Harley Benton Kahuna CLU-30S sopraanoukulele

Taisin lupailla tätä arvostelua jo ajat sitten. En vaan ole saanut aikaiseksi kuvata videoita ääninäytteitä varten. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi tehdä tämän huikean raskaan asian. No täytyihän minun opetella soittamaankin ennenkö mitään järkevää saisin nauhalle.

Harley bentonhan on tietenkin saksalaisen verkkokauppa thomannin oma halpisbrändi. Viimeaikoina mokomat ovat tuoneet tarjolle uuden custom line-sarjan, jossa on kokopuisia soittimia, mm. akustisia kitaroita ja nyt myös ukuleleja. Oletan ainakin, että tämä on kokopuinen tai ainakin puukantinen, kun ei tuolla verkkosivuilla sanottu, että tämä mitään laminoitua sahanpurua olisi. Eli runko on vaahteraa, kaula mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Hintaa soittimella on tällä hetkellä 59€.

Elikkäs kuvassa on ukulele.

Soitin on yllättävän hyvin viimeistelty ja nätti. Noinkin pieneksi siitä lähtee voimakas ja yllättävän musikaalinen ääni. Soittotatsi on suoraan paketista aivan kiva, enkä lähtisi tätä modailemaan sen kummemmin. Satula taitaa olla vähän korkea ja tallaa voisi vähän madaltaa jos ihan välttämättä jotain tahtoisi tehdä, mutta soittotatsi on näinkin kevyt ja ukulele soi joka nauhalta. Nauhojen päät on viimeistelty hyvin, eikä mikään niistä ota sormeen. Vireenkin tämä pitää ihan hyvin. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kaivettuani tämän thomannin pahvilaatikosta. Soittimen ulkonäkökin on oikein viehättävä ja viimeistely hyvää luokkaa. Oikein kaivamalla voi nähdä pari työstöjälkeä, mutta ne on haudattu lakan alle oikein nätisti. Kaikenkaikkiaan hintaisekseen tämä on oikein hyvä. Koittelin vertailun vuoksi kaverin yli tuplahintaista ukulelea ja onhan se parempi, mutta ei niin merkittävästi, että harmittaisi. Tämä toimiva halpis on mielestäni oikein hyvä aloitusukulele uudelle harrastajalle.


Arvosanaksi annankin hinnan huomioiden 4/5. Huomionarvoista on myös se, että Ikaalisten soitinrakennuskoulussa opiskeleva kaverini oli mukana ukulelejen sokkotestissä jossa oli mukana monen hintaluokan soittimia. Testin voitti harley benton.

Paksusormisen kannattaa harkita ukulelea ostaessa ottaisiko perussopraanon vai konserttiuken. Konserttiukulelessa on isompi ja pidempi kaula, jolloin soitto on isoilla nakeilla helpompaa. Sopranoukulelen vireisissä on mielestäni parhaimmillaan se ukulelen heleä ja kirkas sointi.

Mennäkseni vielä vähän toisiin aiheisiin: Kun siionistit nyt tuolla suorittavat kansanmurhaa ruokkiakseen ahneen jehova-jumalansa verenhimon ja vahvistaaksen omaa valtaansa veriuhreilla taitaa olla aika jättää avoin työhakemus. Tahtoisin jättää avoimen työhakemuksen kansanmurhaajaksi. Illuminati ja muut siionistit kuitenkin lukevat kaikki internettiin laitetut kirjoitukset, että en usko sillä olevan väliä mihin laitan tämän. Olen kiinnostunut erilaisista kansanmurhista ja etnisistä puhdistuksista. Voisin myös järjestellä internettoisinajattelijoita mielisairaalaan. Kannatan nimittäin agendaanne, jonka tavoitteena on tuhota 2/3 ihmisistä maapallolta. Koen, että tämä on paras tapa taata ihmisrodun jatkuvuus, sillä planeettamme ei pysty kannattelemaan näin suurta väestöä saatikka sen kasvua. Olettekin hienosti saaneet jo länsimaiden väestönkasvun kuriin aidsilla, sodilla ja homosaatiolla. Homosaatiota pidän erittäin humaanina tapana rajoittaa väestönkasvua, kun homoseksuaalit eivät pahemmin lisäänny keskenään ja kokevat kuitenkin olevansa onnellisia. Lisää homoja maailmaan ja suvaitseminen täysille!

Ottaisinkin yhdeksi tavoitteistani homosaation levittämisen kaikkiin islamilaisiin maihin. Ehdottaisin myös feminismin agressiivista levittämistä kaikkiin kehitysmaihin joissa väestö sikiää liikaa.

Kokemusta kansanmurhista minulla ei ole, mutta olen valmis oppimaan uutta avoimin mielin. Olen sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Työskentelen mielelläni ryhmässä kohti yhteistä tavoitetta ja parempaa huomista koko ihmiskunnalle. Palkkatoiveena 3800€/kk. Annatte varmaan tähän päälle vielä tulospalkkion?

Tässä vielä pari ukulele ääninäytettä. Ekassa soitan plektralla, mutta koska isot pojat sanoivat, että ei saisi plekulla vetää vedän toisessa sormin.

Pihistelijän festarieväät

Joensuulainen kaupunginvaltuutettu pohdiskeli hiljattain kuinka turmiollista syntiä ilosaarirock on ja kuinka kalliiksi ilosaarirockissa käyminen ulkopaikkakuntalaiselle tulee.

Hän epäili, että suosikkibändin näkeminen tulee maksamaan ulkopaikkakuntalaiselle nuorelle 500-1000€. Voin nyt Marjatta kertoa sinulle, että vähän halvemmallakin pääsee jos ei ole täysi taliaivo. Kerron nyt kuinka selvisin ilosaaresta noin 250 eurolla. Halvemmallakin olisi päässyt, jos olisin ollut valmis tinkimään mukavuudesta.

Kahden päivän lippu on toki kallis. 95€ alkaa olla kohtuu suolainen hinta kotimaisesta festivaalista, jolla ei kuitenkaan ole edes kymmenkuntaa katsomiskelpoista bändiä. Festarit ovat kuitenkin kesän parasta aikaa ja ainahan sinne tekee mieli mennä. Lipun hankinta onkin suurin yksittäinen kuluerä festarireissussa. Jos on mahdollista saada kulttuuriseteleitä niin tätä kipua voi vähän lievittää niillä, sillä ilosaaren lipun voi maksaa tiketin toimipisteessä kokonaan tai osittain niillä. Näin säästää pari ropoa.

Viihtyvyyden kannalta leirinnän valinta on ilosaaressa kriittistä. Ravi- elikkäs keskitysleirintä, joka muistuttaa lähes kaikilta osin Auschwitzin Birkenau kakkosta on halvemmasta hinnastaan huolimatta väärä valinta. Linnunlahden leirintä maksaa 50 euroa. Tuntuu melko suolaiselta, mutta siellä pääset kunnolla varjoon, oikeaan vessaan, oikeaan suihkuun aina kun tahdot eikä yleensä tarvitse edes jonottaa. Jos olet jonkin sortin kuumudesta nauttiva kakkafetisti niin bajamajaankin siellä pääsee. Keskitysleirinnässä myös vartijat ovat kiukkuisempia ja nihkeämpiä, aurinko paahtaa armottomasti ilman hetkenkään varjoa. Keskitysleirintä on maanpäällinen helvetti, jonne ei kannata lähteä. Tässä kohtaa ei kahdenkymmenen euron säästö ole kannattava.

Tässä vaiheessa festarilasku on jo 145€. Ei vielä paha, nämä olivat välttämättömyydet joista ei voi tinkiä, jos tahtoo kaksi päivää nähdä elävää musiikkia. Seuraava ja yksi tärkeimmistä säästökohteista onkin kyyditys. Suositan ehdottomasti kimppakyytiä. Jo neljä ihmistä matkustaa henkilöautolla kohtuulliseen hintaan Jyväskylästä Joensuuhun. Oman kimppakyytini kuljettaja pyysi yhdensuuntaisesta kyydistä alle 10€ korvauksen. Oikein kohtuullista jos vertaa valtion rautateiden monopoliasemalla hankittuihin kiskurihintoihin. Rautatieasemalta joutuu vielä kantamaan tavaransa kammottavan matkan leirintäalueelle. Tässä kohtaa on myös toinen vaaranpaikka. Saattaa tulla kiusaus, ettei ostakaan ruokia ja juomia sieltä mistä ne saisi halvimmalla vaan ne tulee hankittua lähimmästä kaupasta, joka ei varmastikaan ole halvin.

Tässä vaiheessa laskumme on venynyt 165 euroon, jos lasketaan, että maksetaan edestakaisista bensoista 20€. Seuraava laskua kerryttävä osio on tietysti viinat. Eihän kukaan kestä "dragons ilman beer", eli itseään on pystyttävä myrkyttämään. Järkevintä lienee ostaa kasa edullisinta bulkkilageria (ei kuitenkaan pirkkaa, koska se on huonointa) jota särpiä humalan ylläpitämiseksi. Suosin itse lidlin nobelaneria hintaan 90cnt/tölkki. Joukkoon kannattaa ostaa myös finkbräun ykkösoluita, jolloin ei pääse lipsahtamaan liian ankariin tumuihin. Finkbräu maistuu oikein kivalta ykkösolueksi ja maksaa 55cnt/tölkki. Jos teet kuten minä ja ostat 10 finkbräuta ja 14 nobelaneria saat nesteytettyä oikein kivasti.

Kunnon kuosin päälle saamiseenhan ei kannata kaljaa kiskoa vaan väkeviä. Niissä on huomattavasti parempi hyötysuhde. Blandikseksi kannattaa ostaa lidlistä edullista freeway colaa, joka käsittääkseni on myös testivoittaja jonkun iltapäivälehden sokkotestissä. Eli parasta ja edullista. Kahden litran pullo maksaa alle kaksi euroa, muistaakseni jotain 1,90€. Viinat kannattaa tuoda virosta tai tilata euroopasta. Tallinnasta saa täysin juomakelpoista kuraviskiä 9€/0,5 puteli ja saksalaiset verkkokaupat myyvät puoleen hintaan samoja viinoja kuin paikallinen monopolimme. Jos tahtoo oikein pihistellä viinoissa niin kannattaa opetella soittamaan sen verran kitaraa, että voi istua leireihin rämpyttämään pari biisiä, monet kohteliaat tarjoavat vierailleen alkoholia tai huumeita jos oikein viehättävästi osaa käyttäytyä. Näin säästät omia viinojasi ja saat hyvät pärinät jatkumaan pidempään. Huumeleirit haistaa helposti ja lisätuntomerkkinä voidaan mainita huono junnaava musiikki jonka tahdissa hipit nyökkyvät laiskasti.

Eräs hengentieteellinen keino auttaa jos tahtoo säästellä viinojaan:
Mikäli juotte paljon viinaa, eivätkä rahanne tahdo riittää sen ostoon niin sanokaa aina seuraava lause juodessanne, “Minä juon ja osan jätän, minä juon ja osan jätän”. Tämä lause täytyy aina sanoa kun avaa uuden pullon, niin sen seurauksena Paholainen aina vähän lisää viinin tai viinan määrää, ja voitte ryypätä pitempään.

Lähde: Musta magia osa 1 (Siitoin 1974)
Muistakaa, että hengentieteiden opiskelu kannattaa aina.

Voidaan laskea, että kaljoihin meni nyt noin 22€, viinapulloon noin 10€ ja neljään litraan colajuomaa 3,80€. Kokonaislaskumme on nyt noin 200€. Vielä jäi 50 euroa jonka voi käyttää ruokaan, festarialueella juopotteluun tai teltan ostoon.

Festarialueella juominen on törkykallista ja siihen ei kannata sortua kuin äärimäisessä hädässä tai jos elää "rahaa on ja se näkyy"-elämää. Mutta lidl-lifestyle ihmisellehän sellainen ei käy päinsä. Ruokapuolelta suositankin mukavuuden ja edullisuuden välistä kompromissia. Aamulla kannattaa syödä leirissä omia eväitä ja illalla festarialueella, kun on liian kännissä kötöstelemään ravintoa itse. Välipaloina kannattaa vetää hedelmiä ja jotain suolaista, kuten pähkinöitä. Etenkin pähkinät sisältävät runsaasti energiaa ja pitävät öilöttäjän vauhdissa. Lidlistä niitäkin saa oikein kohtuulliseen hintaan. Esimerkkinä mainittakoon aleston cashew/maapähkinäsekoitus, jonka hinta on 2,50€. Iltapäivän lounaaksi suosittelen coquette rosvopataa. Hinta on 3€ ja 800 gramman purnukasta syö vatsansa oikein kivasti täyteen. Se on hetivalmis ja maukas ateria, jonka voit lämmittää vaikka auton takaikkunalla tai Linnunlahden leirinnän tapauksessa oikeassa keittiössä. Jos tahdot lämmintä ruokaa niin näin säästät jo sen rahan minkä olisit säästänyt menemällä ravileirintään jossa et saa tehdä yhtään mitään, kun nyt ei tarvitse ostaa yhtä kallista festariateriaa. Ne ovat nimittäin törkykalliita. 7-8 eurolla saat vähän jäisiä ranskanperunoita ja aneemista kebablihaa. Tuurilla ehkä muutaman pakastemaissin ja vähän kaaliraastetta. Periaatteessa ruokiin et saa menemään kovin paljon 25€ enempää jos et törsää alueen kojuissa. Itsellänikin jäi osa sapuskoista syömättä. Vähän erikoisempi ateria minkä söin oli lidin kreikkaviikon lihapullat ja täytetyt kesäkurpitsat tölkeistä. Maksoikohan tämäkään ateria neljää euroa enempää ja maukasta oli!

Jos omistaa teltan niin sellainen toki kannattaa ottaa mukaan. Itselläni ei ole ollut telttaa vuosikausiin. Välillä olen lainannut telttaa kaverilta, mutta suositan itse tässäkin yhteisöllisyyttä. Jos jollain on iso teltta niin kannattaa ängetä sinne ei se kännissä haittaa, että vieressä makaa joku juopunut ukkeli.

Vaihtoehtoisesti kannattaa etsiä kaikista ihanimmin hymyilevä neitonen ja sammua sen telttaan. Tämä onkin ehkä kaikista paras tapa majoittua festareilla. Pus vaan teille pöhköt tytöt, jotka otatte juoppoja telttoihinne. Arvosanaksi annan teille 5/5.

Tässä voidaan nyt nähdä, että ei maksa 500-1000€ nähdä suosikkiyhtyettään. 250 euron satsauksella saa jo viiden pisteen festarielämyksen. Laitetaan vielä pari kuvaa eväistä.

Lava bulkkilageria, colaa, ykkösolutta ja saksasta tilattuja laatuoluita.

Viron kuraviskiä, hedelmiä, tölkkimättöä, pähkinöitä ja karpalomehua.

Ordex-penkki

Huomasin sellaisen ikävän jutun makoillessani mekanismituolissa läppäri sylissä, että ei ole mitään paikkaa minne laskea se sylistä jos tarve tulee. Lidl tuli juuri sopivalla hetkellä pelastamaan miehen hädästä. Uudessa mainoslehdykässä oli myynnissä juuri sopiva pikkuinen jakkara. Hinta taisi olla noin seitsemän euroa.

Vitummoinen penkki

Penkki on jämäkän tuntuista, mutta kevyttä mäntyä. Mukava näin lastulevypaskan aikakaudella huomata, että joku vielä valmistaa edullisia huonekaluja ihan puusta eikä sahanpurusta ja liimasta. Penkki oli myös oikein helppo koota. Tarvittavat työkalut, ristipääruuvimeisseli. Kokoamisesta saa kuitenkin pienen askartelun fiiliksen. Se herättää pieniä valheellisia tunteita siitä, että muka olisi kädentaitoja, kun osasi koota penkin, pseudokötöstelyä. Pinnassa oli tarra, joka kieltää penkin päällä seisomisen, mutta vaaransin teidän lukioiden puolesta henkeni ja testasin penkin päällä seisomista. Kyllä se onnistuu. Kestävä ja hyvä penkki.

Ohjeet varoittavat, ettei tämä penkki ole tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön. Aloin miettiä, että mikä sitten on tällaisen penkin ammattimaista käyttöä? En ole vielä kovin monta, oikeastaan ensimmäistäkään ammattipenkilläistujaa tavannut. Ehkä penkkiä voidaan käyttää jossain muissa istumista vaativissa ammateissa, joissa on tarpeen myös siirtää istumapaikkaa? Kenties kadulla istuva ammattikerjäläinen saattaisi tällaista kevyttä ja luotettavaa istuinta tarvita kerjätessään rahaa rikollisliigalle, joka on hänet kotimaastaan tänne uppoavaan länteen kuskannut. Tai ehkä tämä voisi olla kiva jos on ammattijuoppo jossain puistossa jossa muut penkit ovat varattuina. Mutta kuten sanottu, tämä penkki ei ole ammattimaiseen käyttöön vaan täysin harrastelijamaiseen istuskeluun. Ammattilaisille lienee erikseen ammattilaistason penkit.

Penkki ajossa.

Itse pidän tuossa nyt kaljapulloja ja tietokonetta istuessani tuolissa, jonka vierellä ei ole muita paikkoja laskea tavaroita käsistään. Rahistakin tuo näyttäisi menevän.Tämä käyttö on täysin harrastelijamaista viihdekäyttöä, jota penkinkäytön ammattilaiset varmasti paheksuisivat. Arvosanaksi penkille annetaan 5/5.

Tahtoisin vielä kertoa teille uudesta elämäntapasuuntauksesta. Se on Lidl-lifestyle. Elämäntapa, jossa ostetaan kaikki tarpeelliset asiat lidlistä. Tällainen elämäntapa kasvattaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä suunnittelua, sillä siinä tarkkaillaan lidlin mainoksia ja opetellaan ennakoimaan vakiovalikoiman ulkopuolella olevien tuotteiden syklistä myyntiintuloa. Itse odottelen syksyn urheiluvälinesesonkia ostaakseni pyöräilyhousut ja -hanskat. Näin vuosien saatossa on sitten ehkä saanut kerrytettyä itselleen jotain käyttökelpoista hyvin halvalla. Lidl se kunnon on.

Nutrafruit viinirypäleet

Viinirypäleethän ovat hyviä ja herkullisia. Vai ovatko? No ovat jos ostaa lidlistä, silloin ne ovat myös halpoja. Tuntuu vähän naurettavalta viikko toisensa jälkeen todeta, että taas löytyi lidlistä parempi tuote halvemmalla kuin muualta, mutta ei voi mitään!

Olen nyt ilta- ja välipalaksi napostellut viinirypäleitä joita olen yleensä ostanut lidlistä ja miettinyt, että ovatpa helvetti vieköön hyviä. Puolen kilon paketti maksaa 1,69€.

Eräänä päivänä sitten olinkin s-ryhmän kartellikaupassa ja ajattelin, että voisi ostaa taas rypäleitä. Nehän maksoivat melken kolme euroa rasia! Järkytyin tästä lähes kaksinkertaisesta hinnasta suunnattomasti ja meinasin jättää ne hyllyyn, mutta sorruin kuitenkin ostamaan boksin. Kotona totesin niiden maistuvan ihan paskalta. Happamia, kitkeriä ja osa jopa pilaantuneita. Ajattelin, että tämä on vain kertaluonteinen ongelma ja testasin s-kaupan rypäleitä kerran jos toisenkin. Tummat ja vihreät, molemmat samaa kitkerää ylihintaista paskaa. Ei enää koskaan.

Lidlin 1,69€ maksavat rypäleet ovat makeita, mehukkaita, isoja ja virheettömiä. Miksi kukaan ostaisi mitään muita viinirypäleitä? Tummat ja vihreät ovat molemmat erinomaisia. Alkuperämaa Chile. Arvosana 5/5.

Ihan turha s-ryhmän ukkelin selittää mitään bonuspistejärjestelmästä ja muusta, kun omat tuotteensa ovat ylihintaisia paskoja. Kannattaisi opetella ostamaan kunnollisia ja myymään järkevään hintaan niin voisi edes jotenkin yrittää pistää lidlille kampoihin.

Terveyselämä.

Oletteko muuten miettineet mitä teette, kun maailmanloppu tulee? Kuinka varustaudutte? Kuinka selviätte? Mikä on sellainen tuote, jota on helppo hankkia tulevaisuuden varalle varastoon, ei pilaannu ja on aina haluttua? No tietysti PORNO! Nyt jos keräilisi valtavan määrän pornolehtiä ja jemmaisi ne jonnekin vedenpitävään varastoon. Sähköjen kadotessa ja maailmanjärjestyksen ollessa pelkkä muistikuva vanhojen mielessä porno olisi kuranttia valuuttaa. Vaihtaisi vähän viljaa, lihaa, kasviksia, luoteja, huumeita ja vaatteita vanhoihin jalluihin.

Luolamiesajan käytäntöjen palatessa vain vahvimmilla alfamiehillä on paritteluoikeus naislauman kanssa. Tilanne on vähän sama kuin nykyisin, mutta näkyvämpi. Alfamiesten joukko parittelee korkean markkina-arvon naisten kanssa, jotka kaikki piirittävät tätä korkean markkina-arvon miestä. Betamiehet jäävät ruikuttamaan ja katsomaan internet-pornoa, koska myös matalamman tason naiset kuolaavat alfamiestä. Mutta, kun internettiä ei ole, niin analoginen porno tulee nousemaan. Nyt kaikki siis varastoimaan analogista pornoa!

Tästä voitte kuunnella Rivologit yhtyeen kaunista ja aiheeseen sopivaa musiikkia. Ja joo, arvasitte oikein olen ollut itse tekeen tuotakin paskaa muotiblogaajan Jarkon kanssa.

100. Postaus. Grillimaisteri gourmet lager

Voitteko uskoa? Näitä paskaröpellyksiä on jo sata! Juhlistankin tätä merkkipaalua palaamalla juurille ja arvostelemalla halvahkon oluen. Vieläpä lidlistä.

Grillimaisteri tuotesarjaan on tullut taas uutuuksia. En perehtynyt niihin tällä kertaa tarkemmin, mutta voin palata asiaan myöhemmin jos jotain mainitsemisen arvoista  löytyy. Ainakin joku grillimix makkarapaketti oli hyllyssä, mutten tutkinut sitä sen enempää.

Tämän kertainen tuote on grillimaisteri gourmet lager. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä nyt on, mutta luettuani etiketin laitoin pullon koriin. Etiketti kehuu oluen olevan tumma ja täyteläinen täysmallasolut. Yllättäen humalalajikkeet on mainittu: saaz, hersbrücker ja magnum. Teinkin asian tiimoilta hieman tutkimustyötä aikaisempien tietojeni lisäksi.

Saaz on käsittääkseni tsekkiläinen mm. pilsner urquellissa käytetty humalalajike, joka tuo sille tyypillisen yrttisen, ruohoisan ja hieman kannabismaisen aromin. Se ei ole kovin katkeropitoinen, mutta aromikas.  Eikä sen tyypillinen aromi ole tässä oluessa erityisen pinnalla. Se tuntuu kuitenkin positiivisesti jälkimaussa.

Saksalainen magnum-humala taas ei osallistu erityisen voimakkaasti aromiin, mutta tuo ilmeisesti hyvin katkeroa. Hersbrücker onkin taas enemmän aromihumala ja ilmeisen suosittu saksalaisissa oluissa ja ilmeisen dominoiva maku tässä nimenomaisessa olueessa.

Lasissa olut ei lopulta olekaan niin tumma kuin odotin. Maistopuolelta sanoisin, että tämä olut on melko miedon tuoksuinen ja maistuu hyvin saksalaiselta humalointinsa puolesta. Tämä on ruokajuomaksi varmaan oikein sopiva. Luulisin, että potkii paksumpienkin grilliruokien alta, mutta ei ole "suomalaiseen makuun" liian katkera. Maltaisuudessa on pientä mukavaa makeutta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan mene ihan maaliin. Vetisyys vaivaa olutta eikä humalointi kanna loppuun asti. Makua vaivaa myös pieni metallisuus, kuin säilyketölkkiä maistaisi. Tämä viitaisikin siihen, että tämä saattaa olla laitilan tekemä tuote. Tähän viittaa myös laitilamainen repäisykorkki. Internet-ihmiset veikkailivat, että erään lapparin tuotteen resepti olisi lähellä tätä, mutta makumuistikuvieni mukaan nämä eivät maistu samalta.

En uskaltaisi lähteä tätä nykyisellä 2,2€/0,33l hinnalla suosittelemaan täysin varauksetta. Onhan tämä hieman ärhäkämpi kuin perus grillimaisteri lager tai vaikka koffi, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan kovin erikoinen vaikka yli puolet halvemman nobelanerin rinnalla. Humalointikin on lidlin saksalaisissa peruslagereissa melko saman makuinen, eli parempi kuin keskimääräisessä kotimaisessa bulkissa, mutta ei mitään ihmeellistä, että siitä maksaisi lisähintaa.

Arvosanaksi annan tälle kötöstykselle 2½/5. Yllätävän vähän, mutta olen tullut ronkelimmaksi ja tämä oli vähän kallista näin yllätyksettömäksi tuotteeksi. Muutamakymmentä senttiä lisää niin saat ison tölkin keisari 66 apaa, tai pilsner urquellia.

Taustalla erinomain lohisalaatti.

Tahtoisitteko ehkä kuulla jotain hassuja juttuja tähän lopuksi? Onhan tämä sentään juhlallinen sadas postaus.

Mutta en minä nyt oikein keksi mitään. Ehkä minä sanon vain, että jee jee. Mut ei maksimaalinen jeejee, kun se on Eppu Normaalin käppäsuomirokkia eikä sellaista kuuntele, kuin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa syntynet teinivuotensa kasarilla eläneet kulahtaneet vanhukset. Lisäksi maximum satan biisi on huonompi kuin TOTAL SATAN. Siksi sanonkin teille: "Totaalinen Jee Jee". En muuten tajua miksi tuo youtube video on 9 minuuttia pitkä vaikka biisi on vain neljä. Ehkä siellä on lopussa jotain kullinheiluttelua. Kannattaa ehkä katsoa. Itse en jaksa tarkistaa.

Squier Vintage modified Bass VI

Bass vi on 30" kuusikielinen baritonikitara, joka on yleensä oktaavin kitaran standardivirettä matalammassa vireessä. Tällaista bassoa ovat käyttäneet mm. Jack Bruce ja Robert Smith.  Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen hybridi, että sillä luonnistuvat jokseenkin hyvin molemmat tontit. Ristossa ja Pariisin keväässä olen myös nähnyt bass vi:n basistin kourassa, kun Curessa se useimmiten näyttäisi olevan käytössä kitarana.

Tämä squierin versio on lähempänä alkuperäistä versiota kuin fenderin pawn shop sarjan kalliimpi kötöstys. Fenderin versio maksaa reilut 800€, kun tämä indonesiassa valmistettu squier vain 350€. Laatu toki maksaa ja squierissa on toki jonkinlainen halpiksen fiilis. Vaikka soitin on nätti ja viimeistely näyttää oikein hyvältä ei se ole paketista oikein minkäänlaisissa säädöissä. Matala E ei meinannut soida oikein mitenkään. Olen lukenut netistä, että tämä on näissä yleinen ongelma. Väänsinkin heti kaularautaa vähän löysemmälle ja nostin E-kielen tallapalaa. Nyt alkoi soida paremmin, mutta tuntuu, että ensiasennussetissä E-kieli on vain liian löysä ja tahtoo silti vähän rämistä. Kielet joutui siis säätämään vähän korkeammalle kuin olisin itse tahtonut. Voihan kaula olla myös propelilla, mutta ei se omaan silmääni näytä siltä. Ongelmiahan voi olla vaikka mitä esim vituillaan oleva kaulakulma, mutta uskon tämän ratkeavan jo paksummilla kielillä. Verrattuna bassoon tämä vaatii myös hieman kevyempitatsista ja kitaramaisempaa soittoa, muuten nimittäin rämisee ja paljon. Myös nauhanpäät törröttävät törkeästi.

Fyysisiltä mitoiltaan tämä on käytännössä melkein saman kokoinen kuin jazzbasso. Vaikka kaula on lyhyempi on runko saman kokoinen kuin jazzbassossa. Kun soittimet asettaa rinnakkain on jasso pari senttiä korkeampi isomman lapansa takia, satulat ovat aika samalla korkeudella. Kaula on tässä hieman jazzbassoa kapeampi ja ehkä pienikätiselle helpposoittoisempi. Kieliväli on sen verran kapea, että bassomainen sormisoitto on hankalampaa ja vaatii kevyempää ja tarkempaa näppäilyä. Steve Harrismainen mäiskyttely ei oikein luonnistu. Kaula on profiililtaan oikein käteen käypäinen ja mukavasoittoinen.

Hitler tyyny hyväksyy.

Talla on vähän kehnosti suunniteltu. Se rämisee jonkin verran soittaessa ja intonaation säätöruuvi ottaa kieleen kiinni jos tallapalaa nostaa ja ruuvin ruuvaa ääriasentoon. Todella kurja suunnitteluvirhe, mutta halpa hinta johtaa kompromisseihin jossain. Hienovireen saa kuitenkin ihan soittokelpoiselle tasolle näinkin. Lisäksi tuntuisi vähän siltä, että tallapalojen ruuvit pyörivät itsekseen löysempään suuntaan. Tallan voi kuitenkin vaihtaa täysin kivuttomasti ja sen varmaan teenkin. Satula on perus halpis soitinten tapaan muovia. Ehkä senkin vaihtaminen parempaan voisi auttaa. Sen viimeistely on kuitenkin kohtuullinen ja se on viilattu aika sopivaksi.

Positiivisia asioita kuitenkin löytyy enemmän kuin negatiivisia. Soitin soi heti todella selkeästi ja voimakkaasti akustisesti. Soundi on myös vahvistimen kautta oikein hyvä. Itseasiassa ihan helvetin hyvä. Eivätkä akustisesti kuuluvat särinät tule vahvistimen kautta niin häiritsevästi. Etenkään jos soittaa säröllä. Mikrofonitkin ovat aika hyväsoundiset enkä näkisi mitään tarvetta lähteä vaihtelemaan niitä. Kiertoherkät ne ovat jos oikein kovalla säröllä soittaa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, hallittu kierto on kaunista, mutta hallitsemattomuuden raja on tässä aika lähellä.


Tässähän on myös vibratalla. Miettikääpä: vibra bassossa. Aika roisia. Soitin tuntuisi pitävän vireen kammetessakin. Harvemmin bassolla tarvitsee kunnolla "divebombata", eikä se tällä täysin onnistuisikaan, mutta pientä rautalankahenkistä vibraa saa sointuihin oikein kivasti. Kolmiäänisiä sointuja tällä onkin oikein hyvä soittaa ja ne kuulostavat kivalta.

Säätimet joo. Siinä on ja se tallanpirulainen.

Säätimet löytyvät aika mukavasta kohtaa ja niihin on helppo päästä käsiksi soitonkin aikana. Tässä on jokaiselle mikrofonille oma on/off-kytkin. Neljäs kytkin on bassotaajuuksien leikkausta varten. Se leikkaakin taajuuksia todella reippaasti jolloin tällä voi soittaa huoletta kitaravahvistimeen. Soundi on silti oikein kiva. Potikat ovat perinteisesti äänenvoimakkuus ja tone, elikkä äänensävy. Fenderin pawn shop bass vi:ssä on viisiasentoinen kytkin, jolla ei ehkä saa kaikkia samoja kombinaatioita kuin tällä (esimerkiksi kaikki mikit päällä yhtäaikaa), eikä siinä tainnut olla tuota bassokuristajaa. Lisäksi siinä on tallassa humbuckeri.

Parasta tässä on kuitenkin se kuten taisin jo mainita, että soitin kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Kaikki samat bass vi soundit joita kuulet vaikka the curen levyillä on mahdollista saada tästä. Se miten helvetin hyvältä tämä kuulostaa tulee kyllä täysin yllätyksenä.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos pelkäät soittimen säätöä niin kannattaa tämän ostoa harkita pari kertaa. Saattaahan sitä vastaan osua suoraan hyvä yksilö. Kannattanee käydä testaamassa. Soundin puolesta ei ole mitään valittamista, jos tarvitset bass vi-soundit niin tästä ne saat, kunhan vaan jaksat vänklätä soittimen sellaiseen kuntoon, että pystyt sillä vetämään. Arvosanaksi annan puutteista huolimatta 3½/5, ongelmat korjattuna varmaan 4½/5 pitopeli.

Päivitys 14.5.2014. Halonen custom guitarsin jehu Jarkko sääti tämän. Nyt kelpaa. Hän väänsi kaularautaa kireämmälle ja tallaa pystyyn suhteessa. Kielet sai kivan alas ja aika rämisemättömiksi. Tallakaan ei rämise niin pahasti kuin luulisi. Resonointi tulee jostain muualta, ehkä pleksin alta? Nauhanpäiden törrötystä mies kirosi kovasti. Satula oli kuulemma tehty oikein. Näiden pikaisten säätöjen jälkeen voin antaa arvosanaksi hintalaatusuhteen huomioiden 4/5. Jos nauhanpäät olisi viimeistelty kunnolla olisi tämä 4½/5.

Lopuksi vielä video, jossa joku krapulainen turvoukkeli soittaa tärisevillä käsillään näytteeksi vähän curea ja sitten pörinää jubilee marshallin läpi. Ensin kaksi näytettä bassotaajuuksien kuristuksella talla ja keskimikillä ja sitten loput ilman kuristusta talla ja kaulamikillä.






Tuo pullukka ukkeli soittaakin muuten muutamaa tällaisen erinomaisen bändin riffiä, jonka levyn voitte kuunnella ja hankkia täältä. http://electricvoidsummoner.bandcamp.com/

Behringer VM1 - Vintage time machine

Elikkäs! ELIKKÄS! Sanon vielä kerran: elikkäs. Jos aikoo sanoa jotain tärkeää niin kannattaa aloittaa sanomalla elikkäs. Näin saat kaikkien huomion, että nyt on tulossa tärkeää asiaa. Ostin kaverilta tällaisen halvan rutuefektin. Tämä maksaa uutena saksalaisten verkkokaupassa 53€ ja käytettynä maksoin 30€.

Behringer-yritys on käsitykseni mukaan alkujaan saksalainen. Saksalainen kuten lidl, eli ollaan heti oikeilla jäljillä hyvyyden ja halpuuden suhteen. Saksalainen soitinlaitekötöstelijä Uli Behringer, joka tämän yrityksen on ehkä (tai sitten ei) perustanut on kirjoittanut äärettömän pitkän tarinan aiheesta yrityksen nettisivuille. En jaksanut nyt lukea sitä kertoakseni teille asiasta yhtään enempää. Oletan, että Uli itse on perustanut firman, koska on antanut sille oman nimensäkin. Voitte ehkä lukea tuon tarinan itsekin jos kiinnostaa. Behringer on kunnostautunut erityisesti valmistamalla halpoja kopioita muiden soitinvempeleistä. Efektejä, vahvistimia, ties mitä. Tämän efektipedaalin esikuvana on toiminut electro harmonicin memory man. Tämä on kuulemma esikuvaansa parempi siksi, että tämä toimii normaalilla 9 voltin muuntajalla.

Kotisoiton röppövehkeet.

Laite on hintaansa nähden yllättävän jämpti metallirasia, jossa on mukavan kokoiset ja sulavat potikat. Edellinen testaamani behringer oli karsea muovirutku. Tämän laitteen pohjassa kerrotaan, että valmistettu kiinassa.

Laitteesta löytyvät säätimet ovat: level, joka käsittääkseni ainakin normaaleissa delay-pedaaleissa säätää toistettavan äänen voimakkuuden. Mix, joka on siis blendipotikka, jolla voidaan säätää märän ja kuivan signaalin suhdetta. Vääntämällä tämän täysille ei alkuperäistä ääntä kuulekkaan. Ainostaan kaiutetun. Feedback, takaisinkytkentä, jonka tarkoitus käsittääkseni on määrittää toistojen määrä tai ainakin kuinka pitkään ja voimakkaasti signaalia toistetaan ennen sen vaimenemista. Kun tämän säätimen kääntää yli puolen välin on laite mahdollista saada oskilloimaan, eli vahvistamaan signaalia hallitsemattomasti, jolloin saamme aikaan vitummoista mölinää. Delay potikka säätää luonnollisesti viiveen pituutta. Tässä vempeleessä maksimi on 550ms.

Lisäksi tässä on tarjolla chorus/vibrato, sekin yhden potikan takana. Kumpaako halutaan valitaan laitteen perseessä olevasta kytkimestä. Tästä saa todella epämiellyttävää vouvausta ja hieman rauhallisempaa vatkausta, jopa sellaista melko käyttökelpoista, jolla voisi kuvitella soittavansa pink floydia tai jopa smithsiä. Toinen asetus vatkaa hitaammin ja toinen nopeammin.

Epämääräisen älämölön lisäksi tästä on tosiaan mahdollista saada useampikin melko käyttökelpoinen soundi. Lyhyt kaikumainen tuplaussoundi, kantrihenkinen slapbacksoundi ja sitten härskimpiä pidempiä kaiutuksia. Lisäksi pidemmällä kaiutuksella ja feedbackilla on mahdollista sitten soittaa harmonioita itsensä kanssa ja volista postrock henkisesti. Katsokaa huono patterimarshallin läpi vedetty demovideo jonka kuvasin samalla, kun katsoin big bang theorya. niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä muutamasta järkevästä ja järjettömästä soundista, jotka osasin ruuvata laitteesta pihalle.

Oletteko muuten miettineet tällaista, että Leonard on välillä todella mulkku Pennylle. Yleensä vielä tosi vähästä. Äijä ulisee ja vittuilee, kun naisella on ollut esimerkiksi eksä. Sitten se vielä mököttää ja tosi pitkään. Big bang theory, eli suomeksi "rillit huurussa" on muutenkin sellainen sarja, että välillä vähän hävettää katsoa, kun on niin huono, mutta kuitenkin joka jaksossa tuntuu olevan joku sellainen pelastava vitsi, joka sen verran naurattaa, että sarjan katsomista jaksaa.Vai voinko samaistua sarjan nörttiukkeleihin ja katson sen vuoksi? Jääköön tämä mysteeriksi.
 
Tuosta laitteesta vielä sellainen, että sehän on ihan yllättävän hyvä. Etenkin tuollaiseksi halvaksi kikkareeksi. Ainoa asia mitä jäisin erityisesti kaipaamaan on tap-tempo delayn säätöön. Kävisi hirveän hyvin tuohon livesoittoon tuollainen ominaisuus. No kaikkea ei voi saada. Yhyy.


Huomaatteko, että kun soittelee vaan kotona itsekseen niin ei tule soitettua mitään järkevää oikeaa. Vaan pelkkää paskaa tilutusta. Soittakaa bändissä niin opitte soittamaan jotain järkevää ja kunnollista. No okei, noita epämusikaalisia star trek ääniä aion vetää doomibändissäkin.