100. Postaus. Grillimaisteri gourmet lager

Voitteko uskoa? Näitä paskaröpellyksiä on jo sata! Juhlistankin tätä merkkipaalua palaamalla juurille ja arvostelemalla halvahkon oluen. Vieläpä lidlistä.

Grillimaisteri tuotesarjaan on tullut taas uutuuksia. En perehtynyt niihin tällä kertaa tarkemmin, mutta voin palata asiaan myöhemmin jos jotain mainitsemisen arvoista  löytyy. Ainakin joku grillimix makkarapaketti oli hyllyssä, mutten tutkinut sitä sen enempää.

Tämän kertainen tuote on grillimaisteri gourmet lager. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä nyt on, mutta luettuani etiketin laitoin pullon koriin. Etiketti kehuu oluen olevan tumma ja täyteläinen täysmallasolut. Yllättäen humalalajikkeet on mainittu: saaz, hersbrücker ja magnum. Teinkin asian tiimoilta hieman tutkimustyötä aikaisempien tietojeni lisäksi.

Saaz on käsittääkseni tsekkiläinen mm. pilsner urquellissa käytetty humalalajike, joka tuo sille tyypillisen yrttisen, ruohoisan ja hieman kannabismaisen aromin. Se ei ole kovin katkeropitoinen, mutta aromikas.  Eikä sen tyypillinen aromi ole tässä oluessa erityisen pinnalla. Se tuntuu kuitenkin positiivisesti jälkimaussa.

Saksalainen magnum-humala taas ei osallistu erityisen voimakkaasti aromiin, mutta tuo ilmeisesti hyvin katkeroa. Hersbrücker onkin taas enemmän aromihumala ja ilmeisen suosittu saksalaisissa oluissa ja ilmeisen dominoiva maku tässä nimenomaisessa olueessa.

Lasissa olut ei lopulta olekaan niin tumma kuin odotin. Maistopuolelta sanoisin, että tämä olut on melko miedon tuoksuinen ja maistuu hyvin saksalaiselta humalointinsa puolesta. Tämä on ruokajuomaksi varmaan oikein sopiva. Luulisin, että potkii paksumpienkin grilliruokien alta, mutta ei ole "suomalaiseen makuun" liian katkera. Maltaisuudessa on pientä mukavaa makeutta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan mene ihan maaliin. Vetisyys vaivaa olutta eikä humalointi kanna loppuun asti. Makua vaivaa myös pieni metallisuus, kuin säilyketölkkiä maistaisi. Tämä viitaisikin siihen, että tämä saattaa olla laitilan tekemä tuote. Tähän viittaa myös laitilamainen repäisykorkki. Internet-ihmiset veikkailivat, että erään lapparin tuotteen resepti olisi lähellä tätä, mutta makumuistikuvieni mukaan nämä eivät maistu samalta.

En uskaltaisi lähteä tätä nykyisellä 2,2€/0,33l hinnalla suosittelemaan täysin varauksetta. Onhan tämä hieman ärhäkämpi kuin perus grillimaisteri lager tai vaikka koffi, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan kovin erikoinen vaikka yli puolet halvemman nobelanerin rinnalla. Humalointikin on lidlin saksalaisissa peruslagereissa melko saman makuinen, eli parempi kuin keskimääräisessä kotimaisessa bulkissa, mutta ei mitään ihmeellistä, että siitä maksaisi lisähintaa.

Arvosanaksi annan tälle kötöstykselle 2½/5. Yllätävän vähän, mutta olen tullut ronkelimmaksi ja tämä oli vähän kallista näin yllätyksettömäksi tuotteeksi. Muutamakymmentä senttiä lisää niin saat ison tölkin keisari 66 apaa, tai pilsner urquellia.

Taustalla erinomain lohisalaatti.

Tahtoisitteko ehkä kuulla jotain hassuja juttuja tähän lopuksi? Onhan tämä sentään juhlallinen sadas postaus.

Mutta en minä nyt oikein keksi mitään. Ehkä minä sanon vain, että jee jee. Mut ei maksimaalinen jeejee, kun se on Eppu Normaalin käppäsuomirokkia eikä sellaista kuuntele, kuin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa syntynet teinivuotensa kasarilla eläneet kulahtaneet vanhukset. Lisäksi maximum satan biisi on huonompi kuin TOTAL SATAN. Siksi sanonkin teille: "Totaalinen Jee Jee". En muuten tajua miksi tuo youtube video on 9 minuuttia pitkä vaikka biisi on vain neljä. Ehkä siellä on lopussa jotain kullinheiluttelua. Kannattaa ehkä katsoa. Itse en jaksa tarkistaa.

Squier Vintage modified Bass VI

Bass vi on 30" kuusikielinen baritonikitara, joka on yleensä oktaavin kitaran standardivirettä matalammassa vireessä. Tällaista bassoa ovat käyttäneet mm. Jack Bruce ja Robert Smith.  Tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen hybridi, että sillä luonnistuvat jokseenkin hyvin molemmat tontit. Ristossa ja Pariisin keväässä olen myös nähnyt bass vi:n basistin kourassa, kun Curessa se useimmiten näyttäisi olevan käytössä kitarana.

Tämä squierin versio on lähempänä alkuperäistä versiota kuin fenderin pawn shop sarjan kalliimpi kötöstys. Fenderin versio maksaa reilut 800€, kun tämä indonesiassa valmistettu squier vain 350€. Laatu toki maksaa ja squierissa on toki jonkinlainen halpiksen fiilis. Vaikka soitin on nätti ja viimeistely näyttää oikein hyvältä ei se ole paketista oikein minkäänlaisissa säädöissä. Matala E ei meinannut soida oikein mitenkään. Olen lukenut netistä, että tämä on näissä yleinen ongelma. Väänsinkin heti kaularautaa vähän löysemmälle ja nostin E-kielen tallapalaa. Nyt alkoi soida paremmin, mutta tuntuu, että ensiasennussetissä E-kieli on vain liian löysä ja tahtoo silti vähän rämistä. Kielet joutui siis säätämään vähän korkeammalle kuin olisin itse tahtonut. Voihan kaula olla myös propelilla, mutta ei se omaan silmääni näytä siltä. Ongelmiahan voi olla vaikka mitä esim vituillaan oleva kaulakulma, mutta uskon tämän ratkeavan jo paksummilla kielillä. Verrattuna bassoon tämä vaatii myös hieman kevyempitatsista ja kitaramaisempaa soittoa, muuten nimittäin rämisee ja paljon. Myös nauhanpäät törröttävät törkeästi.

Fyysisiltä mitoiltaan tämä on käytännössä melkein saman kokoinen kuin jazzbasso. Vaikka kaula on lyhyempi on runko saman kokoinen kuin jazzbassossa. Kun soittimet asettaa rinnakkain on jasso pari senttiä korkeampi isomman lapansa takia, satulat ovat aika samalla korkeudella. Kaula on tässä hieman jazzbassoa kapeampi ja ehkä pienikätiselle helpposoittoisempi. Kieliväli on sen verran kapea, että bassomainen sormisoitto on hankalampaa ja vaatii kevyempää ja tarkempaa näppäilyä. Steve Harrismainen mäiskyttely ei oikein luonnistu. Kaula on profiililtaan oikein käteen käypäinen ja mukavasoittoinen.

Hitler tyyny hyväksyy.

Talla on vähän kehnosti suunniteltu. Se rämisee jonkin verran soittaessa ja intonaation säätöruuvi ottaa kieleen kiinni jos tallapalaa nostaa ja ruuvin ruuvaa ääriasentoon. Todella kurja suunnitteluvirhe, mutta halpa hinta johtaa kompromisseihin jossain. Hienovireen saa kuitenkin ihan soittokelpoiselle tasolle näinkin. Lisäksi tuntuisi vähän siltä, että tallapalojen ruuvit pyörivät itsekseen löysempään suuntaan. Tallan voi kuitenkin vaihtaa täysin kivuttomasti ja sen varmaan teenkin. Satula on perus halpis soitinten tapaan muovia. Ehkä senkin vaihtaminen parempaan voisi auttaa. Sen viimeistely on kuitenkin kohtuullinen ja se on viilattu aika sopivaksi.

Positiivisia asioita kuitenkin löytyy enemmän kuin negatiivisia. Soitin soi heti todella selkeästi ja voimakkaasti akustisesti. Soundi on myös vahvistimen kautta oikein hyvä. Itseasiassa ihan helvetin hyvä. Eivätkä akustisesti kuuluvat särinät tule vahvistimen kautta niin häiritsevästi. Etenkään jos soittaa säröllä. Mikrofonitkin ovat aika hyväsoundiset enkä näkisi mitään tarvetta lähteä vaihtelemaan niitä. Kiertoherkät ne ovat jos oikein kovalla säröllä soittaa. Tämä ei välttämättä ole huono asia, hallittu kierto on kaunista, mutta hallitsemattomuuden raja on tässä aika lähellä.


Tässähän on myös vibratalla. Miettikääpä: vibra bassossa. Aika roisia. Soitin tuntuisi pitävän vireen kammetessakin. Harvemmin bassolla tarvitsee kunnolla "divebombata", eikä se tällä täysin onnistuisikaan, mutta pientä rautalankahenkistä vibraa saa sointuihin oikein kivasti. Kolmiäänisiä sointuja tällä onkin oikein hyvä soittaa ja ne kuulostavat kivalta.

Säätimet joo. Siinä on ja se tallanpirulainen.

Säätimet löytyvät aika mukavasta kohtaa ja niihin on helppo päästä käsiksi soitonkin aikana. Tässä on jokaiselle mikrofonille oma on/off-kytkin. Neljäs kytkin on bassotaajuuksien leikkausta varten. Se leikkaakin taajuuksia todella reippaasti jolloin tällä voi soittaa huoletta kitaravahvistimeen. Soundi on silti oikein kiva. Potikat ovat perinteisesti äänenvoimakkuus ja tone, elikkä äänensävy. Fenderin pawn shop bass vi:ssä on viisiasentoinen kytkin, jolla ei ehkä saa kaikkia samoja kombinaatioita kuin tällä (esimerkiksi kaikki mikit päällä yhtäaikaa), eikä siinä tainnut olla tuota bassokuristajaa. Lisäksi siinä on tallassa humbuckeri.

Parasta tässä on kuitenkin se kuten taisin jo mainita, että soitin kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Kaikki samat bass vi soundit joita kuulet vaikka the curen levyillä on mahdollista saada tästä. Se miten helvetin hyvältä tämä kuulostaa tulee kyllä täysin yllätyksenä.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos pelkäät soittimen säätöä niin kannattaa tämän ostoa harkita pari kertaa. Saattaahan sitä vastaan osua suoraan hyvä yksilö. Kannattanee käydä testaamassa. Soundin puolesta ei ole mitään valittamista, jos tarvitset bass vi-soundit niin tästä ne saat, kunhan vaan jaksat vänklätä soittimen sellaiseen kuntoon, että pystyt sillä vetämään. Arvosanaksi annan puutteista huolimatta 3½/5, ongelmat korjattuna varmaan 4½/5 pitopeli.

Päivitys 14.5.2014. Halonen custom guitarsin jehu Jarkko sääti tämän. Nyt kelpaa. Hän väänsi kaularautaa kireämmälle ja tallaa pystyyn suhteessa. Kielet sai kivan alas ja aika rämisemättömiksi. Tallakaan ei rämise niin pahasti kuin luulisi. Resonointi tulee jostain muualta, ehkä pleksin alta? Nauhanpäiden törrötystä mies kirosi kovasti. Satula oli kuulemma tehty oikein. Näiden pikaisten säätöjen jälkeen voin antaa arvosanaksi hintalaatusuhteen huomioiden 4/5. Jos nauhanpäät olisi viimeistelty kunnolla olisi tämä 4½/5.

Lopuksi vielä video, jossa joku krapulainen turvoukkeli soittaa tärisevillä käsillään näytteeksi vähän curea ja sitten pörinää jubilee marshallin läpi. Ensin kaksi näytettä bassotaajuuksien kuristuksella talla ja keskimikillä ja sitten loput ilman kuristusta talla ja kaulamikillä.






Tuo pullukka ukkeli soittaakin muuten muutamaa tällaisen erinomaisen bändin riffiä, jonka levyn voitte kuunnella ja hankkia täältä. http://electricvoidsummoner.bandcamp.com/

Behringer VM1 - Vintage time machine

Elikkäs! ELIKKÄS! Sanon vielä kerran: elikkäs. Jos aikoo sanoa jotain tärkeää niin kannattaa aloittaa sanomalla elikkäs. Näin saat kaikkien huomion, että nyt on tulossa tärkeää asiaa. Ostin kaverilta tällaisen halvan rutuefektin. Tämä maksaa uutena saksalaisten verkkokaupassa 53€ ja käytettynä maksoin 30€.

Behringer-yritys on käsitykseni mukaan alkujaan saksalainen. Saksalainen kuten lidl, eli ollaan heti oikeilla jäljillä hyvyyden ja halpuuden suhteen. Saksalainen soitinlaitekötöstelijä Uli Behringer, joka tämän yrityksen on ehkä (tai sitten ei) perustanut on kirjoittanut äärettömän pitkän tarinan aiheesta yrityksen nettisivuille. En jaksanut nyt lukea sitä kertoakseni teille asiasta yhtään enempää. Oletan, että Uli itse on perustanut firman, koska on antanut sille oman nimensäkin. Voitte ehkä lukea tuon tarinan itsekin jos kiinnostaa. Behringer on kunnostautunut erityisesti valmistamalla halpoja kopioita muiden soitinvempeleistä. Efektejä, vahvistimia, ties mitä. Tämän efektipedaalin esikuvana on toiminut electro harmonicin memory man. Tämä on kuulemma esikuvaansa parempi siksi, että tämä toimii normaalilla 9 voltin muuntajalla.

Kotisoiton röppövehkeet.

Laite on hintaansa nähden yllättävän jämpti metallirasia, jossa on mukavan kokoiset ja sulavat potikat. Edellinen testaamani behringer oli karsea muovirutku. Tämän laitteen pohjassa kerrotaan, että valmistettu kiinassa.

Laitteesta löytyvät säätimet ovat: level, joka käsittääkseni ainakin normaaleissa delay-pedaaleissa säätää toistettavan äänen voimakkuuden. Mix, joka on siis blendipotikka, jolla voidaan säätää märän ja kuivan signaalin suhdetta. Vääntämällä tämän täysille ei alkuperäistä ääntä kuulekkaan. Ainostaan kaiutetun. Feedback, takaisinkytkentä, jonka tarkoitus käsittääkseni on määrittää toistojen määrä tai ainakin kuinka pitkään ja voimakkaasti signaalia toistetaan ennen sen vaimenemista. Kun tämän säätimen kääntää yli puolen välin on laite mahdollista saada oskilloimaan, eli vahvistamaan signaalia hallitsemattomasti, jolloin saamme aikaan vitummoista mölinää. Delay potikka säätää luonnollisesti viiveen pituutta. Tässä vempeleessä maksimi on 550ms.

Lisäksi tässä on tarjolla chorus/vibrato, sekin yhden potikan takana. Kumpaako halutaan valitaan laitteen perseessä olevasta kytkimestä. Tästä saa todella epämiellyttävää vouvausta ja hieman rauhallisempaa vatkausta, jopa sellaista melko käyttökelpoista, jolla voisi kuvitella soittavansa pink floydia tai jopa smithsiä. Toinen asetus vatkaa hitaammin ja toinen nopeammin.

Epämääräisen älämölön lisäksi tästä on tosiaan mahdollista saada useampikin melko käyttökelpoinen soundi. Lyhyt kaikumainen tuplaussoundi, kantrihenkinen slapbacksoundi ja sitten härskimpiä pidempiä kaiutuksia. Lisäksi pidemmällä kaiutuksella ja feedbackilla on mahdollista sitten soittaa harmonioita itsensä kanssa ja volista postrock henkisesti. Katsokaa huono patterimarshallin läpi vedetty demovideo jonka kuvasin samalla, kun katsoin big bang theorya. niin saatte jonkinlaisen käsityksen niistä muutamasta järkevästä ja järjettömästä soundista, jotka osasin ruuvata laitteesta pihalle.

Oletteko muuten miettineet tällaista, että Leonard on välillä todella mulkku Pennylle. Yleensä vielä tosi vähästä. Äijä ulisee ja vittuilee, kun naisella on ollut esimerkiksi eksä. Sitten se vielä mököttää ja tosi pitkään. Big bang theory, eli suomeksi "rillit huurussa" on muutenkin sellainen sarja, että välillä vähän hävettää katsoa, kun on niin huono, mutta kuitenkin joka jaksossa tuntuu olevan joku sellainen pelastava vitsi, joka sen verran naurattaa, että sarjan katsomista jaksaa.Vai voinko samaistua sarjan nörttiukkeleihin ja katson sen vuoksi? Jääköön tämä mysteeriksi.
 
Tuosta laitteesta vielä sellainen, että sehän on ihan yllättävän hyvä. Etenkin tuollaiseksi halvaksi kikkareeksi. Ainoa asia mitä jäisin erityisesti kaipaamaan on tap-tempo delayn säätöön. Kävisi hirveän hyvin tuohon livesoittoon tuollainen ominaisuus. No kaikkea ei voi saada. Yhyy.


Huomaatteko, että kun soittelee vaan kotona itsekseen niin ei tule soitettua mitään järkevää oikeaa. Vaan pelkkää paskaa tilutusta. Soittakaa bändissä niin opitte soittamaan jotain järkevää ja kunnollista. No okei, noita epämusikaalisia star trek ääniä aion vetää doomibändissäkin.

Livergy M. P. P. Project tennarit.

Muistatteko sellaista juttua, että suurin osa saksalaisista oli joskus 70 vuotta sitten natseja? Varmaan koulussa opetettu. Sellaisia tyylikkäitä Hugo Bossin asussa kulkevia kivenkovia sadisteja, rasisteja ja fasisteja (jos siionistimediaan on uskominen, en tiedä). Sitten ne hävisivät sen Puolan aloittaman sodan, jota myös toiseksi maailmansodaksi kutsutaan. Sitten natseja ei enää ollutkaan oikein missään.

Mitenkähän vaikeaa oli vuosien tottumuksen jälkeen alkaa tervehtimään kavereita ilman, että karjaisee "HEIL HITLER!". Kuvitellaanpa Hans kävelemässä sodan jälkeen kadulla, matkalla vaikka lidliin. Vastaan tulee Hermann ja Hans alkaa nostaa oikeaa kättään tervehdykseen ja huulilta on pääsemässä "Heil...", mutta hän tajuaakin mitä on tekemässä ja taittaa oikeaa kättään kyynärpäästä tervehtiessään ja mumisee tervehdyksen lopun. "Heilllll..guten tag!"

Tai miettikääpä vaikka lapsia. Hitler Jugendin nuoria jotka ovat oppineet jo pienestä pitäen hyville tavoille. Nyt opitut tavat jotka niin syvään ovat juurtuneet pitääkin opetella pois. Heil Hitlerin huutelu taisi muuttua aika pian sodan jälkeen laittomaksi. Kuinkahan moni joutui putkaan tai sai sakot unohdettuaan vaikka hieman kännissä, että enää ei jumalauta heilailla. Ei edes helluntaina.

Natseista ja saksalaisista päästäänkin itse asiaan. Eli lidliin. Lidlistä ostin otsikonmukaiset keinonahkaiset vuorelliset converse tyyliset tennarit. Hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Odotukset tuotteen keston suhteen eivät ole järin korkealla, mutta tähän hintaan nämä tuntuvat jalassa ja näyttävät yllättävän kelvollisilta. Ostin joskus ihan kenkäkaupasta täysin vastaavat popot maksaen niistä ainakin 30 euroa. Nämä ovat vähintääkin yhtä hyvät kuin ne. Hintalaatusuhde on siis erittäin korkealla.

Tarjous on voimassa keskiviikkoon asti, että hopihopi kenkäostoksille jos tällaiset talvimallin halpistennarit kiinnostavat. Väreinä musta tai ruskea. Arvosanaksi annan 4/5 korkean hintalaatusuhteen vuoksi. Laitan vielä bonukseksi kuvan itsestäni ilman housuja:

On minul oikeasti housut jalassa. Kuvassa on muuten nyt ne MPP tennarit.

Tiedättehän ne internetin tyypit jotka kirjoittelevat sekavia. Tässä on minusta muutama internethulluuden aste. Ensimmäinen on vain sekavat ja häiriintyneet kirjoitukset blogeihin ja ehkä foorumeille. Toinen aste on bannien saaminen eri  foorumeilta, minkä jälkeen kohkataan vain blogeissa ja kolmas aste on postata nettiin munakuva. Siis kuva omasta kikkelistä. Alanko jo pikkuhiljaa lähestyä kolmatta astetta? En tiedä.

Matsui SMW17 mikroaaltouuni

Muistatte varmaan edellisestä kirjoituksestani, kun kehuin, että  yritän skarppailla kirjoittamisen suhteen. No en näköjään sitten, kun aloinkin taas harrastaa. Kävin esimerkiksi kävelylenkillä sunnuntaina. Olen kuitenkin käyttänyt merkittävästi aikaa ja vaivaa ajatustyöhön, joka on tämän kirjoituksen takana. Olen myös testannut arvosteltavaa tuotetta useita viikkoja. Tämän täytyy siis olla yksi parhaista kirjoituksistani pitkään aikaan? Enpä usko. Tänään siis arvostelussa 1947 Roswellista saatua ufo-teknologiaa, joka on tuotu suuren yleisön käyttöön.

Matsui mikroaaltouuni on halvin gigantista saatava mikroaaltouuni. Edellinen ilmaiseksi Jarkolta saatu samsung mikro räjähti. Salamat vaan löivät ja laite kuoli. Sittemmin opettelin elämään ilman mikroaaltouunia ja tulin toimeen ihan hyvin. Meni kuukausia, kunnes sitten eräänä päivänä gigantissa katsoin, että kaipa tuon mikrouunin voisi ostaa, kun on sen verran halpa: 49 euroa. Laitoin mikroaaltouunin paikalleen ja huomasin, että en muista käyttää sitä, kun olin tottunut elämään ilman. Huoh!

Laite itsessään on valkoinen ja melko normaalin eli sopivan kokoinen. Sisään mahtuu isokin lautanen. Tuotetiedot kertovat, että tilavuus on 17 litraa. Laitteen maksimiteho on 700W. Tämä on hieman vähän verrattuna kalliimpiin laitteisiin, mutta minulla ei ole kiire.  Hyvä puoli tässä  vähemmässä tehossa on se, että tämä ei käräytä mikropopcorneja kuten työpaikkani mikro. Jumalauta mikä jäätävä persekäry tulee palavista mikropopcorneista. 2 minuuttia ja tulipalo. Saatana.

Mitään grillivastusta tai muuta turhuutta laitteessa ei ole. Laitteen säätimet ovat parhaat mahdolliset. Ei mitään digipaskaa, vaan kaksi rullaa. Teho ja aika. Näitä kääntämällä mikrouuni lähtee tulille. Voiko simppelimpää ja parempaa systeemiä olla? Ei. Kaikki ne diginäytöt miljoonalla nappulalla ovat täyttä hevonpaskaa. Kaikissa mikroaaltouuneissa pitäisi olla vain ja ainoastaan kaksi rullaa. Toinen teholle ja toinen ajalle. 5/5 käyttöliittymä. Mikron lautanen pyörii jos jäitte vielä tätä miettimään.

Laite tekee siis sen mitä lupaa riittävällä onnistumisprosentilla, joka on tässä tapauksessa 100. Ruoka kuumenee helposti ja nopeasti. Halpa hinta ja toimivuus lunastavat tälle vempeleelle arvosanaksi 4½/5. Täysiä en anna siksi, koska tehoa saisi olla ihan hitusen enemmän. Miksikö? Koska enemmän on enemmän.

Kadehtikaa mikrossa olevaa upeaa adventure time mukiani.

Oletteko huomanneet, että Jyväskylän alakaupungilla on poikkeuksellisen paljon kirkkoja ja muita uskonnollisia pytinkejä? Olen varma, että ne on rakennettu kaupungin läpi kulkevien ley-linjojen mukaan. Kyseessä on kilometrien mittaisia suoria linjoja maastossa muinaismuistojen (useimmiten uskonnollisia paikkoja) välillä. Näiden Jyväskylän uskonnollisten rakennusten välille on helppo vetää suoria viivoja. Usein viivan voi vetää kahden, jopa neljän rakennuksen yli. Täytyy myöntää, että en ole vielä tarkemmin kulkenut heilurin tai taikavarvun kanssa tutkimassa linjoja. Käsittäisin kuitenkin, että magneettikentät ovat linjojen suunnassa erityiset.

Tässä vielä asiaa selventävä kuva. Olen ympyröinyt uskonnollisten yhteisöjen rakennukset kuvaan.

Kuva Jyväskylän alakaupungin Ley-linjoista.

Ufot kuulemma kulkevat myös näitä linjoja pitkin. Eli tarkkailkaa taivasta, kun kuljette kartan alueella. Linjojen risteyskohdassa on havaittavissa erityisen suuria hengentieteellisiä virtauksia, joita Jyväskylän hengentieteenseura hyödyntää työssään. Olenko muuten kertonut siitä, kun hengentieteelliset keinot johdattivat viinan jäljille? Kutsuin kerran juhannuksena käteeni taikavarvun. Varpu joka tahtoi tulla näyttämään suuntaa tuli käteeni ja ohjasi minua. Löysin viinapullon ja pystyimme juomaan viinaa pidempään. Eli hengentieteiden opiskelu kannattaa aina!


Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ley-linja
(Viitattu 4.3.2014)

Lord Nelson sitruunanmakuinen vihreä tee.

Heippa vaan. Huomaatteko, että olen taas yrittänyt skarppailla tämän kirjoittamisen kanssa. Ja pyrin taas kahden postauksen kuukausitahtiin. Olen lopettanut kaikki terveelliset harrastukset kuten lenkkeilyn ja kahvakuulan. Siivoamisenkin päätin lopettaa, kun se vei aikaa blogaamiselta. Nyt sitten näiden uhrausten myötä saatte ehkä kaksi postausta kuukaudessa.

Tämä tee on lidlistä. Yllätys! Pakattu ilmeisesti Saksassa, mutta teen alkuperämaa on tuntematon. Pakkauksen seloste ei paljon informaatiota anna. Veikkaan, että tämä tee on ulkomaista alkuperää. Teuvo Hakkarainen nosti juuri kulmakarvojaan kuin olisi kuullut itsestään puhuttavan. Coctail-kutsuefekti. Pian hän tunsi kylmiä väreitä. Joku suomalainen vaaleahiuksinen, sinisilmäinen arjalaissonni siellä juo ULKOMAALAISTA teetä. Teetä, tuota hinttien litkua. Tosi mies juo kahvia, mustana tietenkin. Ei niitä sahoja teetä litkimällä poltettu vaan vahingossa.

Tässä teessä on mausteena luontaista tai sen kaltaista sitruuna-aromia. Eli ei ehkä pahemmin varsinaista sitruunaa vaan jotain majavan anaalirauhasta tai kirppupuristetta. Sitruunan kuorta kuitenkin löytyy 2%. Tee itsessään on kuitenkin oikein mukavan makuista ja sitruuna-aromi on taustalla tukemassa melko neutraalia ja helposti juotavaa teetä. Ei tämä mitään erityisen hämmästyttäviä elämyksiä tarjoa, mutta kelpo bulkkiteetä päivittäiseen litkintään.

Tämä ei ehkä tule teille yllätyksenä, mutta en nyt  muista näiden hintaa. Kahden euron pintaan ja tarjouksessa jotain 1,60€. 25 pussia teetä. Hyvä diili. Tästä on myös vanilja-arominen versio, joka ainakin on majavan pyllyllä maustettu. Se on muistaakseni parempaa kuin tämä.

Teepakkaus josta olen jo nautiskellut muutaman pussukan. Enhän arvostelisi mitään maistamatta.

Tiesittekö, että venäläiset jäähdyttävät ikiroutaa Siperiassa? Näin juuri televisiossa, että ikirouta sulaa ja öljyn tai kaasun poraaminen ei enää onnistuisi jos maa sulaisi. Ne sitten jäähdyttävät sitä. Varmaan samalla teknologialla Suomen puolustusvoimat jäähdyttävät kasarmialueitaan. Koska siellä on aina 5-10 astetta enemmän pakkasta kuin muualla lähialueella. Tämä on ihan totta. Mikkelissä 2003 aivan taatusti kasarmialueella oli metri enemmän lunta ja enemmän pakkasta.

Meinasin alkaa avautumaan pullamössö sukupolvesta enemmänkin, mutta eiköhän siitä ole jauhettu jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan kerron teille nenäkarvoistani. Ne ovat mustia, joskus täytyy saksia, kun työntyvät nenästä ulos asti. Jotkut kuulemma nyppivät niitä irti. Itseäni moinen ajatuskin inhottaa. Sakset vaan nenään: niks ja naks. Kasvaisivatpa viiksenikin yhtä tehokkaasti kuin nenäkarvani. Kasvattaisin viikset hetkessä. Olen muutenkin päättänyt, että tämä on se vuosi, kun kasvatan viikset. Ei mitään hipsteripaskaa, se on niin 2010. Nyt kasvatan vakavat aikuisviikset, koska olen aikuinen.

Nokian panimo: Keisari 66 American pale ale

Minulle tulee voimakas deja vu-ilmiö tämän arvion kirjoittamisesta. Olenkohan kirjoittanut tästä oluesta arvion jo aikaisemmin? En millään viitisi tarkistaa. Ainakin tarkoitukseni on ollut arvostella tämä kyseinen tuote. Tämä ei ole halvimmasta päästä, mutta sitäkin parempaa. Voisin ihan rehellisesti sanoa, että tämä on hintaluokkansa paras markettiolut. Tätä löytyy useimmista kaupoista varsin kohtuulliseen 2,4-2,7€ hintaan puolen litran pakkauskoossa.

Miksikö ostaisit tätä kalliimpaa olutta vaikka tavanomaisen koffin sijaan? Ensinnäkin siksi, että tämä on hyvää. Toisekseen kyseessä on kuitenkin pienehkön panimon tuote, eikä bulkkina halvinta mahdollista litkua suoltavan jättifirman. Kolmanneksi arvostan sitä, että tämä on erittäin rohkeasti humaloitu. Arvostan tätä ennakkoluulottomuutta sen suhteen, että asiakkaille ei työnnetä helposti juotavaa (eli mautonta) tärkkelyslitkua.

Jotkut muutkin kuin minä arvostavat ilmeisesti sitä, että olut maistuu. Nimittäin kesällä tämä oli paikoitellen loppunut, kun oli niin suosittua. Tahdonkin tukea olutkulttuurin kehittymistä sellaiseen suuntaan, että olueen laitetaan oikeasti järkevää makua. Keskioluen laimentaminen olisi lopullinen kuolinisku kehittyvälle kotimaiselle olutkulttuurille.

Alkon valikoimiin on tullut kolmos koff. Toivoisinkin, että kostoksi kukaan teistä ei menisi ostamaan sitä alkosta. Se vie siellä hyllytilaa kaikelta muulta mahdollisesti kiinnostavalta oluelta. Voisitte jättää muutkin suurten panimoiden perusoluet ostamatta ja kantaa ne sitten vaikka laivasta. Tukekaa pienpanimoita niin saamme jatkossakin maittavaa olutta.

Kerron vielä miltä keisarin 66 american pale ale maistuu. Jenkkityyliseen pale aleen kuuluu yleensä sitrukseen viittaava aromi, joka tulee humaloinnista. Tässä on oikein mainion aromikas ja yllättävän katkera humalointi josta voi aistia selkeästi sitruksisia aromeja ja pientä vastaleikattua nurmikkoa. Tämä kuvailu saattaa mennä vähän ohi, kun minulla ei ole tuoretta tölkkiä käsillä. Rungoltaan tämä on kevyehkö, mutta niinhän kolmosolut tuppaa olemaan. Katkeroaineita on kuitenkin onnistuttu liottamaan sekaan kiitettävä määrä. Panimo kehuukin sivuillaan EBU arvon olevan 55. Ihminen maistaa noin sataan asti. Humalalajikkeena on käytetty cascadea.

Voin suositella tätä kaikille jotka tahtovat marketista mukaansa kohtuulliseen hintaan hieman ärhäkämmin humaloidun oluen. Parempiakin saa, mutta ei oikein tähän hintaan. Hinnan ja laadun huomioon ottaen annan arvosanaksi 5/5.

Taisinkin kertoa tästä jo jossain facebook-statuksessani, mutta tahdon kertoa asiasta vielä hieman syvällisemmin. Olen nimittäin ratkaissut erään Suomalaisen urheilun ydinongelmista. Miksei arvokisoista saada tuotua kultaisia mitaleja kotiin?  Pääasiallinen syy on mielestäni siinä, että Suomi on pieni maa jonka väkiluku on pieni. Pienestä kansasta ei vaan löydy huippu-urheilijoita joka lajiin mistä mitaleja tahdottaisiin. Tämän takia kannattaisikin keskittyä ydinosaamiseen. Ja tämähän on tietenkin miesten mm-jääkiekko. Mielestäni kaikilta muilta lajeilta voitaisiin ottaa rahoitus pois ja keskittyä täysin kehittämään Suomelle voittamattoman kova jääkiekkojoukkue. Junnuille vaan rahoitusta ja tsemppiä pienestä pitäen. Kaikki yliopistojen liikuntatiedekin voitaisiin keskittää jääkiekontutkimukseen. Muut lajit voitaisiin pitää sellaisina mukavina harrastuksina, mitä voidaan leikkiä koulun liikuntatunneilla. Paitsi ehkä miesten keihäs, mutta tähän palaan myöhemmin.

Mikä etu olisi sitten siinä, että on jossain lajissa ylivoimaisesti maailman paras? Tietenkin se, ettei kukaan muista jotain ihan kohtuullisesta vähän kaikessa pärjännyttä vaan kaikki muistavat parhaan. Miettikää vaikka Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta. Se taitaa edelleenkin olla kaikista menestynein jääkiekkomaajoukkue vaikkei Neuvostoliittoa ole ollut pariinkymmeneen vuoteen! Neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat saattoivat viettää 11 kuukautta vuodesta treenileirillä. Näkisin, että sama käytäntö voitaisiin ottaa Suomeenkin. Lahjakkaimmat junnut lähetettäisiin lappiin 11 kuukaudeksi asumaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa. Jos lahjakkuudet ovat jääkiekossa niin ei niitä kannata tuhlata mihinkään koulunkäyntiin. Mestareille voidaan sitten myöntää joku urheilijaneläke aktiiviuran jälkeen ja entinen Miss Suomi tai joku perintöprinsessa morsiameksi.

Kaikista ei kuitenkaan ole jääkiekkoon ja sehän on talvilajikin. Ehkä tarvitaan yksi kesälaji mitä dominoida ylivoimaisesti. Ja tämähän on tottakai miesten keihäänheitto. Geenitekniikka on jo niin pitkällä, että Seppo Räty voidaan kloonata. On aivan turhaa lähteä etsimään uutta yhtä lahjakasta miestä. Kloonataan vaan Seppo joka laitetaan treenaamaan ja kentälle. Keihäänheitto on kuitenkin loukkaantumisherkkä laji. Siksi Seppoja voitaisiin kloonata kaksi tai ehkä kolmekin. Kun yksi Seppo rikkoo olkapäänsä tai maksansa astuu toinen esiin. Kuin mustanaamio Seppo Räty dominoi keihäskenttiä ainakin vuosikymmenen toisensa jälkeen aina uudestaan. Heittävä Seppo, mies joka ei kuole koskaan.

Seppohan on itseasiassa kuin Suomen kapteeni amerikka. Kloonaamalla Sepoista vaikka 5000 päinen ammattiarmeija voitaisiin yleinen asevelvollisuuskin lakkauttaa ja käyttää ne rahat johonkin vähän järkevämpään, kuten vaikka mm-jääkiekkoon.

Tällä samalla kloonauslogiikalla voitaisiin jatkaa ja kloonata muutama Jutila. En ole täysin perillä sallivatko kansainvälisen jääkiekkoliiton säännöt sen, että joukkue koostuu täysin maailman parhaan jääkiekkoilijan klooneista. Ehkä tämä menisi läpi vuoden tai kaksi, kunnes keksittäisiin kieltää tämäkin. Kaikki hauska pilataan.

Tässä kuva keisari 66 oluesta, Seppo Rädystä ja Timo Jutilasta.

Piirsin ton kolmannen kuutosen tohon itse. 666, tajusitteko pedon luku hehe. Heil satan.