keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lidlin Floralys WC-paperi.



Kuulin huonon näköisiltä pulsumuusikoilta liikennevaloissa, että lidlin edullinen wc-paperi olisi varsin käyttökelpoista. Siispä otin tuotetta testiin. Hintaan 2,99€ saat kahdeksan rullaa kolmikerroksista vaaleaksi valkaistua vessapaperia, joka on pakkauksen mukaan valmistettu kierrätyskuidusta.



Epäilen kuitenkin, ettei tämä paperi ole 100% kierrätyskuitua. Metsä tissuen valmistaman kilpailevan tuotteen osuus kierrätyskuidusta valmistettavassa paperissa on noin 40%. Kyseinen paperi onkin parasta laatua ja vertaan tätä lidlin paperia siihen. Paperit liikkuvat myös samassa hintaluokassa. Suurin nähtävä ero papereiden välillä onkin se, että lidin paperi on täysin valkaistu. Useimpiin kierrätyspaperihin ajetaan kuitenkin sekaan pidempää "neitseellistä" kuitua, koska siistauksen ja jauhatuksen myötä kuidut katkeilevat ja hienoaineen määrä lisääntyy. Tämä heikentää lujuusominaisuuksia.

Pikainen silmäys valoa vasten paljastaa, että lidlin paperin formaatio on tasaisempi ja metsä tissuen paperissa on huomattavasti enemmän paikallisia flokkeja. Konesuuntaisessa repäisylujuudessa kotimainen tuote vie kuitenkin voiton täpärästi. Leveyssuunnassa tuntuisi olevan vähemmän eroa. Lidin paperi vaikuttaa siis varsin laadukkaalta tässäkin vaiheessa.

Metsä tissuen valmistama tuote on käteen hieman pehmeämpää. Kilpailijan kovempi tuntuma selittynee sillä, että lidlin paperin sylinteripuoli on selkeästi karheampi ja hieman jäykempi johtuen ilmeisesti siitä, että siinä on käytetty enemmän liimaa kreppauksessa. Tämä näkyykin siinä, että papereiden neliöpaino on melko sama, mutta lidlin paperi on hieman paksumman tuntuista, mikä on tietenkin paperissa hyvä, sillä saadaan myytyä enemmän ilmaa asiakkaalle paperin seassa ja paperi on periaatteessa pehmeämpää. Lidlin paperin pehmeysominaisuuksia tuntuukin heikentävän runsaan liiman ohella sen todella tiheä isokuvioinen embossaus, joka ei tunnu niin hyvältä kädessä ja pyllyssä, kuin kotimainen tuote.

Tuhkapitoisuus näyttäisi olevan huomattavasti korkeampi lidlin paperissa. Poltetusta paperista jäi silmämääräisesti arvioiden noin 25-30% enemmän tuhkaa. Tämä viittaa siihen, että paperissa olisi enemmän täyteainetta, kuin Metsä Tissuen tuotteessa. Korkeammasta täyteainepitoisuudesta saatiin vihjeitä jo siinä, että paperissa oli selkeästi enemmän liimaa ja joitain muita mahdollisesti lujuutta lisääviä täyteaineita sen koppuraisuudesta johtuen.


Tuhkapitoisuuden mittaaminen polttamalla paperi.

Viimeisenä testasin paperin märkähajoavuusominaisuudet. Ennakko-oletuksena on se, että enemmän liimaa ja täyteaineita sisältävä lidlin paperi olisi helpommin hajoavaa. Oletan, että kuidut pitäisivät paperin märkänäkin paremmin kasassa. On periaatteessa tärkeää, että vessapaperi hajoaa tukkimatta viemäriä, mutta oleellista, että kosteakaan paperi ei päästä sormea läpi peppureikään. Testi osoittikin oletuksen oikeaksi ja lidlin paperi oli höttöisempää uituaan tovin vedessä.

Muistakaapa semmoinen juttu, että talouspaperihan ei samalla tavalla hajoa ja saattaa tukkia viemärin. Että älkääpä tuhmeliinit mättäkö sitä pönttöihinne.

Paperit ovat lopulta käytännön tasolla hyvinkin tasaväkisiä ja sanoisin, että kyseessä on makuasia kumpaako ostaa. Ja saatoin myös puhua täyttä lööperiä näissä testeissä. En minä näistä jutuista enää mitään muista kunnolla.

Lidlin paperissa on kuitenkin paketissa kuva habaansa esittelevästä karhusta. Miksei kaikissa maailman tuotteissa voisi olla kuvaa karhusta. Karhut ovat huippuleita. Pistävät pöydät päreiksi huvikseen. Orava ei siinä onnistu eikä pöllö. Lampaasta nyt puhumattakaan! Älyttömiä kynäniskoja mokomat.




perjantai 1. heinäkuuta 2011

Ruotsalainen folköl: Mariestads.

Marketin hyllystöllä silmääni osui poikkeuksellisen edullinen 0,5l tölkki. Hinta oli 1,99€ ja tarkempi tutkimus paljasti, että kyseessä on ruotsin veroluokkien mukaan valmistettu kurakalja. Alkoholipitoisuus on vain 3,5%. Tätä vahvempi olut luokiteltaisiin ruotsissa starköliksi eli vahvaksi olueksi. Mokomat ankeat homopetterit. Ja moista hullutusta on ehdotettu jopa suomessakin. Tämä temppu siirtäisi olutostokseni täysin erääseen monopoliliikkeeseen josta kunnon olutta saa.

Arvostelen oluen ensin maistamatta:
Ankeaa kitkerää kuraa. Miksi kukaan joisi tällaista, kun tällä päihtyminenkin on tehty vaikeaksi. Edullinen hintakin on perusteltavissa alhaisemmalla alkoholipitoisuudella tai suomeksi sanottuna korkeammalla vesipitoisuudella. Kurjaa ja kauheaa. Säälin ruotsin kansaa, jota tällaisella myrkyllä vitsataan. Arvosanaksi annan ett kronor.

Arvostelu maistamisen jälkeen:
Maku on kitkerähkö ja vetinen. Kuin joisi likaista tiskivettä. Eniten haittaa spendrups-panimolle tyypillinen "suu täyteen saippuavaahtoa"-suutuntuma ja todella voimakas metallinen maku. Tämä on ehdottomasti yksi karseimmista lagereista joita olen juonut. Nyt otan arvosanasta tuon viimeisenkin kronorin pois. Joten lopulliseksi tulokseksi saadaan 0,5 arvosanaa. Tämä vähäinen arvosana siitä ansioista, että on tässä ankeudessa jollain tavalla jotain niin härskiä, että ei tätä nollille voi jättää.



Lähteet:
Oluen verotus Ruotsissa. Viitattu 1.7.2011.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oluen_verotus#Verotus_Ruotsissa

torstai 23. kesäkuuta 2011

Grillimaisteri Marinoitu porsaan ulkofileepihvi

Lidl on halpa. Kyllähän tämä on tiedetty. Myöntävät moisen faktan mainoksissaankin. Mutta kilon paketti porsaan ulkofileepihvejä hintaan 3,99€ on jo melkoisen halpaa. Tietysti paketissa on myrkkymarinadia melkoinen määrä, mutta kuka jaksaa kännissä sellaista ajatella. Kuitenkin tulee myrkytettyä aivoja etanolilla vielä pahemmin samalla, kun grillaa.

Pari sanaa arominvahventeista: En oikeastaan tiedä niistä mitään muuta kuin, että kyseinen maaginen herkkumyrkky on keksitty aasiassa. Ainakin sata vuotta sitten. Lisäksi se saa ihmisen ilmeisesti ahmimaan liikaa ja muuta kamalaa. No tässä tuotteessa ei perinteistä natriumglutamaatti e621 arominvahvennetta ole. Mutta hiivauutetta on. Se on kai melkein samaa paskaa. Eli jos tahdot kuolla nuorena aivovammaan niin tätä kannattanee syödä.

Makuhan tällaisissa pihveissä on parhaimmillaan karsinogeenien kanssa, eli kunnolla grillattuna. Hyviä nämä on ja näitä on paljon. Suosittelen. Ostakaa jumalauta on halpaa. 4/5 pistettä. Yksi piste pois siitä, että aiheuttaa aivovamman.



Kertoisin vielä uudesta psykologisen hyvinvoinnin edistämismenetelmästä, jonka kehitin kännissä sunnuntaiaamuna kuuden aikaan. VOIMAUTTAVA RILLAUS. Grillataan nimenomaan grillaamisen itsensä vuoksi. Ei siksi, että olisi nälkä vaan siksi, että rillatessa "korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa." Juurikin tehdessään jämäköitä miesasioita. Tämä nostaa tervettä äijähenkeä miesporukassa ja vahvistaa huonojen ihmissuhteiden ja kurjien ihmisten runtelemaa omanarvontuntoa. "Vittu mä oon äijä ja ainakin yhtä kova ku Timo Jutila."

Samalla kannattaa kuunnella myös kovaäänistä hevirokkia. Musiikkisuosituksia voimauttavan rillaamisen taustamusaksi:
-Manowar
-Judas priest
-Entombed
-Clutch
-Rocky IV soundtrack



Lähteet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voimaantuminen
-Viitattu 23.6.2011

torstai 5. toukokuuta 2011

Grafenwalder Shandy - radler: Olut-sitruunalimonadijuoma

Lidl tuo jälleen kansakuntamme tietoisuuteen perinteistä saksalaista kulttuuria. Radler, on oluen ja limonadin epäpyhä ristisiitos, jota saksalaiset ovat ilmeisesti juoneet lähes sadan vuoden ajan. Minulle tämä tuote oli täysin uusi tuttavuus.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin lidlin oluthyllyssä hieman erikoisen näköisen grafenwalder tölkin. Luettuani otsikonmukaisen tuoteselosteen naurahdin hieman epäuskoisesti, mutta edullinen hinta houkutteli ostamaan yhden tölkin tätäkin juomaa testiin. Puolen litran tölkki maksoi 0,69€. Alkoholipitoisuus juomassa on 2,5%. Tuoteseloste kertoo, että pitoisuudet oluen ja sitruunalimonadin kesken jakautuvat tasan 50/50.

Kuten arvata saattaa maku on varsin ankea. Tämä maistuu lähinnä tosi huonolta limsalta, eikä tällä voi varmastikkaan edes juoda itseään humalaan, vaikka jollain ihmeen konstilla juomassa oleva alkoholi on saatu siinä maistumaan. Lantrinkinakaan en tätä tämän ja yleisen huonouden vuoksi käyttäisi. Todella kuumana hikisenä kesäpäivänä en varmasti kieltäytyisi juomasta tätä, mutta en kyllä osta toiste. Mielestäni Saksa on paska maa lähinnä tämän juoman ja keihäänheitto-olosuhteiden suhteen.

Täytyy vielä kertoa tarina siitä kuinka Samu osti minulle drinkin. Drinkissä oli alkoholiton olut ja minttufernettiä. Tämä maistuu aikalailla samalta. Jos aikoo osallistua pissimiskisoihin niin tämä on varmasti sitä varten erittäin hyvä juoma. Tulee varmasti hyvin läpi ja on kuitenkin aika helppo juotava. Saksalaiset yhdistävät kuulemma olutta myös cola-juomiin, jolloin drinkin nimi on neger. Rasistit.

Arvosanaksi annan hapanta naamaa. Koska sitruunat on happamia. Tajusitteko haha :D :D :D :D :D :D :D hahahah.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Coffee-kahvi.

Citymarketissa myytiin edullisesti kahvia. Mainos sanoi: "TUMMAPAAHTOINEN KAHVI". Hintaa tuotteella oli 1,99€ paketti. En tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja ostin paketin. Kahvipaketti itsessään ei ole kovin informatiivinen. Merkiltään kahvi on ilmeisesti Coffee... coffee kahvi. Täytyy nostaa hattua ja ihailla selkeää tuotteen nimeämistä. Coffee, kahvi, kaffe. Ei jää epäselväksi mitä on ostamassa. Jo tämä oli sellainen asia, joka vaikutti positiivisella tavalla ostopäätökseeni.

Maku on hieman kitkerä ja kevyesti epämiellyttävä. Suorastaan automaattikahvimaisen ankea, mutta kyllä tämä vierasvarana menee varmasti. Tummapaahtoisuudesta en kyllä osaa sanoa mitään tässä tapauksessa. Aromissa on kuitenkin sellainen sävy, että tämä varmasti kävisi tosi hyvin viinan kanssa kahvipohjaisiin drinkkeihin. En tiedä mistä tällainen mielleyhtymä tulee. Ehkä anniskeluravintolat tarjoilevat juurikin samaista coffee-kahvia, jota citymarketkin oli tukusta ostanut ison läjän.

Jos pitäisi verrata tätä huonoimpaan kahvielämykseeni, niin kyllä tämä sen silti voittaa. Mikään kahvi ei ole maistunut niin ankealta kuin intin peltiämpäristä vetäisty murukahvi. Intissä tuli muutenkin juotua kahvia vähemmän. Ei tehnyt hyvää lähteä hiihtomarssille kaameassa kakkahädässä. Olenkos kertonut siitä, kun olin hiihtomarssilla ja olin ottanut vähän turhan paljon yskänlääkettä? Jos en niin tulkaa kysymään. Kyllä tämän kahvin juominen tuon kokemuksen voittaa. Eli oikeastaan tämä ei ole mitenkään erityisen huonoa, jos asettaa asiat sopivaan perspektiiviin. Eli kunnon kahviin verrattuna tämä on aika huonoa, mutta tuskalliseen hiihtomarssiin verrattuna tosi jees. Arvosanaksi siis asteikolla 1-10 annetaan 8. Missä 1 on intin hiihtomarssi yön yli rikkinäisellä polvella ja kaamealla kakkahädällä ja 10 on tummapaahtoinen presidentti.
Yritän muutenkin vähentää kahvin juontia, niin hyvä ostaa tällaista etovaa kuravettä. Maha meinaa mennä sekaisin jos juo liikaa kahvia. Tosi epämiellyttävää.

Alla kuva coffee-kahvipaketista
:

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Behringer HM300 ähinäsärö.

Kaikkihan ovat kuunnelleet entombedia. Ainakin kaikki hyvän ähinämusiikin ystävät. Muutamalla entombedin ensimmäisellä levyllä on hyvin tunnusomainen kitarasoundi, jota monet ovat koittaneet jäljitellä. Nykypäivänä ei ole enää mikään salaisuus, että kyseisen soundin saa Boss HM-2 pedaalilla vääntämällä kaikki nappulat täysille. Kyseistä pedaalia ei kuitenkaan enää valmisteta, joten laitetta on sellaisen halutessaan joutunut metsästämään käytettynä.

Kaikkien vähävaraisten muusikoiden sankari Uli Behringer on kuitenkin onnistunut kopioimaan laitteen ja laittanut myyntiin erittäin edulliseen hintaan. Tällä kertaa anonyymiksi jäävä muusikkotoverini oli pikkupäisään yrittänyt tilata tällaisen itselleen onnistuen tilamaan samalla kaksi. Minulle hän myi toisen pedaaleista 20€ edulliseen hintaan. Tämä lienee varsin käypäinen hinta tällaisesta rutkusta.

Laite itse on karmaisevan näköinen ja tuntuinen muovirutu. Materiaali tuntuu aivan käsittämättömän huonolta ja laite on kuulemma myös pintaliitoskomponenteilla tehty, joten korjaamisesta tai modaamisesta on turha haaveilla. Vaaleanpunainen neonväri on äärimmäisen heavy-uskottava. Patteriosastolle en päässyt millään loogisella tavalla, ilmeisesti koko pedaalin kansi pitää pullauttaa irti jos sinne tahtoo patterin laittaa. Muuntajalle löytyy myös onneksi paikka.

Ankean ensivaikutelman jälkeen itse äänimaailma yllättää positiivisesti ja on yllättäen juuri sitä itseään. Kaikki nappulat täysillä vahvistin kuin vahvistin tuntuu murahtelevan Wolverine bluesin, clandestinen ja left hand pathin hengessä. Jos tällaisen ostaa bändikäyttöön niin kannattanee ostaa kolme tai neljä sillä entombedhan kaiketi ajoi myös bassorummun ja hihat levyillään tällaisen pedaalin läpi. Toimii muuten myös aivan järkyttävän hyvin (tai huonosti jos ei tajua bassosäröjen päälle) bassolla. Soundi on aivan käsittämättömän botnekasta tuuttausta.

Kun laitteesta otetaan "se olellinen soundi" irti niin tosiaan kaikki nappulat ovat täysillä enkä usko, että missään vaiheessa kenellekkään tulee tarvetta kääntääkään niitä eri asentoon. Oikeastaan behringerille olisi tullut halvemmaksi rakentaa pedaali kokonaan ilman potikoita.

Arvosanaksi annan soundin puolesta täydet viisi Nicke Anderson lippistä ja pedaalin rakenteelle kolme nenäkarvaa. Näin keskiarvoksi saadaan ehkä neljä. Neljä jotain. Kuunnelkaa pikaisesti tehdystä huonosta videosta miltä se sitten ehkä kuulostaa. Onneksi menin seisomaan vahvarin eteen, että soundi meni erilaiseksi kuin se korviini tuossa kuvatessa oli. Huoh.


keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Harley Benton akustinen kitara HBD-120-BK

Harley Benton on tuonut mallistoonsa jälleen mustan edullisen akustisen kitaran ja nostanut samalla klassisen perinteisen mallin hinnan samalle tasolle eli huimaan 48 euroon. Hinta on siis noussut kymmenen euroa ja nyt musta ja perinteinen aiemmin arvosteltu malli ovat saman hintaisia. Tilasin siis testiin mustan mallin edellisen räjähdettyä tuhansiksi säpäleiksi.

Harley Bentonin kitarat eivät ole tunnettuja hyvästä soundistaan tai laadukkaasta viimeistelystään, mutta kestäviä nämä tuntuvat olevan. Edellinen bluesakustinen kesti läpi kaikki festivaalit ja rantajamit. Kitara putosi useita kertoja 5-6 metrin korkeudesta alas säilyen soittokelpoisena ulostaen ainostaan sisältään muutamia rimoja, jotka eivät kovin paljon vaikuttaneet soundiin. Uimareissujakin kitara kesti useita. Kerran nauhat vähän nousivat uristaan, mutta ne sai vasaroitua kivellä sisään. Toivonkin, että tämä hieman erilainen malli kestäisi yhtä hyvin. Etenkin, kun on kymmenen euroa kalliimpi.

Tuntumaltaan kitara on heti jämäkämpi ja painavampi. Kaulaprofiili on selkeästi erilainen ja hieman gibsonmaisempi, kuin perusmallissa. Hämmästyttävän kelposoittoinen myöskin. Kymmenen euron hinnankorotus näkyy selkeästi soittimen yleislaadussa: Nyt nauhanpäät eivät törrötä lainkaan ja kaikki kusenkeltaiset harley benton kielet soivat koko kaulan matkalta jopa soitettavasti. Jopa 12. nauhan yläpuolelta pystyy vielä soittamaan. Mukana tuli jopa kaularaudan säätöavain. Virityskoneisto tuntuu aiempaa muovirutua tarkemmalta ja jämäkämmältä. Ne ovatkin jonkinlaista metallia.

Soundi kitarassa on kummallinen ja epäerotteleva sälinä, joka luultavasti korjaantuu vaihtamalla kielet ja soittamalla ne tumpuiksi. Äänimaailma on myös aika yläpääpainotteinen. Soundi on varmasti erilainen aikaisempaan verrattuna myös siksi, että HBD45 malli oli ilmeisesti mahonkisahanpurusta ja liimasta valmistettu, kun tämä on mäntysahanpurua ja liimaa.

Ulkonäöllisesti soitin on varsin sievä. Erityisesti huomio kiinnittyy rohkeaan ratkaisuun värittää otelauta burst-värityksellä.

Arvosanaksi annan tälle kolme gefilus-tehojuomapurkkia neljästä, sillä soundi on sen verran etova, että pudottaa hieman pisteitä. Gefilus-tehojuomaa nauttimalla tulee hyvä kakka vaikka vetäisi rannalla ämpärin kotiviiniä soitellessa mambaa tällä kitaralla.