Valitsin menopelikseni tällaisen unisex mallisen pyörän, jota voi ajaa niin mies- kuin naispuolinenkin ihminen hameessa tai pitkässä takissa. Joku perinteisempi ihminen voisi sanoa tällaista mummopyöräksi. On todella vanhanaikaisen heteronormatiivista jakaa niinkin sukupuolettomat teräsputket joissa on kaksi rengasta sukupuolen mukaan. Suvaitsemattomuus yököttää!
Tosiasiassa järkevintä ehkä olisi kuitenkin itsekunkin ostaa ns. miestenpyörä, koska kyseinen rakenne tekee rungosta jäykemmän ihan itsensä rakenteen puolesta, jolloin runkomateriaalia voidaan keventää. Naisten- tai unisex-pyörät, saattavat siis olla painavampia tai eivät ainakaan kestä niin hyvin!
Hintaa tällä pyörällä oli alennusmyynnissä 169€. Normaali hinta oli jotain 250€, mutta nyt säästin rahaa ostamalla alennusmallin.
Käytännössä pyörä on ihan mukavan kevyt ajettava. Laakerointi tuntuu rullaavan hyvin ja kaikki on päällisin puolin ok. En ehtinyt ajella kauankaan, kun etuhaarukasta irtosi pultti ja rengas oli muljahtaa pois paikaltaan. Noh, oma vika olisin voinut kiristää. Seuraavaksi normaalin kaupunkiajon aikana pasahti irti toinen sivuheijastin. Se vaan halkesi. Helvetti mitä muovipaskaa. No ehkä 500€ tunturissa on kestävät heijastimet. Aika vähän vastinetta rahalle joku heijastin. Lokasuojat tuntuvat yhtä kelvottomalta materiaalilta, mutta ne eivät vielä ole irronneet tai hajonneet. Nyt viimeisimpänä temppuna tarakka irtosi oksennettuaan ruuvinsa ja mutterinsa jonnekkin matkan varrelle. Aika huonosti koottu vehje, mutta ehkä 500€:llä saa irtoamattomat ruuvit. Esiasennettu jalka pyörässä on täysin paska ja hieman liian lyhyt. Ei meinaa pysyä paikallaan ja pyörä kaatuu todella helposti. No ehkä 500€ tunturissa on parempi jalka. Aika vähän vastinetta rahalle jossain jalassa.
Jos nyt mietitään, että 300€ hintaerolla saa polkupyörään paremman jalan ja paikallaan pysyvät heijastimet ja sen, että mutterit on kiristetty etukäteen (jos edes ovat), niin kannattaako tuo raha sitten maksaa? Tätä pyörää käytellessä saa myös hienosti opetella pyörän huoltoa. Jatkuvasti. Nämäkin taidot opettelemalla säästät rahaa. Ja minkä olisikaan parempi harjoituskohde kuin oma pyörä, joka on pakko saada kuntoon.
En tosiaankaan tiedä missä maassa nämä on valmistettu, mutta oletan aasialaisten pikku käsien hitsanneen rungon. Miettikää, kun siellä pikkuinen thai- tai kiinalaistyttö näppärillä nuorilla käsillään hitsaa alumiinia. Luultavasti vielä puikolla, kun alumiinin hitsaukseen järkevin tig- tai ehkä toimiva, mutta vähemmän järkevä mig-laitteisto on paljon kalliimpi. No tämä pyörä oli terästä, että sen hitsaaminen on puikolla näppärää. Hieno homma kiinalaistytölle. Mutta jos menette ostamaan alumiinisen fillarin niin sitten sitä vituttaa ihan suunnattomasti, kun ei edes väristä voi päätellä milloin se sulaa ja joku oksidikerros pitää hinkata pinnasta pois. Semmosta on hitsaaminen kuulkaas jos ette tiedä. Ja jos tiedätte, niin parempi pitää mölyt mahassa, kyllä minäkin nämä jutut tiedän, olen lukenut monta kirjaa aiheesta!
Arvosanaksi annetaan nyt fillarille 3½/5. En jaksa keksiä mitään hauskaa huumoriarvosanaa. Käsitättekö? Tässä vielä kuva fillarista.
 |
| Tuo tarakka on irti. Katsokaa sitä. Se on vaan puristettu tuonne väliin ja lentelee sieltä töyssyissä pois. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti