Lidlin Ernesto kokkiveitsiä

Mistä kummasta Ernesto kokkiveitsiä saa kysytte? No lidlistäpä tietenkin. Taisin spoilata tuon jo otsikossa. Nyt testissä perinteisen muotoinen keraaminen kokkiveitsi, jonka hinta viime tarkistuksella oli noin 4€ ja kalliimpi ruostumattomasta teräksestä ja bambusta valmistettu santoku-veitsi. Santoku-veitsen hinta olikin sitten tuplat eli 8€.

Aloitetaan halvemmasta keraamisesta veitsestä. Muodoltaan terä on perinteinen eurooppalainen kärkeä kohti kaartuva. Kahva on aika halvan tuntuista muovia, mutta on kestänyt ajan saatossa ja siitä saa hyvän otteen, sinisen osan ollessa hieman kumimaisempi. Veitsen balanssi ei ole ihan kohdallaan vaan on hieman teräpainoinen, mutta ei pahasti.

Tämä minulla on ollut jo pidemmän aikaa, pari vuotta itseasiassa. Veitsi tuntuu pitävän teränsä kohtuu hyvin sillä se on edelleenkin kohtuullisen terävä ja leikkuujälki aivan ok, vaikka tällä onkin melko paljon leikelty. Terä oli uutena todella terävä ja tällä pystyi vaikka leikkaamaan avokadon kiven kahtia helposti sitä halkaistaessa. Nyt terä ei ole enää yhtä hyvässä kunnossa.

Keraamisten veitsien materiaali on käsittääkseni lähes aina zirkoniumoksidia tai jotain muuta vastaavaa, joka on ruostumatonta terästäkin kovempaa (Lidlin nettisivut kertovat, että terä on zirkoniumia. Zirkonium paljaaltaan on wikipedian mukaan kohtuullisen pehmeää, mutta zirkoniumoksidi on kovuudeltaan rinnastettavissa timantteihin.) Näin kova ja kiderakenteinen materiaali ei kestä kovia iskuja. Niinpä veitsen terä saattaa hajota sen pudotessa lattialle. En myöskään uskalla runtata valkosipulinkynsiä veitsen lappeella etten katkaise terää. Koska materiaali on niin kovaa keraamisten veitsien teroittaiminen on kotona työläämpää tai jopa lähes mahdotonta verrattuna teräksisiin.

Yhteenvetona keraamisista veitsistä voidaan sanoa, että materiaali on siis kaksiteräinen (höhöhö) juttu sillä se pitää terän hyvin, mutta on herkkä iskuille ja teroittaminen on hankalaa. Terä ei  myöskään taivu, joten sitäkin pitää varoa. Plussana vielä, että keraaminen veitsi ei allergisoi eikä se voi ruostua.

Veitsi on silti erittäin käyttökelpoinen niin kauan kuin siinä terä pysyy ja 4€ hintaan tämä on erittäin hyvä valinta aloittelijan tai peruskötöstelijän keittiöön halvan hintansa, helvetinmoisen terävyytensä ja kohtuullisen käsiteltävyytensä ansiosta. Enemmän kokkaavalle en menisi ehkä suosittelemaan. Ilmeisesti Lontoossa oli suoritettu terrori-isku käyttäen lidlin keraamisia veitsiä, että monikäyttöisiäkin nämä ovat. Kuvassa näyttäisi olevan juuri tämänkaltainen erneston kokkiveitsi. Näitä nimittäin saa monissa pirteissä väreissä.
Lopullinen arvosana: 3½/5.

Santoku-veitsi on ilmeisesti eräänlainen japanialaisten keksimä hybridi länsimaisen ja aasialaisen veitsen väliltä. Terä on vähän kaartuva, muttei samassa määrin kuin eurooppalaisessa kokkiveitsessä. Tämä on hyvä valinta kasvisten ja jopa lihojenkin viipalointiin. Itse leikkaan kuitenkin lihaa mielumin eurooppalaisella kokkiveitsellä. Santoku-veitsiä saa symmetrisellä ja epäsymmetrisellä terällä Tässä terä on symmetrinen. Pienten terään hiottujen syvennysten tarkoitus on ilmeisesti estää aineksia tarttumasta veitseen.

Tämäkin veitsi on erittäin terävä suoraan pakasta vedettynä. Tälläkin saa leikattua asioista tosi ohuita siivuja, tai saisi leikattua vielä ohuempia jos terä olisi kapeampi. Tämä alkaa olla jo hyvä yleistyökalu keittiöön. Veitsi on kohtuullisen tasapainoinen ja bambusta valmistettu tosi simppelin näköinen kahva tuntuu yllättävän mukavalta käteen. Näinkin halpaan veitseen on saatu loihdittua yllätävän hyvä laadun tuntu. Aika saa nyt näyttää kuinka hyvin tämän materiaali pitää terän. Toistaiseksi ei ole ollut valitettavaa. Tuntuisi, että joululahjaksi saamani fiskarsin functional form sarjan veitsi ei ollut edes uutena yhtä terävä kuin tämä ja alkaa olla puolen vuoden käytön jälkeen menettänyt parasta teräänsä. Tosin aika edullinen tuotehan sekin on.

Tälle halvalle santoku-veitselle voin antaa hyvillä mielin arvosanaksi 4/5. 8€ hinnalla voi olla melkoinen homma löytää halvempi ja yhtä hyvä perustyökalu keittiöön. Käytänkin tätä moneen leikkaushommaan melkein mielumin kuin tuota fiskarsin veistä tämän hyvän tasapainon ja terävyyden vuoksi.

Veitset rinnakkain

Oletteko huomanneet muuten sellaista, että lidlillä on nykyisin oma hieno mobiilipeli? Mini lidl on hieman muinaisen sim-sarjan (simhospital, simfarm jne.. Jonnet ei muista) tyyppinen mikromanagerointipeli, jossa rakennetaan omaa lidliä, kehitetään tuotevalikoimaa ja suoritetaan pieniä minitehtäviä joita voi olla vaikka paskovien koirien hätistely ulos myymälästä tai arpajaisten suorittaminen.














Ainakin alkuun peli on oikein rentouttava eikä edes sisällä varsinaisia mikromaksuja. Pelissä on kuitenkin eräänlainen pay to win ominaisuus. Siinä nimittäin kerätään kolikoita joilla sitten arvotaan jonkinlaisia hyvitystuotteita, joita käytetään valikoiman ja myymälän laajentamiseen. Näitä kolikoita saa pelin sisäisistä tehtävistä, mutta myös skannaamalla lidlin tuotteiden viivakoodeja. Nokkelimmat pokkelimmat ovat kuitenkin huomanneet, että saman viivakoodin voi skannata ainakin tämänhetkisessä versiossa niin monta kertaa kuin jaksaa. Eli periaatteessa ostamalla halvimman tuotteen on mahdollista skannata sitä samaa ääretön määrä. Oikeastaan voisin helpottaa elämäänne ja laittaa viivakoodin tähän niin voitte skannailla sitä vaikka tietokoneenne näytöltä. Tuo on siis joku lupilu-hedelmäpatukka. (hehe pilu... :'D)

Noin voitte pilata peli-ilonne.

Peli alkaa kuitenkin alun jälkeen puuduttaa. Ihmiset alkavat paskoa paikkoja entistä nopeampaan tahtiin eivätkä henkilökuntasi olmit osaa tehdä mitään tarpeeksi tehokkaasti. Lopulta vaan kiroilet paistopisteen kanssa, tyhjennät kassakonetta ja siivoat roskia joita typerä työntekijäsi ei osaa siivota. Tavaroiden automaattinen hyllytys sentään onnistuu jotenkuten. Rahaa tuntuu kertyvän pikkuisen liian hitaasti omaan makuuni, että jaksaisin vaan puolipassiivisesti klikkailla kassakonetta tyhjäksi eikä satunnaisesti tulevia minitehtäviäkään tule ihan tarpeeksi tiheään tahtiin. Pelissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, että sitä jaksaisi neppailla paria iltaa pidempään. Etenkään, kun skannaamalla samaa viivakoodia menee motivaatio tehtävien tekemiseen. Lisäksi siinä vaiheessa, kun sain paistopisteen sen ylläpito alkoi suorastaan vituttaa. Käyttöliittymä pelissä on looginen ja pelaamisen oppii nopeasti. Pieniä pykäyksiä kuitenkin löytyy, kuten uusien hyllyjen ostamisessa on helppo ostaa vahingossa jotain tarpeetonta. Myös jotkut minipelit ovat vähän typeriä, kun saatat joutua myymään ja ostamaan samaa hyllyä monta kertaa saadaksesi palkinnon.

Pelissä on kuitenkin välillä hauskoja ja jopa realistisia kohtauksia. Jos kassat seisovat liikaa, tai joku asiakas tilttaa jumiin saattaa monilta hahmoilta mennä hermot ja ne heittävät vaan ostoskorinsa roskiksi keskelle lattioita. Vittu mitä porukkaa nuo saksalaiset. Saksalaisiahan nuo ovat. Ja katsokaapa tarkasti, kaikki ovat tasaisen valkoisia arjalaisia! Saksalainen yrittää sanoa: heilläkin on unelma. Rasistit perkele. Paskahko peli. 2/5.

Fiilikseni prismassa asioidessa. Oletteko muuten huomanneet, että prismassa on nykyisin parturi! Prismasta on kovaa vauhtia tulossa suomen walmart, eikä se välttämättä ole huono asia. Hauska nähdä erilaisia suomalaisia olmeja välillä tämän oman keskustahipsteri-kuplansa keskeltä.

Alle kahden euron neloskaljojen supertesti

Alkoholilaki muuttui ja kolmoskalja vahveni. Eikö asia näin mennyt? No kuitenkin marketeista saa nyt 0,8% vahvempaa olutta ja limuviinaa. Valikoima on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja useimmista kaupoista alkaakin saada erittäin kilpailukykyiseen hintaan erittäin juomakelpoisia tuotteita. Voisin jossain vaiheessa harkita hintalaatusuhteeltaan parhaan makuisten oluiden arvosteluakin (koska nyt alkaa oikeasti saada jo todella hyvää tavaraa) ja vaikka parhaita kiljureseptejä, mutta nyt testataan ihan bulkkikamaa. Sitä samaa lageria, jota suuri kansanryhmä kuluttaa, mutta pikkuisen vahvempana.

Koe toteutettiin sokkotestinä, jossa toinen osallistuja kaataa oman mielivaltaisen järjestyksensä mukaan oluet numeroituihin kuppeihin ja tarjoilee ne toiselle testaajalle. Kun molemmilla on edessään tuntemattomat oluet ja muistiinpanovälineet voi testi alkaa. Testissä on mukana verrokkina nobelanerin kolmonen, jotta nähdään erottuuko kolmosolut selkeästi nelosten joukosta.

Kaleksia

Testissä mukana olivat seuraavat tuotteet, jotka keräsin mukaan Jyväskylän Seppälän prismasta ja lidlistä. Kaikki tölkit kokoa 0,33l.
Karhu: 1,49€
Sandels 1,85€
Lapin kulta 1,33€
Olvi 1,59€
Veikko 1,49€
Kukko pils 1,79€
Nobelaner III 0,99€


Listaan tähän nyt oluet kommentteineen huonoimmasta parhaaseen omani ja testikumppanini sokkona antamat kommentit. Toinen testihenkilö ei tahtonut pisteyttää oluita vaan asetti ne paremmuusjärjestykseen. Itsekin pisteytin oluet asteikolla 5: testin paras 0:  testin huonoin, eli teidän olutautistihipstereiden ei kannata repiä pelihousujaan sen suhteen, että miten joku voi antaa markettilagerille noin kovat pisteet. Ableistisen slurrin käytöstä voitte kyllä repiä pelihousunne. Hähä!

Huomioitavaa on, että testihenkilö 1:llä keskivaiheilla päätöksenteko oli todella vaikeaa sillä oluet maistuivat kuulemma kaikki niin samanlaisilta. Voittajan ja häviäjän valinta oli kuitenkin selkeä. Yksi huomattava erikoisuus testissä oli myös se, että molemmat kokivat löytäneensä selkäesti erityisen huonon makuisen oluen joukosta, mutta se oli molemmilla eri. Itseäni pisteytys helpotti saamaan oluet nopeaan paremmuusjärjestykseen.

Koekaniini #1:
7. Nobelaner
-Maistuu homeiselta, tuotetta epäiltiin olviksi:

6. Lapin kulta

Koekaniini testilaboratoriossa

-Dokattava, aika litku

5. Olvi
-EMT

4. Sandels
-Tosi litku, olisiko nobelaneri, dokattava

3. Karhu
-Tää on semmonen faijaolut, ihan selkeästi karhu

2. Kukko
-Maistuu siltä, että joku yrittää liikaa

1. Veikko
-Kitkerä, hapan, ihan ok

Eli koekaniini numero yksi asetti lidlin veikon ykköseksi. Onnea lidl!



Koekaniini #2:

7. Kukko
-Suorastaan pahaa, tiskiaineinen sivumaku, maistuu pilalliselta, olisiko olvia 1/5

6. Lappari
-Pirteämpi esitys, makeampi maku, onkohan täysmallas? Ehkä veikko tai olvi, aika vähänlaisesti humalaa 2½/5

5. Olvi
-Ei kovin humalainen, makean tuoksuinen, ei tunnu neloselta, kun on niin lattea, veikkaan sandelsia 3/5

4. Karhu
-Karhu, tumma väri paljastaa, karhumainen perusmaku luulis, että olisi nelosena parempi 3/5 (mutta annoin sokkona vielä 1/3 pistettä lisää, että pystyy laittamaan paremmuusjärjestykseen)

3. Nobsu
-Rapsakampi humala, myös makea, mutta sellaisella oikealla maltaisella  tavalla 3½/5, veikkaan sandelsia tai lapparia, tai jopa veikkoa

2. Sandels
-Onkohan tämä nobsukka? Hyvä saksalaishenkinen humalan aromi, vetinen mutta viljainen jälkimaku 4/5 (en saa selvää lopuista merkinnöistäni)

1. Veikko
-Kukko pils? Vahvin maku, humalaa, mallasta 4½/5, vaalea väri ja vähän laitilan talon makua?

Ja koekaniini 2 eli minä itse asetin myös veikon sijalle yksi vaikken sitä osannut joukosta maun puolesta erottaakkaan.

Yhteenveto:
Veikko on siis sokkotestissä selkeä voittaja ja edullisella 1,49€ hinnallaan voidaan kruunata bulkkineloslagereiden kuninkaaksi. Testin kallein olut sandels pärjäsi myös kisassa kohtuullisesti, halvin nelosolut eli lapin kulta ei loistanut, mutta ei saanut suuria moitteitakaan. Nobelaner ei erottunut joukosta kolmosena mitenkään erityisesti, eli kannattaako sitten ostaa näistä bulkkioluista vaan sitä kolmosta ellei halua päästä pikkuisen tehokkaammin huppeliin? Erityisen selkeänä testissä erottui kuitenkin se kuinka homogeenisiä oluet ovat vaikka niissä pieniä vivahde-eroja onkin. Nämä erot olivat ehkä nelosversioissa hieman selkeämmin esillä kuin kolmosoluissa, mutta eivät riittävästi nostamaan mitään merkkiä selkeästi esille.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka pistejakauma onkin erilainen niin kaikki näistä maistuvat lähes samalta. Jos tahtoo bulkkiolutta ostaa niin kannattaa edelleen ostaa halvinta, tai sitten veikkoa. Saatte käyttää tätä testiä mainonnassanne lidl, kunhan vaan muistatte lähettää pari laatikkoa laadukasta herkkuveikkoa tai vaikka jotain muuta kivaa. Pusuja ja haleja kaikille!

Pirkka Earl Grey-tee

Tänään nautiskelemme teetä. 50 pussin pakkaus pirkka Earl Grey-teetä maksaa 1,95€. Tämä onkin varsin kohtuullinen investointi verrattuna vaikka lähes tuplahintaisiin 20 pussin teesekoituksiin, joissa voi olla mukana kaikkea paskaa. Paskaa kuten mintulla maustettua vihreää teetä. Minttuteessä ei itsessään ole mitään vikaa. Olen nauttinut erittäin maittavaa minttuteetä Marokon Kasbahilla, mutta miten ihmeessä se saadaan maistumaan niin perseeltä jos se laitetaan annospussissa neljän erilaisen vihreän teen sekoitukseen? Nordqvist on vielä vittumaisuuksissaan nimennyt yhden vihreän teen sekoituksensa erilaisten jalokivien mukaan tehden näin pakkausten sisällöstä entistä epämääräisemmän. Menin nimittäin tyhmyyksissäni ostamaan tällaisen ja eikö JUMALAUTA joku smaragdi tai vastaava ollut ihan sitä itseään: minttuteetä. Maistuu ihan kusiselta hammastahnalta. Älkää missään nimessä ostako tuota sekoitusta.

Pirkka Earl Grey-pakkaus tuoksuu todella hyvältä. Heti ensinuuhkaisu pakettia avatessa tuo, tai suorastaan lyö naamalle mausteisen ja aromikkaan tuoksun. Minun piti ottaa oikein selvää, että mikä tämä aromi on, koska aloin epäillä käytössä olevan jotain arominvahventeita. Eihän juuri mikään muu pussitee tuoksu näin voimakkaasti.

Yleissivistyksessäni oli jonkinlainen aukko tällä kohtaa, koska en tiennyt, että Earl Grey-teehen sekoitetaan mausteeksi bergamottiöljyä. Bergamotti on päärynän muotoinen sitrushedelmä, jota kasvaa esimerkiksi Italiassa. Kyseisen hedelmän kuoresta puristettavaa aromaattista öljyä käytetään ainesosana mm. alkuperäisen Eau de Colognen tuoksussa.

Luettuani wikipedia-artikkelia pidemmälle epäilykseni arominvahventeesta osui periaatteessa oikeaan, sillä alunperin huonolaatuista mustaa teetä maustettiin bergamottiöljyllä juuri siksi, että se saataisiin muistuttamaan laadukkaampia ja kalliimpia aasialaisia teelaatuja. Eli kusista bulkkiteetä yritetty myrkyttää maistumaan laadukkaammalta kuin mitä se on. Sitä se teidän Earl Greynne on.

Pirkka Earl Grey-tee maistuu ja tuoksuu kupissa huomattavasti miedommalta kuin pakkauksessa. Käytännössä tämä on ihan menevää perus bulkkiteetä, jollaista voisi kuvitella saavansa esimerkiksi ruokareplikaattorista.



Kokonaisuutena voidaan sanoa, että pirkan bulkkitee on aivan juotavaa työpaikka- tai aamuteetä. Sama kuin joisi kupin jotain juhla mokkaa. Ei teeskentelijöille vaan kunnon työukkeli tai -akkeleille, joille ei kahvi syystä tai toisesta maistu. Hinta- laatusuhteen ansiosta arvosana on 3/5.

Huono kännykkäkuva aiheesta

Oletteko muuten miettineet, että parhaissa kaupungeissa on keskellä fallos. Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen Pariisista? No se torni! Fallos! New York? Empire state building! Shanghai? Oriental pearl tower, jossa on kivespussikin! Penis sojottamassa kohti taivasta. Ihmisellä on ollut kautta aikojen luontainen tarve piirrellä kulleja ja rakentaa niitä kohti taivasta.

Mistä tämä tarve sitten tulee? Kumpuaako se alistamisen tai vallan näyttämisen halusta? Pystytetään valtava miehisen voiman symboli näkyvälle paikalle laittamaan naiset, betamiehet ja luonto kuriin. Keskellä metsää voi kohota tehtaan piippu. Näin ihminen näyttää kuinka luonto on hänen alaisuudessaan. Kova ja jylhä piippu osoittaa kohti taivasta ja persepanee luontoa. Ihminen on suuri.

Kaupungeissa on erilaisia falloksia joka paikassa. Otetaan esimerkisi vaikka intialainen lingaa, joka esittää Shivan penistä. Sen päätä on tapana hieroa ja sen eteen kumarrutaan. Penis on jumalainen palvonnan kohde. Perinteiset kirkotkin ovat rakennettu sukupuolielinten mallin mukaan. Tässä Pekka Siitoimen ansiokas analyysi aiheesta:

“Kirkontorni suunniteltiin miehen siittimen mukaan ja varsinainen kirkkosali lokeroineen tehtiin naisen sukupuolielimien sisä-osien mallin mukaan. Kirkon pääovi kuvasi naisen häpyhuulia ja alttari kohdun hedelmöittymispaikkaa, jonne vain pappi sai mennä. Sensijaan ennen, sinne mentiin hedelmöittämään naiset samassa pyhässä tarkoituksessa. Kun siitin eli kirkontorni asetettiin salin eli naisen sukupuolielinten eteen pystyyn, syntyi kuva pyhästä Jumalallisesta hedelmöittymisvaiheesta ja näin syntyivät kauneimmat kirkkomme.”

Kaupungeissahan on myös vaginoita. Miettikää vaikka Jyväskylän ydinkeskustaa, mitä näette: kompassin. Kaiken keskellä onkin aukko ilman penistä. Harjun torni katselee kauempaa maltillisesti, mutta ei oiken dominoi keskustan kuvaa. Eskilstunan aukiolla on tyypillinen fallinen patsas "ystävyyden viila", sekään ei oikein näy kaupungin katukuvassa. Mitä pidemmälle mennään Jyväskylässä yläkaupungille sitä kullivapaammaksi maisema muuttuu. Torikaan ei omine falloksineen ole tarpeeksi keskeisellä paikalla. Uskonkin yläkaupungin olevan erityisesti tästä syystä hippien ja humanistien suosiossa. Tämän järkevän keskusfalloksen puutteen uskon olevan myös syypää Jyväskylän viherjytkyyn. Keskusta on kullien saartama, mutta tossun alla.

Lähteet:
Musta magia osa 1 (Siitoin, 1974)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bergamotti
https://en.wikipedia.org/wiki/Earl_Grey_tea
https://en.wikipedia.org/wiki/Phallic_architecture
Viitattu 1.6.2017

Rainbow milkkis-suklaa.

Joskus tässä tuli arvioitua Lidlin animation-suklaa. Kysessä on kopio kinderin tuotteesta. En usko, että olen koskaan edes maistanut alkuperäistä, joten minulle ei ole erityinen sydämen asia maistuuko tuote esikuvaltaan jos se on hyvä ja halvempi. Rainbowin milkkis on siis animationin tavoin kopio samasta suklaasta. Kyseessä on laatikollinen pieniä erillispakattuja maitokreemillä tai jollain vastaavalla makealla mössöllä täytettyjä suklaapatukoita.

Kuudentoista patukan pakkaus maksaa 1,65€. Tämähän on erittäin kohtuuhintaista, koska lidlin animation-suklaa maksoi aikoinaan 1,69€. Patukat taitavat vaan rainbowin tapauksessa olla vähän pienempiä. Tämä ei haittaa, koska voihan niitä syödä useamman jos on kunnon herkkusuu. En valitettavasti osaa sanoa kummassa pakkauksessa on enemmän suklaata, kun minulla ei ole tässä saatavilla animation- tai kinder-pakkausta käsillä.

Maun puolesta sanoisin, että tuotteet ovat melko lähellä toisiaan. Rainbowin suklaassa on ehkä hieman voimakkaampi nougatin aromi. Lidlin animationin täyte on muistikuvieni mukaan hieman maitoisen täyteläisempää ja makeampaa. Se kumpi on parempi riippuu varmasti ihan päivästä ja mielialasta. Sokkotestissä en erottaisi näitä tuotteita toisistaan. Valikoimaan kuuluu myös mansikkainen versio aiheesta, joka on marginaalisesti kalliimpi. Maksaisisikohan se sitten 1,70€.

Ehdottomasti suositeltava ostos herkuttelijalle, jolla on kykyä jakaa nautiskeluaan useaan erään. Yksi patukka kahvikupposen kanssa on juuri sopiva määrä, jolla saa suun makeaksi. Muistakaa kohtuullisuus! Arvosanaksi voisin antaa vahvan 4/5, koska muistelen nauttineeni animation-suklaasta tätä enemmän. Joten se oli varmasti hitusen parempaa.

Animationille annan myös plussaa siitä, että eräs vaasalainen kaverini oli käynyt ostamassa sitä arvosteluni innoittamana ja jättänyt pakkauksen jonnekin pöydälle. Hän oli kuulemma sitten aloittanut lypsää siemeniä rakkautensa suonikkaasta puusta ja animation-suklaapaketin poika oli tuijottanut häntä näkökentän sisäpuolella niin pahasti, että homma oli jäänyt kesken. Tosi paha cockblokkaaja se animation-poika.

Milkkispatukan söpö eläinhahmo on paljon vähemmän ahdistava kuin animation suklaan karsea kakara.

Oletteko koskaan miettineet vanhojen suomalaisten sananlaskujen ja kansanviisauksien historiaa? Muistelen joskus aikoinaan lukeneeni jonkun iltapäivälehden viikonloppunumerosta jonkinmoisen artikkelin aiheesta. En valitettavasti muista oliko kyseessä iltalehti vai iltasanomat. Isälläni oli tapana valita viikonlopun lehti kesämökkireissulle sen mukaan kummassa oli paremmat tissit kannessa. Luulen, että noina aikoina, kun kävimme mökkeilemässä koko perheen voimin kannessa oli säännöllisesti joku 90-luvun seksisymboleista: Janina Frostell, Tanja Vienonen tai Lola Odusoga. Janina ja Tanja olivat noissa melko varmasti vahvoilla. Ehkä jopa Linda Lampenius. Hienoja aikoja nuo nuoruusvuosien pitkät ja aurinkoiset kesät maaseudulla pelatessa nintendoa naapurin pojan kanssa sisätiloissa.

Tästä kyseisestä artikkelista erityisen hyvin mieleeni on painunut kuvitus, jossa sanonnoista oli tehty oikein piirrokset. "Täynnä kuin Turusen pyssy" sai taustatarinan, jossa joku 1700-luvun Turunen oli sotaretkellään tunkenut aseensa piipun niin täyteen varastettua rahaa, ettei enää voinut ampua.

Leppäkeihäänkin lento-ominaisuudet ilmeisesti olivat aikansa teknologian huipentuma, minkä vuoksi sanonta on jäänyt elämään. Muistakaapa tuo sitten, kun yhteiskunta romahtaa ja pitää alkaa kepeillä sotimaan ja metsästämään naapuriheimolaisia. Leppäkeihäs lentää parhaiten. Muinainen viisaus elää sanonnoissa.

Eniten mieltäni on viimeaikoina askarruttanut kuitenkin sanonta "[Vettä] tulee kuin Esterin perseestä." Yleensä ainakin omalla murrealueellani kyseisellä sanonnalla viitataan nesteen tai muun virtaavan aineen tulvimiseen. Tämä sai minut miettimään, että oliko kyseinen Esteri ensimmäisiä henkilöitä, jonka ärtyvän suolen oireyhtymä, eli IBS on noussut yleiseksi puheenaiheeksi ja päätynyt sanonnan asemaan. Saattoihan hänellä olla myös laktoosi-intoleranssi.

Kuvitelkaa nyt elämää 1800-luvun Suomessa fodmap-ruokavaliolla. Kananmunia, lihaa ja riistaa saattoi saada parhaimmillaan hyvinkin, mutta laktoosittomasta maidosta tuskin oli kukaan kuullut! Olen käsittänyt, että pääosa tuon ajan ruokavaliosta koostui kuitenkin maatalouden ns. kellarituotteista. Etenkään talviaikaan tuoreita kasviksia ei tietenkään ollut saatavilla. Useimmat viljatuotteet aiheuttavat oireita pahasta IBS:stä kärsivälle. Omenat, jotkut marjat, palkokasvit, punajuuret, kaali, sipuli... kuinka näitä olisikaan voinut välttää! Esteri parka joutui siis koko ajan kakkapieremään ja kärsimään turvotuksesta, kun ei paljon vaihtoehtoja ollut. Pettuleipää ja hernekeittoa. Perse vaan lauloi kesken peltotöiden ja kirkkoistuntojen. Tuli siis kuin esterin perseestä. Ennen ei jumalauta ollut paremmin!



Savon sanomillakin on vähemmän mielikuvituksekas selitys tälle sanonnalle. Palokunnat kuulemma käyttivät ennen ester-merkkistä pumppua. Kuinka tylsää! Savon sanomat aina pilaamassa ihmisten ilon!

Lidlin uudehkot oluet: Excelsior ja Galereux

On ystävänpäivä ja mikä olisikaan parempi tapa saada ystäviä ja rakkaita kuin kaljan juonti! Oletteko koskaan muka saavuttaneet ihmissuhteissanne mitään merkittävää ilman reipasta kaljottelua? Minä en ainakaan. Perehdytään siis pariin uudehkoon olueen. Nämä ovat olleet hyllyssä jo tovin, mutta ansaitsevat nyt pikaisen katsauksen ystävänpäivän kunniaksi.

Excelsiorista tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen star trek. Tähtilaiva Excelsior ja tähtilaivojen excelsior-luokka. Käsittääkseni tähtilaiva Excelsior esiteltiin ensimmäisen kerran kolmannessa star trek-leffassa, jossa tohtori McCoyn sisään hypännyt Spockin sielu tahtoisi kovasti päästä takaisin  genesis-projektin virvoittamaan kehoonsa.

En ole katsonut kolmatta trekkileffaa vuosiin vaikka se on ollut suunnitelmissani pitkään ja kätevästi netflixissä tarjolla. Ehkä odotan sopivaa päivää. Mutta wikipedian mukaan Excelsioriin piti asentaa ensimmäinen transpoimuajo. Tällä moottorilla pitäisi päästä nopeammin kuin 14,1 poimun vauhtia. Eli ihan saatanan helvetinmoista kyytiä. Muistelisin, että alkuperäinen enterprise ei päässyt kovin paljon poimu kahdeksaista lujempaa ja TNG:n enterprise D:llä, joka sentään oli galaksi-luokan alus oli ongelmia päästä lähelle poimu kymmentä.

Tähtilaiva Excelsior

Voyagerissa sarjan nimialuksen miehistö keksii transpoimuajon jonkinlaisen uuden dilitiumin avulla ja muuttuu liskoiksi. Eli ei kannattanut. Transpoimuajo on kuitenkin jonkun Voyager-hahmon mukaan teoriassa niin vauhdikasta, että sillä ajaessa on kaikissa universumin pisteissä  yhtäaikaa! Myöhemmin heidän onnistuu varastaa borgeilta kunnollinen transpoimuajo ja tämä taitaa olla jo spoileri. SPOILERI VAROITUS.

Excelsior-olut
Ainekset: ohramallas, vehnämallas, ammoniummenetelmän sokerikulööri, humalauute. Valmistettu ilmeisesti Ranskassa. Maassa, joka ei ainakaan omissa kirjoissani ole mikään suuri olutkulttuurimaa.

Olut on ilmeisesti värjätty tuolla sokerikulöörillä, mutta se on silti todella vaaleaa kusenkeltaista. Wikipedia kertoo, että:

"Sokerikulöörin E-koodi on E 150. Sokerikulööriä valmistetaan lämmittämällä hiilihydraatteja ammoniakin, ammoniumsulfaatin ja rikkidioksidin kanssa. Sokerikulööriä käytetään mm. soijaan, olueen, viskiin, kekseihin. Sokerikulööri saattaa aiheuttaa B-vitamiinien tuhoutumista".
LÄHDE: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokerikul%C3%B6%C3%B6ri (viitattu 14.2.2017)

Kuulostaa juuri siltä mitä olueltani kaipaan. Täytyy varmaan alkaa lisäämään omatekemiinkin.

Tuote itsessään maistuu lievästi öljyisen makealta ja vähän saippuaiselta. Tosi vetinen ja mitäänsanomaton. Ei maistu miltään, mutta haisee alkoholille. Alkoholipitoisuus on tuoteselosteen mukaan 4%.

Suussa ei tunnu hiilihappoja vaikka ohut kerros hyvin pientä ja kestävää kuplaa tuleekin oluen pintaan kaataessa lasiin. Ehkä tähän on lisätty saippuaa tai vastaavaa pintajännitystä alentavaa ainetta kuplan pysyvyyden parantamiseksi. Se selittäisi saippuaisen aromin.

Olen maistanut joskus hurjassa nuoruudessani kusta ja se maistui tältä. Vähän kuin olisi juotu kunnon kaljaa ja kustu se ulos. Ei pahaa, mutta täysin tarpeetonta. Arvosanaksi 1/5. Todella ankeaa.

Arvaatte varmaan, että en ole säilyttänyt taaskaan kuittia. Tämä maksoi alle kaksi euroa. Ehkä 1,40€. 0,44 tölkki.

Galereux
Tämä olut onkin samanlaista mitäänsanomatonta virtsapissausta. Tässä erona on vaan sellainen budweiser tyylisen jenkkioluen maissiaromi. Muuten tämä on valmistusaineiltaan ihan samaa kuin edellinen, mutta vehnän tilalla maissi. Tässäkään ei oikeastaan ole hiilihappoja.

Tällä oluella ei ole edes hienoa star trekin mieleen tuovaa nimeä eli tämä on periaatteessa vielä edellistäkin huonompaa vaikka onkin 4,7% alkoholiltaan. Arvosanaksi kuitenkin 1/5.  Hinta jotain samaa luokkaa ja tölkkikin melko varmasti sen 0,5l.

Kaukana on tähtilaiva Excelsiorin uljaus tästä ripulista. Täytyy kyllä sanoa, että excelsiorin tölkki huokuu hienosti ankeaa halpuutta.

Kuulin tänään, että kävyt ovat parhaita. Jos  ystävänpäivänä ei ole rakkauslällytystä tai edes suklaata niin voit ottaa tilalle käpyjä. Käpyihin voit laittaa tikkuja pystyyn niin saat kätevästi uusia ystäviä joille jutella.

Itseasiassa ennenkö suklaa tuotiin Eurooppaan niin ihmiset imeskelivät käpyjä. Ne ovat ruskeita ja lievästi makeita jos ovat oikein pihkaisia. Kysykää vaikka isovanhemmiltanne. Pula-aikana ei ollut varaa tuoda kallista sokolaatia ulkomailta asti. Karkkipäivänä syötiin vaan käpyjä. Kaikkihan tietävät, että ennen oli paremmin. Niin miksi kaipaisit nykyäänkään mitään suklaata tai ystäviä. Hae ulkoa iso kassillinen käpyjä ja nautiskele!

Lidlin crivit sports talviurheilusukat

Jos joku ei tässä vaiheessa vielä ole huomannut, niin tuolla ulkona on jonkinmoinen talvi meneillään. Ei varsinaisesti mikään ihan karmea pakkashelvetti, mutta luulisin, että terminen talvi joka tapauksessa. Sitä varten olen aina ennen kaivanut käyttöön villasukat, mutta nyt markettivapahtaja Adolf Lidl on siunannut meitä suomalaisiakin viisaudellaan ja tuonut markkinoille talviurheilusukat.

Jotkut saattavat muistaa, että minulla olikin jo entuudestaan lidlin urheilusukat ja olenkin niitä käyttänyt lenkkeillessäni. Sukissa on pehmusteita ja paksumpia kohtia kutakuinkin sopivissa paikoissa. Talviversio on periaatteessa hyvin samanlainen, mutta niin pitkävartinen, että ylettyy polven alapuolelle. Nämä ovat oikeastaan vähän monimutkaisemmat saapassukat. Tekstiili on melko paksua, mutta hengittävää. Sukat ovat varsin mukavat jalassa ja sujahtavat näppärästi lidlin juoksukenkien kuin hiihtomonojenkin sisään. Sukissa on jalkapöydän alle tuleva pehmike ja sukat on siksi merkitty vasemmalle ja oikealle käypäisiksi.

Materiaaliksi ilmoitetaan 56% polyakryylia, 20% polyesteriä, 11% polyamidia, 11% villaa ja 2% elastaania. Etenkin tuo villa tuli vähän yllätyksenä, sillä oletin aluksi näiden olevan täysin keinokuituiset.

Olen kuitenkin nyt joulun jälkeen vetänyt tällaisilla sukilla melkein kaikki juoksulenkkini ja yhden hiihtolenkinkin ja jalat ovat tuntuneet mukavan lämpimiltä ja kuivilta. Kaiketi nämä sitten ovat oikein kelvolliset. Etenkin hiihtäessä tuo pieni jalkapöydän alla oleva muotoilu teki hiihtämisestä miellyttävämpää. Yleensä jalkapohjani ovat olleet tällaisen lenkin jälkeen vähän hellänä.

Jos näistä jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin vasemman jalan sukka on jo rikki. Tai kudos on purkautunut vähän ja sukkaan on syntynyt yhteen sormen mentävä reikä. Paikka on kuitenkin sellainen, jossa siitä ei ole haittaa, eikä reikä ole kasvanut. Liekkö sitten maanantaikappale.

En muista näiden tarkkaa hintaa, koska sain näitä kaksi paria joululahjaksi. Luulen, että nämä eivät hirveästi kuutta euroa kalliimmat olleet. Olen lopultakin tullut siihen ikään, että sukat ovat tosi kiva joululahja. Huolestuttavaa.

Runkkumatskua kaikille jalkafetisteille.

Taisin luvata viimeksi, että keskustelisimme siitä miksi Jens Johanssonilla on aina liian suuri t-paita. Jos joku ei teidä tai muista kuka Jens Johansson on niin käydään pieni pikakertaus hänen urastaan: Hän on ruotsalainen homoloordi, joka on soittanut mm. stratovarius-nimisessä kotimaisessa kikkelihevibändissä. Lisäksi hän on soittanut sellaisten vanhojen pierujen kuten homoloordikuningas Yngwie Malmstenin ja Ronnie James Dion bändeissä.

Käydäänpä siis pohtimaan syitä miksi Jens pitää liian suurta paitaa, joka saa hänet näyttämään jopa entistä enemmän 90-lukulaiselta atk-tukihenkilöltä.

Teoria 1:
Mies jojottelee painoaan tosi paljon ja on välillä tosi turvossa kunnossa, eli pitää olla kasvunvaraa paidassa. Sitten, kun hän välillä laihtuu niin paita näyttää isolta.

Teoria 2:
Jensin äiti ostaa tämän paidat ja reiluna jätkänä Jens ei kehtaa olla käyttämättä niitä. Tai sitten käyttää niitä etenkin keikoilla, että äiti näkee lehdistä ja muualta, että siellä se äitin ostama paita on. Muuten hän käyttää sopivia paitoja.

Teoria 3:
Jens oli ennen ihan vitun läski, mutta laihtui, eikä vaan ole tarkan euron miehenä viitsinyt ostaa uusia paitoja ennenkö vanhat ovat kuluneet loppuun.

Teoria 4:
Ynkkä oli kateellinen Jensin hoikkuudesta, että käski sen pukeutua säkkiin. Tämä oli osa sen työsopimusta läpi koko 80-luvun. Siksi Jensillä on iso varasto liian isoja paitoja. Toisaalta tuo sopimus on voinut sisältää kohdan jossa Jensiltä vaaditaan, että käyttää liian isoja paitoja 2020 vuoteen asti.

Kuvia Jensistä liian ison paidan kanssa:
http://www.metal-rules.com/zine/ima … ws/stratovarius/stratolive-jens.jpg
https://i.ytimg.com/vi/RcdDK8fl8pM/hqdefault.jpg
http://www.metalcry.com/files/jensjoh.jpg
https://thumb7.shutterstock.com/dis … t-lauri-porra-performs-39125308.jpghttp://www.stratovarius.com/media/slider/haut03.jpg

Ottaisin Jensin koska vaan korjaamaan kopiokonettani tai laittamaan lasertulostimen laniin.

Ennen vanhaan tuli sellainen nuorille suunnattu tv-sarja kuin Jyrki. Ohjelmassa näytettiin myös musavideoita ja stratovariuksen videoita tuli melkein joka viikko. Jo silloin kiinnitin huomion Jensin isoihin paitoihin. Timo Kotipeltokin käytti aikanaan aika löysiä paitoja, mutta tuon viimeisimmän startovariuksen promokuvan perusteella hän on alkanut oppia ostamaan sopivampia. Tässä vielä video Jensistä ja pojista vähän huonon kokoisissa paidoissa.

Eros now

Oletko kyllästynyt amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin ja valmiiksi pureskeltuihin hollywood-aivo-oksennuksiin joita televisio ja netflix enimmäkseen suoltavat? Nyt käsittelemme vaihtoehtoa tälle aivoja mädättävälle saasteelle.

Tässäkin blogissa intialeffoista on puhuttu moneen otteeseen, mutta mikä on lopulta paras tapa katsella niitä Suomessa laillisesti? Youtubessa on intialaista elokuvataidetta runsaasti. Sieltä löytyy kokonaisia leffoja, mutta kuvanlaatu vaihtelee ja teksityksiä ei yleensä ole. Tähän kuitenkin löytyy poikkeuksia ja youtubesta voi saada kohtuullisen hyviä intiaelokuvaelämyksiä. Mutta mitäpä jos tahdot tosiaan antaa rahaa itse tuotanto- ja jakeluyhtiölle?

Nyt sinäkin voit katsoa kaksi leffaa päivässä!

Eros international on suurehko elokuvia ja musiikkia kansalle jakeleva ja tuottava yhtiö, joka on jokunen vuosi sitten lanseerannut oman eros now-streamauspalvelun. Palvelu on yhtäaikaa netflix ja spotify. Erittäin edullisella 5,99€/kk hinnalla saat siis molemmat! Netflixin ja spotifyn enemmän tai vähemmän laadukkaalla intialaisella valikoimalla.

Eroksella on yli 2000 leffan levitysoikeudet ja sanoisin, että niitä leffoja palvelussa on todellakin vähintään se tuhat. Vanhemmista elokuvista ei ole aina HD-versiota. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut vanhemmat elokuvat ovat suunnilleen dvd-laatuisia tai jopa pahempia. Uusissa elokuvissa kuva on kuitenkin riittävä jopa videotykkikatseluun.

Muuta huomattavaa palvelun runsaasta valikoimasta ovat musiikkivideot, tv-sarjat ja uutispätkät. Tv-sarjojen tarjonnasta löytyy mm. erilaisia kokkausohjelmia, joista ehkä quickies on paras. Noin 10 minuutin pätkissä neuvotaan herkullisia intialaisia ja aasialaisia reseptejä. Lisäksi valikoimassa on napatanssi-, jooga- ja meditaatio-opetussarjoja. Yhden meditaatiosarjan luvataan jopa parantavan syöpä! Tai ainakin ennaltaehkäisevän sitä merkittävästi. Ja muistakaa kaikki tämä vain vajaan kuuden euron hinnalla! Miinuksena on todettava, että sarjoissa ei ilmeisesti ole tekstejä. Eli joudutte katsomaan dance india dancen pelkällä hindimolotuksella. Muuten tekstitykset löytyvät yleensä englanniksi, hindiksi, arabiaksi ja joillain muilla kielillä. Elokuvista on myös joskus erikseen tamiliksi puhutut versiot.

Kuvakaappaus eros now-mobiiliapplikaatiosta. Kuvassa Deepika Panokone ja joku koukkunokka. Tuota golmaal 3:sta ei sitten kannata katsoa. Ihan paska.

Teknisestä puolesta voidaan kertoa, että palvelu toimii useimmilla älylaitteilla ja tukee myös chromecastia. Luultavasti myös apple tv:tä, mutta eihän sellaista ylihintaista sontaa kukaan käytä? Kaikki te siellä käytätte halpaa ja hyvää chromecastia. Palvelu toimii myös ihan nettiselaimessa, kuin netflixikin. Chromecast versio ei kuitenkaan osaa kuulemma hitailla yhteyksillä rajoittaa kuvan laatua kunnolla. ATK-alan ammattilainen uskoo, että 24mbps adsl-yhteys olisi täysin riittävä eros now-palvelun ongelmattomaan käyttöön. 10mbps yhdeydellä saattaa esiintyä pieniä tökkäyksiä. Selaimesta saa kuitenkin rajattua bitratea. Käytännössä olemme kuitenkin huomanneet, että suurempi ongelma taitaa olla joskus siinä, että Intian päästä ei saada bittiä tulemaan tänne napapiirille tarpeeksi nopeasti.

Nyt siis kaikki tilaamaan kotiin intialaista värikästä ja iloista kulttuuria, joka sopii koko perheelle! Sillä näissä elokuvissa luotetaan enimmäkseen perinteisiin arvoihin, kuten avioliittoon, perinteiseen naisen paikkaan ja vanhempien kunniottamiseen. Myös siveä käytös on läsnä, sillä kukaan ei edes suutele elokuvayleisön nähden!

Arvosanaksi eros nowille 4½/5. Koska joskus tosiaan leffat pätkivät ja yhdessä leffassa, joka haluttiin katsoa tosi paljon ei ollut tekstityksiä.

Intiassa nainenkin voi osallistua action-kohtaukseen kuin mies.

Kaikki tämä Intialefoista puhuminen on tärkeää, mutta on tullut ilmi vielä yksi tärkeämpi asia. Nimittäin Juha Miedon joulutorttuherkuttelu.

Hiihtosankari nimittäin syö kuulemma sata joulutorttua. Montako itse söitte? Eihän sellaista rasvaista taikinaa kukaan normaaliälyinen syö paria enempää? Mutta Juha syö sata. Ja vielä luumuhillolla! Mahtaa taas suoli toimia kuin rakettimoottori pohjanmaan tasaisilla laduilla, kun tuon määrän heittää huiviin. Artikkelissa mainitaan, että THL:n tietokannan mukaan perusjoulutorttu sisältää 402kcal energiaa. Pikaisen googlettelun. epämääräisten nettilähteiden ja rajun yleistämisen avulla sain selville, että yhden kilon lihominen vaatii 7000-8000kcal herkuttelua normaalin kulutuksen päälle. Jos tämä pitäisi paikkansa niin Mietaalle tulisi vajaa kuusi kiloa vararengasta pelkistä joulutortuista. Melko reipas massakausi!

Samaisen epäluotettavilla nettilähteillä arvioin, että Juhan kokoinen ukkeli kuluttaa yhden joulutortun verran energiaa hiihtämällä noin 40 minuutissa. Jos Juha syö sata torttua, niin hänen on hiihdettävä siis lähes 67 tuntia keskiraskaasti kuluttaakseen tuon energiamäärän. Eli pitääkseen tasapainon yllä olisi Miedon lykittävä päivittäin menemään pari tuntia joko joulu- tai tammikuun. Mikäpä siinä eläkkeellä harrastella.

Voisin itsekin aloittaa sitten vanhoilla päivillä tuollaisen ylensyönti ja murtomaahiihto puuhastelun. Pitäähän sitä vanhana tavoitteita ja aktiviteettia olla ja nautiskelua. Nyt ei täällä hektisessä työelämässä kerkeä edes sitä yhtä torttua sulatella ja läskiksi tulee.

Ensi kerralla sitten pohditaan miksi Jens Johanssonilla on aina liian iso paita.