Nyt, kun kaikki kannamme yhdessä kortemme kekoon korona-virusta vastaan nököttämällä kotona ja käymällä kaupassa mahdollisimman harvoin on hyvä punnita mitä ruokia kannattaa kaappiin ostaa. Mikä säilyy, mikä on hyvää ja halpaa?
Puolivalmisteet ja pakasteet ovat toki houkuttelevia, mutta nythän meillä on aikaa panostaa kunnolliseen kokkailuun. Ei saa käydä salilla, konserteissa taikka örveltämässä baarissa. Työtkin voi hoitaa etänä jos on tällainen korkeakoulutettu, fiksu ja vastuullinen, kuten minä olen. Näinpä aikaa jää käsille aivan tuhottomasti. Siksi tässä kirjoittelen tätäkin, ettei paholainen ota näitä käsiä vaikka runkkailukäyttöön.
Vajaa pussillinen kuivattuja kikherneitä.
Katselin ruokakaupassa, että kuivatut kikherneet (valitettavasti tehottomasti tuotetut luomusellaiset) maksavat reilut 5€/kg. Eli tuo 400g pussi on k-kaupassa 2,09€. Halvempaa kuin jauheliha ja taatusti säilyvät vaikka miten pitkän eritysjakson halki. Etenkin jos on kunnon cis-paska setäukko joka ei vegepaskaa syö niin luulisi noiden säilyvän vuosikymmeniä. Mehän ei kuitenkaan sellaisia olla ja tehdään noista vaikka falafelia. Hyviä vaihtoehtoja kikherneherkkuihin ovat myös erilaiset curryt ja hummus.
Falafel on mielestäni yksi pätevimmistä kasvisruuista. Helppo tehdä ja helvetin hyvää. Tein teille oikein videon opastamaan kuinka niitä tehdään. Kannattanee avata ihan uuteen ikkunaan.
Nyt, kun tässä on tämä some-influensserin ura taas pyöräytetty pitkästä aikaa käyntiin niin voisitte alkaa lähetellä minulle kaupallisia yhteistöitä. Erityisesti Volkswagen Suomi voisi laittaa minulle vaikka uuden farkku-golfin tai vaikka passatin. Mielellään juuri farkku, että saan bändikamat kulkemaan tarpeen vaatiessa kivasti. Uudesta golfistahan ei ole vielä esitelty farmarimallia, mutta seiskakorin malli kelpaa myös. Voin kehua sitä kovasti. Olen nimittäin ajatellut vaihtaa autoa vähän uudempaan vaikka nykyinenkin volkkari on oikein hyvä. Siis oikein hyvä, mutta ei kai tällainen trendikäs some-influensseri voi suomalaisen auton keski-ikäisellä autolla ajella? Eihän? Laittakaa autoa tulemaan, väri voi olla mikä vaan, mutta ei mielellään valkoinen. Se on kaikista tylsin auton väri. Moottori voisi olla vaikka 2.0 TDI. Lupaan myös etten ajele Uudenmaan lääniin tämän eristyskauden aikana.
Tiedättekö miksi Amerikassa kutsutaan lidlin Royal cheeseä? En minäkään, mutta Vantaalaisesta lidlistä tällaisia tuotteita löytyi. Miksikö vastentahtoinen, mutta urhea sankarinne on tänne joutunut? Vastaus on työhommat. Olisin voinut mennä myös ravintolaan syömään burgerin, mutta säästäväisyyden ja yleissivistyksen alttarille uhrasin nyt herkkuateriani.
Royal cheese Hinta: 1,99€ Royal cheese hampurilainen vastaa käytännössä hesen tai mäkin euron juustoa. Koko on samaa luokkaa kuten makukin. Hesen burgerissa on ehkä etuna se, että välissä on majoneesia antamassa lisää rasvaista makunautintoa. Lidlin burgerissa pihvi maistuu ehkä vähän enemmän ja sipulikin tuo lisäaromia muuten koostumukseltaan ja ulkonäöltään varsin epämiellyttävään kötöstykseen. Pitäisin tätä kuitenkin ihan kohtuullisen ok:na vaihtoehtona hesepullalle. Ajaa asiansa ja ei maistu edes niin hirveältä kuin ennakkoon odotin. Tämä saa arvosanaksi 2/5. Asteikolla missä 8€ satsaus hesen megaburgeriin olisi 3½/5 makuelämyksenä.
Pounder quarter with lidl
Chicken wrap Hinta 2,69€ Näyttää ihan tortillalta, maistuu aika mitäänsanomattomalta. Kanassa ei ole nimeksikään makua. Se näyttäisi olevan kanan rintaa ja sitä on enemmän kuin saattaisi odottaa. Tosin rinta ei kanassa maistuvin kohta olekaan. Makuelämyksen ankeutta korostaa melko ällöttävä lievästi makea maissia ja paprikaa sisältävä limainen salsatöhnä. Tälle annan ihan suoraan arvosanaksi 1/5.
Melkein pahaa. En voi suositella kenellekään. Kuten en myöskään Vantaata. Ainakaan tätä Vantaan aluetta, jossa istuskelen tätäkin tekstiä kirjoittamassa. Dystooppinen kaupungin irvikuva, missä mikään ei ole lähellä. Kaikki on rakennettu autoja ajatellen ja ainoat kadulla kävelevät ihmiset ovat avoimesti huumeita käyttäviä maahanmuuttajia tai ostoskassejaan bussipysäkeille raahaavia mummeleita, joilla ei ajokorttia ole. Ihmiset kiitävät ohi tunteettomissa metalli- ja muovikapseleissaan. Kadut on tehty mahdollisimman vittumaisiksi kevyelle liikenteelle, älä kävele on viesti. Luontoäiti on kääritty betoniseen vaippaan ja ilma on saastunut autojen ja teollisuuden päästöistä. Dynaamiset it- ja teknologia-alan hipsterit ovat tunkeneet monikerroksiset parkkihallinsa täyteen bensanielujaan niin, että joutuvat ajamaan työpaikalle kilpaa saadakseen parkkipaikan edes näistä monikerroksisista betonibunkkereistaan.
Aivan järkyttävää elämää. Onneksi asun landella. Vantaalla on varmaan kivojakin paikkoja, mutta tämä on todellinen urbaani helvetti. Miten kukaan voi olla onnellinen saatikka iloinen tällaisessa ympäristössä? 0/5.
Tykkään kokkailla ja katselin, että joulupukki voisi tuoda minulle valurautapadan, mielellään vielä emaloidun sellaisen, että voin haudutella tomaattisia ja muita vähän hapokkaampiakin kastikkeita ilman, että ruokiin irtoaa rautainen sivumaku. Tietty paljaalla valuraudallakin voi kokata tomaattisia ruokia jos pata on tarpeeksi hyvin pinnoittunut rasvalla, mutta emalointi suojaa ja helpottaa puhdistusta. Emaloidussa padassa voi myös säilyttää ruokaa pidemmän aikaa ilman, että se tarvitsisi kaataa toiseen säilytysastiaan. En usko, että missään vaiheessa paistaisin padalla yhtä kuumana kuin paistinpannulla, niin emalointi tuskin ottaa itseensä liedellä kuumentamisesta.
Lidl toi siis sopivaan aikaan myyntiin pari Le Creuset-kopiota. Le Creuset on käsittääkseni kohtuulisen arvostettu ranskalainen valmistaja, joka on erityisen tunnettu emaloiduista padoistaan ja pannuista. Näiden hinnat kuitenkin ovat aivan avaruustasoisia eikä tällainen tavallinen tallukka raaski sellaisia hankkia vaikka ne olisivat ikuisia. En nimittäin elä ikuisesti, niin käytännössä maksaisin aika paljon turhasta! Elän luultavasti vielä 40-50-vuotta jos en sairastu yllättäen tai menehdy tapaturmaisesti, niin jospa lidlin pata kestäisi ainakin osan tuota matkaa. Ikuisuus on liian pitkä aika, eikä mitään käyttötavaraa varmaan kannata mitoittaa niin pitkään kestämään. Ehkä joku Elon Musk voi animen katselun ohessa ostaa pari tällaista le creusetia ja ampua avaruuteen?
Erneston patasarja on kopio Le Creusetin signature sarjasta. Lähin vertailukohta tuolle ostamalleni padalle on varmaan tuo melkein 200€ maksava 2,4l pata. Erneston pata on erittäin saman näköinen ja rakenteellisesti lähes vastaava. Hinnaltaan tämä lidlin pata oli 29,9€ ja tilavuudeltaan 2,8 litraa, eli isompi ja merkittävästi edullisempi. Takuutakin tuotteella on kolme vuotta.
En ole emaloinnin ekspertti, mutta pata näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä kokata, eikä ole vielä pettänyt vaikka sillä useamman satsin olen ruokaa tehnyt. Heikompitasoinen emalointi saattaa alkaa murentua kovemmassa käytössä. Olen paistanut padalla hellalla, hauduttanut uunissa ja mitä kaikkea tällä nyt voikaan tehdä ja hyvää on tullut. Näyttäisi kovasti siltä, että pata tekee sen mihin se on suunniteltu, tai siis kopioitu. En mitenkään usko, että padan emalointi olisi samalla tasolla kuin Le Creusetilla tai vaikka fiskarsilla/hackmanilla. En siis lähtisi tällä paistelemaan kovin kuumalla liedellä tai laittaisi tätä kovin paljon yli 225 asteen lämpötilaan uuniin. Mukana tullut ohjekirja lupaa uunilämpötilan kestoa 240 asteeseen, kun le creuset taitaa sallia käytön paljon korkeammalle.
Pata on kohtuu painava ja melko paksuseinämäinen. Emalointi on kiiltävän lasimainen ja seuraa karhean valuraudan pinnanmuotoja ollen itsekin hieman epätasainen. Emaloinnin paksuus on arvioltani 0,1-0,2mm luokkaa ja taitaa vähän vaihdella päätellen sen pinnanmuodoista.
Käyttömukavuutta lisää se, että padan kahvat ovat sen verran isot, että niistä on helppo sitä nostella patakintaat käsissä ja kannen nuppiin on myös helppo tarttua. Kunnes emalointi murtuu käyttökelvottomaksi on tämä varmasti hintansa väärti pata. Annetaan arvosanaksi vaikka sellainen rehellisen optimistinen 3½/5.
Erneston valurautapata parvekkeella, kun en jaksanut alkaa mitään salamahommia virittelemään!
Ajattelin aloittaa myös ruoka-aiheisen v-login. Tai no tällaisen kokkaussarjan. Tässä teille kotikokeille soijabolognesen ohje. Kandee opetella tekemään safkaa itse!
Ainekset:
Iso porkkana
Iso sipuli
Kolme valkosipulin kynttä
1-2 sellerin vartta
Kasa tummaa soijarouhetta
Soijakastiketta
Kasvisliemikuutio puolessa litrassa vettä
Savupaprikaa
Sipulijauhetta
Mustapippuria
Reilu teelusikallinen rosmariinia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Timjamia
Parmesaania
Tomaattimurskaa
Tölkkikirsikkatomaatteja
Tässä vielä se video aiheesta!
Tiedän myös, että te pervot olette odotelleet uutta Huutokauppakeisari fanficiä, no tässä vielä yksi.
Osa 2: Mr Lotharin jättidildo
Heli ja Aki olivat ajaneet Vantaalle pornotähti Mr. Lotharin asunnolle, joka toimi myös hänen kotistudionaan. Mercedes-merkkinen pakettiauto kurvasi vantaalaisessa lähiössä sijaitsevan kerrostalon pihaan.
"Heh, itsekin joskus tuon töitä kotiin!", tuumasi Aki katsellessaan Lotharin kotifilmien kuvausvälineitä.
"Mitäs meille olisi tänään tarjolla?", hän kysyi.
"No tässä olisi kasa erilaisia seksileluja, joita on joissain filmeissä käytettykin, käsirautoja, dildoja, piiskoja ja lateksiasuja.", tavarat oli aseteltu pöydälle riviin. Joukosta pisti silmään erityisesti iso musta kumidildo. Se oli vähintään Akin käsivarren mittainen ja paksuinen. Black horse, siksi Lothar sitä kutsui.
"No paljonkos hintaa ajattelit näille?"
"500 euroa pitäisi saada." Insertti Akin puhuvasta päästä "Hintaa oli aivan liikaa, mutta valtava black horse dildo, se on saatava perjantain huutokauppaan."
"Ei ei... kyllä satasen voin näistä maksaa."
"Neljäsataa ja kättä päälle!", tinkasi Lothar.
"Sataviiskymppiä niin tehdään kaupat."
"No kolmesataa ja laitan päälle vielä kasan vhs-filmejä, joita on tullut kuvattua 90-luvulla."
Insertti Akin puhuvasta päästä "Kotivideoista voi saada hyvän hinnan ja varmaan Helin kanssa voitaisiin kanssa saada niistä vipinää ja ideoita makuuhuoneeseen."
"Kaksisataa niin kaupat tulee.", sanoi Palsanmäki tarjoten kättä.
Tähän tarjoukseen Mr. Lotharkin tarttui ja tavarat saatiin kyytiin.
Hirvaskankaalla Markku katseli tavaroita ja pyöritteli isoa dildoa käsissään.
"Ei kai tämä kehenkään mahdu ei pirulauta?"
"Kyllä se menis ja hyvältä vielä tuntuisi!", vakuutteli keisari.
"No ei kyllä mene."
"No sovitellaan sovitellaan..", sanoi Aki katsoan Markkua hymyillen ja avasi housunnappeja.
Ensin Markku alkoi mittailemaan dildoa pöytää vasten nojautuneen Akin peräaukolle.
Insertti Markun puhuvasta päästä huutokauppakamarin edessä. "Nopeasti siinä huomattin, että ilman jonkinmoista liukastetta homma menisi väärällä tavalla päin persettä."
Markku haki tuvan keittiöstä paketin voita ja hieroi black horsen kauttaaltaan rasvaiseksi. Nyt muovista jättikyrpää voitiin alkaa sovitella pikkuhiljaa sisään ja sentti sentiltä se työntyikin yhä syvemmälle.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku auttelee minkä kerkeää!"
Myöhemmin illalla huutokaupan jälkeen Aki oli nälkäinen. Voileipä pitäisi saada. Mutta Markku oli käyttänyt kaiken voin black horsen voiteluun.
Insertti Akin puhuvasta päästä "Markku oli käyttänyt kaiken voin tunkeakseen pläkhorsen takapuoleeni."
Järkytyksekseni viime kesänä Mondos sensitive-kondomit olivat loppuneet joka lidlistä. Hätääntyneenä laitoin lidlille kyselyä, että ovatko poistuneet valikoimasta vai pelkästään vähissä. SEKSIELÄMÄ PILALLA! Sain vastauksen, että ne ovat poistuneet, kun asiakkaat ovat toivoneet tilalle jotain muuta. Ja mitä tuo muu sitten oli? En tiedä, mutta raskaustestejä siellä hyllyssä oli siinä kohdalla missä normaalisti olisi mondoseja. Oliko lidl lähtenyt mukaan synnytystalkoisiin? En tiedä. Onneksi Loviisan kunnassa, jossa viettelin aikaa kesälomallani ei nussita tai ei ainakaan ehkäistä niin saatiin tyttöystävän kanssa napattua sieltä muutamia paketteja näitä erinomaisia kondomeja varastoon.
Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mondosin kumit ovat palanneet valikoimaan. Niitä löytyi taas monien lidlien kassoilta. Olin onnellinen ja ostin pakkauksen, sillä olen vuosien kokemuksella todennut nämä pätevimmiksi kondomeiksi hintalaatusuhteeltaan.
En nyt sitten löytänyt lompakostani sitä kuittia missä näiden hinta olisi, mutta muistan, että nämä maksavat 3,29€ 12 kappaleen pakkaus. Ei varmasti heitä hinta tuosta muistikuvasta monta kymmentä senttiä eri suuntaan. Vieressä hyllyssä oli käppäisiä sultanin kondomeja lähes viiden euron hintaan ja pakkauksessa on VAIN viisi kumia. Ei tarvitse olla mikään matematiikkanero, että tajuaa mondosilla varveista tulevan huomattavasti halvempia. Ymmärrätte siis varmaan senkin miksi palautetta laitoin!
Miksikö ostin sitten noita Joy-kondomeja, joiden pitäisi olla nystyräisiä ja/tai juomutettuja? No siksi, kun sensitivet oli loppu! Jotain piti saada, koska kölkkimään teki mieli. Nyt siis kommentit molemmista.
Sensitive-kondomit ovat nyt nähtävästi muuttuneet. Alunperin sensitivet haisivat vähän pahalle, mutta tuntuma oli erinomainen. Uudet sensitivet ovat paremman tuoksuisia, mutta samalla sitten myös vähän paksumman oloisia. Tuoksu on vaniljainen, suorastaan jacky makupalan kaltainen. Tuntuma ei vaan ole niin hyvä kuin vanhoilla. Testasin nimittäin saman päivän aikana molempia. Niin kova panomies olen, että kahdesti sain värkkini "juhlakuntoon" edistyneestä iästäni huolimatta!
Joy-kondomeista voin sanoa sen verran, että niillä tuntuma on vielä huonompi, etenkin jos ajokelit ovat liukkaat. Kuulemma ne nystytkään eivät tunnu rakastelun vastakappaleelle mitenkään. Nämä olivat aika paksuja ja tunnottomia, en suosittele.
Uusillakin sensitiveillä kuitenkin sain rakastelusta nautintoa ja pitäisin niitä edelleen edullisen hintansa vuoksi erittäin suositeltavina. Luotettavuudesta voisin vielä sen verran sanoa, että en koskaan ole saanut ensimmäistäkään lidlin kondomia rikki tositoimissa. Kerran superpyllikännissä yritin venyttää kondomia oluttuopin päälle kaataakseni kaljaa sen sisään. En muista kyllä miksi. Halusin kai ärsyttää tuntemattomia ihmisiä helsingin inferno-baarissa tuska-päivän jälkeen, että saisimme pöydän kaveriporukalleni. Se on ainoa kerta, kun mondos on revennyt. Myös pöytä saatiin.
Taisin jollekin lukijalle luvata eroottisia kuvia tämän artikkelin höysteeksi jos lähettävät palautetta lidlille niin, että saadaan mondosit takaisin. No tässä olisi eroottinen kuva ja fanfic-novelli Huutokauppakeisarista.
Mikä näky Heliä odottaa huutokauppakamarin yläkerrassa perjantain huutokaupan jälkeen.
Osa 1: Markun seksikiikku
Äänekosken Hirvaskankaalla oli taas tohina käynnissä. Valmistautuminen perjantain huutokauppaan oli alkanut. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki oli hakemassa tavaroita huutokauppaan ja Markku oli jätetty pajalle askartelemaan. Markku oli päättänyt rakentaa seksikiikun vanhasta autonrenkaasta ja kasasta ketjuja.
Markku oli ripustanut renkaan ketjuilla kattoon ja kiikkua tarvitsisi nyt testata. Heli tuli sisään katselemaan Markun askartelua ja suostuikin istumaan kiikkuun koemielessä, koska kyllähän cis-normatiivisessa seksissä nainen on se vastaanottava osapuoli. Heli violetteine hiuksineen istui kiikkuun ja Markku mallasi keinua sopivalle korkeudelle ja asentoon. Samalla pajan ovi aukesi ja itse huutokauppakeisari Aki astui sisään.
"JAHAS! Mitäs täällä tapahtuu!", hän mylväisi.
Markku loikkasi välittömästi sivuun niin, että stetsoni meinasi pudota päästä. Aki katsoi keinussa makoilevaa Heliä ja tunsi etumuksensa paisuvan. Helin pitkät kauniin väriset hiukset ja naisellisen pehmeät muodot olivat kiikussa tarjolla ennennäkemättömällä tavalla. Aki tuli itsekin mallaamaan keinua ja totesi sen olevan juuri sopivalla korkeudella. Markku katseli isännän toimia ja tunsi sykähdyksiä omassakin kalussaan. Oli kiihottavaa katsella alfaurosmaisen Palsanmäen otteita. Aki nosti rakkaansa hameen helmaa ja veti pikkuhousut pois ja totesi Helin olevan jo aivan märkä. Hän avasi farkkujensa sepaluksen ja työntyi kovalla sykkivällä rakkauden sapelillaan Helin aromikkaaseen karvatuheroon. Tosimiehenä Aki nautti pienestä tuuheudesta ja sen tuomasta kutinasta. Markku katseli edelleen taempaa tätä kaikkea ja tunsi paineiden kasvavan. Pian olisi pakko tyydyttää itseään ja hän alkoikin hieroa kivikovaa kaluaan farkkujen taskusta. Helin ähinä ja lätinä lisäsi hänen kiihkoaan ja pian hän tuliki housuihinsa. Aki itse tiesi Markun katselevan ja jatkoi esitystä. Hän olisi voinut laueta itsekin jo ajat sitten, mutta kiusoitteli Markkua. Pitkillä työnnöillä hän jatkoi vaimonsa rakastelua. Kiikku natisi, mutta pysyi kasassa. Tämä olisi saatava perjantain huutokauppaan.
Bongasin joku aika sitten lidlin hyllystä muutaman uuden chilikastikkeen. Mausteisen sapuskan ystävänä otin sitten kaksi näistä kolmesta uutuudesta testiin. Edullinen 1,39€ hintakaan ei paljon lompakossa kirpaissut. Mutta katsotaanpa kirpaisevatko tuotteet suussa. Pakkauskoko on 100ml. Testaamatta jäi vihreän värinen jalapeno-kastike, koska se oli miedon näköistä ja en ole mikään nössö!
Pullojen hieman mauton, ulkoasu on selkeästi tarkoitettu kiinnittämään huomio. Huomasin ja ostin pullot joten homma selkeästi toimii.
Jos edessäpäin mainittu scovillen-yksikkö (SHU) ei vielä joillekin lukijoista ole tuttu niin yksikkö kuvaa kapsaisiinin määrää ruoka-aineessa. Kapsaisiini on chilissä se yhdiste, joka aiheuttaa tulisuuden tunteen.
Ensimmäisenä keskustelemme bring the pain-kastikkeesta. Tällaisiin tuotteisiin on tosiaan tapana tehdä överi etiketti ja sellainen tämä on. Etiketti antaa ymmärtää, että nyt ollaan scoville asteikon syvässä tai siis korkeassa päässä, miten haluat sen asteikon asettaa x, y ja z akselien suhteen. Tarkempi etikettiin perehtyminen paljastaa, että tämä on tehty jalapenoista. Ensinnäkin, kuka tekee tappokastikkeen jalapenoista? Jalapenojen tulisuus vaihtelee välillä 3500 - 8000 scoville-yksikköä. Tulisimmat luonnolliset chilit ovat yli kymmenen kertaa tulisempia.
Voisi siis kuvitella, että vaikka vetäisit pelkkiä jalapenoja mössöksi ja purkkiin et saisi tulisuudeltaan kuin 8000SHU kastiketta. Tämän vuoksi hieman kyseenalaistan tuotteen härskin etiketin. Lisäksi etiketti paljastaa, että tuotteessa on vain 25% jalapenoa, muut ainekset ovat vesi, suola, etikka, mausteuute jne.... Pikaisella laskelmalla voidaan siis saada tämän chilikastikkeen korkeimmaksi teoreettiseksi tulisuudeksi 2000SHU. Tämä on saman verran kuin klassisessa tabasco-kastikkeessa. Ei siis kovin tulista. Kun ainetta maistaa niin huomaa tämän olevan oikeastaan pelkkää poltetta ilman mitään aromia ja sanoisin, että tämä on tabascoa tulisempaa. Mutta tabascolla on sentään valmistusprosessissaan jonkinlainen fermentointi ja tynnyrikypsytys parantamassa ja laajentamassa makuprofiilia. Bring the pain-kastike maistuu hieman liian etikkaiselta ja aiheuttaa itselleni hikan ja pientä epämukavuutta suuhun. Etenkin pahalla maullaan.
En voi suositella tätä kenellekään. Tämä ei ole etiketin lupaamaa älyvapaan tulista eikä edes hyvän makuista. Jos haluaa kuitenkin lisätä ruokaan pelkkää poltetta ilman aromia niin kyllä tätä sellaiseen voi käyttää. Tällainen kastike pitäisi mielestäni valmistaa jostain supertulisista chileistä kuten naga jolokiasta tai vastaavasta ja sen pitäisi olla sellaista, ettei sitä voi paljaaltaan edes maistaa. 1/5. Karmeaa, mutta aika edullista. Siitä ainoa piste.
Seuraavaksi otetaan työn alle habanero-kastike. Tämä lupaa hieman enemmän, sillä habanerolla on oma erinomainen hedelmäinen arominsa polttavan tulisuuden ohella.
Etiketin mukaan tämä liemi sisältää 4% keltaista habaneroa. Habaneron tulisuus taas voi vaihdella 100000 - 350000 SHU välillä. Tuolla tulisimmassa päässä siis tavara alkaa olla jo melko tiukkaa. 4%:seksi laimennettuna kuitenkin voidaan arvioida, että tämän purkin sisältö on maksimissaan 14000 SHU. Eli potentiaalisesti seitsemän kertaa tujumpaa kuin tuo bring the pain kastike. Todellisuus on kuitenkin se, että tämä habanero-kastike on huomattavasti miedomman makuista kuin bring the pain. Tästä voi kuitenkin jo maistaa jotain makuja. Habaneron pieni sitruksinen hedelmäisyys piilee tuolla vallitsevan etikkaisuuden seassa. En sanoisi tätäkään paljaltaan erityisen hyvän makuiseksi, mutta on tämä huomattavasti parempaa kuin tuo bring the pain-sotku. Tälle annan arvosanaksi edullisen hinnan ja käyttökelposuuden vuoksi 2½/5.
Olen kokeillut molempia kastikkeita mm. pitsan päällä ja etenkin habanero-kastike toimii tässä tarkoituksessa erityisen hyvin. Bring the pain sen sijaan pilaa senkin, jättäkää se siis hyllyyn. Yhteenvetona voisin todeta, että kaunis idea lidliltä tuoda tällaisia buffet-ravintolan/pitserian maustepöydän chilikastikkeita halvalla myyntiin, mutta nyt ammuttiin harmillisen paljon ohi maalista.
Selkeästi etnistaustainen nuorukainen yrittää kyllä kovasti, mutta häviää irvistellen Mietaalle, joka syö kolme ropposta sisältävän kulhon tyhjäksi kahdessakymmenessä minuutissa. Tästä ei oikeastaan puutu muuta kuin, että tuo haastaja kuolisi. Samalla tavalla kuin Sauna-Timon venäläinen haastaja. Jos elämässä jotain tahtoisin vielä nähdä niin sen, että joku ulkomaalainen kuolee mämminsyöntiin. Olenko rasisti jos toivon jotain tuollaista?
Videolla Mietaa paljastaa myös, että mämmi on suomalainen köyhänmiehen viagra. Mietitäänpä hetki: Jos äijä vetää pääsiäisen aikaan 40 ropposta niin kuinka kuinka helvetimmoiset nussuorgiat siellä Miedon tuvassa on pääsiäisenä? Kaikkihan tietävät, että Juha säästää myös juhannukselle muutaman roven. Paritellaanko Miedon taloudessa vain pääsiäisenä ja juhannuksena? Voidaan myös pohtia, että miten paha löysämunaisuuden ongelma pitkäjussille on kehittynyt, kun noin paljon pitää "viagraa" tankata. Onhan hän vanha mies ja annostelun täytyy olla varmasti sen mukainen. Uskoisin kyllä, että tuolla annostuksella varmaan halvemmaksi tulisi vetää nappi viagraa? Tutkitaan!
Pikaisella googletuksella löytyy, että yliopiston apteekki myy viagraa 1x12 kappaleen pakkauksia hintaan 110€. Yhdelle pillerille tulee siis hintaa likimain 9,2€. Yksi mämmirove maksaa taas 2-3€/700g. Yhden viagran hinnalla siis saa noin kolme pakkausta mämmiä. Pääsiäisen mämmisesonki kestää noin kaksi viikkoa. Juha Miedon 40 mämmiropposen annostuksesta voidaan päätellä, että mämmiä on vedettävä 2-3 rasiaa päivässä, että saa tuon määrän menemään. Ja jos näinä päivinä sitten mieskunto on kohdallaan ja rakastelee vaikka joka päivä niin näyttäisi siltä, että viagran ja mämmin hinta tulee aika samalle tasolle. Ehkä jos ostaa halvinta mahdollista mämmiä niin saattaa säästää vähän. Mutta kummastako tulee pahemmat vatsavaivat? Mämmiä olen testannut, mutta viagraa en. No en kyllä mämmiäkään seksuaalisten toimintojeni piristäjänä, mutta ehkä tuota voisi kokeilla jos kerran Mietaakin niin sanoo (ja jos sillä osastolla olisi ongelmaa mitä minulla ei TIETENKÄÄN ole!!!!).
Luin alkukesästä netistä, että lidlillä on tällainen konsepti. Olen ollut hetken aikaa tietoinen myymälän olemassaolosta kotikaupungissanikin, mutta en oikein hahmottanut missäpäin se on. Nyt kuitenkin tajusin, että tämähän on aivan vakilidlini vieressä ja ajattelin mennä katsomaan mistä on kysymys. Myymälässä siis myydään halvalla ylijäänyttä lidlin käyttötavaraa, vaatteita, kalusteita, työkaluja, keittiövälineitä.
KARMEAA
Myymälän edessä oli mukavasti tilava pyöräteline ja itse liiketila oli avara. Romua oli paljon ja kaikki esineet olivat kutakuinkin omissa laareissaan. Asiakkaat vaan olivat myllänneet ne aika pahasti, mikä hieman vaikeutti tavaroiden selailua.
Etenkin joulukoristeita ja -vaatteita löytyi erittäin halvalla. Esimerkiksi näitä karmeita viime joulun neuleita kaupiteltiin vitosella. Kyllähän joku tuollainen miesnutturahipsteri varmaan voisikin tuollaista uskottavasti käyttää, tai Litku Klemetti. Oikeastaan kaiken hipsteriyden voi testata tällä, jos hän tai bändinsä voisi käyttää vaatetta hipsteriuskottavasti, se on melko varmasti erittäin hipsteri ja voit heittää huoletta päälle flow:iin tai Kallion baareihin, joissa voit sitten itkeä gentrifikaatiosta.
Useimpien joulukoristeiden hinta oli euron luokkaa. Joulumaahan löytyy meiltä jokaiselta sydämestä, että näin 31 asteen helteessäkin voi ihan hyvin laittaa koristeet kehiin tai ainakin ostaa varastoon?
Myös kevään puutarhatarvikkeet olivat päätyneet outlettiin ja olivat erittäin halpoja. Idätysastioita, ruukkuja, työkaluja, jopa pieni kasvihuone löytyi valikoimasta. Lasten leluja ja vaatteita oli myös monta laaria.
Naisten vaatteita ja kenkiä löytyi myös aivan helvetisti, miesten vaatteita harmillisesti hieman vähemmän tai sitten koot olivat luokkaa XL - XXL.
Perustarvikkeita rape vaniisi.
Työkalupuolelta löytyi lattiavahaajaa, trimmeriä nippusiteitä, hanskoja, teippiä. Myös keittiövälineitä löytyi, mutta tällä kertaa hyvin vähän mitään käyttökelpoista. Luulen, että tuo vaihtuvuus on aika runsasta. Tätä kirjoittaessa tarjolla oli mm. coctailin valmistussettejä.
Asiakkaita liikkeessä tuntui olevan yllättävänkin hyvin ja kauppa tuntui käyvän jos sopiva tavara löytyi. Eipä noilla hinnoilla paljon kannata jäädä miettimäänkään jos tarve on.
Täytyy ehkä itse jatkaa keittiövälineiden kyttäämistä silloin tällöin, myös ulkoiluvaatteita voisi alkaa tarkkailla. Nyt liikkeessä oli naisten vedenpitäviä tuulitakkeja, josta olisi mielelläni ottanut miesversion.
Se mitä sitten itse ostin oli pari pientä hedelmäveitseä. Mitä näillä oikeasti tekee verrattuna isompaan kunnon kokkiveitseen niin en tiedä. Ehkä jos pitää juuri noita pieniä hedelmiä pilkkoa mihin iso veitsi on liian kömpelö? Kai näillä voisi tuikata myös vihollista keuhkoon tai muuhun tärkeään sisäelimeen. Etenkin tuo pidempi on siihen varmaan hyvä. Älkää kuitenkaan menkö tökkäämään ketään puukolla tai veitsellä. Se on tosi tosi tyhmästi tehty. Kiellän.
Erneston pikkukeklut keittiöön.
Nämä ovat erneston samaa sarjaa kuin tuo aiemmin esitelty santoku-veitsi. Bambukahva ja terä ruostumatonta terästä. Pikaisesti katsottuna nämäkin ovat oikein terävät ja kahvat käteen mukavat.
Tuntuu kuitenkin, että tuo santoku-veitsi olisi jo vähän menettänyt parasta teräänsä. Ehkä näiden terässeos ei ole ihan lujinta mahdollista. Toisaalta sitten teroittaminen on varmaan vähän helpompi temppu. Täytyy tutkia asiaa, kun tulee ajankohtaiseksi. Mitä muuta näistä voisi sanoa? Uutena taisivat maksaa 9€, nyt irtosi vitosella. Selvää säästöä.
Yhteenvetona kaikesta voisin todeta, että lidlin outlet-myymälässä kannattaa käydä vaikkei varsinaisesti tarvitsisi mitään. Etenkin jos tuntuu, että joku hyvä tarjous meni ohi tai kaduttaa, koska joku tuote jäi ostamatta, kun ne viikottain vaihtuvat. Ehkä tuote löytyykin nyt halvemalla outletista. Hieno idea, joka varmasti vähentää tavarahävikkiä. Sellainen pikku yksityiskohta kaupassa oli, että siellä pystyi maksamaan ainoastaan kortilla. Menkää siis ihmettelemään jos vaikka tarvitsisitte 10 metriä puutarhaletkua tai hienoja sisustustyynyjä 3€ hintaan.
Kyllähän todellisella lidl-lifestyle ihmisellä on sohvatyynytkin lidlistä? Eikös? Olisin tottakai ostanut itsekin tällaiset jos en olisi vasta eilen mennyt törsäämän ikeassa uusiin hienoihin kulttuuria omiviin villaseostyynynpäällisiin ;(
HH ei tarkoita tässä tapauksessa Heil Hitleriä vaikka niin kovasti tahtoisitte sekin pikkukotinatsit. Vaan HalpaHallia. Kyseessä on siis jonkinlainen kotimainen markettiketju, jonka taustalla on ilmeisesti uskonnollinen yhteisö. En ole varma mikä, mutta Saarijärvellä paikalliset kutsuivat ovensuussa paikkaa "uskisten" kaupaksi. Uskonnollinen tausta näkyykin tosiaan siinä, että marketissa ei alkoholia myyty. Myytiinköhän kondomejakaan? En tutkinut.
Kunnollisia kondomeja ei muuten myydä enää lidlissäkään! Mondosin laadukkaat ja edulliset kondomit ovat kuulemma poistuneet valikoimasta! Järkyttävää! Mondos sensitivet ovat olleet hinta/laatusuhteeltaan ylivoimaisimpia kondomeja, joita olen käyttänyt. Seksielmäni on pilalla jos joudun vaihtamaan brändiä esimerkiksi ankeisiin sulttaaneihin, joita lidlissä on nyt kunnollisten kondomien tilalla. Lähettäkää arvoisat lukijani lidlille palautetta, että saadaan mondosit takaisin. Lupaan kirjoittaa kattavan arvostelun tuoteperheestä kuvineen jos onnistumme tässä tavoitteessa.
Nautin siis nyt arvostelussa olevan tuotteen Saarijärvellä juhannuspäivänä. Tilasin listalta erittäin edullisen pekoniburgerin, jonka sai hintaan 4€. Myönnän, että olin rehellisesti hieman skeptinen sen suhteen millaisen ankean pullan sieltä saisin. Herburgerin jättipekoniburgeri taitaa tällähetkellä maksaa reilusti päälle 5€ ja on paikasta riippuen melko ankea esitys. Pekonia on vain nimeksi, majoneesi ei maistu miltään ja pihvi on kuin söisi maustamatonta soijarouhetta. Burger king ei paljon paremmaksi laita, etenkään hinnan puolesta ja mäkkäristä en tiedä, kun en ole siellä aikoihin käynyt.
Grillikulttuurikin on viimevuosina ottanut järkyttävän nokkakolarin, kun tuntuu, että ihmiset syövät mautonta hesemoskaa tai ylihintaisia hipsteriburgereita, joissa sitten on hinnassa ilmaa kikkailun ja brändäyksen vuoksi. Tuntuu, että kilpailu on koventunut ja tämän vuoksi grillit ovat joko pudottaneet laatua tai nostaneet hintoja. Syötetään halvalla paskaa tai kalliilla kikkailua. Eihän grilliruoka koskaan mitään hyvää ole ollut, mutta ei se ole myöskään ollut ihan täyttä paskaa tai hirveän kallista. Vaikea paikka varmaan löytää se balanssi hinnan ja laadun kesken? Tai sitten nostalgia on kullannut muistot ja nuoruuden nautinnolliset herkkuhetket öisellä grillikioskilla ovat vain nostalgiaa ja muistojen harhaa.
HH Cafe yllättääkin tässä tarjoilemalla erittäin maukkaan, hyvän kokoisen ja edullisen burgerin. Pihvissä on makua, pekonia oli juuri sopiva määrä, majoneesi oli hyvän makuista. Ei tämä mitään gourmeeta tai ravintolatason burgeriherkkua ole, mutta neljän euron hinnalla aivan lyömätön diili! Tämä siis antaa toivoa sen suhteen, että ehkä grilleilläkin tarjoiltiin joskus halpoja ja hyviä burgereita. Älä siis autoile onnesi ohi vaan käy herkuttelemassa pikaruokasi HalpaHallissa äläkä hesessä!
Valitettavasti ei ole kuvaa burgerista, kun hotkaisin sen krapulanälkääni ennenkuin edes ehdin ajatella kuvan ottamista. Arvosanaksi täydet 5/5, kun otetaan huomioon tuotteen huomattavan edullinen hinta ja ateriointiympäristön hurmaavan pelkistetty ankeus.
