Veikko ale

Lidliin on tullut uutusoluita. Veikko-kesäolut sarja on saanut lagerin lisäksi alen ja tumman lagerin. Nyt testissä ale. 0,44l tölkki maksaa 2€. Ei hirveän kallista jos tuotos on hyvää.

Väri on mukavan oranssiin taipuva, ei kuitenkaan hirveän tumma. Olut on myös kohtuu samea. Tuoksu on melko mieto, mutta vehnäolutmainen ja neutraali. Siinä on pieni häivähdys jostain jenkkihenkisestä humaloinnista, mutta se häviää nopeasti ja jäljelle jää vain metallinen aromi, joka tuntuu maussakin. Maussa on lievää banaanisuutta, mutta dominoivana makuna on vetinen peltisyys. Katkeroita tuntuu lopussa olevan pikkuisen, mutta ei mitenkään tarpeeksi peittämään vissyvesimäistä jälkimakua. Joku voisi sanoa "vissyvesihumalointi". Joisin melkein mielumin saskiaa kossulla kuin tätä. Mieleen tulee tosiaan enemmän wit tyylinen olut kuin ale. Tuoteseloste kuitenkin väittää, että valmistusaineina on vain ohramaltaita. Hiilihapotkin katovat tästä oluesta turhan nopeasti, tuntuu kuin joisi edellisenä iltana avattua tölkkiä.

Ei hirveän huono, muttei mikään vahvakaan esitys. Etiketti uhoaa "meidän veikon vastaavan kymmentä jenkkiä". Ei kyllä pidä paikkaansa, arvosana 1½/5, plussaa siitä, että virhemakuja ei erityisemmin ole ja hinta on halpa. Voisin väittää, että jos tykkäät hoegardenista sitruunaviipaleella, niin tätä kannattaa koittaa kuumana kesäpäivänä. Jenkkihumalointi nimittäin tuo pientä sitrusfibaa tähän muuten mitäänsanomattomaan olueen.

Suomalaiseen makuun... valitettavasti.

Seuraavaksi päästään itse asiaan. Eli tämänkertaisiin Intialeffa-arvosteluihin. Mainitsin edellisessä intialeffa-arvostelukirjoituksessa khiladi-elokuvasarjan. Nyt olen katsonut ne kaikki. Kyseessä on siis Akshay Kumarin 90-luvun alussa aloittama elokuvien sarja, joissa mies esittää aina itse pääroolin. Elokuvat eivät liity toisiinsa eikä niissä ole mitään muuta kantavaa yhteistä teemaa kuin "khiladi", joka kääntyy englanniksi player. Tämä tuntuu olevan melko joustava määritelmä, kun pelimies voi olla vedonlyöjä, Uuno Turhapuromainen naistennaurattaja, rikollispeluri, superkyttä tai pikkurikollinen huijari. Päähenkilö on kuitenkin aina eri ja joku hahmo sitten on "peluri".

Khiladi (1992)
Kuten muistaakseni mainitsin, 80-luku päättyi Intiassa vasta 2000-luvun puolella. Tämä ensimmäinen khiladi on aivan täyttä kasari high school komediaa, jossa on pieni trillerikäänne. Tässä leffassa pelaaja on opiskelijajätkä, joka lyö erilaisia vetoja ja tekee kepposia. Lopulta joku murhataan ja keppostelija saa syyn niskoilleen. Leffa on melko tylsä ja huono. Ei tätä kannata katsoa. En edes viitsi kirjoittaa syvällisempää analyysiä, kun ei tämä ansaitse sitä. Jättäkää väliin. 1½/5, kuin tuo äskeinen kalja. Ei ärsytä aivan hirveästi, mutta on aika turha tekele.

KHILADI KHILADI.

Main Khiladi tu anari (1994)
Tässä leffassa sitten päästäänkin asiaan. Tämä on kunnon kasaritoimintakomedia. Tässäkin leffassa on oma osansa typeryyksistä ja hölmöyksistä, joita kaikissa Akshayn leffoissa on, mutta tämä alkaa jo viihdyttää. Toiminta on sopivan överiä ja törttöily jopa hauskaa. Akshay Kumar on kuulemma opiskellut Hong Kongissa taistelulajeja ja tässä hän niitä pääseekin jo vähän esittelemään.

Juonen puolesta voin kertoa sen verran, että Akshay on superpoliisi joka tutkii veljensä kuolemaa. Hänelle sitten työnnetään kaveriksi näyttelijä, joka tahtoo opetella poliisitöitä tulevaa leffarooliansa varten. Tästä syntyy buddy movie-henkinen jännite ja paljon hölmöilyä. Anari tarkoittaa kai amatööriä. Minä olen pelimies ja sinä amatööri. Elikkäs tuo näyttelijä on se amatööri. Tässäkin leffassa, kuten melko monessa muussakin bollywood kötöstyksessä on joku kaksoisolentorooli. Tämä on ihan  hyvä leffa jo ja kannattaa katsoa jos haluaa rautaisannoksen intialaista kasaria. Tämä on yksi sarjan parhaista leffoista 4/5.

Sabse bada khiladi (1995)
Suurin pelimies. Tuo otsikko siis suomennettuna. Leffan tunnarissa lauletaan, että suurin pelimies on Jumala. Ok. Luitteko muuten tuon edellisen kappaleen, kun kerroin, että bollywood leffoissa on paljon kaksoisolentorooleja? No tässä on oikein emätyypillinen esimerkki siitä. Akshay esittää vähän toopea äijää, josta on tullut nuorena orpo ja jonka täytyy mennä naimisiin naisen kanssa. Tässä on helvetin monimutkainen juonittelutarina, jossa ensimmäinen Akshay murhataan ja kaksoisolento astuu esiin ja on poliisi. Juoni on liian monimutkainen selostettavaksi ja leffa on muutenkin vähän tylsä. Tässä muistaakseni on todella monta suudelmaa, mikä on melko pöyristyttävää intialeffalle. Suukkoja ei nimittäin pahemmin näytetä näissä. Raiskausyrityksiäkin taitaa olla useampi.

Tämä on kuitenkin melko tylsä leffa. Lopussa taitaa olla melko koominen ja räjähdysten täytteinen lopputaistelu. Sen voitte katsoa vaikka youtubesta, siinä nimittäin räjähtää IHAN KAIKKI! 2½/5 Ja kyllä, tämäkin on aikamoista kasaria.

Khiladiyon Ka Khiladi (1996)
Pelureiden peluri. Tämä on muuten koko sarjan kasarein leffa. Tämän teema pyörii pellepainin ympärillä, joka ilmeisesti oli Intiassa kuuminta hottia vuonna '96 ja parissa rooleista on ihan oikeita amerikan pellepainiäijiä, kuten Undertaker omana itsenään. Leffa on kohtuullisen viihdyttävä ja sisältää riittävästi kasariactionia ja pellepainia naurattaakseen miltei koko kestonsa. Olin aika juovuksissa, kun katsoin tämän niin monta yksityiskohtaa on paennut mielestä. Ainakin yhdessä kohtauksessa päähenkilö tappaa naisen pellepainiliikkeellä (piledriver). "Humoristista" Uuno Turhapuro-törttöilyä löytyy runsaasti.

Reaktioni, kun katson Khiladia

Sanoisin, että tämä on ihan katsomisen arvoinen, jos on hyvä toleranssi typeryyttä kohtaan. 3/5.

Windows 95... luulin, että elimme 80-lukua?

Mr. and Mrs. Khiladi (1997)
Tämä on varmasti leffasarjan paskin osa. Tämä on kuin Intian Uuno Turhapuro. Tämä ei ole edes toimintaleffa vaan ihan typerää törttöilyä. Ennustajamies ennustaa Khiladiäijälle jotain ja hän elää elämänsä sen mukaan. Khiladimies on Uuno Turhapuro-henkinen tyhjäntoimittaja, joka yrittää lopulta päästä rikkaisiin naimisiin erilaisin kepulikonstein, kun appiukko ei meinaa miestä kelpuuttaa.

Jos tykkäät Uuno Turhapuroista tosi paljon, niin tämä voi olla sinulle ihan ok leffa, mutta enpä usko. Huono huono ja kasarihenkinenkin vielä vaikka vuosi on jo 1997. ½/5. Onnistuin katsomaan tämän vain siten, että olin 39 asteen kuumeessa sohvalla, enkä jaksanut nousta laittamaan poiskaan.

International Khiladi (1999)
Osaisitteko kuvitella, että vuosituhannen vaihteessa Khiladi-sarja ja bollywood siirtyisi 90-luvulle? No ei todellakaan, vahvaa kasaria. Onneksi tämä on sarjan paras leffa. Tässä on rikollisliiga ja khiladi on nyt roisto "peluri", joka pyrkii koko alamaailman johtajaksi "international khiladiksi". Hänellä on kilpailija, mutta khiladi on aina yhden askeleen edellä. Juonesta sen verran, että toimittaja yrittää haastatella khiladia, mutta ei oikein onnistu ja romanssia on tiedossa.

Leffa on täynnä juonittelua, törttöilyä ja överiä kasaritoimintaa. Tämän leffan lopputaistelu on ehkä koko sarjan eeppisin ja palkitsee kyllä huikeasti jos kestää koko leffan läpi. Konnakin on todella hauska kasarihirvitys viiksineen ja uhoamisineen. Jos katsot kaksi khiladia, niin tämä kannattaa olla toinen niistä. 4½/5. Lisäpisteet todella tulisesta tunnarista ja julisteesta.




Khiladi 420 (2000) 
Ensimmäinen 2000-luvun khiladileffa. Tässä itseasiassa ihmiset alkavat jo näyttää siltä, kuin 90-luku olisi ollut olemassa. Valitettavasti tämä ei kerro huumeista vaan siitä, kun Akshay Kumarin hahmo murhataan. Tämän elokuvan juoni on niin samanlainen kuin Sabse bada khiladissa kaksoisolentoineen, että olen saattanut mielessäni sekoittaa nämä. Ehkä tämä olikin se missä oli paljon raiskuuttelua? No tämä oli kuitenkin taas huono ja tylsä leffa sekavalla juonella. Ei kannata katsoa edes 420 tiloissa. 1/5.

Khiladi 786 (2012) 
Tämä oli itseasiassa yksi ensimmäisiä Khiladeja, joka tuli katsottua ellei ensimmäinen. Muistan juonesta vain sen verran, että se oli melko humoristinen petosjuonittelu, jossa joka toinen hahmo väitti olevansa korkeampaa kastia tai hyvässä työssä tehdäkseen vaikutuksen toisiinsa. Hupaisaa on. Romanttinen höpötyshän tämä oli ja oliko tässä vielä joku rikosjuonikin taustalla. Muistan kuitenkin, että tästä tykkäsin oikeasti. Tämä on jo ihan 2000-lukulainen leffa ja teknisesti hirveän hyvin tehty ulkomailla kuvattuine tanssikohtauksineen. Eli on myös ihan katsomisen arvoinen vaikken nyt tästä osaa tämän enempää sanoakaan. 3½/5.

Mies ilman viiksiä on kuin kissa ilman häntää.

Loppuun voisin vielä näin yhteenvetona sanoa, että Akshay Kumarin leffoja ei pahemmin kannata katsoa. Nuo suositellut khiladit ja Rowdy Rathore on ne mitä uskaltaa ehdottaa. Muuten äijän leffat ovat aika karseaa paskaa. Tässä vielä loppuun kuva Akshysta vonkaamassa piparia:

NYT NUSSITAAN.

Mr Choc joulutäytesuklaanipaleet

Heipä hei. Jouluhan meni jo, huomasitteko? Mutta joissain lidleissä on edelleen tarjouksessa hyviä joulutuotteita. Tänään arvostellaan kolmet erilaiset suklaaherkut.

Nämä ovat käytännössä kuin Animation-suklaat. Eli yksittäispakattuja maustetulla töhnällä täytettyjä suklaapatukoita. Ilmeisesti nykyään animation nimi ja lapsen lärvi on pakkauksista poistettu. Kai se oli muidenkin mielestä kuumottava. Kaverini "Make" oli myös ostanut tuollaisia lapsen naamalla varustettuja suklaita ja jättänyt pakkauksen atk-pöydälleen. Sitten, kun hän myöhemmin aloitti kovan "dataussession" häntä ahdisti syyllistävästi tuijottava lapsen naama.

Koska kyseessä on joulutuote ja vappukin on jo mennyt niin nämä ovat alennuksessa. Paketillisen saa eurolla. Tosi halpaa. Makuja on tarjolla: piparkakku, kaneliomena ja vaniljakeksi. Kaikki ovat oikein hyviä, mutta väittäisin, että vaniljakeksi on ylitse muiden ja omena kakkonen. Tosi jouluisia ja hyvän makuisia vaikka mustan teen tai kahvin kanssa nautiskeltaviksi. Mitä siis enää odottelette, menkää hakemaan loput pois vielä, kun niitä on 5/5.

Vietin tässä myös vappua. 38 - 39 asteen kuumeessa nimittäin. Tämän ansioista sain toteutettua yhden pitkäaikaisista haaveistani ja pystyin katselemaan kokonaisuudessaan sekä perjantai-, että lauantai-iltojen kokoperheen viihdetarjonnan televisiosta. Lopultakin sain katsauksen eläkeikäisten vanhempieni iltoihin ja tiedän nyt mikä on aikuisista hauskaa. Johtopäätös: aikuisten elämä ei ole lainkaan hauskaa.

Ei ihmekkään, että suomalaiset ovat näin masentunut, surumielinen ja alkoholisoitunut kansa, kun ei tuollaista ryönää voi sietää selvinpäin. Yksikään ohjelmista ei ollut hauska, hyvä, oivaltava tai viihdyttävä. Kaikki olivat vaivaannuttavaa ahdistavaa paskaa. Itsestäänselvä asiahan tämä oikeastaan oli ja kuollutta hevosta on ehkä tylsä lyödä, mutta enhän ole mikään Ismo Leikola, niin hutkin mielumin kuolleita kaakkeja.

Perjantai:
Aluksi katsoin jotain konseptiltaan epäselvää viihdeohjelmaa, jossa joku kyynaamainen äijä haastatteli vieraita ja pisti sitten Jorma Uotisen tanssimaan Jukka pojan kanssa. Jorma Uotinen on awesome äijä ja tahdon tulla vanhana samanlaiseksi. Muuten ohjelma oli aika mitäänsanomatonta roskaa. Ilmeisesti se kyynaamainen ukko oli joku imitaattori tai jotain? Suoritus oli kuitenkin Tenho Tuisku tasoa, mutta lopputulos 2000% vähemmän hauska.

Seuraavaksi tuli joku ohjelma, jossa katseltiin vanhoja nettivideoita ja vieraiden piti näytellä ne. En löytänyt hauskuutta tästäkään ja bonuksena ohjelmassa oli vielä Sami Hedberg, joka on maailman epäonnistunein standup koomikko. Kun miehen hauskin saavutus on näyttää irvistävältä kehitysvammaiselta läskimajavalta (ei hauskaa) on kyseenalaista miksi hänet pitää laittaa televisioon, ei se siellä hauskemmaksi muutu, eivätkä vanhat nettivideot hauskene sillä, että Sami Hedberg selostaa niitä. Paskaa.

Jorma Uotisen mysteerin tanssi.

Hurjat nettivideot ohjelmassa koira nylpyttää tyynyä. Tosi hurja nettivideo. Myöhemmin sen tyynyn ja koiran omistajaa haastatellaan, että onpa hurja koiro ja hurja video vau. Etsisivät sen ukon joka työnsi sen lasipurkin takeressuunsa ja onnistui rikkomaan sen sinne. Sen haastattelu kiinnostaisi.

Kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi Steven Seagal tuli ruutuun ja alkoi hakata etnisiä. Ihan hyvä päätös muuten huonolle illalle.

Lauantai:
Pop'n'roll ohjelmassa esiintyivät samat yli-ikäiset ja epähauskat naamanvääntelijät kuin muuallakin. Oliko se helvetin eilinen kyynaama-viidenpennin-tenho-tuisku tässäkin ohjelmassa? Miten Mikko Kuustonenki on koko ajan jossain? Eikö sillä ole jo yksi tai kaksi muutakin tv-sarjaa?

Sarja itsessään oli aivan uskomattoman aivojasyövyttävän epähauskaa ja vaivaannuttavaa sutkautteluyrittelyä. Tosi huonoja töksäytettyjä näsäviisaita vitsejä. Ohjelma yritti olla jotenkin kai musiikkiaiheinen, mutta ei oikein keskittynyt muuhun kuin ala-astetason lällättelyvitseihin. Eikö suomessa muka ole hauskoja ihmisiä, jotka saataisiin televisioon? Lisäksi uniikki on ihan vitun tosikon ja tyhmän oloinen jätkä. Tosi väkinäistä skeidaa.

Vinoshow tai joku vastaava pyöri musiikkivisailun kanssa päällekäin ja vilkuilin sitäkin. Kyseessä oli imeisesti jonkin sortin improvisaatio-ohjelma. Käsitin, että tämä oli nelosen haastaja putoukselle. Hyvä haastaja kyllä sillä oli yhtä epähauskaa paskaa. Väkinäistä änkytystä vailla päätä ja häntää. Hyvä improvisaatio voi tuottaa todellista komiikan kultaa, mutta tässä tongittiin lähinnä tunkiota.

Lopuksi tuli sketsi, josta ohjelma on ilmeisesti saanut nimensäkin. Siinä "huumori" revittiin siitä, että lavasteet olivat vinossa ja näyttelijöiden oli vaikea pysyä pystyssä. Ukko kaatuu... hauskaa. Mitään muuta huumorin tapaistakaan bändiaiheisesta tarinasta ei saatu irti. Sketsi oli muutenkin epärealistinen, kun rumpali oli muka kuunnellut etukäteen biisit ennen treenejä.

Näin kokonaisuutena voidana todeta, että lauantai-illan ohjelmat olivat jopa perjantain ohjelmia huonompia. Eli ihan turha pysyä yksin kotona väijymässä mitään ryönää televisiosta. Menkää baariin tai kaverien luo öilöttämään tai kotimainen viihdeteollisuus ajaa teidät masennukseen ja alkoholismiin!

Tahtoisin vielä kertoa tähän että paras kotimainen viihdesarja on V###n puhelinmyyjät.Office henkinen käsikirjoitus ja hahmot hipovat todellista neroutta. 5/5.

Papa beers sekaboxi 2

Hei. Tiesittekös, että nyt voitte ostaa tamperelaisen pyynikin käsityöläispanimon nelosvahvuisia oluita ilman, että menette alkoon? Varmaan tiesitte, koska vanha juttuhan tämä jo on.

Tietysti ne oluet täytyy ensin toimittaa Tampereelta Viroon ja lähettää sieltä takaisin Suomeen, että niitä saa kulutajalle suoraan myydä. Kätevää eikö? Onneksi internet on keksitty ja sinun ei tarvitse kuin istua tietokoneella, että saat tilauksen hoidettua.
http://www.papabeers.com/fi/

Tilasimme kolmen toverini kanssa otsikossa mainitun sekaboxi kakkosen. Näin kivasti kimppatilaamalla hinnaksi yhdelle pullolle olutta tuli 3€. Setissä mukana oleva vahvaportteri kuuluu satunnaisesti myös alkon valikoimiin ja siellä se maksaa yli 5€. Eli pitkäripaiseen verrattuna tämä on halpa vaihtoehto.

Meille tietenkin sattui sellainen kommellus, että paketti toimitettiin ensin väärään osoitteeseen mistä aiheutui meille lisäkuluja. Kiitos paljon siitä, rahaa on ja se näkyy.

Millaisia tuotteita laatikossa sitten on? 24 pullon laatikossa on kuutta erilaista olutta, joista osa on hyviä ja osa suorastaan huonoja. Hypätkäämme siis rohkeasti olutarvioiden pariin. Lupaan, että jatkossa arvioin taas jotain muuta kuin olutta, ettei tämä ihan reittaukseksi mene.

Scott the juggler, oatmeal ipa
EBU: 55
Alkoholi: 5,7%
Olen kirjoittanut muistiinpanoihini seuraavaa: Ensimmäisenä lasiin kaadon jälkeen ponnahtaa esiin hedelmäinen mallas, greippinen ja pihkainen tuoksu joka on vähän kuin haketettu mänty. Runkoa on hyvin, olut on sopivasti makea ja kirpeä. Ei kovin hapokas ja helppo juoda. Kaikki todella hyvin tasapainossa. Olut on hieman simamainen ja sitruksinen eikä tästä keksi mitään negatiivista sanottavaa. Maussa on lievää metallisuutta joka ei ole haitaksi
4/5

White ipa
EBU: 50
Alkoholi: 5,2%
Kyseessä on vehnä ipa. Kuiva, tosi katkeran tuntuinen, tuoksultaan aika mieto. Maussa ja tuoksussa on hapanta sitruunaa. Aika yksiulotteinen, vähän vissyvesimäinen jälkimaku. Ei mitenkään osu omaan makuhermooni, johon liian kuiva, hapan ja hiivaisa.
1½/5

Ruby jazz ale special edition
EBU: 50
Alkoholi: 5,3%
Tuoksu on kevyt. Maku maltainen, hiivainen ja aromiltaan vähän pistävä. Katkeroita kivasti, mutta mitään erityistä aromia ei sieltä ponnahda esiin, vetinen. Mausta löytyy kuitenkin kevyttä karamellimaisuutta ja paahteisuutta, kun lämpeää. Ihan ok, muttei mikään tajunnan räjäyttäjä. Vähän kuin hyvin onnistunut "tuplafinlandia" kotikalja.
2½/5

Vahva portteri special edition,
EBU: ei tiedossa
Alkoholi: 7,5%
Odotukset tätä kohtaan olivat kovimmat. Olen vahvaportteria juonut ennenkin ja todennut hyväksi. Enkä ole ainoa, sillä kyseinen tuote voitti Global craft beer award 2014 -kilpailun portteri sarjan.

Maku on hyvä, kevyen paahteinen ja tuhti kuten voittajaoluelta sopiikin odottaa. Aromissa on lakritsaista makeutta. Tässä on hyvä tasapaino kaikkien makujen suhteen. Alkossa tämä tosiaan maksaa yli 5€. Kolmen euron hintaan tämä on todella hyvä diili.
5/5

Winter ale
Alkoholi: 7%
EBU: ei tiedossa
Tämä onkin heti ensipuraisusta alkaen oikein hyvä ja makea. Makuprofiili on jotenkin sukua vahvaportterille. Sen tuoksu on toffeinen ja aprikoosinen, maku hedelmäinen ja täyteläinen.
4-/5

Ismo the king, double ipa
EBU: 85
Alkoholi: 8,5%
Voimakkaan katkera, yrttimäinen, greippimäisen simamainen. Sanoisin, että aivan hyvä, muttei riittävän hyvä. Kuitenkin melko tuhdissa maussa on aistittavissa jopa pientä paahteisuutta. Runkoa on riittävästi, mutta joku tässä maussa kuitenkin häiritsee, eikä ole ihan täydellinen suoritus. Alkoholikin maistuu läpi. Jotenkin tässä leijuu vähän sellainen liian pitkälle käyneen kotiviinin kaltainen paha-aromi.
3/5

Olen kirjoittanut näitä arvioita tässä parin viikon aikana ja näin jälkikäteen sanoisin, että white ipa kannattaa jättää suoraan väliin. Ismo the king voi istua jonkun muun suuhun paremmin, eikä ruby jazzkaan erityisen hyvä ollut. Jos jotain papa beersin nykyisestä valikoimasta uskaltaa suositella niin vahvaportteria ja oatmeal ipaa, joka on hitusen parempi kuin winter ale. Vahvaportteri onkin sen verran hyvää, että sitä kannattaa pistää koko kori.

Suosittelen tilaamaan ihan jo kostoksi tälle typerälle rajoittamiselle ja kaiken kieltämiselle. Tahdon vahvat oluet ruokakauppoihin. Ihan jo vain siksi, että saisimme enemmän valinnanvaraa. Alkon hyllytila on rajallinen ja valikoima suppea. Lisäksi tahdon tukea kotimaisia kötöstelijöitä antamalla rahani heille, jos he hyviä tuotteita tekevät. Alkoon on nimittäin vaikea saada tuotteitaan jakeluun. Vaikka tätäkin on nyt jo vähän helpotettu, on se kaukana siitä mitä se voisi olla. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että kakkosolut on ihan hyvää ja sitä pitää vaan juoda enemmän niin se  on täyttä paskapuhetta. Hyvä ja monimuotoinen olut vaatii joskus runsaammin alkoholia.

AAAAAA KALJAA

Pääsiäinen tuli ja meni. Minä ja pari muuta terävää tyyppiä huomasivat, että Juha Mieto oli taas otsikoissa mämmiperversionsa kanssa. Mutta mitä onkaan käynyt?  Mietaan mämmikunto on heikentynyt dramaattisesti parin viime vuoden aikana.

2011 Mietaalle upposi vielä 50 tuokkosta mämmiä. 2013 miehellä ei enää mennytkään kuin 40 ropposta! Mitä on siis tapahtunut? Onko Mietaan mämmiliekki sammumassa? Olen huolissani.

Tässä vielä bonuksena lopussa Miedon mämmiaiheinen radiohaastattelu. Jännittävänä yksityiskohtana täytyy mainita se, että Mieto syö kuin huomaamatta yhden ropposen mämmiä haastattelun aikana. Alussa hän on syönyt vasta 15 tuokkosta ja hetkeä myöhemmin lukema on noussut jo kuuteentoista. On se vaan silti aika epeli tuon mämminsyönnin kanssa.

Kotimaiset kesäkeppanat: Olvi IPA ja Keisari 2nd avenue american lager

Moikka vaan. Eipä ole tullut nyt kirjoiteltua, kun ei mikään ole ollut halpaa saatikka hyvää vähään aikaan. Nyt kuitenkin panimot ovat saaneet kauppoihin uudet kesäkeppadat, jotka ansaitsevat arvion tässäkin hintatietoisten kuluttajien suosimassa blogissa.

Vertailukohtana tässä postauksessa tulen käyttämään keisarin 66 APA olutta, joka on hyvin humaloitujen, mutta edullisten markettioluiden merkkipaalu. Sehän on ollut paikoitellen niinkin suosittua, että se on loppunut kaupoista. Tämä varmaan on osasyynä siihen, että suuri bulkkivalmistaja Olvikin on näille markkinoille tunkemassa.

Arvioidaankin siis ensin olvin tuotos. Tässä tuotteen tekniset tiedot:
-Alkoholipitoisuus: 4,7%
-Katkerot: 55 EBU
-Humalat: mosaic, galaxy, comet, saphir
-Hinta: Puolen litran tölkki on 2,85€ S-kartellissa, 2,65€ minimanissa.


Kun tölkin avaa ja kaataa lasiin tulee esiin erinomainen greippinen ja vähän kukkamainen tuoksu. Oikein hyvä ensivaikutelma. Katkeroita tuntuu suussa oikein kivasti, vähän kuin dead pony clubia ja katkerot kantavatkin ihan loppuun asti. Suuhun jää mukavan karvaan humalainen aromi, joka on ehkä lähempänä britti-ipaa kuin amerikkalaista. Vetinen markettioluthan tämä sinänsä on ja runkoa puuttuu, mutta humaloinnin puolesta aika jees. Sanoisin, että vahva 3½/5 hyvänä päivänä ehkä jopa 4-/5 ja hei alle 3€ purnukka täysmallasolutta tällaisella humaloinnilla kyllä kelpaa!

Keisari 66 silti parempi omaan suuhuni olemalla hieman hedelmäisempi ja rungoltaan täyteläisempi. Tässä kuitenkin aivan hyvä haastaja jopa mainitsemalleni brew dogin dead ponylle, kun ovat melko samanhenkisiä aromiltaan. Olvi kuitenkin euron halvempi! Hyvä hyvä, olvi tällä linjalla lisää tuotetta hihnalle.

Toisena otetaan arvioon keisarin 2nd avenue. Sen tekniset tiedot kuuluvat  näin:
-Alkoholipitoisuus: 4,3%
-Katkerot: 25 EBU
-Humalat: magnum, perle, "sesongin humalat"
-Maltaat: pilsner ja crystal
-Hinta 2,49€

Tuoksu on aika mitäänsanomaton. Maun puolesta olut on aivan kelvollinen. Amerikkaa en tästä kyllä löydä vaan tuntuu ennemminkin vain saksalaistyyppiseltä lagerilta, jossa on hieman erikoisempi humalointi perusbulkkiin verrattuna. Peruslaadukasta kevyttä täysmallasmarkettiolutta pienellä katkerotwistillä. Lievä pettymys, kun toivoin, että olutta olisi saatu työnnettyä vaikka brooklyn lagerin suuntaan. Tämä on helppoa juotavaa ja varmasti enemmän perinteiseen "suomalaiseen makuun", kuin olvin ipa. Ihan ok, mutta ei mitään erikoista. 2½/5.

Nämähän siis olivat aivan hyviä ja melko edullisiakin tuotteita, joita tulee varmasti kipattua koko kesä. Mutta jos nämä ovat liian kalliita ja alkoholi tuntuu epäterveelliseltä valinnalta kesäjuomaksi niin tässä tulee teille parempi resepti. Tämä on halvempaa ja varmasti terveellistä.

Eräs jännittävä neitonen linkitti minulle hiljattain lyhyen dokumenttielokuvan perinteisestä korealaisesta lääkeviinistä. Lääke valmistetaan käyttämällä riisiä ja lapsen ulostetta. Ensin ukkeli otti pussista 4-7-vuotiaan lapsen ulostetta ja lillutti sitä vedessä pari päivää nuuhkien sitä innostuneena. Ei kuulemma lapsen kakkendaali haise pahalta ja on jotenkin terveellisempääkin kuin aikuisen tuotos. Ukkeli siis muussasi sen veden sekaan ja saattoi se lillitellä sitä siellä viikonkin, en muista nyt tarkasti.

Seuraava askel oli sekoittaa kuravesi riisin ja hiivan kanssa saviruukkuun, jossa oli 30-37 asteista vettä. Tämä ruukku käärittiin sitten pyyhkeisiin, että se pysyisi myös lämpimänä. Reilun viikon jälkeen lääke oli valmis. Pienen suodatuksen jälkeen herkkujuomaa pystyi juomaan.

Luulisi, että tämä olisi tosi hyvä festarijuoma. Ei varmasti tule kukaan pummimaan juomia, kun kertoo mitä juo. Lisäksi tästä tulee dokumentin mukaan 6-8% vahvuista, eli jurrinkin saa päälle paremmin kuin keppanalla! Hätätilassa varmaan tämän voisi valmistaa myös turbohiivalla ja omasta kakasta. Provinssirokkikin kestää nykyisin keskiviikosta sunnuntaille, niin eihän siinä mikään määrä viinaa riitä. Täytyy tehdä omia vauhdissa. Keskiviikon ryyppäämisen jäljiltä, kun turauttaa reippaat torstaiaamun krapulaturlut ämpäriin, iskee perään kilon riisiä ja turbohiivat, niin perjantaina tai viimeistään lauantaina on jo hyvät lääkeviinit valmiina. Auton peräkontissa tai takapenkillä hauduttelee niin on siellä mukavan lämpimässäkin.

Mietinkin lisäksi, että nyt, kun ulosteensiirto on todettu todella tehokkaaksi tavaksi hoitaa vesiripulia, niin eikö tämä lääkejuoma toimisi kanssa? Apteekista vaan hakisi. Ja jos ei toimisi niin voisin myös alkaa ulosteenluovuttajaksi. Saisikohan punaiselta ristiltä kakanluovuttajakortin ja kolmioleipiä, kun menee luovuttamaan purkillisen ulostettaan? Onkohan kakka kuin veri, että on erilaisia kakkaryhmiä, jotka käyvät eri ihmisille? O-kakka kävisi kaikille ja AB-paskantaja voisi vastaanottaa mitä vaan. (Joko olen kertonut tämän jutun tässä blogissa? En kai, täytyy ehkä keksiä uusia juttuja jos näin on.)

Sori vaan jengi, vähän meni nyt lukijan aliarvioimiseksi, kun otin kuvan näistä tablet-tietokonella, kun en jaksanut kaivaa järkkäriä esiin :(

Lidlin deluxe Runebergintortut

Noniin saatana. Yleisön pyynnöstä arvostelussa lidlin runebergit, kun edellisestä arvostelusta on kulunut ilmeisesti jo kuusi vuotta.

Heti alkuun voin sanoa, että nämä eivät ole halvimmat. Nämä maksoivat 2,99€ ja eloset olivat 10cnt halvempia kartellin kaupassa.

Nämä lidlin tortut ovat kotimaista tuotantoa ja näissä menee hillosydän läpi koko tortun. Vau! Hillo on ihan hyvää. Ei liian makeaa. Tortun leivospuoli jättääkin sitten toivomisen varaa. Alapäästään torttu on mukavan kostea ja maistuu kivasti oikealta rommilta. Ylöspäin kiivetessä torttu alkaakin kuivua ja maistua oudolta ankean korppujauhomaiselta. Plussana voidaan sanoa, että leivososa ei ole liian makea, mutta epätasainen kosteus on kummallista. Rommia ei tosiaan yläosassa maista enää lainkaan. Lisäksi mantelin maku on lähes olematon, kun elosessa se ponnistaa kivasti esiin ja torttu on kivan kostea koko matkalta.

En siis uskalla suositella näitä jos vaihtoehtona on ostaa halvempia elosia, joita nyt vertailukohteena käytin. Selkeästä ja aidosta rommin mausta plussaa, mutta muuten tämä ei ollut kovin hääppöinen esitys. Suorastaan antikliimaksi. Arvosanaksi 2/5.

Pettymys, pettymys kuin dabangg 2 :(

Oikeastaan tämä arvostelu on ihan hyvä tekosyy kirjoittaa aiheesta, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään! Nimittäin Intialeffoista! Jos juutalaisten hallitseman Hollywoodin kaavoihin kangistuneet leffat alkavat kyllästyttää, niin kannattaa välillä katsoa ihan erilaisiin kaavoihin kangistuneita leffoja Bolly- tai vaikka Kollywoodista.

Useimmissa intialeffoissa nimittäin on aina samat elementit. Päähenkilö on superkova tai cooli jätkä ja voittaa kaikki tappelussa jos tapella tarvitsee. Elokuva voi olla vaikka miten vakava tai väkivaltainen ja silti siinä on tanssia ja laulua sekä luultavasti 30-90 minuuttia pitkä romanttinen slapstick-komediaosio. Eli, kun katsotte imdb:stä intialeffojen genrejä, niin kaikki niistä on romcom/musikaali jostain kohtaa. Lisäksi kaksoisroolit ovat hämmentävän suosittuja verrattuna länsimaisiin leffoihin.

Romanttiset kohtaukset ovat vanhemmissa leffoissa yleensä sellaisia, että vanhemmat järjestävät avioliiton. 2000-luvulla sellaisia joissa mies alkaa stalkata naista ja käytännössä pakottaa puolisokseen. Kyllä se nainen sitten pienen kiukuttelun jälkeen lämpeää oli parisuhde järjestetty millä tavalla vaan. Seksiähän näissä ei ole eikä oikeastaan edes suudelmia. Implikoituja seksikohtauksia tottakai tanssin muodossa ja raiskauksia tietysti. Intiahan tämä on. Kunniaitsemurhat ovat kanssa suosittuja.

Mitä sieltä sitten kannattaa katsoa? Meikäläisen suosituslista tulee tässä:

1. Enthiran
Maailman paras leffa. Tässä kollywoodin (Tamili) superhitissä on vittu kaikkea. Joo anteeksi kiroilin, mutta tässä yhteydessä voimasanan käyttö on pakollista. Todella överiä toimintaa, typerää huumoria ja aivan älyvapaita tanssikohtauksia. Miettikää vaikka biisiä, jossa lauletaan Kilimanjarosta, mutta videossa ollaan Machu picchulla. Ja tämä siis suora leikkaus kohtauksesta jossa ollaan Intiassa. Ehdottomasti Intian ja ehkä koko maailman paras elokuva. Superstar Rajinikanth on tosiaan superstar-lisänimensä ansainnut. Mies  vetää kaksoisroolin tiedemiehenä ja näköisenään supersankarirobottina. Vai onkohan se sen etunimi? Kuitenkin kuuskymppinen actionsankari, joka lirkuttelee nuorille neidoille. Leffan naispäähenkilö Aishwarya Rai on kanssa supersöötti.

Jos olette nähneet youtubessa sen koosteen "indian matrix" tms. niin tämä on juuri se leffa. En linkitä sitä tähän koska leffassa on niin helvetisti kaikkea tykittelyä koko kestollaan, että tuollaisen pienen pätkän katsominen ei anna sille oikeutta. Vaikutteita on siis otettu Asimovin robottijutuista, Matrixista, Terminatorista ja herraties mistä. Vitummoinen leffa, katsokaa heti 6/5.

2. Alluda Majaka
Kakkospaikkaa piti vähän miettiä, mutta kyllä sen vie tämä tollywood (Telugu) tykittely. Ensinnäkin täytyy varoittaa, että 2000-luku tuli Intiaan vasta 2010 paikkeilla. Tämä leffa on vuodelta 1995 ja on kuin suoraan kasarilta. Tämä on siis aivan helvetin käsittämätön tykittely toimintaleffa. Tässä on maailman paras hevostakaa-ajo ja maailman paras traktoritappelu. Lisäksi päähenkilö lyö nyrkkinsä pöydästä läpi, että saa aseen tylsästi laatikkoa avaavaa vihollista nopeammin. Ja niitä hevosia kuoli tämän leffan teossa ainakin sata.

Leffan pääsankaria esittävä Megastar Chiranjeevi joutuu riitoihin vittumaisen naapuriperheen kanssa ja pian alkaa paska lentää päin tuuletinta todella massiivisella tavalla. Leffassa on aivan hullun surrealistisia tanssikohtauksia joissa juoksee Aku Ankka-naamarisia lapsia viidenpennin käppädisneylandissa ja Chirun tanssiliikkeet ovat häikäisevän upeita. Lisäksi leffa ottaa erittäin pahan ja järjettömän Uuno Turhapurokomedia käänteen jossain vaiheessa mikä vaan lisää leffan älyttömyyttä ja mahtavuutta. Voin suositella tätäkin todella lämpimästi vaikka se pieni komediaosa siellä välissä voi tosikoita puuduttaa. Lopputaistelu on taas niin upea, että se pelastaa paljon. 5/5.

Tähän voin jo pistää pienen spoilerivideon:




3. Rowdy Rathore

Akshay Kumar teki enemmänkin action leffoja (mm. khiladi-sarja) Intian kasarilla, eli 90-luvulla ja palasi wikipedian mukaan seitsemän vuoden tauon jälkeen (se teki välissä kai ihan helvetin kamalia romanttisia komedioita) toimintaleffojen pariin tämän leffan myötä. Ja tämä onkin ehkä yksi miehen parhaista leffoista. Lisäksi tämä on samaisen wikiartikkelin mukaan yksi eniten rahaa tehneistä bollywood leffoista.

Tässä Kumar tekeekin kaksoisroolin pikkurikollisena ja superkyttänä. Superpoliisigenre on ihan oma alalajinsa Intialeffoissa ja niitä tulee tässä listauksessa vielä muutama lisää. Leffa on täynnä sarjakuvamaista toimintaa, lapsellista törmäilyhuumoria ja väkivaltaa. Törttöily  meinaa leffan alussa saada vähän liiankin suuren roolin mikä pudottaa arvosanaa vähän. Mutta, kun kunnon toiminta alkaa niin se on niin viihdyttävää törmäilyä ja uhoamista, että ei siitä voi olla pitämättä. 4/5

4. Singham
Tämä onkin sitten listauksen ensimmäinen varsinainen superpoliisileffa. Singham on leffassa kaikista kovin jätkä ja sille ei vittuilla. Superpoliisi ottaa välillä oikeuden omiin käsiinsä pistääkseen konnat kuriin. Toiminta on taas överiä ja huumori hauskaa (ja monesti tahatonta). Nämä kovishahmot ovat näissä leffoissa niin överikovia, että naurattaa. Erittäin katsomisen arvoinen superpoliisileffa. Singham kakkonen on jo sitten aika paska, mutta tämä on 4/5

5. Krissh 3
Hei miksi kolmonen? Siksi, että tykkäsin tästä enemmän kuin Krissh ykkösestä, joka onkin tämän leffasarjan kakkososa. Hämmentääkö? Minua ainakin hämmensi, mutta leffasarjan ensimmäinen osa on Koi.. mil gaya, joka on scifileffa avaruusolennoista ja vammaisesta pojasta. Tämä vammaispoika sitten saa lapsen josta tulee Krissh leffojen sankari. Ja arvatkaapa mitä: Hritkik Roshan tekee yllätys yllätys kaksoisroolin, näytellen Krisshiä ja tämän isää.

Krissh on periaatteessa kuin teräsmies joka pukeutuu kuin matrixin neo.  Krisshillä on teräsmiehen voimat ja vähän muuta. Hän taistelee ekassa leffassa Uuno Turhapurokomediallisuutta vastaan urhoollisesti, mutta häviää sen verran, että kolmonen on parempi. Kakkosessa on myös hurja kokoelma konnia, jotka on ryöstetty batmanista, hämähäkkimiehestä ja x-menistä. Esim. kissanainen ja Magneto!

Suosittelen lämpimästi supersankarileffojen ystäville, joilla on korkea kulttuurierotoleranssi. Samaa hölmöä huumoritörttöilyä löytyy nimittäin näistäkin ihan riittävästi. 4/5

Siinä siis intialeffojen top 5. Hrithik Roshanista sanottakoon vielä sellainen lisätieto, että äijällä on kaksi vahanukkea Madame Tussaudsin museossa. Paita päällä ja ilman paitaa. Miettikääpä sitä.

Viivan alle jää vielä kuplimaan seuraavat leffat jotka kannattaa tai ei kannata katsoa. Riippuen vähän siitä miten paljon tykkäsitte näistä katsottuanne ne.

Magadheera olisi voinut olla myös vitosena, mutta sovitaan, että on jaetulla sijalla Krisshin kanssa. Tämä leffa ryöstää sitten jonkun verran 300:lta ja parilta muulta leffalta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lisäksi voisin suositella vielä Ghajinia, joka on käytännössä Intian versio Mementosta. Tämäkin melko synkkänä ja väkivaltaisena alkava leffa muuttuu puolessa välissä kuin Hugh Grantin tähdittämäksi romantiikkahömpäksi. Kannattaa silti katsoa.

Aiemmin mainitsin Akshay Kumarin tehneen niitä toimintaleffoja. Niistä kannattaa nyt jo melko suurella varauksella katsoa ainakin: International Khiladi (vitummoinen lopputaistelu), Khiladi 786 ja Main khiladi tu anari. Khiladi 786 on vähän modernimpi, muut käytännössä kasarilta. Ja ei helvetti kuinka kasarilta ovatkaan. Khiladi tarkoittaa "playeria". Onko player sitten ikään kuin sellainen roistopeluri tai muuta en osaa sanoa. Khiladi khilaadi. Kovia tunnareita näissä kuitenkin.

Listauksessa ei tainnut olla vielä yhtään Salman Khanin leffaa. Mies on kuitenkin Intiassa käsittääkseni kohtuu tunnettu toimintasankari. Hänen leffansa vaan ovat kautta linjan vähän sellaisia 3/5 leffoja, että kannattaa vähän harkita katsooko. Parhaat ovat varmaan Dabangg ja Ek tha Tiger. Dabangg on perinteinen superpoliisileffa, jossa päähenkilö on maailman kovin jätkä. Tämän kakkososa on aika paljonkin huonompi kuin ensimmäinen, että ei ehkä kannata katsoa. Kick on ihan kohtuullinen, mutta älyvapaa ja hölmö toimintatörttöily. Sille antaisin vain 2/5.

Vielä yksi melko suosittu leffasarja on nimeltään Dhoom. Tässäkin leffasarjassa pääosassa on tietenkin superpoliisi. Ensimmäinen on juuri ja juuri katsottava fast & the furious-jäljitelmä, toisessa on pari kovaa Hrithik Roshanin toimintakohtausta, kun extreme urheilurosvo tekee rötöksiä ja kolmonen on melkein paras näistä, mutta sekin sortuu lopulta hölmöilyyn ja hömppäkomediaan. En voi olla mainitsematta, että kolmosessa on taas kaksoisrooli. Aamir Khan esittää leffan rötösmiestä ja toista hahmoa (melkein tuli spoileri!), mutta ette te ole niin tyhmiä kuin minä, että katsoisitte näitä oikeasti. Ettehän?

Olen katsonut valitettavasti aika monta muutakin leffaa, mutta en ala niitä enää suosittelemaan. Koska ne ovat joko helvetin tylsiä tai huonoja. Nämä nyt mainitut ovat suurimmalta osin ainakin viihdyttäviä ja jopa hauskoja. Ja riittoisia. Näistä mikään ei taida olla alle kahta tuntia.

Laitetaan tähän loppuun vielä varoittavaksi esimerkiksi Dabangg tanssi:



Joku vielä saattaa miettiä, että mihin jätkä unohdit esimerkiksi Sholayn. En ole katsonut sitä, mutta kaverit on ja on kuulemma todella tylsää paskaa. On siinä kuitenkin tavallaan hassu Hitler ja "Jee nussittiin"-biisi. Jes.


Annan tähän vielä helpon tavan arvostella Intialeffa:
(Tappelut + tanssit) / 2 = leffan arvosana 0-5 asteikolla.

Plussia saa antaa, jos roistoa kutsutaan rascaliksi (vaikka se olisi multimurhaaja raiskaaja) ja kunniaitsemurhista.

Livergy classic formal shoes-turkkikengät

Heippa hei kaikki säästeliäät lukijat. Tänään arvostelussa otsikonmukaiset "stiflat", eli suomeksi kengät. Huomasitte varmaan tämän läpinäkyvän yritykseni vedota nuorisoon käyttämällä slangia. Nykynuortenkin on hyvä oppia säästämään ja kuluttamaan kohtuudella.

Hinta taisi olla piirun alle 40 euroa. Se on mielestäni ihan kohtuullinen hinta Italiassa valmistetuista nahkakengistä. Värivaihtoehtoina musta tai ruskea. Laatikko tarjoaa tuotteesta hieman vaihtelevaa informaatiota riippuen minkä kielisen selosteen lukee. Ilmeisesti näitä kenkiä on tarjolla ainakin seitsemän erikielisen maan lidleissä.

Englanninkielinen tuoteseloste kertoo, että kyseessä on "formal shoes" muodolliset kengät. Täysin ymmärrettävää, kyllähän näitä viralliseen tilaisuuteen voisi harkita jos tahtoo tosi pahasti muotimyrkyttää.

Seuraavana on suomenkielinen kuvaus: Nauhakengät. Myöskin totta. Nauhathan näissä on, mutta nyt ei lainkaan vihjata, että missä tilaisuudessa näitä kannattaisi käyttää. Itse ajattelin käyttää karaokessa ja jossain epävirallisemmissa viinanjuontijuhlissa. Eli tuoteseloste meni vähän yleismaailmallisempaan suuntaan. Käytä missä huvittaa, nauhakengät.

Ruotsinkielisessä selosteessa mennäänkin jo syvempiin vesiin sillä kuvaus on lågskor, jonka tulkitsen "matalavartiset kengät". En ole lågskor termiä ennen kuullut ja google translate antaa låg sanalle käännökseksi alhainen. Kuvanhausta löytyy monenlaisia miesten ja naisten matalavartisia kenkiä, eli nämä ovat siis ruotsalaisille matalavartiset kengät. Ei tarvitse käyttää muodollisissa tapahtumissa vaan voi käyttää vaikka arkena. Hieno homma. Ruotsalaiset ovatkin tunnetusti meitä parempia ihmisiä ja satsaavat arkeenkin kuin juhlaan. Vau.

Tanskalainen tuoteseloste on yksinkertaisesti: Sko. Kengät. Tarvitseeko muuta sanoa? Ei kai.

Ranskaksi nämä kengät sitten ovatkin chaussures de ville eli juhlakengät. Tässä on selkeästi osattu ottaa eri Euroopan maiden kulttuurierot huomioon kenkien käytössä. Ne kengät, jotka ovat tanskalaiselle tai ruotsalaiselle vain peruskengät ovatkin ranskalaiselle miehelle juhlakengät. 

Hollannin- ja saksankielinen kuvaus on Business schoenen/Businessschuhe. Eikö oikein luiskahda kielenpäältä tuo saksan sana? Viisi konsonanttia peräkkäin vau. Eli hollannin ja saksan pirulaisille nämä ovatkin bisneskengät. Mitä helvettiä? Koittakaa päättää saatana.

Italialaista selostetta ei ole, joten näiden kenkien perimmäinen käyttötarkoitus jää nyt mysteeriksi. Formal shoes on kuitenkin nostettu laatikon otsikkoon, että ehkä nämä ovat sitten viralliset/muodolliset kengät.

Laatikko kehuu, että mukavat, laadukkaat ja tehty laadukkaasta lehmän nahasta. Kukapa minä olen kiistämään, kerran olen näillä kävellyt 200 metrin päähän baariin ja takaisin. Ihan mukavat jalassa. Varmaan hiertäisivät pidemmällä matkalla, mutta tarvitseeko tällaisia kenkiä pitkälle lenkille sitten laittaa?

Ulkonäöstä en rehellisesti oikein osaa sanoa, että ovatko hienot, rumat vai jotain siitä väliltä. En kyllä neljää kymppiä enempää näistä maksaisi sen verran härskit ja oman tyylin ulkopuolelta ovat. Tuo suippo kärki vielä lisää Lähi-itä/Itä-Eurooppavaikutelmaa. Itseasiassa hiljattain katsomassani intialeffassa Don 2 päähenkilöllä oli lähes samanlaiset, mutta mustat kengät, kun hän painoi työkoneen kaasupoljinta runtatakseen vihollisensa auton. Samalla ukolla oli myös nahkatakki villakangastakin alla ja nahkainen kauluspaita.

Voisin kyllä kuvitella, että intialeffan päähenkilö tai venäläinen tehtaanjohtaja käyttäisi juuri tällaisia kenkiä. Että inkkarileffalarppaukseenkin näitä voin suositella. Myös venäjän työmatkoille taidan laittaa juuri nämä kengät. Muistaakseni myös erään Itä-Eurooppamatkan virolaiset bussikuskit suosivat tämän tyylisiä popoja.

Syvällisempää sisäänajoa en näille vielä ole tehnyt, mutta uskallan jo nyt antaa arvosanan ja se on 3½/5, koska eivät nämä kuin hanskat istu jalkaan ja 40€ on vähän turhan ronski hinta lidlin kengistä. Kuten monissa muissakin lidlin kengissä niin näissäkin on myös vähän kapea lesti, leveäräpyläiset varokoot.

Die Türkishe... Jeden tag so schnell! HAHHAHA!

Tässä on nyt jauhettu pitkästi miesten muodista, niin tasa-arvon nimissä ajattelin kertoa myös juuri oppimastani naisten muoti-ilmiöstä. Nimittäin pyhäpäivän teemakynnet. En olekaan aiemmin antanut tälläiselle ilmiölle ajatusta, mutta eräs viehättävä neitonen esitteli uudenvuodenkynsiään, jotka olivat kuin tähtitaivas, josta sataa ilotulitteiden hileitä.

Antaa ajatusta, oliko tuo nyt ihan karsea anglismi? Ehkä? Lähettäkää palautetta tuonne laatikkoon niin mietitään yhdessä miten sen asian olisi voinut paremmin ilmaista.

Aloin miettiä, että mille kaikille juhlapyhille voisi olla omat teemakynnet. Juhannukselle? Pääsiäiselle? Joululle? Mitä joulukynsissä olisi? Kuusia tai Jeesus-lapsi? Miettikääpä miten kiva olisikaan Jeesus-lapsi seimessään jokaisen kynnen päässä tai roihuava juhannuskokko! Vau. Tässä täytyy vaan muistaa se, miten paha etikettivirhe on laittaa vääränlaiset kynnet. Itsenäisyyspäivän vastaanotolla on varmaan ihan hyvä jos on Antti Rokka ampumassa itänaapuria-kynnet, mutta ei herranjestas sentään vappuna. Muistakaa siis naiset, ettette laita pääsiäistipuja jouluksi!

Kuvassa uudenvuodenkynnet. Valitettavasti itsenäisyyspäivän Rokan Antti-kynnet oli jo liuotettu pois. Niissä kuulemma luki: "Kuule, vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane."

Nonna Mia-tuorepesto

Moi. Tämmönen vieno ja arka moi, kun olen vähän nuhainen. Tänään arvostelussa Lidlistä ostettu tuorepesto. Oikeasti minun piti laittaa tämä pestopurnukka uuniloheen, jota kokkasin viikonloppuna kavereille, mutta pääsi unohtumaan. Sori jätkät.

Tämä ei ole oikeastaan ihan hirveän halpaa verrattuna vaikka rainbowin kahden euron pintaan olevaan 190g pestopurnukkaan. Pirkka on jotain 2,5€ ja sekin on isompi purnukka. Lidlin tuorepesto maksaa 1,29€ ja purnukka on vain 90g. Kilohinta siis on rainbowissa halvempi ja pirkassa about samoissa.

Tahdoinkin nostaa tämän tuotteen esiin siksi, että tämä on näin helvetin hyvää! Juuston ja basilikan aromit suorastaan räjähtävät suussa raikkaina, vailla rainbowin teollista aromia. Pirkka on vähän parempi kuin rainbow, muttei lähellekkään näin hyvä kun Nonna Mia-pesto. 1,29€ ei ole kovin suuri lovi lompakossa, etenkin jos olet yksinasuja. Itselläni nimittäin noista isommista purkeista menee väistämättäkin aina osa roskiin, kun sitä ei 200 grammaa tarvitse mihinkään ruokaan itsekseen lapioida.

Sopiva pakkauskoko ja huikea laatu siis nostavat tuotteen erittäin kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Maun puolesta voin suositella lämpimästi. Itse turautin tätä herkkusienipastakastikkeen sekaan ja "ei voi  muuta sanoo kuin hattuu nostaa". Joihinkin ujompiin ruokiin tämä saattaa olla jopa liian tykkiä. Voisin kuvitella, että liiallisella käytöllä on mahdollista peittää esimerkiksi kalaruokien hienostuneemmat aromit.

Maulle 5/5, pakkauskoolle 5/5, hinnalle 3½/5, keskimäärin siis arvosanaksi 5-. Vau! Ei muuta kuin ostoksille.

Vau pestoo.

Mitä te sontiaiset vielä kyyläätte? Arvostelu loppui. Menkää kotiinne tai muille internetsivuille.






















Oikeesti. Menkää.

















Ei täällä ole enää mitään.
























Ei salettiin ole.



















No on kuitenkin. Elikkäs tiedättehän tämän fuckbuddy termin? Että on joku panokaveri. Joo tiedätte te. Joku toope lanseerasi myös hugbuddy termin, ihan hauska idea sekin, mutta minulla olisi uusi vielä parempi. Nagbuddy! Jokainen ihminen tarvitsee silloin tällöin vähän kiukkuista nalkutusta, kun mopo lähtee vähän liiaksi käsistä ja örpsäyttely on liian aktiivista. Parilla käyminen venähtää liian monesti jatkoilla örveltämiseen. Siksi jokaisella pitäisi olla nalkutuskamu! Vastakkaisen sukupuolen edustaja joka nalkuttaisi kuin tyttö/poikaystävä, joka on niin kovin kiukkuinen, kun olet törttöillyt liikaa.

Eikö oliskin kiva näin tipattoman tammikuun kynnyksellä, että joku nalkuttaisi teille alkoholisteille siitä, kun taas lähti mopo käsistä ja baarissa teellä käynti vaihtui hirveisiin apinatumuihin? Nalkutuskaveri kaikille! PS: Saa nalkuttaa jos näkee minut hirveässä humalassa rahjustamassa "kerhohuoneelle".