ruskea. Laatikko tarjoaa tuotteesta hieman vaihtelevaa informaatiota riippuen minkä kielisen selosteen lukee. Ilmeisesti näitä kenkiä on tarjolla ainakin seitsemän erikielisen maan lidleissä.
Englanninkielinen tuoteseloste kertoo, että kyseessä on "formal shoes" muodolliset kengät. Täysin ymmärrettävää, kyllähän näitä viralliseen tilaisuuteen voisi harkita jos tahtoo tosi pahasti muotimyrkyttää.
Seuraavana on suomenkielinen kuvaus: Nauhakengät. Myöskin totta. Nauhathan näissä on, mutta nyt ei lainkaan vihjata, että missä tilaisuudessa näitä kannattaisi käyttää. Itse ajattelin käyttää karaokessa ja jossain epävirallisemmissa viinanjuontijuhlissa. Eli tuoteseloste meni vähän yleismaailmallisempaan suuntaan. Käytä missä huvittaa, nauhakengät.
Ruotsinkielisessä selosteessa mennäänkin jo syvempiin vesiin sillä kuvaus on lågskor, jonka tulkitsen "matalavartiset kengät". En ole lågskor termiä ennen kuullut ja google translate antaa låg sanalle käännökseksi alhainen. Kuvanhausta löytyy monenlaisia miesten ja naisten matalavartisia kenkiä, eli nämä ovat siis ruotsalaisille matalavartiset kengät. Ei tarvitse käyttää muodollisissa tapahtumissa vaan voi käyttää vaikka arkena. Hieno homma. Ruotsalaiset ovatkin tunnetusti meitä parempia ihmisiä ja satsaavat arkeenkin kuin juhlaan. Vau.
Tanskalainen tuoteseloste on yksinkertaisesti: Sko. Kengät. Tarvitseeko muuta sanoa? Ei kai.
Ranskaksi nämä kengät sitten ovatkin chaussures de ville eli juhlakengät. Tässä on selkeästi osattu ottaa eri Euroopan maiden kulttuurierot huomioon kenkien käytössä. Ne kengät, jotka ovat tanskalaiselle tai ruotsalaiselle vain peruskengät ovatkin ranskalaiselle miehelle juhlakengät.
Hollannin- ja saksankielinen kuvaus on Business schoenen/Businessschuhe. Eikö oikein luiskahda kielenpäältä tuo saksan sana? Viisi konsonanttia peräkkäin vau. Eli hollannin ja saksan pirulaisille nämä ovatkin bisneskengät. Mitä helvettiä? Koittakaa päättää saatana.
Italialaista selostetta ei ole, joten näiden kenkien perimmäinen käyttötarkoitus jää nyt mysteeriksi. Formal shoes on kuitenkin nostettu laatikon otsikkoon, että ehkä nämä ovat sitten viralliset/muodolliset kengät.
Laatikko kehuu, että mukavat, laadukkaat ja tehty laadukkaasta lehmän nahasta. Kukapa minä olen kiistämään, kerran olen näillä kävellyt 200 metrin päähän baariin ja takaisin. Ihan mukavat jalassa. Varmaan hiertäisivät pidemmällä matkalla, mutta tarvitseeko tällaisia kenkiä pitkälle lenkille sitten laittaa?
Ulkonäöstä en rehellisesti oikein osaa sanoa, että ovatko hienot, rumat vai jotain siitä väliltä. En kyllä neljää kymppiä enempää näistä maksaisi sen verran härskit ja oman tyylin ulkopuolelta ovat. Tuo suippo kärki vielä lisää Lähi-itä/Itä-Eurooppavaikutelmaa. Itseasiassa hiljattain katsomassani intialeffassa Don 2 päähenkilöllä oli lähes samanlaiset, mutta mustat kengät, kun hän painoi työkoneen kaasupoljinta runtatakseen vihollisensa auton. Samalla ukolla oli myös nahkatakki villakangastakin alla ja nahkainen kauluspaita.
Voisin kyllä kuvitella, että intialeffan päähenkilö tai venäläinen tehtaanjohtaja käyttäisi juuri tällaisia kenkiä. Että inkkarileffalarppaukseenkin näitä voin suositella. Myös venäjän työmatkoille taidan laittaa juuri nämä kengät. Muistaakseni myös erään Itä-Eurooppamatkan virolaiset bussikuskit suosivat tämän tyylisiä popoja.
Syvällisempää sisäänajoa en näille vielä ole tehnyt, mutta uskallan jo nyt antaa arvosanan ja se on 3½/5, koska eivät nämä kuin hanskat istu jalkaan ja 40€ on vähän turhan ronski hinta lidlin kengistä. Kuten monissa muissakin lidlin kengissä niin näissäkin on myös vähän kapea lesti, leveäräpyläiset varokoot.
Die Türkishe... Jeden tag so schnell! HAHHAHA!
Tässä on nyt jauhettu pitkästi miesten muodista, niin tasa-arvon nimissä ajattelin kertoa myös juuri oppimastani naisten muoti-ilmiöstä. Nimittäin pyhäpäivän teemakynnet. En olekaan aiemmin antanut tälläiselle ilmiölle ajatusta, mutta eräs viehättävä neitonen esitteli uudenvuodenkynsiään, jotka olivat kuin tähtitaivas, josta sataa ilotulitteiden hileitä.
Antaa ajatusta, oliko tuo nyt ihan karsea anglismi? Ehkä? Lähettäkää palautetta tuonne laatikkoon niin mietitään yhdessä miten sen asian olisi voinut paremmin ilmaista.
Aloin miettiä, että mille kaikille juhlapyhille voisi olla omat teemakynnet. Juhannukselle? Pääsiäiselle? Joululle? Mitä joulukynsissä olisi? Kuusia tai Jeesus-lapsi? Miettikääpä miten kiva olisikaan Jeesus-lapsi seimessään jokaisen kynnen päässä tai roihuava juhannuskokko! Vau. Tässä täytyy vaan muistaa se, miten paha etikettivirhe on laittaa vääränlaiset kynnet. Itsenäisyyspäivän vastaanotolla on varmaan ihan hyvä jos on Antti Rokka ampumassa itänaapuria-kynnet, mutta ei herranjestas sentään vappuna. Muistakaa siis naiset, ettette laita pääsiäistipuja jouluksi!
Kuvassa uudenvuodenkynnet. Valitettavasti itsenäisyyspäivän Rokan Antti-kynnet oli jo liuotettu pois. Niissä kuulemma luki: "Kuule, vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane."
Moi. Tämmönen vieno ja arka moi, kun olen vähän nuhainen. Tänään arvostelussa Lidlistä ostettu tuorepesto. Oikeasti minun piti laittaa tämä pestopurnukka uuniloheen, jota kokkasin viikonloppuna kavereille, mutta pääsi unohtumaan. Sori jätkät.
Tämä ei ole oikeastaan ihan hirveän halpaa verrattuna vaikka rainbowin kahden euron pintaan olevaan 190g pestopurnukkaan. Pirkka on jotain 2,5€ ja sekin on isompi purnukka. Lidlin tuorepesto maksaa 1,29€ ja purnukka on vain 90g. Kilohinta siis on rainbowissa halvempi ja pirkassa about samoissa.
Tahdoinkin nostaa tämän tuotteen esiin siksi, että tämä on näin helvetin hyvää! Juuston ja basilikan aromit suorastaan räjähtävät suussa raikkaina, vailla rainbowin teollista aromia. Pirkka on vähän parempi kuin rainbow, muttei lähellekkään näin hyvä kun Nonna Mia-pesto. 1,29€ ei ole kovin suuri lovi lompakossa, etenkin jos olet yksinasuja. Itselläni nimittäin noista isommista purkeista menee väistämättäkin aina osa roskiin, kun sitä ei 200 grammaa tarvitse mihinkään ruokaan itsekseen lapioida.
Sopiva pakkauskoko ja huikea laatu siis nostavat tuotteen erittäin kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Maun puolesta voin suositella lämpimästi. Itse turautin tätä herkkusienipastakastikkeen sekaan ja "ei voi muuta sanoo kuin hattuu nostaa". Joihinkin ujompiin ruokiin tämä saattaa olla jopa liian tykkiä. Voisin kuvitella, että liiallisella käytöllä on mahdollista peittää esimerkiksi kalaruokien hienostuneemmat aromit.
Maulle 5/5, pakkauskoolle 5/5, hinnalle 3½/5, keskimäärin siis arvosanaksi 5-. Vau! Ei muuta kuin ostoksille.
Vau pestoo.
Mitä te sontiaiset vielä kyyläätte? Arvostelu loppui. Menkää kotiinne tai muille internetsivuille.
Oikeesti. Menkää.
Ei täällä ole enää mitään.
Ei salettiin ole.
No on kuitenkin. Elikkäs tiedättehän tämän fuckbuddy termin? Että on joku panokaveri. Joo tiedätte te. Joku toope lanseerasi myös hugbuddy termin, ihan hauska idea sekin, mutta minulla olisi uusi vielä parempi. Nagbuddy! Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin vähän kiukkuista nalkutusta, kun mopo lähtee vähän liiaksi käsistä ja örpsäyttely on liian aktiivista. Parilla käyminen venähtää liian monesti jatkoilla örveltämiseen. Siksi jokaisella pitäisi olla nalkutuskamu! Vastakkaisen sukupuolen edustaja joka nalkuttaisi kuin tyttö/poikaystävä, joka on niin kovin kiukkuinen, kun olet törttöillyt liikaa.
Eikö oliskin kiva näin tipattoman tammikuun kynnyksellä, että joku nalkuttaisi teille alkoholisteille siitä, kun taas lähti mopo käsistä ja baarissa teellä käynti vaihtui hirveisiin apinatumuihin? Nalkutuskaveri kaikille! PS: Saa nalkuttaa jos näkee minut hirveässä humalassa rahjustamassa "kerhohuoneelle".
Heippa vaan kaikki vaimonhakkaajat ja vaimonhakkaajamieliset. Heippa myös kaikille miehenhakkaajille, koska tämänkertaisesta tuotteesta on myös naisten versio. Tai no voihan nainenkin olla vaimonhakkaaja siinä missä mieskin vaikka Timo miten sanoisi, että ei vaan voi.
Tällä kertaa arvostelussa on lidlin hihaton paita, jota myös tuttavallisesti vaimonhakkaajapaidaksi kutsutaan. Hinta näytti olevan 9,99€/3 kappaletta. Aika halpaa. Esimerkiksi muuten melko edulliselta H&M:ltä et saa näin hyviä ja halpoja vaimonhakkaajapaitoja. Aiemmin olen niitä suosinut, mutta nehän maksoivat edellisellä vilkaisulla yli 5€ kappaleelta ja niiden laatukin on huonontunut. Venähtävät mokomat! Lidlin laadukkaat livergy-paidat eivät venähdä. Voin siis varauksetta suosittaa näitä mukavan pehmeitä, lämpimiä ja hyvin istuvia paitoja. Moitin vain sitä, että naisten versiot maksavat 8.99€/3 kappaletta. Kammottavaa sukupuolisyrjintää miehiä kohtaan. Kuvitellaanko lidlissä, että miehen euro on oikeasti eri kuin naisen? Halpaa on silti. Kiiruhtakaapa siis ostamaan laadukkaita paitoja! 4/5 arvosana tulee sukupuolisyrjivän hinnoittelun vuoksi, muuten se olisi ollut täydet 5/5.
Mitenkäs sitten nuo bokserit? Aivan hyvät ja mukavat ovat nekin. Eivät ehkä ihan parasta mahdolista a-luokkaa, mutta todella kelvolliset ja istuvat. Hintakin on kolmelta parilta vain 7,99€. Halpaan hintaansa nähden nämä ovat oikein mainiot vaikka värivalikoima onkin vähän aneeminen. Arvosana 3½/5.
Tahtoisin vielä varoittaa tämän arvostelun lukijoita siitä, että en testannut noita naisten paitoja ja lisäksi nämä arviot perustuvat edelliseen erään jota lidlissä on ollut myynnissä, eli tuotteet eivät välttämättä ole 100% samat kuin ne, jotka minulla ovat olleet testissä jo kuukausien ajan. Mutta voidaanhan me aina lidliin luottaa? Eikös?
Mietin, että pitäisikö näistä kamoista nyt laittaa kuvakin? Mutta muistattehan, kun kerroin internet-hulluuden eri asteista ja niiden huipentuma oli munakuvan postaaminen internettiin? Jos ottaisin itsestäni jotain seksikkäitä bokseriselfieitä nettiin niin pelkään, että lähestyisin liiaksi tätä kriittistä rajaa normaalin ihmisen ja internethörhön välillä. Katsokaa nyt vaikka tätä, haluaisitteko, että muuttaisin nämä sivut tuollaiseksi avaruusaivokohellukseksi? Ette varmaan. Katselkaa kuvia tuolta Ilpon sivuilta, hieno mies.
Lisäksi jos alkaisin tänne liian erootillisia kuvia postailemaan aiheuttaisin teille liian suurta seksuaalista kiihottumista ja saattaisitte alkaa masturboida villisti vaikka työpaikallanne. Bussikuskitkin varmasti liikennevaloissa tätä blogia lukevat älypuhelimillaan. Kuvitelkaapa sitä, kun bussi myöhästyy itseään koskettelevan kuljettajan takia! Täysi kaaos pahimpaan ruuhka-aikaan!
Kun, ette saaneet nyt mitään muuta kuvaa niin tässä lohdutukseksi kuva ruotsalaisesta huoltoasemasta. Saatanan makeita keksejä myivät.
Oletteko muuten miettineet mikä on aidon huoltoasemakahvin maun salaisuus? Paras huoltoasemakahvihan on alunperin keitetty 80- ja 90-luvun taitteessa. Sen juuri on kuin ruisleivän juuri, jota tulee säilyttää ja vaalia sukupolvelta toiselle. Eli jätetään aina pannusta pohjat ja keitetään sen avulla seuraava yhtä autenttisen makuinen erä kahvia.
Orituvallahan on tunnetusti yksi Suomen vanhimmista huoltoasemakahvin juurista. Se on keitetty vuonna 1974, kun Kekkonen kävi siellä. Huoltoaseman seinälläkin on kuva Kekkosesta kahvikupin äärellä. Miettikääpä, että juotte melkein samaa kahvia kuin itse Kekkonen, kun siellä käytte!
Kaikkien nykyisten ABC-huoltoasemien kahvin kerrotaan periytyvän Äänekosken Hirvaskankaan esson kahviosta, eli jostain vuodelta 1988. Tässäpä teille siis kaupanpälle tällainen historiakatsaus Suomalaiseen huoltoasemakahviin.
Olen lykännyt tämän arvostelun kirjoittamista pitkään, koska olen hukannut imurin kuitin ja se sähköpostiosoitekin minne kuitti on lähetetty on lakkautettu niin en tosiaan muista mitä tämä imuri maksoi. Maksoi pitkästi alle satasen. Luultavasti jopa alle 70 euroa? Ehkä hinta oli 59 tai 69? Jotain tuollaista naurettavan halpaa kuitenkin. Tällä kertaa ei lidlistä vaan gigantista. Joku erikoistarjous oli.
Hooverhan on tunnettu merkki? Niin tunnettu, että "hoovering" on imurointia tarkoittava sana englanninkielessä. Luulisi, että on hyvä? Tehoa löytyy kokonaiset 2000W. Kuulostaisi olevan ihan helvetisti eikös? Sulakkeet vaan poksuu, kun alkaa imuroida. Tehoa voi säätää laitteen päällä olevasta potikasta ja imurin putki on mallia teleskooppi. Ulkonäkökin on kuin tähtien sodan R5-robotilla. Eli voiko parempaa ollakaan?
R5-yksikkö kuvassa oikeassa reunassa (kuva ei oma ottama, vaan joku avaruushintti on sen napannut)
Voin kertoa, ettei tämä imuri nyt niin hääppönen ole. Ajaa toki asiansa. Imuteho on täysilläkin vain kohtalainen, mutta laite imaisee useimmat kikaleet ja karvapallot kitusiinsa ongelmitta. Suurimmat ongelmat ovat laitteen käyttämien pölypussien pieni koko ja teleskooppiputken paskuus. Putki on aivan liian lyhyt mukavaan imurointiin ja tukkiutuu helposti. Karvapallot ja muu sotku saavat sen todella herkästi aivan käyttökelvottomaan kuntoon. Toinen paha paikka on letku. Ihmettelin pitkään miksi imuri ei ime kunnolla. Syy oli se, että kännisen kaverini lattialle kaatamat popcornit olivat sen tukkineet. Höttöiset popparit olivat pakkautuneet huonosti suunnitellun letkuliittimen päähän. Ne kuitenkin päästivät sen verran ilmaa läpi, että aluksi pystyi imuroimaan. Sen verran, että letkuun sai imettyä sisään aivan helvetinmoisen pöly- ja hiuspallon. Saatana.
En muutenkaan ole erityisen kova siivousintoilija ja etenkin imurointi on ankeimmasta päästä niin tällainen epäinspiroiva laite syö vielä enemmän motivaatiota. Virtajohtokin on liian lyhyt. Arvosanaksi annan 2½/5, koska oli kuitenkin tosi halpa ja ajaa asiansa. Suosittelemaan en kuitenkaan lähtisi.
Tämän negatiivisuuden vastapainoksi voisin musablogailla hyvästä musasta. Monet ovat sitä mieltä, että vuosi 1971 oli erityisen hyvä vuosi progressiiviselle ja jytäävälle musiikille. Olen osittain samaa mieltä ja olenkin koostanut teille spotify-soittolistan aiheesta. Voitte sivistää itseänne hyvällä viiksiukkomusalla.
Lista alkaa ehkä progevasta-alkajalle raskaalla teoksella. Emerson, Lake & Palmerin Tarkus on kuitenkin erittäin määrittelevä biisi, kun puhutaan 70-luvun progressivisesta rockista. Levystä kannattaa kuunnella lähinnä A-puoli, eli eka biisi. B-puoli omalla vastuulla. Levyn nimibiisi on kuitenkin huikea musiikillinen se(ikkailu/koilu) halki tarinan, joka kertoo tulivuoresta syntyvästä panssarivaunuvyötiäisestä, joka taistelee pahuutta vastaan. Keith Emersonin suuruudenhullut urkutykittelyt analogivempeleillä hakevat vertaisiaan ja King Crimsonin parilla ensimmäisellä levyllä vaikuttanut Greg Lake laulaa hurmaavasti. Carl Palmerhan siirtyi tästä sitten rummuttelemaan mm. siirappia valuvaan pompsu-aor-bändi Asiaan, jolta jokainen on varmaan jonkun imelän hittibiisin kuullut. Niitä ei ehkä kannata kuunnella, mutta Tarkus kannattaa.
Toisena tarjolla on Black sabbathin klassikko master of reality. Mielestäni sabbathin paras levy, jonka soundi on ajaton. Levy joka määrittää edelleen sitä miltä hevi, stoneri ja doom kuulostavat. Kaikkien pitäisi rakastaa tätä levyä.
Listan kolmas levy on Cantebury-soundin progen parhaimmistoa. Caravanin in the land of grey and pink leikittelee pop-soundin kuin sinfonisen progeölinän ja pitkien jamien kanssa sulavasti. Melodiat ovat harmonisia ja kauniita. Ehdotonta progen kärkikastia omissa kirjoissani.
Huomaan, että olen nielaissut liian ison palan alkaessani kirjoittaa näin laajaa artikkelia vuoden '71 progelevyistä. Focus on Hollannista ja niillä on se jytäbiisi missä on jodlausta. Moving waves on se levy, jonka avausraita tuo biisi on. Levy on muutenkin aivan hyvä, kuunnelkaa kokonaan. Enempää jodlausta siellä ei ole.
Genesikseltähän kaikki tuntevat varmasti ne Phil Collinsin siirappihitit? Tunnettekos tätä sinfoprogekauden helmeä? Nursery cryme on varmasti genesiksen paras levy ja yksi koko genren helmistä. Collins soittaa rumpuja ja takoo niitä välillä ns. "kyrpänä" polkien ehkä jopa tuplia. Peter Gabriel on tällä levyllä vielä mukana, Genesiksen alamäki alkaa siitä, kun Gabriel ja Hacket lähtevät. Ilman heitä tehtyjä levyjä en voi oikein suositella.
Acquiring the taste on Gentle giantin toinen albumi. Tällä levyllä siirrytäänkin taas hämyisempiin progemaisemiin. Musiikki on seikkailullista ja outoa. Rytmitykset ja melodiat ovat välillä hullunkurisia, mutta silti niin vetoavia. Avausraidankin laulumelodia on aivan älyvapaa. Kappaleet eivät ole liian pitkiä ja pitävät mielenkiinnon yllä. Erinomainen seikkailumusiikkilevy johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Levyn alun synaintro kuulostaa hassulta siksi, kun master-nauha ilmeisesti vouvasi. Äijät päättivät jättää sen levylle tuollaiseksi, kun kuulosti niiden mielestä hauskalta. Ja nuollaanko tuossa kuvassa persettä vai mitä? Kertokaa toki jos tiedätte. Wikipedia väittää, että persikkaa.. heh persikkaa.
Jos joku ei ole kuullut Jethro tullin aqualungista tai Led zeppelinin IV:stä niin saa hypätä kaivoon. En osaa sanoa niistä enempää kuin, että bändien tuotannon parhaimmistoa.
MC5:den high time on mielestäni bändin paras levy. Bändi on käsittääkeni yksi garage rock/protopunk soundin pioneereista. Simppeliä räminää, mutta tällä levyllä soundi on vähän jalostetumpi ja monipuolisempi. Debyyttinsä kick out the jams bändi äänitti livenä, keikalla. Saatana mitä touhua.
Ja tiedättehän te Santanankin? Semmosen pienen viiksiäijän. Se teki 70-luvulla kovia levyjä. Meininki oli välillä suorastaan progerokillinen latinojatsi- ja progerokkivaikutteiden fuusiolla. Parhaita levyjä eka, toka ja tämä kolmas. Suositan tutustumaan. Hyvät soundit, hyvä kaikki.
Uriah Heepin urkujytämenon ja falsettiulinathan tietää kanssa kaikki? Look at yourself on mielestäni bändin paras levy. Tällä ei ole easy livin'tä, mutta tällä on ultimaattinen viiksiukkojytähitti july morning ja monta muuta oikein hyvää biisiä.
Vuonna 1971 tuli myös suomiprogen klassikko Fairyport. Wigwamin jatsahtava progeilu toi bändille kansainvälistäkin mainetta, mikä taisi olla noihin aikohin suomalaiselle bändille harvinaista. Tykkään ehkä itse vähän enemän being-albumista, mutta tämä vähän vaihtelee.
Saatana, kun näitä levyjä on nyt oikeesti paljon. En oikeasti meinaa jaksaa kirjoitella, kun bb:kin on menossa telkkarissa. Haluaisin katsoa sitä, mutta kirjoitetaan nyt nopeasti tää homma kasaan.
Hunky Dory, helvetin hyvä David Bowie levy. Hittiä toisen perään, jos kuuntelette toisen Bowie levyn tykättyänne Ziggy Stardustista niin se voisi olla tämä. Oikeastaan kaikki Bowien 70-luvun levyt on aika hyviä tai tosi hyviä. Monipuolisia ja hyviä biisejä. Oikeasti mielenkiintoista musiikkia. Helvetti miten monta kertaa sanoin hyvä. Mut hyvää on. Uskokaa jumalauta.
Wikipedia-artikkelin mukaan Meddlen äänitys on ollut ihan älytöntä pelleilyä keittiövälineillä soittelun yrittelyä ja ties mitä. Siihen nähden levy on yllättävän koherenttia psykedeliakamaa. Ei ehkä ykkössuosikkejani Pink Floydin tuotannosta, mutta oikein kuuntelukelpoinen ja mainio levy.
The Doors. Tiiättehän doorsin ja tää L.A. Woman on sit niiden paras levy, ehkä. Minulla oli tästä joskus vahvempi mielipide ja näkemys, mutta jos pitää kuunnella Doorsia, niin kuuntelen tätä.
Mahavishnu Orchestran debyytti. Nyt siirrytäänkin parin easy listening levyn jälkeen taas sekoilun ytimeen, ehkä kannattaa käydä kääräisemässä uusi jointti. Tämä on ihan täyttä fuusiojatsia ja melkoista älämölöä, joka kuitenkin pysyy hienosti kasassa ja kantaa koko levymitan. Aivan huippuli, jos sielu kestää jatsiölinää.
Deep purplen fireball. Mitä tästäkin voi sanoa, etkö tykkää? Ite tykkään. En jaksa näistä tunnetuista bändeistä kertoa niin tarkasti, kun näistä tiedätte jo tarpeeksi.
Onko Funkadelic tuttu? Jos ei, niin pitäisi olla. Kuvittelisi, että Funkadelic niminen bändi olisi enimmäkseen funkkijyystöä vaan ei. Tämähän on ihan rokkia, välillä psykedeelistä sellaista funk ja gospel vaikutteilla. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoista jos groovaava ja psykedeelinen jytämeno nappaa.
Yesin Fragile. Yeshän on yksi progen määrittelevimpiä bändejä ja fragile yksi bändin parhaista levyistä. Tästä on ihan hyvä aloittaa bändiin tutustuminen. Seuraavaksi kannattaa sitten kuunnella vaikka Close to the edge ja jos aivot ei nyrjähdä siitä tarpeeksi niin sitten relayer.
Oliko tästä teille mitään iloa? Olenko väärässä? Tuliko joku asiavirhe? Unohdinko jonkun levyn? Ihan sama en jaksa ehkä edes oikolukea tätä kirjoitettuani näin hirveän pitkän postauksen. Kuunnelkaa tuo lista läpi ja sivistykää. Meinasin itsekin, kun monesta levystä on vähän pitkä aika, kun on edellisen kerran tullut kuunneltua. Ei vaan meinaa tunnit riittää vuorokaudessa.
Progenörteille tiedoksi, että King Crimsonia en laittanut, kun sitä ei spotifyssa ole! Lisäksi '71 on tullut Islands, joka taitaa olla aika harvojen suosikki. Itse kyllä olen aina pitänyt siitä vaikkei siinä hirveän paljon mitään tapahdukkaan. Jos jollekin jää nyt hampaankoloon, että mitä King Crimsonia se halpaa paskaa-blogin äijä nyt sit suosittelisi, niin mä suosittelen In court of the crimson kingiä, starless and bible blackia, rediä ja disciplinea. En ole niin hirmuinen KC-fanittaja, että osaisin tykätä niistä kaikista levyistä mitä bändi on suoltanut. Eka levy oli kuitenkin paras.
