Ordex-penkki

Huomasin sellaisen ikävän jutun makoillessani mekanismituolissa läppäri sylissä, että ei ole mitään paikkaa minne laskea se sylistä jos tarve tulee. Lidl tuli juuri sopivalla hetkellä pelastamaan miehen hädästä. Uudessa mainoslehdykässä oli myynnissä juuri sopiva pikkuinen jakkara. Hinta taisi olla noin seitsemän euroa.

Vitummoinen penkki

Penkki on jämäkän tuntuista, mutta kevyttä mäntyä. Mukava näin lastulevypaskan aikakaudella huomata, että joku vielä valmistaa edullisia huonekaluja ihan puusta eikä sahanpurusta ja liimasta. Penkki oli myös oikein helppo koota. Tarvittavat työkalut, ristipääruuvimeisseli. Kokoamisesta saa kuitenkin pienen askartelun fiiliksen. Se herättää pieniä valheellisia tunteita siitä, että muka olisi kädentaitoja, kun osasi koota penkin, pseudokötöstelyä. Pinnassa oli tarra, joka kieltää penkin päällä seisomisen, mutta vaaransin teidän lukioiden puolesta henkeni ja testasin penkin päällä seisomista. Kyllä se onnistuu. Kestävä ja hyvä penkki.

Ohjeet varoittavat, ettei tämä penkki ole tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön. Aloin miettiä, että mikä sitten on tällaisen penkin ammattimaista käyttöä? En ole vielä kovin monta, oikeastaan ensimmäistäkään ammattipenkilläistujaa tavannut. Ehkä penkkiä voidaan käyttää jossain muissa istumista vaativissa ammateissa, joissa on tarpeen myös siirtää istumapaikkaa? Kenties kadulla istuva ammattikerjäläinen saattaisi tällaista kevyttä ja luotettavaa istuinta tarvita kerjätessään rahaa rikollisliigalle, joka on hänet kotimaastaan tänne uppoavaan länteen kuskannut. Tai ehkä tämä voisi olla kiva jos on ammattijuoppo jossain puistossa jossa muut penkit ovat varattuina. Mutta kuten sanottu, tämä penkki ei ole ammattimaiseen käyttöön vaan täysin harrastelijamaiseen istuskeluun. Ammattilaisille lienee erikseen ammattilaistason penkit.

Penkki ajossa.

Itse pidän tuossa nyt kaljapulloja ja tietokonetta istuessani tuolissa, jonka vierellä ei ole muita paikkoja laskea tavaroita käsistään. Rahistakin tuo näyttäisi menevän.Tämä käyttö on täysin harrastelijamaista viihdekäyttöä, jota penkinkäytön ammattilaiset varmasti paheksuisivat. Arvosanaksi penkille annetaan 5/5.

Tahtoisin vielä kertoa teille uudesta elämäntapasuuntauksesta. Se on Lidl-lifestyle. Elämäntapa, jossa ostetaan kaikki tarpeelliset asiat lidlistä. Tällainen elämäntapa kasvattaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä suunnittelua, sillä siinä tarkkaillaan lidlin mainoksia ja opetellaan ennakoimaan vakiovalikoiman ulkopuolella olevien tuotteiden syklistä myyntiintuloa. Itse odottelen syksyn urheiluvälinesesonkia ostaakseni pyöräilyhousut ja -hanskat. Näin vuosien saatossa on sitten ehkä saanut kerrytettyä itselleen jotain käyttökelpoista hyvin halvalla. Lidl se kunnon on.

Nutrafruit viinirypäleet

Viinirypäleethän ovat hyviä ja herkullisia. Vai ovatko? No ovat jos ostaa lidlistä, silloin ne ovat myös halpoja. Tuntuu vähän naurettavalta viikko toisensa jälkeen todeta, että taas löytyi lidlistä parempi tuote halvemmalla kuin muualta, mutta ei voi mitään!

Olen nyt ilta- ja välipalaksi napostellut viinirypäleitä joita olen yleensä ostanut lidlistä ja miettinyt, että ovatpa helvetti vieköön hyviä. Puolen kilon paketti maksaa 1,69€.

Eräänä päivänä sitten olinkin s-ryhmän kartellikaupassa ja ajattelin, että voisi ostaa taas rypäleitä. Nehän maksoivat melken kolme euroa rasia! Järkytyin tästä lähes kaksinkertaisesta hinnasta suunnattomasti ja meinasin jättää ne hyllyyn, mutta sorruin kuitenkin ostamaan boksin. Kotona totesin niiden maistuvan ihan paskalta. Happamia, kitkeriä ja osa jopa pilaantuneita. Ajattelin, että tämä on vain kertaluonteinen ongelma ja testasin s-kaupan rypäleitä kerran jos toisenkin. Tummat ja vihreät, molemmat samaa kitkerää ylihintaista paskaa. Ei enää koskaan.

Lidlin 1,69€ maksavat rypäleet ovat makeita, mehukkaita, isoja ja virheettömiä. Miksi kukaan ostaisi mitään muita viinirypäleitä? Tummat ja vihreät ovat molemmat erinomaisia. Alkuperämaa Chile. Arvosana 5/5.

Ihan turha s-ryhmän ukkelin selittää mitään bonuspistejärjestelmästä ja muusta, kun omat tuotteensa ovat ylihintaisia paskoja. Kannattaisi opetella ostamaan kunnollisia ja myymään järkevään hintaan niin voisi edes jotenkin yrittää pistää lidlille kampoihin.

Terveyselämä.

Oletteko muuten miettineet mitä teette, kun maailmanloppu tulee? Kuinka varustaudutte? Kuinka selviätte? Mikä on sellainen tuote, jota on helppo hankkia tulevaisuuden varalle varastoon, ei pilaannu ja on aina haluttua? No tietysti PORNO! Nyt jos keräilisi valtavan määrän pornolehtiä ja jemmaisi ne jonnekin vedenpitävään varastoon. Sähköjen kadotessa ja maailmanjärjestyksen ollessa pelkkä muistikuva vanhojen mielessä porno olisi kuranttia valuuttaa. Vaihtaisi vähän viljaa, lihaa, kasviksia, luoteja, huumeita ja vaatteita vanhoihin jalluihin.

Luolamiesajan käytäntöjen palatessa vain vahvimmilla alfamiehillä on paritteluoikeus naislauman kanssa. Tilanne on vähän sama kuin nykyisin, mutta näkyvämpi. Alfamiesten joukko parittelee korkean markkina-arvon naisten kanssa, jotka kaikki piirittävät tätä korkean markkina-arvon miestä. Betamiehet jäävät ruikuttamaan ja katsomaan internet-pornoa, koska myös matalamman tason naiset kuolaavat alfamiestä. Mutta, kun internettiä ei ole, niin analoginen porno tulee nousemaan. Nyt kaikki siis varastoimaan analogista pornoa!

Tästä voitte kuunnella Rivologit yhtyeen kaunista ja aiheeseen sopivaa musiikkia. Ja joo, arvasitte oikein olen ollut itse tekeen tuotakin paskaa muotiblogaajan Jarkon kanssa.

100. Postaus. Grillimaisteri gourmet lager

Voitteko uskoa? Näitä paskaröpellyksiä on jo sata! Juhlistankin tätä merkkipaalua palaamalla juurille ja arvostelemalla halvahkon oluen. Vieläpä lidlistä.

Grillimaisteri tuotesarjaan on tullut taas uutuuksia. En perehtynyt niihin tällä kertaa tarkemmin, mutta voin palata asiaan myöhemmin jos jotain mainitsemisen arvoista  löytyy. Ainakin joku grillimix makkarapaketti oli hyllyssä, mutten tutkinut sitä sen enempää.

Tämän kertainen tuote on grillimaisteri gourmet lager. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä nyt on, mutta luettuani etiketin laitoin pullon koriin. Etiketti kehuu oluen olevan tumma ja täyteläinen täysmallasolut. Yllättäen humalalajikkeet on mainittu: saaz, hersbrücker ja magnum. Teinkin asian tiimoilta hieman tutkimustyötä aikaisempien tietojeni lisäksi.

Saaz on käsittääkseni tsekkiläinen mm. pilsner urquellissa käytetty humalalajike, joka tuo sille tyypillisen yrttisen, ruohoisan ja hieman kannabismaisen aromin. Se ei ole kovin katkeropitoinen, mutta aromikas.  Eikä sen tyypillinen aromi ole tässä oluessa erityisen pinnalla. Se tuntuu kuitenkin positiivisesti jälkimaussa.

Saksalainen magnum-humala taas ei osallistu erityisen voimakkaasti aromiin, mutta tuo ilmeisesti hyvin katkeroa. Hersbrücker onkin taas enemmän aromihumala ja ilmeisen suosittu saksalaisissa oluissa ja ilmeisen dominoiva maku tässä nimenomaisessa olueessa.

Lasissa olut ei lopulta olekaan niin tumma kuin odotin. Maistopuolelta sanoisin, että tämä olut on melko miedon tuoksuinen ja maistuu hyvin saksalaiselta humalointinsa puolesta. Tämä on ruokajuomaksi varmaan oikein sopiva. Luulisin, että potkii paksumpienkin grilliruokien alta, mutta ei ole "suomalaiseen makuun" liian katkera. Maltaisuudessa on pientä mukavaa makeutta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan mene ihan maaliin. Vetisyys vaivaa olutta eikä humalointi kanna loppuun asti. Makua vaivaa myös pieni metallisuus, kuin säilyketölkkiä maistaisi. Tämä viitaisikin siihen, että tämä saattaa olla laitilan tekemä tuote. Tähän viittaa myös laitilamainen repäisykorkki. Internet-ihmiset veikkailivat, että erään lapparin tuotteen resepti olisi lähellä tätä, mutta makumuistikuvieni mukaan nämä eivät maistu samalta.

En uskaltaisi lähteä tätä nykyisellä 2,2€/0,33l hinnalla suosittelemaan täysin varauksetta. Onhan tämä hieman ärhäkämpi kuin perus grillimaisteri lager tai vaikka koffi, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan kovin erikoinen vaikka yli puolet halvemman nobelanerin rinnalla. Humalointikin on lidlin saksalaisissa peruslagereissa melko saman makuinen, eli parempi kuin keskimääräisessä kotimaisessa bulkissa, mutta ei mitään ihmeellistä, että siitä maksaisi lisähintaa.

Arvosanaksi annan tälle kötöstykselle 2½/5. Yllätävän vähän, mutta olen tullut ronkelimmaksi ja tämä oli vähän kallista näin yllätyksettömäksi tuotteeksi. Muutamakymmentä senttiä lisää niin saat ison tölkin keisari 66 apaa, tai pilsner urquellia.

Taustalla erinomain lohisalaatti.

Tahtoisitteko ehkä kuulla jotain hassuja juttuja tähän lopuksi? Onhan tämä sentään juhlallinen sadas postaus.

Mutta en minä nyt oikein keksi mitään. Ehkä minä sanon vain, että jee jee. Mut ei maksimaalinen jeejee, kun se on Eppu Normaalin käppäsuomirokkia eikä sellaista kuuntele, kuin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa syntynet teinivuotensa kasarilla eläneet kulahtaneet vanhukset. Lisäksi maximum satan biisi on huonompi kuin TOTAL SATAN. Siksi sanonkin teille: "Totaalinen Jee Jee". En muuten tajua miksi tuo youtube video on 9 minuuttia pitkä vaikka biisi on vain neljä. Ehkä siellä on lopussa jotain kullinheiluttelua. Kannattaa ehkä katsoa. Itse en jaksa tarkistaa.

Squier Vintage modified Bass VI

Bass vi on 30" kuusikielinen baritonikitara, joka on yleensä oktaavin kitaran standardivirettä matalammassa vireessä. Tällaista bassoa ovat käyttäneet mm. Jack Bruce ja Robert Smith.  Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen hybridi, että sillä luonnistuvat jokseenkin hyvin molemmat tontit. Ristossa ja Pariisin keväässä olen myös nähnyt bass vi:n basistin kourassa, kun Curessa se useimmiten näyttäisi olevan käytössä kitarana.

Tämä squierin versio on lähempänä alkuperäistä versiota kuin fenderin pawn shop sarjan kalliimpi kötöstys. Fenderin versio maksaa reilut 800€, kun tämä indonesiassa valmistettu squier vain 350€. Laatu toki maksaa ja squierissa on toki jonkinlainen halpiksen fiilis. Vaikka soitin on nätti ja viimeistely näyttää oikein hyvältä ei se ole paketista oikein minkäänlaisissa säädöissä. Matala E ei meinannut soida oikein mitenkään. Olen lukenut netistä, että tämä on näissä yleinen ongelma. Väänsinkin heti kaularautaa vähän löysemmälle ja nostin E-kielen tallapalaa. Nyt alkoi soida paremmin, mutta tuntuu, että ensiasennussetissä E-kieli on vain liian löysä ja tahtoo silti vähän rämistä. Kielet joutui siis säätämään vähän korkeammalle kuin olisin itse tahtonut. Voihan kaula olla myös propelilla, mutta ei se omaan silmääni näytä siltä. Ongelmiahan voi olla vaikka mitä esim vituillaan oleva kaulakulma, mutta uskon tämän ratkeavan jo paksummilla kielillä. Verrattuna bassoon tämä vaatii myös hieman kevyempitatsista ja kitaramaisempaa soittoa, muuten nimittäin rämisee ja paljon. Myös nauhanpäät törröttävät törkeästi.

Fyysisiltä mitoiltaan tämä on käytännössä melkein saman kokoinen kuin jazzbasso. Vaikka kaula on lyhyempi on runko saman kokoinen kuin jazzbassossa. Kun soittimet asettaa rinnakkain on jasso pari senttiä korkeampi isomman lapansa takia, satulat ovat aika samalla korkeudella. Kaula on tässä hieman jazzbassoa kapeampi ja ehkä pienikätiselle helpposoittoisempi. Kieliväli on sen verran kapea, että bassomainen sormisoitto on hankalampaa ja vaatii kevyempää ja tarkempaa näppäilyä. Steve Harrismainen mäiskyttely ei oikein luonnistu. Kaula on profiililtaan oikein käteen käypäinen ja mukavasoittoinen.

Hitler tyyny hyväksyy.

Talla on vähän kehnosti suunniteltu. Se rämisee jonkin verran soittaessa ja intonaation säätöruuvi ottaa kieleen kiinni jos tallapalaa nostaa ja ruuvin ruuvaa ääriasentoon. Todella kurja suunnitteluvirhe, mutta halpa hinta johtaa kompromisseihin jossain. Hienovireen saa kuitenkin ihan soittokelpoiselle tasolle näinkin. Lisäksi tuntuisi vähän siltä, että tallapalojen ruuvit pyörivät itsekseen löysempään suuntaan. Tallan voi kuitenkin vaihtaa täysin kivuttomasti ja sen varmaan teenkin. Satula on perus halpis soitinten tapaan muovia. Ehkä senkin vaihtaminen parempaan voisi auttaa. Sen viimeistely on kuitenkin kohtuullinen ja se on viilattu aika sopivaksi.

Positiivisia asioita kuitenkin löytyy enemmän kuin negatiivisia. Soitin soi heti todella selkeästi ja voimakkaasti akustisesti. Soundi on myös vahvistimen kautta oikein hyvä. Itseasiassa ihan helvetin hyvä. Eivätkä akustisesti kuuluvat särinät tule vahvistimen kautta niin häiritsevästi. Etenkään jos soittaa säröllä. Mikrofonitkin ovat aika hyväsoundiset enkä näkisi mitään tarvetta lähteä vaihtelemaan niitä. Kiertoherkät ne ovat jos oikein kovalla säröllä soittaa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, hallittu kierto on kaunista, mutta hallitsemattomuuden raja on tässä aika lähellä.


Tässähän on myös vibratalla. Miettikääpä: vibra bassossa. Aika roisia. Soitin tuntuisi pitävän vireen kammetessakin. Harvemmin bassolla tarvitsee kunnolla "divebombata", eikä se tällä täysin onnistuisikaan, mutta pientä rautalankahenkistä vibraa saa sointuihin oikein kivasti. Kolmiäänisiä sointuja tällä onkin oikein hyvä soittaa ja ne kuulostavat kivalta.

Säätimet joo. Siinä on ja se tallanpirulainen.

Säätimet löytyvät aika mukavasta kohtaa ja niihin on helppo päästä käsiksi soitonkin aikana. Tässä on jokaiselle mikrofonille oma on/off-kytkin. Neljäs kytkin on bassotaajuuksien leikkausta varten. Se leikkaakin taajuuksia todella reippaasti jolloin tällä voi soittaa huoletta kitaravahvistimeen. Soundi on silti oikein kiva. Potikat ovat perinteisesti äänenvoimakkuus ja tone, elikkä äänensävy. Fenderin pawn shop bass vi:ssä on viisiasentoinen kytkin, jolla ei ehkä saa kaikkia samoja kombinaatioita kuin tällä (esimerkiksi kaikki mikit päällä yhtäaikaa), eikä siinä tainnut olla tuota bassokuristajaa. Lisäksi siinä on tallassa humbuckeri.

Parasta tässä on kuitenkin se kuten taisin jo mainita, että soitin kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Kaikki samat bass vi soundit joita kuulet vaikka the curen levyillä on mahdollista saada tästä. Se miten helvetin hyvältä tämä kuulostaa tulee kyllä täysin yllätyksenä.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos pelkäät soittimen säätöä niin kannattaa tämän ostoa harkita pari kertaa. Saattaahan sitä vastaan osua suoraan hyvä yksilö. Kannattanee käydä testaamassa. Soundin puolesta ei ole mitään valittamista, jos tarvitset bass vi-soundit niin tästä ne saat, kunhan vaan jaksat vänklätä soittimen sellaiseen kuntoon, että pystyt sillä vetämään. Arvosanaksi annan puutteista huolimatta 3½/5, ongelmat korjattuna varmaan 4½/5 pitopeli.

Päivitys 14.5.2014. Halonen custom guitarsin jehu Jarkko sääti tämän. Nyt kelpaa. Hän väänsi kaularautaa kireämmälle ja tallaa pystyyn suhteessa. Kielet sai kivan alas ja aika rämisemättömiksi. Tallakaan ei rämise niin pahasti kuin luulisi. Resonointi tulee jostain muualta, ehkä pleksin alta? Nauhanpäiden törrötystä mies kirosi kovasti. Satula oli kuulemma tehty oikein. Näiden pikaisten säätöjen jälkeen voin antaa arvosanaksi hintalaatusuhteen huomioiden 4/5. Jos nauhanpäät olisi viimeistelty kunnolla olisi tämä 4½/5.

Lopuksi vielä video, jossa joku krapulainen turvoukkeli soittaa tärisevillä käsillään näytteeksi vähän curea ja sitten pörinää jubilee marshallin läpi. Ensin kaksi näytettä bassotaajuuksien kuristuksella talla ja keskimikillä ja sitten loput ilman kuristusta talla ja kaulamikillä.






Tuo pullukka ukkeli soittaakin muuten muutamaa tällaisen erinomaisen bändin riffiä, jonka levyn voitte kuunnella ja hankkia täältä. http://electricvoidsummoner.bandcamp.com/

Behringer VM1 - Vintage time machine

Elikkäs! ELIKKÄS! Sanon vielä kerran: elikkäs. Jos aikoo sanoa jotain tärkeää niin kannattaa aloittaa sanomalla elikkäs. Näin saat kaikkien huomion, että nyt on tulossa tärkeää asiaa. Ostin kaverilta tällaisen halvan rutuefektin. Tämä maksaa uutena saksalaisten verkkokaupassa 53€ ja käytettynä maksoin 30€.

Behringer-yritys on käsitykseni mukaan alkujaan saksalainen. Saksalainen kuten lidl, eli ollaan heti oikeilla jäljillä hyvyyden ja halpuuden suhteen. Saksalainen soitinlaitekötöstelijä Uli Behringer, joka tämän yrityksen on ehkä (tai sitten ei) perustanut on kirjoittanut äärettömän pitkän tarinan aiheesta yrityksen nettisivuille. En jaksanut nyt lukea sitä kertoakseni teille asiasta yhtään enempää. Oletan, että Uli itse on perustanut firman, koska on antanut sille oman nimensäkin. Voitte ehkä lukea tuon tarinan itsekin jos kiinnostaa. Behringer on kunnostautunut erityisesti valmistamalla halpoja kopioita muiden soitinvempeleistä. Efektejä, vahvistimia, ties mitä. Tämän efektipedaalin esikuvana on toiminut electro harmonicin memory man. Tämä on kuulemma esikuvaansa parempi siksi, että tämä toimii normaalilla 9 voltin muuntajalla.

Kotisoiton röppövehkeet.

Laite on hintaansa nähden yllättävän jämpti metallirasia, jossa on mukavan kokoiset ja sulavat potikat. Edellinen testaamani behringer oli karsea muovirutku. Tämän laitteen pohjassa kerrotaan, että valmistettu kiinassa.

Laitteesta löytyvät säätimet ovat: level, joka käsittääkseni ainakin normaaleissa delay-pedaaleissa säätää toistettavan äänen voimakkuuden. Mix, joka on siis blendipotikka, jolla voidaan säätää märän ja kuivan signaalin suhdetta. Vääntämällä tämän täysille ei alkuperäistä ääntä kuulekkaan. Ainostaan kaiutetun. Feedback, takaisinkytkentä, jonka tarkoitus käsittääkseni on määrittää toistojen määrä tai ainakin kuinka pitkään ja voimakkaasti signaalia toistetaan ennen sen vaimenemista. Kun tämän säätimen kääntää yli puolen välin on laite mahdollista saada oskilloimaan, eli vahvistamaan signaalia hallitsemattomasti, jolloin saamme aikaan vitummoista mölinää. Delay potikka säätää luonnollisesti viiveen pituutta. Tässä vempeleessä maksimi on 550ms.

Lisäksi tässä on tarjolla chorus/vibrato, sekin yhden potikan takana. Kumpaako halutaan valitaan laitteen perseessä olevasta kytkimestä. Tästä saa todella epämiellyttävää vouvausta ja hieman rauhallisempaa vatkausta, jopa sellaista melko käyttökelpoista, jolla voisi kuvitella soittavansa pink floydia tai jopa smithsiä. Toinen asetus vatkaa hitaammin ja toinen nopeammin.

Epämääräisen älämölön lisäksi tästä on tosiaan mahdollista saada useampikin melko käyttökelpoinen soundi. Lyhyt kaikumainen tuplaussoundi, kantrihenkinen slapbacksoundi ja sitten härskimpiä pidempiä kaiutuksia. Lisäksi pidemmällä kaiutuksella ja feedbackilla on mahdollista sitten soittaa harmonioita itsensä kanssa ja volista postrock henkisesti. Katsokaa huono patterimarshallin läpi vedetty demovideo jonka kuvasin samalla, kun katsoin big bang theorya. niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä muutamasta järkevästä ja järjettömästä soundista, jotka osasin ruuvata laitteesta pihalle.

Oletteko muuten miettineet tällaista, että Leonard on välillä todella mulkku Pennylle. Yleensä vielä tosi vähästä. Äijä ulisee ja vittuilee, kun naisella on ollut esimerkiksi eksä. Sitten se vielä mököttää ja tosi pitkään. Big bang theory, eli suomeksi "rillit huurussa" on muutenkin sellainen sarja, että välillä vähän hävettää katsoa, kun on niin huono, mutta kuitenkin joka jaksossa tuntuu olevan joku sellainen pelastava vitsi, joka sen verran naurattaa, että sarjan katsomista jaksaa.Vai voinko samaistua sarjan nörttiukkeleihin ja katson sen vuoksi? Jääköön tämä mysteeriksi.
 
Tuosta laitteesta vielä sellainen, että sehän on ihan yllättävän hyvä. Etenkin tuollaiseksi halvaksi kikkareeksi. Ainoa asia mitä jäisin erityisesti kaipaamaan on tap-tempo delayn säätöön. Kävisi hirveän hyvin tuohon livesoittoon tuollainen ominaisuus. No kaikkea ei voi saada. Yhyy.


Huomaatteko, että kun soittelee vaan kotona itsekseen niin ei tule soitettua mitään järkevää oikeaa. Vaan pelkkää paskaa tilutusta. Soittakaa bändissä niin opitte soittamaan jotain järkevää ja kunnollista. No okei, noita epämusikaalisia star trek ääniä aion vetää doomibändissäkin.

Livergy M. P. P. Project tennarit.

Muistatteko sellaista juttua, että suurin osa saksalaisista oli joskus 70 vuotta sitten natseja? Varmaan koulussa opetettu. Sellaisia tyylikkäitä Hugo Bossin asussa kulkevia kivenkovia sadisteja, rasisteja ja fasisteja (jos siionistimediaan on uskominen, en tiedä). Sitten ne hävisivät sen Puolan aloittaman sodan, jota myös toiseksi maailmansodaksi kutsutaan. Sitten natseja ei enää ollutkaan oikein missään.

Mitenkähän vaikeaa oli vuosien tottumuksen jälkeen alkaa tervehtimään kavereita ilman, että karjaisee "HEIL HITLER!". Kuvitellaanpa Hans kävelemässä sodan jälkeen kadulla, matkalla vaikka lidliin. Vastaan tulee Hermann ja Hans alkaa nostaa oikeaa kättään tervehdykseen ja huulilta on pääsemässä "Heil...", mutta hän tajuaakin mitä on tekemässä ja taittaa oikeaa kättään kyynärpäästä tervehtiessään ja mumisee tervehdyksen lopun. "Heilllll..guten tag!"

Tai miettikääpä vaikka lapsia. Hitler Jugendin nuoria jotka ovat oppineet jo pienestä pitäen hyville tavoille. Nyt opitut tavat jotka niin syvään ovat juurtuneet pitääkin opetella pois. Heil Hitlerin huutelu taisi muuttua aika pian sodan jälkeen laittomaksi. Kuinkahan moni joutui putkaan tai sai sakot unohdettuaan vaikka hieman kännissä, että enää ei jumalauta heilailla. Ei edes helluntaina.

Natseista ja saksalaisista päästäänkin itse asiaan. Eli lidliin. Lidlistä ostin otsikonmukaiset keinonahkaiset vuorelliset converse tyyliset tennarit. Hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Odotukset tuotteen keston suhteen eivät ole järin korkealla, mutta tähän hintaan nämä tuntuvat jalassa ja näyttävät yllättävän kelvollisilta. Ostin joskus ihan kenkäkaupasta täysin vastaavat popot maksaen niistä ainakin 30 euroa. Nämä ovat vähintääkin yhtä hyvät kuin ne. Hintalaatusuhde on siis erittäin korkealla.

Tarjous on voimassa keskiviikkoon asti, että hopihopi kenkäostoksille jos tällaiset talvimallin halpistennarit kiinnostavat. Väreinä musta tai ruskea. Arvosanaksi annan 4/5 korkean hintalaatusuhteen vuoksi. Laitan vielä bonukseksi kuvan itsestäni ilman housuja:

On minul oikeasti housut jalassa. Kuvassa on muuten nyt ne MPP tennarit.

Tiedättehän ne internetin tyypit jotka kirjoittelevat sekavia. Tässä on minusta muutama internethulluuden aste. Ensimmäinen on vain sekavat ja häiriintyneet kirjoitukset blogeihin ja ehkä foorumeille. Toinen aste on bannien saaminen eri  foorumeilta, minkä jälkeen kohkataan vain blogeissa ja kolmas aste on postata nettiin munakuva. Siis kuva omasta kikkelistä. Alanko jo pikkuhiljaa lähestyä kolmatta astetta? En tiedä.

Matsui SMW17 mikroaaltouuni

Muistatte varmaan edellisestä kirjoituksestani, kun kehuin, että  yritän skarppailla kirjoittamisen suhteen. No en näköjään sitten, kun aloinkin taas harrastaa. Kävin esimerkiksi kävelylenkillä sunnuntaina. Olen kuitenkin käyttänyt merkittävästi aikaa ja vaivaa ajatustyöhön, joka on tämän kirjoituksen takana. Olen myös testannut arvosteltavaa tuotetta useita viikkoja. Tämän täytyy siis olla yksi parhaista kirjoituksistani pitkään aikaan? Enpä usko. Tänään siis arvostelussa 1947 Roswellista saatua ufo-teknologiaa, joka on tuotu suuren yleisön käyttöön.

Matsui mikroaaltouuni on halvin gigantista saatava mikroaaltouuni. Edellinen ilmaiseksi Jarkolta saatu samsung mikro räjähti. Salamat vaan löivät ja laite kuoli. Sittemmin opettelin elämään ilman mikroaaltouunia ja tulin toimeen ihan hyvin. Meni kuukausia, kunnes sitten eräänä päivänä gigantissa katsoin, että kaipa tuon mikrouunin voisi ostaa, kun on sen verran halpa: 49 euroa. Laitoin mikroaaltouunin paikalleen ja huomasin, että en muista käyttää sitä, kun olin tottunut elämään ilman. Huoh!

Laite itsessään on valkoinen ja melko normaalin eli sopivan kokoinen. Sisään mahtuu isokin lautanen. Tuotetiedot kertovat, että tilavuus on 17 litraa. Laitteen maksimiteho on 700W. Tämä on hieman vähän verrattuna kalliimpiin laitteisiin, mutta minulla ei ole kiire.  Hyvä puoli tässä  vähemmässä tehossa on se, että tämä ei käräytä mikropopcorneja kuten työpaikkani mikro. Jumalauta mikä jäätävä persekäry tulee palavista mikropopcorneista. 2 minuuttia ja tulipalo. Saatana.

Mitään grillivastusta tai muuta turhuutta laitteessa ei ole. Laitteen säätimet ovat parhaat mahdolliset. Ei mitään digipaskaa, vaan kaksi rullaa. Teho ja aika. Näitä kääntämällä mikrouuni lähtee tulille. Voiko simppelimpää ja parempaa systeemiä olla? Ei. Kaikki ne diginäytöt miljoonalla nappulalla ovat täyttä hevonpaskaa. Kaikissa mikroaaltouuneissa pitäisi olla vain ja ainoastaan kaksi rullaa. Toinen teholle ja toinen ajalle. 5/5 käyttöliittymä. Mikron lautanen pyörii jos jäitte vielä tätä miettimään.

Laite tekee siis sen mitä lupaa riittävällä onnistumisprosentilla, joka on tässä tapauksessa 100. Ruoka kuumenee helposti ja nopeasti. Halpa hinta ja toimivuus lunastavat tälle vempeleelle arvosanaksi 4½/5. Täysiä en anna siksi, koska tehoa saisi olla ihan hitusen enemmän. Miksikö? Koska enemmän on enemmän.

Kadehtikaa mikrossa olevaa upeaa adventure time mukiani.

Oletteko huomanneet, että Jyväskylän alakaupungilla on poikkeuksellisen paljon kirkkoja ja muita uskonnollisia pytinkejä? Olen varma, että ne on rakennettu kaupungin läpi kulkevien ley-linjojen mukaan. Kyseessä on kilometrien mittaisia suoria linjoja maastossa muinaismuistojen (useimmiten uskonnollisia paikkoja) välillä. Näiden Jyväskylän uskonnollisten rakennusten välille on helppo vetää suoria viivoja. Usein viivan voi vetää kahden, jopa neljän rakennuksen yli. Täytyy myöntää, että en ole vielä tarkemmin kulkenut heilurin tai taikavarvun kanssa tutkimassa linjoja. Käsittäisin kuitenkin, että magneettikentät ovat linjojen suunnassa erityiset.

Tässä vielä asiaa selventävä kuva. Olen ympyröinyt uskonnollisten yhteisöjen rakennukset kuvaan.

Kuva Jyväskylän alakaupungin Ley-linjoista.

Ufot kuulemma kulkevat myös näitä linjoja pitkin. Eli tarkkailkaa taivasta, kun kuljette kartan alueella. Linjojen risteyskohdassa on havaittavissa erityisen suuria hengentieteellisiä virtauksia, joita Jyväskylän hengentieteenseura hyödyntää työssään. Olenko muuten kertonut siitä, kun hengentieteelliset keinot johdattivat viinan jäljille? Kutsuin kerran juhannuksena käteeni taikavarvun. Varpu joka tahtoi tulla näyttämään suuntaa tuli käteeni ja ohjasi minua. Löysin viinapullon ja pystyimme juomaan viinaa pidempään. Eli hengentieteiden opiskelu kannattaa aina!


Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ley-linja
(Viitattu 4.3.2014)