Silvercrest kuulokkeet

Moi. Ajattelin tänään kirjoittaa teille lidlistä ostamistani kuulokkeista. Oikeastaan muusikoiden.netin keskustelu innoitti tämän ostoksen, sillä eräs käyttäjä kertoi näiden olevan hintaluokassaan ylittämättömät.

Näiden hinta oli piirun verran alle kympin. Aika halpaa sanoisin. Vertailen näitä toisiin halpisluureihin, joita olen käyttänyt, eli sennheiserin px100:siin. Niiden hinta on tällä hetkellä verkkokaupassa 49,9€. Eli nyt arvosteltavat luurit ovat noin viisi kertaa edullisemmat. Erona luureissa on tietty se, että px100:set ovat avoimet ja nämä kai yrittävät olla suljetut.

Kuppien materiaali on jotain vähän kovempaa ämpärimuovia, mutta mattapinta on mukavan tuntuinen. Luurien pehmusteet tuntuvat ihan hyviltä korvilla ja luurit myös istuvat kohtuullisesti omaan jättipäähäni. Sankojen sisällä kulkee jämäkän ja hyvän tuntuiset rautalangat, jotka herättävät luottamusta siitä, että nämä voisivat hyvinkin kestää tovin oikeaa käyttöä. Piuhakin on hyvän tuntuista kangaspäällysteistä, mutta plugi perus rimpula. Jos näitä vertaa mekaanisesti sennheiserin px100 luureihin voittavat nämä sen vertailun helposti. Sen verran muovisilta rimpuloilta ne näihin verrattuna tuntuvat. Px100:sten suurin ongelma oman kokemukseni mukaan on että niistä hajoaa plugin pää melko helposti. Silvercrest luurien suhteen asia on vielä selvittämättä. Px100:sten pehmikkeet kulahtavat nopeasti. Ne on kuitenkin helppo korvata. Näiden pehmuste tuntuu melko kulutuskestävältä.

Soundi kuitenkin ratkaisee:
Voin kertoa suoraan, että px100:set kuulostavat paremmilta. Niissä on erottelevampi alapäätoisto ja yleisesti selkeämpi soundi. Silvercrest luurien toisto on hieman tumppu ja jäisin myös kaipaamaan kirkkainta yläpäätä. Lähtökohtaisesti soundissa ei kuitenkaan ole isompaa vikaa. Se on vaan vähän nuhainen. Testasin ensin kuuntelemalla Totoa ja totesin, että eloa ja heleyttä puuttuu. Sen jälkeen kuuntelin Sleepin dopesmokerin, ja totesin, että vaikka bassojytyä on, on se vähän tunkkaista. Voisin melkein väittää tykkääväni samsungin puhelimen mukana tulleiden nappikuulokkeiden soundista enemmän, mutta mielestäni ne ovatkin puhelinnapeiksi yllättävän jees.

Hintaansa nähden nämä ovat kuitenkin oikeasti käyttökelpoiset luurit vaikka radion tai käppähevin kuunteluun työmaalla jossa on pientä taustahälinää. Mistään huikeasta elämyksestä ei ehkä kannata haaveilla etenkään jos on yhtään kultakorva, mutta tuskin kukaan sitä kympin luureista odottaakaan? Voisin vielä lisätä, että värivalikoima oli melko laaja ja hurja. Oli pinkistä violettiin ja punaiseen. Sitten myös perus mustia, harmaita ja valkoisia. Mielestäni nämä ovat ihan kivan näköiset.

Antaisin näille arvosanaksi 3½/5. Perusteluitahan tuossa tuli jo.

Vau luurit.

Huomasitteko muuten, että pornhub oli julkaissut taas tilastot siitä mitä ihmiset olivat hakeneet? Sieltä löytyi pari mielenkiintoista juttua jotka pistivät silmääni ja opin aivan uudesta fetismistä/pornogenrestä.

Hakusana "giantess" on ilmeisesti parina viime vuotena kerännyt runsaasti suosiota. Päätin ottaa selvää mistä on kysymys ja rohkeana tutkijana hain millaista materiaalia pornhub tarjoaa kyseisellä hakusanalla.

Ilmeisesti giantess-porno on sellaista, että godzillan kokoinen nainen alistaa ja jopa syö muurahaisen kokoisia miehiä. Hyvinkin mielenkiintoinen fetismi, joka ei ehkä ole täysin oma kakkupalani tai teekuppini, mutta voin hyvin ymmärtää sen takana piilevän seksuaalisen latauksen. Olen kuitenkin aiemmin törmännyt syödyksi tulemisen fetismiin eli vorarefiliaan.

Enemmän minua yllätti, että tästä nimenomaisesta pornogenrestä on vielä alegenre: JÄTTILÄISNAISPIERUPORNO. Yhdessäkin videossa jättinainen piereskeli minimiesten päälle ja nappasi yhden niistä purkkiin jonne piereskeli. Nainen vielä haisteli purkista omia pierujaan ja jutteli ukkelille, että "Huhuh kun haisee huonolt, eikös?". Se, että tämä ei ollut vain  yksittäinen video vaan näitä jättiläispierunaisvideoita oli vielä useita tekee siitä mielestäni oman alagenrensä. Jättiläisnaispierualistamisporno. Miettikääpä sitä. Saisitteko nallin palamaan tällaisella pornolla?

Toinen mikä pisti tilastoissa silmääni oli se, että itänaapurimme ovat innokkaita hakemaan my little pony-pornoa. Ei ihmekkään, että eivät pärjänneet jääkiekossa, kun ovat tuollaisia ponirunkkareita. Mutta ei siinä ole mitään pahaa. Runkatkaa mille haluatte.

Lähde:
http://www.pornhub.com/insights/pornhub-2015-year-in-review
https://en.wikipedia.org/wiki/Vorarephilia
-Viitattu 7.1.2016

Crusti croc etikkasipsit

Hei. Tämä on tällainen aika pikainen reportaasi. Oikeastaan vain tekosyy tämän päiväiselle hassuttelujutulle. Mutta jostain piti nyt repiä asiaa. Kerrotaan nyt näistä sipseistä heti alkuun.

Muistatteko uutisissa, kun joltakulta kysyttiin henkkarit hänen ostaessa lidlistä etikkasipsejä? En tuolloin jotenkin noteerannut näiden olemassaoloa, että joo etikkasipsejä. Kuulin yhtenä päivänä jonkun muun puhuvan etikkasipseistä ja silloin vasta napsahti. LIDLISTÄ SAA ETIKKASIPSEJÄ!? Nehän ovat herkullisia, vaikkakin mielipiteitä jakavia. Itse pidän moisista suuresti. Estrellalla on myös oma versionsa aiheesta, tai ainakin oli. Joskus provinssirokissa näitä jäi melkoinen kasa syömättä ja lopulta vesisateeseen sulamaan perunamössöksi, kun ei kenellekään kelvannut.  Nyt kuitenkin synttäribileissäni crusti crocin sipsejä meni koko pussi! Voidaan siis ehdottomasti todeta, että nämä pirulaiset ovat estrellan vastaavia merkittävästi parempia. Ainakin etikkaisuus on miedompi ja vähemmän polttava. Nämä ovat todella hyviä ja rapsakoita sipsejä, eikä etikka dominoi esimerkiksi dipin yli.

Suosittelen. Varmasti maksavat alle kaksi euroa. Olen heittänyt juuri kaikki kuitit menemään, enkä voi tarkistaa. Mutta olettehan te lukijani tottuneet tähän? Pussinkin osaatte varmasti bongata itse sieltä hyllystä, kun ei minulla ole valokuvaakaan. On jumalauta halpaa ja on hyvää 5/5.

Nyt sitten tähän tärkeämpään asiaan, joka minulla oli. Oikeastaan tämä on SALALIITTOTEORIA!

Arnold Schwarzenegger nimittäin on alkanut ehdotella, että ihmiset vähentäisivät lihansyöntiä. Epäilykseni heräsi heti, kun massivinen kehonrakennuksen legenda heittää tällaisen kommentin.
http://www.bbc.co.uk/newsbeat/article/35038053/arnold-schwarzenegger-stop-eating-meat-and-save-the-planet

Mikä voikaan olla Arskan taka-ajatus? Tahtooko Arska tosiaan, että maailma pelastuu, vai tahtoisiko hän kenties estää tulevaisuuden kehonrakentajia kasvamasta yhtä supermassiiviseen kuntoon, kuin hän itse loiston päivinään oli ja näin säilyä ikuisesti kehonrakennuksen legendana? Nykybodarithan nimittäin alkavat olla helvetin isoja. Tiede ja ravitsemus on kehittynyt, mutta jostain se rakennusaine on saatava. Arskan juoni on ovela. Ja jos ette usko minua, Arnold ei ole ensimmäistä kertaa asialla. Pumping iron-dokumenttielokuvassa hän tunnustaa antaneensa kilpailevalle nuorelle kehonrakentajalle vääriä ohjeita. Katsokaa itse ennenkö Arnold ehtii sensuroida nämä videot netistä, ettei kukaan muu tajua tätä ovelaa salajuonta!



Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään! Sanoo vanha kansa. En nyt sano, että lihan syömisen vähentäminen olisi mitenkään huono juttu. Päinvastoin, mutta jos olette supermassiivisia kehonrakentajia, miettikää, että antoiko Arska teille väärän ohjeen!

Lidlin keittiövaaka

Minun on pitänyt kirjoittaa espanjalaisesta lidlistä jo pitkään, mutta inspiraatio ei ole tullut. Nyt ajattelin sitten kirjoittaa vähän toisesta aiheesta. Ehkä minä vielä kerron teille millainen paratiisi on espanjalainen lidli. Sillä välin joudutte tyytymään tähän sepostukseen.

Harrastan nykyisin kotioluen kötöstelyä. Se onnistuu ilman vaakaakin, mutta vaaka helpottaa ainemäärien arviointia. Ostin siis halvimman keittiöva'an jonka löysin. Se sattui olemaan lidlin silvercrest-vaaka. Olisikohan tokmannilla ollut euron kalliimpi vaaka. Tämä taisi siis maksaa 11,90€.

Mukana tulee patterit. Helvetin hyvä. Mukaan on lyöty myös selkeät ohjeet, mikä on loistava asia sillä laitteen käyttöliittymä on aivan paska. Kahdella napilla pitäisi pystyä säätämään kellonaika, valitsemaan missä moodissa vaakaa ajetaan ja nollaamaan puntari.

Ensimmäinen nappula vaihtaa moodia. Kellosta puntariin, loogista eikö? Toinen painallus samaa nappia vaihtaa mittayksikköä: grammat, millilitrat... millilitrat? Kuinka puntari, joka ei tiedä punnittavan aineen tiheyttä voi mitata tilavuutta? En tiedä. Kuulostaa idioottimaiselta turhalta ominaisuudelta. Ilmeisesti se mittaa tilavuutta veden tiheydellä. En viitisi testata, koska ominaisuus on käytännössä käyttökelvoton. Loput yksiköistä ovat amerikan pirujen käyttökelvottomia yksiköitä, jotka eurooppalaisesta laitteesta olisi voinut jättää pois.

Toinen uskomattoman typerä ominaisuus laitteessa on se, että se vaihtaa ajastimella puntarista takaisin kelloon itsekseen vaikka punnitus olisi käynnissä. Jos pikkuhiljaa hivuttelet pussista tavaraa puntarille mitataksesi vaikka tarkan 25g niin tee se helvetin nopeasti, sillä puntari saattaa vaihtaa takaisin kelloon, jolloin se nollaa itsensä kuin painaisit tuota tare-nappia. Tämä kätevä ilmeisesti virtaa säästävä ominaisuus herätti mm. tällaisia mielipiteitä testiryhmässämme:
"Voi vittu."
"Vittu mitä paskaa."
"Saatana mikä paskavehe."
"Uskomaton paskapuntari."

Minulla ei ole tarkkoja kalibrointipalikoita, että voisin tarkistaa kuinka oikeassa vaaka on, mutta luotan, että laitteella päästään ympäripyöreästi ainakin ±3-5g tarkkuuteen. Laitteen pienin mitattava yksikköhän on yksi gramma. Ei kymmenyksiä, että ei tämä muutenkaan mitenkään erityisen tieteellinen laite ole.

Periaatteessa vaaka on aivan toimiva, mutta käytännössä todella pirullinen tuon ajastimensa kanssa. Ärsyttää ja vaikeuttaa todella paljon normaalia käyttöä tuollainen. Ihan, kun en osaisi itse kytkimestä laittaa sitä sitten pois päältä. Haistakoon persettä mokoma idiooteille rakennettu laite.

Arvosana 2/5, koska laitteen tarkkuus ei ole mielestäni riittävä luotettaviin mittauksiin ja tuo puntari menee liian nopeasti itsestään pois päältä. Tosi typerä vaaka. En suosittele.

Paska puntari. Paskapuntarina tämä ei menisi, sillä jos paskantaisit tämän päälle se varmaan ehtisi ennen toimituksen loppua kääntää itsensä kellomoodiin ja et saisi tietää miten iso kakka tuli.

Haluaisin kertoa teille vielä jotain hauskaa, mutta en ole oikein hauskalla tuulella. Syysmasennus valtaa mieleni ja olo on passiivinen ja väsynyt koko ajan. Aamulla, kun menet töihin on pimeää ja kun pääset kotiin on pimeää. Eikö voitaisi muuttaa koko Suomen kansa Lähi-Itään ja jättää tämä pimeä ja kylmä paskaläntti sotalapsille, kun ne tänne niin kovasti haluavat? Sellainen vaihtokauppa. Kyllä suomalaisilla yhteistyötaidoilla ja innovaatiokyvyillä saataisiin hiekka-aavikkokin muokattua takaisin Edenin paratiisiksi. Eikö se tuolla Irakissa päin alunperin ollut?

Mietin myös syysmasennukseen sellaista lääkettä, että aloittaisin jonkun pimeydestä hyötyvän liikuntaharrastuksen, mutta en oikein keksi sellaista. Ainoat pimeydestä hyötyvät harrastukset joita keksin ovat salamurhat ja puskaraiskuuttelu, mutta luulen, että nuo eivät ihan ole minun juttuni. Ainakaan vielä, kun yhteiskunta on pystyssä. Katsotaan sitten, kun yhteiskunta romahtaa, että mihin sitä pedoksi muuttunut ihmismieli taipuu.

Päivämatka Tangieriin

Heippa. Pidin vähän luovaa taukoa ja laajensin maailmankuvaani matkustelemalla ja ryyppäämällä. Oikeastaan en tiedä laajeniko se yhtään. Sovitaan, että laajeni. Tämähän on nykyään trendikäs lifestyle-blogi, eli päräyttävät travellauskertomuksethan kuuluvat tännekin. Eikö totta?

Olin mummolassa Fuengirolassa ja katselin, että siitähän saa halvan päivämatkan Afrikan puolelle välimerta. Melko edullisella 67€ investoinnilla pääsi päiväreissulle Tangieriin. Tuohon afrikantähden aloituskaupunkiin. Matka sisältäisi bussi- ja lauttakyydit, sapuskat ja opastukset kaupungissa. Ei siis mitenkään paha setti mennä sinne syömän heidän banaanejaan.

Rusadir travelsin bussi nappasi meidät aamuseitsemältä kyytiin ja näin matka alkoi rapealla neljän tunnin bussiajelulla Tarifaan, jossa näin yhden Euroopan eteläisimmistä lidleistä. Melkein tippa tuli linssiin tästä kauniista näystä. Eurooppalaisen sivistyksen viimeinen portinvartija ennen villiä Afrikkaa.

Tarkempi reportaasi espanjalaisesta lidlistä tulossa lähiaikoina.

Matkahan oli nimenomaan turisteille suunnattu ohjattu reissu, että ei siellä paljon päässyt itse seikkailemaan ja suurimmat kuumotukset tulivat tavaratyrkyttäjistä. Niitä olikin kuin Viipurin torilla ennen Putinin aikaa!

Tästä johtuen matkaseuranamme meillä oli joukko keski-ikäisiä espanjalaisia, saksalaisia, pari brittiä, pari italialaista ja jopa pari bulgarialaista. Matkan aikana selostukset tulivat sujuvasti englanniksi, saksaksi ja espanjaksi. Valitettavasti ymmärrän kaikkia näitä kieliä niin paljon, että sain siis samat informaatiot kolmeen kertaan. No kertaus on opintojen äiti.

Uppoava länsi jäämässä taakse

Välimeri ylitettiin melko mukavalla jollalla, josta sai ostaa kaljaa, superkuivakoita patonkeja ja paluumatkalla taxfree tupakkaa. Rajamuodollisuudet olivat hyvin simppelit meille eurooppalaisille jotka menimme ryhmäviisumilla rajan yli.

Perillä seurueemme siirtyi taas uuteen bussiin, jossa saimme pari arabiukkoa oppaaksi. Toinen äijistä oli perinteinen kamelikuski kaftaanissaan. Hänellä oli kuulemma kolme vaimoa. Hullu ukko. Toinen arabioppaistamme olikin sitten ottanut imagonsa bollywood-leffoista ja oli kuin Salman Khanin superpoliisi. Tämä ukko oli myös ihan hyvä esimerkki stereotyyppisestä arabimiehestä. Puheensa oli kiukkuisen kuuloista ja asennoituminen naisiin alentuva. Hän kommentoi naisten ulkonäköä ihan suoraan heidän kuullensakin ja oli sitä mieltä, että miesten pitäisi pitää naisensa kurissa.

Kyllä tuo nahkaliiviukko on saksalainen ja sillä on kalapuikkoviikset.

Ateria joka matkaan sisältyi oli varsin kelvollinen. Harirakeittoa, lammasvartaita, kuskuskasvismössöä kanalla, jälkkäriksi maukasta minttuteetä. Paikalliset ukkelit rämpyttelivät vähän turisteille arabimusiikkia ja hoilottivat. Ahdastahan siellä oli, mutta mitäpä siitä, ruoka maittoi ja vessa oli siisti. Kerroinkin  yhdelle saksalaiselle saman ohjeen, jonka entinen presidenttimme Urho Kekkonen oli antanut entiselle espanjan kuninkaalle Juan Carlosille: vessassa kannattaa käydä aina, kun voi. Mahani oli nimittäin vähän pieruisa runsaan olutdieetin takia.

Olen siis kakannut Afrikassa ja myös samalla vessanpöntöllä kuin Haddaway. Olin nimittäin kerran keikalla samassa baarissa, jossa Haddaway oli ollut edellisellä viikolla. Taidatte olla aika kateellisia?

 

Näkymä ravintolan ikkunasta kadulle jolla oli oikeastaan enemmän krääsäntyrkyttäjiä kuin muita paikallisia.

Sapuskan jälkeen kiertelimme jalan kaupungin sokkeloisilla pikkukaduilla, kun arabioppaat kertoivat meille historiasta ja paikoista. Heidän kielitaitonsa oli vähän heikompi ja osa jutuista meni ohi. Kolmevaimoinen kamelikuski puhui hyvin saksaa, mutta englantia ei juurikaan. En nimittäin tajunnut heti, kun hän yritti luontaistuotekaupassa myydä minulle huumeita, koska sanoin, ettei siellä ole oikein minua kiinnostavia tuotteita. Takahuoneessa olisi kuulemma ollut laadukasta kamaa. En kuitenkaan rohjennut lainkuuliaisena kansalaisena alkaa huumekauppoihin toisin kuin matkaoppaamme, joka taisi olla ainakin näytteitä ottanut, sillä hänen juttunsa olivat paluumatkasta aika sekavia ja silmät seisoivat päässä kuin naulattuna eikä mies ollut välillä tietoinen edes viikonpäivästä. Hoho. Kai se sitten olisi ollut ihan hyvää lätkää, eikä pelkkää kamelinpaskaa.

Kävimme muutamassa rauhallisessa kaupassa katselemassa mattoja, krääsää ja lääkkeitä, kun ilmeisesti turistit olivat ihan toivoneet, että olisi mahdollista käydä jossain rauhallisissa ja turvallisissa kaupoissa shoppailemassa ilman, että ympärillä häärää miljoonaa krääsäkauppiasta ja potentiaalista taskuvarasta. Luontaistuotekaupassa kerroin ulkomaalaisille, että nämä tällaiset lääkkeet eivät oikein ole hyviä suomalaisille, että me käymme ostamassa käärmeöljymme venäjältä. Taisivat ottaa tosissaan ja kyllähän joku aine jota siellä sai testata antoikin kaverilleni ihottuman. Eli oikeassahan minä olin ja mummonikin on joskus ostanut venäjältä jotain kyysalvaa, eli käytännössä käärmeöljyä.

Jos katsotte tarkkaan niin tuolla kuvassa näkyvällä naisella on paita, jossa lukee 88. Toivottavasti saksalaiset tykkäsivät.

Kaupungilla kävely ja kiertely oli ihan mielenkiintoista ja olisin ottanut enemmänkin kuvia ihmisistä, mutta opas kehotti olemaan asian suhteen vähän varovainen. Joku nainen kilahtikin eräälle saksalaiselle, kun tämä vähän liian härskisti napsi kuvia.

Kaupungissa oli myös jonkinmoinen pyhäpäivä. Ilmeisesti perjantai tai lauantai oli heidän kulttuurissaan sunnuntaita vastaava ja kadulle olikin paikoitellen levitelty eläimen raatojen palasia, kuten irtonaisia lampaiden päitä. Ehkä mekin saamme pian Suomessa nauttia tällaisesta kivasta erilaisuudesta.

Paikallinen kristillinen kirkko

Kuljeskelimme pääasiassa vanhan kaupungin alueella ja en oikein päässyt kunnolla näkemään kaupungin modernia osaa. Näin lyhyellä matkalla sinne ei menty kuin nopeasti bussilla ohi. Näytti oikeastaan vähän samalta kuin Malaga. Olen vakuuttunut kuitenkin Tangierin moderniudesta ja monikulttuurisuudesta, koska näin erään parturin ikkunassa kuvan Salman Khanista. Jos jossain on parturi, jossa esimerkkihiustyylinä tämä kuva niin olen varma, että kaupunki on moderni kulttuurien sulatusuuni.

Matkan loppupäässä pääsimme nauttimaan vielä sen ankeimmasta tarjonnasta, kun menimme parkkipaikalle, jossa turistit saisivat ajella kameleilla pienen lenkin. Parkkipaikkallakin oli krääsäkauppiaita ja täällä koinkin reissun hauskimman tilanteen, kun eräs kauppias työnsi aiemmassa kuvassa näkyneen saksalaisen viiksiukon päähän fetsin. Näky oli niin koomisen näköinen, että oli vaikea olla repeämättä totaalisesti. Hattu kävi nimittäin ukon jytärokkihenkiseen nahkaliivityyliin täydellisesti. Harmi, kun se ei ostanut sitä.

Filippiiniläissyntyinen Angelo ja saksalaisen viiksiukon emäntä ajelemassa kamelilla.

Ensimmäisenä päivänä Fuengirolassa kaverini yritti ostaa kaupasta tupakkaa, mutta yllätykseksemme kaupoista ei saanutkaan röökiä. Eräs suomalaisukko sanoi meille, että sitä saa kuitenkin baarien automaateista. Hän antoi meille pro tipin, että kannattaa ostaa Afrikasta salakuljetettua tupakkaa koska se on puolet halvempaa. Tottahan se puhui. Afrikasta sai ilmeisesti tuoda yhden kartsan naamaa kohti ja reipas ja yrittelijäs oppaamehan alkoi hyvissä ajoin kartoittaamaan, että ketä kaikki tahtoisivat viedä hänen puolestaan röökikartsoja meren yli Eurooppaan. Mukava sivubisnes kyllä, koska aika moni suostuikin. Näin siis turistijoukkomme osallistui pieniin hämäräbisneksiin. Espanjassa oli kyllä sitten erikseen tupakkakauppoja, että ei hätää tupakoitsijat vaikka ruokakaupasta ei tupakkia saisikaan!

Oletan, että näillä laivoilla pelastetaan hädänalaisia sotalapsia välimerestä.

Paluumatka menikin oppaan sekavia horinoita kuunnellessa bussissa ja katsellessa Andalusian rannikon upeita maisemia. Lidlejäkin näin matkalla useita vautsi vau.

Kokonaisuutena antaisin tälle matkalle arvosanaksi 3½/5. Sillä se oli aikamoinen eläkeläisturistien shoppailumatka. Mutta kohde on mielenkiintoinen ja riippuu vähän omasta mielenlaadusta ja analyysikyvystä kuinka paljon siitä saa irti. Itse olin erityisen kiinnostunut ihmisistä joita matkalla tapasin. Heidän ajatuksistaan, tavoistaan ja kulttuureistaan. Siinä mielessä reissu oli antoisa, kun malttoi vähän keskustella ja kysellä ihmisten kanssa niin sai paljon enemmän irti kuin jos vain olisi kuunnellut pelkkää selostusta ja katsellut kivikasoja. Mutta kyllähän te valistuneet ja älykkäät lukijani teettekin juuri näin. Yllättävän paljon kuitenkin sain elämyksiä ja ajatuksia 67 euron hintaan. Olen käyttänyt joskus rahojani typerämminkin.

Veikko ale

Lidliin on tullut uutusoluita. Veikko-kesäolut sarja on saanut lagerin lisäksi alen ja tumman lagerin. Nyt testissä ale. 0,44l tölkki maksaa 2€. Ei hirveän kallista jos tuotos on hyvää.

Väri on mukavan oranssiin taipuva, ei kuitenkaan hirveän tumma. Olut on myös kohtuu samea. Tuoksu on melko mieto, mutta vehnäolutmainen ja neutraali. Siinä on pieni häivähdys jostain jenkkihenkisestä humaloinnista, mutta se häviää nopeasti ja jäljelle jää vain metallinen aromi, joka tuntuu maussakin. Maussa on lievää banaanisuutta, mutta dominoivana makuna on vetinen peltisyys. Katkeroita tuntuu lopussa olevan pikkuisen, mutta ei mitenkään tarpeeksi peittämään vissyvesimäistä jälkimakua. Joku voisi sanoa "vissyvesihumalointi". Joisin melkein mielumin saskiaa kossulla kuin tätä. Mieleen tulee tosiaan enemmän wit tyylinen olut kuin ale. Tuoteseloste kuitenkin väittää, että valmistusaineina on vain ohramaltaita. Hiilihapotkin katovat tästä oluesta turhan nopeasti, tuntuu kuin joisi edellisenä iltana avattua tölkkiä.

Ei hirveän huono, muttei mikään vahvakaan esitys. Etiketti uhoaa "meidän veikon vastaavan kymmentä jenkkiä". Ei kyllä pidä paikkaansa, arvosana 1½/5, plussaa siitä, että virhemakuja ei erityisemmin ole ja hinta on halpa. Voisin väittää, että jos tykkäät hoegardenista sitruunaviipaleella, niin tätä kannattaa koittaa kuumana kesäpäivänä. Jenkkihumalointi nimittäin tuo pientä sitrusfibaa tähän muuten mitäänsanomattomaan olueen.

Suomalaiseen makuun... valitettavasti.

Seuraavaksi päästään itse asiaan. Eli tämänkertaisiin Intialeffa-arvosteluihin. Mainitsin edellisessä intialeffa-arvostelukirjoituksessa khiladi-elokuvasarjan. Nyt olen katsonut ne kaikki. Kyseessä on siis Akshay Kumarin 90-luvun alussa aloittama elokuvien sarja, joissa mies esittää aina itse pääroolin. Elokuvat eivät liity toisiinsa eikä niissä ole mitään muuta kantavaa yhteistä teemaa kuin "khiladi", joka kääntyy englanniksi player. Tämä tuntuu olevan melko joustava määritelmä, kun pelimies voi olla vedonlyöjä, Uuno Turhapuromainen naistennaurattaja, rikollispeluri, superkyttä tai pikkurikollinen huijari. Päähenkilö on kuitenkin aina eri ja joku hahmo sitten on "peluri".

Khiladi (1992)
Kuten muistaakseni mainitsin, 80-luku päättyi Intiassa vasta 2000-luvun puolella. Tämä ensimmäinen khiladi on aivan täyttä kasari high school komediaa, jossa on pieni trillerikäänne. Tässä leffassa pelaaja on opiskelijajätkä, joka lyö erilaisia vetoja ja tekee kepposia. Lopulta joku murhataan ja keppostelija saa syyn niskoilleen. Leffa on melko tylsä ja huono. Ei tätä kannata katsoa. En edes viitsi kirjoittaa syvällisempää analyysiä, kun ei tämä ansaitse sitä. Jättäkää väliin. 1½/5, kuin tuo äskeinen kalja. Ei ärsytä aivan hirveästi, mutta on aika turha tekele.

KHILADI KHILADI.

Main Khiladi tu anari (1994)
Tässä leffassa sitten päästäänkin asiaan. Tämä on kunnon kasaritoimintakomedia. Tässäkin leffassa on oma osansa typeryyksistä ja hölmöyksistä, joita kaikissa Akshayn leffoissa on, mutta tämä alkaa jo viihdyttää. Toiminta on sopivan överiä ja törttöily jopa hauskaa. Akshay Kumar on kuulemma opiskellut Hong Kongissa taistelulajeja ja tässä hän niitä pääseekin jo vähän esittelemään.

Juonen puolesta voin kertoa sen verran, että Akshay on superpoliisi joka tutkii veljensä kuolemaa. Hänelle sitten työnnetään kaveriksi näyttelijä, joka tahtoo opetella poliisitöitä tulevaa leffarooliansa varten. Tästä syntyy buddy movie-henkinen jännite ja paljon hölmöilyä. Anari tarkoittaa kai amatööriä. Minä olen pelimies ja sinä amatööri. Elikkäs tuo näyttelijä on se amatööri. Tässäkin leffassa, kuten melko monessa muussakin bollywood kötöstyksessä on joku kaksoisolentorooli. Tämä on ihan  hyvä leffa jo ja kannattaa katsoa jos haluaa rautaisannoksen intialaista kasaria. Tämä on yksi sarjan parhaista leffoista 4/5.

Sabse bada khiladi (1995)
Suurin pelimies. Tuo otsikko siis suomennettuna. Leffan tunnarissa lauletaan, että suurin pelimies on Jumala. Ok. Luitteko muuten tuon edellisen kappaleen, kun kerroin, että bollywood leffoissa on paljon kaksoisolentorooleja? No tässä on oikein emätyypillinen esimerkki siitä. Akshay esittää vähän toopea äijää, josta on tullut nuorena orpo ja jonka täytyy mennä naimisiin naisen kanssa. Tässä on helvetin monimutkainen juonittelutarina, jossa ensimmäinen Akshay murhataan ja kaksoisolento astuu esiin ja on poliisi. Juoni on liian monimutkainen selostettavaksi ja leffa on muutenkin vähän tylsä. Tässä muistaakseni on todella monta suudelmaa, mikä on melko pöyristyttävää intialeffalle. Suukkoja ei nimittäin pahemmin näytetä näissä. Raiskausyrityksiäkin taitaa olla useampi.

Tämä on kuitenkin melko tylsä leffa. Lopussa taitaa olla melko koominen ja räjähdysten täytteinen lopputaistelu. Sen voitte katsoa vaikka youtubesta, siinä nimittäin räjähtää IHAN KAIKKI! 2½/5 Ja kyllä, tämäkin on aikamoista kasaria.

Khiladiyon Ka Khiladi (1996)
Pelureiden peluri. Tämä on muuten koko sarjan kasarein leffa. Tämän teema pyörii pellepainin ympärillä, joka ilmeisesti oli Intiassa kuuminta hottia vuonna '96 ja parissa rooleista on ihan oikeita amerikan pellepainiäijiä, kuten Undertaker omana itsenään. Leffa on kohtuullisen viihdyttävä ja sisältää riittävästi kasariactionia ja pellepainia naurattaakseen miltei koko kestonsa. Olin aika juovuksissa, kun katsoin tämän niin monta yksityiskohtaa on paennut mielestä. Ainakin yhdessä kohtauksessa päähenkilö tappaa naisen pellepainiliikkeellä (piledriver). "Humoristista" Uuno Turhapuro-törttöilyä löytyy runsaasti.

Reaktioni, kun katson Khiladia

Sanoisin, että tämä on ihan katsomisen arvoinen, jos on hyvä toleranssi typeryyttä kohtaan. 3/5.

Windows 95... luulin, että elimme 80-lukua?

Mr. and Mrs. Khiladi (1997)
Tämä on varmasti leffasarjan paskin osa. Tämä on kuin Intian Uuno Turhapuro. Tämä ei ole edes toimintaleffa vaan ihan typerää törttöilyä. Ennustajamies ennustaa Khiladiäijälle jotain ja hän elää elämänsä sen mukaan. Khiladimies on Uuno Turhapuro-henkinen tyhjäntoimittaja, joka yrittää lopulta päästä rikkaisiin naimisiin erilaisin kepulikonstein, kun appiukko ei meinaa miestä kelpuuttaa.

Jos tykkäät Uuno Turhapuroista tosi paljon, niin tämä voi olla sinulle ihan ok leffa, mutta enpä usko. Huono huono ja kasarihenkinenkin vielä vaikka vuosi on jo 1997. ½/5. Onnistuin katsomaan tämän vain siten, että olin 39 asteen kuumeessa sohvalla, enkä jaksanut nousta laittamaan poiskaan.

International Khiladi (1999)
Osaisitteko kuvitella, että vuosituhannen vaihteessa Khiladi-sarja ja bollywood siirtyisi 90-luvulle? No ei todellakaan, vahvaa kasaria. Onneksi tämä on sarjan paras leffa. Tässä on rikollisliiga ja khiladi on nyt roisto "peluri", joka pyrkii koko alamaailman johtajaksi "international khiladiksi". Hänellä on kilpailija, mutta khiladi on aina yhden askeleen edellä. Juonesta sen verran, että toimittaja yrittää haastatella khiladia, mutta ei oikein onnistu ja romanssia on tiedossa.

Leffa on täynnä juonittelua, törttöilyä ja överiä kasaritoimintaa. Tämän leffan lopputaistelu on ehkä koko sarjan eeppisin ja palkitsee kyllä huikeasti jos kestää koko leffan läpi. Konnakin on todella hauska kasarihirvitys viiksineen ja uhoamisineen. Jos katsot kaksi khiladia, niin tämä kannattaa olla toinen niistä. 4½/5. Lisäpisteet todella tulisesta tunnarista ja julisteesta.




Khiladi 420 (2000) 
Ensimmäinen 2000-luvun khiladileffa. Tässä itseasiassa ihmiset alkavat jo näyttää siltä, kuin 90-luku olisi ollut olemassa. Valitettavasti tämä ei kerro huumeista vaan siitä, kun Akshay Kumarin hahmo murhataan. Tämän elokuvan juoni on niin samanlainen kuin Sabse bada khiladissa kaksoisolentoineen, että olen saattanut mielessäni sekoittaa nämä. Ehkä tämä olikin se missä oli paljon raiskuuttelua? No tämä oli kuitenkin taas huono ja tylsä leffa sekavalla juonella. Ei kannata katsoa edes 420 tiloissa. 1/5.

Khiladi 786 (2012) 
Tämä oli itseasiassa yksi ensimmäisiä Khiladeja, joka tuli katsottua ellei ensimmäinen. Muistan juonesta vain sen verran, että se oli melko humoristinen petosjuonittelu, jossa joka toinen hahmo väitti olevansa korkeampaa kastia tai hyvässä työssä tehdäkseen vaikutuksen toisiinsa. Hupaisaa on. Romanttinen höpötyshän tämä oli ja oliko tässä vielä joku rikosjuonikin taustalla. Muistan kuitenkin, että tästä tykkäsin oikeasti. Tämä on jo ihan 2000-lukulainen leffa ja teknisesti hirveän hyvin tehty ulkomailla kuvattuine tanssikohtauksineen. Eli on myös ihan katsomisen arvoinen vaikken nyt tästä osaa tämän enempää sanoakaan. 3½/5.

Mies ilman viiksiä on kuin kissa ilman häntää.

Loppuun voisin vielä näin yhteenvetona sanoa, että Akshay Kumarin leffoja ei pahemmin kannata katsoa. Nuo suositellut khiladit ja Rowdy Rathore on ne mitä uskaltaa ehdottaa. Muuten äijän leffat ovat aika karseaa paskaa. Tässä vielä loppuun kuva Akshysta vonkaamassa piparia:

NYT NUSSITAAN.

Mr Choc joulutäytesuklaanipaleet

Heipä hei. Jouluhan meni jo, huomasitteko? Mutta joissain lidleissä on edelleen tarjouksessa hyviä joulutuotteita. Tänään arvostellaan kolmet erilaiset suklaaherkut.

Nämä ovat käytännössä kuin Animation-suklaat. Eli yksittäispakattuja maustetulla töhnällä täytettyjä suklaapatukoita. Ilmeisesti nykyään animation nimi ja lapsen lärvi on pakkauksista poistettu. Kai se oli muidenkin mielestä kuumottava. Kaverini "Make" oli myös ostanut tuollaisia lapsen naamalla varustettuja suklaita ja jättänyt pakkauksen atk-pöydälleen. Sitten, kun hän myöhemmin aloitti kovan "dataussession" häntä ahdisti syyllistävästi tuijottava lapsen naama.

Koska kyseessä on joulutuote ja vappukin on jo mennyt niin nämä ovat alennuksessa. Paketillisen saa eurolla. Tosi halpaa. Makuja on tarjolla: piparkakku, kaneliomena ja vaniljakeksi. Kaikki ovat oikein hyviä, mutta väittäisin, että vaniljakeksi on ylitse muiden ja omena kakkonen. Tosi jouluisia ja hyvän makuisia vaikka mustan teen tai kahvin kanssa nautiskeltaviksi. Mitä siis enää odottelette, menkää hakemaan loput pois vielä, kun niitä on 5/5.

Vietin tässä myös vappua. 38 - 39 asteen kuumeessa nimittäin. Tämän ansioista sain toteutettua yhden pitkäaikaisista haaveistani ja pystyin katselemaan kokonaisuudessaan sekä perjantai-, että lauantai-iltojen kokoperheen viihdetarjonnan televisiosta. Lopultakin sain katsauksen eläkeikäisten vanhempieni iltoihin ja tiedän nyt mikä on aikuisista hauskaa. Johtopäätös: aikuisten elämä ei ole lainkaan hauskaa.

Ei ihmekkään, että suomalaiset ovat näin masentunut, surumielinen ja alkoholisoitunut kansa, kun ei tuollaista ryönää voi sietää selvinpäin. Yksikään ohjelmista ei ollut hauska, hyvä, oivaltava tai viihdyttävä. Kaikki olivat vaivaannuttavaa ahdistavaa paskaa. Itsestäänselvä asiahan tämä oikeastaan oli ja kuollutta hevosta on ehkä tylsä lyödä, mutta enhän ole mikään Ismo Leikola, niin hutkin mielumin kuolleita kaakkeja.

Perjantai:
Aluksi katsoin jotain konseptiltaan epäselvää viihdeohjelmaa, jossa joku kyynaamainen äijä haastatteli vieraita ja pisti sitten Jorma Uotisen tanssimaan Jukka pojan kanssa. Jorma Uotinen on awesome äijä ja tahdon tulla vanhana samanlaiseksi. Muuten ohjelma oli aika mitäänsanomatonta roskaa. Ilmeisesti se kyynaamainen ukko oli joku imitaattori tai jotain? Suoritus oli kuitenkin Tenho Tuisku tasoa, mutta lopputulos 2000% vähemmän hauska.

Seuraavaksi tuli joku ohjelma, jossa katseltiin vanhoja nettivideoita ja vieraiden piti näytellä ne. En löytänyt hauskuutta tästäkään ja bonuksena ohjelmassa oli vielä Sami Hedberg, joka on maailman epäonnistunein standup koomikko. Kun miehen hauskin saavutus on näyttää irvistävältä kehitysvammaiselta läskimajavalta (ei hauskaa) on kyseenalaista miksi hänet pitää laittaa televisioon, ei se siellä hauskemmaksi muutu, eivätkä vanhat nettivideot hauskene sillä, että Sami Hedberg selostaa niitä. Paskaa.

Jorma Uotisen mysteerin tanssi.

Hurjat nettivideot ohjelmassa koira nylpyttää tyynyä. Tosi hurja nettivideo. Myöhemmin sen tyynyn ja koiran omistajaa haastatellaan, että onpa hurja koiro ja hurja video vau. Etsisivät sen ukon joka työnsi sen lasipurkin takeressuunsa ja onnistui rikkomaan sen sinne. Sen haastattelu kiinnostaisi.

Kun perjantai-ilta alkoi vaihtua yöksi Steven Seagal tuli ruutuun ja alkoi hakata etnisiä. Ihan hyvä päätös muuten huonolle illalle.

Lauantai:
Pop'n'roll ohjelmassa esiintyivät samat yli-ikäiset ja epähauskat naamanvääntelijät kuin muuallakin. Oliko se helvetin eilinen kyynaama-viidenpennin-tenho-tuisku tässäkin ohjelmassa? Miten Mikko Kuustonenki on koko ajan jossain? Eikö sillä ole jo yksi tai kaksi muutakin tv-sarjaa?

Sarja itsessään oli aivan uskomattoman aivojasyövyttävän epähauskaa ja vaivaannuttavaa sutkautteluyrittelyä. Tosi huonoja töksäytettyjä näsäviisaita vitsejä. Ohjelma yritti olla jotenkin kai musiikkiaiheinen, mutta ei oikein keskittynyt muuhun kuin ala-astetason lällättelyvitseihin. Eikö suomessa muka ole hauskoja ihmisiä, jotka saataisiin televisioon? Lisäksi uniikki on ihan vitun tosikon ja tyhmän oloinen jätkä. Tosi väkinäistä skeidaa.

Vinoshow tai joku vastaava pyöri musiikkivisailun kanssa päällekäin ja vilkuilin sitäkin. Kyseessä oli imeisesti jonkin sortin improvisaatio-ohjelma. Käsitin, että tämä oli nelosen haastaja putoukselle. Hyvä haastaja kyllä sillä oli yhtä epähauskaa paskaa. Väkinäistä änkytystä vailla päätä ja häntää. Hyvä improvisaatio voi tuottaa todellista komiikan kultaa, mutta tässä tongittiin lähinnä tunkiota.

Lopuksi tuli sketsi, josta ohjelma on ilmeisesti saanut nimensäkin. Siinä "huumori" revittiin siitä, että lavasteet olivat vinossa ja näyttelijöiden oli vaikea pysyä pystyssä. Ukko kaatuu... hauskaa. Mitään muuta huumorin tapaistakaan bändiaiheisesta tarinasta ei saatu irti. Sketsi oli muutenkin epärealistinen, kun rumpali oli muka kuunnellut etukäteen biisit ennen treenejä.

Näin kokonaisuutena voidana todeta, että lauantai-illan ohjelmat olivat jopa perjantain ohjelmia huonompia. Eli ihan turha pysyä yksin kotona väijymässä mitään ryönää televisiosta. Menkää baariin tai kaverien luo öilöttämään tai kotimainen viihdeteollisuus ajaa teidät masennukseen ja alkoholismiin!

Tahtoisin vielä kertoa tähän että paras kotimainen viihdesarja on V###n puhelinmyyjät.Office henkinen käsikirjoitus ja hahmot hipovat todellista neroutta. 5/5.

Papa beers sekaboxi 2

Hei. Tiesittekös, että nyt voitte ostaa tamperelaisen pyynikin käsityöläispanimon nelosvahvuisia oluita ilman, että menette alkoon? Varmaan tiesitte, koska vanha juttuhan tämä jo on.

Tietysti ne oluet täytyy ensin toimittaa Tampereelta Viroon ja lähettää sieltä takaisin Suomeen, että niitä saa kulutajalle suoraan myydä. Kätevää eikö? Onneksi internet on keksitty ja sinun ei tarvitse kuin istua tietokoneella, että saat tilauksen hoidettua.
http://www.papabeers.com/fi/

Tilasimme kolmen toverini kanssa otsikossa mainitun sekaboxi kakkosen. Näin kivasti kimppatilaamalla hinnaksi yhdelle pullolle olutta tuli 3€. Setissä mukana oleva vahvaportteri kuuluu satunnaisesti myös alkon valikoimiin ja siellä se maksaa yli 5€. Eli pitkäripaiseen verrattuna tämä on halpa vaihtoehto.

Meille tietenkin sattui sellainen kommellus, että paketti toimitettiin ensin väärään osoitteeseen mistä aiheutui meille lisäkuluja. Kiitos paljon siitä, rahaa on ja se näkyy.

Millaisia tuotteita laatikossa sitten on? 24 pullon laatikossa on kuutta erilaista olutta, joista osa on hyviä ja osa suorastaan huonoja. Hypätkäämme siis rohkeasti olutarvioiden pariin. Lupaan, että jatkossa arvioin taas jotain muuta kuin olutta, ettei tämä ihan reittaukseksi mene.

Scott the juggler, oatmeal ipa
EBU: 55
Alkoholi: 5,7%
Olen kirjoittanut muistiinpanoihini seuraavaa: Ensimmäisenä lasiin kaadon jälkeen ponnahtaa esiin hedelmäinen mallas, greippinen ja pihkainen tuoksu joka on vähän kuin haketettu mänty. Runkoa on hyvin, olut on sopivasti makea ja kirpeä. Ei kovin hapokas ja helppo juoda. Kaikki todella hyvin tasapainossa. Olut on hieman simamainen ja sitruksinen eikä tästä keksi mitään negatiivista sanottavaa. Maussa on lievää metallisuutta joka ei ole haitaksi
4/5

White ipa
EBU: 50
Alkoholi: 5,2%
Kyseessä on vehnä ipa. Kuiva, tosi katkeran tuntuinen, tuoksultaan aika mieto. Maussa ja tuoksussa on hapanta sitruunaa. Aika yksiulotteinen, vähän vissyvesimäinen jälkimaku. Ei mitenkään osu omaan makuhermooni, johon liian kuiva, hapan ja hiivaisa.
1½/5

Ruby jazz ale special edition
EBU: 50
Alkoholi: 5,3%
Tuoksu on kevyt. Maku maltainen, hiivainen ja aromiltaan vähän pistävä. Katkeroita kivasti, mutta mitään erityistä aromia ei sieltä ponnahda esiin, vetinen. Mausta löytyy kuitenkin kevyttä karamellimaisuutta ja paahteisuutta, kun lämpeää. Ihan ok, muttei mikään tajunnan räjäyttäjä. Vähän kuin hyvin onnistunut "tuplafinlandia" kotikalja.
2½/5

Vahva portteri special edition,
EBU: ei tiedossa
Alkoholi: 7,5%
Odotukset tätä kohtaan olivat kovimmat. Olen vahvaportteria juonut ennenkin ja todennut hyväksi. Enkä ole ainoa, sillä kyseinen tuote voitti Global craft beer award 2014 -kilpailun portteri sarjan.

Maku on hyvä, kevyen paahteinen ja tuhti kuten voittajaoluelta sopiikin odottaa. Aromissa on lakritsaista makeutta. Tässä on hyvä tasapaino kaikkien makujen suhteen. Alkossa tämä tosiaan maksaa yli 5€. Kolmen euron hintaan tämä on todella hyvä diili.
5/5

Winter ale
Alkoholi: 7%
EBU: ei tiedossa
Tämä onkin heti ensipuraisusta alkaen oikein hyvä ja makea. Makuprofiili on jotenkin sukua vahvaportterille. Sen tuoksu on toffeinen ja aprikoosinen, maku hedelmäinen ja täyteläinen.
4-/5

Ismo the king, double ipa
EBU: 85
Alkoholi: 8,5%
Voimakkaan katkera, yrttimäinen, greippimäisen simamainen. Sanoisin, että aivan hyvä, muttei riittävän hyvä. Kuitenkin melko tuhdissa maussa on aistittavissa jopa pientä paahteisuutta. Runkoa on riittävästi, mutta joku tässä maussa kuitenkin häiritsee, eikä ole ihan täydellinen suoritus. Alkoholikin maistuu läpi. Jotenkin tässä leijuu vähän sellainen liian pitkälle käyneen kotiviinin kaltainen paha-aromi.
3/5

Olen kirjoittanut näitä arvioita tässä parin viikon aikana ja näin jälkikäteen sanoisin, että white ipa kannattaa jättää suoraan väliin. Ismo the king voi istua jonkun muun suuhun paremmin, eikä ruby jazzkaan erityisen hyvä ollut. Jos jotain papa beersin nykyisestä valikoimasta uskaltaa suositella niin vahvaportteria ja oatmeal ipaa, joka on hitusen parempi kuin winter ale. Vahvaportteri onkin sen verran hyvää, että sitä kannattaa pistää koko kori.

Suosittelen tilaamaan ihan jo kostoksi tälle typerälle rajoittamiselle ja kaiken kieltämiselle. Tahdon vahvat oluet ruokakauppoihin. Ihan jo vain siksi, että saisimme enemmän valinnanvaraa. Alkon hyllytila on rajallinen ja valikoima suppea. Lisäksi tahdon tukea kotimaisia kötöstelijöitä antamalla rahani heille, jos he hyviä tuotteita tekevät. Alkoon on nimittäin vaikea saada tuotteitaan jakeluun. Vaikka tätäkin on nyt jo vähän helpotettu, on se kaukana siitä mitä se voisi olla. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että kakkosolut on ihan hyvää ja sitä pitää vaan juoda enemmän niin se  on täyttä paskapuhetta. Hyvä ja monimuotoinen olut vaatii joskus runsaammin alkoholia.

AAAAAA KALJAA

Pääsiäinen tuli ja meni. Minä ja pari muuta terävää tyyppiä huomasivat, että Juha Mieto oli taas otsikoissa mämmiperversionsa kanssa. Mutta mitä onkaan käynyt?  Mietaan mämmikunto on heikentynyt dramaattisesti parin viime vuoden aikana.

2011 Mietaalle upposi vielä 50 tuokkosta mämmiä. 2013 miehellä ei enää mennytkään kuin 40 ropposta! Mitä on siis tapahtunut? Onko Mietaan mämmiliekki sammumassa? Olen huolissani.

Tässä vielä bonuksena lopussa Miedon mämmiaiheinen radiohaastattelu. Jännittävänä yksityiskohtana täytyy mainita se, että Mieto syö kuin huomaamatta yhden ropposen mämmiä haastattelun aikana. Alussa hän on syönyt vasta 15 tuokkosta ja hetkeä myöhemmin lukema on noussut jo kuuteentoista. On se vaan silti aika epeli tuon mämminsyönnin kanssa.